Hän toteaa, että esirukouksen – eli rukouksen toisen ihmisen, ihmisryhmän tai asian puolesta –välityksellä ihmiset voivat olla yhteydessä niin toisiinsa kuin Jumalaan, eikä se vaadi edes suuria ponnistuksia.

Eläkkeellä oleva Muhoksen entinen kappalainen on hyödyntänyt esirukousta laajasti diakoniatyössään niin virkavuosinaan kuin sen jälkeen.

– Esirukouksen edessä me usein epäilemme sen voimaa ja toisaalta itseämme: kukapa minun pyyntöjäni kuulee. Saatamme myös ajatella, että rukoukseen voi tarttua vasta, kun on todellinen hätä tai kun tuntuu, että mikään muu ei auta. On kuitenkin niin, että voimme pyytää esirukousta ja kääntyä Jumalan puoleen pienissäkin asioissa.

Esirukouspyyntöjä voi välittää Jyväskylän seurakunnalle. Keljonkankaan lähikirkkoalueen vastuupapin Esko Heleniuksen mukaan esirukousta voi ja kannattaa pyytää myös henkilökohtaisten aiheiden puolesta.

– Sen voi tehdä jättämällä lapulle kirjoittamansa rukouksen kirkon tai seurakuntakodin esirukouslaatikkoon tai kirjoittamalla rukousaiheen netissä. Esimerkiksi Jyväskylän seurakunnan nettisivuilla pyynnön voi kertoa kohdassa ”Apua ja tukea”. Aiheiden puolesta rukoillaan jumalanpalveluksissa, Helenius
sanoo ja muistuttaa, että yksityiskohtaisemmat esirukouspyynnöt luetaan esimerkiksi jumalanpalveluksessa niin, että anonymiteetti säilyy.

Rukousta voi pyytää myös päivystävältä papilta tai joltain muulta papilta tai seurakunnan työntekijältä.

Joskus ajatuksia voi olla mielessä liian monta, jolloin ne menevät solmuun.

Esirukous toteutuu jumalanpalvelusten ohella monissa kristittyjen kohtaamisissa ja seurakunnan tilaisuuksissa. Jyväskylän seurakunnan alueilla toimii useita rukous- ja raamattupiirejä.

– Kaikki näistä eivät ilmoita kokoontumisistaan seurakunnan tapahtumatiedoissa, mutta tietoa oman alueen ryhmistä saa kysymällä alueen papilta, diakoniatyöntekijältä tai suntiolta.

Monille oman hädän tai toiveen sanoittaminen voi olla haastavaa, ja esirukouspyyntö saattaa jäädä sen takia kertomatta.

– Joskus ajatuksia voi olla mielessä liian monta, jolloin ne menevät solmuun. Tai ne voivat olla niin painavia ja suuria, ettei niitä osaa oikein sanoittaa. Silloin Matteuksen evankeliumista löytyvät Jeesuksen sanat lohduttavat: Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään, Helenius sanoo.

Ystävän puolesta tai hänen kanssaan voi lukea vaikkapa Isä meidän -rukouksen tai Herran siunauksen. Lisäksi Raamatun psalmeista löytyy monia lyhyitä, pelkistettyjä rukouksia. Esimerkkinä Psalmin 25 ajatus: muista minua.

Sosiaalinen media on osaltaan madaltanut kynnystä esirukouspyyntöihin. Monet pyytävät esirukousta esimerkiksi Facebook-kavereiltaan.

Esirukous kuuluu jokaiseen jumalanpalvelukseen seurakunnan yhteisenä rukouksena ja jumalanpalvelus itsessään voidaan nähdä myös rukouksen virtana. Johtava pappi Riku Bucht toteaa, että jumalanpalvelus on vuoropuhelua Jumalan ja ihmisen välillä.

– Jumalan puhetta kuuntelemme Raamatun sanassa ja yhdessä pureskelemme sitä esimerkiksi virsissä ja saarnan herättämissä ajatuksissa. Omat kuulumisemme Jumalalle taas kerromme esirukouksessa.

Rukous on vähin myötäelämisen muoto, mitä voimme tehdä.

Jumalanpalveluksissa rukoillaan säännöllisesti kirkon, lähetystyön ja sairastavien sekä muiden hädässä olevien puolesta.

– Ja jokaisen seurakuntalaisen puolesta rukoillaan nimeltä mainiten ainakin kaksi kertaa: kasteen jälkeen ja kuoleman koittaessa.

Buchtin mukaan seurakunnassa on jo ihmiskäsityksen puolesta tärkeää kuulla jokaista ihmistä ja ottaa hänen tilanteensa vakavasti.

– Rukous on vähin myötäelämisen muoto, mitä voimme tehdä. Monessa tilanteessa se on myös suurin, sillä kirkko ei väheksy rukouksen voimaa. Esirukous antaa äänen maan hiljaisille ja sille hiljaiselle hädälle, mitä keskellämme kaiken aikaa on. Samalla esirukous kutsuu seurakuntalaisia myötätuntoon ja elämään toinen toisensa tukena.

Artikkeli Rukousten sumu peittää iltataivaan julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Helsingin seurakuntayhtymässä sairaalapastorina toimivalle Heli Harjunpäälle aamukävelyt ovat osa Hiljaisuuden joogan harjoituksia. Hän on kehittänyt kristillisen joogalajin vajaan 10 vuoden aikana. Joogaan hän tutustui 30 vuotta sitten harrastuksensa kautta.

