Jumalan armo opastaa meitä,
ei meiltä mitään puutu eikä tule koskaan puuttumaan
Hän ohjaa meidät levon ja välittämisen paikkoihin,
juomaan luottamuksen lähteistä.
Hän uudistaa meidän voimamme
niin että emme hylkää solidaarisuuden polkua,
koska juuri siellä, välittäessämme toisista, kunnioitamme hänen nimeään.

Vaikka me kulkisimme saastuneiden katujen läpi
ja paikoissa, joissa tauti voi tarttua,
me emme pelkäisi mitään vaaraa,
sillä Sinä, jumalallinen läsnäolo,
ylläpidät juuri oikeaa etäisyyttä hellyyden ja kunnioituksen välillä,
ja se vahvistaa meitä tyyneydellä ja luottamuksella.

Me tulemme vielä istumaan yhteisessä pöydässä ja juhlimaan yhdessä,
virusten imperiumien silmien hämmästyneiden katseiden edessä,
ja kaikkien niiden imperiumien edessä,
jotka levittävät kuolemaa ja sulkevat toisia ulos.

Me täytämme maljamme yhä uudelleen kunnes ne ovat ylitsevuotavaisia,
nostaaksemme ne uusille maailmoille,
jotka on riisuttu ahneudesta ja vallanhimosta,
jotka tietävät olevansa kuin yksi perhe, yksi kansa, yksi ihmisyys.

Sinun hyvyytesi ja rakkautesi
ympäröi meidät jokaisen matkamme jokaisella hetkellä
kunnes me tiedämme, miten tehdä tästä maailmasta sinun maailmasi
Leipä, suoja, työ ja oikeudenmukaisuus ympäröi meidät
ja me saamme asua Herran huoneessa päiviemme loppuun asti.

Gerardo Oberman, Red Crearte, Argentina, käännös Elina Hellqvist; lähde Kirkkojen maailmanneuvosto

Artikkeli Psalmi tälle ajalle julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Samoin tulee myös teidän rakastaa muukalaista; olettehan itsekin olleet muukalaisina Egyptissä.
Viides Mooseksen kirja 10:19         

Jeesuksen seuraajina, yksittäisinä kristittyinä ja yhteisön jäseninä, meitä haastetaan kaatamaan ihmisiä ja ihmisryhmiä erottavat muurit ja aidat. Meitä haastetaan etsimään oikeudenmukaisuutta niiden ihmisten kanssa, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa ja maansa, pakolaiset, siirtolaiset ja turvanpaikanhakijat. Meitä haastetaan vastustamaan uusia raja-aitoja, jotka tuhoavat inhimillistä elämää. (Jesaja 58:6-8)

Arushan konferenssin aikana kuultua

KMN:n keskuskomitean puheenjohtaja Agnes Abuom esitti huolensa maailman eri alueilla tapahtuvista nopeista ja häilyväisistä muutoksista. Monet kansanryhmät ovat joutuneet pakenemaan maistaan erilaisten konfliktien ja ilmastonmuutoksen seurauksena. Todella rikkaiden ja todella köyhien välinen kuilu on entistä jyrkempi. Kohtaamme populismia, itsekästä kansallistunnetta ja yksilöllisyyttä, muukalaisvihaa ja rasismia. Jumalan lähetys ja opetuslapseus haastavat muuttamaan meidän ja yhteisöjämme elämää. Meitä haastetaan hyväksymään ja kunnioittamaan Jumalan kuvaksi luotujen arvoa jokaisessa ihmisessä. Kukaan ei ole niiden kehityskulkujen ulkopuolella, joissa kamppaillaan oikeudenmukaisen ja rauhanomaisen maailman puolesta.

Etelä-Afrikassa työskentelevä jamaikalainen Roderick Hewitt painotti sitä, miten maailmanlaaja kirkon lähetystehtävä edellyttää sitä, että elämäämme muuttava opetuslapseus perustuu kunnioitukseen, nöyryyteen ja luottamukseen. Emme häpeä evankeliumia Kristuksesta, kun käymme vuoropuhelua eri uskontojen kannattajien kanssa oikeudenmukaisuudesta ja rauhasta. Opetuslapseuden vahvistuminen merkitsee avoimuutta sekä kaikkien ihmisten, naisten, miesten ja koko inhimillisen yhteisön yhteistä työskentelyä.

Omaa pohdiskelua

Suomalaisessa yhteiskunnassa kohtaamme paljon epäoikeudenmukaisuutta, syrjintää ja kylmyyttä toista ihmistä kohtaan. Keskinäinen kunnioitus ja toistemme arvostus on liian usein koetuksella. Jos lähiyhteys toimii huonosti, silloin on helposti pohja pois yleviltä tavoitteilta, jotka koskevat poliittista ja taloudellista oikeudenmukaisuutta, ilmastonmuutosta tai sukupuolten ja ikäryhmien välistä tasa-arvoa. Ihmisten ja erilaisten yhteisöjen väliset muurit, jotka me ihmiset olemme rakentaneet, eivät murru itsestään. Niitä on purettava yhdessä. Yhteistyö on voimaa. Käytännöllisiin, oikeudenmukaisiin ja täyttä ihmisyyttä vahvistaviin tekoihin saamme kutsua kaikkia. Se tarkoittaa kristillisessä seurakunnassa naisia, miehiä, nuoria, vanhoja, vammaisia, eri etnisiin ryhmiin kuuluvia, pakolaisia ja turvapaikanhakijoita. Elämä on yhteinen ja siihen kuuluvat myös oman uskonyhteisömme ulkopuolella olevat. Hekin ovat sisariamme ja veljiämme.

Monissa saksalaisissa protestanttisissa seurakunnissa työryhmien ja toimikuntien kokoonpanossa on oltava vähintään 40 % molempia sukupuolia ja aina vähintään yksi nuori aikuinen tai nuori. Iältään nuori ei ole ihmisyydeltään puoliaikuinen. Perustavatko Suomessa seurakunnat kirkolliskokouksen marraskuussa 2019 päättämiä erillisiä nuorten vaikuttajaryhmiä? Saksassa on muutamissa seurakunnissa vaatimuksiin lisätty myös vähintään yksi vammainen. Periaatteena on se, että seurakunta olemme me kaikki. Jos näitä kriteereitä ei pystytä täyttämään, silloin työryhmää tai toimikuntaa ei perusteta lainkaan. Olisiko tämä luonteva keino myös Suomessa avartumiseen ja todelliseen eri näkemysten rakentavaan kohtaamiseen? Oikeudenmukaisuus ja kaikkien yhteinen hyvä eivät ole vain juhlavia sanoja.

Rukous

Pyhä Jumala, rakas Taivaallinen Isä. Sinä olet antanut meille elämän lahjan. Anna meille voimaa toimia sinun tahtosi mukaan omassa elämässämme ja toistemme parhaaksi.

Jeesus Kristus, sinä tulit ihmiseksi meidän keskellemme. Sinä tulet joka päivä ja haastat meitä seuraamiseen ja muuttavaan opetuslapseuteen. Anna meille voimaa kuulla sitä, mitä meille sanot, että ymmärtäisimme paikkamme sinun tahtosi toteuttajina.

Pyhä Henki, opeta meitä pitämään kaikki, mitä olemme saaneet uskon lahjana. Anna meille voimaa elää Hengestä, että todistaisimme kolmiyhteisen Jumalan johdatuksesta jokaisen ihmisen kohdalla.

Pyhä kolmiyhteinen Jumala, tee meistä rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolustajia ja esitaistelijoita. Aamen.

Jaakko Rusama
Johtaja
Kirkon lähetystyön keskus

Artikkeli Muurien murtamista ja oikeudenmukaisuutta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kesareassa oli Cornelius-niminen mies, joka palveli sadanpäällikkönä niin sanotussa Italialaisessa kohortissa. Hän oli hurskas ja jumalaapelkäävä, niin kuin koko hänen perhekuntansakin, hän antoi runsaasti almuja juutalaisille ja rukoili alati Jumalaa. (Ap. t. 10:1-2)

Meidät on kutsuttu toimimaan Jumalan muuttavan rakkauden uskollisina todistajina ja samanaikaisesti käymään dialogia muihin uskontoihin kuuluvien kanssa. Tämä ei ole helppoa maailmassa, jossa uskonnollisten identiteettien politisointi aiheuttaa usein konflikteja.

Arushan konferenssin aikana kuultua

”Kirkoilla on ainutlaatuinen tilaisuus ja mahdollisuus. Alamme vasta ymmärtää, mitä kaikkea opetuslapseuteen varustautuminen Jumalan lähetystä varten sisältää. Se vaatii, ei pelkästään uskontojen välistä ymmärrystä ja uskonnollista lukutaitoa, vaan myös rohkeutta ja nöyryyttä omaksua risti muihin uskontoihin ja maailmankatsomuksiin kuuluvien lähimmäisteni hyväksi. Se sisältää myös näiden lähimmäisten puolustamista kaikenlaiselta syrjinnältä, kiihkoilulta, rasismilta ja väkivallalta.” Kathryn Mary Lohre

Kysymyksiä pohdittavaksi

• Voitko antaa esimerkkejä tilanteista, joissa uskonnollisten identiteettien politisointi aiheuttaa konfliktia?
• Miten voimme samanaikaisesti uskollisesti todistaa uskostamme ja käydä dialogia muiden uskontojen edustajien kanssa?
• Tunnetko henkilökohtaisesti muiden uskontojen edustajia? Minkälaisia kokemuksia sinulla on heistä ollut?

Omaa pohdiskelua

Elämme maailmassa, yhteiskunnassa ja kirkossa, jossa keskustelukulttuuri on jyrkästi polarisoitunut. Aito vuorovaikutus ja kunnioittava keskustelukulttuuri on yhä harvinaisempaa. Some-maailma mahdollistaa ja jopa kannustaa siihen, että toista näkökulmaa edustavan kanssa ei olla pelkästään eri mieltä, vaan häntä helposti haukutaan ja pilkataan. Valtaa käytetään oman agendan ja asian ajamiseksi siitä huolimatta, miten toista kohdellaan tai miten se rikkoo kirkon tai yhteiskunnan ykseyttä. ”Niitä toisia” joko vältellään, herjataan tai heitä vastaan hyökätään. Miten olemme päätyneet tällaiseen tilanteeseen?

Miten hurskaat ja hyvät ihmiset, olivat he sitten uskonnollisia (”jumalaapelkääviä”), agnostikkoja tai ateisteja, voisivat elää rauhassa, toisiaan kunnioittaen? Mitkä edellytykset mahdollistaisivat tällaisen yhteisen elämän ja aidon, kunnioittavan kohtaamisen?

Perustuuko kaikki identiteetin rakentaminen vallankäyttöön ja toisen sortamiseen, kuten usein väitetään? Vai onko olemassa identiteetti, joka ei rakennu vertailuun ja toisen alistamiseen ja sortamiseen, vaan itsensä tyhjentämiseen? Identiteetti, joka on samanaikaisesti vahva (vakaumuksellinen) ja nöyrän lempeä? Eikö tällaista identiteettiä juuri tarvita nykypäivänä? Eikö tämä juuri kuvaa Herraamme Jeesusta Kristusta, joka ”alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti” (Fil. 2:8). Kun kädet on naulattu auki, kun on täysin haavoittuvainen, silloin puhe on uskottavaa.

Olisiko niin, että kun Kristuksen seuraajina suostumme nöyrtymään ristin juurella, kun suostumme haavoittuvaiseen asemaan, kun aidosti haluamme toisen hyvää, kun ”kätemme on naulattu auki”, emmekä voi puolustautua, vasta silloin todistuksemme evankeliumista on uskottava? Mihin sinä suostut evankeliumin tähden? Miten Kristuksen seuraaminen ja toisten kohtaaminen, elämäsi todistus, vahvistaa tai murentaa evankeliumin uskottavuutta? Jumala antakoon meille jokaiselle tällaisen rohkean, nöyrän ja ristiin juurtuneen identiteetin.

Rukous

Rakastava Jumala, me kiitämme sinua elämän lahjasta, kaikesta sen monimuotoisuudesta ja kauneudesta.

Herra Jeesus Kristus, ristiinnaulittu ja ylösnoussut,
me kiitämme sinua siitä, että tulit etsimään kadotettuja,
vapauttamaan sorretut, parantamaan sairaita ja käännyttämään itsekeskeiset.

Pyhä Henki, me iloitsemme siitä, että vaikutat tässä maailmassa
ja siitä, että sinut on vuodatettu sydämeemme.
Kun elämme hengessä, anna meidän myös vaeltaa hengessä.
Anna meille uskoa ja rohkeutta ottaa ristimme ja seurata Jeesusta –
jotta miestä tulisi oikeudenmukaisuuden ja rauhan pyhiinvaeltajia.

Kansasi siunaukseksi, maailman elämäksi ja nimesi kunniaksi.
Me rukoilemme tätä Kristuksen, meidän Herramme tähden. Aamen.

Jukka Kääriäinen
lähetysteologi

Artikkeli Todistakaa uskollisesti Jumalan muuttavasta rakkaudesta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, van hänen, joka sen on alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toivo, että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen. Me tiedämme, että koko luomakunta yhä huokaa ja vaikeroi synnytystuskissa. (Room. 8:20-22)

Olemme Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia, henkilökohtaisesti ja yhteisön jäseninä.  Meille on annettu tehtäväksi pitää huolta Jumalan luomasta maailmasta, koko luomakunnasta. Meille on annettu tehtäväksi toimia erityisesti niiden ihmisten ja kansojen rinnalla, jotka kärsivät vakavasti ilmastonmuutoksesta ja ihmisten itsensä aiheuttamasta luonnon riistosta.

Arushan konferenssin aikana kuultua

”Toivon, ettei kirkko rajoittaisi lähetysteologiaansa vain evankelioidakseen ihmisiä ja antaakseen heille kristillistä kasvatusta, vaan että lähetykseen kuuluisi myös kritiikki köyhyyttä ja ympäristötuhoa aiheuttavaa maailmantaloutta kohtaan.”

”Ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan ihmiset on luotu Jumalan kuviksi ja osaksi luomakuntaa. Siksi meille on annettu vastuu pitää huolta luomakunnasta. Kuitenkin ihmiset ovat tottelemattomuudessaan olleet Jumalan luomistyötä tuhoavien voimien aiheuttajia riistävän kulutuskäyttäytymisen vuoksi. Nykyinen kriisi haastaa kiireellisiin käytännön toimiin, jossa yhdessä etsimme elämän teologiaa, oikeudenmukaisuutta ympäristökysymyksissä ja ekoteologiaan perehtymistä.”

”Opetuslapseus perustuu evankeliumien antamaan todistukseen. Sitä pyritään toteuttamaan kristillisessä opetuksessa alkuperäiskansojen keskuudessa. Tarvitaan profeetallista vaihtoehtoa rahan kulttuurille ja evankeliumin mukaisten arvojen tuomista alkuperäiskansojen kulttuuriin. Saamme rukoilla Pyhän Hengen johdatusta.”

Omaa pohdiskelua

Mitä tarkoittaa se, että Jumalan luomille ihmisille on annettu tehtäväksi ”viljellä ja varjella maata?” Onko se johtanut vastuuttomuuteen niistä lahjoista, joita ihmiselle ja koko luomakunnalle on suotu? Luonnonvarojen riistäminen talouden voiton maksimoimiseksi koskee kaikkea elämää maapallolla. Ihmisen itsekkyydestä ja syntisyydestä on kysymys.

Jumalan lähetyksen toimijoina saamme kamppailla kaikkia niitä voimia vastaan, jotka tuhoavat elämää. Siksi elämme ja toimimme niiden rinnalla, jotka kärsivät nopeasti kehittyneestä ja uhkaavasta ilmastonmuutoksesta. Tätä kärsimystä koetaan nyt kaikkialla maailmassa. Köyhyys, epätasa-arvo ja epäoikeudenmukaisuus kulkevat käsi kädessä myös meitä lähellä, ei vain kehittyvissä maissa. Näemmekö vastuumme ”hyvinä huoneenhaltijoina” Jumalan maailmassa?

Jumalan luomakunnasta huolehtiminen alkaa pienistä teoista, omasta kulutuskäyttäytymisestä, ympäristöystävällisistä toimista ja ennen kaikkea niiden lähimmäisten auttamisesta ja tukemisesta, jotka ovat kipeimmin avun tarpeessa. Ihminen on osa luomakunnan kokonaisuutta, ja voimme antaa hyvät elinmahdollisuudet myös tuleville sukupolville.

Nyt tarvitaan vastuullisuutta, nopeita ja vaikuttavia päätöksiä ja lujaa luottamusta hyvän Jumalan johdatukseen. Rukoile ja tee työtä, siinä on jälleen hyvä ohje kristittyjen ja kristillisen seurakunnan todistukselle aina ja kaikkialla. Jos uskomme siihen pelastuksen sanomaan, joka on meille annettu, silloin toimimme rohkeasti ja pelottomasti maailman haasteiden keskellä ja tuemme heitä, joiden on tehtävä suuria ratkaisuja ihmiskunnan elinolojen säilyttämiseksi.

Rukous

Rakastava Jumala, kiitos siitä, että Isänä ja Poikana ja Pyhänä Henkenä olet aina kanssamme ja johdatat. Anna meidän kuulla sinun pyhää tahtoasi ja elää tahtosi mukaan kaikille ihmisille ja koko maailmalle siunaukseksi.

Rukoilemme voimaa kamppailla niitä voimia vastaan, jotka tuhoavat sinun luomaasi elämää. Auta meitä tekemään sinun rakkautesi mukaisia tekoja. Anna meille nöyryyttä tiedostaa omat puutteemme ja virheemme. Rukoilemme viisautta itsellemme ja poliittisille päättäjille tarttua niihin uhkiin, joita ilmastonmuutos aiheuttaa kaikkialla maailmassa.

Auta meitä kuulemaan erityisesti köyhien, syrjittyjen ja sorrettujen ääntä. Heidän elämänsä on vakavasti uhattuna ei pelkästään luonnonilmiöiden vuoksi vaan meidän asenteidemme ja tekojemme vuoksi. Herra armahda meitä.

Kuule meitä pyhä kolmiyhteinen Jumala. Aamen.

Jaakko Rusama
johtaja
Kirkon lähetystyön keskus

Artikkeli Pidä huoli Jumalan luomakunnasta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina meitä kutsutaan sekä yksilöinä että yhteisönä sitoutumaan iloisin mielin Pyhän Hengen tapoihin toimia. Pyhä Henki vahvistaa erilaisista marginaaleista tulevia ihmisiä itsenäisinä toimijoina heidän etsiessään oikeudenmukaisuutta ja arvokkuutta. Pyhän Henki antaa meille voiman ja rohkeuden (Apt. 1:8; Apt. 4:31)

“Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan. ” (Matt. 5:6)

Kysymykset:

1. Miltä näyttää elämä, jossa on iloa?
2. Keitä ovat marginalisoidut ihmiset siellä, missä sinä asut?
3. Mitä tarkoittaa se, että jollakulla on ”toimijuus”?

Arushan konferenssin aikana kuultua

“Olen köyhä, epäsuosittu ja sorrettu. Mutta olen Jumalan arvokas lapsi, hänen kuvaksensa luotu. Minulla on toimijuus ja ääni, olen arvokas ja vapaa! Olen vapaa, koska elän ja kuljen Hengen voimassa. Olen vapaa, ja täynnä iloa vien eteenpäin Jumalan hyvää sanomaa ja toivoa Kristuksen opetuslapsena, joka marginaaleista käsin muuttaa maailmaa. Kiitos Jumalalle!”

“Yksi suurista riskeistä muutoksesta puhuttaessa on muutoksen ymmärtäminen keinotekoisella tavalla. Meidän ei pitäisi pudota siihen ansaan, että tarkastelemme ainoastaan parantuneita tuloslukuja, tehokkaampaa evankeliointia, korkeampia osallistumislukuja tapahtumiin, parempaa mainetta, suurempaa budjettia ja niin edelleen. Tämä ei ole muutosta sanan perimmäisessä merkityksessä. Meitä kutsutaan muutokseen, joka on Jumalan antamaa ja Jumalasta lähtöisin.

Se tarkoittaa muutosta jaetun yhteisen hyvän edistämiseksi, mikä koskettaa jokaista Jumalan rakastamaa ihmistä. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitää keskittyä Jumalan kuvaksi luotuun ihmiseen kokonaisuutena. Se tarkoittaa muutosta parempaan siten että meidän ihmisten moninaisuus kaikilta osin otetaan huomioon. Se tarkoittaa muutosta kaikissa paikoissa ilman että ketään jätetään ulkopuolelle. Näin todetaan myös YK:n kestävän kehityksen tavoitteissa, joihin sitoudumme ja joita pidämme Jumalan tahtoman muutoksen mukaisina. Meillä on vastuu koko luomakunnasta. Se maailma, jossa meidät on kutsuttu toimimaan Jumalan opetuslapsina, on tämä maailma. Se on meidän kotimme – niin lähellä kuin globaalissa merkityksessä -, ainoa koti, joka meillä on.”  Olav Fykse Tveit, Kirkkojen maailmanneuvoston pääsihteeri

“Marginaalit, jotka todellisuudessa pitävät sisällään ihmiskunnan enemmistön, ovat meidän sitoutumisemme keskiössä. Valta ihmiskunnassa on alle 1 %:n käsissä. Luonnonvarat tuhoutuvat, kun niitä käytetään alle 10 %:n ylenpalttisen elintason ylläpitämiseen samanaikaisesti, kun lähes puolet ihmiskunnasta kärsii köyhyydestä. Meidän pitää kysyä itseltämme tänään missä elämä on?”

Omaa pohdintaa

Arushan viesti haastaa meitä jokaista vahvasti toimimaan marginalisoitujen ihmisten hyväksi. Marginaaleja on monenlaisia, myös meidän yhteiskunnassamme. Mutta miten tunnistaa nämä marginaalit?

Arushan pohdinnoissa avainkäsitteeksi nousee toimijuus. Toimijuus tarkoittaa sitä, että ihmisellä on mahdollisuus puhua omasta puolestaan ja pyrkiä edistämään hyvän toteutumista omassa elämässään. Jokaisen ihmisen toimijuuden vahvistuminen nähdään tässä tekstissä Pyhän Hengen lahjana!

Marginaalissa ovat ne ihmiset, joilta toimijuus puuttuu. Keitä ovat ne, jotka meidän yhteiskunnassamme eivät saa ääntään kuuluviin eivätkä pysty puolustamaan omia oikeuksiaan? Juuri näitä ihmisiä kristittyjä kutsutaan tukemaan ja auttamaan – ei pysymään hiljaa ja kiltisti sivussa, vaan löytämään oma ääni.

Huolestuneena luin tuoretta tutkimusta, jossa todettiin, että köyhien perheiden lapset Suomessa eivät usko omiin mahdollisuuksina menestyä elämässä läheskään niin paljon kuin paremmin toimeentulevien perheiden lapset. Miten voisimme vahvistaa ja rohkaista ihan jokaista lasta uskomaan omiin mahdollisuuksiinsa ja kykyihinsä?

Aiemmin hiljennettyjen ja vaiennettujen oman äänen löytäminen merkitsee myös sitä, että me etuoikeutetutut joudumme luopumaan omasta vallastamme ja jakamaan sitä. Arushan viesti haastaa meidät etsimään ja pitämään kiinni ei vain omista etuoikeuksistamme ja parhaastamme, vaan toimimaan kaikkien yhteisen hyvän edistämiseksi.

Arushan viestissä nousee vahvasti esiin myös kestävä kehitys ja huoli maapallon tulevaisuudesta. Isojen koko maapallon elämää uhkaavien kriisien kuten ilmastonmuutoksen edessä ei tarvitse vaipua epätoivoon. Pyhä Henki vahvistaa ja rohkaisee meitä aktiiviseen toimintaan koko luomakunnan parhaaksi. Meillä ei ole muuta kotia kuin tämä planeetta.

Rukous

Rakastava Jumala. Me kiitämme sinua elämän lahjasta kaikessa sen moninaisuudessa ja kauneudessa. Herra Jeesus Kristus, ristiinnaulittu ja ylösnoussut, me kiitämme sinua siitä, että tulit etsimään eksyneitä, vapauttamaan sorretut, parantamaan sairaat ja käännyttämään itseensä keskittyneet. Pyhä Henki, me iloitsemme siitä, että sinä itse hengität maailman elämässä ja olet tullut sydämiimme. Koska elämme Hengessä, me voimme myös kulkea Hengessä. Anna meille uskoa ja rohkeutta ottaa ristimme ja seurata Jeesusta – tulla oikeudenmukaisuuden ja rauhan pyhiinvaeltajiksi omassa ajassamme. Kansasi siunaukseksi, koko maapallon parhaaksi ja sinun nimesi kunniaksi, Herramme Kristuksen kautta. Aamen. 

Elina Hellqvist
Uskontojen kohtaamisen asiantuntija

Artikkeli Pyhä Henki rohkaisee aktiiviseen toimintaan ja oman äänen käyttöön julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Helsingin kokouksessa käsiteltiin viime vuonna pidetyn Arushan konferenssin antia. Kokouksen aikana julkistettiin kaksi asiakirjaa Arushan konferenssin perintönä. Ne ovat kaikille sähköisesti luettavissa: kaksiosainen kokousraportti Moving in the Spirit (”Hengessä eläen”) sekä asiakirja Called to Transforming Discipleship (”Kutsu muuttavaan opetuslapseuteen”). Lisäksi on julkaistu Arushan raportin täydellinen digitoitu versio, joka sisältää lisämateriaalia.

Asiakirjat ovat saatavilla englanniksi, mutta ne on kirjoitettu helposti ymmärrettäviksi ja inspiroimaan kaikkia ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita maailmanlähetyksestä. Kirkon lähetystyön keskus tuottaa vuoden 2019 aikana Arushan materiaalista merkittävän osan myös suomeksi ja ruotsiksi. Moving in the Spirit sisältää eri kirkkojen edustajien kuvauksia paikallisista toimintakonteksteista ja siitä, mitä lähetys voi olla ja mikä sen tarve on erilaisissa yhteiskunnissa ja toimintaympäristöissä. Kirja sisältää myös Arushassa 2018 pidetyt esitelmät ja konferenssiin liittyvää johdanto- ja taustadokumentaatiota.

Called to Transforming Discipleship sisältää taas käytännönharjoituksia ja voi toimia hyvänä virikkeenä seurakuntatyössä. Se perustuu Arushan hengelliseen materiaaliin. Kulttuurien välisyyttä sisältävät raamattupiirit, laulut, tanssit ja muu konkreettinen kokemus herätti Arushaan osallistuneissa erityisen hyviä ja voimakkaita muistoja. Koska rikas jumalanpalveluselämä ja eletyn uskonnon luovuus oli tehnyt suuren vaikutuksen osallistujiin, haluttiin julkaista se erillään konferenssin muusta aineistosta. Afrikkalainen teologia ja rukouselämä voi rikastuttaa eittämättä länsimaalaiseen perinteeseen kasvanutta henkilöä.

Sofiassa julkaistiin myös Come and See – A Theological invitation to the Pilgrimage of Justice and Peace. Kyseessä on Kirkkojen maailmanneuvoston Faith and Order (Usko ja kirkkojärjestys) komission vihkonen yhteisestä ja yhteyteen kutsuvasta pyhiinvaelluksesta kohti oikeudenmukaisuutta ja rauhaa. Kirkot voivat antaa yhteisen todistuksen vain, mikäli pyrkivät aidosti ymmärtämään toinen toistaan ja omaa luonnettaan palvelijana tässä maailmassa.

Suomenkielistä aineistoa käyttöön

Kirkon lähetystyön keskus julkaisee syksyn aikana suomeksi Called to Transforming Discipleship -aineistoon perustuvia hartauksia viikottain. Hartaudet julkaistaan Kirkkomme Lähetys -lehdessä täällä Lehterissä.

Artikkeli Uusinta kokemusta ja tietoa maailmanlähetyksestä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Ovet auki maailmaan

Eurooppalaisten kirkkojen jäsenmäärä laskee. Siksi kirkot ovat peloissaan ja käpertyneet rakenteisiinsa, suljettujen ovien taakse. Keum muistuttaa Johanneksen evankeliumista. Kun Jeesus oli ristiinnaulittu, opetuslapset kokoontuivat lukittujen ovien takana, sillä he pelkäsivät juutalaisia. Evankeliumissa Jeesus ilmestyy opetuslapsille ja sanoo kolme asiaa. Ensin: ”Rauha teille!” Toiseksi: ”Ottakaa vastaan Pyhä Henki!” Kolmanneksi: ”Menkää rauhassa!”
‒ Näin pitää sanoa myös kirkoille. Olkaa rauhassa, ottakaa vastaan Pyhä Henki ja menkää maailmaan, Keum selittää.
Pyhän Hengen rohkaisemina opetuslapset uskalsivat avata suljetun yhteisönsä ovet. Evankeliumi leviää, kun kirkko kohtaa maailman.
Keumin mielestä pohjoisen kirkkojen tulisi oppia etelän kirkoilta ja erityisesti helluntailaisuudesta.
– Kaksi viime vuosisadan merkittävintä kristillistä liikettä olivat ekumeeninen liike ja helluntailaisuus. Valtakirkoissa helluntailaisuuden opetusta Pyhästä Hengestä on pelätty. Sitä on pidetty harhaoppina. Globaalin etelän kirkkojen esimerkki näyttää meille kuitenkin, millainen voima Pyhässä Hengessä on.

Etelän oppilaaksi

Keumin mielestä pohjoisen kirkkojen perinne on käännyttämisessä, ei evankeliumin levittämisessä. Sukupolvien ajan pohjoisen kristityt käännyttivät muita omaan uskoonsa. Tätä Keum pitää ymmärrettävänä, mutta evankeliointia se ei ole ollut.
– Kreikan sana evangelion, tarkoittaa hyvää uutista. Ei ole kyse meistä. Uutisen pitää olla hyvä sille, joka ottaa sen vastaan. Käännyttämisessä näin ei ole.
Keum pelkää, että eurooppalaiset levittävät edelleen mieluummin kirkon rakenteita kuin evankeliumia.
– Pohjoisen kirkoilla on hyvin vahvat rakenteet, hierarkia ja patriarkaatti. Evankeliumi elää kuitenkin rakkaudessa, josta kirkot puhuvat liian häveliäästi. Levitetään sanomaa kirkosta enemmän kuin sanomaa Jeesuksen rakkaudesta ristillä. Evankeliumin pitää olla hyvä uutinen. Jos levitämme jotakin muuta sanomaa, siitä tulee huono uutinen.

Orja kirkon johtajana

Kristitty maailma muuttuu nopeasti. Euroopassa kirkot kuihtuvat samalla, kun kirkot Aasiassa ja Afrikassa kasvavat nopeammin kuin koskaan. Keum pelkää, että kirkon kuihtuminen voi Koreassakin olla lähellä.
– Kun kristinusko saapui Koreaan, se oli yksiselitteisesti hyvä uutinen. Kungfutselaisen yläluokan sortamille evankeliumi toi ihmisarvon, se oli vapautusta orjuudesta.
Keum vertaa korealaisten vapautusta Apostolien tekojen kertomukseen. Kun kirkon keskus siirtyi Jerusalemista Antiokiaan, seurakuntaa johtamaan valittiin Simeon, jota kutsuttiin nimellä Niger. Keumille Simeon edustaa nimenomaan nigerialaista.
– He valitsivat mustaihoisen, afrikkalaisen orjan johtajakseen! Keum korostaa.
Roomassa orjia kohdeltiin kuin eläimiä ja silti kristityt valitsivat orjan johtajakseen. Korealaisille ja Intian daliteille evankeliumi oli samanlainen vallankumous, se muutti ihmisten arvoja ja yhteiskuntaa. Siksi kristinuskolla on mennyt Koreassa niin hyvin.

Parempi tie on afrikkalainen

Nyt korealaisilla kristityillä menee hyvin ja tässä Keum näkee oman kirkkonsa uudet haasteet.
– Kirkkoon on entistä vaikeampi tulla. Kristityt ovat keskiluokkaistuneet tai jopa hallitsevassa asemassa. Kirkoissa on hyvin pukeutuneita, hyvin koulutettuja ihmisiä ja sinne on vaikea tulla likaisissa kengissä rikkinäisissä housuissa.
Keum näkee Korean kirkon olevan tienhaarassa. Sen on valittava eurooppalainen tai afrikkalainen tie. Eurooppalaistuessaan kirkosta voisi Koreassakin tulla valtakirkko, lähes valtionkirkko.
– Tai sitten valitsemme afrikkalaisten kirkkojen tien, avoimen yhteisöllisyyden ja voimakkaan julistuksen. Toivottavasti emme seuraa eurooppalaisten esimerkkiä. Jos kirkko unohtaa lähetystehtävänsä, se ei selviä.
Siksi Keum toivoo, että samoin kuin norsut voivat oppia tanssimaan kuullessaan musiikkia, kirkot oppisivat kuuntelemaan Pyhää Henkeä.

Artikkeli Opeta norsu tanssimaan ja kirkko julistamaan ristin sanomaa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.