Häpeä on normaali ihmisyyteen liittyvä tunne, joka koskettaa kaikkia jollakin tapaa. Häpeä voi auttaa ihmistä tunnistamaan oman kulttuurinsa ja ympäristönsä normeja, suuntaamaan käytöstä yhteisössä hyväksyttyyn suuntaan ja kehittämään moraalikäsityksiä.
Liika on kuitenkin liikaa.
– Häpeän kokemus on luonnollinen asia, mutta liiallisen häpeän kokonaisvaltaiset vaikutukset tekevät siitä haastavan tunteen, joka vaikuttaa haitallisella tavalla yksilön elämään, Nyyti ry:n asiantuntija Annina Lindberg toteaa.
Häpeä voi vaikuttaa niin ajatuksiin, tunteisiin kuin toimintaan. Siinä missä syyllisyys rajoittuu selkeämmin johonkin tiettyyn tilanteeseen tai yksittäiseen huonoon valintaan, häpeä arvottaa ihmistä kokonaisvaltaisesti.
– Kun häpeä valtaa liiallisesti alaa yksilön elämässä, se horjuttaa yksilön uskoa itseensä ja omaan arvoonsa perustavanlaatuisella tavalla. Häpeä voi rajoittaa elämää ja siinä nähtyjä mahdollisuuksia.
Lindbergin mukaan häpeän juuret ovat lapsuuden kokemuksissa. Siinä, miten ihmistä on hoivattu, kohdattu ja kasvatettu, ja miten hänen tekemiinsä virheisiin on suhtauduttu.
– Myös kokemuksemme siitä, miten oma persoonamme ja yksilöllinen tapamme kokea ja reagoida asioihin vastaa yhteisön odotuksia ja ihanteita toivotusta käytöksestä vaikuttavat häpeän kokemuksen syntyyn. Lapsuudessa muodostuvat minäkäsityksemme runko ja ydinuskomukset siitä, millaisia olemme, millaisia muut ihmiset ovat, ja miten meihin lähtökohtaisesti suhtaudutaan.
Kun ihminen kokee, ettei ole riittävän hyvä tai oikeanlainen vastaamaan häneen asetettuihin odotuksiin, ihminen tuntee häpeää ja kokee olevansa vääränlainen.
Häpeä voi vaikuttaa kokonaisvaltaisesti mieleen ja kehoon. Häpeä saattaa aiheuttaa epämukavia tunteita riittämättömyydestä ja kelpaamattomuudesta sekä erilaisia fyysisiä oireita. Voimakas, pitkittynyt tai käsittelemätön häpeä voi altistaa tai johtaa psyykkisiin ongelmiin, kuten uupumukseen, masennukseen, ahdistukseen ja erilaisiin riippuvuusongelmiin. Häpeä voi vaikuttaa negatiivisesti myös itsetunnon kehittymiseen, sosiaalisiin suhteisiin ja tulevaisuususkoon.
– Häpeä voi tuntua lamaannuttavana tunteena, joka estää meitä tuomasta itseämme esiin, tarttumasta asioihin ja uskomasta mahdollisuuksiimme. Kun koemme häpeää, haluamme piilottaa itsemme muiden katseilta ja maailmalta, ja käpertyä omaan rauhaan, Lindberg kertoo
– Usein häpeään liittyykin taipumus vetäytymiseen ja turvakäyttäytymiseen, jolla haluamme suojata itseämme mahdolliselta arvioinnilta ja arvostelulta sekä tilanteilta, joissa häpeä voi nousta esiin voimakkaammin.
Lindbergin mukaan häpeän vallan vähentämiseksi ihmisen on tärkeää lisätä itsetuntemusta sekä ymmärrystä omista kokemuksistaan ja elämästä.
Tarvittaessa on tunnistettava ja tunnustettava, miten häpeä vaikuttaa omassa elämässä ja kohdattava häpeään liittyvät kipeätkin tunteet.
Kun itselleen pystyy olemaan rehellinen, on mahdollista tunnistaa myös tilanteita, joissa häpeä voimistuu ja löytää vaihtoehtoisia tapoja toimia näissä tilanteissa.
– Kun häpeän saa tuotua esiin itselle ja mahdollisesti muillekin, sen valta heikkenee. Siitä tulee yksi asia elämän muiden asioiden joukossa. Häpeää voi tutkia, sanoittaa ja siitä voi selvitä.