– Minut vihittiin papiksi vuonna 1993. Kärsin silloin selkävaivoista, joihin etsin apua liikunnallisesta harrastuksesta. Kansalaisopiston tarjonnasta löysin joogan, jota aloin harrastaa, Harjunpää kertoo.

Joogan myötä selkävaivat poistuivat. Myös kokonaishyvinvointi kohentui rauhallisten harjoitusten myötä. Harjunpää koki elämässään uudenlaista läsnäoloa ja tyytyväisyyttä.

– Nopeasti huomasin, että lempeä joogaharjoitus herätti sisälläni rukouksen. Rukoilin, että Pyhä Henki kulkisi kanssani ja että Jumalan rakkaus saisi tilaa. Joogan kautta vahva kokemus elämästä nykyhetkessä ja rukous kietoutuivat minussa yhteen, hän kuvailee.

Tilaa uudelle

Pitkään jooga oli Harjunpään harrastus, sillä päätyö sairaalapastorina ja perhe-elämä kolmen lapsen äitinä täyttivät päivät. Harjunpään täyttäessä 50 vuotta elämässä oli tilaa uudelle.

”Koen, että tämä kaikki on tullut minulle johdatuksellisesti.”

– Lähdin joogaopettajakoulutukseen, josta valmistuin vuoden 2016 alussa. Tein lopputyöni aiheesta kristillisyys ja jooga. Sen pohjalta Hiljaisuuden jooga alkoi kehittyä. Aktivoiduin tähän aikaan myös kirjoittamisessa.

Heli Harjunpää kuvailee Hiljaisuuden joogaa kristilliseksi harjoituskokonaisuudeksi, jossa yhdistyvät lempeä kehollinen harjoitus, mielen hiljentymisen harjoitus ja hengellinen harjoitus. Kaikille niille on keskeistä kristinuskon ytimestä nouseva armollisuus ja Jumalan rakkaus.

Vuosien 2017–2022 aikana Harjunpää on julkaissut kolme kirjaa, joiden aiheena on joogan soveltaminen kristilliseen viitekehykseen ja arvopohjaan.

Vuonna 2019 Hiljaisuuden jooga rekisteröitiin omaksi joogalajikseen.

– Tämä sopii kaikille, sillä harjoitukset saa tehdä itselleen sopivalla tavalla. Monelle Hiljaisuuden jooga on avannut uuden mahdollisuuden osallistua seurakunnan toimintaan, hän kertoo.

– Koen, että tämä kaikki on tullut minulle johdatuksellisesti. Oma rukoukseni on ollut, että Vapahtaja tekisi minusta rauhansa välikappaleen. Sitten se, mitä rukoilee ja uskoo, alkaa tapahtua.

Lokakuussa saamansa Vuoden pappi -nimityksen Heli Harjunpää kokee monella tavalla merkitykselliseksi. Se osoittaa virallista hyväksyntää myös niille noin sadalle henkilölle, jotka hän on tähän mennessä kouluttanut Hiljaisuuden joogan ohjaajiksi. Suurin osa heistä on seurakuntien työntekijöitä.

Heli Harjunpää

TYÖSKENTELEN sairaalapastorina Helsingin seurakuntayhtymässä. Toimin myös retriittien ohjaajana. Sivutoimenani koulutan kristillisen Hiljaisuuden joogan ohjaajia.

HARRASTUKSIINI kuuluvat aamukävelyt luonnossa sekä kirjoittaminen.

ELÄMÄSSÄNI ON vahva kutsumus toimia rauhan kanavana. Hiljaisuuden jooga on yksi väline siihen.

Helin polku

• 1963 syntyi Helsingissä.
• 1983 teologian opintojen aloitus Helsingin yliopistossa.
• 1993 papiksi vihkiminen, joogaharrastuksen aloitus kansalaisopistossa.
• 1991–1997 kolmen lapsen syntymä
• 2013 täytti 50-vuotta, kirjoittaminen aktivoitui
• 2014–2022 neljän kirjan julkaisut
• 12.10.2022 Nimitys Vuoden papiksi. Valinta julkistettiin Seinäjoella papiston päivillä.

Heli Harjunpään kirjat

• Suomalainen joogakirja (yhdessä Ulla-Maija Rönkän kanssa, Minerva 2014)
• Hiljaisuuden tie, kristillisiä joogaharjoituksia (Kirjapaja 2017)
• Kiitollisuuden jooga, hyvinvointia jokaiseen päivään (Kirjapaja 2018)
• Hiljaisuuden jooga®, ohjaajan opas (Hiljaisuuden Ystävät ry. 2022). Kirja sopii kaikille omaan harjoitukseen.

Juttu julkaistu ensimmäisen kerran Lakeuden Risti -lehden numerossa 6/2022.

Artikkeli ”Lempeä joogaharjoitus herätti sisälläni rukouksen” julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Ihmiset rukoilevat töiden, opiskeluiden, perheen ja parisuhteen puolesta, Jyväskylän seurakunnassa, Palokassa, aluekappalaisena toimiva Laine listaa.

– Aiemmin kirkossa jätettävä esirukouspyyntö on nykyään mahdollista jättää myös sähköisesti. Toimintatavat muuttuvat, mutta sisältö säilyy samana.

Nykyajan ihmistä koskettavia arkisia rukouksia löytyy muun muassa­ teoksesta Alkuja ja loppuja – Rukousten kirja (Kirjapaja, 2021). Kirjan rukoukset ovat suuren kirjoittajajoukon tulos, ja teoksen ovat toimittaneet kolme Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappia, Meri-Anna Hintsala, Pirjo Kantala sekä Kaisa Kariranta.

– Ajattelimme ensin kolmikkona, että kirjoitetaan rukoukset itse, mutta aika pian hoksasimme, miten äänien rikkaus toisi kirjalle lisää käyttökelpoisuutta, Vartiokylän seurakunnassa seurakuntapastorina työskentelevä Kariranta muistelee kirjoitusprosessia.

– Jokainen kirjoittaja katsoo Jumalaan omasta näkökulmastaan, omista elämäntilanteistaan käsin. Näin saimme kasaan kaikkiin elämänvaiheisiin sopivia ääniä.

Sairaalapappina Helsingissä toimiva Kantala iloitsee siitä, että kirjan kansien väliin mahtuu koko elämänkaari.

Jos kokemusta yhteydestä Jumalaan ei tulisi, mitä järkeä olisi uskoa.

– Siellä on hyviä vastakohtia. Rukouksia rakastumisesta ja eroamisesta sekä lapsen saamisesta ja tyhjän sylin kokemuksesta, Kantala avaa.

– Kirjassa käsitellään asioita, jotka kirkossa on voitu kokea vieraiksi ja vaikeiksi. Aiheita ovat muun muassa abortti ja sateenkaarirakkaus.

Teija Laine kertoo, että vielä vuosituhannen vaihteessa seurakunnassa oli paljon voimakasta ja yhteisöllistä rukoustoimintaa, mutta rukoilusta on sittemmin tullut aiempaa rauhallisempaa ja henkilökohtaisempaa.

– Rukoustoiminta kuitenkin elää edelleen muun muassa rukousmessujen ja -piirien kautta.

Kirjan toimittaminen sai myös Karirannan ja Kantalan pohtimaan rukoilun merkitystä. Papin työssä rukouksen rooli on ilmeinen.

– Rukous on tavallaan minun hengellisyyteni hengitys, Kariranta sanoittaa.

Minulle rukous on Jumalan läsnäolon välähdys, kiitollisuuden tunne, tai katsahdus taivaalle.

– Rukoillessa tulee olo, että Jumala kuuntelee, ja että häntä kiinnostavat minun asiani. Jos kokemusta yhteydestä Jumalaan ei tulisi, mitä järkeä olisi uskoa.

Kantala on pohtinut viime aikoina paljon nimenomaan omaa, henkilökohtaista rukouselämäänsä.

– Kun on aina ollut toisen ja Jumalan välissä rukouksen välittäjänä, ja kantanut vastuuta siitä, että saa rukouksessa sanoitettua toisen hätää Jumalalle, sitä miettii, mikä merkitys rukoilulla on minulle itselleni, Kantala sanoo.

– Minulle rukous on Jumalan läsnäolon välähdys, kiitollisuuden tunne, tai katsahdus taivaalle.

"Vuodenaikojen Viisaus. Katselen puiden lehtiä. Ne leijailevat keltaisina, punaisina, ruskeina. Kouraisen värikkäitä juureksia keittiön altaassa ja raavin ne puhtaiksi keittoa varten. Punaisia, oransseja, vihreitä. Kiitos, Jumala, väriterapiasta. Kiitos luomakuntasi lahjoista. Siunaa meitä syksyn värikkäällä riemulla." 
– Syyssiunaus, Pirjo Kantala (Alkuja ja loppuja – Rukousten kirja) 

Artikkeli Arkisia asioita julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Viime syksynä kolehdin merkityksestä keskusteltiin Erätauko-keskusteluissa yhdessä seurakuntien ja järjestöjen työntekijöiden kanssa. Korona-aika, kokoontumisrajoitukset ja käteisen rahan käytön väheneminen ovat nostaneet esiin kolehtitulojen merkityksen. Kun syvennyimme yhdessä pohtimaan kolehtia, nousi esiin monia huomiotta jääneitä tärkeitä asioita.

Suurimmaksi oivallukseksi Erätauko-keskusteluissa nousi otsikkoon poimittu lause: “Kolehti ei ole rahankeräystä, vaan jatkoa rukoukselle.” Mitä enemmän aiheen äärellä jaoimme kokemuksia, sitä vahvemmin koimme, että kristityn yhdeksi tärkeäksi tehtäväksi osoittautui kolehti ja omastaan jakaminen. Lahjoittaminen tuntui hyvältä. Kolehtiin voi myös osallistua, vaikka ei olisi edes joka kerta rahaa mukana. Yhteiseen kolehtiin voi osallistua rukoilemalla. Kolehti on asia, jossa voi ihan konkreettisesti tehdä jotain muiden hyväksi. Kolehti on suuri mahdollisuus. Vaikka yksittäinen lahjoitus voi olla pieni, niin kaikkien seurakuntien yhdessä keräämä summa on suuri.

Miten kolehdista tulee merkityksellinen osa messua?

Keskusteluista nousi esiin vahvasti se, että mikään kolehtiin liittyvä ei synny itsestään. Messusuunnittelussa on kiinnitettävä huomiota yksityiskohtiin. Esimerkiksi on tärkeää huomioida, että kolehtikohteen esittelyn tulee olla riittävän yksilöity ja konkreettinen. Ei ole aina itsestään selvää, että seurakunta kuulisi kolehdin siunauksen sanat. Kolehdin merkitystä saisi enemmän esiin, jos kolehtia ei siunattaisi virren aikana, vaan sen jälkeen. Kolehti ei ole vain varainhankintaa, sillä siihen liittyy aina kerätyn rahan siunaaminen.

Kolehti muuttaa maailmaa

Kolehdilla on suuri merkitys myös arvojen muokkaajana. Moni saattaa muistaa lapsuudestaan hetken, kun sai itse pudottaa kolehtihaaviin kolikon. Tilanne on samaan aikaan sekä jännittävä että merkittävä. Lapselle on suuri vastuutehtävä pudottaa raha itse haaviin. Samalla ymmärtää auttavansa toista, joka tarvitsee kolikon minua enemmän.

Jääkö monelta tämä konkreettinen omastaan antaminen kokematta? Kolehtikokemuksista jää vahva jälki, joka kantaa yhtä kolikkoa pidemmälle. Kolehdin kautta voi oppia merkittäviä asioita myötätunnosta, yhteisestä vastuusta ja lähimmäisenrakkaudesta. Muistoissaan voi palata omiin lapsuuden kirkkohetkiin ja miettiä mihin kaikkeen ne ovat vaikuttaneet. 

Haaste seurakuntiin

Voisiko seurakunnan työkokouksessa tai messun suunnittelukokouksessa keskustella yhdessä siitä, mitä kolehti jokaiselle henkilökohtaisesti merkitsee. Voisiko kolehdista innostua uudella tavalla? Tässä koottuna kysymyksiä, joiden kautta omassa yhteisössä voidaan pureutua siihen, miten kolehdin merkitystä omassa seurakunnassa voisi nostaa:

• Miltä varainhankinta yleisesti tuntuu?
• Miten oman seurakunnan kolehtikohteiden valintaan voi vaikuttaa?
• Miltä kolehdin ilmoitus tuntuu?
• Sanoitetaanko oman seurakunnan messussa, että rukous on yhtä tärkeää rahallisen tuen ohella?
• Onko kolehtikohde mainittu esirukouksessa?
• Kerrotaanko kolehtikohteesta messuviestinnän yhteydessä esimerkiksi seurakunnan sosiaalisen median kanavissa?
• Onko messujen striimeissä kuvamateriaalia lahjoituksen mahdollistamiseen?
• Viestitäänkö seurakunnan kanavissa mitä kolehtia saavat järjestöt saavat aikaan seurakuntalaisten tuella?
• Miltä rahan antaminen kolehtiin tuntuu?
• Liittyykö kolehtiin jokin muisto?
• Voisiko muistoja käyttää viestinnän tukena?
• Miten omassa seurakunnassa kolehtipuheet laaditaan?
• Onko järjestöjen tarjoamat kolehtimateriaalit oikeiden ihmisten saatavilla?
• Voisiko kolehtikohteen ilmoitus olla erityinen messuavustajan tehtävä? Tehtävään kuuluisi esimerkiksi tiedonhankinta kolehtikohteesta järjestöjen verkkosivuilta, kolehtiviestintä seurakunnan viestintäkanavissa, kolehtikohteen esittely ja kolehtiavustajista sopiminen.
• Siunataanko kolehti messussa niin, että seurakuntalaiset kuulevat sen?

Heräsikö ajatuksia tai toivoisitko vinkkejä keskustelun fasilitointiin tai messuviestintään? Ota yhteyttä oman seurakuntasi yhteistyöjärjestöihin!

Oivallukset poimittu syksyllä 2021 järjestöyhteistyössä toteutetusta Erätauko -keskustelusta keskustelijoiden luvalla.

Kirjoittaja on seurakuntavarainhankinnan ja viestinnän asiantuntija ja vastaa kolehtivarainhankinnasta, katastrofikeräyksistä ja Kirkon Ulkomaanavun seurakuntaviestinnästä

Artikkeli Kolehti ei ole rahankeräystä, vaan jatkoa rukoukselle julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Totisesti, totisesti: mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille.” 
(Joh. 16:23)

Yhteiskunnan muutoksessa ja maailmanrauhan järkkyessä rukous yleistyy.

Helsingin Sanomissa näytelmäkirjailija Elli Salo kertoo Harkovassa asuvasta ystävästään. Siellä helvetti niin on totta, että ”ateistitkin ovat alkaneet rukoilla” Ihmiset eivät muutu sodassa sotaelokuvan sankareiksi, sanoo näytelmäkirjailija Elli Salo, joka tarkistaa nyt joka aamu ukrainalaiselta ystävältään, onko tämä vielä hengissä – Kulttuuri | HS.fi

Kriisit, niin sairaudet kuin sodat, ovat johtaneet ihmisiä rukoilemaan. Ukrainan väkivaltainen kohtalo on vakavoittanut koko maailmaa ja rukouksesta on tullut näkyvä osa yhteisöllistä resilienssiä. Rukous myös yhdistää toisiinsa eri tavoin ajattelevia ihmisiä, eikä vain kristittyjä.

Rukousta laajassa maailmassa

Rauhanrukouksia on piispojen oheistuksen mukaisesti toteutettu ahkerasti ympäri maata. Maailmalla ja Suomessa on järjestetty sekä ekumeenisia että uskontojen yhteisiä rukoustapahtumia. Yleisradio lähetti Alppilan kirkosta suorana rukoushetken, jossa muslimit, juutalaiset ja kristityt rukoilivat omien perinteidensä mukaisesti Ukrainan kansan puolesta.

Maailma, media ja uskonnot ovat kohdanneet rukouksen äärellä. Rukous on ollut luonteva yksityisten ja yhteisten pelkojen käsittelyn väline. Briteissä kyselytilastojen valossa nuoret aikuiset rukoilevat jo suuria ikäluokkia enemmän (Young more likely to pray than over-55s – survey – BBC News). Pandemia on lisännyt kiinnostusta yksityiseen rukoukseen (More people praying during lockdown, survey suggests – churchtimes.co.uk). Digitaalisen toimintaympäristön ja sosiaalisen median ansiosta rukoukseen liittyminen on helpompaa kuin koskaan ennen.

Rukous ei ole vain ilmaus joutumisesta vakavien kriisien keskelle. Rukouksella ihmiset tavoittelevat toivoa sinne, missä toivo on tuntunut kadonneen.

Poikkeuksellisina aikoina ihmiset ovat luottaneet Jumalaan ja siihen, että rukousta kuullaan, vaikka realiteetit ympärillä olisivat voineet antaa loogisen aiheen muuhunkin tulkintaan.

Lupa rukoilla

Rukoussunnuntain evankeliumin kohta jatkaa Jeesuksen jäähyväispuhetta. Hän tuntuu lupaavan mahdottomia: ”mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille.

Jeesus alleviivaa opetuslapsille puhuessaan kahta todellisuutta, sekä ihmisen odotusten että Jumalan valtakunnan tasoja. Lupauksessa on kaksi osaa.

Ensimmäinen osa antaa oikeuden pyytää mitä tahansa. Rukous on tarkoitettu myös sellaisiin tilanteisiin, joissa kaikki toivo tuntuu menneen. Silloin kuin ”helvetti on totta”, juuri silloin on lupa rukoilla. Kaikkein pahimpien kriisien keskellä ateistit, kristityt, muslimit ja juutalaiset voivat pukea hätänsä ja toiveensa rukouksen muotoon. Jeesus antaa kaikille luvan rukoilla. Rukous saa nousta jokaisen ihmisen sydämestä. Jeesus sallii kaikenlaiset rukousaiheet. Jokainen saa rukoilla mitä tahansa.

Ihmisen sydämen puhe Jumalalle on luonteeltaan usein kontekstuaalista ja pyytävää. Me pyydämme maailmaan rauhaa, lähimmäisille terveyttä ja siunausta, päättäjille viisautta. Me ymmärrämme, että meillä on oikeus rukoukseen.

Itse asiassa rukous on perusoikeus. YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen mukaan 1§:

”Jokaisella  ihmisellä  on  ajatuksen,  omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä  julkisesti  että  yksityisesti,  opettamalla  sekä  harjoittamalla  hartautta  ja  uskonnollisia  menoja.”

Sinun tahtosi

Jeesuksen lupauksen toinen osa paljastaa, että rukouspyyntöjen toteutuminen ei ole rukoilijan itsensä kädessä. Jeesus muistuttaa, että rukoukseen vastaaja on Jumala. Rukouksella on kohde. Isä, Jumala, Kaikkivaltias. Rukouksen työnjako on selkeä. Ihminen pyytää, Jumala antaa. Me voimme ja saamme anoa mitä tahansa, mutta Jumala antaa.

Rukoillessaan kristitty rukoilee Jeesuksen nimessä. Hän ei rukoile itsensä tai muiden ihmisten nimessä vaan hahmottaa Jeesuksen sanat pelastustyön kautta. Jeesuksen esimerkin mukaisesti kristitty luottaa Jumalan kuulevan rukouksen ja luovuttaa omat odotuksensa Jumalan käsiin.

Kohti Pyhää

Uskonnonvapaus on vapautta uskoa ja harjoittaa uskoa, paitsi yksityisesti ja yhdessä samoin uskovien kanssa, myös moniuskontoisessa ja moniarvoisessa yhteiskunnassa. Jeesuksen lupaus rukoilla mitä tahansa koskee jokaista.

Piispainkokouksen 2013 hyväksymän dokumentin Kohti Pyhää sisältö on kohdennettu erityisesti toimitusten tueksi. Se peräänkuuluttaa pastoraalista, tilannekohtaista harkintaa, kun toimitukseen toivotaan elementtejä muiden uskontojen perinteestä. Samalla se ohjaa kunnioittamaan toisten uskontojen rukouksia.

”Ohjeistuksen tulee seurata kristillisen rakkauden sekä vieraanvaraisuuden periaatteita mutta taata samalla riittävän etäisyyden säilyminen eri uskontojen käytäntöjen välillä vääränlaisen synkretismin välttämiseksi.”

Kaikkien ihmisten tulee voida rukoilla omien perinteittensä mukaisesti. Eri uskontojen tulee saada noudattaa omia sanoituksiaan ja perinteitään. Rukouspyyntöjä ei tule valaa yhteen muottiin eikä erilaisia rukouksia pidä sulauttaa toisiinsa. Rukousten sanoituksia ei tule yhdenmukaistaa ja ohjata yhteen ja samaan rukoukseen. Kaikille jää vapaus rukoilla oma traditionsa mukaisesti. Osallistujille jää vapaus liittyä oman perinteensä rukoukseen ja oppia ikään kuin vieraana muilta silloin, kun jokin sanoitus ei vastaa omaa uskoa.

Rukousperinteemme sisältää sanallisten muotoilujen lisäksi virsiä, kynttilän sytyttämistä, hiljaisuutta ja erilaista estetiikkaa ja symboliikkaa. Myös niitä koskee liittymisen ja oppimisen vapaus.

Yhteinen arki

Rukouksen yleistyessä moniuskontoisessa ja moniarvoisessa yhteiskunnassa uskonnonvapauden edistämisen tuhannen taalan kysymys onkin, kohtaammeko toisemme yhtä luontevasti kriisin ja rauhan aikana? Osaammeko toistemme rukouksen kunnioittamisen ja toistemme perinteistä oppimisen? Rukoilemmeko toistemme puolesta vielä silloin, kun poikkeustilat ovat ohitse, kriisit tulevat lähelle vain joitakin meistä tai rinnakkain rukoilemisella ei ole viestinnällistä lisäarvoa?

Artikkeli Sydämen puhetta Jumalan kanssa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Koko elämä voi olla rukousta

– OMASSA lapsuudenkodissani ei rukoiltu. Kävin päiväkerhossa ja opin koulun ekaluokilla ensimmäisen iltarukouksen. Aloin liittää siihen omia perheenjäseniä. Omakohtainen usko heräsi lukiovuosina. Ahdistavien ajatusten keskellä uskaltauduin seurakunnan nuorisotyöntekijän pakeille. Hän opasti minua rukoilemaan ja lukemaan Raamattua. Silloin koin ihan konkreettisesti, miten päälleni laskettiin ikään kuin suojaava kupu. Sisälläni vallitsi rauha, ja tunsin Jumalan vetävän minua yhteyteensä.

Sinkkuna Anne tietää, etteivät kaikki hänen rukousunelmansa ole vieläkään täyttyneet. Oulussa asuessaan hän kapinoi mielessään etelään muuttoa vastaan. Siksi hän rukoili, että Jumala muuttaisi hänen mielensä. Hän tekikin sen, pienin, turvallisin askelin.

Uskoontulon yhteydessä Anne tunsi jopa pelkoa elämän ohjaksien jättämisessä Jumalalle. Pystyisikö hän kaikessa toteuttamaan Jumalan tahdon.
– Vaikeina hetkinä mieliin tulivat Paavalin sanat Jumalasta, miten Hänessä me elämme, olemme ja liikumme. Koko elämä voi olla rukousta. Lohduttavaa on myös tieto, että itse Jeesus rukoilee puolestamme. Luterilaisena joudun kuitenkin usein huomaamaan, miten moni arkailee joukossa ääneen rukoilemista.

ANNE on koulutukseltaan sosionomi, joten hän on työskennellyt päivä- ja lastenkodeissa, käynyt Raamattulinjan Ryttylässä ja opiskellut sielunhoitoterapiaa Perheniemessä. Lähetyssihteerejä hän on sijaistanut Iitissä ja Kuusankoskella. Kymenlaakson mediamissiossa Anne kuului päätoimikuntaan.

Valtakunnallisen rukouskoordinaattorin tehtäviin kuuluu rukousiltojen pitämistä helpottavien materiaalien työstäminen ja lähettäminen. Anne myös toimii tukena alueellisille koordinaattoreille ja antaa apunsa netissä striimattaviin rukousiltoihin. Yhteensä 280 seurakunnan lisäksi rukouskirje lähetetään 250 yksittäiselle rukoilijalle tai rukousryhmän vetäjälle. Työrukkasena toimii Luojan kämmenellä ry.

Missioon voi osallistua rukoilemalla, lahjoittamalla ja osallistumalla palvelu- ja talkootehtäviin

KORONA ehti jonkin verran rajoittamaan ihmisten kokoontumisia, mutta nyt mediamission ryhmät Kouvolan alueella ovat päässeet hyvään vauhtiin. Päätoimikunnan puheenjohtaja, pastori Olavi Mäki-Patola painottaa kristittyjen valmiutta vastata kohtaamishaasteisiin jo paljon ennen syksyä.

Yhteiskristillisen mission osanotto Kouvolan alueen seurakunnissa on varsin kattava. Missioon saadaan kauppakeskus Veturista syksyksi oma kohtaamispaikka. Maakunnallinen osio toteutuu Kouvolassa 14.–15.10. siten, että perjantaina ovat kohteena nuoret, ja lauantaina on perheiden yhteinen missiojuhla. Isä meidän -rukousillat painottuvat mission tukemiseen. Kristiina Nordmanin LT10-koulutuksen lisäksi Sami Kosola pitää 11.5. Kouvolan helluntaiseurakunnassa Evankeliumia luovalla tavalla -koulutuksen. Diakoniapuolella kohdataan eri-ikäisiä yksinäisiä.

Halukkaat seurakuntalaiset voivat osallistua missioon rukoilemalla, lahjoittamalla, mutta myös ilmoittautumalla erilaisiin palvelu- ja talkootehtäviin.
Lue lisää: kouvolanseurakunnat.fi/missio2022 ja missio2022.fi

Valtakunnallinen Missio 2022 tulee Kouvolaan

Se löytyi -missio järjestetään ensi syksynä. Missio on Medialähetysjärjestö IRR-TV:n organisoima kristittyjen yhteinen hanke. Missio toteutuu 19.9.–16.10. media- ja verkkonäkyvyyden, erilaisten tapahtumien ja ihmisten kohtaamisten kautta. Koteihin jaetaan missiokirja. Kouvolassa missiossa ovat mukana mm. kaikki Kouvolan ev.lut. seurakunnat.

Artikkeli ”Sain sisälleni rauhan” julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

TOIVOA NAISILLE on nyt kansainvälinen rukousliike, joka tuottaa myös radio-ohjelmia naisille ja perheille. Keskiössä on rukouskalenteri, jossa valitut aiheet lausuu joka päivä noin 100 000 rukoilijaa ympäri maailmaa. Suomessa rukousryhmiä toimii 107, niistä Seijan vetämänä yksi Lahdessa ja yksi kerran kuukaudessa Kuusankoskella. Keväällä ryhmäläisiä oli täällä yksitoista.

Intian-matkalla Seija pääsi itse näkemään läheltä järjestön työtä ja avun saajia. Seijaa kosketti se, miten suurelta joukolta naisia puuttuu kokonaan oma arvo. Heitä voidaan käsitellä miten vain. Radio-ohjelmien kautta naiset saavat ihmisarvon, kun he tajuavat, että Jumala rakastaa jokaista heistä.

Artikkeli Paimentytön huokaus pysäytti julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Artikkeli Todellisen identiteetin avautumisen äärellä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Aiheet vaihtelevat työstään irtisanotun ja syrjään sysätyn tunnoista lähetystyöntekijän arkeen ja tuntemuksiin minareetin kutsuhuudoista. Rukoukset ja mietteet on jaettu kymmeneen osastoon, joista laajin on otsikolla ”Lähetyselämää”. Muiden osastojen rukousten aiheet liittyvät itse rukoukseen, Raamatun äärellä pysähtymiseen, Jeesuksen kanssa seurusteluun, arjen tilanteisiin työssä ja vapaa-ajalla sekä joulun ja pääsiäisen ajan sanomaan.

Outin kirja on tarkoitettu henkilökohtaisiin tai yhdessä tapahtuviin rukoushetkiin. Kirja saa vahvistaa päivittäistä ja säännöllistä rukouselämää. Läpikulkevana viestinä on luottava ja turvallinen yhteys elämän antajaan, kolmiyhteiseen Jumalaan. Hänestä ja täydestä elämästä on kyse, kun puhutaan Jumalan missiosta.

Herra, lähetystyöstä puhutaan työnä, mutta kiitos siitä, että tämä on paljon enemmän kuin työtä, tämä on lähetyselämää, täyttä elämää joka hetki: kotona, matkoilla, kaupassa, ystävien kanssa, virallisissa työtehtävissä.

Artikkeli 149 rukousta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Voin vain iloita musiikin luomisesta. Joskus olen ollut täysin jumissa, ja silloin kateus, mustasukkaisuus ja muut tummasävyiset fiilikset ovat täyttäneet minut.

– Kun työ pääsee pulppuamaan vapaasti, negatiiviset tunteet katoavat, Mariska kertoo kiitollisena.

Meidät on tehty myyteistä

Tyylilajien yli aina ilkikurisesti hyppinyt, herkän ja roisin ilmaisun välillä taiteillut muusikko pysyttelee uutukaisellaan pitkälti kunnianhimoisessa ja suureellisessa popissa. Tausta punkin, räpin, hiphopin ja iskelmän parissa välähtelee.

Teksteissä antiikin mytologiat ja kristinuskon suuri kertomus lyövät iloisesti kättä.

– Näistä suurista ja kiehtovista myyteistä meidät on tehty, ja ne vaikuttavat alitajunnassamme. Vanhat tarinat saavat aina uuden muodon.

Uskonto oli koulussa Mariskan lempiaine, mutta hän erosi kirkosta 18-vuotiaana. Instituutio tuntui vieraalta punkpiireissä.

Vanhat tarinat saavat aina uuden muodon.

Paluu kirkon jäseneksi tapahtui 25-vuotiaana, kun Mariskaa pyydettiin kummiksi.

Henkisen kasvun motivoijat

Kolme vuotta sitten syntyneen lapsensa Mariska vei kasteelle.

 – Lapsen kasvatus tapahtuu esimerkin kautta. Hoidan häntä niin hyvin kuin osaan ja teen joka päivä parhaani, mikä ei ole aina paljon.

– Lapsen takia koetan myös työstää oman pääni tai pikemminkin sieluni paremmin kasaan nyt kun minulla on muutoksen motivaattori vieressäni.

Nainen pyrkii kohtaamaan rohkeasti ne ongelmat, jotka ovat varjostaneet elämää.

– Ikävien asioiden toistuminen on alkanut ottaa niin paljon päähän, että niiden juurisyitä on ollut pakko selvittää. Mielen vyyhti on vähitellen auennut.

Isä meidän on hyvää läppää

Mariska teki lapselleen oman iltarukouksen.

– Juttelemme Jeesuksestakin.

Taiteilija tunnustautuu kristityksi. Hän lukee Isä meidän -rukouksen lähes päivittäin, sillä ”siinä riittää aina miettimistä ja on hyvät läpät”.

– Muut rukoukseni ovat freestyle-hommia.

– Aina kun olen ollut heikkona ja murheen murtamana, olen saanut suurimman avun rukouksen kautta: ”Jumala, auta mua!” Jeesus menee murtuneisiin sydämiin, Mariska uskoo.

Jeesus menee murtuneisiin sydämiin.

Mestaripiirroksen mehiläiset

Herkkä taiteilija aistii hengellisen todellisuuden läsnäolon, joka siirtyy joskus lauluihinkin.

– Mestaripiirroksen ja Minä sinua vaan -tekstien syntytarinat ovat näkypohjaisia, Anna Puun ja Jenni Vartiaisen jättihittien sanoittaja selvittää.

Mestaripiirroksen alkunäyssä oli mehiläisiä.

– Tajusin, että nuo ihmeelliset ja mahtavat pörriäiset ovat vedenpitävä todiste Jumalan olemassaolosta!

– Sain mieleeni laulun loppulauseen: ”Niille jotka yhä epäilevät Luojaa, sanon vastaukseksi vain, että jos ne edes kerran näkis sinut, kaikki rupeis uskomaan.” Vaihdoin sanoituksessa mehiläiset ihmiseen, lauluntekijä paljastaa.

Onko Luojasta tullut tabu?

Mariska valitsi Mestaripiirroksen näytteeksi työstään, kun häntä pyydettiin antamaan sanoitusesimerkkejä äidinkielen oppikirjaan.

Kirjan työryhmän mielestä teksti on ”helppo tulkita tunnustukselliseksi”, ja se torjuttiin.

”Onko totta, että koulujen linjaus vähänkin uskontoa hipaisevissa aineissa on näin tiukka? Onko Luojasta tullut tabu? Missä nuoret oppivat pohtimaan uskontoihin liittyviä aiheita?” Mariska kyseli blogissaan.

Muusikon mielestä kansamme sivistys on huteralla pohjalla, jos lapsilta kielletään kosketus muuhun kuin maalliseen. Neuvostoliiton mallin mukaisesti ilman Jumalaa edetään kohti ”hemmetinmoista henkistä ja hengellistä köyhyyttä”.

– Jos kristinuskosta ei voi puhua kuin mittatikulla mitattavissa olevin termein, kasvattajat eivät voi käsitellä hengellisiä asioita. Näin synnytetään arvotyhjiötä.

– Jokainen Elsa-Pekka voi aikanaan päättää, mihin uskoo, mutta joku pohja täytyy olla, mihin peilata omaa identiteettiä, Mariska kommentoi jupakkaa.

Jos kristinuskosta ei voi puhua kuin mittatikulla mitattavissa olevin termein, kasvattajat eivät voi käsitellä hengellisiä asioita.

Hän muistuttaa, että moni popbiisi sisältää jotain sakraalia. Kuulijoilla kun on pyhän nälkä.

– Kun taivaallisesta on tullut tabu koulussa ja yleisessä keskustelussa, niin biisinkirjoittajat sentään rohkenevat vielä pyrähdellä pyhän mailla.

Mainioin ja yksinäisin juhla

Joulu on muusikolle aikaa, jolloin voi parhaimmillaan rentoutua perheen parissa.

– Jos on hyvä meininki, se on mitä mainioin juhla, mutta jos on yksinäinen fiilis, sekin korostuu jouluna.

– Iso juhla voi olla hyvin surullinen silloin, kun ihminen ei ole voimissaan. Heikossa hapessa ei halua nähdä muita ihmisiä. Minäkään en ollut parina jouluna kunnossa, vaan rukoilin vain voimia.

Mariska kertoo kokeneensa joulujen koko kirjon: ”Yksin, kahdestaan mutsin kanssa himassa, jossain jengissä. Jouluja itkien, jouluja nauraen, baarissa, ei ensinkään joulua viettäen.”

– Joulubaari ei ole paha paikka. Oli helppo mennä toisten pöytiin. Ihmisillä oli avoimempi suhtautuminen lähimmäisiin. Koin sen ihanana.

Jouluja itkien, jouluja nauraen, baarissa, ei ensinkään joulua viettäen.

Jouluun liittyy ihanteellisia kuvia siitä, miten juhlaa vietetään oikein. Oli Mariskallakin joskus sellaisia visioita, mutta hän oppi tarkastelemaan asiaa vallitsevan tilanteen läpi.

– Kun hyväksyn lähtötilanteen, en toivo liikoja. Yritän löytää sen hyvän, mikä on kulloisessakin elämäntilanteessa. En enää vertaa elämääni johonkin ulkoa annettuun – muka ideaaliin. Sillä siitä turhasta paineesta pääsee.

– Tämä ajatus kirkastui pitkällisellä treenauksella. Se vaati paljon funtsimista, aika monta kyyneltä ja koko tunteiden skaalan läpi käymisen, Mariska myöntää.

Lue Kotikirkko-lehdestä pidempi versio Mariskan haastattelusta.

Artikkeli Mariska pyrähtelee pyhän mailla julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.