Lapset ovat olleet aina lähellä sydäntäni. Harjoittelujakson aikana vahvistui ajatus, että heidän kanssaan olisi kiva tehdä töitä. Ehdin opiskella lastenohjaajaksi puolitoista vuotta, kun sain tiedon pääsystä ammattikorkeakouluun. Nyt opiskelen Lahdessa sosionomiksi ja erikoistun lapsiin ja nuoriin.

Pieni paniikinpoikanen nosti päätään, kun sosionomiopinnot olivat puolessa välissä. Olenko sittenkään oikealla alalla? Päiväkoti työpaikkana ei enää tuntunutkaan niin selkeältä ja omimmalta vaihtoehdolta.

Olen lohduttautunut sillä, että opiskeluja on vielä puolet jäljellä, eikä nyt tehtyihin valintoihin tarvitse sitoutua loppuelämäksi. Sosionomin tutkinto antaa pätevyyden työskennellä varsin laajalla alueella.

Syyskuussa aloitin harjoittelun Jyväskylän seurakunnassa. Jakson aikana työskentelen erityisesti matalan kynnyksen palveluissa, jotka on tarkoitettu nuorille ja heidän perheilleen.

Hieman ujona ihmisenä huomasin alussa tarkkailevani tilanteita mieluummin sivusta. Nyt olen saanut lisää rohkeutta ja uskon, että nuoretkin ovat kokeneet olonsa helpommaksi, kun ovat saaneet puhua asioistaan jollekin.

Harjoittelujakso on opettanut, että elämä voi olla välillä aika raadollista. Sitä ei helpota yhtään nykyinen maailmanmeno. Trump twiittailee ihmeellisiä, ja ilmastomuutos luo uhkia maapallon tulevaisuudelle. Ihmisistä on tullut vihaisempia ja itsekkäämpiä, eikä asioista osata puhua rakentavasti ja toista kunnioittavasti.

Kaiken epävarmuuden keskellä olen kuitenkin tyytyväinen elämääni ja suhtaudun positiivisella mielellä tulevaisuuteen. Arvostan kovasti seurakunnassa tehtävää nuorisotyötä.

Ohjaajani ovat aikamoisia velikultia ja persoonia, heiltä olen oppinut paljon. Ehkä minustakin kuoriutuu vielä vuosien saatossa vastaava tyyppi, joka tekee työtä vahvasti omalla persoonallaan.

Artikkeli Pieni paniikinpoikanen väijyy opintojen keskellä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Julia Rinne, 22, on tehnyt töitä Ysiplussalla, ja peruskoulussa kesken jääneet kurssit on suoritettu. Tie lukioon tai ammatillisiin opintoihin on nyt mahdollinen.

– Ilman tätä pajaa lojuisin kotona työttömänä tiukasti neljän seinän sisällä, hän toteaa.

Ysiluokan on selvittänyt nyt myös 17-vuotias Milla (nimi muutettu). Suunnitelmissa on aloittaa syksyllä opinnot Jyväskylän kristillisen opiston kasvatus- ja ohjausalan linjalla.

Tytöt hymyilevät ja katsovat kyselijää reilusti silmiin. Työskentely pajalla on vahvistanut itsetuntoa ja uskoa omiin vahvuuksiinsa sekä antanut käytännön valmiuksia elämänhallintaan. Takana on pitkä putki epäonnistumisen kokemuksia ja ahdistusta.

– Tänne on hieno tulla. Ei entisessä koulussa voinut puhua tunteistaan ja siitä ahdistuksesta, jota joka päivä koin, Milla kertoo.

– Ja jos on huono päivä, ei haittaa. Seuraavana päivänä menee jo paremmin, Julia täydentää.

Opinto-ohjaaja ehdotti Millalle Ysiplussaa, kun kävi selväksi että peruskoulun loppuun suorittaminen ei omassa koulussa tule onnistumaan. Julia päätyi pajalle etsivän nuorisotyön kautta.

Kasvun maisema -hankkeessa nuorille räätälöidään yksilöllinen opintopolku. Työskentely on toiminnallista ja kokonaisvaltaista kohtaamista.

– On aika ihanaa, että jos tänne tullessa ahdistaa, voi pillahtaa itkuun jo ulko-ovella, eikä siinä ole mitään outoa muitten mielestä, Milla naurahtaa.

Opiskelijat tuntevat olonsa turvalliseksi. Parasta on, ettei ketään kiusata.

– Tämä porukka on käynyt niin paljon läpi rankkoja juttuja elämässään, että toisen ahdistusta ja pahaa oloa ymmärretään, Milla toteaa.

Nuorten taidetyöpajalla toimivassa pajassa voi hyödyntää muitten pajojen toimintaa. Käsitöistä kiinnostunut Julia aikookin kesäkuussa osallistua pajan Tuunaten tuotteeksi -kierrätysprojektiin.

Nuorten opot tai kuraattorit ovat ohjanneet hakemaan Ysiplussalle. Haastattelujen jälkeen hankkeen ohjaajat ja erityisopettajat ovat katsoneet, ketkä pajaa eniten tarvitsevat ja siitä myös eniten hyötyisivät.

Nuoret saavat moniammatillista tukea, ja tarvittaessa selvitetään oppimisen ongelmia esimerkiksi neurologisilla tutkimuksilla ja psykologien avulla. Monella on havaittu erilaisia neurologisia ongelmia, joita ei kouluaikana ole tutkittu ja jotka osaltaan selittävät oppimisen vaikeuksia.

Parasta on, ettei ketään kiusata.

