NÄIN kirjoitti nuori ystäväni seurakunnasta kun kysyin kokemuksia nuorten yksinäisyydestä ja syrjäytymisestä. Hän jatkaa: “Yksinäisyys juurtuu helposti tosi syvälle ja pahimmillaan johtaa siihen että putoaa yhteiskunnasta. Ja kuinka se on vähän paradoksaalista, sillä tän päivän yhteiskunta ajaa meitä sinne yksinäisyyteen – sun pitää olla tietyllä ja oikealla tavalla kaunis tai komea, sun pitää olla erilainen ja kiinnostava mut et saa erottua joukosta, sun pitää olla kaikkea ja olla olematta samaan aikaan.”

SINULLA ja minulla on vastuu lähimmäisistämme yhdessä. Meillä seurakuntana on tehtävä täällä maailmassa, tutustuttaa ihmisiä Jeesukseen ja kulkea heidän rinnallaan. Jumala on luonut jokaisen ihmisen tiettyä hyvää tarkoitusta varten. Sen tarkoituksen löytää lopulta vain tutustumalla tarkoituksen ja koko elämän antajaan.

AUTETAAN. Laitetaan puhelin taskuun ja nähdään toinen ihminen. Hymyillään. Tutustutaan. Kerron toisen esimerkin:

Nuori mies tuli kaupunkiin. Asettui asumaan, perusti kodin. Vietti aikaa opiskellen, kirjastossa, laittoi ruokaa, teki työtä ja vietti vapaa-aikaa puolisonsa kanssa. Sai työtä tunneittain ja vähitellen enemmän kunnes lopulta ensimmäisen vakituisen työpaikkansa. Hymyili aina kun tavattiin. Juteltiin, tutustuttiin ja ystävystyttiin. Lopulta kutsuin kotiini ja söimme yhdessä ihan tavallista ruokaa ja jälkiruokaa jonka hän toi. Jaoimme sen iloisin mielin, nauroimme ja puhuimme vakavia. Aikaa vierähti tunteja, yhteys oli vahva. Kotiin lähtiessä hän totesi, että tämä oli ensimmäinen kerta kun hänet kutsuttiin kylään, vaikka hän on asunut täällä jo viisi vuotta. Ei ollut täältä päin ja ajatteli että Kouvolassa on tapana näin.

ONKO meillä tapana odottaa viisi vuotta ennen kuin kutsumme kotiimme? Kenet voisin nyt kutsua kahville omaan keittiööni, kenet kertomaan ajatuksiaan meidän sohvallemme? Ja muistetaan kutsua Jeesus mukaan. Hän odottaa saada olla siellä missä kaksi tai kolme on koolla hänen nimessään. 

“Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.” (Joh. 17:21)

Artikkeli Yhteinen vastuu julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

TUNTEET eivät valehtele, sanotaan. Mutta tunteet vaihtelevat. Valintojen äärellä on kyllä hyvä pysähtyä ja antaa tunteen kertoa mikä olisi hyvä polku. Mutta hyväkin tunne voi johtaa harhaan, koska seuraava hetki voi tuoda tullessaan myrskyn, joka muuttaa tunteemme kokonaan. Tämän olemme kaikki saaneet oppia pandemian ja Eurooppaan tulleen sodan kautta. Tunne ei voi olla kaiken pohjana. Ei rakkainkaan ihmissuhde perustu vain hetken tunteeseen, tarvitaan sitoutumista, tahtomista mennä yli vaikeidenkin aikojen. Siksi suomalainen vihkikysymys on niin oivallinen. Tahdotko? Pelkkä tunne ei riitä kompassin suunnaksi, tarvitaan jotakin joka ei heilu hetkestä toiseen.

OMAN elämän vaikeimpien aikojen keskellä on ollut suuri siunaus, että on ystäviä, jotka nostavat sohvalta kävelylle, kun ei itse jaksa. Rakas perhe, joka pysyy siinä ihan lähellä omien heikkouksien tullessa näkyviksi, välittämisen kääntyessä urputtamiseksi. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja rakastaa meitä. Mekin saamme rakastaa toisiamme ja rakentaa hyvää elämää yhdessä. Valitettavasti maailmassa tunteiden lisäksi myös ihmissuhteet muuttuvat. Jos kiintopisteemme elämässä on toinen ihminen, voi tämän menetys viedä kyvyn navigoida eteenpäin. Kadotamme koko kompassin. Jeesuksen mukaan Raamatun suurin käsky ei ole ”Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi.”

SUURIN käsky on: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, yli kaiken.” Siinä on kutsu, joka ei katoa; suunta, joka ei heilahtele; suhde, joka ei lopu. Jumala on muovannut meidät jokaisen erityiselle paikalle ja kutsunut meidät ottamaan Jeesuksen johtamaan elämäämme. Ei vain sanoina kirjan sivulla, vaan elävänä Henkenä meidän sisällämme vaikuttamassa päätöksiimme, reaktioihimme, suunnitelmiimme ja kompassin suunnan hakemiseen. Jeesus on se kiintopiste, joka pysyy; kallio, joka ei murru jalkojen alta. Pääsiäisenä maa järkkyi, taivaat pimenivät, temppeli tärisi ja hautakivi vieri pois. Jeesus ei hävinnyt, ei hylännyt, ei johtanut harhaan. Hän elää.

Artikkeli Kompassi hukassa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

MARIA sai tietää suunnitelmasta yliluonnollisen kohtaamisen kautta. Enkeli, viestinviejä, kertoi että Maria saisi synnyttää Jumalan Pojan ja kasvattaa tämän aikuiseksi. Miten Maria vastasi?
Maria kysyi enkeliltä: ”Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon.” Enkeli vastasi: ”Pyhä Henki tulee sinun yllesi, ja Korkeimman voima peittää sinut varjoonsa. Syntyvä lapsikin on sen vuoksi pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. — Jumalalle mikään ei ole mahdotonta.” ”Olkoon siis niin”, Maria sanoi. ”Minä olen Herran palvelija.” (Luuk 1:34-35, 37-38 UT2020.)

MARIA oli saanut kasvaa valmiiksi tehtäväänsä. Ei hän itse tiennyt mikä häntä odotti, eivätkä Marian vanhemmatkaan voineet tietää, mihin häntä kasvattivat. Mutta Jumala tiesi. Marian sydän oli valmis ja hän vastasi Jumalalle ’kyllä’.
Silloin Maria sanoi: ”Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, ja henkeni iloitsee hänestä, Pelastajastani”. (Luuk 1:46-47, UT2020.)

OLEMMEKO me valmiit Jumalan suunnitelmaan elämässämme? Onko meidän sydämemme valmis? Tiedämmekö, mikä tekijämme, Isämme, suunnitelma meidän kohdallemme on? Joku voi nykyäänkin saada yliluonnollisen ilmestyksen Jumalan tahdosta elämänsä kohdalla, mutta jokainen meistä voi kuulla Jumalan äänen ja etsiä Hänen suunnitelmaansa lukemalla Isän viestiä sinulle ja minulle Raamatusta. Se on Jumalan innoittamaa ja meille lähettämää tekstiä.

VUOSITUHANSIEN varrella kulttuurimme on muuttunut ja kielemme kehittynyt. Siksi on suuri lahja, että meillä on mahdollisuus lukea Uutta Testamenttia tuoreena ja uutena suomennoksena. Yllä olevat katkelmat ovat UT2020 käännöksestä, joka löytyy vain netistä Raamattu.fi -sivulta tai Piplia-sovelluksesta.

OTATKO sinä haasteen vastaan ja annat Jumalan suunnitelmalle mahdollisuuden? Hän haluaa muuttaa maailmaa elämäsi kautta. Tahdotko etsiä elämäsi merkitystä sen alkuperäiseltä antajalta? Raamattu uutenakin suomennoksena odottaa lukijaansa.

Artikkeli Suuri suunnitelma julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kuningas sääli alamaisiaan, jotka olivat hänelle tärkeitä. Niinpä hän tyytyi karkottamaan kapinalliset kauas valtakunnastaan. Hän ei hylännyt heitä, vaan valmisti heitä varten täydellisen suunnitelman.

Kapinasta määritelty rangaistus olisi kärsittävä, jotta myös uusi kuningaskunta olisi täydellinen. Niinpä kuningas lähetti poikansa, prinssin, keskelle kapinallisia heidän kaltaisenaan, ja kertoi heille suunnitelmasta avata kuningaskunta uudelleen. Kapinalliset olivat vuosien myötä jo niin täyttyneet pahuudella, että eivät sietäneet kuulla tällaista puhetta, vaan he surmasivat prinssin.

Kuningas oli kuitenkin mahdiltaan suurempi kuin koko tämä valtakunta, olihan hän alun perin sen tehnytkin. Niinpä kuolema ei voinut lopullisesti voittaa prinssiä, vaan kuningas herätti hänet eloon. Samalla hän oli armollaan sovittanut kapinasta annetun rangaistuksen. Nyt oli mahdollista rakentaa uusi kuningaskunta.

Kutsut uuden kuningaskunnan kansalaisiksi annettiin viestinviejille toimitettavaksi perille. Nyt yksi näistä kutsuista on tavoittanut sinut. Kutsun mukana on sopimus, joka sisältää kaiken. Pidät sen vain mukanasi. Kuningaskunnan säännöt ovat käsittämättömän taidokkaat, niiden avulla uusi valtakunta alkaa rakentua pala palalta, kunnes eräänä päivänä se rakennetaan lopullisesti valmiiksi ja kaikki, joilla on tämä sopimus, pääsevät sen kuningaskunnan jäseniksi.  

Kyse ei tosiasiassa ole vain jäsenyydestä. Pienellä painetussa tekstissä käy ilmi, että kyseessä on pikemminkin adoptio. Kuningas, Pyhä Jumala, on kirjoittanut paperit valmiiksi. Haluatko olla hänen perillisensä?

Artikkeli Kirje julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Tule tutustumaan yhteisöllisyyden nousevaan trendiin. Voit kokea elämän rosoisuutta puoliksi raivatun keittiön pöydän ääressä, elämän projektit saavat nyt olla kesken. Sinulle on tarjolla aikaa ja iso kuppi kahvia. Ilman filttereitä kohdattaessa saat jakaa myös vuosien tuomat uurteet ja kolhut ja iloita yhdessä siitä vapaudesta, joka jaetussa epätäydellisyydessä on.

Tule lukemaan miten Jumalan täydellinen rakkaus peittää meidän epäonnistumisemme. Raamattu on auki kovakantisena, pokkarina ja puhelimen sinertävällä näytöllä. Yhdessä voimme lukea ja ymmärtää, että Jeesus lahjoittaa uuden alun ja uuden huomisen. Iloinen puheensorina täyttää kodin.

Raamatusta aukeaa kohta asunnon rakentamisesta.

Minun Isäni kodissa on monta huonetta – enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan.
(Joh. 14:2)

Jumala itse on valmistelemassa asuinpaikkaa meille. Saan oman huoneen yhteisessä asunnossa, jossa Jumala on aina kotona. Varaa sinäkin huone, tilaa riittää. Kaikki on jo valmiiksi maksettu.

Tule rukoilemaan ääneen tai hiljaa, isosti tai varovasti. Rukous liittää meidät olohuoneen upottavalla sohvalla istuvat maailmanlaajuiseen uskovien rinkiin.

”Jeesus, olet itse luvannut olla siellä missä kaksi tai kolme kokoontuu nimessäsi. Kiitos että rakastat meitä keskeneräisiä. Opeta ymmärtämään, mitä tarkoittaa seurata sinua koko elämällä. Kiitos että haluat kuulla meitä ja myös puhua meille.”

Voisitko sinäkin avata kotisi ovet ja kutsua ystäväsi kahvin ääreen lukemaan sanaa ja jakamaan elämää vaikka sitten keskeneräiseen keittiöön pöydän ääreen? Siinä on seurakunnan pienoismalli valmiina: keskinäinen rakkaus, Raamatun sana, rukous ja toisten mukaan kutsuminen.

Artikkeli Avoimet ovet sydämeen asti julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kotona voi sulkea puhelimen kannen ja olla vain. Metsäpolulla voi nostaa katseensa sammaleesta ylöspäin, hengittää ulos tunkkaisen ilman sisältään ja hengittää sisäänpäin Jumalan Henkeä.

Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut.
Minä olen sinut nimeltä kutsunut,
sinä olet minun.

Synkemmän metsän keskellä, kallion päällä kasvaa mänty. Pystyjuuri on joutunut taipumaan ja kiertelee kallion pintaa pitkin, mutta mänty on silti pysynyt pystyssä. Harva meistäkään on kasvanut suoraksi ja virheettömäksi, silti Jumala haluaa tuntea meidät. Hän ei vaadi meitä peittämään lahovaurioitamme, ei häpeämään katkenneita oksiamme, eikä piilottamaan salaman halkaisemaa latvaamme.

Koska olet arvokas minun silmissäni,
koska olet kallis ja rakas.

Kävi niinkin, että tietäminen esti tuntemisen. Jumalankaan puhuessa en malttanut kuunnella loppuun vaan kiilasin väliin joojotellen, että joo mä tiiän. Jumalakin tietää – kaiken. Silti hän haluaa tuntea sinut ja minut. Minäkin tiedän, kuka Jumala on ja mitä hän Jeesuksen elämän ja kuoleman kautta on tehnyt puolestani. Tiedän, että synti ja kuolema on voitettu ja seuraamalla Jeesusta saan olla Jumalan yhteydessä aina. Mutta kuuntelenko Jumalaa?

Kuule, taivas, kuuntele, maa! Herra puhuu:
– Minä kasvatin lapsia, saatoin heidät täyteen
mittaan, mutta uhmaten he ovat nousseet minua vastaan.
Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen, mutta Israel ei tunne, minun kansani ei tajua.

Tajuanko minä? Olen kallis ja rakas Jumalalle. Hän haluaa viettää aikaa kanssani. Hän haluaa antaa minulle elämän, jossa vallitsee rakkaus, ilo ja rauha. On aika kaivaa soittimet kotelosta ja siveltimet laatikosta, laittaa tanssikengät tiukemmin jalkaan. Kokoonnutaan ja ylistetään Jumalaa yhdessä.

Sureville kyynelten sijaan ilon öljyä, hiuksille tuhkan sijaan juhlapäähineen, murheisen hengen sijaan ylistyksen viitan.

Lainaukset Jesajan kirjasta (43:1; 43:4; 1:2-3)

Kirjoittaja on kouvolalainen näyttelijä ja muusikko

Artikkeli Joo mä tiiän julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.