Jos kirkko on norsu ja musiikki on Pyhän Hengen kutsuva rytmi, professori Jooseop Keum haluaa nähdä kaikkien norsujen tanssivan. Silloin ne levittävät sanomaa Jeesuksen rakkaudesta ristillä.
Kirkkojen maailmanneuvoston Maailmanlähetyksen ja evankelioimisen komission edellinen johtaja, eteläkorealainen TT Jooseop Keum on huolissaan oman kirkkonsa tulevaisuudesta.
Syy huoleen löytyy eurooppalaisista kirkoista. Keum pelkää, että kristinusko kulkee Koreassakin samaa tietä eurooppalaisen kristinuskon kanssa. Hänen mielestään valtakirkkojen on vaikea liikkua Pyhän Hengen tahdissa.
– Kyse on kirkkojen rakenteesta. Vanhoilla ja vahvoilla kirkoilla on raskaat rakenteet. Kysymykseni on tämä: Miten rohkaista kirkkoja olemaan aktiivisesti mukana muuttuvassa maailmassa? On kuin pitäisi opettaa norsu tanssimaan, Jooseop Keum kuvailee.
Silti joissakin Aasian maissa on tämäkin opittu. Thaimaassa voi nähdä suuren norsun tanssivan musiikin tahdissa. Kirkkojen pitää kuulla Pyhän Hengen ääni ja liikkua sen mukaan, Keum vertaa.
Ovet auki maailmaan
Eurooppalaisten kirkkojen jäsenmäärä laskee. Siksi kirkot ovat peloissaan ja käpertyneet rakenteisiinsa, suljettujen ovien taakse. Keum muistuttaa Johanneksen evankeliumista. Kun Jeesus oli ristiinnaulittu, opetuslapset kokoontuivat lukittujen ovien takana, sillä he pelkäsivät juutalaisia. Evankeliumissa Jeesus ilmestyy opetuslapsille ja sanoo kolme asiaa. Ensin: ”Rauha teille!” Toiseksi: ”Ottakaa vastaan Pyhä Henki!” Kolmanneksi: ”Menkää rauhassa!”
‒ Näin pitää sanoa myös kirkoille. Olkaa rauhassa, ottakaa vastaan Pyhä Henki ja menkää maailmaan, Keum selittää.
Pyhän Hengen rohkaisemina opetuslapset uskalsivat avata suljetun yhteisönsä ovet. Evankeliumi leviää, kun kirkko kohtaa maailman.
Keumin mielestä pohjoisen kirkkojen tulisi oppia etelän kirkoilta ja erityisesti helluntailaisuudesta.
– Kaksi viime vuosisadan merkittävintä kristillistä liikettä olivat ekumeeninen liike ja helluntailaisuus. Valtakirkoissa helluntailaisuuden opetusta Pyhästä Hengestä on pelätty. Sitä on pidetty harhaoppina. Globaalin etelän kirkkojen esimerkki näyttää meille kuitenkin, millainen voima Pyhässä Hengessä on.
Etelän oppilaaksi
Keumin mielestä pohjoisen kirkkojen perinne on käännyttämisessä, ei evankeliumin levittämisessä. Sukupolvien ajan pohjoisen kristityt käännyttivät muita omaan uskoonsa. Tätä Keum pitää ymmärrettävänä, mutta evankeliointia se ei ole ollut.
– Kreikan sana evangelion, tarkoittaa hyvää uutista. Ei ole kyse meistä. Uutisen pitää olla hyvä sille, joka ottaa sen vastaan. Käännyttämisessä näin ei ole.
Keum pelkää, että eurooppalaiset levittävät edelleen mieluummin kirkon rakenteita kuin evankeliumia.
– Pohjoisen kirkoilla on hyvin vahvat rakenteet, hierarkia ja patriarkaatti. Evankeliumi elää kuitenkin rakkaudessa, josta kirkot puhuvat liian häveliäästi. Levitetään sanomaa kirkosta enemmän kuin sanomaa Jeesuksen rakkaudesta ristillä. Evankeliumin pitää olla hyvä uutinen. Jos levitämme jotakin muuta sanomaa, siitä tulee huono uutinen.
Orja kirkon johtajana
Kristitty maailma muuttuu nopeasti. Euroopassa kirkot kuihtuvat samalla, kun kirkot Aasiassa ja Afrikassa kasvavat nopeammin kuin koskaan. Keum pelkää, että kirkon kuihtuminen voi Koreassakin olla lähellä.
– Kun kristinusko saapui Koreaan, se oli yksiselitteisesti hyvä uutinen. Kungfutselaisen yläluokan sortamille evankeliumi toi ihmisarvon, se oli vapautusta orjuudesta.
Keum vertaa korealaisten vapautusta Apostolien tekojen kertomukseen. Kun kirkon keskus siirtyi Jerusalemista Antiokiaan, seurakuntaa johtamaan valittiin Simeon, jota kutsuttiin nimellä Niger. Keumille Simeon edustaa nimenomaan nigerialaista.
– He valitsivat mustaihoisen, afrikkalaisen orjan johtajakseen! Keum korostaa.
Roomassa orjia kohdeltiin kuin eläimiä ja silti kristityt valitsivat orjan johtajakseen. Korealaisille ja Intian daliteille evankeliumi oli samanlainen vallankumous, se muutti ihmisten arvoja ja yhteiskuntaa. Siksi kristinuskolla on mennyt Koreassa niin hyvin.
Parempi tie on afrikkalainen
Nyt korealaisilla kristityillä menee hyvin ja tässä Keum näkee oman kirkkonsa uudet haasteet.
– Kirkkoon on entistä vaikeampi tulla. Kristityt ovat keskiluokkaistuneet tai jopa hallitsevassa asemassa. Kirkoissa on hyvin pukeutuneita, hyvin koulutettuja ihmisiä ja sinne on vaikea tulla likaisissa kengissä rikkinäisissä housuissa.
Keum näkee Korean kirkon olevan tienhaarassa. Sen on valittava eurooppalainen tai afrikkalainen tie. Eurooppalaistuessaan kirkosta voisi Koreassakin tulla valtakirkko, lähes valtionkirkko.
– Tai sitten valitsemme afrikkalaisten kirkkojen tien, avoimen yhteisöllisyyden ja voimakkaan julistuksen. Toivottavasti emme seuraa eurooppalaisten esimerkkiä. Jos kirkko unohtaa lähetystehtävänsä, se ei selviä.
Siksi Keum toivoo, että samoin kuin norsut voivat oppia tanssimaan kuullessaan musiikkia, kirkot oppisivat kuuntelemaan Pyhää Henkeä.