Hyvä ja turvallinen ilmapiiri helpottaa opintojen edistymistä. Ryhmäläiset tukevat toisiaan, oppivat sosiaalisia taitoja sekä elämänhallintaa yhdessä, kukin omien tarpeittensa mukaisesti.

Useimpien kohdalla on lähdettävä perusasioista, aamuheräämisistä, syömisestä, liikkumisesta ja nukkumisesta. Sosiaalisia tilanteita on mukava harjoitella pelaamalla, siinä vuorovaikutustaidot kasvavat ja kynnys jutella muitten kanssa madaltuu.

33 jyväskyläläisnuorta ei saa tänä keväänä peruskoulun päättötodistusta. Heistä kahdeksalla on mahdollisuus suorittaa puuttuvia opintoja Kasvun maisema -hankkeen Ysiplus-pajalla.

Gradialla toimivassa Vivo-valmennuksessa kohderyhmänä ovat sekä lukion että ammatillisen koulutuksen opiskelijat. Kahden lukuvuoden aikana Vivo-valmennuksen on läpikäynyt noin 200 toisen asteen opintojen kanssa kamppailevaa, keskeyttämisuhan alla olevaa nuorta.

Heti Vivon jälkeen heistä 85 prosenttia on palannut jatkamaan opintojaan. Vuoden seurannassa noin puolet opiskelee edelleen tai on valmistunut.
Virtaa, Innostusta, Voimaa ja Osallisuutta (Vivo) korostava valmennus on tarkoitettu nuorille, joilla on sosiaalisia pulmia ja psyykkisiä esteitä osallistua täysipainoisesti opiskeluun.

Päivärytmi ehti mennä pahasti sekaisin.

Valoisat nuoret miehet Heikki Konola 27, ja Tino Suominen, 22, kehuvat Vivon antamaa tukea ja rohkaisua. Nyt katse on suunnattu eteenpäin tulevaisuuteen, ei enää oman osaamattomuuden tunteisiin.

Kaksi kahdeksan viikon jaksoa pajavalmennuksessa on parantanut itsetuntemusta, itseluottamusta ja sosiaalisia taitoja. Nuoret puhuvat avoimesti ongelmistaan ja tuntemuksistaan turvallisessa ryhmässä ja saavat samoja asioita kohdanneilta tukea ja hyväksyntää. Samalla on opeteltu pitämään kiinni sovituista aikatauluista ja elämänrytmistä.

Heikki on taistellut jo pitkään opintojensa kanssa. Ammattikorkeakoulussa aloitetut tietojenkäsittelyopinnot keskeytyivät, kun hän ei pysynyt opintotavoitteissaan. Hän siirtyi autoalan opintoihin, mutta sekään ei sujunut muiden tahdissa. Masennus ja ahdistuneisuus sotkivat ajatukset.

– Päivärytmi ehti mennä pahasti sekaisin, hän myöntää.

Tino kertoo aina luulleensa itseänsä tyhmäksi. Vivo-valmennuksen kautta hän on päässyt tutkimuksiin, jotka näyttävät nyt siltä, että nuorella miehellä on tarkkaavaisuushäiriö, jota ei ole koskaan diagnosoitu.

– Tarkkaavaisuushäiriö selittää paljon. Ennen Vivoa luulin myös että en ole yhtään sosiaalinen. Nyt olen huomannut, että ihmiset on ihan – no, ihmisiä, ei niitä tarvitse pelätä, hän tuumaa.

Tinon urasuunnitelmat ovat muuttuneet. Kiinteistönhuoltoala vaihtuu kesällä joko lukioon tai nuorisonohjaajakoulutukseen. Kauempana siintää haave psykologin tai psykiatrin urasta.

Heikki aikoo tehdä autoalan opintonsa Gradialla loppuun ja jatkaa insinööriksi. Nyt hän on aloittanut sitä silmällä pitäen lukion fysiikan kurssin suorittamisen.

– Ihan huvikseen lukee fysiikkaa, Tino naureskelee veljellisesti.

Hintalappu hankkeessa nuorta kohden on vuositasolla pari–kolme tuhatta euroa.

Jos nuori putoaa koulu- tai työelämästä, kustannukset yhteiskunnalle ovat Sitran mukaan noin 18 000 euroa vuodessa. Summa sisältää tuet ja menetetyt verotulot. Lisäksi kustannuksia tulee lastensuojelusta, sosiaali- ja terveysmenoista sekä rikollisuudesta.

Tutkimusten mukaan syrjäytymisen hinta elämän aikana on henkilötasolla 1,4 miljoonaa euroa.

Kasvun maisema -hankkeen eri toteuttamismuotoihin on kahden vuoden aikana osallistunut noin 600 nuorta. Suurin osa hankkeen pitkäkestoisessa valmennuksessa olevista on valmistunut tai jatkanut opintojaan, päässyt töihin tai kuntoutukseen.

Hanke jatkuu vielä ensi lukuvuonna. Toimintojen vakinaistamisia on esitetty.

Kasvun maisema -hanke

• Tavoitteena siirtymävaiheita ja koulutuksellista tasa-arvoa tukevien palveluiden parantaminen.
• Viisi pajavalmennusta: Vivo-valmennus Gradialla, kaupungin ja Gradian yhteinen työelämävalmennus, Arjen taidot ja tuettu asuminen Jyväskylän kristillisellä opistolla, perusopetuksen Ysiplus Nuorten taidetyöpajalla, Topo – toiminnallinen perusopetuksen paja eri peruskouluilla.
• Työllistää tällä hetkellä 17 henkilöä.
• Kokonaisbudjetti noin 2,7 miljoonaa euroa. 75 prosenttia hankkeen rahoituksesta tulee Euroopan sosiaalirahastosta.
• Rahoittajat Euroopan sosiaalirahasto, Keski-Suomen ELY-keskus, Jyväskylän kaupunki, Jyväskylän koulutuskuntayhtymä Gradia ja Jyväskylän kristillinen opisto.

Artikkeli Oma polku löytyy askel kerrallaan julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Haluan nähdä, millaista kurssitarjontaa on kunakin vuonna tarjolla.

Ajan hermolla on tärkeä olla, sillä perheen kaikki viisi nuorta käyvät kansalaisopiston musiikin kursseilla.

– Ilmoittautumispäivä on kauhea, kun on monta lasta. Kurssit vaihtelevatkin vähän sen mukaan, mihin sattuu pääsemään, Sulkula kertoo nauraen.

Kurssipaikat ovat lähellä ja harrastaminen on edullista

Ilarin, Antonin, Pauluksen, Evitan ja Sakarin käsissä soivat muun muassa piano, kitara, viulu, mandoliini ja kontrabasso. Kansalaisopiston kursseille on ollut helppo lähteä kokeilemaan erilaisia instrumentteja, nuoret kertovat. Kurssipaikat ovat lähellä ja harrastaminen on edullista.

– Ja opettajat ovat aivan ihania ja innostavia, Sulkulat kehuvat.

Myös hiihtoa ja suunnistusta aktiivisesti harrastavalle perheelle musiikki on tuonut mukavaa vastapainoa.

– Tykkäämme tehdä muutakin, joten on hyvä, ettei musiikin harrastamisesta ole muodostunut liian vakavaa, laulamista itsekin harrastava Sulkula sanoo.

Pelkästään omaksi iloksi soittaminen ja laulaminen ei ole jäänyt, vaan taitoja on voinut hioa niin kansalaisopiston pelimannikokoonpanossa kuin perheen omassa Yllätys-ryhmässä. Sulkulat ovat järjestäneet omia konsertteja sekä esiintyneet pyydettäessä perhejuhlissa.

Tarja Sulkula on iloinen siitä, että kaikki lapset ovat kansalaisopiston myötä innostuneet musiikista.

– Nautin suunnattomasti siitä, kun kuulen lasten soittavan tai laulavan. Meillä iltasadun tilalla on usein ollut iltalaulu tai -soitto. Bachin on kerrottu halunneen säveltää musiikkia Jumalan kunniaksi ja ihmisten iloksi. Niin minäkin ajattelen musiikin merkityksestä, Sulkula sanoo.

Kansalaisopisto tarjoaa monenlaisia harrastusmahdollisuuksia iästä riippumatta. Jo eläkkeellä olevat Anneli Lahtinen ja Pertti Asikainen ovat monivuotisia kansalaisopiston kävijöitä. Lahtinen on harrastanut muun muassa käsitöitä, keramiikkaa ja puutöitä.

– Erityisen ylpeä olen puukäsitöissä tekemästäni kaappikellosta, sillä en ollut koskaan aikaisemmin tehnyt puutöitä, Lahtinen sanoo.

– Kansalaisopistossa olen voinut kokeilla kaikkea uutta. On terapeuttista purkaa ajatuksia tekemällä käsillä jotakin.

Keittiömestarin työstä eläkkeelle jäänyt Pertti Asikainen on vetänyt kansalaisopistossa erilaisia ruokakursseja miehille ja käynyt itse muun muassa hierontakurssilla, joogassa ja voimistelussa. Tällä hetkellä Asikainen toimii Jyväskylän kansalaisopiston opistolaisyhdistyksen puheenjohtajana. Yhdistys ylläpitää Kiviniemen kesämajaa Tuomiojärven rannalla ja järjestää jäsenille erilaisia retkiä.

Kokonaan harrastaminen ei ole jäänyt muiden kiireiden ohessakaan. Tänä syksynä Asikainen haluaisi kokeilla espanjan opiskelemista.

– Suunnitelmissa olisi muuttaa talveksi Espanjaan, Asikainen valottaa.

Tarjonnassa on jokaiselle jotakin

Jyväskylän kansalaisopistossa järjestetään vuosittain lähes 1 500 erilaista kurssia.

– Kurssitarjontaa on niin paljon, että jokainen löytää sieltä varmasti jotakin. Saamamme palautteen perusteella ihmiset nauttivat opiskelusta ja tulevat kursseille innoissaan, kansalaisopiston rehtori Sini Louhivuori kertoo.

Kansalaisopisto on pysynyt Louhivuoren mukaan hyvin mukana ajan hermolla.

– Perinteitä vaalitaan, mutta joka vuosi ohjelmaan otetaan mukaan myös jotain uutta. Kysyntään ja toiveisiin vastataan mahdollisuuksien mukaan. Se on näkynyt muun muassa kielitarjonnassa ja uusien tekniikoiden hyödyntämisessä esimerkiksi kädentaidoissa. Tätä päivää ovat myös erilaiset verkkokurssit ja -luennot, joiden avulla opiskelun saavutettavuus paranee haja-asutusalueilla, Louhivuori tähdentää.

– Kun yhteiskunnan eriarvoistuminen lisääntyy, kansalaisopisto on se paikka, jossa kynnyksen pitäisi olla niin matalalla, että jokaisella on mahdollisuus sinne tulla, Louhivuori painottaa.

Yhdeksän vuotta rehtorina toiminut Louhivuori jää eläkkeelle syyskuun alussa. Uutena rehtorina aloittaa Mikko Saikkonen.

Artikkeli Perinteitä vaalien, uudesta innostuen julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Erika Setälä valmistuu tänä keväänä etuajassa kuntoutuksenohjaajaksi, ja Jaakko Setälän tähtäimessä on fysioterapeutin ja hierojan ammatti.
Kun Erika Setälä aloitti opinnot, opettaja antoi opiskelijoille neuvon: Koulun aikana ei tehdä lapsia, ei saa rakastua eikä saa mennä töihin.

– Minä odotin tuolloin ensimmäistä lasta. Opettaja sanoi sen varmaan huumorilla painottaen yleisiä syitä, jotka aiheuttavat opintojen keskeytymistä. Erika Setälä arvelee.
– Moni ottaa välivuosia, tekee töitä tai reissailee, Jaakko Setälä täydentää.

Opinnot ja lapsiperheen arjen pyörittäminen on vaatinut tarkkaa suunnittelua ja aikatauluttamista. Jaakko Setälä on pystynyt suorittamaan opintoja pitkälti etänä kotoa käsin.

Yhden syksyn hän oli koti-isänä, kun puolisolla oli pidempi opintoihin liittyvä harjoittelujakso. Tänä keväänä vanhemmat lapset ovat olleet osapäivähoidossa fysioterapian opintojen tiivistyessä.

Laajasta sukulaispiiristä on saatu tarvittaessa lastenhoitoapua. Molemmat vanhemmat ovat osallistuneet kotitöihin ja lastenhoitoon.

– Tasan menee, Jaakko Setälä toteaa.
– Joo, mutta Jaakko ei voi imettää, Erika Setälä muistuttaa.

Setälöiden opinpolku pienten lasten kanssa ei ole sieltä tyypillisimmästä päästä, ei edes heidän vanhoillislestadiolaisten ystäviensä piirissä. Yleensä vanhemmista toinen on jo töissä, kun esikoinen syntyy.

– Olen yllättynyt, miten hyvin on sujunut. Jos olisin tiennyt etukäteen, millä tahdilla lapsia tulee, en olisi ehkä lähtenyt edes opiskelemaan. Hyvä, että en tiennyt, Erika Setälä puntaroi.

Erika Setälä pitää mahdollisena, että hän jatkaisi vielä jossain vaiheessa opintoja. Perhekuntoutuksen kautta on mahdollista kouluttaa edelleen itseään, yrittäjyyskään ei ole pois suljettu vaihtoehto.

– Nyt valmistumisen kynnyksellä tosin on sellainen olo, että en vähään aikaan tee mitään, olen vaan kotona lasten kanssa.

Suviseurat on kesän kohokohta

Erika ja Jaakko Setälä aikovat osallistua 29.6.–2.7. Äänekosken Liimattalassa järjestettäviin Suviseuroihin.

– Se kuuluu jokavuotisiin perinteisiin. Se on kesän kohokohta, Erika Setälä toteaa.

Opiskeluaikana Setälät ovat joutuneet tinkimään Jyväskylän rauhanyhdistyksellä viikolla järjestettävistä seuroista. Viikonloppuisin seuroissa kuitenkin käydään. Suviseurat on kristillisistä kesätapahtumista kävijämäärältään suurin ja seurojen tapaan se houkuttelee paikalle kaikenikäisiä.

– Siellä on kiva käydä ja seuroissa tulee vapautunut olo, Jaakko Setälä arvioi.
– Siellä tapaa samassa elämäntilanteessa olevia nuoria perheitä, Erika Setälä summaa.

Artikkeli Myötätuulessa vastavirtaan julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Koulu oli pieni kyläkoulu, jossa kaikki tiesivät toisensa. Koskinen tunsi olevansa huonompi kuin muut, kun ei pysynyt tahdissa mukana. Tehtäville annetut aikarajat loivat paineita. Piti yrittää keskittyä ja olla nopea. Hän oppi piilottelemaan hitauttaan ja keksi keinoja selviytyä.

– Tein pää hiessä ahkerasti kaikki läksyt, ettei kukaan huomaa kuinka huono olen.

Lukeminen on hidasta

Lukemisen ymmärtäminen vaatii Koskiselta täyttä keskittymistä, ja lukeminen on hidasta ja kuormittavaa. Kolmannella luokalla tehtiin lukemisen testi, jossa oli monta sivua tekstiä ja monivalintakysymykset. Koskinen vastaili kysymyksiin vielä välitunnilla, kun muut söivät samassa luokassa välipalaa.

Vaikeudet lisääntyivät, kun vieraat kielet tulivat lukujärjestykseen. Koskiselta vie aikaa yhdistää sanat merkitykseen. Vieraskieliset sanat lisäksi kirjoitetaan eri tavalla kuin lausutaan.

– Pitää miettiä, luenko sanan oikein, lausunko oikein ja vielä kirjoitanko oikein. Se vaatii keskittymistä ja tuntuu puuduttavalta.

– En ole tähän päivään mennessä uskaltanut kunnolla opiskella englantia. Pelottaa, että kohta taas joudun noloon tilanteeseen, kun en osaa. Eräs opettaja raivostui, koska en osannut lausua englannin a-vokaalia oikein. Koko luokka nauroi.

Syy vaikeuksiin selvisi

Ammattiopiston alussa muistiinpanojen kopioiminen taululta oli niin hidasta, että Koskinen lopetti niiden tekemisen.

– Minua nolotti niin paljon. Tiesin, että en kuitenkaan ehtisi, ja muistiinpanot olisivat joka tapauksessa vajaat.

Kaikille ensimmäisen vuoden opiskelijoille tehdään ammattiopistossa kartoittavat lukemisen ja kirjoittamisen testit. Syy Koskisen vaikeuksiin selvisi, kun tulokset tulivat. Testin tulos oli selvä.

– Muistan, miten hänellä ei ollut mitään aavistusta, että kyse voisi olla lukivaikeudesta. Meille tulee joka vuosi opiskelijoita, jotka ovat aina tienneet, että jotain on, mutta heitä ei ole koskaan peruskoulun aikana testattu, kertoo Gradia Jyväskylän erityisopettaja Pasi Puronaho.

Koskinen ohjattiin tarkempiin testeihin, joiden tuloksien pohjalta hänelle laadittiin henkilökohtainen opintojen järjestämistä koskeva suunnitelma. Siihen kirjattiin, että hän saa tarvittaessa opiskelumateriaalin etukäteen. Testin tulos oli helpotus. Hän ei olekaan huono eikä tyhmä, vaan vaikeuksille löytyi syy.

Opiskeluun pitää käyttää aikaa

Lukivaikeus aiheuttaa sen, että on opiskeltava huolellisemmin kuin muut. Opiskeluun pitää käyttää aikaa. Lukihäiriö vaikeuttaa varsinkin kieltenopiskelua ja sanallista matematiikkaa. Vaikeus voi näkyä käytännön elämässä ja opiskelussa pieninä juttuina, pikkuvirheinä. Numerot menevät väärin päin tai kirjoittaa vahingossa ylimääräisen nollan.

– Ilmeisesti Koskisen lukihäiriö ei ole ollut niin vakava, että se olisi huomattu peruskoulussa. Hän on saattanut tehdä todella paljon töitä peittääkseen hankaluudet, eikä lukemisen vaikeutta ole tunnistettu, Puronaho arvioi.

Kun opettaja tietää opiskelijan lukihäiriöstä, hän voi ottaa sen opetuksessa huomioon. Ohjeissa pyritään selkokielisyyteen, ja materiaalin voi saada etukäteen, jolloin taululta ei tarvitse yrittää kopioida tekstiä.
Esimerkiksi matematiikan tunneille voi saada mukaan erityisopettajan, joka keskittyy enemmän tukea tarvitseviin opiskelijoihin. Tavoitteena on, että opiskelija saa opinnot suoritettua ajallaan eikä tipahda tai joudu suorittamaan rästiopintoja jälkikäteen.

Lukivaikeuden kanssa tulee toimeen

Gradia Jyväskylässä toimii viisi laaja-alaista erityisopettajaa. Opiskelijoita on noin 4 500. Kartoittavalla testillä saadaan tietoa erityistarpeista. Niilo Mäki Instituutin kehittämä testi on ollut käytössä noin 15 vuoden ajan.

– Opiskelija yleensä kyllä tietää, että hänellä on joku ongelma, mutta ei tiedä mistä se johtuu, jos sitä ei ole tutkittu mitenkään. Lukivaikeudella ei ole mitään tekemistä tyhmyyden kanssa. Se on hankaluus ja vaikeus, mutta se ei saa olla este opinnoille, Puronaho sanoo.

– Lukivaikeuden kanssa tulee toimeen, kunhan se tunnistetaan ja siihen reagoidaan. Tällä hetkellä noin 12 prosenttia opiskelijoistamme on erityisopiskelijan statuksella. On paljon oppimisvaikeuksia, jotka aiheutuvat muista asioista. Ne vaativat usein enemmän huomiota kuin lukivaikeus, Puronaho lisää.

Anni Koskinen hyödyntää oppimisessa värejä ja yhdistää asioita vaikkapa käsialaan. Onneksi hänellä on valokuvamuisti. Toisinaan tuntuu epäreilulta, että muut tuntuvat pääsevän helpommalla.

– Minun on pakko keskittyä täysillä ja ymmärtäminen on hidasta. Se syö niin paljon mehuja, että jaksamisen rajat tulevat välillä vastaan. Kokeissa katson ensin kysymykset ja etsin niihin vastaukset. En voi lukea ensin pitkää tekstiä ja yrittää ymmärtää sisältöä ja sitten vielä viedä tietoa paperille. Se ei onnistu tai on ainakin todella hidasta ja puuduttavaa.

Työharjoittelusta itsevarmuutta

Koskinen suorittaa parhaillaan opintojen viimeistä työssäoppimisjaksoa ja viihtyy työssään. Hän kertoi työpaikalla heti alkuun lukivaikeudestaan, ja saa tehdä työtehtävät omalla tahdilla.

– Minua ei enää hävetä yhtään. Helpottaa, kun ei tarvitse peitellä eikä esittää mitään. Kukaan ei ihmettele, jos teen jotkut asiat tavallista hitaammin.

Työharjoittelussa Koskinen kerää kokemusta ja itsevarmuutta, mutta työelämään siirtyminen askarruttaa.

– Pelottaa, etten pärjää. Sellainen epävarmuus on jäänyt omista taidoista. Olin niin kauan tietämätön siitä, mistä hitaus johtuu. Lukivaikeus on aiheuttanut sen, että aliarvioin itseni muutenkin. Pikkuhiljaa olen päässyt parempaan suuntaan.

Hän painottaa, että lukihäiriön kanssa voi oppia tulemaan toimeen. Kun tiedostaa omat voimavarat ja rajoitukset, tietää mihin asioihin pitää panostaa enemmän. Tietää mihin pitää keskittyä. Sillä tavalla pääsee eteenpäin.

Tiesitkö?

• Noin 6–10 prosentilla suomalaisista on vaikeuksia lukemisessa tai kirjoittamisessa.
• Lukemisen ja kirjoittamisen erityisvaikeutta kutsutaan lukivaikeudeksi. Usein käytetään myös termiä lukihäiriö tai dysleksia.
• Lukivaikeuden keskeisenä piirteenä pidetään vaikeutta hahmottaa ja käsitellä äänteisiin liittyvää eli fonologista tietoa.
• Lukivaikeus voi ilmetä esimerkiksi lukemisen hitautena tai vaikeutena, oikeinkuulemisen vaikeutena, kirjoittamisessa kirjainten tai niiden paikan sekoittumisena tai kirjaimia voi olla liikaa tai liian vähän tai jopa sanoja puuttuu. Luetun ymmärtäminen, sanojen tunnistaminen tekstistä ja lukemista edellyttävien tehtävien tekeminen voi olla hankalaa.
• Lukivaikeudessa ei ole kuitenkaan kyse ymmärtämisen vaikeudesta. Ymmärtämisen vaikeudet voivat liittyä laajemmin oppimisvaikeuksiin.

  Lähde: Lukihairio.fi

Artikkeli Lukihäiriö ei estä opintoja julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Mut heitettiin kuorosta pois, koska lauloin liian lujaa, Ilta nauraa.

20-vuotias jyväskyläläinen laulajalupaus elää elämäänsä tällä hetkellä Helsingissä. Päivät kuluvat Pop-jazz -konservatoriolla muusikon opintojen parissa. Käynnissä on toinen vuosi lauluopintoja ja valmistuminen häämöttää jo ensi keväänä.

– Olen viihtynyt tosi hyvin sekä Helsingissä että koulussa. Konservatoriolla on rento ilmapiiri ja olen tutustunut moniin loistaviin muusikoihin, Ilta kertoo.

Ilta nousi monien tietoisuuteen kaksi vuotta sitten, kun hän lauloi Jare Tiihosen eli Cheekin Sillat-kappaleen kertosäkeet. Se oli iso askel tuolloin vasta täysi-ikäiselle, pienimuotoisissa tilaisuuksissa esiintyneelle laulajanalulle.

Muutaman keikan myötä Ilta päätyi vakituisesti lahtelaisräppärin taustalaulajaksi. Nyt takana on kaksi tiivistä festarikesää, ensiksi Cheekin ja sitten Profeettojen mukana.

– Niiden välissä talvella tapahtui vielä Cheekin jäähallirundi. Se oli ehkä rankin rupeama, Ilta muistelee.

Aika paljon kaksikymppiselle nuorelle naiselle.

– Kiertueet olivat tietysti hienoja kokemuksia. Ja Jarelta tuli hyvää palautetta myös.

Ilta kertoo kuluvan kesän olleen mietinnän kesä.

– Totesin, että seuraavaksi haluan omille teille.

Mietinnän kesä toi levytyssopimuksen Warnerin kanssa ja ensimmäisen oman kappaleen, Koukkuun. Sen jälkeen on työstetty sooloalbumia.

Ilta on erilainen nuori, sillä hän uskoo albumikokonaisuuksiin ja haluaa sellaisia myös tehdä. Musiikkialalla on pitkään puhuttu siitä, että albumit eivät enää kiinnosta ketään, ja ennemmin kannattaisi julkaista vain yksittäisiä biisejä.

Ilta mainitsee tärkeimmiksi esikuvikseen laulajina vahvaääniset naisdiivat Celine Dionin ja Whitney Houstonin.

– Isosti ja räväkästi laulaminen on se mun juttu. Pitää vetää häpeilemättä ja täysillä.

Tiedossa on jännittävä kevät, sillä uusien biisien äänittely ja muusikon paperit tuottavat paljon kiireitä. Pidemmälle ajalle on myös suunnitelmia. Tavoitteita ei ole asetettu ainakaan liian alas.

– Ehkä ulkomaille joskus. Suomen eturivin artistien joukkoon olisi tarkoitus, Ilta linjaa.

Artikkeli Ilta on matkalla parrasvaloihin julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Harrastan kuntosalilla käymistä ja kaikkein rakkain harrastukseni on Palveluoperaatio Saapas ja sen toiminnassa mukanaolo. Sen kautta olen oppinut paljon elämästä ja saanut runsaasti uusia ystäviä. Saappaan toiminnassa olen ollut mukana jo viisi vuotta ja toimin myös vapaaehtoisille tarkoitetussa Jyväskylän Saappaan Tuki ry:ssä, aiemmin sihteerinä ja nyt puheenjohtajana.
Saappaan toiminnassa on hienoa se, että samalla voi kehittää itseään ja edetä koulutusten kautta eteenpäin. Erityisen hienoa on ollut seurata nuorten kasvua. Vuosien varrella olen nähnyt, että vaikka nuorilla on erilainen tausta, niin he voivat pärjätä elämässään ihan hyvin. Joskus sydän on pakahtumaisillaan, kun kuuntelee, miten fiksuja, rohkeita ja kohteliaita nuoret ovat.

Minua mietityttää ja pelottaa viimeaikaiset terroriteot ja yleinen turvattomuus. Olen tykännyt matkustella, mutta nyt joudun pohtimaan, uskaltaako sitä enää tehdä. Suomikaan ei ole näissä asioissa mikään lintukoto.
Ihmettelen ajassamme myös sellaista ryppyotsaisuutta, joka näkyy muun muassa sosiaalisessa mediassa. Joskus tuntuu, että ihmiset haluavat tahallaan ymmärtää asiat väärin, jotta pääsisivät meuhkaamaan.
Toivoisin enemmän yhteishenkeä, että oltaisiin ystävällisiä ja mukavampia toisille. Eihän se olisi keneltäkään pois ja toisi kaikille lisää iloa elämään.

Artikkeli Ystävällisyys ei ole keneltäkään pois julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kaikilla ei ole varaa ajanmukaiseen tietotekniikkaan. Kaikille kone -kampanja iskee kiinni tähän epäkohtaan. Valtakunnallisen kampanjan tavoitteena on varmistaa, etteivät kenenkään opinnot tai koulutuspaikka jää kiinni puuttuvasta tietokoneesta.

