– Tuon likan mä vielä haen mukaani, kertoo Raino Jokinen (pääkuvassa) sanoneensa kaverilleen, kun näki reippaan nuoren naisen myymässä kioskissa Toivakassa 1970-luvun lopulla. Hän oli matkalla Rutalahdesta Imatran ajoja seuraamaan.

Pari vuotta myöhemmin mies otti Toivakassa Mazdansa takapenkille kaksi liftarityttöä, jotka olivat matkalla tansseihin Leivonmäelle. Toinen tyttö nousi Leivonmäellä autosta, mutta kioskissa aiemmin nähty tyttö jäi autoon juttelemaan.

– Tyttö kapsahti kaulaani, Raino paukauttaa.

Tarja Jokinen nyökkää, että niin se meni.

Siitä alkoi seurustelu ja parin vuoden päästä muutettiin yhteen Kotkaan.

– Raino tuntui alusta asti tutulta. Yhdessäolo oli mutkatonta eikä tarvinnut esittää mitään, Tarja kertoo.

Avioliiton pari solmi 1985. Vuonna 1992 Jokiset muuttivat Toivakkaan Tarjan lapsuudenkotiin, jossa he yhä asuvat. Perheeseen syntyi kaksi lasta.

– Kipinä on säilynyt, mutta tunteet eivät enää ole kiihkeitä, pari kuvailee yhteiseloansa.

– En voisi kuvitella elämää ilman Rainoa, Tarja sanoo.

Viime keväänä pari juhli 40-vuotishääpäiväänsä paistamalla makkaraa Kuivavuoren laavulla.

Pari vuotta meni tyttöä kesyttäessä

– Toi on mun nainen, ajatteli Juhani Natri nähdessään kauniin ja iloisen neidon ravintolassa Lahdessa 1970-luvun lopulla.

– Menihän siinä pari vuotta tyttöä kesyttäessä, hän naurahtaa.

Anne Natri herkistyy miltei kyyneliin kuunnellessaan miehensä muisteloa.

– Juhanin seurassa tuli turvallinen olo, hän kuvailee rakastumistaan.

Vuonna 1979 hääkellot soivat. Joutsaan pariskunta muutti pari vuotta myöhemmin ja perheeseen syntyi kaksi lasta.

– On ollut erilaisia vaiheita, mutta sitkeästi ollaan toisiamme kärsitty, Juhani Natri veistelee ja siteeraa sanontaa, että toisen mielialan kuulee jo sukkien suhinasta.

– Tai jos mietin, että tänään tehdään makkarakastiketta, niin Annella on sama ajatus.

– On hyvä, että kodissamme on useita huoneita, ettei tarvitse koko ajan toista katsella, rouva hymyilee.

– Meillä on samat arvot ja tykkäämme samantyyppisistä asioista, pariskunta arvelee liittonsa kestävyyden salaisuudeksi.

Ulkonäkö ja puheliaisuus viehättivät

– Ihastuin Elian ystävälliseen käytökseen, sosiaalisuuteen ja kivaan ulkonäköön. Hänen kanssaan on helppo jutella, kertoo Lotta Suhonen.

Elia Kitadu ihastui Lotan ulkonäköön, persoonallisuuteen ja puheliaisuuteen. Elia tuli Tansaniasta Suomeen opiskelemaan runsas kolme vuotta sitten ja tapasi pian tulevan vaimonsa helluntaiseurakunnan nuorisotapahtumassa.

Jyväskyläläispari solmi avioliiton tammikuussa seurusteltuaan kolmisen vuotta.

– Rakastan Lottaa ja haluan perustaa hänen kanssaan perheen, Elia sanoo.

Nuoripari viihtyy yhdessä esimerkiksi jalkapalloa televisiosta katsoen. Lotta tykkää syödä Elian kokkaamaa tansanialaista ruokaa.

”Vakuutuin parissa minuutissa”

Ulla Kääriäinen ja Joel Hujala tutustuivat yhdeksän vuotta sitten viestittelemällä WhatsAppissa.

Ulla myös soitti Joelille kuullakseen tämän äänen. Pelkkään kirjoitettuun tekstiin ei hänestä voi nykyään aina luottaa.

– Halusin myös tavata kasvokkain pian, sillä tiesin voivani nopeasti päätellä, haluanko jatkaa tutustumista. Joel sanoi voivansa vakuuttaa minut parissa minuutissa. Niin tapahtuikin, kun he tapasivat kahvilassa Jyväskylässä.

– Läsnäolo, lämminhenkisyys sekä keskustelun helppous ja luontevuus. Pääsimme pian juttelemaan syvällisestikin, Ulla kuvaa ihastumisensa syitä.

– Lämminsydämisyys ja samankaltaiset arvomme paljastuivat jo viestitellessämme. Tavatessamme näin, että hänen hymynsä oli yhtä kaunis kuin kuvassa, Joel Hujala kertoo.

Hänen mukaansa molempien kyky joustaa muutoksissa on yksi suhteen kulmakivistä.

Ystävyys muuttui huumaksi

Jyväskyläläiset Elke ja Juuso Korppi tutustuivat kymmenisen vuotta sitten toimiessaan festivaaleilla vapaaehtoisina.

– Elkessä viehätti impulsiivisuus, tulenpalavuus ja se, että hänen kanssaan pystyi keskustelemaan syvällisesti ja pitämään hauskaa. Yhteys välillämme syntyi heti, Juuso kertoo.

– Ihastuin Juuson karismaan ja kykyyn ottaa asiat haltuun ja hoitaa hommat loppuun. Häneen pystyi luottamaan ja se tuntui turvalliselta, Elke sanoo.

Työtoveruus syveni ensin ystävyydeksi ja viitisen vuotta sitten rakastumiseksi.

– Siitä se toisesta huumaantuminen alkoi, pari hymyilee.

Rakkaus on pieniä tekoja

Jo 55 vuotta naimisissa olleet jyväskyläläiset Irma ja Matti Pitenius ihastuivat aikoinaan toistensa miellyttävään olemukseen opiskellessaan Kuopiossa.

– Olemme aika samantyylisiä, Irma hymyilee.

Molemmat liikkuvat ahkerasti ja ovat eläkkeellä ollessaan vetäneet eläkeläisten liikuntaryhmiäkin. Yhteisiä harrastuksia on myös teatteri ja ristikoiden teko sohvalla vierekkäin istuen.

– Rakastumisen huuma hiipuu väistämättä, mutta muut asiat liimaavat yhteen vuosien myötä. Rakkaus ilmenee arjen pienissä teoissa, kuten siinä että keittää toiselle kahvit tai imuroi kodin, Matti miettii.

Nopeiden liikkeiden rakkaus

Aulikki ja Kari Venho olivat kuusi vuotta hyviä työkavereita Savonlinnan keskussairaalassa, kunnes työmatkalla suhde syveni. Puhuttavaa riitti ja riitti.

Matkan jälkeen Aulikki meni Karin työhuoneeseen selvittämään matkalaskuja.

– Kerroin Karille lopuksi, että olen rakastunut sinuun, mutta asiasta ei tarvitse puhua tämän jälkeen.

Kari hämmentyi ensin, mutta sitten kaikki näytti selvältä. Hän oli hiljattain jäänyt neljän lapsen yksinhuoltajaksi.

– Tuntui hyvältä, että kaikesta sai puhua Aulikin kanssa, joka ymmärsi ja oli kokenut samankaltaisia asioita.

Aulikissa Karia kiehtoo määrätietoinen toimeliaisuus.

– Minä olen tuittupää, Karilla on lehmän hermot, Aulikki kuvailee.

Kummallekin avioliitto on toinen. He avioituivat vuonna 1997. Vuotta aiemmin he muuttivat Savonlinnasta Jyväskylään.

– Kari sai Jyväskylästä uuden työn ja kysyi, lähdetkö mukaan. Sanoin että lähden ja irtisanouduin saman tien, Aulikki raportoi.

Parin mukaan heitä kantaa keskinäinen luottamus ja toinen toisensa tukeminen.

Tiesitkö?

Rakastavaisten ja ystävien juhla

Helmikuun 14. päivä vietettävä ystävänpäivä, englanniksi Valentine’s Day, on alun perin rakastavaisten juhlapäivä, mutta Suomessa sitä vietetään myös ystävyyden juhlana. Suomeen ystävänpäivä kotiutui 1980-luvulla.

Ystävänpäivän juuret ulottuvat legendan mukaan 200-luvulle, jolloin Pyhä Valentinus vihki keisarin kieltoa uhmaten salaa rakastavaisia. Keisari piti
naimattomia miehiä parempina sotilaina. Kun Valentinus jäi kiinni, keisari mestautti hänet. Rakastavaiset lähettivät Valentinukselle tyrmään kirjeitä ja pieniä lahjoja kiitokseksi. Tämän uskotaan aloittaneen ystävänpäivän lahjaperinteen.

Lähde: info.paivyri.fi/ystavanpaiva

Artikkeli Kun mä sinut kohtasin… julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Onko parisuhteessa oleminen näin helppoa? Kokemuksestani voin sanoa, että ei ole. Mutta, tiedän myös, että alun rakastumisen jälkeen on mahdollista ylläpitää ja vahvistaa rakkautta ja kiintymystä toiseen. Ja rakkaan luo voi löytää takaisin, vaikka yhteys olisi ollut kadoksissa pitkään.

Miten parisuhdetta sitten hoidetaan arjen keskellä? Yksi tärkeimmistä on itsestä ja omasta hyvinvoinnista huolehtiminen. Hyvinvoivana on helpompi olla läsnä toiselle, nauttia yhdessäolosta ja keskustella myös kiperistä asioista.

Erityisesti parisuhteessa meillä on kaipuu tulla kuulluksi ja ymmärretyksi. Se ei tarkoita samanmielisyyttä, vaan kiinnostusta ja myönteistä uteliaisuutta toisen ajatuksia, tarpeita ja tunteita kohtaan. Toinen opitaan tuntemaan kuuntelemalla.

Tärkeä arjen teko on myös huomion kiinnittäminen hyviin asioihin. Myönteinen palaute tuntuu hyvältä ja lisää uskoa ja tahtoa olla yhdessä. Se, mihin keskitymme, se kasvaa ja vahvistuu.

Yhdessä iloitseminen ylläpitää läheisyyttä. Yhdessä voi hullutella ja keksiä omanlaisia ja hauskoja perinteitä, joita on helppo toteuttaa arjessa. Vain taivas on rajana.

3 X Vahvista rakkautta parisuhteessa

1. Hyväksyminen
   Toisen hyväksyminen vikoineen ja ärsyttävine piirteineen ei ole helppoa, mutta tärkeää, koska toista ei kuitenkaan voi muuttaa. Ainoa, johon meillä on valta, on oma toimintamme.

2. Puhuminen ja kuunteleminen
Omien ajatusten sanoittaminen selkeästi ja toisen kuunteleminen kiinnostuneena ovat hyvä alku toimivaan vuorovaikutukseen. Ilmapiiri, jossa on lupa puhua vaikeistakin asioista, luo luottamusta ja halua jakaa syvempiäkin ajatuksia.

3. Hyvät teot
Rakkaus on tekoja. Pienet hyvät teot saavat puolison tuntemaan itsensä tärkeäksi ja arvostetuksi. Hyvää on helppo jakaa takaisin.

Kirjoittaja on kirkon perheneuvoja.

Artikkeli Jokainen parisuhde on ainutlaatuinen julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Suomessa kirkon perheneuvonnalla on pitkä historia. Neuvontaa alettiin järjestää jo 1940-luvulla, jolloin sotien synnyttämät traumat aiheuttivat kasvavassa määrin päihdeongelmia ja perheissä eropohdintaa. Kirkon järjestämällä neuvonnalla onkin takanaan jo 80 toiminnan vuotta. Suomessa perheasiain neuvottelukeskuksia toimii useita kymmeniä ja kirkon palkkaamia perheneuvojia on noin 180, joista osa työskentelee osa-aikaisesti.

Riikka Uuksulainen on yksi Etelä-Pohjanmaan perheasian neuvottelukeskuksen perheneuvojista. Hän on koulutukseltaan teologian tohtori, pari- ja perhepsykoterapeutti sekä ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti. Yleisimmiksi syiksi perheneuvontaan hakeutumiselle Uuksulainen mainitsee parisuhteen vuorovaikutusongelmat.

– Yhteydettömyys ja puhumattomuus puolisoiden välillä, seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset ja vanhemmuuden asiat. Ne ovat yleisiä syitä. Monesti me perheneuvojat miellämme, että olemme suhdetyöntekijöitä, toisin sanoen rakkauden ammattilaisia. Teemme töitä rakkauden, suhteiden ja lähisuhteiden kanssa.

Tuttu ja tärkeä paikka

Seinäjoella pääpaikkaansa pitävässä keskuksessa työskentelee kolme perheneuvojaa, vastaanottosihteeri sekä keskuksen johtaja. Perheneuvontaa keskus toteuttaa koko Etelä-Pohjanmaan alueella. Osan työviikosta perheneuvojat tekevät sivuvastaanotoilla Alajärvellä, Alavudella, Kauhajoella ja Kauhavalla.

– Ensimmäinen yhteydenotto tehdään aina vastaanottoomme, jossa sihteeri varaa keskusteluajan perheneuvojille. Meille voi soittaa kuka vain eikä palvelu vaadi kirkon jäsenyyttä. Tavoite on, että asiakas saa ajan kahden viikon sisällä yhteydenotostaan, Uuksulainen esittelee.

Keskuksessa riittää asiakkaita, sillä moni tuntee perheneuvonnan palvelut. Mainonnan suhteen keskuksessa on pidetty matalahkoa profiilia, mutta aikoja keskusteluille löytyy silti ja yhteyttä saa aina ottaa.

– Moni taho, kuten esimerkiksi työterveys tai sosiaalityö, saattaa vinkata palveluistamme. Meille tulemiseen ei tarvita lähetettä. Meille hakeutuvilla on vahva oma halu tehdä asioille jotain, kertoo Markku Orsila, joka toimii Etelä-Pohjanmaan perheasian neuvottelukeskuksen johtajana.

Usko esiin elämänarvoissa

Joskus käyntikerraksi riittää yksi kerta, useimmiten asioista keskustellaan neljä–kuusi kertaa. Moni kävijöistä on parisuhteessa, perheellinen ja työssäkäyvä. Perheneuvontaan voi tulla yksin, yhdessä tai perheen kanssa.

– Moni kysyy hengellisyydestä, koska meidän tiedetään olevan kirkon palvelu. Emme mene hengellisyys edellä, mutta emme sitä myöskään peittele. Asia on luonnollinen. Useimmiten ihmiset haluavat hoitaa parisuhdettaan eivätkä keskustella uskonasioista. Jos kuitenkin usko nousee keskusteluissa esille, esimerkiksi elämän arvoihin liittyvänä asiana, puhumme siitä, Orsila avaa.

Vaikka kirkon perheneuvonnassa jo nimi viittaa neuvontaan, antavat ammattilaiset harvoin neuvoja.

– Jonkin verran olemme saaneet palautetta, että neuvoja haluttaisiin enemmän. Viime aikoina olemmekin sitä hieman lisänneet. Kuitenkin niin, että pääpaino on aina asiakkaan kyvyssä itse löytää vastaukset sisältään elämänsä vaikeisiin kysymyksiin. Meidän tehtävämme on auttaa puhumaan niistä. Herättelemme kysymyksillä ratkaisujen löytämistä, Orsila kertoo.

Kirkon perheneuvonnassa keskusteluapua annetaan myös puolisoiden erotilanteissa ja siihen liittyen yhteisen vanhemmuuden suunnittelussa ja perheasioiden sovittelussa.

Toukokuussa parileiri Lankarissa

Seinäjoen seurakunnan Lankarin leirikeskuksessa järjestetään 5.–7.5.2023 Pari tunnetta -parileiri. Parisuhteelle tarkoitetun viikonloppuleirin tavoitteena on vahvistaa puolisoiden keskinäistä yhteyttä ja lisätä ymmärrystä omasta parisuhteesta. Leirin taustalla ovat tunnekeskeisen pariterapian menetelmät.

Tärkeässä roolissa ovat keskustelut oman parin kanssa. Leirillä ovat mukana perheneuvojat Markku Orsila ja Riikka Uuksulainen Etelä-Pohjanmaan perheasiain neuvottelukeskuksesta sekä kappalainen Arja Peltoketo Seinäjoen alueseurakunnasta.

Lisää tietoa leiristä seurakunnan verkkosivuilla: seinajoenseurakunta.fi/tapahtumat/2023-05-05/leiri-pariskunnille

Artikkeli Töitä rakkauden ja lähisuhteiden kanssa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Parisuhteeseen kannattaa panostaa, ajattelivat Minna ja Sakarias Liukko jo suhteensa alkutaipaleella ja bongasivat toiveisiinsa sopivasti Jyväskylän seurakunnan tarjoamat Suhteellisen kivaa -tapahtumat.

– Se tuntui heti omalta jutulta. Parisuhdepäivät olivat ihanan lämminhenkisiä, ja saimme niistä paljon, Minna muistaa.

Vuosien varrella he ovat tutustuneet parisuhdeilloissa, -päivillä ja -leireillä monenlaisiin ihmisiin eri taustoista ja elämäntilanteista. Samaistumispintaa löytyy, koska parisuhteissa samat asiat toistuvat.

– Huomasimme, että emme olekaan yksin juttujemme kanssa. Toisten parien tarinoista ja heidän löytämistään keinoista saa uutta näkökulmaa ja eväitä omaan ajatteluun – ja intoa kokeilla myös itse, Liukot kertovat kokemuksen äänellä.

Tapaamisissa mietitään parisuhdetta eri teemojen äärellä. Alustuksen tai johdannon jälkeen pureudutaan aiheeseen isommissa tai pienemmissä ryhmissä, tai kahden oman puolison kanssa.

– Käydään läpi ihan perusjuttuja, mihin on hyvä kiinnittää huomiota. Esimerkiksi kommunikoinnista puhutaan syystäkin paljon, ja omia tunteita on hyvä oppia tunnistamaan – aiheita, joihin kannattaa silloin tällöin palata, Sakarias Liukko kertoo.

Riitelyn aiheet saattavat myös vaihtua, kun aikaa kuluu ja elämäntilanne muuttuu.

Myös riitelemään oikein voi oppia. Esiin saattaa kummuta sellaista, mikä on jäänyt joksikin aikaa pinnan alle piiloon. Yhdessä keskustellen ne saa nostaa käsittelyyn ja tarvittaessa jatkaa työstämistä puolison kanssa oman arjen keskellä.

– Riitelyn aiheet saattavat myös vaihtua, kun aikaa kuluu ja elämäntilanne muuttuu, Minna Liukko huomauttaa, ja molemmat tuumaavat, että rakentavaa riitelyä joutuu yhä vaan opettelemaan.

Liukot ovat innostuneet myös alustamaan kokoontumisiin ja järjestämään tapahtumia yhdessä muiden vapaaehtoisten parien ja perhetyöntekijä Anne Savolinin kanssa.

– Olemme nimenomaan vertaisina mukana, mutta joillakin pareista on jo pitkä kokemus parisuhdetyöstä, ja saamme hyvää oppia siinä rinnalla.

He kutsuvat kaikenlaisia pareja osallistumaan, ja myös ideoimaan ja suunnittelemaan toimintaa. Kevään mittaan on luvassa muun muassa matalan kynnyksen tapahtumia Sepän Kipinässä.

– Parisuhteessa ei tarvitse olla mitään vikaa, että lähtee mukaan. Kyse on suhteen hoitamisesta, koska muuten se saattaa vuosien kuluessa hautautua arjen alle, Sakarias Liukko kannustaa.

– Luvassa on takuulla mukavaa yhdessäoloa, keskustelua ja laatuaikaa oman kumppanin kanssa.

Suhteellisen kivaa -tapahtumiin saa tulla mukaan haluamallaan osallistumisen tasolla: vain kuuntelemaan ja keskustelemaan tai itselleen voi halutessaan ottaa enemmän vastuuta järjestelyistä. Jokainen on tervetullut omana itsenään ja sellaisena pariskuntana kuin on.

Kun tittelit jätetään oven ulkopuolelle, olemme kaikki tasavertaisia.

Joukossa voi olla vasta seurustelun aloittaneita nuoria pareja, kihlapareja ja avio- ja avoliitossa olevia pariskuntia laajalla ikähaitarilla. Muille voi jakaa asioitaan sen verran, kuin itse haluaa.

Itsensä voi esitellä etunimellä, eikä ammatista tai työstä tarvitse mainita mitään.

– Kun tittelit jätetään oven ulkopuolelle, olemme kaikki tasavertaisia, ja se on todella vapauttavaa, Liukot päättävät.

Suhteellisen kivaa

Parisuhdeillat Sepän Kipinässä (lapsille omaa ohjelmaa):

• 16.2. klo 18 Sanat ja Teot
• 23.3. klo 18 Ristiriidat ja Anteeksianto
• 25.5. klo 18 Rakkaus ja Tunteet.

Parisuhdepäivä Kuokkalan kirkossa 15.4. klo 10–16 (lapsille omaa ohjelmaa).

Parisuhdeleiri 8.–10.9.2023 Leirikeskus Koivuniemessä.

Kysy lisää: anne.savolin@evl.fi, 050 380 0583.

Artikkeli Suhteellisen kivaa! julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Aisti, miltä pikkuinen tuoksuu tai miltä puolison iho tuntuu tai miten taivaalliselta arkiruoka maistuu suussa.

Ammattilaiset, artikkelit ja sosiaalinen media luovat kuvaa tietynlaisesta parisuhteesta ja perheestä. Hyviä ajatuksia lukiessa ja idyllisiä kuvia katsellessa voi mennä harhaan. Rima nousee korkealle. Ponnistelen hampaat irvessä, että yllän ihannoimaani idealismiin.

Oikeasti tavallinen on parasta. Kukaan ei halua täydellisyyteen pyrkivää perheenjäsentä. Sinä riität. Olet rakastettava erehtyvänä ja epätäydellisenä.

Lapsi kaipaa paljon huomiota ja vaivannäköä. Jos pistän lapsen aina etusijalle, kulutan itseni loppuun. Aikuisen velvollisuus on pitää huolta omista tarpeistaan. Sopikaa, että saatte molemmat aikaa itsellenne tärkeisiin asioihin. 

Vanhemmuus on hieno tehtävä, joka monilla jättää parisuhdetta jalkoihinsa. Parisuhde on kuitenkin lapsen koti. Antamalla aikaa aikuisten väliselle läheisyydelle, rakennatte lapsen elämän turvallista pohjaa.

Lue lisää:
blogit.terve.fi/rakkauden-ammattilaiset
facebook.com/rakkaudenammattilaiset

Vaali parisuhdettasi

Vaihda kuulumiset
Raivaa päivittäin ainakin muutaman minuutin tila puolison kohtaamiselle. Pysähdy, katso silmiin, unohda hetkeksi kiire ja kysy vaikkapa: ”Millainen päivä sulla on ollut?” tai yksinkertaisesti: ”Mitä kuuluu?”

Lempeä kosketus
Harjoittele koskettamaan arkisen touhun keskellä. Jos mieltäsi painaa jokin asia tai olet uupunut, pyydä kumppanilta halausta tai sylihetkeä. Lempeä kosketus vähentää stressiä.

Yhteinen kävelyhetki
Lähtekää yhdessä kävelylle. Monet pariskunnat pystyvät lenkillä puhumaan tavallista helpommin, eivätkä hiljaiset hetketkään haittaa. Vauvaperhe voi lähteä kävelylle vaunujen kanssa. Kolmen vartin kävelylenkkiin ei tarvita pitkäaikaista lastenhoitajaa.

Kirjoittaja Anja Nwose on kirkon perheneuvoja sekä bloggaaja ja vloggaaja Rakkauden ammattilaisista

Artikkeli Tavallinen on parasta parisuhteessa ja perheessä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Podcasteja on helppo kuunnella missä vain.

– Mukaan valikoitui parisuhdekysymyksiä, joista ihmiset ovat kiinnostuneita. Erityisesti perheiden monimuotoisuutta koskevat kysymykset ovat tässä ajassa vahvasti läsnä, perheterapeutit kertovat.

– Varsin tavallinen kokemus on, että ideaalielämä tuntuu karkaavan kauemmaksi omasta todellisuudesta. Tietty vaativuus liittyy myös parisuhteeseen. Toisaalta ihmiset ovat rehellisiä sen suhteen, millaisessa parisuhteessa haluavat olla, Petterson toteaa.

Pettersonin kokemuksen mukaan vastauksia parisuhteen vaikeuksiin etsitään usein ensin itse ennen parisuhdeterapiaan hakeutumista.

– Podcastit tarjoavat virikemateriaalia, johon on helppo tutustua ja saada sitä kautta joitakin langanpätkiä, joiden avulla parisuhteen kysymyksiä voi lähteä avaamaan.

Kynnys hakea apua on varsinkin nuorempien ikäpolvien parissa laskenut.

– Parisuhde on elämässä niin tärkeä asia, että siihen halutaan panostaa. Häpeän tunne ongelmien edessä on onneksi hälvenemässä, Paula Ruotsalainen tietää.

Espoon Perheasiain neuvottelukeskuksessa työskentelevä Ruotsalainen hyödyntää työssään eri terapiasuuntauksia. Tärkeintä on yhdessä pariskuntien kanssa löytää lisää armollisuutta suhteeseen, vahvistaa rakkautta ja tuoda esiin toivon mahdollisuus.

Myötätunto, ymmärrys ja rakkaus ovat tärkeitä teemoja myös Töölön seurakunnan perheneuvojalle Juha Pettersonille.

– Vaikeistakin tilanteista voi selvitä, Petterson muistuttaa.

Tiesitkö?

• Suhden klinikalla -podcast sarja on kuunneltavissa muun muassa seuraavissa kanavissa: Spreaker, Spotify, Apple Podcast, Google Podcast, Deezer.
• Sarjassa on kahdeksan jaksoa, jotka ovat noin 40–50 minuutin pituisia.
• Suhde klinikalla -podcastin on julkaissut Kirkon viestintä.

Kuvateksti: Parisuhde on niin tärkeä asia elämässä, että siihen halutaan panostaa. Verkossa julkaistuissa podcasteissa eli äänitallenteissa käydään läpi yleisimpiä parisuhteeseen liittyviä kysymyksiä. Aihekuva.

Artikkeli Mikä avuksi, kun ideaalielämä karkaa kauemmaksi arjesta? julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Joskus joulurauha löytyy uunista.
– Lapsuusperheessä joulukinkun kypsyysaste ei ollut kummankaan mielestä sopiva. Vasta omassa perheessä löysimme molemmille mieluisan, lähes kuivaksi paistetun kinkun.

Siitä syntyi hyvä pohja yhteisille jouluille.

Parikymmentä vuotta naimisissa olleet viiden lapsen vanhemmat Terhi Ruokonen-Jalo, 45, ja Erkki Jalo, 50, huokaavat joulun tulevan vuosi vuodelta nopeammin, eikä suinkaan vähemmin odotuksin.
– Itsekin odotan, että joulu tulee aina hyvänä, lämpimänä ja hellänä, myöntää Terhi.

Ja Erkki jatkaa: – Mitä isommat odotukset, sitä suuremmat pettymykset.

JALOT ovat opettelemalla opetelleet puhumaan asioista toisilleen suoraan, myös niistä toiveista ja paineista, joita yhteiset juhlat ja vapaat synnyttävät. Pitkässäkin parisuhteessa toisen ajatukset saattavat jäädä arvoituksiksi, jos niitä ei kysy ja oikeasti kuule. Tai jos toinen ei niitä kerro.

LIIKKALAN MYLLÄRI Erkki ja viitisen vuotta sitten papiksi valmistunut Terhi ovat käyneet parisuhdeleireillä vuodesta 1999 lähtien. He ovat myös toimineet vetäjinä ja vertaistukena muun muassa maaseutuyrittäjien leireillä.

Niillä isona etuna on vetäjien konkreettinen kokemus siitä, mitä on yrittää yhdessä, vieläpä sukutilalla, jossa läsnä ovat esivanhempien tarinat ja toimintamallit.

Jalon pariskunta toimi vuosia yhdessä Liikkalan mylläreinä. Yhä tarvittaessa Terhi tekee niitäkin töitä.

Erkin sanoin parisuhde on elämän tärkein suhde, johon heijastuu käytännössä kaikki: työ, läheisten asiat, oma vointi, ikä, aikamme hektisyys, muutokset, väsymiset, sairaudet.

Tämän Terhi näkee työssään Kotkan perheasiain neuvottelukeskuksessa. Perheneuvoja törmää samoihin tunteisiin ja kriiseihin itsekin.
– Tässä keski-ikäisten elämänvaiheessa päivät ovat XXXL-täynnä. Monilla on yhä omat vanhemmat mukana perhekuvioissa, joihin lapset vielä tuovat kumppaninsa ja omat perheensä. Samassa paketissa on usein monta sukua, joiden kanssa selvitä joulusta.

VIIME JOULUNA Jalon perheessä kokeiltiin kompromissia. Terhin suku kokoontui joulunviettoon jo aatonaattona, aatto pyhitettiin omalle perheelle ja tapania vietettiin Erkin suvun kanssa.
– Toimi hyvin, iloitsee Terhi.

Joulunakin voi joustaa, vaikka siihen liittyy erityisen paljon perinteitä. Joulu tulee – ja menee – vaikka pöydässä olisi pakastepitsaa.
– Olennaista olisi kuunnella itseään: Mikä on minulle tärkeintä joulussa. Minä en voisi kuvitella joulua ilman lauluja. Tai lanttulaatikkoa ja kinkkua! Koko perhettä koolla. Tiskipöytäkin pitäisi selvittää niin, että sitä katsoessa voi rauhoittua, Terhi naurahtaa.

Erkille joulussa tärkeintä on koota yhteen kaikki läheiset, ehkä tehdä joulukin yhdessä, vaikka nyyttikestiperiaatteella. – Ja joulukuusi pitää olla!

Terhin mielestä joulu ei tarvitse komeita kulisseja, mutta jotenkin sen pitää nousta arjen yläpuolelle. Omissa ajatuksissamme, keskinäisissä tunteissamme?

JOULUEVANKELIUMI muistuttaa, että joulu tulee talliinkin. Marian ja Joosefin lapsenodotukseen liittyi kaaosta ja hätää, Jeesus syntyi äärioloihin, ja silti me joka vuosi juhlimme sitä.

Elämässä ja parisuhteessa juhlaa on arkea huomattavasti vähemmän. Molemmissa haastavinta lienee läheisyyden ja etäisyyden tasapaino.

Kun perhe, tai suku, ehkä pitkänkin etäisyyden jälkeen kokoontuu yhteen hakemaan joulun tunnelmaa, voi päiväkausien valmistelu ja äärimmäinen sinnittely räjähtää riidaksi tai mökötykseksi, mikä ei varsinaisesti luo hyvää lämmintä hellää tunnelmaa.

Terhi ja Erkki ovat poimineet parisuhdeleireiltä muutamia hyviksi havaittuja, jouluunkin sopivia niksejä. Yksi on kuulumiskierros, jonka voi käydä läpi yhteisessä joulupöydässä perheen tai isommankin porukan kesken. – Jokainen saa kertoa, miltä tuntuu ja minkä tahtoo, vaikka vain huokaisemalla, Terhi toteaa.

Kaikilla tämä ei tietenkään toimi, kuten eivät parisuhdeleiritkään. Kaikki eivät kaipaa asioiden jakamista, eikä ketään saa siihen pakottaa.

– AINAKIN sen leirit ovat opettaneet, että täydellisiä suhteita ei ole. Kaikissa on haasteensa, eikä valmiiksi tule koskaan, painottaa Erkki.

Hän lähti ensimmäiselle leirille, kuten kai useimmat miehet, vaimon pyynnöstä, mutta innostui pian itsekin.

Leireiltä pariskunta kokee saaneensa niin virikkeitä kuin uusia näkökulmiakin. Toisilta pareilta tulee myös vertaistukea.
– Mitään yleistä ei silti voi sanoa, ei parisuhteista eikä leireistä. Ei ole yhtä hyvän parisuhteen mallia. Kuten ei joulunkaan, Terhi huomauttaa.

Hyvä vinkki voisi olla: Katso elämää sellaisena kuin se on. Kriiseineen ja mahdollisuuksineen, joita on tarjolla läpi elämän.

Parhaimmillaan pitkä parisuhde opettaa toisen tuntemisen ohella itsetuntemusta. Se antaa mahdollisuuden oivaltaa, että yhdessä on sekä rankkaa että ihanaa; että koko ajan kertyy lisää asioita, jotka voivat yhdistää, mutta myös erottaa; että koskaan ei voi tietää, mitä on edessä. Voi vain uskoa, toivoa ja rakastaa.

Suurinta on rakastaa.

Artikkeli Sellaisena kuin olet julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Virtahevon jälkeen Hellsten on julkaissut ihmisen sisäiseen kasvuun liittyvistä teemoista parikymmentä teosta. Kirjassa Saat sen mistä luovut (2000) hän kuvailee, kuinka elämän hallinta on harhaa ja kuvitelmaa, ja että tie parempaan elämään kulkee paradoksien kautta.

Samankaltainen paradoksi on myös apostoli Paavalin kuvaus kristityn elämästä Jumalan armon varassa: ”Minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.” Vuonna 2016 ilmestyneessä teoksessa Tähän olen tullut Hellsten kirjoittaa avoimesti uskostaan ja omasta hengellisestä tiestään.

Juuri ilmestyneessä uutuusteoksessaan Enää en pelkää Hellsten pohtii rakkauden voimaa ja läsnäolon ihmettä. Terapeutin mukaan ei ole muuta tilaa, missä ihminen voisi elää ja selviytyä, kuin rakkaus. Rakkaus edellyttää aitoa kohtaamista. Liittymisen ja kohtaamisen vastakohta on pelko.

”Pelko, josta puhun, on perustavaa laatua olevaa turvattomuutta. Rakenteellinen, syvällä olemuksessa oleva elämän pelko on syntynyt yhteyden puutteesta, läsnä olevien vanhempien ikävästä. Se on minuun valettu jo lapsuudessa”, kertoo alkoholistiperheessä kasvanut Hellsten.

Turvattomuuden seurauksena hänen kokemuksensa mukaan on usein pyrkimys suorittaa ja hallita, halu ottaa elämä omiin käsiin sen sijaan, että itse antautuisi elämän käsiin. Tämä vahvuutena näyttäytyvä suojapanssari voi ilmetä esimerkiksi pakonomaisena tarpeena onnistua ja menestyä, omaisuuden keräämisenä, vallanhaluna tai elämysten ja nautinnon metsästämisenä.

Ego ei voi luoda turvaa. Vain rakkaus luo.

”Tällaisen rautaisen egon kehittänyt ihminen ei itse näe omassa tilanteessaan mitään problemaattista. Mutta elämää ei voi hallita, eikä ego voi luoda turvaa. Syvällä sisimmässä oleva pelkotila syvenee vain entisestään, kun ihminen intuitiivisella tasolla tämän kuitenkin tajuaa.”

Pimeys nousee varjostani

Hellsten pitää itsetuntemusta ja -ymmärrystä toimivan ihmissuhteen edellytyksenä. ”En voi nähdä sinua, ellen näe itseäni”, lukee hänen nettisivullaan.

”Kun ei näe varjoaan, heijastaa sen toisten päälle ja pimentää sillä ihmissuhteensa. Turvaton ihminen ei pysty liittymään toiseen, vaan ainoastaan käyttämään toista omiin tarpeisiinsa. Hän näkee vikoja muissa ja kyselee kumppaniltaan, miksi toimit noin tai näin, eikä ymmärrä, että pimeys nouseekin hänestä itsestään. Jos suhteessa molemmat toimivat näin, syntyy krooninen rähinä, joka voi kestää vuosikymmeniä.”

Jos kaikki tapahtuu täysin tiedostamattomasti, kuten kirjailija-terapeutti väittää, miten tästä kierteestä voi sitten vapautua, miten tulla tietoiseksi omasta varjostaan?

”Monesti tarvitaan kärsimystä. Vaikeudet kenties alkavat kammeta ihmistä ulos vankilastaan. Ihminen joutuu nöyrtymään ja alkaa hahmottua tietoinen kysymys: Miksi näin aina tapahtuu?

Todellisuus on spiraalinmuotoinen. Hellsten palaa jatkuvasti samoihin perusasioihin ja -sanoihin. Nöyryys, tietoisuus, liittyminen, rakkaus.

Haluan liittyä sinuun, en käyttää sinua.

”Kun alkaa tiedostaa itseään, näkee itsensä ja toisen erillisenä. Voin sanoa hänelle: Haluan liittyä sinuun, en käyttää sinua. Ja kun sitten vihdoin on elämälle avoin, voi kokea läsnäolon ihmeen ja rakkauden voiman omassa elämässään.”

Uinuvan tietoisuuden herättelijä

Hellstenin mukaan meissä kaikissa on sama tietoisuus elämän ja ihmisyyden perusasioista. Itsestään tietoiseksi haluava voi saada tukea kirjoista ja koulutuksista.

”Jos luennoitsija tai kirjailija puhuu tietoisuudesta käsin, puhuu totta oman kokemuksensa ja elämänsä kautta, kuulijoissa oleva uinuva tietoisuus resonoi.”

Terapeutin kokemuksella Hellsten väittää meidän olevan koko kulttuurin kattavassa unessa. Suurin osa ihmisistä nukkuu – eikä nukkuva tiedä nukkuvansa.

”Kaikki voidaan huonosti, ollaan kateellisia ja katkeria. Mutta tässä ei ole mitään ihmeellistä, sillä se on normi. Se on tiedostamattomuus, jossa massa elää. Valheellinen uni, joka tuntuu todellisuudelta. Kysymyksessä on massiivinen elämän hukkaan heittäminen!”

Luennoijana ja kirjailijana Hellsten on kuin tutkimusmatkailija joka on jatkuvasti liikkeellä. Hän kulkee kysymykset ja ihmettely edellä ja haluaa jakaa ihmisille oivalluksia, joita on löytänyt.

”Sanon usein, että en puhu mitään sellaista, mitä te ette jo tiedä. Unessa olevaa tietoisuutta vain pitää herätellä joskus raskaidenkin kerrosten alta.”

Artikkeli Rakkaus voittaa pelon julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Näin jälkikäteen ajatellen muutokselle oli syynsä. Olin jo vuosikausia työskennellyt erilaisissa projekteissa, joissa perhe oli keskiössä. Tälle työlle oli todella tarvetta.

Savolin on ollut mukana käynnistämässä lukuisia uusia toimintamuotoja. Varsin usein sykäyksen toiminnalle ovat antaneet ihmisten yhteydenotot ja niistä nousevat tarpeet. Myös muissa seurakunnissa tapahtuneesta uudenlaisesta toiminnasta on saatu hyviä vinkkejä ihmisiltä.

– Työntekijänä täytyy olla ajan hermolla. Ei voida lähteä siitä, että kun on aina toimittu näin, niin ei ole tilaa millekään uudelle.

Työnsä ohessa Savolin suoritti ammatillisia opintoja ja hankki monipuolista täydennyskoulutusta, joka mahdollisti parisuhdeneuvonnan ja erilaisten pienryhmien vetämisen. Ekavauvaryhmät käynnistyivät.

Hieman myöhemmin toimintansa aloittivat synnytyksen jälkeinen masennusryhmä sekä lasten suru- ja eroryhmät.

Vuosittain toteutettavia lasten sururyhmiä ei järjestä Keski-Suomen alueella kukaan muu kuin Jyväskylän seurakunta. Ennaltaehkäisevä parisuhdetoiminta on ollut työn keskiössä koko ajan. Parisuhteen palikat, Solmuja parisuhteessa -parineuvonta ja Vanhempain neuvo -eroperheen vanhemmille sekä parisuhdepäivät ja -leirit ovat olleet kysyttyjä vuodesta toiseen.

– Parineuvontaan on niin paljon tulijoita, että tänä vuonna se toteutetaan ensimmäistä kertaa ryhmämuotoisena.

Kynnys ottaa yhteyttä on madaltunut

Maaliskuussa toimintansa aloittanut Totaaliyksinhuoltajien ryhmä kokoontuu joka toinen viikko. Savolinin lisäksi mukana on kaksi lastenohjaajaa huolehtimassa lapsista.

– Tämäkin ryhmä syntyi äitien omista tarpeista. He ottivat yhteyttä seurakuntaan. Sitten suunnittelimme yhdessä, miten ja missä kokoontuisimme.

Savolin on huomannut, että kynnys ottaa yhteyttä on madaltunut vuosien aikana. Avun hakeminen ei hävetä niin kuin kenties ennen. Tänään pidetään vahvuutena sitä, että osoittaa olevansa halukas panostamaan parisuhteeseen ja tekemään sen eteen työtä.

– Joskus kustannetaan häälahjaksi jopa parisuhdeleirejä. Halutaan antaa jotakin ennaltaehkäisevää ja rakentavaa.

Savolin on havainnut, että aikaamme liittyvä alituinen kiire voi johtaa siihen, että parisuhteen hoitamiselle ja perheen yhdessä tekemisille ei enää jää riittävästi aikaa.

– Vanhemmat kuormittuvat helposti, kun työpäivän jälkeen viedään lapsia harrastuksiin, ja arkielämä on täynnä tekemistä aamusta iltaan.

Lapsen syntymä ja vanhemmaksi tulo voi Savolinin mielestä johtaa tilanteeseen, jossa oma parisuhde ja sen vaaliminen jäävät vanhemman roolin jalkoihin.

– Näin voi helposti käydä, ja siksi on tärkeää raivata tilaa myös puhtaasti kahdenkeskiselle ajalle. Omina persoonina, eikä niinkään vanhempina.

Artikkeli Työssä on raivattava tilaa uudelle julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Tätä se on, kun lapset – jotka täyttivät talon pelkällä olemassaolollaan – ovat poissa! Omillaan jo niin, ettei heistä kuule päivä- tai viikkokausiin. Mitähän niille kuuluu?

Ja tuossa pyörii tuo, joka vuosikymmenet oli vain se toinen vanhempi, usein lasten taustalla. Tunnenko minä tuon ihmisen? Hyvä jos itsenikään, kaikkien näiden vuosien jälkeen! Tai ehkä se toinen ehti jo fyysisestikin lähteä.

Lasten kotoa muutto on suuri mahdollisuus. Voi viimein kuunnella sisintään ja tehdä asioita, jotka jäivät lasten tarpeiden takia tekemättä. Lopultakin saa oman työhuoneen, voi rauhassa katsoa lempisarjaansa. Ja viettää laatuaikaa puolison kanssa!

Vaan jos puolisoa ei ole. Tai tällä onkin omanlaisensa yllättävät tavoitteet. Perhepinnan alta ei löydy enää mitään yhteistä?

Lapsetkaan eivät välttämättä irtaannu kotoa kertaheitolla. Poislentänyt palaa siipirikkona takaisin. Tuo mukanaan ihmisiä, joita äiti tai isä eivät kotiinsa tahtoisi. Käyttää lapsuuskotiaan ruokalana, pesulana, pankkina. Tai päiväkotina.

Lasten kotoa muutto on suuri kriisin mahdollisuus.

 ”Rakas Jumala, kiitos puolisosta, jonka kanssa olen saanut kulkea yhdessä tänne asti. Auta minua luopumaan odotuksesta, että toinen muuttuisi. Anna minulle hyväksyvää mieltä ja kiitollisuutta kaikesta hyvästä, mitä puolisossani on.”

Saara Kinnunen on eläkkeellä perheneuvojan työstä ja kirjoittanut lukuisia kirjoja perhe-elämästä, muun muassa vuonna 2006 ilmestyneen Kun pesä tyhjenee. – Minun ammatti-ihmisenä luulisi olleen valmistautunut, hän hymähtää.
– Silti uusi tyhjän pesän tilanne löi päin kasvoja. Oikein kunnolla vasta sitten, kun kaikki lapset olivat asettuneet omilleen, viimeisin kahdeksisen vuotta sitten.
– Silloin aloin kysellä: Mikä on minun elämäni, tehtäväni?
– Viime keväänä sitä erityisesti miettiessäni tunsin kuin Jumala olisi sanonut: Sinulla on miehesi. Se lause avasi silmäni, kehotti pohtimaan, mitä voisimme tehdä yhdessä.

11 lastenlapsen isovanhemmilla on kyllä kysyntää, mutta myös opettelemista siinä, miten paljon osallistua lasten perhe-elämään. – Olen yrittänyt olla roikkumatta lapsissa, tunnistaa etäisyyttä toivovat viestit.

Perheneuvojan työssään Kinnunen nosti esiin toivon näkökulmaa. Elämän tienhaaroissa piilee aina uuden mahdollisuus, tilaisuus kysyä: Mitä tahdot loppuelämältäsi?

”Hyvä Jumala, ole Sinä erityisen lähellä niitä, jotka jäävät yksin tyhjentyneeseen pesään. Ole läsnä niissä hetkissä, kun menneisyyden muistot vaativat käsittelyä.”

 Myös puolisolta voi kysyä: Mitä toivot elämältäsi? Vaikeaa? Kieltämättä, jos puheyhteyttä ei enää juuri ole, ja toinen tuntuu vieraalta, johon ei tahdo edes tutustua.

Kinnunen on neuvonut puolisoita kysymään itseltään, miksi silloin tahdoin juuri tämän ihmisen? Miten rakastuimme, mihin hänessä ihastuin? Tuskin kaikki nuo ominaisuudet ovat puolisosta kadonneet.

Toista ei voi muuttaa, vaivoin itseäänkään, mutta jos tahtoa löytyy, voi luoda yhdessä uuden elämäntavan. Mitä hyvää näet parisuhteessasi, sellaista jota tahdot jatkaa? Mitä kaikkea on saavutettu yhdessä? Lapset ainakin! Näiden lähdettyä voi löytyä vielä jotain uutta yhdessä tavoiteltavaa. Jotkut rakastuvat toisiinsa uudelleen. Toiset eroavat.

Useimmille ero on suuri tappio, mutta voi joskus olla myös paras vaihtoehto, jos seuraavat 30 vuotta näyttäisivät tarjoavan yhtä samaa puhumattomuutta.

Ihmeitäkin tapahtuu. Pariterapiassa Saara Kinnunen sai joskus todistaa, kuinka täysin toivottomalta tuntuvassa tilanteessa pariskunta alkoikin rakentaa yhdessä uutta tulevaisuutta.

 ”Tee meistä vanhemmista rukouksen ihmisiä, että väsymättä kannamme omia lapsiamme sinun valtaistuimesi eteen. Näytä Sinä voimasi lastemme elämässä. Täytä meidät rauhalla ja ilolla.”

Rukouslainaukset Saara Kinnunen: Kun pesä tyhjenee. Perussanoma 2006.

Artikkeli Vihdoinkin kahden julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.