Vuonna 1996 pappisvihkimyksensä saanut Teija Laine on nähnyt rukoilun ja rukousten muutoksen. Hän kokee, että nykyajan ihminen haluaa hiljentyä rukoukseen, ja olla siinä kahden Jumalan kanssa. Tässä ajassa aiheita rukouksiin syntyy hyvin arkisista asioista.
– Ihmiset rukoilevat töiden, opiskeluiden, perheen ja parisuhteen puolesta, Jyväskylän seurakunnassa, Palokassa, aluekappalaisena toimiva Laine listaa.
– Aiemmin kirkossa jätettävä esirukouspyyntö on nykyään mahdollista jättää myös sähköisesti. Toimintatavat muuttuvat, mutta sisältö säilyy samana.
Nykyajan ihmistä koskettavia arkisia rukouksia löytyy muun muassa teoksesta Alkuja ja loppuja – Rukousten kirja (Kirjapaja, 2021). Kirjan rukoukset ovat suuren kirjoittajajoukon tulos, ja teoksen ovat toimittaneet kolme Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappia, Meri-Anna Hintsala, Pirjo Kantala sekä Kaisa Kariranta.
– Ajattelimme ensin kolmikkona, että kirjoitetaan rukoukset itse, mutta aika pian hoksasimme, miten äänien rikkaus toisi kirjalle lisää käyttökelpoisuutta, Vartiokylän seurakunnassa seurakuntapastorina työskentelevä Kariranta muistelee kirjoitusprosessia.
– Jokainen kirjoittaja katsoo Jumalaan omasta näkökulmastaan, omista elämäntilanteistaan käsin. Näin saimme kasaan kaikkiin elämänvaiheisiin sopivia ääniä.
Sairaalapappina Helsingissä toimiva Kantala iloitsee siitä, että kirjan kansien väliin mahtuu koko elämänkaari.
Jos kokemusta yhteydestä Jumalaan ei tulisi, mitä järkeä olisi uskoa.
– Siellä on hyviä vastakohtia. Rukouksia rakastumisesta ja eroamisesta sekä lapsen saamisesta ja tyhjän sylin kokemuksesta, Kantala avaa.
– Kirjassa käsitellään asioita, jotka kirkossa on voitu kokea vieraiksi ja vaikeiksi. Aiheita ovat muun muassa abortti ja sateenkaarirakkaus.
Teija Laine kertoo, että vielä vuosituhannen vaihteessa seurakunnassa oli paljon voimakasta ja yhteisöllistä rukoustoimintaa, mutta rukoilusta on sittemmin tullut aiempaa rauhallisempaa ja henkilökohtaisempaa.
– Rukoustoiminta kuitenkin elää edelleen muun muassa rukousmessujen ja -piirien kautta.
Kirjan toimittaminen sai myös Karirannan ja Kantalan pohtimaan rukoilun merkitystä. Papin työssä rukouksen rooli on ilmeinen.
– Rukous on tavallaan minun hengellisyyteni hengitys, Kariranta sanoittaa.
Minulle rukous on Jumalan läsnäolon välähdys, kiitollisuuden tunne, tai katsahdus taivaalle.
– Rukoillessa tulee olo, että Jumala kuuntelee, ja että häntä kiinnostavat minun asiani. Jos kokemusta yhteydestä Jumalaan ei tulisi, mitä järkeä olisi uskoa.
Kantala on pohtinut viime aikoina paljon nimenomaan omaa, henkilökohtaista rukouselämäänsä.
– Kun on aina ollut toisen ja Jumalan välissä rukouksen välittäjänä, ja kantanut vastuuta siitä, että saa rukouksessa sanoitettua toisen hätää Jumalalle, sitä miettii, mikä merkitys rukoilulla on minulle itselleni, Kantala sanoo.
– Minulle rukous on Jumalan läsnäolon välähdys, kiitollisuuden tunne, tai katsahdus taivaalle.
"Vuodenaikojen Viisaus. Katselen puiden lehtiä. Ne leijailevat keltaisina, punaisina, ruskeina. Kouraisen värikkäitä juureksia keittiön altaassa ja raavin ne puhtaiksi keittoa varten. Punaisia, oransseja, vihreitä. Kiitos, Jumala, väriterapiasta. Kiitos luomakuntasi lahjoista. Siunaa meitä syksyn värikkäällä riemulla." – Syyssiunaus, Pirjo Kantala (Alkuja ja loppuja – Rukousten kirja)Jaa artikkeli: