Jyväskylän Tuomiojärven Lehtisaaressa nautitaan kesästä keskellä kaupunkia. Sirkka Liisa ja Erkki Lambergille saarella on aivan erityinen merkitys.
Tarkkaan vaalitusta kotialbumista löytyy mustavalkoinen kuva tytöstä ja pojasta. Kuvan nuoret ovat asettuneet vierekkäin Lehtisaaren talon pitkän pöydän ääreen. Palma-pullon sisältö on tyhjennetty, ja pojan sormi etsii kartalta sopivaa reittiä kanoottiretkeä varten. Tyttö kuvassa on 14-vuotias Sirkka Liisa, silloinen Seriola, ja poika puolitoista vuotta vanhempi Erkki Lamberg. Pari tapasi toisensa ensimmäisen kerran tuona kesänä vuonna 1964.
– Lehtisaaressa oli tänään yksi Erkki, tyttö kirjoitti illalla päiväkirjaansa.
– Kuvan tilanne ei ole jäänyt mieleen. Muistan kuitenkin ajatelleeni, että onpa kivan näköinen poika. Täytyi siinä jotain olla, kun ihastuin, Sirkka Liisa Lamberg muistelee.
– Minulla taisi mennä pian jo rakkauden puolelle, Erkki Lamberg tunnustaa.
Nuoret kävivät samaa kansakoulua Rajakadulla, mutta juttelivat toisilleen vasta kohtalokkaana kesänä Lehtisaaressa. He olivat molemmat seurakuntanuoria, jotka alkoivat viettää isolla porukalla tiiviisti aikaa yhdessä.
Sirkka Liisa asui Viitaniemessä ja Erkki Nisulassa.
– Tämä oli silloin meidän seutuamme. Soutelimme ja kalastimme Tuomijärvellä kesäisin. Tehtiin heinätyöt ja vietiin meidän perheen hevoset laitumelle Viitaniemen kärkeen Schildtin kartanolta vuokratuille maille, Erkki Lamberg kertoo.
Nuoret sousivat tai meloivat Lehtisaareen saunomaan, uimaan ja pelaamaan ulkopelejä. Seurakunnan työntekijät pitivät saaressa nuotioiltoja, ja silloinen kappalainen Yrjö Sariola oli usein menossa mukana. Oli monenlaista ohjelmaa – sekä hauskaa että harrasta.
Se oli ihmeellinen tapaaminen.
– Viereiseen pieneen Koivusaareen ja takaisin uitiin usein. Lentopallokenttä on yhä saaressa samalla paikalla. Se oli meillä ahkerassa käytössä, pari muistelee.
Lehtisaari oli siirtynyt Jyväskylän maaseurakunnan omistukseen vuonna 1949, kun eläkkeelle jäänyt kanttori Mikko Sipponen ja hänen vaimonsa Aino luovuttivat saaren seurakunnan nuorten käyttöön. Sipposet olivat rakennuttaneet saareen komean hirsirakenteisen huvilan, rantasaunan ja muita ulkorakennuksia.
Lambergit muistavat, että saaressa asui kesäisin talonmiespariskunta perheineen pitämässä paikkaa kunnossa. He myivät pientä tarjottavaa kanttiinista ja pitivät nuorista muutenkin hyvää huolta.
Luulin, etten enää saisi tuntea rakkautta.
1960-luvulla elettiin Beatles-aikaa, ja nuoriso kävi Viitaniemen baarissa soittamassa levyjä. The Shadows soi usein, koska se oli Erkin mielestä paras bändi. Palma-limsaa kului.
– Tukka oli takana 1960-alussa, kun Paul Anka ja Elvis olivat pop. Beatlesien myötä tukka sai kasvaa pitemmäksi. Farkun lahkeet taiteltiin, jalkaan sujautettiin koripallokengät ja päälle puettiin maihinnousutakki, Erkki kertoo silloisesta lookistaan.
Sirkka Liisa ja Erkki viihtyivät pikkuhiljaa yhä enemmän keskenään.
– Oltiin kavereita ja vähän enemmänkin.
Armeija-aikanaan Erkki lähetteli kirjeitä ja kortteja, jotka Sirkka Liisalla on vieläkin visusti tallessa. Kun Sirkka Liisa päätyi kihloihin ja naimisiin toisen kanssa, Erkki kutsuttiin häihin valokuvaamaan.
Elämä vieri eteenpäin kummallakin omalla tahollaan, kunnes he tapasivat jälleen kymmenen vuotta sitten ruokakaupassa. Sirkka Liisa oli sittemmin jäänyt leskeksi.
– Se oli ihmeellinen tapaaminen, Sirkka Liisa muistaa. Olin menossa töistä ruokakaupan kautta kotiin tavallisena päivänä. Jostakin kummasta syystä Erkki tuli samaan kauppaan.
Kaupassa pari vaihtoi puhelinnumeroita ja sopi tapaamisen menneitä muistelemaan ja valokuvia katselemaan. Nuoruuden rakkaus oli jäänyt eloon sydämiin, kaikki tuntui selvältä eikä tarvinnut epäröidä.
Parin häät vietettiin elokuussa 2010 Lapissa Pielpajärven erämaakirkossa. Ensi vuonna vietetään jo 10-vuotishääpäivää.
Emme tietenkään ole enää samoja ihmisiä kuin silloin nuoruudessa.
– Tilanne oli aivan eri, kuin uuden ihmisen tapaaminen. Luulin, etten enää saisi tuntea rakkautta. Sitten Sirkka Liisa seisoi siinä edessäni ja tuttu tunne vei saman tien mukanaan, Erkki Lamberg sanoo.
– Emme tietenkään ole enää samoja ihmisiä kuin silloin nuoruudessa, vaikka toinen tuntuukin pohjimmiltaan tutulta. Olemme tavallaan joutuneet tutustumaan toisiimme uudelleen, Sirkka Liisa täydentää.
Lehtisaaren rauhassa keskellä vilkasta kaupunkia touhutaan tuttua kesäkivaa tänäkin suvena. Vilkkaana kautena vierailijoita kertyy pitkälti yli 8 000, osa heistä kaukaa tulleita matkailijoita. Saaressa voi kuunnella aaltojen liplatusta, seurata lintujen pesintää ja toisinaan saattaa päästä näkemään hirviäidin uimassa vakaasti ohi vasoineen.
Ohjaajat soutavat väkeä saareen ja takaisin Viitaniemeen. He huolehtivat, että sauna ja grilli käyvät kuumina ja pihapelit pääsevät kovaan käyttöön. Toimelias päivä päätetään yhteiseen iltahartauteen.
Saaren entisistä rakennuksista on jäljellä enää sauna, koska saaren talo tuhoutui tulipalossa kesällä 2016. Myös puustoa on harvennettu. Tuomiojärven rannat ovat nykyisin rakennetut, mutta vielä 1960-luvulla erottui vain vesitorni. Kortepohjaa ei ollut vielä olemassa.
– Tutun tuntuinen paikka tämä kuitenkin on. Saunarakennus seisoo yhä tukevasti paikallaan ja toiminta jatkuu, Lambergit toteavat.
Pariskunta tietää, että vanhassa kaveriporukassa syntyi ainakin yksi toinenkin elämän mittainen rakkaus. Kukapa arvaa, keiden sydämet Lehtisaari saa tänä suvena sykkimään.
Lehtisaaren kesäkoti
- Mauri ja Aino Sipponen lahjoittivat saaren Jyväskylän maaseurakunnalle 1949.
- Päärakennus tuhoutui tulipalossa kesäkuussa 2016.
- Kaupunkilaisille avoin kesämökki, jonka toiminta on osa Jyväskylän seurakunnan nuorisotyötä.
- Saari on avoinna 11.8. asti sekä 17.–18.8. ja 24.–25.8.
- Päätösmessussa 11.8. musiikista vastaa Gospel Covertajat.
Lue lisää: jyvaskylanseurakunta.fi/lehtisaarenkesakoti
Jaa artikkeli: