Iso-Heiniemi ohjaa rekkaa tottuneesti. Samalla hän juttelee rauhalliseen sävyyn vieressään istuvalle Aleksi Bäckmanille. Rekat ovat molempien miesten intohimo.

Edellisen päivän Helsingin keikka tuli Iso-Heinimelle yllättäen. Puhelin pirahti, eikä eläköitynyt rahtari sanonut ei.

– Pitäisi joskus sanoa. Kuljettajista on pula. Kun soitetaan, niin lähetään heti. Ei siihen ole joka miehestä.

Hyväsydäminen?

– Nimenommaan.

Iso-Heiniemi ajaa yhä keikkoja monelle kuljetusfirmalle. Kesällä 78 vuotta täyttävä konkari haluaa kuitenkin rajoittaa ratin vääntämistä. Takana on jo kuusikymmentä vuotta autoilua ja matkamittarissa arviolta seitsemän miljoonaa kilometriä. 175 kertaa maapallon ympäri. Jokaiselle täysi-ikäisenä eletylle päivälle tasaisesti jaettuna 320 kilometriä.

Ratin taakse suljetulla alueella

Myös Bäckman on päässyt ratin taakse – tosin vasta suljetulla alueella Gradia Jyväskylän pihassa Viitaniemessä. Kuusitoistavuotias Bäckman aloitti logistiikka-alan opinnot viime syksynä.

– Kuustoista, Iso-Heiniemi pyörittelee päätään, kun Bäckman kertoo ikänsä.

Autot ovat aina kiinnostaneet Bäckmania. Rahtarihommat tarjoavat paljon kiinnostavaa: ajamista, purkamista ja lastaamista.

– Olen aina tykännyt istua autossa. Haluan matkustaa ja mennä ympäri maailmaa.

Iso-Heiniemi hymyilee. Mies nostaa kättä ohi ajaville rahtareille. Hän tuntee kaikki ja kaikki tuntevat hänet. Nelostielle kääntyminen odotuttaa, kun liikennettä on paljon.

– Tästä on mahottoman vaikea kääntyä vasemmalle. Lyö vähän tyhjää, kun on 27 tonnia kuormaa.

Neljäkymmentä vuotta ympäri Eurooppaa

Iso-Heiniemellä on kokemusta ulkomailla ajamisesta. Hän asui neljäkymmentä vuotta Saksan Lyypekissä. Kun laivat toivat satamaan peräkärryjä, hän ajoi niitä ympäri Eurooppaa. Aamulla ei tiennyt, minne päin piti rekan kanssa lähteä.

Tutuksi tulivat Italia, Espanja, Portugali, Slovenia, Ranska ja kaikki muutkin Euroopan maat. Isot, pienet, tasaiset, mäkiset, mutkaiset – kaikenlaiset tiet. Niiden kanssa piti tulla toimeen.

Luottamus. Sitä Iso-Heiniemi on tolkuttanut nuoremille oppipojilleen. Kaikkien pitää luottaa, että homma hoituu.

– Pitää olla sellainen lähtöluonne, että pystyy tekemään töitä – ja luotettavasti, Iso-Heiniemi sanoo ja vilkaisee merkitsevästi Bäckmania.

Iso-Heiniemen eteen on tullut vuosien mittaan tapauksia, että kuski on jättänyt autonsa jossakin päin Eurooppaa ja lähtenyt omille teilleen. Yhden pää ei ole kestänyt koti-ikävää ja olosuhteita. Toinen on alkanut juopotella. Iso-Heiniemi on hälytetty lentämään Suomesta lukuisia kertoja pelastamaan autoa jostakin. Kuljettajat ovat olleet tiessään tai putkassa.

Opinnoissa on käyty läpi perusasioita

Nelostieltä käännytään vasemmalle. Iso-Heiniemi valittelee jarrutuksessa auton etupäätä nyökyttävistä ilmajousista. Lehtijousilla kyyti olisi miellyttävämpää. Risteyskin on vaarallinen, varsinkin talvella.

Lidlin jakelukeskus on tuttu paikka myös Bäckmanille topin eli työssäoppimispaikan kautta. Hän oli mukana yövuorossa, kun sieltä haettiin lasti ja jaeltiin se muutamaan kaupunkiin.

– Opin täällä, miten rahtikirjat viedään, ja miten lastataan ja puretaan.
Opinnoissa on käyty läpi perusasioita. Esimerkiksi ajoaikalait ovat tulleet tutuiksi. Työsalipäivinä on päässyt lastaamaan trukilla ja pyöräkoneella. Myös renkaiden vaihto on ollut arkipäivää.

Bäckmanilla on mahdollisuus päästä rekan kanssa liikenteeseen opintojen kolmantena vuonna tai viimeistään armeijassa.

– Tiedätkö muuten Niemisen Jormaa, Bäckman kysyy opettajastaan.

– Joo, se on ollut minun mukana ulkomailla. Kerro terveisiä.

– On hyvä opettaja.

Vähälän vanhin elossa oleva kuljettaja

Rekka pysähtyy lastauslaiturille ja Iso-Heiniemi sammuttaa moottorin. Auton takapää nytkähtelee lastin purkamisen tahtiin. Kuormaa purkaa kuljetusliikkeen tervekätinen ja -jalkainen nuori kaveri. Iso-Heiniemellä on välillä ollut kipuja jaloissa. Nyt hoitoa kaipaisi olkapää.

Omaa rekkaa Iso-Heiniemi ei ole koskaan hankkinut, vaikka häntä on monta kertaa siihen yllytetty.

– Muiden autoilla ajaminen on järkevämpää.

Ja Iso-Heiniemi on ajanut. Rahtarin ura alkoi jo vuonna 1958 isän maansiirtoliikkeessä, jonka lavetilla hän siirsi Caterpillaria. Saksan vuosien lisäksi hän on kuljettanut kolmen kesän ajan suomalaisia turisteja ympäri Pariisia ja ajanut rekkaa Saudi-Arabiaan 70-luvulla.

– Nyt Saudi-Arabiaan ei ole vara mennä, voi saada niitin otsaan. Kun 70-luvun lopulla alkoi Syyriassa sota, niin ajettiin ohjusten alta.

Bäckman odottaa innolla, että pääsee ensimmäisen kerran rekalla itse liikenteeseen. Hän olettaa, että silloin jännittää. Opintojen ja armeijan jälkeen Bäckman suunnittelee tekevänsä pari vuotta töitä Suomessa. Sen jälkeen houkuttaisi insinöörikoulutus.

– Sitten lähden varmaan jonnekin ulkomaille.

– Oho, Iso-Heiniemi huudahtaa.

Bäckmanilla on kesätyöpaikka Vähälällä Vaajakoskella. Sinne hän pääsee kätevästi kevytmoottoripyörällään.

Iso-Heiniemellä on kokemusta myös Vähälälle ajamisesta. Hän on kotoisin Kannuksesta, samalta paikkakunnalta kuin kuljetusliike on lähtöisin.

– Olen Vähälän vanhin elossa oleva kuljettaja. Meitä oli vain kahdeksan kuljettajaa 50-luvulla.

Robottirekat tulevat maanteille – mutta milloin

Maailmalla on jo testattu ilman kuljettajaa liikkuvia autoja. Iso-Heiniemi ja Bäckman arvelevat, että robottirekat ovat tulossa maanteille. Aikataulua ei tiedä kukaan. Bäckman toivoo, että automatiikka ei etenisi liian nopeasti.

– On mahdollista, että minun aikanani kuljettajan työt loppuvat.

– Saa nähdä. Ei ne minun aikana lopu, Iso-Heiniemi veikkaa.

Iso-Heiniemi nähdään tulevaisuudessakin rekan ratin takana. Lääkäri jatkoi haastattelua edeltävänä päivänä hänen ajokorttinsa voimassaoloa viidellä vuodella.

– Satavuotiaaksi pitäisi ajella. Sellainen olisi tavoite.

Moni Iso-Heiniemen työkavereista on maan povessa.

– On monta kuljettajaa, jotka eivät ole aamulla heränneet täältä hytistä.

Mitä teet, kun viimeinen keikka on ajettu?

– En tiedä vielä, milloin se on. Minulla on matkavarusteet mukana. Jos kuolee hytissä, sitten lähtee muihin maihin.

Purkaja huikkaa, että valmista tuli. Iso-Heiniemi käynnistää moottorin.

Koko perheen rekkakirkko Vaajakosken kirkossa su 6.5.2018 kello 10.00. Mahdollisuus tutustua raskaan liikenteen ajoneuvoihin ja eri ammatteihin sekä Rahtarien toimintaan.

Lisätietoja: Rahtareiden Jyväskylän osasto

Muokattu 4.5.2018 klo 13.15. Jouko Iso-Heiniemen nimi korjattu.

Artikkeli Kilometrejä edessä, tonneja takana julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Medialukutaito on tajua, milloin sinua ollaan johdattelemassa johonkin erityiseen suuntaan tai sinuun yritetään vaikuttaa jotenkin muuten kuin tarjoamalla informaatiota.

Maasola nostaa esimerkiksi tubettajat, jotka tarjoavat katsojalle omaa maailmankuvaansa ja kehuvat erilaisia tuotteita. Katsojan kannattaa tiedostaa, milloin ollaan johdattelemassa kaupallisten palvelujen äärelle.

– Huomaat kohta, että olet alkanut pukeutua samalla tavalla kuin tubettajaidoli.

Ihmiset lukevat vain kavereiden sosiaalisessa mediassa suosittelemia juttuja

Maasola on huolestunut nykypäivän suuntauksesta, jossa ei enää lueta pitkiä tekstejä. Hänellä on tuntuma, että monet lukevat netistä vain iltapäivälehtien otsikot ja muodostavat sen pohjalta käsityksensä asioista.

– Se jää kyllä aika pinnalliseksi.

Nykyään saatetaan lukea pelkästään kavereiden sosiaalisessa mediassa jakamia juttua. Tällaisessa tapauksessa on vaara joutua somekuplaan. Silloin samaa mieltä olevat kaverit vahvistavat toistensa maailmakuvia.

– Kyllä medialukutaito on sen kaivamista, mitä yhteiskunnassa oikeasti tapahtuu.

Maasola muistuttaa, että jokaisen pitää rakentaa oma totuutensa kaikessa viihteen melskeessä. Omasta kuplasta ulos tuleminen ei ole kuitenkaan helppoa.

Ongelma on osittain siinä, että ihmiset haluavatkin olla tietynlaisessa kuplassa.

– Ongelma on osittain siinä, että ihmiset haluavatkin olla tietynlaisessa kuplassa. Haluat, että oma maailmankuva vahvistuu. Silloin jää paljon näkemättä.

– Omasta kuplasta kannattaa ponnistella pois. Helppoa se ei ole. Ihminen on mukavuudenhaluinen.

Kuplalasta voi päästä hakeutumalla erilaisten ihmisten seuraan

Maasola tarjoaa lääkkeeksi omasta kuplasta pois pyristeleville hakeutumista erilaisten ihmisten seuraan. Juttelemaan toisten kanssa ja viemään itseään tilanteisiin, joissa ei ole ollut.

– Saattaa saada ahaa-elämyksiä. Rohkeutta vaatii tehdä aloite juttelun aloittamiseksi.

Mikko Maasola haluaa kiinnittää huomiota omituisiin asioihin ja ajan ilmiöihin. Hän haluaa pudottaa jalustalta asioita, joita on kerrottu totuuksina. Vastakkaisten käsitysten maailmassa totuus voi olla kateissa.

– Kohtuus on oikea tie kaikessa.

Suhtaudumme kauhean huumorintajuttomasti toisiimme

Radiotoimittajana, puhetyöläisenä, näyttelijänä ja stand up-koomikkona toimiva Mikko Maasola on huomannut, että ihmiset eivät ymmärrä enää ironiaa samalla tavalla kuin aikaisemmin – varsinkaan kirjoitettuna. Maasolan radiopakinassa ironian vielä kuulee esimerkiksi äänenpainoista.

– Netti sen on tehnyt. Ihmisen ironian ja satiirin lukemisen taito on rapautunut. Se on karhunpalvelus suomen kielelle.

Maasola on huolestunut, kuinka huumorintajuttomasti suhtaudumme toisiimme.

– Kaikkein kauheinta on, jos ihminen kuolee huumorintajuihinsa tulematta.

Mikko Maasola puhuu Pipliaseuran TA-VA-TAAN kylässä raamattutapahtumassa 19.5.2018

Artikkeli Omasta kuplasta kannattaa ponnistella pois julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Pirkko Veijo on osallistunut Jyväskylässä Tuomasmessuihin aivan alusta lähtien. Hän toimi pitkään vapaaehtoisena esimerkiksi Tuomasmessun esirukousosuudessa.

– Olen halunnut jäädä iän mukana rivijäseneksi. Väki on vaihtunut, ja nuoret ovat löytäneet Tuomasmessun, Veijo sanoo.

Mukaan toimintaan Veijon kutsui jo eläköitynyt pastori Jorma Vilkko. Tuomasmessun vapaaehtoisista vuosien varrella Veijon mieleen ovat jääneet erityisesti Inkeri Tuunanen ja Marketta Korhonen.

– Toisaalta nimet eivät ole Tuomamessun yhteydessä tärkeitä, Veijo huomauttaa.

Tuomasmessussa seurakuntalaisten panos on tavallista messua suurempi

Tuomasmessussa seurakuntalaisten panos on tavallista messua suurempi. Kun tavallisessa messussa on ehkä pari seurakuntalaista eri tehtävissä, niin Tuomasmessun suunnittelun vastuu on vapaaehtoisilla. Heitä on messun järjestelyissä mukana kolmisenkymmentä.

Marja Fagerlund on käynyt Tuomasmessussa viitisen vuotta. Hän on vapaaehtoisena muissa seurakunnan tehtävissä, mutta Tuomasmessussa hän haluaa vain nauttia ja osallistua.

Fagerlundin mielestä Tuomasmessu on tavalliseen messuun verrattuna lähempänä ihmistä.

Papitkin ovat rennommin ja vapaammin.

– Messussa saa olla epäilevälläkin mielellä, ja sisäistä lämpöä on enemmän kuin normaalimessussa. Papitkin ovat rennommin ja vapaammin.

Tuomasmessun vastuupapin Ville Tikkasen mielestä Tuomasmessua kuvaa sana sallivuus. Messussa voi osallistua erilaisiin osioihin, kuten esirukoukseen tai öljyllä voiteluun, mutta yhtä hyvin osallistuja voi olla omalla paikallaan penkissä.

– On monia tapoja olla Jumalan edessä. Tuomasmessu vastaa nykyajan kokemusten kaipuuseen, Tikkanen sanoo.

Tuomasmessu on kasvanut Jyväskylässä hyvään suuntaan

Marja Fagerlund on osallistunut Tuomasmessuun myös Helsingissä. Siellä rentoutta oli hänen mielestään vielä Jyväskylänkin messua enemmän. Fagerlund toivoisi, että Jyväskylä seuraisi tässä suhteessa perässä.

Fagerlund on tyytyväinen Tuomasmessun sisältöön. Rukouksen, varsinkin henkilökohtaisen esirukouksen, osuutta hän kuitenkin kasvattaisi.

– Olen rukouksen ystävä.

Pirkko Veijon mielestä Tuomasmessu on kasvanut hyvään suuntaan.

– Siinä oli aluksi liian kaavamaisen messun maku. Nyt meno on rentoa ja luontevaa. On ymmärrettävää, että ensin haetaan vähän suuntaa.

Tuomasmessuja järjestetään Jyväskylässä kerran kuukaudessa. Fagerlund tulisi mielellään paikalle nykyistä useamminkin.

Tuomasmessun musiikista vastaa kymmenhenkinen vapaaehtoisten kuoro ja bändi. Pirkko Veijon mielestä bändi tuo messuun ilon.

Lähden kotiin hyvillä mielin. Lopputuloksena on hoidettu sielu

Myös Marja Fagerlund pitää musiikkia tärkeänä elementtinä Tuomasmessussa.

– Olen musiikin suhteen kaikkiruokainen. Tykkään laulaa. On ihanaa, että voi laulaa muiden mukana.

Lopussa vietettävässä teehetkessä on mahdollisuus vaihtaa vielä ajatuksia muiden osallistujien kanssa.

– Lähden kotiin hyvillä mielin. Lopputuloksena on hoidettu sielu, Veijo sanoo.

TIESITKÖ: Tuomasmessu Jyväskylässä

• Järjestetty vuodesta 1988.
• Seurakuntalaiset merkittävässä roolissa.
• Tuomasmessuun kokoonnutaan kerran kuukaudessa Taulumäen kirkossa.
• Musiikki on keskeisessä osassa.
• Osallistujat pääsevät kulkemaan kirkossa.
• Tilaisuudet ovat luonteeltaan rentoja.

Artikkeli Kaavamaisesta kasvoi rento ja luonteva julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Kunpa löytäisi nuoria ja uusia ehdokkaita mukaan. Voi olla, että kaikki vanhat eivät lähde jatkamaan, Eerola sanoo.

Seurakuntaväki on myös lähdössä vaaleihin. Valitsijayhdistyksen nimi on edelleen sama.

– Meillä on kolmenkymmen vuoden historia. Ei sitä katkaista, valtuutettu Erkki Puhalainen hymähtää.

Puhalaisen tavoitteena on saada valitsijayhdistykseen mahdollisimman monta ehdokasta. Edellisellä kerralla he saivat listoille 27 ehdokasta. Tällä kerralla aikomus on päästä vähintään samaan.

Maakuntavaalit, seurakuntavaalit ja eduskuntavaalit

Kansalaisille on luvassa syksystä kevättalveen kestävä vaalikimara, jonka aloittaa oletettavasti maakuntavaalit.

Perässä seuraa seurakuntavaalit, joissa varsinainen äänestyspäivä on 18. marraskuuta. Keväällä puolestaan päästään valitsemaan kansanedustajia.

– Maakuntavaalit on uutta ja ihmeellistä. En kuitenkaan usko, että muut vaalit vaikuttavat seurakuntavaaleihin, Eerola miettii.

Julkisessa keskustelussa on nostettu esille, että luottamustoimilla on taipumus kasaantua yksille ja samoille henkilöille. Eerolan mielestä ehdokkaalle voisi riittää, jos hän osallistuisi tulevista vaaleista vain kaksiin.

– Meidän edellisistä seurakuntavaaliehdokkaistamme kaksi oli mukana eduskuntavaaleissa. Emme ole sillä tavalla poliittisesti aktiivisia, Puhalainen valaisee Seurakuntaväen tilannetta.

Reimari ja leirikeskukset päätettävänä

Eerola ja Puhalainen pitävät seurakunnan luottamustoimissa mukana olemista merkittävänä vaikuttamisen paikkana.

– Edessä on isojakin asioita: Reimari ja leirikeskukset. Yhteistä henkeä pitäisi löytyä. Nyt aina joku porukka innostuu pitämään ääntä, mutta Keskusta on aika maltillinen, Eerola toteaa.

Sillä on vaikutuksia, mitä päätöksiä seurakunnassa tehdään.

Jos nykyinen valtuusto ei saa ratkaistua seurakunnan leirikeskusten kohtaloa, niin Puhalainen muistuttaa, että asia odottaa seuraavana vuonna uusia valtuutettuja. Tämän lisäksi hän pitää tärkeänä, että uusien valtuutettujen pitäisi lisätä myös seurakuntalaisten toimintamahdollisuuksia.

– Seurakuntavaalit ovat tärkeä juttu, kaiken A ja O. Sillä on vaikutuksia, mitä päätöksiä seurakunnassa tehdään. Tulos vaikuttaa välillisesti kirkolliskokoukseen asti, Puhalainen sanoo.

Vaalien teemana Minun kirkkoni

Vuoden 2018 seurakuntavaalit käydään teemalla Minun kirkkoni, sosiaalisessa mediassa #minunkirkkoni. Muista vaaleista poiketen seurakuntavaaleissa saavat äänestää jo 16-vuotiaat. Ehdokkaaksi voi asettua 18 vuotta täyttänyt konfirmoitu kirkon jäsen.

Syksyn vaaleissa valitsijayhdistyksillä on ensimmäistä kertaa keskitetty mahdollisuus esittäytyä kirkon vaalisivustolla.

– Tarjoamme verkkosivuillamme paikan, jossa seurakunnassa vaikuttamisesta kiinnostuneet henkilöt ja valitsijayhdistysten ehdokaslistojen kokoajat voivat kohdata toisensa. Mielikuva seurakuntavaalien ehdokasasettelusta on ollut paikoin aika suljettu. Halusimme tuulettaa tätä asetelmaa ja luoda uudenlaisen mahdollisuuden tutustua valitsijayhdistyksiin, vaalien kampanjapäällikkö Hanna Piira kertoo.

Ryhmien taustat avoimesti esille

Vaaleissa ehdolle asetutaan valitsijayhdistyksen kautta. Sen taustalla voi olla puolue, herätysliike tai jokin aate, joka yhdistää sen jäseniä tai valitsijayhdistyksen voi perustaa esimerkiksi kaupunginosan äärelle. Ryhmien taustat halutaan avoimesti esille.

Valitsijayhdistys kerää listalleen ehdokkaita, joilla on yhteinen näkemys esimerkiksi kirkon uudistamisesta, tasa-arvon edistämisestä tai nuorten aseman vahvistamisesta kirkossa.

– Eri-ikäisten, erilaisista taustoista tulevien ja seurakunnan elämän kehittämisestä kiinnostuneiden ehdokkaiden löytäminen seurakuntavaaleihin on ensiarvoisen tärkeää ja kaikkien etu, Piira muistuttaa.

Kirkkovaltuustot ja seurakuntaneuvostot päättävät paikallisesti seurakunnan toimintaan, henkilöstöön ja talouteen liittyvistä asioista.
Vaaleissa läpi päässeiden maallikkojäsenten joukosta valitaan myös edustajat eli kirkon ylimmät päättäjät seuraavaan kirkolliskokouksen kokoonpanoon.

Seurakuntavaalit.fi-sivun aineistoa täydennetään vaiheittain. Ensimmäinen vaihe koskee ehdokasrekrytointia ja toinen äänestämistä. Myös vaalien tulostiedot tulevat sivuille vaalien jälkeen.

Artikkeli Kunpa löytyisi uusia ja nuoria ehdokkaita julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Aloitin jo hieman ennen kouluun menoa eli 1960-luvun lopulla. Jyväskylässä oli juuri silloin sopivasti pieni postimerkkinäyttely asiaa vauhdittamassa.

Mihin perustuu postimerkkien keräilyn viehätys?

Merkit ovat kauniita, niiden kuva-aiheet kiehtovia ja ne kertovat myös tarinoita. Vanha sanonta kuuluukin: harrasteiden kuningas ja kuninkaiden harrastus.

Mitä tarvikkeita postimerkkien keräilijä tarvitsee?

Pinsetit merkkien käsittelyyn sekä kansio ja säiliökirja merkkien säilyttämiseen ovat perusvarusteita. Luetteloista on apua merkkien järjestämisessä ja tunnistamisessa. Pidemmälle ehtineeltä harrastajalta voi löytyä paljon muutakin, kuten vaikkapa hammastemittari, vesileimanetsin, analyysilamppu tai mikroskooppi.

Mistä postimerkkejä voi hankkia?

Merkkejä löytyy yhä kirjeistä sekä korteista ja niitä voi tiedustella tutuilta. Kavereilta ja kerholaisilta voi vaihtaa merkkejä ja löytyy Suomesta muutama kivijalkakauppiaskin. Lisäksi netti on tietysti tarjontaa pullollaan, ja postimerkkihuutokauppojakin on säännöllisesti.

Millainen postimerkkikokoelma ilahduttaa?

Jokainen iloitsee tietysti omasta kokoelmastaan, jos se on siististi järjestetty kansioon tai lehdille. Juuri oman kokoelman järjestäminen on monille se keräämisen mukavin puoli.

Kokoelmasi ylpeys?

Omassa kokoelmassani on muutamia jollakin mittapuulla ainoita tunnettuja suomalaisia kohteita. Harvinaisuus ei aina suinkaan ole välttämättä kallis kohde.

Karmaisevin mokasi filatelistina?

Mitään ihan hirveää ei onneksi tule mieleen. Pienenä merkkejä varmasti tuhoutui huonon käsittelyn vuoksi.

Paljonko keräilijät käyttävät rahaa kokoelmiinsa?

Hyvin vaihtelevasti. Välttämättä rahaa ei kulu juuri lainkaan, mutta toisaalta kalleimmat Suomessakin myydyt postimerkkikohteet ovat maksaneet kymmeniä tuhansia.

Oletko keskittynyt tietyn aikakauden postimerkkeihin?

Oma varsinainen kokoelmani on Suomea noin kymmenen vuoden ajalta eli niin sanottu malli 1875.

Minkä aikakauden merkit ovat mielestäsi hienoimpia?

Itse pidän eniten vanhimmista suomalaisista julkaisuista.

Mitä mieltä olet nykypäivän merkeistä?

Tarramerkit ovat käteviä käyttää mutta ikäviä kerätä. Ne eivät oikein edes irtoa alustastaan pesemällä eikä niitä valmisteta Suomessa.

Onko postimerkkien keräily katoava harrastus?

Ei varsinaisesti katoava, mutta harrastajat ovat pääosin hieman varttuneempaa väkeä. Nuorisoa soisi olevan enemmänkin mukana.

Paljonko keräilijöitä on?

Suomessa järjestäytyneitä kerhojen jäseniä on reilut 2 000. Jyväskylässä toimii poikkeuksellisen vireä postimerkkikerho, joka on järjestänyt useita kansallisia ja pohjoismaisia näyttelyitä vuodesta 1998 alkaen. Toimeliaisuus on huomioitu myös muualla, ja niinpä se sai viime vuonna palkinnon Euroopan parhaana postimerkkikerhona. Kerhossa on yli 80 jäsentä.

Mitä toimintaa tai tapahtumia filatelisteilla on?

Postimerkkikerhoja on Suomessa kymmeniä. Jyväskylässäkin Keski-Suomen Filatelistiseura kokoontuu parillisten viikkojen keskiviikkona Sepänkeskuksessa.

KESFILA 2018 -postimerkkinäyttely Jyväskylän Paviljongissa 7.–8.4.2018

Artikkeli Harrasteiden kuningas ja kuninkaiden harrastus julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– On vaikea löytää tehokkaampaa kehitysavun muotoa kuin Afrikan maihin suunnattu tohtorikoulutus. Tohtorit pystyvät opettamaan maansa lapsille lukutaitoa ja pitämään GraphoGamen avulla opetusta yllä, Lyytinen sanoo.

GraphoGame on tunnettu Suomessa yli kymmenen vuotta nimellä Ekapeli. Sadat tuhannet lapset ovat pelanneet sitä vuosien varrella, ja moni heistä on oppinut lukemaan sen avulla.

Ekapeli on Heikki Lyytisen, Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen ja Niilo Mäki -instituutin tutkimuksen hedelmä. Lyytinen ja kumppanit alkoivat tutkia 90-luvun alkupuolella lapsia, joiden suvussa oli lukivaikeutta.

Tutkimustulokset kertoivat, että erityistä apua koulutiensä alkutaipaleella tarvitsivat ne, joiden puhutun ymmärtäminen ei ollut kehittynyt normaalille tasolle kahden ja puolen vuoden iässä. Tutkimustulosten perusteella kehitettiin Ekapeli.

Koulumotivaatio voi kärsiä

Lukemaan oppimisessa ei ole kysymys pelkästään lukemisesta. Lukemisen viivästyminen voi tuoda ongelmia, joita joutuu paikkailemaan vuosien ajan. Esimerkiksi lapsen koulumotivaatio voi kärsiä pahasti.

Huonommuuden tunne on pahinta mitä voi tapahtua.

– Kun lapset oppivat lukemaan, he huomaavat, että eivät ole sen huonompia kuin muut. Huonommuuden tunne on pahinta mitä voi tapahtua. Siitä syystä tämä systeemi kehitettiin, Lyytinen kertoo.

Ekapelistä saavat apua tänäkin päivänä erityisesti lapset, joiden suvussa on lukivaikeutta, ja jotka eivät osaa kirjaimia ennen koulua.

Lukutaito kaikille maailman lapsille

Jyväskylän yliopistosta eläkkeelle jäämisen jälkeen Heikki Lyytisen arkeen mahtuu lastenlasten kanssa touhuamisen lisäksi Unicef-professuuri. Sen tavoitteena on saada lukutaito kaikille maailman lapsille.

Professuuriin liittyen Lyytinen on ohjannut tohtorikoulutettavia viidessä Afrikan maassa. Kustannukset ovat muutamia tuhansia euroja väittelijää kohti. Tähän mennessä suomalaiset ovat huolehtineet koulutuksen kuluista.

– Nyt näyttää siltä, että muistakin maista löytyy maksajia. Se on hyvä, sillä muuten professuurin tavoite ei voi tulla lähellekään maalia elinaikanani.

Ekapeli lähti maailmalle

Myös Ekapeli on lähtenyt maailmalle. Jyväskylän yliopisto myi GraphoGamen lisenssioikeudet jakelijalle, joka vie sitä ulkomaille. Tällä hetkellä peli löytyy sovelluskaupoista Norjassa, Ranskassa ja Portugalissa. Käännösversioita on tehty kuitenkin kolmestakymmenestä kielestä.

Laitoin sellaisen ehdon, että köyhissä maissa peli ei saa maksaa.

– Laitoin sellaisen ehdon, että köyhissä maissa peli ei saa maksaa.
Pelillä on miljoonittain mahdollisia käyttäjiä ympäri maailman. Kieliversioita tehdään yhdessä kohdemaiden kielen asiantuntijoiden kanssa.

– Afrikkalaisten lasten lukemaan oppimisen perusta on itse asiassa Raamatussa. On uskomaton määrä kieliä, joilla suurella osalla ei ole muuta kirjoitusta kuin Raamattu ja erilaisia virsiä.

Poikia innostetaan lukemaan

Pisa-tulokset kertovat, että suomalaisten poikien lukuinnostus on notkahtanut. Kirjojen tilalle on tullut digitaalinen maailma.

– Nyt on niin topakasti puututtu lukemaan motivointiin, niin notkahdus häviää, Lyytinen luottaa.

Hän muistuttaa, että Suomessa sadat tuhannet aikuiset eivät ymmärrä lukemaansa. Lyytisen mielestä tähän olennaisin syy on, että ihmiset eivät yksinkertaisesti lue.

Ihminen kyllä oppii lukemaan, kun lukee riittävästi.

– Ihminen kyllä oppii lukemaan, kun lukee riittävästi. Nykymaailmassa ei oikein pärjää, jos ei ole hyvää lukutaitoa.

Heikki Lyytinen puhuu TA-VA-TAAN kylässä -Raamattutapahtumassa Jyväskylässä 19.5.2018

Artikkeli Lukutaidon opettaminen on parasta kehitysapua julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kohtaamispaikka on tila, jossa nuoret voivat juoda ilmaista kahvia, ladata puhelimensa akkua ja tavata toisiaan. Paikasta solmittiin kolmen kuukauden vuokrasopimus, ja jatkosta päätetään saatavien kokemusten perusteella.

– Tila lähtee nuorten toiveesta. Olen itse väsähtänyt ajatukseen, että nuorille tehdään kauheasti valmiiksi spektaakkeleja. Tätä tilaa tehdään yhdessä nuorten kanssa, Jyväskylän seurakunnan nuorisotyönohjaaja Marjo Ronkainen sanoo.

Nuorten kohtaamispaikka ei ole perinteinen nuorisotila tai nuorisotalo, jossa olisi ohjattua toimintaa. Viihdykkeeksi tilaan on kuitenkin tulossa televisio ja lautapelejä.

Kohtaamispaikka on kaikille nuorille

Kohtaamispaikka on tarkoitettu kaikille nuorille. Useimmilla asiat ovat oikein mainiolla tolalla, mutta poikkeuksia löytyy.

– Joillakin on kaikki mahdolliset ongelmat. Jotkut eivät käy koulua. Nuoria ajelehtii, kun heillä ei ole kämppää, Ronkainen kuvailee.

Paikalla olevat ohjaajat kuuntelevat nuoria ja tarjoavat heille apua ihan käytännön asioissa. Parhaassa tapauksessa elämänsä solmuun saanutta nuorta voidaan auttaa pois ongelmakehästä kohti opiskelua, työpaikkaa ja normaalia elämää.

– Perusajatuksemme on kohdata nuoria.

Kokemukset positiivisia

Kuukauden aukiolon jälkeen kokemukset kohtaamispaikasta ovat positiivisia. Päivittäin paikalla käy 60–80 nuorta ja viikonloppuisin jopa tuplasti.

– Olemme tavoittaneet todella hyvin porukan, Ronkainen iloitsee.
Nuoretkin antavat uudesta tilasta positiivista palautetta.

– Ihan jees, kun ei häädetä pois ja saa juoda ilmaista kahvia, Ilona Koskinen kehuu.

– Yksi poika sanoi hienosti, että ei kannata mokata, kun on tällainen paikka meitä varten, Marjo Ronkainen kertoo.

– Paikka on mukava, kiva ja nuorekas, mutta nahkasohva ja videopelit olisivat kivoja, Meeri Etta sanoo.

Ronkainen kokee, että myös Jyväskylän keskusta on rauhoittunut uuden tilan myötä.

Kohtaamispaikan takana monta toimijaa

Kauppakeskus Forumin nuorten kohtaamispaikan taustalla on monta tahoa. Tilan toiminnasta vastaavat yhteistyössä Jyväskylän kaupungin nuorisopalvelut, Jyväskylän seurakunta, Aseman Lapset ry:n Löytävä nuorisotyö -hanke ja Jyvässeudun 4H-yhdistys. Kohtaamispaikan vetovastuu on Jyväskylän kaupungilla.

Nuorisotoimijoiden tietoon nuorten toiveet ydinkeskustassa sijaitsevasta tilasta ovat tulleet Aseman Lapset ry:n Löytävän nuorisotyön hankkeen kautta.

Kohtaamispaikkaan ovat tervetulleita kaikki nuoret. Yläikäraja on asetettu 29 vuoteen.

Nuorten kohtaamispaikka Kauppakeskus Forumissa. Avoinna ma–pe klo 14–18.

Artikkeli Näin hienoa paikkaa ei kannata mokata julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kaikilla ei ole varaa ajanmukaiseen tietotekniikkaan. Kaikille kone -kampanja iskee kiinni tähän epäkohtaan. Valtakunnallisen kampanjan tavoitteena on varmistaa, etteivät kenenkään opinnot tai koulutuspaikka jää kiinni puuttuvasta tietokoneesta.

Seurakuntien diakonia jakaa koneet

Toukokuun alussa käynnistyneessä kampanjassa kerätään yrityksiltä vanhoja läppäreitä ja tabletteja. Koneet tyhjennetään asianmukaisesti ja turvallisesti. Tämän jälkeen seurakuntien diakonia jakaa koneet niitä tarvitseville. Kampanjan tavoitteena on kerätä tuhat konetta kuluvan vuoden aikana.

Kaikille kone -kampanjan siemen kylvettiin jo jouluna 2015. Silloin pelialan ihmiset keksivät kerätä koneita perheille, joilla ei ollut varaa sellaista hankkia. Keräyksessä saatiin vajaat parisataa konetta, jotka jaettiin seurakunnissa.

– Koneen saaneilta tullut palaute oli koskettavaa. On uskomatonta, että monen opiskelu ei ole mahdollista, kun ei ole konetta, sanoo Ilkka Kalmanlehto Kotimaanavusta.

Kaikilla ei ole varaa kalliisiin laitteisiin

Jyväskylän seurakunnan diakonian työalasihteeri Heini Lekander tietää, että kaikilla ei ole varaa kalliisiin laitteisiin. Opintotuki menee elämiseen. Varsinkin 17-vuotiaat ovat väliinputoajia, koska heillä loppuu lapsilisän maksu, mutta vanhempien kotona asuvina monella ei ole oikeutta opintoetuisuuksiinkaan.

– Tätä on vaikea ymmärtää perheissä, joissa on hyvin toimeentulevat vanhemmat ja muuta sukua apuna. Jos on vain yksi huoltaja, joka on pitkäaikaistyötön, työelämän ulkopuolella tai vaikeasti sairas, niin silloin rahasta voi olla todella tiukkaa, Lekander muistuttaa.

Yhteiskuntavastuu toiminnan tavaksi

Käytettyjen koneiden keräämisessä ei pyritä kertapyrähdykseen, vaan tavoitteena on jatkuvuus. Kalmanlehto kertoo, että kampanjan tavoitteena on, että yritykset ottaisivat yhteiskuntavastuun toiminnan tavaksi.

– Jokainen nuori, joka pystyy valmistumaan ammattiin ja luo jopa uutta työtä ympäristöön, on myös lahjoittavan yrityksen asiakas tulevaisuudessa. Yhteiskunnan näkökulmasta yksikin syrjäytyminen on kallis.

Ettei kenenkään opiskelu jäisi kiinni koneesta

Kaikille kone -kampanjan takana on suuria nimiä. Pääjärjestäjiä ovat Me-säätiö ja Tukikummit-säätiö. Oman panoksensa ovat laittaneet myös monet yritysmaailman huippunimet. Kampanjan suojelijana toimii Tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

– Suomi 100-juhlavuonna käynnistämme kampanjan, jonka tarkoitus on varmistaa, ettei kenenkään opiskelu jäisi kiinni siitä, onko hänellä mahdollisuutta hankkia omaa tietokonetta vai ei, Niinistö sanoo.

Artikkeli Joulupukin apurit haussa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Olen ollut opiskeluaikana opettajan sijaisena lukiossa, yläkoulussa ja ammattikoulussa. Nuoret ovat enimmäkseen ihan mukavia. Joskus kimpassa tyhmyys tiivistyy ja sijaisia kiusataan. Nuoret ovat kyllä yksilöinä kaikki mukavia.

Fysiikka ei ole koulussa kauhean suosittua. Perinteisesti opettajat puhuvat ja oppilaat kuuntelevat. Mielestäni interaktiivinen opetus on toimivaa – siinä opiskelijat pääsevät osallistumaan. Oppilaat pitää saada kiinnostumaan ja huomaamaan, että fysiikasta on jotakin hyötyä.

Muutto takaisin Kuopioon

Mieheni valmistui vuosi sitten englanninopettajaksi. Nyt hän on vahtinut kotona lapsia, ja minä olen päässyt opiskelemaan.

Olen asunut suurimman osan elämästäni Kuopiossa. Tapasin miehenikin siellä aikidoharjoituksissa. Muutamme varmastikin jossain vaiheessa takaisin Kuopioon.

Viihdyn kyllä todella hyvin Kortepohjassa. En ole aikaisemmin aikuisena tuntenut naapureitani näin hyvin kuin nykyään. Ilmapiiri on todella hyvä, ja lapsilla on leikkikavereita. Kaikki olennainen on lähellä.

Kortepohjassa ei näy kovin villiä opiskelijaelämää. Luulen, että se villi puoli keskittyy DDR:ään (MNOP-talot). Talossamme on pariskuntia ja perheitä. Öisin huutavat lapset, eivät opiskelijat.

Elämä pienten lasten kanssa on kivaa ja välillä aika rankkaa. Varsinkin keskimmäinen lapsista nukkui todella huonosti. Myös ensimmäisen kanssa heräsin monta kertaa yössä.

Perhekahvilassa saa vertaistukea

Olemme käyneet kaupungin perhekahvilassa Kortepohjassa. Siellä saa vertaistukea, kun tapaa muitakin ihmisiä. Kahvilassa voi jakaa hyviä vinkkejä, miten selviytyä hengissä lapsiperheen arjessa.

Lapset ovat lisänneet kärsivällisyyttäni. Nykyään myös kiinnitän huomiota erilaisiin asioihin – vaikkapa terveyteen. Kun on vastuussa lapsen terveydestä, niin samalla huolehtii itsestäkin vähän enemmän. Lasten kanssa pitää huolehtia myös järkevistä rytmeistä.

Artikkeli Öisin huutavat lapset, eivät opiskelijat julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Perheen nuorimmainen, viisivuotias Janita, käy tällä hetkellä kahdessa kerhossa: seurakunnan päiväkerhossa ja kaupungin kerhossa.

– Pirjon kerhossa leikitään sisällä nukeilla ja autoilla, Janita sanoo.

Eskaria käyvä seitsemänvuotias Leevikin muistaa vielä seurakunnan päiväkerhon hyvin.

– Kerhossa oli hyvä kaveri, Sara. Sekin on nyt eskarissa, Leevi kertoo.

Mannilassa seurakunnan kerhoa vetää kerran viikossa lastenohjaaja Pirjo Johansson, joka toimi jo Heikkilöiden 21-vuotiaan esikoisen, Juulian, ”kerhotätinä”. Myös perheen 14-vuotias Niko on käynyt seurakunnan kerhoissa.

Seurakunnan päiväkerhossa lapset viettävät aikaa ikäistensä lasten ja ohjaajan kanssa. Leikin, askartelun ja välipalan lisäksi ohjelmassa on pieni hartaushetki.

– Minulle on tullut vaikutelma, että seurakunnan päiväkerhoissa lapsille mieluisinta on ollut toisten lasten seura. Kerhon tunnelma on ollut lämmin ja mukava, Tero Heikkilä sanoo.

Lahja olla lasten kanssa

Tero Heikkilä ehtii kuljettaa lapsiaan kerhoihin ja viettää heidän kanssaan paljon aikaa, koska hän on nyt sairauseläkkeellä. Heikkilä nauttii sataprosenttisesti lastensa kanssa olemisesta.

– Ihan lahjana pidän tätä asiaa.

Heikkilän perheen lapsilla on paljon ohjelmaa, Tero Heikkilän mielestä jo vähän liikaakin. Seurakunnan päiväkerhon ja kaupungin kerhon lisäksi perheelle tuttuja ovat perhekerhot ja Kuokkalan isi-illat.

– Perhekerho ei oikein mahdu enää aikatauluun.

Tero Heikkilä pitää seurakunnan kerhoissa annettavaa kristillistä kasvatusta arvokkaana.

– Minulle se on tärkeää.

Isät ovat äitejä rennompia vanhempia

Perhekerhojen ohjelmasta Tero Heikkilä kiittelee mukavaa loppuhartautta, jossa ollaan yhdessä ja sytytetään kynttilät. Isi-illoissa taas isit pääsevät rauhoittumaan työelämän kiireistä lapsen kanssa.

– Perhekerhot olivat kivoja. Kävin niissä ennen kuin lähdin töihin. Oli mukava nähdä muita vanhempia samalta asuinalueelta. Kerhot toivat vaihtelua arkeen, perheen äiti Satu Heikkilä sanoo.

Lehtikirjoituksista ja kokemuspiiristään Tero Heikkilä on huomannut, että lapset pitävät isien seurasta. Hänellä on mielikuva, että äidit menevät usein liikaa pilkulleen ohjekirjan mukaan. Isät puolestaan saattavat olla vähän rennompia ja joustavampia vaikkapa aikataulujen kanssa.

– Olen huomannut, että lapsista saattaa olla mukavampi, jos vaatteissa on vähän likaa. Se on sellainen miesten tapa.

Ilmoittaudu seurakunnan päiväkerhoihin 14.5. mennessä.

Artikkeli Isä kuskaa kerhoon julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.