Osmo Nieminen pitää retkiluistelusta, kuntosaliharjoittelusta ja pyöräilystä. Hän haaveilee pitkistä pyöräretkistä lonely rider -tyyliin, jolloin matka taittuu omaan tahtiin.
Olen Osmo Nieminen, 59. Asun Jyväskylässä Kuokkalan Harakkarannan upeissa maisemissa. Saan ihailla järvinäköalaa kaikkina vuodenaikoina. Olen Laukaasta lähtöisin. Opiskelin Mikkelissä nuorisonohjaajaksi ja jatkoin opintoja Jyväskylässä. Erityisluokanopettajan uraa on kertynyt jo 30 vuotta.
Erityislapset ovat aitoja ja sanovat, mitä ajattelevat. Oppilaani ovat yleensä motivoituneita oppimaan. On palkitsevaa seurata heidän kehitystään. Koulun tehtävä on ottaa jokainen huomioon omana yksilönään ja tarjota onnistumisen mahdollisuuksia.
Asioiden jakaminen muiden kanssa ja toisaalta oma rauha auttavat palautumaan työstä, joka on välillä kiireistä ja kuormittavaa. Olen oppinut olemaan armollinen itselleni ja kuuntelemaan omiakin toiveitani.
Äitini kuoli, kun olin 11-vuotias, ja jäin kahden isäni kanssa. Kasvoin sosiaaliseksi, kun hakeuduin muiden ihmisten seuraan. Muuten elämä on lipunut eteenpäin tasaiseen tahtiin.
Tarja-vaimon kanssa olemme kokeneet yhteisiä seikkailuja lähes 40 vuoden ajan. Suuria tapahtumia ovat olleet neljän lapsemme syntymät. Olen myös Elsan ja Alpon pappa.
Olen tyytyväinen, että olen viettänyt lasteni kanssa paljon aikaa. He ovat saaneet löytää oman tiensä vapaasti. Esikoiseni valitsi varoittavasta esimerkistä huolimatta isänsä ammatin, ja toisesta tyttärestäni tuli joogayrittäjä. Poikani on muusikko, ja toinen opiskelee lavastajaksi.
Odotan kesän touhuja suotuisassa säässä, kun mökin rakennusprojekti etenee pikkuhiljaa. Siinä riittää mukavaa puuhaa. Parasta on, kun kokoonnumme yhteen perheen ja läheisten joukolla.
Eläkepäivät siintävät näköpiirissä. Silloin luulisi olevan aikaa tehdä pitempiä ulkomaanmatkoja. Etelä-Amerikka on vielä kokematta. Suurempia suunnitelmia en ole vielä tehnyt.
Laulan Secapella-kuorossa. Treeneissä keskityn oppimaan ja laulamaan stemmaani, jolloin kaikki muut ajatukset unohtuvat. Alussa uusi laulu stemmoineen voi tuntua mahdottomalta oppia, mutta vähitellen eri äänet alkavat soida hienosti yhteen.
Jaa artikkeli: