Kesäparatiisi. Sellaisena moni haluaisi Tuomiojärvellä sijaitsevan Lehtisaaren kesäkodin säilyttää, kun uudistunut Lehtisaari avataan jälleen ensi kesänä. Kuluneen kesän Lehtisaari on ollut kiinni rakennustöiden vuoksi.

Toiveita ja odotuksia saaren toiminnan kehittämiseksi kartoitettiin kesän alussa järjestetyllä kyselyllä. Muutamassa viikossa vastauk­sia tuli 454.

– Kysely osoitti, että Lehtisaari on monelle jyväskyläläiselle tärkeä paikka. Ensi kesää odotetaan jo innolla, Jyväskylän seurakunnan nuorisotyönohjaaja Pasi Bom kertoo.

Uudet, modernimmat puitteet antavat toiminnalle monenlaisia mahdollisuuksia. Mitään radikaaleja muutoksia toimintaan ei kyselyn perusteella kuitenkaan haluta, eikä niitä Bomin mukaan ole tulossakaan.

– Enemmistön mielestä parasta saaressa ovat uiminen ja saunominen. Kävijät arvostavat erityisesti saaren luontoa ja mahdollisuutta rauhoittumiseen, Bom summaa.

Vastaajat pitävät tärkeänä, että saari pysyisi jatkossakin kaikkien­ yhteisenä kesämökkinä ja kohtaamispaikkana, ja toiminta olisi avointa ja maksutonta. Myös saaren päihteettömyys ja savuttomuus saavat kiitosta. Esteetön kulku saunaan ja päärakennukseen huomioidaan jo rakennusvaiheessa.

Kävijät arvostavat erityisesti saaren luontoa ja mahdollisuutta rauhoittumiseen.

Erilaista ohjelmaa toivottiin sopivassa määrin luonnosta nauttimisen lomassa. Kannatusta saavat muun muassa konsertit ja musaillat, perheiden puuhapäivät, taidetyöpajat ja hengelliset tilaisuudet.

Yksi toive on jo varmasti toteutumassa.

– Kyselyssä toivottiin kovasti kahvilaa. Kahvio tekee paluun saareen uusien tilojen myötä, Bom vahvistaa.

Bomin mukaan palautteet ovat hyvin linjassa alustavien suunnitelmien kanssa. Lehtisaari-työryhmä käy palautteet tarkasti läpi ja ne pyritään ottamaan huomioon mahdollisuuksien mukaan.

Useimmille saari on tullut tutuksi jo vuosien varrelta, mutta yllättävän moni – neljäsosa vastaajista – ei ole käynyt Lehtisaaressa aiemmin.

– Joukossa on Jyväskylään muuttaneita sekä niitä, joilla ei ole ollut tietoa mahdollisuudesta vierailla saaressa. Tiedonkulkuun on jatkossa kiinnitettävä enemmän huomiota, Bom sanoo.

Artikkeli Kahvila tekee paluun julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kaikki vanhat rakennukset on purettu kuluneen talven aikana. Saari odottaa nyt rakennustöiden alkamista.

Vanhan väistyminen uuden tieltä on saanut mielen haikeaksi.

– Saari on juuri nyt hyvinkin tyhjä taulu, Bom kuvailee.

Vakiokävijät ovat jääneet kaipaamaan erityisesti rannassa sijainnutta saunaa ja sen tunnelmaa.

– Moni toivoi, että sauna olisi säästetty, mutta rakennus todettiin niin huonokuntoiseksi, ettei sitä­ kannattanut lähteä korjaamaan.

Bom uskoo, että tunnelma saaressa säilyy edelleen uudistuksista huolimatta.

– Lehtisaari on jatkossakin jyväskyläläisten kesämökki, johon on helppo ja vaivaton saapua ja viettää aikaa.

Kesän aikana Lehtisaareen rakennetaan päärakennus, sauna, pukukoppi, puuliiteri, varasto ja grillikatos. Uusi päärakennus ja sauna ovat puolilämpimiä hirsirakennuksia. Väriltään kaikki rakennukset ovat perinteikkään punaisia, kuten aiemmat saaren rakennukset.

Saunaan ja päärakennukseen tulee myös sähkö ja vesi. Nämä liittymät on rakennettu saareen jo aiemmin valmiiksi.

Rakennustöiden on määrä valmistua kesän ja syksyn aikana.

– Tavoitteena on, että vain pihatöitä jäisi ensi keväälle, ja saari olisi auki kävijöille alkukesästä 2025, Jyväskylän seurakunnan kiinteistöpäällikkö Maritta Lukkarinen kertoo.

Kustannusarvio Lehtisaaren uudisrakentamiselle on noin 1,35 miljoonaa euroa.

Pasi Bom odottaa jo innolla tulevaa.

– Lehtisaari ei ole jatkossa enää vain pelkkä yleinen sauna. Katto pään päällä antaa aivan uudenlaisia mahdollisuuksia seurakunnan toiminnan kehittämiseksi saaressa.

Palautetta ja ideoita toivotaan myös kaupunkilaisilta – niin uusilta kuin vanhoilta kävijöiltä.

– Nyt on oikea aika antaa palautetta. Jos ei ole aiemmin käynyt saaressa, voi unelmoida, millaiseen paikkaan haluaisi tulla käymään, Bom kannustaa.

Mitä toiveita sinulla on Lehtisaaresta? Osallistu kyselyyn Jyväskylän seurakunnan nettisivuilla jyvaskylanseurakunta.fi.

Artikkeli Kuin tyhjä taulu julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Dokumentaarinen taiteilija Mika Pekkanen ammentaa ideat teoksiinsa tarkkailemalla ympäristöä. Usein hän pysähtyy jonkun tietyn hetken, ihmisen liikkeen tai kauniin rakennuksen äärelle ja pohtii, mitä haluaisi maalata siitä paperille. Rajaaminen on Pekkasen työssä olennaista: hän nostaa tilanteesta esiin jotain erityistä. Tai lisää sinne tarvittaessa jotain – vaikkapa lokin tai lastenvaunuja työntävän äidin.

Maalattavista kohteista Pekkasta puhuttelevat tyypillisesti kaupunkiarkkitehtuuri ja ihmisten toiminta laaja-alaisesti. Hän on maalannut ihmisiä ehtoollisella, sairaalassa, tehtaissa, golfkentällä ja kahvilassa. Usein hänen teoksissaan näkyy taustalla rakennuksia. Jyväskylän poikana hän maalaa mieluusti täkäläisistä maisemista. Kirkkopuisto, Jyväsjärvi ja Kävelykatu ovat inspiroineet häntä jo useampaan teokseen eri vuodenaikoina.

Kun Pekkanen kiinnostuu jostain aiheesta tai tilanteesta, hän ottaa siitä valokuvan, jonka pohjalta hän alkaa työstää teosta paperille ateljeessaan. Ensitöikseen hän kastelee paperin ihan märäksi.

– Tämä on minulle tärkeää. Märälle paperille saan tehtyä hyvin laveerauksia eli laajoja väripintoja, kuten taivaan ja veden sävyjä, jotka sulautuvat toisiinsa, hän kuvaa.

Pidän akvarellitöiden raikkaudesta, keveydestä ja herkkyydestä.

Kun teos on kuivunut, siihen voi tuoda ohuemmilla siveltimillä tarkkoja viivoja ja pystyvetoja, joiden ei tarvitse levitä taustaan.

Teini-ikäisestä lähtien maalausta harrastanut Pekkanen maalaa toisinaan myös autenttista ympäristöä ulkona. Tätä nykyä hän maalaa pääsääntöisesti akvarelliväreillä, joista hän innostui muutamia vuosia sitten. Tyylilaji vei miehen mukanaan, ja tekemisestä on muodostumassa hänelle päätyö.

– Pidän akvarellitöiden raikkaudesta, keveydestä ja herkkyydestä. Haluan tarjota teoksillani ihmisille toivoa, uskoa ja valoa.

Maalatessaan Pekkanen kuuntelee mieluusti musiikkia. Se tuo hänelle seuraa ja inspiraatiota.

– Olen sosiaalinen ihminen, eikä hiljaisuus oikein sovi minulle. Taiteen tekeminen on muutenkin aika yksinäistä. Työskennellessäni kuuntelen yleensä jotain raikasta ja kiinnostavaa musiikkia laajalla skaalalla.

Yhden teoksen työstämiseen häneltä menee muutamia päiviä. Pekkanen tarkastelee kättensä töitä useampana päivänä, eri kulmista ja erilaisissa valoissa. Hänelle on tärkeää, että teoksessa on nyansseja, tummaa ja vaaleaa, ryhtiä ja jämäkkyyttä. Välillä hän pyytää teoksistaan palautetta myös lapsiltaan, kollegoiltaan ja ystäviltään.

Livemaalaukset ovat minulle innostavia tilaisuuksia.

Tämän jälkeen käynnistyy teoksen markkinointi somessa ja verkossa. Hänen töitään on nähtävillä myös näyttelyissä Suomessa ja ulkomailla. Itse valitsemiensa aiheiden lisäksi Pekkanen maalaa asiakkaille tilaustöitä. Mies on ollut mukana myös erilaisissa näytöksissä, joissa hän tekee maalauksia yleisön seuratessa työskentelyä paikan päällä.

– Livemaalaukset ovat minulle innostavia tilaisuuksia. On kiva heittäytyä tilanteeseen ja saada palautetta omasta työstään.

Jyväskylän seurakunnan omistamasta Lehtisaaren kesäkodista Pekkanen on tehnyt useampia maalauksia. Lehtisaari on hänelle tärkeä paikka. Hän tuntee saaren läpikotaisin oltuaan vuonna 2016 saaressa kesäohjaajana: souti ihmisiä saareen, lämmitti saunaa ja piti iltahartauksia nuotion ääressä.

 Lehtisaari on helmi Jyväskylässä.

Maalauksissaan Pekkanen tarkastelee saarta eri näkökulmista. Häntä ovat inspiroineet erityisesti sympaattinen vanha sauna veden ääressä, ihmiset uimassa laiturilla, soutuveneet, Hiljaisuuden niemi ja saaren vanhat puut ja niiden varjot. Hän on maalannut Lehtisaaresta teoksen myös ilmakuvasta.

– Lehtisaaren muoto on mielenkiintoinen.

Mika Pekkanen kuvailee Lehtisaarta kaikille avoimeksi paratiisiksi keskellä kaupunkia.

– Lehtisaari on helmi Jyväskylässä. Se tarjoaa kaupunkilaisille ja turisteille ihanan elämyksen mökkielämästä. Soutuveneellä tuleminen on eksoottinen kokemus, hieno siirtymäriitti kaupunkiympäristöstä luonnontilassa olevaan saareen. Kun soudin ihmisiä takaisin kaupunkiin, minusta tuntui, että kyydissäni oli ihmisiä, jotka olivat saaneet uudenlaista tyyneyttä ja iloa elämäänsä.

Nykyään Pekkanen käy saaressa muutaman kerran kesässä lastensa kanssa.

– Käynti saaressa on minulle kokonaispaketti, jolla saa hoidettua samalla sekä ruumista että sielua.

Artikkeli Tarinoita siveltimellä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– On siinä tosi hyvä tunnelma. Veneessä alkaa heti odottaa aurinkoa, lämpöä, ihmisiä ja mukavaa yhdessäoloa. Samalla se on paluu kaikkiin edellisiin kesiin.

Jyväskylän seurakunnan nuorisotyönohjaaja Pasi Bom on soutanut Tuomiojärvellä sijaitsevaan Lehtisaareen keväästä syksyyn jo rapiat kymmenen vuotta, yhtä kauan kuin hän on toiminut saaresta vastaavana työntekijänä.

– En ole laskenut soutukertoja, mutta on niitä varmasti tuhansia. Ja aika monta kertaa on siinä viuhtoessa kuullut asiakkaalta, että ”tänään sun ei tarvitsekaan mennä salille”, Bom naurahtaa.

Seurakunnan omistamasta Lehtisaaresta puhutaan kaupunkilaisten yhteisenä kesämökkinä.

– Ajatus on, että saareen olisi helppo tulla ja osallistua samalla matalalla kynnyksellä toimintaan. Yleensä ihmiset tulevat yksinkertaisesti saunomaan, uimaan ja grillailemaan, viettämään aurinkoista kesäpäivää. Mutta aina välillä yllätämme kävijät ohjelmalla, konsertilla tai muulla.

Bomin lisäksi veneitä saareen soutaa kymmenen kesätyöntekijää, jotka vastaavat myös saunan ja grillin lämmityksestä, ohjelman suunnittelusta, satunnaisista keskustelutuokioista, tilanteen tullen vaikkapa lasten kanssa leikkimisestä.

– Me olemme saaressa ihmisiä varten, Bom tuumaa.

– Myös oma tapani tehdä työtä on se, että olen siinä arjessa mukana. Olen mukana työvuorolistoissa yhtenä työntekijänä: näen, miten homma toimii, olen kontaktissa kesätyöntekijöihin ja tapaan saareen tulevia vieraita. En halua istua toimistolla tietokonetta naputtamassa, kun toiset tekevät.

Kesä on kesäkodin sesonkiaikaa, mutta Bomille tuttuja ovat saaren kaikki vuodenajat.

Syksyllä, toiminnan hiljentyessä, nostetaan laituri ja käännetään veneet. Talvella saari uinuu, mutta jäätilanteen salliessa paikalla saattaa toisinaan istuskella hiihtäjiä ja ulkoilijoita. Bom seuraa menoa riistakameroista, ja pistäytyy välillä itsekin paikan päällä.

– Minun tehtäväni on aina säännöllisen epäsäännöllisesti käydä katsomassa, että paikat ovat kunnossa, eikä esimerkiksi puita ole kaatunut myrskyissä.

Vuoden vaihteessa alkaa saaren kesätyöntekijöiden rekrytointi.

– Olemme hyvissä ajoin liikkeellä työpaikkamarkkinoilla, jotta saadaan hyviä tyyppejä töihin. Ja sitten odotellaan, että jäät sulavat, Bom hymyilee.

Kevät tuo mukanaan tuttuja mökkipuuhia: on laitettava laituri, tilattava nuohooja, tarkistettava palosammuttimet. Uutta henkilökuntaa on perehdytettävä, tulevan kesän ohjelmaa mietittävä.

– Kesäkuussa saari avataan kaikille – ja juuri kun työt on aloitettu, onkin jo juhannus!

Lehtisaaren lisäksi Imatralta Etelä-Suomen kautta Jyväskylään päätynyt Bom vastaa myös seurakunnan partiotoiminnasta.

– Tehtävät tukevat hyvin toisiaan, koska molemmissa ollaan ulkona ja luonnon keskellä.

Bomin oma luontoharrastus alkoi jo pikkupoikana Imatran seurakunnan poikakerhossa, jossa tehtiin muun muassa mieleenpainuvia hiihtolomareissuja vanhalle metsäkämpälle Sallaan.

– Aamulla pimeässä lähdettiin hiihtämään lähitunturille, pistettiin nuotio pystyyn, paistettiin makkaraa ja sitten hiihdettiin takaisin. Sieltä poikakerhosta minun uranikin on lähtenyt: se nuorisotyönohjaaja oli niin innostava, osasi kaikenlaista. Ajattelin, että tuollainen minäkin haluan olla.

Nyt, nelisenkymmentä vuotta myöhemmin Lehtisaaren isännän työssä kaikenlainen osaaminen on hyödyksi.

– Tykkään tehdä käsilläni, käytännön työtä, ja tässä sitä saa tehdä tosi monipuolisesti. Saaressa tarvittavia kädentaitoja olen opetellut oman omakotitalon remontoinnin ja laittamisen myötä. Kaikki on itse opiskeltua, Bom kertoo.

– Kun aikanaan hain tätä virkaa silloisen työkaverin kannustamana, ajattelin, ettei ammattitaitoni riitä. Ja olihan se uskomatonta, että pääsin tähän. Eihän kenelläkään ole tällaista työpaikkaa!

Vaikka Bom puhuu Lehtisaaresta suurella lempeydellä ja asiantuntemuksella, hänelle on tärkeää, ettei saarta pidetä ”minään Pasi Bomin saarena”.

– Tietysti tunneside saareen on vahva – aika tarkkaan tiedän missä mikäkin puu kasvaa ja lintu pesii. Olen oppinut tuntemaan sen ja pidän siitä huolta kuin omastani, mutta kyllä se on koko Jyväskylän seurakunnan saari, hän toteaa.

Seurakunnan omistukseen Lehtisaari siirtyi jo keväällä 1949, kun eläkkeelle jäänyt kanttori Mikko Sipponen päätti Aino-rouvansa kanssa luovuttaa perheen kotisaaren rakennuksineen yhteiseen käyttöön. Vuosikymmenten aikana pieneen, idylliseen saareen onkin ehtinyt liittyä jo satojen tuhansien ihmisten yhteisiä ja yksityisiä muistoja.

– Onhan niitä; hienoja sateenkaaria sateen jälkeen, hiljaisia soutuja saareen aamu-usvassa, kaikenlaisia eläinkokemuksia, kertoilee Bom omistaan.

– Yhtenä vuonna saaren aukioloaikaan sattui valtakunnallinen Nuku yö ulkona -tapahtuma, ja paikalle sai tulla oman teltan tai riippumaton kanssa. Muistan kun siinä aamunuotiolla paistelin kananmunia, samalla kun ihmiset menivät tyytyväisinä aamusaunaan. Sellaista yhteistä, hyväntuulista mökkielämää.

Lehtisaaren 30-luvulla rakennetun kodikkaan päärakennuksen kesäkuussa 2016 sattuneen laajan tulipalon muisteleminen vetää Bomin vieläkin vakavaksi.

– Olin kotona, kun työntekijä soitti ja sanoi että päärakennus palaa. Sanoin vain, että evakuoikaa ihmiset ja ajoin Muuramesta Viitaniemeen niin lujaa kuin uskalsin. Yksi vene oli juuri tullut rantaan, ja sillä lähdettiin saareen, hän kertoo.

– Kyllähän siinä itku tuli, kun näin tilanteen ja tajusin, että nyt tämä menee.

Bom kehuu kesätyöntekijöitä, jotka hoitivat saaren turvallisesti tyhjäksi. Illan päätteeksi mentiin vielä porukalla syömään ja purkamaan tapahtunutta.

– Tehtiin kaikki mikä tehtävissä oli, ja kukaan ei kuollut. Se on pääasia. Sitten vain mietittiin, että mitenkäs tästä eteenpäin. Missään vaiheessa ei tullut mieleen, että peli seis, tämä kesä oli tässä. Toiminta jatkui noin kuukauden kuluttua heinäkuussa.

Tulevan kesän suunnitelmat ovat vielä osin avoimia, mutta monenlaista kuplii jo mielessä. Joka tapauksessa kesä tulee olemaan aurinkoinen ja lämmin, uskoo Pasi Bom.

– Tässä työssä ajattelen, että ”Ei onnistu” ei kuulu sanavarastooni. Pyrin olemaan joustava ja järjestelemään asioita aina mahdollisuuksien mukaan. Haluan viestiä vahvasti, että kaikki ovat Lehtisaareen oikeasti tervetulleita.

Lehtisaari aukeaa vierailijoille jälleen 10.6.2022. Katso lisätiedot ja aukioloajat: jyvaskylanseurakunta.fi/lehtisaarenkesakoti

Lehtisaareen nousee uusia punaisia tupia

Lehtisaaressa on pitkään toimittu poikkeusjärjestelyin päärakennuksen tuhouduttua tulipalossa kuusi vuotta sitten. Tulevina vuosina saaressa ei enää tarvitse kokoontua telttakatoksen alle. Jos kaikki toteutuu suunnitelmien mukaan, saaressa voidaan viettää aikaa entistä paremmissa puitteissa.

Lehtisaareen on jo viime syksynä rakennettu vesi- ja viemärijohtoreitit sekä sijoitettu sähkökaapeli Tuomiojärven alitse.

– Liittymien käyttöönotto tapahtuu kuitenkin vasta sitten, kun rakentaminen on saaressa ajankohtaista, kiinteistöpäällikkö Maritta Lukkarinen kertoo.

Seuraavaksi haetaan poikkeamis- ja rakennusluvat uusille rakennuksille. Suunnitelmissa on uusi 145,5 kerrosalaa käsittävä päärakennus, joka antaa puitteet monenlaiselle tekemiselle ja kokoontumiselle. Jo huonokuntoiseksi päässeen, 1930-luvulla rakennetun saunan tilalle tulee entistä tilavampi löylytila.

Lisäksi saareen rakennetaan pukukoppi, puuliiteri, varasto ja grillikatos. Vanha puucee muutetaan vesiklosetiksi.

Kaikki rakennukset on suunniteltu siten, että ne istuvat hyvin maisemaan. Uusi päärakennus ja sauna ovat puolilämpimiä hirsirakennuksia. Kaikki rakennukset ovat väriltään perinteikkään punaisia, kuten aiemmat saaren rakennukset.

– Kaikessa suunnittelussa on huomioitu käyttäjien toiveet, Lukkarinen sanoo.

Luonnokset ovat jo lähes valmiit, sillä lupavaiheessa suunnitelmia ei voi enää paljon muuttaa. Kustannusarvio Lehtisaaren uudisrakentamiselle on noin 1,35 miljoonaa euroa.

Jos hanke etenee suunnitelmien mukaan, rakentamaan päästään ensi vuonna. Tänä kesänä saari on vielä normaalisti auki, mutta rakentamisvaiheessa saari on kokonaan kiinni. Uudistettuihin tiloihin päästään kesällä 2024.

Artikkeli Keula kohti kesää julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Jyväskylän Tuomiojärvellä sijaitsevan Lehtisaaren uudelleenrakentamisessa on otettu jälleen uusia askelia. Saaren tulipalossa kesällä 2016 tuhoutuneen päärakennuksen tilalle aiotaan rakentaa uusi päärakennus ja sauna.

– Tällä hetkellä sorvataan rasitesopimuksia, viimeistellään luonnoksia, vertaillaan eri runkojärjestelmiä ja rakennusmateriaaleja, seurakunnan kiinteistöpäällikkö Maritta Lukkarinen luetteloi.

Suunnitteluvaiheessa tulee ottaa huomioon rakennusten käyttötarkoitus ja kelirikkoaikana vaikeasti saavutettavan rakennuspaikan huollettavuus.

Kaupunkikuvatoimikunta on puoltanut arkkitehdin laatimia ehdotussuunnitelmia.

– Jos päädytään siihen, että rakennusten runkorakenne on näkyviin jäävää hirttä, tulee kaupunkikuvatoimikunnan puolto hakea uudelleen, Lukkarinen kuitenkin muistuttaa.

Havainnekuvat ja päärakennuksen pohjapiirustukset on laatinut Arkkitehtitoimisto LPV Jyväskylä Oy.

Virallisia päätöksiä ei ole vielä tehty ja siksi on vaikeaa arvioida, koska rakentaminen pääsee alkamaan. Aloitusajankohdaksi on kaavailtu aikaisintaan vuotta 2023. Valmistelut rakennustöitä varten on kuitenkin jo aloitettu.

– Tänä syksynä Lehtisaaren kehittäminen on siinä vaiheessa, että saareen rakennetaan valmius vesi- ja viemärijohdoille sekä sähkökaapelille Tuomiojärven alitse, Lukkarinen kertoo.

– Liittymien varsinainen käyttöönotto tapahtuu kuitenkin vasta sitten, kun varsinainen rakennusten ja rakennelmien rakentaminen saaressa on ajankohtaista.

Seurakunnan vesi- ja viemärijohtotyömaa on aiheuttanut Viitaniemessä muutoksia kevyen liikenteen reittihin. Muutostöiden pitäisi Maritta Lukkarisen mukaan valmistua lähiviikkoina.

Lehtisaaren kesäkoti on suosittu vapaa-ajan viettopaikka. Kesän 2021 ryhmävaraukset täyttyivät jo hyvissä ajoin. Viime kesänä saari oli avoinna 15.8. asti.

Artikkeli Lehtisaaren rakennustöitä valmistellaan jo julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Lehtisaaressa oli tänään yksi Erkki, tyttö kirjoitti illalla päiväkirjaansa.

– Kuvan tilanne ei ole jäänyt mieleen. Muistan kuitenkin ajatelleeni, että onpa kivan näköinen poika. Täytyi siinä jotain olla, kun ihastuin, Sirkka Liisa Lamberg muistelee.

– Minulla taisi mennä pian jo rakkauden puolelle, Erkki Lamberg tunnustaa.

Nuoret kävivät samaa kansakoulua Rajakadulla, mutta juttelivat toisilleen vasta kohtalokkaana kesänä Lehtisaaressa. He olivat molemmat seurakuntanuoria, jotka alkoivat viettää isolla porukalla tiiviisti aikaa yhdessä.

Sirkka Liisa asui Viitaniemessä ja Erkki Nisulassa.

– Tämä oli silloin meidän seutuamme. Soutelimme ja kalastimme Tuomijärvellä kesäisin. Tehtiin heinätyöt ja vietiin meidän perheen hevoset laitumelle Viitaniemen kärkeen Schildtin kartanolta vuokratuille maille, Erkki Lamberg kertoo.

Nuoret sousivat tai meloivat Lehtisaareen saunomaan, uimaan ja pelaamaan ulkopelejä. Seurakunnan työntekijät pitivät saaressa nuotioiltoja, ja silloinen kappalainen Yrjö Sariola oli usein menossa mukana. Oli monenlaista ohjelmaa – sekä hauskaa että harrasta.

Se oli ihmeellinen tapaaminen.

– Viereiseen pieneen Koivusaareen ja takaisin uitiin usein. Lentopallokenttä on yhä saaressa samalla paikalla. Se oli meillä ahkerassa käytössä, pari muistelee.

Lehtisaari oli siirtynyt Jyväskylän maaseurakunnan omistukseen vuonna 1949, kun eläkkeelle jäänyt kanttori Mikko Sipponen ja hänen vaimonsa Aino luovuttivat saaren seurakunnan nuorten käyttöön. Sipposet olivat rakennuttaneet saareen komean hirsirakenteisen huvilan, rantasaunan ja muita ulkorakennuksia.

Lambergit muistavat, että saaressa asui kesäisin talonmiespariskunta perheineen pitämässä paikkaa kunnossa. He myivät pientä tarjottavaa kanttiinista ja pitivät nuorista muutenkin hyvää huolta.

Luulin, etten enää saisi tuntea rakkautta.

1960-luvulla elettiin Beatles-aikaa, ja nuoriso kävi Viitaniemen baarissa soittamassa levyjä. The Shadows soi usein, koska se oli Erkin mielestä paras bändi. Palma-limsaa kului.

– Tukka oli takana 1960-alussa, kun Paul Anka ja Elvis olivat pop. Beatlesien myötä tukka sai kasvaa pitemmäksi. Farkun lahkeet taiteltiin, jalkaan sujautettiin koripallokengät ja päälle puettiin maihinnousutakki, Erkki kertoo silloisesta lookistaan.

Sirkka Liisa ja Erkki viihtyivät pikkuhiljaa yhä enemmän keskenään.

– Oltiin kavereita ja vähän enemmänkin.

Armeija-aikanaan Erkki lähetteli kirjeitä ja kortteja, jotka Sirkka Liisalla on vieläkin visusti tallessa. Kun Sirkka Liisa päätyi kihloihin ja naimisiin toisen kanssa, Erkki kutsuttiin häihin valokuvaamaan.

Elämä vieri eteenpäin kummallakin omalla tahollaan, kunnes he tapasivat jälleen kymmenen vuotta sitten ruokakaupassa. Sirkka Liisa oli sittemmin jäänyt leskeksi.

– Se oli ihmeellinen tapaaminen, Sirkka Liisa muistaa. Olin menossa töistä ruokakaupan kautta kotiin tavallisena päivänä. Jostakin kummasta syystä Erkki tuli samaan kauppaan.

Kaupassa pari vaihtoi puhelinnumeroita ja sopi tapaamisen menneitä muistelemaan ja valokuvia katselemaan. Nuoruuden rakkaus oli jäänyt eloon sydämiin, kaikki tuntui selvältä eikä tarvinnut epäröidä.

Parin häät vietettiin elokuussa 2010 Lapissa Pielpajärven erämaakirkossa. Ensi vuonna vietetään jo 10-vuotishääpäivää.

Emme tietenkään ole enää samoja ihmisiä kuin silloin nuoruudessa.

– Tilanne oli aivan eri, kuin uuden ihmisen tapaaminen. Luulin, etten enää saisi tuntea rakkautta. Sitten Sirkka Liisa seisoi siinä edessäni ja tuttu tunne vei saman tien mukanaan, Erkki Lamberg sanoo.

– Emme tietenkään ole enää samoja ihmisiä kuin silloin nuoruudessa, vaikka toinen tuntuukin pohjimmiltaan tutulta. Olemme tavallaan joutuneet tutustumaan toisiimme uudelleen, Sirkka Liisa täydentää.

Lehtisaaren rauhassa keskellä vilkasta kaupunkia touhutaan tuttua kesäkivaa tänäkin suvena. Vilkkaana kautena vierailijoita kertyy pitkälti yli 8 000, osa heistä kaukaa tulleita matkailijoita. Saaressa voi kuunnella aaltojen liplatusta, seurata lintujen pesintää ja toisinaan saattaa päästä näkemään hirviäidin uimassa vakaasti ohi vasoineen.

Ohjaajat soutavat väkeä saareen ja takaisin Viitaniemeen. He huolehtivat, että sauna ja grilli käyvät kuumina ja pihapelit pääsevät kovaan käyttöön. Toimelias päivä päätetään yhteiseen iltahartauteen.

Saaren entisistä rakennuksista on jäljellä enää sauna, koska saaren talo tuhoutui tulipalossa kesällä 2016. Myös puustoa on harvennettu. Tuomiojärven rannat ovat nykyisin rakennetut, mutta vielä 1960-luvulla erottui vain vesitorni. Kortepohjaa ei ollut vielä olemassa.

– Tutun tuntuinen paikka tämä kuitenkin on. Saunarakennus seisoo yhä tukevasti paikallaan ja toiminta jatkuu, Lambergit toteavat.

Pariskunta tietää, että vanhassa kaveriporukassa syntyi ainakin yksi toinenkin elämän mittainen rakkaus. Kukapa arvaa, keiden sydämet Lehtisaari saa tänä suvena sykkimään.

Lehtisaaren kesäkoti

• Mauri ja Aino Sipponen lahjoittivat saaren Jyväskylän maaseurakunnalle 1949.
• Päärakennus tuhoutui tulipalossa kesäkuussa 2016.
• Kaupunkilaisille avoin kesämökki, jonka toiminta on osa Jyväskylän seurakunnan nuorisotyötä.
• Saari on avoinna 11.8. asti sekä 17.–18.8. ja 24.–25.8.
• Päätösmessussa 11.8. musiikista vastaa Gospel Covertajat.

Lue lisää: jyvaskylanseurakunta.fi/lehtisaarenkesakoti

Artikkeli Rakkaus syttyi kahdesti julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Ihmiset ovat olleet saaren toimintaan tosi tyytyväisiä, summaa Lehtisaaren toiminnasta vastaava nuorisotyönohjaaja Pasi Bom.

Tänä kesänä Lehtisaaressa panostettiin erityisesti ohjelmatarjontaan. Saaressa järjestettiin muun muassa perjantaipelejä, hiljaisuuden iltoja, hartauksia ja konsertteja. Lisäksi saunat ovat olleet lämpiminä koko kesän.

Palautekyselyyn vastasi parin viikon aikana 104 ihmistä.

Toiminta tavoittaa erityisen hyvin aikuisia kolmenkympin molemmin puolin. Bomin mukaan saarella käy paljon opiskelijoita sekä jonkin verran ulkomaalaisia vieraita ja maahanmuuttajia. Ne, joille paikka on tuttu, vierailevat saaressa useamman kerran viikossa.

Saaari on monille ihmisille tärkeä henkireikä

Palautteen perusteella saari mielletään kaupunkilaisten kesämökiksi, jonne on helppo piipahtaa, vaikka ei omistaisi venettä. Saari tarjoaa mahdollisuuden rentoutumiseen ja rauhoittumiseen niillekin, joilla ei ole omaa mökkiä tai varaa viettää kesälomaa muualla.

– Saari on monille ihmisille tärkeä henkireikä, Bom muistuttaa.

Päärakennuksen puute hankaloittaa saaren toimintaa kolmantena kesänä peräkkäin. Uutta päärakennusta vuonna 2016 palaneen rakennuksen tilalle toivottiin myös valtaosassa palautevastauksissa.

– Tänä kesänä ilmat ovat olleet hyvät, joten sateen takia rakennukselle ei ole ollut tarvetta. Päärakennuksen puuttuminen rajoittaa kuitenkin sellaista toimintaa, jota voitaisiin tehdä sisätiloissa, kuten askarrella, järjestää leirejä, ylläpitää kanttiinitoimintaa, Bom toteaa.

– Väki kasaantuu saunarantaan ja suurin osa saaresta jää hyödyntämättä. Nyt Lehtisaari profiloituu ehkä liikaa saunan mukaan. Haluaisimme kuitenkin, että Lehtisaari olisi jatkossakin paikka, jonne kuka tahansa voisi tulla, Bom sanoo.

Lehtisaaren kesäkausi päättyi virallisesti elokuun puolivälissä, mutta saari on auki vierailijoille vielä elokuun kahtena viimeisenä viikonloppuna. Moni kyselyyn vastannut toivoi pitempiä aukioloaikoja koko kesälle, mutta ainakaan toistaiseksi se ei ole Bomin mukaan mahdollista työntekijäresurssien takia.

Lehtisaaren kesä huipentuu Jukka Leppilammen ja Pekka Laukkarinen Duon konsertteihin. Tunnelmapaloja Lehtisaaresta on luvassa myös Haapasalon Suomi -ohjelman Keski-Suomi-jaksossa, joka on katsottavissa Ruudussa elokuun loppupuolella.

Artikkeli Lehtisaaren kesäkoti on kaupunkilaisten kesämökki julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.