Kevään ensimmäisessä soudussa saareen on jo vahvasti tulevan kesän maku.
– On siinä tosi hyvä tunnelma. Veneessä alkaa heti odottaa aurinkoa, lämpöä, ihmisiä ja mukavaa yhdessäoloa. Samalla se on paluu kaikkiin edellisiin kesiin.
Jyväskylän seurakunnan nuorisotyönohjaaja Pasi Bom on soutanut Tuomiojärvellä sijaitsevaan Lehtisaareen keväästä syksyyn jo rapiat kymmenen vuotta, yhtä kauan kuin hän on toiminut saaresta vastaavana työntekijänä.
– En ole laskenut soutukertoja, mutta on niitä varmasti tuhansia. Ja aika monta kertaa on siinä viuhtoessa kuullut asiakkaalta, että ”tänään sun ei tarvitsekaan mennä salille”, Bom naurahtaa.
Seurakunnan omistamasta Lehtisaaresta puhutaan kaupunkilaisten yhteisenä kesämökkinä.
– Ajatus on, että saareen olisi helppo tulla ja osallistua samalla matalalla kynnyksellä toimintaan. Yleensä ihmiset tulevat yksinkertaisesti saunomaan, uimaan ja grillailemaan, viettämään aurinkoista kesäpäivää. Mutta aina välillä yllätämme kävijät ohjelmalla, konsertilla tai muulla.
Bomin lisäksi veneitä saareen soutaa kymmenen kesätyöntekijää, jotka vastaavat myös saunan ja grillin lämmityksestä, ohjelman suunnittelusta, satunnaisista keskustelutuokioista, tilanteen tullen vaikkapa lasten kanssa leikkimisestä.
– Me olemme saaressa ihmisiä varten, Bom tuumaa.
– Myös oma tapani tehdä työtä on se, että olen siinä arjessa mukana. Olen mukana työvuorolistoissa yhtenä työntekijänä: näen, miten homma toimii, olen kontaktissa kesätyöntekijöihin ja tapaan saareen tulevia vieraita. En halua istua toimistolla tietokonetta naputtamassa, kun toiset tekevät.
Kesä on kesäkodin sesonkiaikaa, mutta Bomille tuttuja ovat saaren kaikki vuodenajat.
Syksyllä, toiminnan hiljentyessä, nostetaan laituri ja käännetään veneet. Talvella saari uinuu, mutta jäätilanteen salliessa paikalla saattaa toisinaan istuskella hiihtäjiä ja ulkoilijoita. Bom seuraa menoa riistakameroista, ja pistäytyy välillä itsekin paikan päällä.
– Minun tehtäväni on aina säännöllisen epäsäännöllisesti käydä katsomassa, että paikat ovat kunnossa, eikä esimerkiksi puita ole kaatunut myrskyissä.
Vuoden vaihteessa alkaa saaren kesätyöntekijöiden rekrytointi.
– Olemme hyvissä ajoin liikkeellä työpaikkamarkkinoilla, jotta saadaan hyviä tyyppejä töihin. Ja sitten odotellaan, että jäät sulavat, Bom hymyilee.
Kevät tuo mukanaan tuttuja mökkipuuhia: on laitettava laituri, tilattava nuohooja, tarkistettava palosammuttimet. Uutta henkilökuntaa on perehdytettävä, tulevan kesän ohjelmaa mietittävä.
– Kesäkuussa saari avataan kaikille – ja juuri kun työt on aloitettu, onkin jo juhannus!
Lehtisaaren lisäksi Imatralta Etelä-Suomen kautta Jyväskylään päätynyt Bom vastaa myös seurakunnan partiotoiminnasta.
– Tehtävät tukevat hyvin toisiaan, koska molemmissa ollaan ulkona ja luonnon keskellä.
Bomin oma luontoharrastus alkoi jo pikkupoikana Imatran seurakunnan poikakerhossa, jossa tehtiin muun muassa mieleenpainuvia hiihtolomareissuja vanhalle metsäkämpälle Sallaan.
– Aamulla pimeässä lähdettiin hiihtämään lähitunturille, pistettiin nuotio pystyyn, paistettiin makkaraa ja sitten hiihdettiin takaisin. Sieltä poikakerhosta minun uranikin on lähtenyt: se nuorisotyönohjaaja oli niin innostava, osasi kaikenlaista. Ajattelin, että tuollainen minäkin haluan olla.
Nyt, nelisenkymmentä vuotta myöhemmin Lehtisaaren isännän työssä kaikenlainen osaaminen on hyödyksi.
– Tykkään tehdä käsilläni, käytännön työtä, ja tässä sitä saa tehdä tosi monipuolisesti. Saaressa tarvittavia kädentaitoja olen opetellut oman omakotitalon remontoinnin ja laittamisen myötä. Kaikki on itse opiskeltua, Bom kertoo.
– Kun aikanaan hain tätä virkaa silloisen työkaverin kannustamana, ajattelin, ettei ammattitaitoni riitä. Ja olihan se uskomatonta, että pääsin tähän. Eihän kenelläkään ole tällaista työpaikkaa!
Vaikka Bom puhuu Lehtisaaresta suurella lempeydellä ja asiantuntemuksella, hänelle on tärkeää, ettei saarta pidetä ”minään Pasi Bomin saarena”.
– Tietysti tunneside saareen on vahva – aika tarkkaan tiedän missä mikäkin puu kasvaa ja lintu pesii. Olen oppinut tuntemaan sen ja pidän siitä huolta kuin omastani, mutta kyllä se on koko Jyväskylän seurakunnan saari, hän toteaa.
Seurakunnan omistukseen Lehtisaari siirtyi jo keväällä 1949, kun eläkkeelle jäänyt kanttori Mikko Sipponen päätti Aino-rouvansa kanssa luovuttaa perheen kotisaaren rakennuksineen yhteiseen käyttöön. Vuosikymmenten aikana pieneen, idylliseen saareen onkin ehtinyt liittyä jo satojen tuhansien ihmisten yhteisiä ja yksityisiä muistoja.
– Onhan niitä; hienoja sateenkaaria sateen jälkeen, hiljaisia soutuja saareen aamu-usvassa, kaikenlaisia eläinkokemuksia, kertoilee Bom omistaan.
– Yhtenä vuonna saaren aukioloaikaan sattui valtakunnallinen Nuku yö ulkona -tapahtuma, ja paikalle sai tulla oman teltan tai riippumaton kanssa. Muistan kun siinä aamunuotiolla paistelin kananmunia, samalla kun ihmiset menivät tyytyväisinä aamusaunaan. Sellaista yhteistä, hyväntuulista mökkielämää.
Lehtisaaren 30-luvulla rakennetun kodikkaan päärakennuksen kesäkuussa 2016 sattuneen laajan tulipalon muisteleminen vetää Bomin vieläkin vakavaksi.
– Olin kotona, kun työntekijä soitti ja sanoi että päärakennus palaa. Sanoin vain, että evakuoikaa ihmiset ja ajoin Muuramesta Viitaniemeen niin lujaa kuin uskalsin. Yksi vene oli juuri tullut rantaan, ja sillä lähdettiin saareen, hän kertoo.
– Kyllähän siinä itku tuli, kun näin tilanteen ja tajusin, että nyt tämä menee.
Bom kehuu kesätyöntekijöitä, jotka hoitivat saaren turvallisesti tyhjäksi. Illan päätteeksi mentiin vielä porukalla syömään ja purkamaan tapahtunutta.
– Tehtiin kaikki mikä tehtävissä oli, ja kukaan ei kuollut. Se on pääasia. Sitten vain mietittiin, että mitenkäs tästä eteenpäin. Missään vaiheessa ei tullut mieleen, että peli seis, tämä kesä oli tässä. Toiminta jatkui noin kuukauden kuluttua heinäkuussa.
Tulevan kesän suunnitelmat ovat vielä osin avoimia, mutta monenlaista kuplii jo mielessä. Joka tapauksessa kesä tulee olemaan aurinkoinen ja lämmin, uskoo Pasi Bom.
– Tässä työssä ajattelen, että ”Ei onnistu” ei kuulu sanavarastooni. Pyrin olemaan joustava ja järjestelemään asioita aina mahdollisuuksien mukaan. Haluan viestiä vahvasti, että kaikki ovat Lehtisaareen oikeasti tervetulleita.
Lehtisaari aukeaa vierailijoille jälleen 10.6.2022. Katso lisätiedot ja aukioloajat: jyvaskylanseurakunta.fi/lehtisaarenkesakoti
Lehtisaareen nousee uusia punaisia tupia
Lehtisaaressa on pitkään toimittu poikkeusjärjestelyin päärakennuksen tuhouduttua tulipalossa kuusi vuotta sitten. Tulevina vuosina saaressa ei enää tarvitse kokoontua telttakatoksen alle. Jos kaikki toteutuu suunnitelmien mukaan, saaressa voidaan viettää aikaa entistä paremmissa puitteissa.
Lehtisaareen on jo viime syksynä rakennettu vesi- ja viemärijohtoreitit sekä sijoitettu sähkökaapeli Tuomiojärven alitse.
– Liittymien käyttöönotto tapahtuu kuitenkin vasta sitten, kun rakentaminen on saaressa ajankohtaista, kiinteistöpäällikkö Maritta Lukkarinen kertoo.
Seuraavaksi haetaan poikkeamis- ja rakennusluvat uusille rakennuksille. Suunnitelmissa on uusi 145,5 kerrosalaa käsittävä päärakennus, joka antaa puitteet monenlaiselle tekemiselle ja kokoontumiselle. Jo huonokuntoiseksi päässeen, 1930-luvulla rakennetun saunan tilalle tulee entistä tilavampi löylytila.
Lisäksi saareen rakennetaan pukukoppi, puuliiteri, varasto ja grillikatos. Vanha puucee muutetaan vesiklosetiksi.
Kaikki rakennukset on suunniteltu siten, että ne istuvat hyvin maisemaan. Uusi päärakennus ja sauna ovat puolilämpimiä hirsirakennuksia. Kaikki rakennukset ovat väriltään perinteikkään punaisia, kuten aiemmat saaren rakennukset.
– Kaikessa suunnittelussa on huomioitu käyttäjien toiveet, Lukkarinen sanoo.
Luonnokset ovat jo lähes valmiit, sillä lupavaiheessa suunnitelmia ei voi enää paljon muuttaa. Kustannusarvio Lehtisaaren uudisrakentamiselle on noin 1,35 miljoonaa euroa.
Jos hanke etenee suunnitelmien mukaan, rakentamaan päästään ensi vuonna. Tänä kesänä saari on vielä normaalisti auki, mutta rakentamisvaiheessa saari on kokonaan kiinni. Uudistettuihin tiloihin päästään kesällä 2024.
Jaa artikkeli: