Myös kokonaan ilman saattoväkeä pidettävät hautajaiset ovat yleistyneet. Kolmasosa Jyväskylän alueen hautauksista on yhä arkkuhautauksia, joissa arkku lasketaan maahan.

Jyväskylän seurakunnassa vapaaehtoisille kantajille on tarvetta ajoittain. Vapaaehtoisia tarvitaan ensisijaisesti Lahjaharjun, Mäntykankaan ja Vanhan hautausmaan kappeleilla.

– Tarve ilmenee kaksi–kolme viikkoa etukäteen. Joskus tieto voi tulla muutaman päivän varoitusajalla, hautauspalvelujen työnjohtaja Minna Korhonen kertoo.

Tyypillisesti arkun kantoon tarvitaan kuusi henkilöä.

– Usein ajatellaan, että kantajien pitää olla miehiä, mutta yhtä hyvin naisetkin voivat toimia kantajina, Korhonen muistuttaa.

 Arkun kantaminen on kunniatehtävä.

Vapaaehtoisten arkunkantajien koulutusilta järjestetään Mäntykankaan hautausmaan kappelissa syyskuussa. Koulutuksessa käydään muun muassa läpi siunaustilaisuuden kulkua, miten kappelissa toimitaan, ja kuinka arkunkantajan tulee pukeutua.

Lisäksi kurssilla opetellaan asettelemaan kantoliina oikein, kantamaan arkku alttarille ja saattokärryyn sekä käydään läpi hautaan laskeminen.

Koulutuksen läpikäyminen ei velvoita mihinkään, mutta toiveena on, että suurin osa koulutuksen osallistujista olisi käytettävissä vapaaehtoisen arkunkantajan tehtävään seurakunnassa.

– Arkun kantaminen on kunniatehtävä. Haluamme saattaa kaikki vainajat arvokkaasti hautaan, Korhonen sanoo.

Vapaaehtoisten arkunkantajien koulutusilta ti 10.9. klo 17 Mäntykankaan hautausmaan kappelissa. Ilmoittautuminen 5.9. mennessä: johanna.summanen@evl.fi, 044 431 4414.

Artikkeli Seurakunta alkaa kouluttaa arkunkantajia julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Sen jälkeen rekkoja on lähtenyt Kouvolan seurakuntayhtymän alueelta kymmenkunta. Vaikka Värälässä kotitilallaan asuva Martikainen toimii pääosin Elimäen seurakunnan puitteissa, hän lähtee myös muualle hommiin kutsun käydessä.
– Yhteen asiaan kun lähtee, huomaa pian olevansa mukana toisessa ja kolmannessa. Olen toiminut ehtoollis- ja hautajaisavustajana sekä tekstinlukijana. Käyn myös Auttavat kädet -ryhmässä. Useista oksista voi valita itselleen sopivat tehtävät.

Lypsykarjatilaa hoitaessaan Martikainen tottui fyysiseen työhön. Vapaaehtoisena hän tekee sitä, mihin kunto riittää. Avustusporukan keski-ikä on korkea, ja hän toteaakin olevansa vaareista nuorimpia. Vaan mikä saa hänet lähtemään kerta toisensa jälkeen keikalle.
– Saan uusia tuttavuuksia ja arkeen sisältöä tuvassa istumisen sijaan. Voin auttaa ja siitä tulee hyvä mieli. On kiva olla seurakunnan kantava voima, roudareita kun olemme.

YRITTÄJÄNÄ 50 vuotta toiminut Marianne Rihula irrottautui parturi-kampaajan päivittäisestä työstä viitisen vuotta sitten. Vaikka liikkuva kampaamo kulkeekin vielä ajoin sukulaisten luo, on päivissä paljon tilaa muullekin. Kakkoskodin puutarhatyöt täyttävät siitä mieluisan ja merkittävän osan keväästä syksyyn.

Kun tyttären anoppi Tuula Rikala houkutteli häntä mukaan seurakunnan toimintaan, oli myönteinen päätös vaivatonta tehdä.
– Olen toiminut asiakaspalvelijana ja minun on helppo keskustella ihmisten kanssa. Haluan olla edelleen aktiivisesti mukana tuttujen kuusaalaisten arjessa.

Nyt Rihula kuulee ”Moi Marianne” -huudot jo ulko-ovelta, kun hän toimii kassalla diakonian torstailounaalla. Tarvittaessa hän siirtyy myös keittiön puolelle ja toimii vapaaehtoisena myös vähävaraisten puuroaamiaisella. Hänet on otettu hyvin vastaan lämminhenkiseen ryhmään.
– Hyvää mieltä ja hymyä on ihana jakaa. Saan antaa mitä minulla on ja tunnen siitä iloa. Ihmisiä on erilaisia, ja meidän pitää hyväksyä heidät kaikki sellaisina kuin ovat.

Rihula on kova tekemään käsitöitä ja on mukana Jaalan Kädentaitajissa sekä Pohjois-Kymen Kalevalaisten toiminnassa. Kuntosalilla hän pyrkii käymään vähintään kerran viikossa.
– Kaiken toiminnan ja sosiaalisen kanssakäymisen rinnalla on myös hyvä olla joskus yksin.

VAIKEASTI vammaisten erityisluokanopettajana työuransa tehnyt Marja-Terttu Virtanen jäi hänkin eläkkeelle muutama vuosi sitten. Hän tunsi Rikalan Tuulan ja tiesi muidenkin tuttujen olevan mukana seurakunnan toiminnassa. Kehitysvammaisten kerho oli hänen ensimmäinen rastinsa.
– Eläkkeelle jäätyäni hyppäsin suoraan keittiöhommiin. Silloin oli Kuusankosken seurakunnan juhlavuosi ja paljon tapahtumia sekä kahvituksia. Tämä työ sopii minulle, kun ei tarvitse itse miettiä ja suunnitella, saa toteuttaa vaan.

Nyt Virtanen on kahdesta kolmeen kertaan syys- ja kevätkaudella jakamassa ruokaa diakonian torstailounaalla. Hän on tarpeen tullen mukana myös kahvituksissa, joita on runsaasti esimerkiksi joulun aikaan. Vapaaehtoistyö tuntuu hänestä mielekkäältä ja tärkeältä.
– Mahdollistamme osaltamme diakoniatoiminnan, jota palveluja käyttävät arvostavat. Saamamme hyvä palaute palkitsee, ja on hienoa toimia näin mukavassa yhteisössä.

Virtanen kehuu hyvää ilmapiiriä ja leppoisaa tunnelmaa sekä antaa tunnustusta seurakunnan loistavalle emännälle erinomaisesta organisointikyvystä. Kun kaikki on mietitty etukäteen ja toimii, on vapaaehtoisenkin mukava tulla töihin. Iloisten ja helposti lähestyttävien diakonityöntekijöiden antama innostava tuki vapaaehtoistyöntekijöille on niin ikään tärkeää.
– Tämä on eläkeläiselle mukavaa ja virkistävää toimintaa muiden seurassa. Tämä sopii kenelle tahansa, joten rohkeasti vaan mukaan.

Vapaaehtoistyön esittelyä syksyllä

Syyskuussa 2024 on tulossa tilaisuus, jossa esitellään Kouvolan seurakuntien vapaaehtoistyötä. Kutsun tilaisuuteen saavat kaikki tänä vuonna 65 vuotta täyttävät seurakunnan jäsenet.

Helahoito – koko seurakunnan kevätjuhla

HELATORSTAINA 9.5. vietetään Helahoito-juhlia, joissa on ohjelmaa ja seurakuntien vapaaehtoistyön esittelyä.

Elimäen kirkossa on klo 10 messu, johon kutsutaan vapaaehtoisia, ja valmistuvat isoset siunataan tehtävään. Messun jälkeen on juhlakahvit, bändi ja muuta toimintaa.

Voikkaan kirkossa onklo 10 messu, jossa on mukana paikallisia järjestöjä ja yhdistyksiä sekä vapaaehtoisia. Kesän isoset saavat siunauksen. Messun jälkeen on tarjolla soppaa ja pullakahvit. Yhdistykset esittäytyvät kirkon pihalla.

Valkealan kirkossa on klo 10 messu, jonka jälkeen on keittolounas sivusalissa. Toimintapisteillä on korttiaskartelua, tutustumista ulkoilutusryhmän toimintaan, käsitöitä, tiekirkko-oppaiden esittäytyminen ja tietovisa, rippikoulutyön piste sekä pihapelejä. Seurakunnan vapaaehtoistoimintaan voi tutustua ja toimia vartin vapaaehtoisena. Tapulilla on yhteislaulua.

Kouvolan seurakuntakeskuksessa järjestetäänklo 12–14 kävelevä Helatorstain messu, jossa voi kokea pyhyyden ja Jumalan läsnäolon kaikilla aisteilla. Messuun voi tulla oman aikataulun mukaan, sisäänkäynti pääovesta. Oppaan johdolla kierretään pisteillä seurakuntakeskuksen sisällä. Reitti on esteetön. Lopuksi päädytään sisäpihalle, missä tarjoillaan soppatykkiruokaa ja kahvia. Toimintapisteisiin voivat osallistua kaiken ikäiset.

Inkeroisten kirkossa on klo 13 Olkkarimessu, jonka jälkeen on kirkkopuistossa toimintapisteitä, puuhaa lapsille, Yhteisvastuu-myyjäiset, lähetysarpajaiset, yhteislauluja, näytelmä ja tarjoilua.

Artikkeli Auttamisen iloa ja hyvää mieltä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Vapaaehtoistehtävät ovat mainio vastapaino päivätyölle, sanoo syksyllä vuoden Saapasteko-palkinnon saanut Terttu, Tepa, Ruusuvirta, 59, saapaslainen vuodesta 2014.

Ruusuvirran perheen nuoriso innosti myös äitinsä mukaan Saapastoimintaan.

– Ajattelin, että olen liian vanha, mutta kuulemma yläikärajaa ei ole määritelty, hän nauraa.

Palveluoperaatio Saappaan päivystäjät kohtaavat nuoria kaduilla, festareilla, kouluissa sekä sosiaalisessa mediassa – siellä, missä nuoret viettävät aikaansa. Vapaaehtoiset päivystäjät ovat eri-ikäisiä, eri taustoista ja ammateista. Monenlaista kokemusta ja näkemystä löytyy.

– Kiva, että olemme värikäs porukka. Kaikkien päivystäjäkavereiden kanssa ehtii vaihtaa kuulumisia illan mittaan.

Odotuksissa siintää jo maaliskuu, jolloin kaduille jälleen jalkaudutaan jututtamaan nuoria – tai itse asiassa kaikkia juttusille ryhtyviä.

– Herätämme logoliiveissämme sen verran huomiota, että ihmiset tulevat kysymään mitä porukkaa ollaan. Vuosi vuodelta meidät tunnistetaan paremmin, Ruusuvirta sanoo tyytyväisenä.

Vuosi vuodelta meidät tunnistetaan paremmin.

Päivystämään lähdetään yleensä perjantai-iltaisin, mutta toisinaan myös muulloin, kun nuoria odotetaan paljon liikkeelle. Esimerkiksi koulujen päättyessä keväisin ollaan siellä, missä nuoret kokoontuvat.

Keskustelu aloitetaan kysymällä mitä kuuluu. Kun juttu alkaa luistaa, jotkut haluavat puhua syvällisiäkin asioita. Väkisin ei kuitenkaan tuppauduta, ja keskustelut ovat ehdottoman luottamuksellisia. Saappaan päivystäjät tarjoavat yhdessäoloa ja aikuista kuuntelijaa. Tarvittaessa ohjataan muun avun piiriin.

Nuoret kertovat arkipäivän vastoinkäymisistään, ihmissuhteistaan ja kouluasioistaan. Toisinaan kotona ei ole kaikki hyvin. Myös maailmantilanne aiheuttaa huolta ja ahdistusta. Ruusuvirta on todennut, että ajatuksia on hyvä päästä setvimään jonkun toisen kanssa, ja puhuminen monesti auttaa.

Jyväskylässä nuorilla menee hänen näkökulmastaan pääosin hyvin. Päivystykset sujuvat rauhallisesti.

Koskaan en ole illan päätteeksi katunut, että olen lähtenyt päivystämään.

– Alkoholia näkyy jonkin verran, mutta emme ole havainneet sen aiheuttavan isoja häiriöitä. Koskaan emme ole joutuneet uhkaavaan tilanteeseen.

Suurin osa nuorista käyttäytyy fiksusti ja toisista pidetään huolta.

– Joskus harvoin sattuu ylilyöntejä, mutta eivät aikuisetkaan käyttäydy aina täydellisesti, Ruusuvirta huomauttaa.

Kohtaamiset voivat olla merkityksellisiä, pieniä, mutta isoja asioita.

– Vuosien jälkeen joku voi tulla kertomaan muistavansa minut. Koskaan en ole illan päätteeksi katunut, että olen lähtenyt päivystämään.

Olli Isrikki, 71, on ahkeroinut Aseman Pysäkin ovimiehenä lähes kymmenen vuoden ajan. Paikka on Jyväskylän seurakunnan kaikille avoin kahvila ja vapaaehtoistyön keskus Asema-aukiolla. Ovimies on siellä turvallisuuden vuoksi.

– Toisinaan saattaa tulla eteen hankalia tilanteita ja on sanottava tiukasti muutama sana. Kaikesta on kuitenkin puhumalla selvitty, hän kertoo.

Vapaaehtoistoiminta tuo mielekästä tekemistä ja sisältöä päiviin. Aseman Pysäkki saa Isrikiltä yhden päivän viikossa. Se sujuu yleensä tuttuun tapaan kuulumisia vaihtaen, eikä erityistä valmistautumista tarvita.

Eläkkeellä jää luppoaikaa, ja nämä hommat täyttävät sitä sopivasti.

– Eläkkeellä jää luppoaikaa, ja nämä hommat täyttävät sitä sopivasti. Eipä tule jäätyä kotiin neljän seinän sisälle.

Pysäkin tehtävissä tarvitaan halua auttaa muita. Pitää olla kiinnostunut kuuntelemaan ja innostunut juttelemaan. Maanantaisin kokoontuu vakiintunut vapaaehtoisten joukko, joiden kanssa pidetään yhteyttä.

Isrikki puuhaa vapaaehtoistehtävissä muutenkin. Sammonkodin iäkkäät asukkaat pääsevät hänen kanssaan ulkoilemaan tai kaupungille pikkuostoksille. Vapaaehtoishommia hän aikoo jatkaa niin kauan kuin terveys ja jaksaminen sallivat. Ainoastaan aamuherätys tuntuu välillä raskaalta.

– Koetan olla aktiivinen, kunhan hyvissä ruumiin ja sielun voimissa pysyn. Omasta jaksamista täytyy pitää huolta.

Hän suosittelee vapaaehtoisuutta muillekin. Monenlaista kun on tarjolla ja tekijöistä pulaa.

– Nykyisin tuntuu olevan harvemmassa sellaiset, jotka ovat valmiita antamaan omaa aikaansa vapaaehtoistyöhön, Isrikki harmittelee.

Kerttu Savela, 84, jatkaisi yhä 65 vuoden jälkeen pyhäkoulunohjaajana, jos tulijoita olisi.

– Vanhemmat eivät enää kannusta lapsiaan pyhäkouluun, hän pahoittelee.

Pitkä vapaaehtoistyön rupeama alkoi vuonna 1958, koska ohjaajia tarvittiin. Pieniä pyhäkoululaisia istui Savelan olohuoneessa jopa 25 kerrallaan ja kolmannessa polvessa.

 Lapset ovat aina olleet ihania. Meillä oli ensin asiaohjelmaa, sitten juteltiin ja askarreltiin.

Pyhäkoulu alkoi kahdelta iltapäivällä, ja viimeiset saattoivat lähteä koteihinsa viiden aikoihin. Sen jälkeen hän valmisteli vielä seuraavan kerran sisällöt.

Lapset saivat kuulla, kuinka Jeesus oli lapsena kuten kuka tahansa pieni poika kepposineen kaikkineen. Raamatun kertomukset herättivät myös kysymyksiä, joita mietittiin yhdessä. Rippikoulupapit osasivat palautteen mukaan erottaa, kuka nuorista oli käynyt Kertun rippikoulua. Myös vanhemmat ovat olleet kiitollisia.

– Lapset ovat aina olleet ihania. Meillä oli ensin asiaohjelmaa, sitten juteltiin ja askarreltiin. Toki mehu ja pulla olivat tärkeitä, niitä he odottivat kovasti.

– Olen sanonut, että kannattaa kiittää Taivaan isää siitä, että hän on pannut sanat suuhuni. Minua ei tarvitse kiittää.

Vuosikymmenten touhukkaiden sunnuntaipäivien jälkeen aikaa jää jatkossa enemmän vaikkapa levolle.

– Pihatöiden ja kotihommien jälkeen saatan ottaa pienet päiväunet. Eikös se ole jo sallittua tässä iässä, hän tuumii.

Kuukausittaisten seurakuntailtojen järjestämistä kotonaan Kerttu Savela aikoo jatkaa niin kauan kuin jaksaa.

”Vapaaehtoisuus on seurakuntaelämän ydintä”

Tutkimusten mukaan vapaaehtoistyön arvo on Suomessa lähes 3,2 miljardia euroa vuosittain. Näin kerrotaan Vapaaehtoistyo.fi -verkkopalvelun marraskuussa yhdessä Kansalaisareenan kanssa julkistamissa vapaaehtoisten kyselyn tutkimustuloksissa. Tutkimukseen osallistui 1 609 henkilöä eri puolilta Suomea.

Kyselyyn vastanneita motivoi tehtäviinsä halu auttaa. Vapaaehtoistyö on heille mielekästä ja merkityksellistä toimintaa, josta saa hyvää mieltä, jolloin henkilökohtainen ja yhteinen hyvä yhdistyvät.

Kysely tuo esiin myös haasteita. Vapaaehtoistehtävät voidaan kokea kuormittavaksi, eikä niihin aina saa riittävää perehdytystä tai koulutusta. Myös koordinointia kaivataan.

Myös työntekijät tarvitsevat osaamista ja uusia tapoja toimia.

Jyväskylän seurakunta vastaa haasteeseen palkkaamalla vapaaehtoistyön koordinaattorin. Projektitehtävään kuuluu muun muassa rakentaa vapaaehtoisten rekisteri, kehittää perehdytystä ja koulutusta sekä miettiä, miten kiinnostuneita uusia tekijöitä tavoitetaan.

– Myös työntekijät tarvitsevat osaamista ja uusia tapoja toimia. Toimintakulttuuria tulee kehittää niin, että seurakuntalaisten aktiivisuus ja ammattilaisten työ voidaan paremmin nivoa yhteen, sanoo yhteisen seurakuntatyön johtaja Heli Ahonen.

Ahosen mukaan tavoitteena on kantaa vastuuta yhdessä, jolloin vapaaehtoiset tehtävät eivät kuormittaisi liikaa. Yhdessä tekeminen lisää myös ammatillisen työn mielekkyyttä.

– Vapaaehtoisuus on seurakuntaelämän ydintä. Jo vuosituhansien ajan Jeesuksen seuraajat ovat halunneet toimia yhteiseksi hyväksi. Kirkon viime vuosikymmeninä vahvistunut ammatillisuus on aika uusi piirre, hän toteaa.

Tilaa uusille tekijöille on, ja etenkin työikäisistä on pulaa. Eri tehtävistä kiinnostuneiden tavoittaminen on iso haaste, ja moni on ennestään kiireinen arjessaan.

– Kirkon ja seurakunnan strategian mukaisesti haluamme antaa enemmän toimimisen mahdollisuuksia seurakuntalaisille, jolloin jokainen voi tulla mukaan sellaisena kuin on, Ahonen painottaa.

Lue lisää: jyvaskylanseurakunta.fi/osallistu ja vapaaehtoistyo.fi

Seurakunta mukana Vapaaehtoismessuilla Jyväskylän pääkirjastolla 
ke 21.2.2024 klo 14–17.30

Artikkeli Hyvä mieli palkitsee julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Tenori Jorma Aro muistelee omia alkuvaiheitaan kirkkokuorossa hyvillä mielin.

– Seinäjoen kirkkokuorossa yli viisikymmentä vuotta bassoa laulanut ystäväni Aki Kivimäki ehdotti minulle lähes kymmenen vuoden ajan, että tulisin mukaan. Tyrmäsin ajatuksen, koska ajattelin että en ole laulutaidoiltani kyllin tasokas.

Aro nauraa, että syyskuussa 2016 tapahtui lopulta ihme.

– Aki esitteli tuolloin kuorolaisille ja kuoron silloiselle johtajalle Lea Salumäelle uuden tenorin. Vastaanotto oli positiivinen ja pääsin mukaan helposti.

Laulaminen on terapiaa, rentouttaa ja virkistää. Arkihuolet unohtuvat.”

Mielekästä vapaaehtoistyötä

Seinäjoen kirkkokuorossa on tällä hetkellä kolmekymmentä laulajaa. Heistä kaksi on ollut mukana kuorossa kunnioitettavat viisikymmentä vuotta. Tenori Lauri Peltola pitää harrastuksen yhtenä tärkeänä puolena yhteenkuuluvaisuuden tunnetta.

– Olen saanut hyviä ystäviä kuoroharrastuksen kautta. Alkuun opin kuorolaulun ”aakkoset”, sittemmin on ollut opetusta myös musiikin teoriasta, äänen käytöstä ja huollosta.Lisäksi kirkkokuorossa laulaminen antaa mielekkään mahdollisuuden seurakunnan vapaaehtoistyöhön.

Laulu pidentää ikää

Seinäjoen kirkkokuoroa johtava kanttori Maria Väinölä sanoo, että musiikin kieli on universaali.

­– Koimme jälleen ihmeen taannoisella Viron matkallamme. Vaikka meillä ei ollut yhteistä kieltä Haapsalun kuoron kanssa, pystyimme silti täysipainoisesti musisoimaan toistemme kanssa.

Väinölä toivoo, että myös kuoron kuulijat voimaantuvat kuulemastaan.

– Tuntuu tärkeältä, että laulamillamme lauluilla on syvä merkitys ja sanoma.

Kuorotyö on hänelle hyvin merkityksellistä.

– Kuorossa tullaan tutuiksi toistemme kanssa, kuoromatkat hitsaavat jäseniä yhteen. Laulaminen on myös tutkitusti terveellistä ja pidentää jopa ikää.

Kirkkokuoro kokoontuu harjoituksiin joka tiistai kello 18 Lakeuden Ristin kappelissa. Esiintymisiä on pääosin jumalanpalveluksissa ja muissa seurakunnallisissa tilaisuuksissa. Uudet laulajat ovat lämpimästi tervetulleita mukaan.

Tervetuloa mukaan Seinäjoen kirkkokuoroon

• kuoron johtokunnan pj Kaisa Neva-Juoni p. 040 508 5913, kaisa.nevajuoni@gmail.com
• kuoron johtaja, kanttori Maria Väinölä p. 050 339 2906 maria.vainola@evl.fi

Tiedot kaikista seurakunnan kuoroista: seinajoenseurakunta.fi/kuorot

Jutun kirjoittaja Terhi Varpuluoma on kirkkovaltuutettu, Seinäjoen alueneuvoston, jumalanpalvelus- ja musiikkitoimikunnan sekä kirkkokuoron jäsen. Hän työsti artikkelin ollessaan Seinäjoen seurakunnan viestinnässä työkierrossa.

Juttu julkaistu ensimmäisen kerran Lakeuden Risti -lehden numerossa 5/2023.

Työkierto Seinäjoen seurakunnassa

Työkierto on menetelmä, jonka avulla voidaan kehittää henkilöstöä ja organisaatiota. Työkierrossa työntekijä siirtyy tilapäisesti eri yksikköön tai organisaatioon tekemään muita työtehtäviä. Työntekijälle työkierto mahdollistaa uuden oppimisen, osaamisen jakamisen sekä tavoitteellisen ammattitaidon kehittämisen vertaisoppimalla. Työkierrolla on myös todettu olevan positiivisia vaikutuksia työhyvinvointiin.  

Organisaatiolle työkierto on puolestaan oiva keino kehittää ja sitouttaa henkilöstöä sekä siirtää osaamista. Työkierron kautta työntekijä voi löytää mielenkiintoisen suunnan omalle urakehitykselleen tarvitsematta kuitenkaan vaihtaa työnantajaa.

Seinäjoen seurakunnassa työntekijöillä on mahdollisuus lähteä työkiertoon oman seurakunnan sisällä, muihin seurakuntatalouksiin sekä muihin yhteistyöorganisaatioihin.

Seurakunnan luottamushenkilöille on laadittu neljä erilaista työkiertopakettia, joita ovat:

• Projektipäällikön päivä (kiinteistötoimi)
• Päivä freelancerina (viestintä)
• Yhteiset lapsemme (varhaiskasvatus)
• Siell´ on hieno hietakehto – Matka kirkkomaahan (hautauspalvelupolku) 

Tietyn työkiertopaketin valitessaan luottamushenkilö pääsee tutustumaan valitsemaansa työalaan tai kokonaiseen palvelupolkuun Seinäjoen seurakunnassa. Tutustuminen koostuu useammasta kokonaisuudesta (esim. päivä freelancerina tai yksittäisestä lyhyemmästä keikasta (esim. projektipäällikön päivä).

Seinäjoen seurakunta on saanut 1.11.2021–31.12.2022 työkiertokäytännön luomiseen työelämän kehittämisrahoitusta Kevalta. TyKillä voimaa ja iloa työhön -hankkeesta voi lukea lisää: https://www.keva.fi/kehittamisraha

Musiikin matkassa Lakeuden Rististä Haapsalun piispanlinnaan

Seinäjoen seurakunnan kuorolaisia vieraili syksyllä Virossa Haapsalun kuoron luona. Tämän jutun matkasta kirjoitti Annukka Latvala, joka on Seinäjoen seurakunnan kirkkovaltuutettu sekä alueseurakunnan alueneuvoston ja Lakeuden Ristin kamarikuoron jäsen.

Missa Brevis

Toukokuussa 2023 Lakeuden Ristin kamarikuoro ja Seinäjoen kirkkokuoro saivat vastaanottaa kuorovieraita Viron Haapsalusta. Olimme harjoitelleet kuoronjohtajiemme Lea Salumäen ja Maria Väinölän johdolla virolaisen kuoronjohtajan ja säveltäjän, Sirje Kaasikin, säveltämän teoksen Missa Brevis, Lyhyt messu. Säveltäjä itse saapui teosta johtamaan ja teoksen Suomen kantaesitys oli Lakeuden Ristissä pitämässämme yhteiskonsertissa 27.5.2023. Teos sai innostuneen vastaanoton ja sitä oli mielenkiintoista harjoitella ja esittää. Yhteiskonserttimme päättyi Taneli Kuusiston säveltämään Siunaa ja varjele meitä -lauluun, jonka tekstin viron kielelle oli kääntänyt Lea Salumäen pappa, Eduard Salumäe. Haapsalun kuorolaiset majoittuivat meidän kuorolaisten perheisiin.

Tallinnan tuulista Haapsalun rantaan

Syyskuun 21. päivänä Seinäjoelta lähti 29 kuorolaisen joukko bussilla, johtajinaan Lea ja Maria, vastavierailulle Viron Haapsaluun. Tallinnaan saavuttuamme teimme pienen bussiajelun ja pysähdyimme Tallinnan Laululavalle. Lavalle mahtuu liki 15 000 laulajaa ja katsomoon 100 000 kuulijaa. Lauloimme lavalla Sibeliuksen ”Soi kunniaksi Luojan”. Kävimme myös katsomassa virolaisen kuoronjohtajan ja säveltäjän Gustav Ernesaksin patsasta. Viron ensimmäiset laulujuhlat järjestettiin Tartossa vuonna 1869. Laulujuhlat on pidetty Tallinnassa vuodesta 1896 lähtien. Viron kansa on laulun voimin ilmaissut henkisen vapauden kaipuutaan, vastustanut miehitysvaltaa sekä 1980–90-lukujen taitteessa tavoitellut konkreettisestikin itsenäisyyttä. Haapsaluun saavuimme illan suussa ja majoituimme kylpylähotelli Hestiaan.

Perjantaina 22.9.2023 harjoittelimme kauniissa Haapsalun tuomiokirkossa. Harjoituksen jälkeen tutustuimme Piispanlinnan museoon. Piispanlinna on rakennettu 1200-luvulla. Linnassa asuivat paikalliset vallanpitäjät 1600-luvulle asti.

Lauantaina 23.9.2023 harjoittelimme yhdessä Haapsalun kuoron kanssa yhteiskonserttiamme varten. Ohjelmamme oli pääpiirteissään sama kuin keväällä Seinäjoella. Missa Brevis sai arvoisensa puitteet Haapsalun keskiaikaisessa tuomiokirkossa, jossa oli todella hyvä akustiikka.

Sunnuntaina 24.9.2023 lauloimme vielä jumalanpalveluksessa. Kirkkokahvien jälkeen oli aika jättää hyvästit haapsalulaisille kuoroystävillemme ja suunnata bussilla takaisin Tallinnaan iltalaivalle. Olimme saaneet nauttia virolaisten ystäviemme vieraanvaraisuudesta ja kauniista Haapsalun kaupungista rantabulevardeineen. Suuret kiitokset ikimuistoisen kuoromatkan järjestämisestä Lealle ja Marialle.

Kirkon juhlat Tampereella toukokuussa 2024

Suuntaamme nyt katseemme tulevaan. Tampereella järjestetään 17.–19.5.2024 kirkon juhlat. Juhlille osallistuu koko Seinäjoen seurakunnan alueelta useita kuoroja. Perjantai-iltana saamme osallistua muun muassa Tampereen Keskustorin suurkuorotapahtumaan ja laulaa hengellisiä suosikkilauluja.

Kuorolaulu virkistää ja hoitaa laulajaa ja kuulijaa. Kuorolaulusta saa voimaa ja iloa arkeen ja juhlaan. Kuorossa voi kokea ystävyyttä ja yhteisöllisyyttä. Tule Sinäkin laulamaan – Seinäjoen seurakunnan kuoroissa on aina tilaa uusille laulajille. Kynnys on matala ja katto korkealla!

Artikkeli Laulun iloa ja yhteistä palvelua julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Seinäjokelainen Leena Väisänen on toiminut Suomikerhon vetäjänä vuodesta 2020 lähtien, jolloin kerho perustettiin. Jäätyään eläkkeelle Seinäjoen liikenteenohjauksesta, hän hakeutui vapaaehtoistyön pariin. Väisänen toimi tukihenkilönä maahanmuuttajille Seinäjoella, kun mahdollisuus kerhon vetämiseen tuli kohdalle.

– Ajatus Suomikerhosta lähti liikkeelle Seinäjoen kaupungin Moni-infosta, joka on maahanmuuttajien ohjaus- ja neuvontapiste. Kerholle etsittiin vetäjää ja satuin olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tartuin tarjottuun tehtävään, sillä vapaaehtoistyö on minulle mieluisaa, Väisänen kertoo.

Alusta alkaen kerhon järjestämisen yhteistyökumppaneina ovat toimineet valtakunnallinen Luetaan yhdessä -verkosto, joka tukee maahan muuttaneiden kielen oppimista ja kotoutumista, sekä Seinäjoen seurakunta, joka järjestää kerholle kokoontumistilan ja lastenohjaajat.

Kielen harjoittelua monella eri tasolla

Kuluneiden kahden vuoden aikana kerho on vakiinnuttanut toimintansa. Alkuun pienimuotoisesti aloittaneessa ryhmässä on tällä hetkellä yli kaksikymmentä opiskelijaa, jotka ovat kotoisin Irakista, Kongosta, Syyriasta, Venäjältä, Kamerunista, Jemenistä, Kroatiasta ja Ukrainasta.

Suomikerhon lisäksi Leena Väisänen on pitänyt keväästä 2022 lisäoppitunteja Ukrainasta Seinäjoelle saapuneille maahanmuuttajille. Niissä korkeasti koulutettujen henkilöiden kielitaito on kasvanut nopeasti.

– Suomikerho kerran viikossa on hyvä tapa tutustua suomen kieleen ja kulttuuriin, mikä osaltaan auttaa kotoutumisessa. Kieli on kuitenkin haastavaa ja sen oppimiseen tarvitaan paljon aikaa ja työtä. Moni opiskelijoista toivoo löytävänsä koulutuspaikan tai työtä Suomesta, mikä lisää motivaatiota opiskeluun, Väisänen kuvailee.

Kerhossa käytetään oppimateriaalina Luetaan yhdessä -verkoston toimittamia oppikirjoja sekä muuta materiaalia. Opiskelu, kirjat ja muu materiaali ovat ilmaisia. Opiskelijat jaetaan kerhossa kielitaitotasonsa mukaan pienryhmiin, joilla kullakin toimii oma ohjaaja apunaan.

– Opiskelijoiden kielitaito vaihtelee suuresti. Osalle suomen kieli voi olla ensimmäinen kieli, jota he oppivat lukemaan ja kirjoittamaan. Haluamme opettaa kerhossa niin yksilöllisesti kuin mahdollista, Väisänen kertoo.

Väisäsen apuna Suomikerhossa toimii viidestä seitsemään vapaaehtoista ohjaajaa.

Kiinnostuitko vapaaehtoistyöstä Suomikerhossa?

• Suomikerho kaipaa jatkuvasti uusia vapaaehtoisia ohjaajikseen. Tämä ei vaadi mitään opettajataustaa. Kerho kokoontuu joka viikko maanantaisin kello 13.30–15.30 Kismuksella.
• Jos kiinnostuit vapaaehtoistyöstä suomen kielen opetuksen parissa, ota yhteyttä kerhon vetäjään Leena Väisäseen leena.vaisanen@netikka.fi tai Seinäjoen seurakunnan vapaaehtoistyöstä vastaavaan diakoniatyöntekijä Johanna Piuholaan johanna.piuhola@evl.fi.

Juttu julkaistu ensimmäisen kerran Lakeuden Risti -lehden numerossa 6/2022.

Artikkeli Kieltä, tukea ja ystävyyttä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Janne majoitti itse ensin kolme sukupolvea omaan kotiinsa. Siitä syntyi ajatus yhdestä paikasta, kohtaamispaikasta, josta löytyisi kaikki mitä sotaa pakenevat ukrainalaiset tarvitsisivat. Hämeenlinnan kaupungilta löytyi tila ja työntekijä Maiju Lehto avuksi perustamaan keskusta. – Ajattelin, että keskus voisi toimia myös avustustoimintaa koordinoivana yksikkönä Hämeenlinnassa. Keskus on kohtaamispaikka ukrainalaisille ja
heitä auttaville, Rouhiainen kertoo.
– Keskuksen kautta jaetaan materiaaliapua, ohjataan tulijoita oikeiden viranomaisten puoleen, huolehditaan tulijoiden sosiaalista tarpeista ja hyvinvoinnista, järjestetään toimintaa ja tapahtumia sekä jaetaan oikeaa tietoa

Vapaaehtoiset avainasemassa

Ukraina-keskus toimii paljolti vapaaehtoisvoimin. Vapaaehtoisia on ilmoittautunut noin 150, mutta määrä ja hyväntekeväisyyteen annettujen tuntien määrä vaihtelee paljon. –Auttamisen halu on yhteinen nimittäjä kaikille vapaaehtoisille, kertoo lähetys- ja kansainvälisyystyön ohjaaja Paula Harju Hämeenlinna-Vanajan seurakunnasta. –Heillä on yhteiset arvot, yhteinen asia ja hyvä keskinäinen henki. – Ei ole oikeastaan merkitystä onko kielitaitoa, silti kommunikoidaan ja asiat tulevat hoidetuksi. Kääntäjälaitteetkin toimivat apuna auttajan ja autettavan välillä, Harju kiteyttää .

Kielimuuri on kuitenkin vaikuttanut siihen, että vapaaehtoiset ovat pystyneet tunnetasolla pysymään sotaa paenneiden tunnetilojen ulkopuolella. Se on helpottanut avustustyötä. Tarinoita sodan kauheuksista ei olla paljon kuultu. Muutama kuitenkin.

Hannu Hoffren on toiminut vapaaehtoisena Ukraina-Keskuksessa heti alusta alkaen.

– Toimin tulkkina ja autan tavaroiden kantamisessa ja hankkimisessa. –En ole aikaisemmin tehnyt vapaaehtoistyötä, mutta sodan syttyminen herätti voimakkaan halun auttaa. Hoffren on aikaisemmin toiminut turvallisuusalalla ja tuntee Venäjän ja Ukrainan tavat sekä kulttuurin hyvin.

– Uskon, että kokemuksestani on hyötyä juuri tässä auttamistyössä. Koska puhun venäjää, olen kuullut kertomuksia sodasta. Koskettavin oli ehkäpä se, kun perhe, jossa on 2- ja 4-vuotiaat lapset, kertoi viettäneensä 36 päivää piilossa maanalaisessa bunkkerissa.

– Kaikesta avusta ollaan todella kiitollisia ja onnellisia. Kun vein heille television ja muita tavaroita, he sanoivat joulupukin tulleen, Hannu Hoffren iloitsee. –Kaikki tapaamani ukrainalaiset ovat hyvillään saamastaan avusta ja haluaisivat heti tehdä töitä Suomessa.

Raili Hulkko ja Raija Laiho ovat olleet vapaaehtoisina yhdessä puolisoidensa kanssa heti alkupäivistä alkaen. Raili on vapaaehtoisena ensimmäistä kertaa. Raija on puolestaan työskennellyt Punaisen Ristin palveluksessa.

– Olemme täällä Ukrainan kansan takia. He taistelevat koko Euroopan puolesta, Hulkko sanoo. –Sota on ensimmäisen kerran tullut lähelle.

Molemmilla naisilla on omat tehtävänsä, Raili Hulkko toimii infotiimin ja Raija Laiho lajittelutiimin vetäjänä.

–On tärkeää päästä auttamaan konkreettisesti. Nyt on meidän paikkamme auttaa, Raija Laiho toteaa ja toivottaa samalla uudet vapaaehtoiset tervetulleeksi.

Seurakunnan apu on merkittävää

Ukraina-keskus ry perustettiin halusta auttaa. Laajan toiminnan pyörittäminen vaatii kuitenkin paljon tietoa ja organisoimista. – Joskus on tuntunut, että uppoamme, emmekä osaa. Aina jostakin on tullut auttava käsi. Seurakunnan apu on ollut todella merkittävää tässä, Rouhiainen kertoo. – Vitsinä sanon, mutta totta toinen puoli, että Paula ja ruoka-apu on ollut se kaikista tärkein apu meille. Seurakunnan työntekijän, Paula Harjun kautta olemme saaneet apua nimenomaan hallinnon pyörittämiseen.

Paula Harju kertoo seurakunnan tukevan ukrainalaisia monin eri tavoin.

–Diakonian kautta olemme lähettäneet keskukselle mm. ruoka- ja lääkeapua sekä myös suoraa taloudellista apua. Itse autan hallinnollisissa tehtävissä. Seurakunta auttaa Ukraina-keskusta vapaaehtoisten rekrytoinnissa vapaaehtoistyö.fi -sivuston kautta.

Seurakunta huolehtii myös Ukraina-keskuksen vapaaehtoisten henkisestä jaksamisesta ja työnohjauksesta. – Jaksaminen on erittäin tärkeää auttamistyötä tekeville. Itsekin saan tärkeää työnohjausta seurakunnalta, Rouhiainen kertoo. –On tärkeää, että auttajat itse jaksavat ja heidän työnsä huomataan.

Artikkeli Ukraina herätti halun auttaa: Vapaaehtoisvoimin apua sotaa paenneille julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Monelle Hopeatiistainkin kasvoina tutuksi tullut diakonissa Kirsti Esala
jää eläkkeelle. Seinäjoen alueseurakunnassa ikäihmisten diakoniatyötä jatkamaan saatiin niin ikään tuttu kasvo, kun tehtävään valittiin diakoni Tarja Niemi Peräseinäjoen kappeliseurakunnasta. Kirsti työskenteli tehtävässään 13 vuotta, Tarjalle on työvuosia Peräseinäjoella ehtinyt kertyä samoin toistakymmentä.

– Kun itse ikääntyy, niin tuntuu, että ikäihmiset jatkuvasti nuorentuvat! Nykyään seitsemänkymppinen ei ole vanhus – useimmat ovat hyvinvoivia, jaksavia, aktiivisia, meneviä ja osallistuvia, hymyilee Kirsti.

Myös Tarja iloitsee kohtaamisista, monella hiljan eläkkeelle jääneellä riittää virtaa ja annettavaa esimerkiksi seurakunnan eri vapaaehtoistehtävissä.

– Erityisesti nyt, kun korona-ajan rajoitukset vihdoin ovat jäämässä taakse, haluaisin rohkaista jokaista osallistumaan. Harva meistä lopulta viihtyy täysin yksin.

Kaksikko suosittelee aloittamaan vaikkapa Hopeatiistaista, senioreiden yhteisessä aamupäivässä kuullaan mielenkiintoisia vieraita sekä ruokaillaan ja hiljennytään yhdessä.

– Hopeatiistaihin ovat kaikki tervetulleita, tulijat otetaan iloiten vastaan, lupaa Kirsti.

Oikeus hengelliseen hoivaan

Merkittävässä osassa ikäihmisten parissa tehtävää diakoniatyötä on yhteistyö muiden ikääntyneille palveluita tuottavien tahojen kanssa.

– Teemme kotikäyntejä paitsi koteihin myös hoivakoteihin ja palvelukeskuksiin. Olen todella iloinen siitä, että hengellisen hoivan merkitys ikääntyneiden hyvinvoinnissa on ymmärretty, sanoo Kirsti Esala.

Kotihoidon työntekijä on usein ollut tärkeä linkki seurakunnan diakoniatyöhön päin.

– Eräs kotihoidon esimies ohjeisti minusta aikanaan todella hienosti väkeään sanoen, että vaikka oma maailmankatsomus ja arvomaailma olisi
toisenlainen, pitää olla silmät ja korvat auki ja muistaa, että ikäihmisillä on aina myös hengelliset tarpeet.

Kirsti muistelee vuonna 2013 voimaan tulleesta vanhuspalvelulaista käydyn keskustelun yhteydessä piispa Yrjö Sariolan toivoneen, että jokaisen oikeus hengelliseen hoivaan olisi kirjattu myös sinne.

– Itse olen surrut tuon lain henkeä, jonka mukaan jokaisen pitäisi pärjätä yksin omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Ikääntyneitä kohdatessani tulin tietämään, että monet kaipaavat ”vanhan ajan” vanhainkotia, turvallista senioriasumista, vaikka ei vielä tarvitsisi ympärivuorokautista hoitoa. Saisi mennä yhteiseen ruokapöytään,
olisi seuraa ja yhteistä tekemistä. Sehän olisi aivan unelma, jos seurakunnalla voisi olla oma ikääntyneiden palvelukoti tai senioritalo, visioi Kirsti.

Avuntarve rohkeasti puheeksi

Tarja Niemi kertoo saavansa aika ajoin vastata kysymykseen siitä, milloin seurakunnan työntekijään voi ottaa yhteyttä ja pyytää käymään. Hän rohkaisee ottamaan yhteyttä matalalla kynnyksellä.

– Me olemme seurakuntalaisia varten. Kohtaamisissa jutellaan yleensä hyvin monenlaisista asioista laidasta laitaan, voidaan rukoilla ja laulaa yhdessä tai viettää ehtoollishetkeä.

– Jokainen meistä tietää omasta kokemuksestaan, miten tärkeä on toinen ihminen, joka kuuntelee ja jolla on aikaa erityisesti silloin, kun on tarve käydä läpi elämän kipuja ja kolhuja.

Tarja rohkaisee jokaista pitämään huolta oman lähipiirinsä ikäihmisistä.

– Olitpa sitten sukulainen tai naapuri, jos näet yksinäisyyttä tai avuntarvetta, asian voi ottaa rohkeasti puheeksi ja kysyä, voisiko esimerkiksi seurakunnan työntekijää pyytää käymään.

Usein on myös ilo kuulla, miten ikäihmiset huolehtivat toinen toisistaan.

– Korona-aikanakin on pidetty soittorinkejä ja uskaltauduttu yhdessä ulos lenkille.

Pienet asiat ovat isoja asioita

Yhteydenottokynnystä seurakuntaan ei kannata pitää korkealla vapaaehtoistyötäkään miettiessään.

– Moni aivan turhaan pohtii, että onkohan minusta johonkin tehtävään vai ei. Vapaaehtoistyö on usein ihmisten kohtaamista ja palvelemista. Vapaaehtoistehtäviin perehdytetään ja vapaaehtoisia tuetaan tarpeen mukaan, kertoo Tarja Niemi.

Juuri työelämästä pois jäätyään moni haluaa pitää pienen hengähdystauon ennen sitoutumista vapaaehtoistehtäviin.

– Pienet asiat ovat isoja asioita – olen esimerkiksi todella kiitollinen jokaisesta, joka on mukana tekemässä syntymäpäivätervehdyskäyntejä 85 vuotta täyttävien ikäihmisten luo.

Virkistystä varttuneelle väelle

• Hopeatiistai joka viikko kello 10-23 Seinäjoen seurakuntakeskus.
• Ystävän tuvan tuolijumppa maanantaisin kello 10 Seinäjoella Kismuksella (Kalevankatu 12 B)
• Kaverikeskiviikko kello 10 Peräseinäjoen seurakuntatalo
• Päiväporinat jokaisen kuukauden kolmas torstai kello 13 Nurmon seurakuntakoti
• Tupakamari tiistaisin kello 12 Ylistaron kirjaston kahvila
• Tonavanrannan hartaus torstaisin kello 13 Ylistaro

Tutustu seurakunnan toimintaan osoitteessa:
Tapahtumat – Seinäjoen seurakunta (seinajoenseurakunta.fi)

Artikkeli Elämä on yhteinen matka julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Herra, avaa minun huuleni, Antti Saarilahti aloittaa vuororukouksen.

Hetkirukoukset ovat kuuluneet Saarilahden elämään jo pitkään. Aamu- ja iltarukoukset ovat paitsi rikastuttaneet hänen uskonelämäänsä, myös syventäneet hänen Raamatun ymmärrystään. Nyt 34-vuotias mies haluaa tarjota saman tilaisuuden myös muille, vapaaehtoisesti.

– On hienoa saada tarjota tämä mahdollisuus keskellä viikkoa, kun muuta jumalanpalveluselämää ei juuri ole. Samalla pääsen tutustuttamaan seurakuntalaisia tähän kirkon vanhaan hetkirukousperinteeseen.

Hetkirukousperinteen juuret ulottuvat juutalaisuuteen saakka. Läntisessä kirkossa perinne muotoutui omanlaisekseen varhaiskeskiajalla.

– Meidän virsikirjaamme hetkirukouskaavat on lisätty aika hiljattain, Saarilahti laskeskelee.

Hetkirukouksissa pääsee osaksi yli tuhatvuotista perinnettä.

– Aika moneksi sadaksi vuodeksi tämä perinne pääsi siis unohtumaan.

Aluksi Saarilahti toimitti yhteisiä hetkirukouksia useamman kerran päivässä, mutta nyt päiväksi on vakiintunut keskiviikko ja ajaksi kello 12. Osallistujia on yleensä vähän, mutta Saarilahti uskoo, että jos kiinnostusta löytyy, toiminta voi laajeta jälleen.

– Minusta tämä on silti mielekäs tehtävä pienelläkin porukalla.
Hetkirukousperinne voi Saarilahden mukaan olla vielä monelle vieras, mutta vakiinnutettuaan asemansa säännöllisiä kävijöitä voi olla enemmän. Hän iloitsee rukoushetkiin osallistuneiden kertoneen saaneensa niistä paljon.

Kävijät ovat kuvailleet hetkeä kauniiksi ja hartaaksi.

Saarilahti tekee vapaaehtoistyötä suomentajan töidensä ohella. Rukoushetket eivät vaadi häneltä paljon etukäteisvalmisteluja.

– Kotona valitsen virret ja silmäilen läpi päivän lukukappaleen ja psalmin. Vilkaisen, että lukiessa ei sitten tule vastaan mitään vaikeaa tai yllättävää.

Saarilahti kehottaa kaikkia selailemaan vapaa-ajallaan virsikirjaa, ja erityisesti sen jumalanpalvelusliitettä. Hän paljastaa liiteosioon kätkeytyvän lukuisia hartauselämän aarteita, jotka ovat vähemmällä käytöllä kirkossa.

– Sieltä löytyy kaikkea kaunista ja samalla hetkirukouksissa pääsee osaksi yli tuhatvuotista perinnettä.

Virsikirjan virsistä Saarilahtea puhuttelee erityisesti virsi 222, joka kuullaan rukoushetkissäkin usein soveltuvilta osin. Jeesus Kristus, elämämme on keskiaikainen virsi Saksasta, ja Saarilahden mukaan juuri sen hartaus vetoaa häneen.

Antti on korvaamattoman arvokas meille.

Kaksi vuotta sitten Säynätsaloon muuttanut Saarilahti on vaikuttunut alueen kirkosta ja kutsuu sitä Jyväskylän kauneimmaksi. Säynätsalon kirkko on avoinna arkisin kahdestatoista kolmeen. Keskiviikkoisen rukoushetken jälkeen kirkkoon voi siis jäädä hiljentymään.

Päivärukouksen jälkeen suntio Marita Pajala kiittää seurakuntalaisten edessä Saarilahtea ja kertoo, kuinka suuri merkitys hänen tekemällään vapaaehtoistyöllä on.

– Antti on korvaamattoman arvokas meille, Pajala summaa.

Artikkeli Tervetuloa päivärukoukseen julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Yhdessä tehden ja jakaen

Alkuvuodesta 2012 joukko lapsiperheitä kokoontui Kuusankosken seurakunnan kolmannen kerroksen nuorisotiloihin, musisoimaan, rukoilemaan ja oppimaan uskosta yhdessä. Kymmenisen vuotta oli samalla porukalla jo pidetty viikoittain raamattupiiriä, ja tuntui, että oli aika kutsua muitakin mukaan. Näin syntyi kaikille avoin, vapaaehtoisvoimin toimiva Yläkerta.

Joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina klo 15 paikalla on oma bändi ja kutsuvieras kertomassa omasta alastaan. Tarjolla on milloin soppaa, aina kahvia ja usein pullaa. Joskus tila pursuilee eri-ikäisistä. Viime aikoina on ymmärrettävästi ollut hiljaisempaa. Yläkerran ideana on antaa jokaiselle tilaa osallistua – yhdessä tehden ja jakaen. Yhteiseen pöytään voi tuoda leipomusten ohella vaikkapa virikkeitä keskusteluun. Lapsille on oma pyhäkoulu. Kokoontuminen päättyy ehtoollisenviettoon.

Hyvä ja lämmin seurakuntayhteisö

Tommi Huuskonen, 42, tuli Yläkertaan ensimmäisten joukossa, kun kaveri kysyi basistiksi bändiin.
– Olimme palanneet Helsingistä Kouvolaan, josta olemme vaimoni Eveliinan kanssa kumpikin kotoisin. Yläkerrasta tuli pian koko perheelle hyvä ja lämmin seurakuntayhteisö.

Vapaaehtoisuus ja seurakunta olivat Tommille tuttuja lapsuuden kanta-Kouvolasta, Matalan kynnyksen bändijutuista. Opiskelu, ammattimuusikon työ ja perheen kasvu toivat vapaaehtoistyöhön tauon. Kipinä siihen löytyi taas Kuusankoskella, minne Huuskoset muuttivat. Yläkerran ohella Tommi toimii seurakunnan lähetystyön vastuuryhmässä ja lähimmäispalvelussa. Yläkerran kautta löytyi myös lähetystyö ulkomailla.

Sellaisena kuin olet

Yläkerrassa musiikki on tärkeässä osassa, ja musiikin Tommi sai syntymälahjaksi.
– Minun pieni palveluspaikkani on soittaa Jumalan kunniaksi. Kaikilla on omansa. Jokainen kelpaa sellaisena kuin on.
– Itse en ole luonnostani puhelias, saatan joskus jännittää ihmisten kanssa juttelua, mutta usko Jumalaan tuo rauhaa: En ole yksin, kaikki järjestyy, Jumalalla on suunnitelma minuakin varten.

Tommi odottaa mielenkiinnolla, mitä tuleman pitää. Luottamusta ja jaksamista ovat kolhineet sairastuminen ja nyt myös korona. Pari vuotta musiikkipedagogi on ollut lähes työtön.

Vapaaehtoisuuskin muuntuu elämänvaiheiden mukana. Viime aikoina Huuskosten lapsista kaksi on alkanut ottaa vastuuta Yläkerrassa, muun muassa musiikista ja pyhäkoulusta. Vanhemmat voivat joskus jo huoahtaa sohvalla vastaanottajan asemassa.

Tukea, jakaa, kohdata

Vapaaehtoistyö tarjoaa mahdollisuuden oppia eri-ikäisiltä elämästä ja uskosta. Elli Niemiselle, 23, Yläkerta on ollut hyvä paikka kasvaa.

Rippikoulussa uskoon tullut, isoseksi ja seurakuntaan harjoittelijaksi päätynyt kuusankoskelainen löysi Yläkerran kuutisen vuotta sitten.
– Eihän täällä ikäisiäni juuri käy. Olen kuitenkin saanut hengellistä tukea, voinut jakaa iloja ja suruja, kuulla tiedon sanoja ja itsekin jakaa niitä.
– Olen oppinut myös ammatillisesti.

Nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi opiskeleva Elli toivoo pääsevänsä lähetystyöhön suomalaisten arjessa, jossa yksinäisyys ja syrjäytyneisyys vain lisääntyvät.

Musiikki on myös Ellin elementti: laulu, piano ja kitara. Seurakunnan nuorten bändin vetäjänä hän on oivaltanut, miten tärkeää kulttuuri on hyvinvoinnille, oli se sitten musiikkia, kuvataidetta tai iloa luonnosta.

Välillä ihan pihalla

Vapaaehtoistyön Elli toteaa sekä antavan että ottavan. Kun huomaa kuuluvansa vakiokalustoon, voi kadottaa ajatuksen siitä, miksi ylipäätään on mukana. Olenko jo itsestäänselvyys? Pidänkö muita sellaisina?

Moni asia on itsestä kiinni. Etsinkö oma-aloitteisesti paikkaani, löydänkö roolini yhteisössä? Vai yritänkö pärjäillä yksin?
– Olen uppiniskainen, mutta aina Jumala on paimentanut minut paikalleni. Nyt vain yritän pysyä mahdollisimman nöyränä, edetä päivä ja hetki kerrallaan, minne Jumala minua johdattaakin.
– Välillä olen kyllä ihan hukassa!
– Toisaalta on tosi palkitsevaa nähdä työnsä hedelmiä – sitäkin vapaaehtoisuudessa tapahtuu.

Seuraava Yläkerta 6.2.2022

Artikkeli Vapaaehtoisena omalla paikalla julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Toimintamme on mahdollista ainoastaan pyyteettömästi aikaansa ja osaamistaan antavien vapaaehtoisten ansiosta.

Joulun lähestyessä moni meistä haluaa muistaa rakkaitaan ihanalla, pehmeällä paketilla – ja Lähetyssopen valikoimasta todella löytyy pakettiin, mistä valita.

– Vapaaehtoisringissä puikot kilisevät kuumana, mutta jatkuvasti tarvitsemme sekä tuotteita, että tekijöitä. Mukaan päästäkseen ei tarvitse muuta, kuin kävellä myymälän ovesta sisään tai soittaa minulle, kannustaa Pia.

Minustako kauppias?

Lähetyssopen myymälän noin kahdenkymmenen vapaaehtoisen ”kauppiasrinkiin” kuuluva Leena Hautala suosittelee pestiä lämpimästi jokaiselle, jolla on päiväsaikaan mahdollisuus antaa omaa aikaansa.

– Työ sopii niin naisille kuin miehille ja päivä myymälässä kuluu nopeasti. Myyntityön lisäksi pestiin kuuluu muun muassa tavaroiden esillepanoa ja hinnoittelua.

Jos kaikelta tekemiseltä aikaa jää, Leena kertoo tarttuvansa kutimeen ja urakoivansa lisää myytävää myymälään.

– Olen tehnyt paljon hartiahuiveja, säärystimiä ja sukkia, jotka ovat vuodesta toiseen myydyin artikkelimme.

Tämän vuoden hittituotteeksi Leena nimeää Aamu lakeudella -mallin sukat.

– Viime viikolla yksikin asiakas osti neljä paria pukinkonttiin, Leena kertoo.

Yhteistyötä puutyöryhmän kanssa

Paitsi pehmeiden pakettien lahjoja sukista lapasiin ja huiveista huopiin, löytyy Lähetyssopelta muun muassa käsintehtyjä kortteja ja puuleluja.

– Olen todella iloinen tänä syksynä alkaneesta yhteistyöstä seurakunnan puutyöryhmän kanssa, saamme valikoimaan paljon uusia käyttöesineitä. Olemme miettineet uutuuksia keinulaudoista kynttilänjalkoihin.

Puutyöryhmä kokoontuu tors­taisin kello 18–21 Seinäjoen toimin­takeskuksen verstastiloissa ja tähänkin ryhmään kutsutaan kaikkia kiinnostuneita.

Lähetyssoppi tuo lähetystyön lähelle

Lähetyssopen toimintaa voi tukea paitsi työskentelemällä myymälässä, ostamalla tuotteita tai lahjoittamalla tuotteita myyntiin, myös lahjoittamalla materiaaleja tuotteiden valmistamista varten.

– Otamme mielellämme vastaan muun muassa kudinlankoja ja kankaita sekä matonkudetta. Lahjoitustavaroiden tulee olla uusia ja käyttämättömiä, opastaa Pia Ketola.

Lähetyssopen myymälän tuotto käytetään Seinäjoen seurakunnan lähetystyön tukemiseen. Lähetystyö on seurakunnan tehtävä, joka perustuu Jeesuksen antamaan lähetyskäskyyn.

– Lähetyssoppi tarjoaa jokaiselle hauskan, yhteisöllisen ja helpon tavan osallistua lähetystyöhön. Olet lämpimästi tervetullut mukaan, toivottaa Pia.

Lähetyssoppi on avoinna arkisin maanantaista perjantaihin kello 10–17, joulun alla avoinna lisäksi lauantaina 11.12. sekä 18.12. kello 10–15. Suljettu 23.12.21–10.1.22.

Lue lisää osoitteessa: seinajoenseurakunta.fi/osallistu/lahetystyo

Alkuperäinen juttu julkaistu ensimmäisen kerran Lakeuden Risti -lehden numerossa 6/2021.

Artikkeli Helppo ja hauska tapa olla mukana lähetystyössä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.