Seurakuntien diakonia jakaa koneet

Toukokuun alussa käynnistyneessä kampanjassa kerätään yrityksiltä vanhoja läppäreitä ja tabletteja. Koneet tyhjennetään asianmukaisesti ja turvallisesti. Tämän jälkeen seurakuntien diakonia jakaa koneet niitä tarvitseville. Kampanjan tavoitteena on kerätä tuhat konetta kuluvan vuoden aikana.

Kaikille kone -kampanjan siemen kylvettiin jo jouluna 2015. Silloin pelialan ihmiset keksivät kerätä koneita perheille, joilla ei ollut varaa sellaista hankkia. Keräyksessä saatiin vajaat parisataa konetta, jotka jaettiin seurakunnissa.

– Koneen saaneilta tullut palaute oli koskettavaa. On uskomatonta, että monen opiskelu ei ole mahdollista, kun ei ole konetta, sanoo Ilkka Kalmanlehto Kotimaanavusta.

Kaikilla ei ole varaa kalliisiin laitteisiin

Jyväskylän seurakunnan diakonian työalasihteeri Heini Lekander tietää, että kaikilla ei ole varaa kalliisiin laitteisiin. Opintotuki menee elämiseen. Varsinkin 17-vuotiaat ovat väliinputoajia, koska heillä loppuu lapsilisän maksu, mutta vanhempien kotona asuvina monella ei ole oikeutta opintoetuisuuksiinkaan.

– Tätä on vaikea ymmärtää perheissä, joissa on hyvin toimeentulevat vanhemmat ja muuta sukua apuna. Jos on vain yksi huoltaja, joka on pitkäaikaistyötön, työelämän ulkopuolella tai vaikeasti sairas, niin silloin rahasta voi olla todella tiukkaa, Lekander muistuttaa.

Yhteiskuntavastuu toiminnan tavaksi

Käytettyjen koneiden keräämisessä ei pyritä kertapyrähdykseen, vaan tavoitteena on jatkuvuus. Kalmanlehto kertoo, että kampanjan tavoitteena on, että yritykset ottaisivat yhteiskuntavastuun toiminnan tavaksi.

– Jokainen nuori, joka pystyy valmistumaan ammattiin ja luo jopa uutta työtä ympäristöön, on myös lahjoittavan yrityksen asiakas tulevaisuudessa. Yhteiskunnan näkökulmasta yksikin syrjäytyminen on kallis.

Ettei kenenkään opiskelu jäisi kiinni koneesta

Kaikille kone -kampanjan takana on suuria nimiä. Pääjärjestäjiä ovat Me-säätiö ja Tukikummit-säätiö. Oman panoksensa ovat laittaneet myös monet yritysmaailman huippunimet. Kampanjan suojelijana toimii Tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

– Suomi 100-juhlavuonna käynnistämme kampanjan, jonka tarkoitus on varmistaa, ettei kenenkään opiskelu jäisi kiinni siitä, onko hänellä mahdollisuutta hankkia omaa tietokonetta vai ei, Niinistö sanoo.

Artikkeli Joulupukin apurit haussa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Meidän piti jättää Asmaraan kaikki, mitä omistimme.

Etiopiaan muuton jälkeen perheen isä, jolla oli työ Etiopian armeijassa, joutui pakenemaan Sudaniin. Perheen äiti jäi huolehtimaan kahdesta pojasta. Isä kuoli, kun Tesfaye oli 17-vuotias.

– Äiti teki paljon työtä, jotta saisi meille pojille koulurahat. Hän ei halunnut, että menisimme jo lapsina työhön kadulle.

Suomen Lähetysseuran tuella kouluun

Suomen Lähetysseura on tukenut veljesten koulutusta, ja vastaavasti Tesfaye Nigusun työskenteli vapaaehtoisena etiopialaisen Mekane Jesus -kirkon sosiaalityön projekteissa. Sitä kautta löytyi myös työpaikka kirkon leivissä.

– Työskentelin aids-orpojen keskuksessa, jossa lapset ja nuoret saivat opiskella puu- ja metallitöitä. Ohjasin myös vapaa-ajan harrastuksia.

Sittemmin Tesfaye Nigusu koordinoi kirkon ja Suomen Lähetysseuran yhteisiä projekteja muun muassa vammaistyössä ja aids-orpojen tukiprojektissa. Mekane Jesus -kirkko on Suomen Lähetysseuran yhteistyökumppani Etiopiassa.

Pirkkalan oma poika

Suomi ja suomalaiset tulivat Nigusulle tutuiksi Suomen Lähetysseuran kautta. Hän on vieraillut Suomessa Lähetysseuran ja Pirkkalan seurakunnan kutsusta lukuisina kesinä ja työskennellyt muun muassa rippikoululeireillä.

Pirkkalan seurakunta tukee Nigusun kaksivuotisia yliopisto-opintoja, jotka alkoivat viime syksynä.

– Opiskelen kehitysyhteistyötä. Saan laajempaa perspektiiviä siihen, miten valtio ja yhteiskunta toimivat, Nigusu sanoo.

– Täällä kaikki toimii, opetus on hyvällä tolalla, ja se tähtää asioiden ymmärtämiseen eikä ulkoa oppimiseen. Ihmiset kunnioittavat toisiaan ja ovat suvaitsevaisia.

Suomesta Nigusu haluaa viedä Etiopiaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta.

– Olen aina ollut kiinnostunut pohjoismaisesta systeemistä, joka tarjoaa tasaveroiset mahdollisuudet kaikille. En tosin tiedä, miten tämä toimisi 80 etnisen ryhmän Etiopiassa ja sadan miljoonan asukkaan maassa.

Somessa lietsottu jännitteitä Etiopiassakin

Etiopiassa yhteiselo eri heimojen ja poliittisten ryhmien välillä on sujunut hyvin, mutta viime aikoina poliittinen ja taloudellinen tilanne ovat lisänneet kontrollia ja jännitteitä. Nuorisotyöttömyys vaivaa, eivätkä kaikki pääse jakamaan yhteistä kakkua, vaikka maan talous kasvaa nopeasti.

Hän toteaa, että sosiaalinen media on Etiopiassakin tärkeässä asemassa. Sen kautta on lietsottu jännitteitä.

– Jokaisen pitäisi kiinnittää huomiota siihen, mitä sanoo ja kirjoittaa.

Mekane Jesus -kirkko on läsnä nuorten arjessa

Valtion enemmistöuskonto on ortodoksisuus. Tesfaye Niguse perheineen kuuluu luterilaiseen Mekane Jesus –kirkkoon, jossa on noin kahdeksan miljoonaa jäsentä. Kirkko kasvaa nopeasti, ja siinä on paljon nuoria. Maassa on myös muslimeja, ja eri uskontojen kannattajat ovat eläneet rauhassa ja toisiaan kunnioittaen.

– Kävin lapsena moskeijassa, joka oli naapurissamme, ja muslimiystävät viettivät perheemme kanssa kristillisiä juhlia.

Mekane Jesus -kirkon kasvun ihme on Nigusun mukaan terve karismaattisuus ja satsaaminen nuoriin.

– Kirkossa on paljon nuoria jäseniä, ja kirkko on mukana nuorten elämässä. Kirkko auttaa kaikkia kysymättä, mihin he uskovat.

Niguse uskoo, että kirkolla on annettavaa yhteiskunnalle.

– Kasvatamme nuorille oikeaa moraalia ja etiikkaa, jota voivat toteuttaa työelämässä. Meillä on paljon epäoikeudenmukaisuutta ja korruptiota, ja uskon, että kristityt voivat vaikuttaa siihen.

Jumala loi ihmiset tasa-arvoisiksi

Lisäksi kirkko edistää rauhaa järjestämällä uskontojen välisiä ja kylien ja heimojen välisiä keskusteluja. Kirkko voimaannuttaa naisia toimimaan työelämässä. Myös kehitys- ja talouskysymykset kiinnostavat kirkkoa.

Tesfaye Nigusu korostaa että Jumala on luonut kaikki ihmiset tasa-arvoisiksi ja antanut erilaisia lahjoja, joita käyttää ihmisten hyväksi.

Afrikkalaiset kirkonmenot ovat toisen näköiset kuin Suomessa. Tesfaye Nigusulle kelpaa kumpainenkin malli.

– Joskus on hyvä istua kirkossa hiljaa ja rauhassa, joskus haluan nostaa kädet ylös ja ylistää Herraa, hän kuvailee.

Artikkeli Seminaarinmäen opit muuttavat Etiopiaa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Olen ollut opiskeluaikana opettajan sijaisena lukiossa, yläkoulussa ja ammattikoulussa. Nuoret ovat enimmäkseen ihan mukavia. Joskus kimpassa tyhmyys tiivistyy ja sijaisia kiusataan. Nuoret ovat kyllä yksilöinä kaikki mukavia.

Fysiikka ei ole koulussa kauhean suosittua. Perinteisesti opettajat puhuvat ja oppilaat kuuntelevat. Mielestäni interaktiivinen opetus on toimivaa – siinä opiskelijat pääsevät osallistumaan. Oppilaat pitää saada kiinnostumaan ja huomaamaan, että fysiikasta on jotakin hyötyä.

Muutto takaisin Kuopioon

Mieheni valmistui vuosi sitten englanninopettajaksi. Nyt hän on vahtinut kotona lapsia, ja minä olen päässyt opiskelemaan.

Olen asunut suurimman osan elämästäni Kuopiossa. Tapasin miehenikin siellä aikidoharjoituksissa. Muutamme varmastikin jossain vaiheessa takaisin Kuopioon.

Viihdyn kyllä todella hyvin Kortepohjassa. En ole aikaisemmin aikuisena tuntenut naapureitani näin hyvin kuin nykyään. Ilmapiiri on todella hyvä, ja lapsilla on leikkikavereita. Kaikki olennainen on lähellä.

Kortepohjassa ei näy kovin villiä opiskelijaelämää. Luulen, että se villi puoli keskittyy DDR:ään (MNOP-talot). Talossamme on pariskuntia ja perheitä. Öisin huutavat lapset, eivät opiskelijat.

Elämä pienten lasten kanssa on kivaa ja välillä aika rankkaa. Varsinkin keskimmäinen lapsista nukkui todella huonosti. Myös ensimmäisen kanssa heräsin monta kertaa yössä.

Perhekahvilassa saa vertaistukea

Olemme käyneet kaupungin perhekahvilassa Kortepohjassa. Siellä saa vertaistukea, kun tapaa muitakin ihmisiä. Kahvilassa voi jakaa hyviä vinkkejä, miten selviytyä hengissä lapsiperheen arjessa.

Lapset ovat lisänneet kärsivällisyyttäni. Nykyään myös kiinnitän huomiota erilaisiin asioihin – vaikkapa terveyteen. Kun on vastuussa lapsen terveydestä, niin samalla huolehtii itsestäkin vähän enemmän. Lasten kanssa pitää huolehtia myös järkevistä rytmeistä.

Artikkeli Öisin huutavat lapset, eivät opiskelijat julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.