Yksi keskeinen työkalu häpeän vallan murentamiseen on itsemyötätunnon harjoittelu. Kun omaan inhimillisyyteen ja epätäydellisyyteen pystyy suhtautumaan lempeästi ja sallivasti, on helpompi hyväksyä itsensä kaikkine puolineen.
– Itsemyötätunnon harjoittamisen myötä opettelemme sallimaan itsellemme kaikki tunteet – myös ne vaikealta tuntuvat – ja näkemään itsemme arvokkaana riippumatta siitä onnistummeko kaikessa mitä teemme.
Itsemyötätunto tarjoaa ihmiselle myös tärkeän väylän asettaa oman hyvinvoinnin kannalta tärkeitä rajoja ja tiedostaa paremmin, mitä hän itse tarvitsee voidakseen hyvin.
– Joskus häpeä on juurtunut meihin niin syvälle, että tarvitsemme toisen ihmisen tukea sen kohtaamiseen ja käsittelyyn. Tällöin voimme turvautua esimerkiksi mielenterveyden ammattilaisten tarjoamaan tukeen.
Lindberg korostaa häpeän liittyvän ihmisyyteen. Se on kokemuksena luonnollinen osa ihmisen elämää siinä missä muutkin tunteet.
– Mikäli koet häpeää, se ei ole merkki siitä, että olisit jotenkin viallinen tai vääränlainen. Monesti vaikeina kokemamme tunteet saavat meidät kuitenkin toivomaan, että niitä ei olisi olemassakaan. Se on luonnollista ja ymmärrettävää.
– Vaikeina kokemillamme tunteilla on oma paikkansa elämässämme. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö niille voisi tai kannattaisi tehdä jotakin. Häpeää ei tarvitse hyväksyä sellaisenaan ja on tärkeä tunnistaa, että voimme vaikuttaa häpeän kokemukseemme itsetuntemuksen, itsemyötätunnon ja tunteiden käsittelytaitojen avulla.
Lindbergin mukaan häpeän vallan vähentyminen voi aiheuttaa myös huolta siitä, toimiiko ihminen jatkossa moraalittomasti, toisia huomioimatta, omien tekojensa seurauksista huolehtimatta tai vastuuttomasti.
Häpeän väheneminen ei kuitenkaan tarkoita, että ihminen muuttuisi täysin erilaiseksi tai lakkaisi tuntemasta vastuuta teoistaan. Toisten huomioiminen, ystävällisyys, oikean ja väärän erottaminen toisistaan sekä vastuullisten tekojen tekeminen ei edellytä häpeää, vaan ihmisellä voi muutenkin olla näitä ominaisuuksia ja taitoja.
– Häpeästä vapautuminen voi auttaa yksilöä hyväksymään itsensä ilman jatkuvaa arvottomuuden tunnetta. Tämä edistää paitsi omaa hyvinvointiamme myös lisää todennäköisyyttä rakentavalle toiminnalle osana omaa yhteisöä, Lindberg pohtii.
Itsemyötätunto ja lempeys itseä kohtaan sekä oman epätäydellisyyden hyväksyminen vahvistavat myös kykyä suhtautua kanssaihmisiin hyväksyvämmin ja arvostaen. On helpompi sallia virheet ja erehdykset muille ihmisille, kun ne ovat sallittuja itsellekin, eivätkä horjuta uskoa omaan ihmisarvoon.
– Kun voimme suhtautua sekä itseemme että muihin lempeämmin, on todennäköisempää, että onnistumme luomaan parempia yhteyksiä kanssaihmisiin, kokemaan turvallisuuden tunnetta sosiaalisissa suhteissa ja tunnemme olomme luontevammaksi muiden seurassa. Tämä vaikuttaa myönteisellä tavalla mielenterveyteemme, elämäntyytyväisyyteemme ja tulevaisuudenuskoomme.
Raamatun näkökulma häpeään:
Jumala, sinun suojiisi hakeudun turvaan,
siksi minun ei tarvitse koskaan hävetä.
Sinä olet oikeudenmukainen, pelasta minut.
Kuule minua, tule kiireesti vapauttamaan minut.
Ole minulle kallio, jonka turviin voin paeta,
ja linnoitus, johon minut pelastat.
(Ps. 31:2–3, Psalmit 2024 -käännöksen mukaan)
Jaa artikkeli: