Kysymyksiä ja vastauksia

Palautetta tulee lähes päivittäin. Ehkä eniten tulee erilaisia kysymyksiä, mutta vähintään yhtä usein palautteessa moititaan jotain. Ja kyllä, joskus tulee myös kiitoksia.

Ihmisten mieltä painavat joskus eriskummallisetkin asiat. Jotta kaikki pohtijat eivät lähestyisi vaikkapa pankkia tai vakuutusyhtiötä samoilla kysymyksillä, yritysmaailmassa käytetään ”Usein kysytyt kysymykset” -palstaa.

Jyväskylän seurakunnalla on netissä sähköinen palautekuponki. Usein kysyttyjä kysymyksiä ei ole – jokainen palaute on ainutlaatuinen ja sellaisena se myös käsitellään. Mikäli palautteenantaja kertoo yhteystietonsa, hänelle pyritään vastaamaan henkilökohtaisesti.

Palautetta tulee lähes päivittäin. Ehkä eniten tulee erilaisia kysymyksiä, mutta vähintään yhtä usein palautteessa moititaan jotain. Ja kyllä, joskus tulee myös kiitoksia. Palaute voi liittyä vaikkapa sukulaisten hautapaikkoihin, hautausmaan kukkiin, papin käyttäytymiseen, papin puheeseen, seurakunnan tiloihin, tapahtumiin, nettisivuihin, Henki&elämä -lehteen tai kirkon asioihin yleensä.

Viikonloppuna palautejärjestelmä kopsautti sähköpostiini kaksi palautetta. Molemmissa moitittiin seurakunnan toimintaa – nimettöminä. Koska kumpikaan kysyjä ei antanut meille tilaisuutta vastata henkilökohtaisesti, vastaan julkisesti.

Olen pahoillani, että palautteen lähettäjä on kokenut kolehdin keräämisen jumalanpalveluksessa ahdistavaksi. ”Kerjääminen” on estänyt viestin lähettäjää olemasta rauhassa kirkossa. Kolehti on varhaiskristillinen tapa, joka kuvastaa sitoutumista yhteiseen jakamiseen ja köyhimpien auttamiseen. Siihen osallistuminen on täysin vapaaehtoista, eikä osallistumatta jättämisestä pidä kenenkään kokea syyllisyyttä tai huonommuutta.

Toinen palaute koski Virossa järjestettäviä rippileirejä. Seurakunta ei luonnollisestikaan halua viedä ketään raiskattavaksi tai juopottelemaan minnekään. Eikä etenkään verorahoilla. Jokainen erityisleirille osallistuva rippikoululainen maksaa kulunsa itse. Mitä näiden rahojen käyttämiseen Virossa tulee, seurakunta ei valitettavasti voi taata, etteivätkö siellä käytetyt rahat päädy suomalaiskoteja ryöstämään tulevien rosvosakkien käsiin. Luultavasti eivät. Toive kaljakärryn renkaan puhkeamisesta juoppolaivalla kannattaa osoittaa yläkertaan. Taivaan isä kuulee toiveemme.

Henki&elämä-lehden pääkirjoitus 24.2.2017

Jaa artikkeli: