Miksi yksi maailman suurimmista kirkoista sitten tarvitsee tukea teologiseen koulutukseen? Seuraavassa kolme näkökulmaa asiaan.

Kasvava kirkko tarvitsee koulutettua työvoimaa

Tansanian luterilaisen kirkon jäsenmäärä kasvaa nopeammin kuin koulutettujen työntekijöiden määrä. Valtion sääntöjen mukaan oppilaitoksilla täytyy olla tietty määrä akateemisen tutkinnon saaneita työntekijöitä, jotta uusia teologeja voidaan edes kouluttaa.

Nyakatossa ylemmän opistotason opettajilla täytyy olla vähintään kandidaatin paperit, mutta korkeakoulutus on alueella vielä suhteellisen harvinaista. Lähetysseuran työntekijöitä on siis kutsuttu opiston opettajiksi vahvistamaan sen akateemista tasoa.

Opiston rehtori Mimii Brown Mziray sanoo, että tansanialaisia teologeja valmistuu koko ajan enemmän, mutta moni heistä haluaa opiskella mahdollisimman pitkään. Opistolla ei olisi vielä varaakaan palkata tarpeeksi korkeakoulutettuja teologeja.

– Suomalaiset laajentavat näkökulmia opetuksessamme, mutta myös Lähetysseura pysyy paremmin perillä Nyakaton kuulumisista, kun suomalaiset työntekijät voivat itse kertoa kokemuksistaan, Mziray sanoo.

Opetuksen tasoa vahvistaa myös tansanialainen emerituspiispa Elisa Buberwa, joka opettaa opistolla osa-aikaisesti. Hän on jo 71-vuotias ja toimi piispana Bukoban alueella. Hän muistaa, miten alemman tason tutkinto teologiasta oli aikoinaan iso juttu. Nyt moni suorittaa maisterinopinnot joko Tansaniassa tai ulkomailla.

Buberwa pitää kehitystä luonnollisena jatkumona.

– Trendi on, että yhä useampi ihminen on kiinnostunut korkeammasta koulutuksesta teologiassa. Se ei ole yllättävää, koska maan yleinen koulutustaso nousee koko ajan, Buberwa kertoo.

Koulutustason kasvu tarkoittaa myös sitä, että kirkon täytyy valmistautua palvelemaan entistä koulutetumpaa väestöä. Se on Buberwan mielestä olennaista. Ja koska koulutus on kallista, eri maiden kirkkojen on hyvä tukea toisiaan.

– Skandinavian maat ja Saksa ovat hyviä maita saada tukea teologiseen koulutukseen, koska ne ovat luterilaisia. Mutta ne eivät ole ainoita. Maailma pienenee sellaista vauhtia, että toisilta oppiminen tulee koko ajan tärkeämmäksi, Buberwa sanoo.

Hän opiskeli itsekin pari vuotta Yhdysvalloissa ja ymmärsi siellä, mitä kansainvälinen yhteisö merkitsee. Ensin Buberwa ajatteli olevansa vain hyötyjä – joku, joka sattui saamaan stipendin ja pääsee tekemään ilmaiseksi maisterintutkinnon. Yliopistolla hänelle valkeni, että koko akateeminen yhteisö perustuu kansainvälisyyteen.

– Kaikki toivotettiin tervetulleiksi. Meidät afrikkalaiset yhtä lailla kuin aasialaiset ja eteläamerikkalaiset. Yliopisto hyötyi vaikutteista ympäri maailmaa.

Samasta syystä Buberwa pitää tärkeänä, että Lähetysseura tukee Nyakatoa nimenomaan lähettämällä ihmisiä.

– Emme tarvitse vain rahaanne, vaan läsnäoloanne. Vain siten voimme yhdessä muuttaa maailmaa.

Menestysteologia houkuttelee ihmisiä

Tansaniassa alkoi iso uuskarismaattisuuden buumi 1980-luvulla. Lähetysseuran työntekijä ja väitöskirjatutkija Lotta Gammelin on perehtynyt suosittuihin uuskarismaattisiin kirkkoihin Tansaniassa. Hän on sitä mieltä, että niiden suosion nousun ajoittuminen kohdakkain terveyspalveluiden romahtamisen kanssa ei ole sattumaa.

– Afrikkalainen uskonnollisuus on hyvin käytännönläheistä. Jotkut menevät sairaalan sijasta tällaiseen kirkkoon hakemaan parannusta. Luterilaisessa teologiassa tarvittaisiin vastauksia sairauksiin ja parantumisiin.

Uuskarismaattisissa kirkoissa ei itsessään ole mitään vikaa, mutta joihinkin niistä liittyy ongelmallista vallankäyttöä. Jos kirkko syntyy johtajan omasta hengellisestä visiosta, niin on tyypillistä, että johtaja kehittää teologian itse.

Julkisuudessa on ollut esimerkiksi Moshin turma helmikuussa 2020, jossa ihmisiä tallautui kuoliaaksi rynnätessään hakemaan siunatuksi sanottua öljyä. Kirkoissa saatetaan myös antaa lupauksia rikastumisesta.

– Luterilaisella kirkolla on Tansaniassa huoli jäsenien liukumisesta uuskarismaattisten kirkkojen puolelle, mutta ennen kaikkea huoli siitä, että joissain kirkoissa ihmisten uskoa voidaan käyttää hyväksi, Lotta Gammelin sanoo.

Emerituspiispa Buberwa allekirjoittaa tämän. Uusien kirkkojen johtajilla keinot ovat monet, hän sanoo. Karismaattiset johtajat saavat väen vakuutettua, että juuri tässä seurakunnassa saa enemmän siunausta, parantuu sairauksista ja bisnekset alkavat kukoistaa.

– Pienemmissä kirkoissa pystytään myös olemaan lähempänä seurakuntalaisia. He käyvät ihmisten luona usein ja pitävät omansa lähellä, Buberwa kuvailee.

Hän ei pidä siitä, kun luterilaisesta kirkosta ihmisiä siirtyy pienempiin kirkkoihin mutta korostaa, ettei ilmiön päivittely auta.

– Yhteiselon avain on avoimuus. Emme voi vain sanoa, että me olemme oikeassa ja joku muu väärässä. Sellainen ei ole auttanut maailmassa ennen eikä auta nytkään.

Luterilaisuus säilyy Buberwan mukaan kyllä, kunhan ihmiset pysyvät kartalla siitä, mitä maan uskontokentässä ja toisaalta koko maailman uskonnollisuudessa tapahtuu. Siihenkin auttaa laadukas teologinen koulutus.

– Koulutus lisää avoimuutta ja itsevarmuutta niin ihmisissä kuin yhteisöissä. Koulutettu ihminen ymmärtää ilmiöiden taustoja ja näkee kehityksen haitat ja hyödyt.

– Yhteiselon avain on avoimuus. Emme voi vain sanoa, että me olemme oikeassa ja joku muu väärässä. Sellainen ei ole auttanut maailmassa ennen eikä auta nytkään.

piispa Buberwa

Myös rehtori Mimii B. Mziray painottaa koulutuksen vaikutusta koko Tansanian luterilaisen kirkon tulevaisuuteen.

– Kun sekä oppilaitoksissa että kirkon hallinnossa on tarpeeksi koulutettuja ihmisiä, kirkko kasvaa paitsi jäsenmäärältään suureksi, myös tavoittavaksi ja kestäväksi, hän summaa.

Teologia kehittyy vuorovaikutuksessa

Kuten piispa Buberwa sanoi, akateeminen maailma elää kansainvälisestä yhteisöstä. Näin on myös Nyakaton raamattuopiston teologisessa koulutuksessa. Opiston akateemisesta tasosta vastaava opettaja on viime vuodet ollut Lähetysseuran työntekijä Hanna Oja-Nisula.

Hänen mukaansa opetukseen vaikuttaa enemmän opettajan persoona kuin kansalaisuus, mutta pelkkien ulkomaalaisten opettajien voimalla ei koulutettaisi hyviä teologeja. Lähtökohdat ovat niin erilaiset.

Esimerkiksi perinteinen ajatus siitä, että miehellä voi olla monta vaimoa, vaikuttaa tansanialaisten käsityksiin avioliitosta. Suomi ei enää ole kristillisen yhtenäiskulttuurin maa, mutta kristilliset arvot vaikuttavat moraalikäsityksiimme.

Oja-Nisula oppi kulttuurisidonnaisuudet itsekin kantapään kautta.

– Nolottaa, miten omasta maailmastani lähdin opettamaan aikoinaan. Koko ajan tajuan enemmän siitä, miten opetuksesta voi tehdä relevanttia tansanialaiseen kontekstiin, hän kertoo.

Oja-Nisula on työskennellyt Nyakaton raamattuopistossa vuodesta 2012 ja opetti aluksi nuorisotyötä. Jo käsitys nuoriso-termistä paljastui pian kulttuurisidonnaiseksi.

– Minulle oli itsestään selvää, että nuorisotyö koskettaa nuoria, noin 13–20-vuotiaita. Meni jonkun aikaa, että ymmärsin puhuvamme ihan eri ihmisistä. Opiskelijoiden ajatuksissa olivat 18–45-vuotiaat ihmiset, Oja-Nisula muistelee.

Toinen kulttuurisidonnaisuus liittyi perhekäsitykseen. Se tuli ilmi, kun Oja-Nisula kävi opiskelijoidensa kanssa läpi lapsen kehitysvaiheita. Opiskelijat olivat kasvaneet laajoissa perheissä, mikä eroaa länsimaisesta ydinperheajatuksesta.

– Olen paitsi opettanut, myös itse oppinut valtavasti. Kysymykset oppilaideni arjessa ovat toisenlaisia kuin suomalaisessa arjessa, joten myös tulkinnat teologiasta ovat uudenlaisia.

Samaa sanoivat opistossa pitkään opettaneet pastorit Riitta ja Olavi Heino.

– Aina opiskelijat kysyivät jotain, mitä ei olisi osannut odottaa. Raamatun tutkimus tansanialaisten kanssa oli itsellekin innostavaa ja rakentavaa, Riitta Heino kertoi muutama kuukausi eläkkeelle jäämisensä jälkeen.

Emerituspiispa Buberwa tuo esiin perinteisten uskomusten vaikutukset. Hänen mukaansa erityisesti kriisitilanteissa monet sekoittavat uskontojen elementtejä. Suurin osa ihmisistä kertoo olevansa joko kristittyjä tai muslimeja, mutta pinnan alla elää silti vanhoja tottumuksia. Sairaana saatetaan hakeutua lääkärin lisäksi perinteiselle parantajalle.

Kirouksiin uskominen ja noituus ahdistavat Buberwan mukaan ihmisiä. Ne eivät vaikuta vain yksilöiden vaan myös yhteiskunnan tasolla, sillä ne estävät maan kehittymistä. Tällainen viitekehys vaikuttaa siihen, miten asioista kannattaa kirkossa puhua.

Vahvojen perinteisten uskomusten takia teologisessa koulutuksessa korostetaan, että kirkkoon liittyneen täytyy elää uskollisesti kristittynä.

– Varoitamme opiskelijoita siitä, että vaikka joku sanoisi hylänneensä vanhat tavat ja uskomukset, se ei välttämättä pidä paikkansa, Buberwa kertoo.

Tällaisen kontekstin ymmärtävät parhaiten tansanialaiset opettajat. Mitä annettavaa länsimaisilla opettajilla sitten on, etenkin kun meidän omista kirkoistamme erotaan kovaa vauhtia? Buberwan mielestä yksi arvo on itsekkyyden vastustaminen.

Vaikka eurooppalaiset eivät enää käy niin paljon kirkossa, heillä on Buberwan mukaan ilmiselvästi kristillinen sydän. Se näkyy esimerkiksi auttamishalussa.

– Täällä on moni rahan ja materian perään, mutta kristillisyys toimii itsekkyyttä vastaan.

Länsimaissa ajatellaan, että Afrikan maissa nimenomaan autetaan lähimmäisiä, mutta Buberwa näkee tilanteen toisin.

– Länsimaissa asuvat lahjoittavat ulkomailla tehtävään hyväntekeväisyyteen valtavasti rahaa. Se on mielestäni todiste kristillisestä rakkaudesta, Buberwa sanoo ja vie käden sydämelleen.

Infoa:

Victorianjärven itäinen hiippakunta perusti Nyakaton raamattuopiston runsas kymmenen vuotta sitten Suomen Lähetysseuran ja Oulun hiippakunnan tuella. Lyhyessä ajassa raamattukouluna aloittaneesta oppilaitoksesta on kehittynyt alueellinen koulutuskeskus, jossa koulutetaan evankelistoja ja seurakuntatyöntekijöitä omaan hiippakuntaan ja diploma-tason pappeja viiteen muuhunkin hiippakuntaan.

Koko Tansaniassa luterilaisella kirkolla on vain kolme tällaista alueellista koulutuskeskusta. Korkeakoulutason tutkintoja voi suorittaa kirkon yliopistoissa Makumirassa ja Iringassa. 

edit: Viimeisen kuvan kuvateksti on korjattu klo 17.45. Ensimmäisessä kerrottiin väärästä juhlasta: ”Laulu raikasi Nyakaton raamattuopiston valmistujaiskulkueessa lokakuussa 2019. Opistossa koulutetaan Lähetysseuran tuella pappeja, evankelistoja ja seurakuntatyöntekijöitä.”

Artikkeli Tansania: Kolme syytä tukea teologista koulutusta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Isoäiti on kasvattanut minut ja hän on minulle kuin äiti. Oma perheeni ei kohdellut minua hyvin, Betty kertoo.

Isoäidin maja on kallellaan, melkein romahtamispisteessä, mutta Betty yrittää parhaansa.

Aamuisin hän pesee pojan ja auttaa isoäitiä aamutoimissa. Jos heillä on jotain syötävää, Betty valmistaa pienen aterian ennen kouluunlähtöä.

– Oma äitini pitää joskus huolta pojastani, kun olen koulussa, mutta Brightonkin on niin kiintynyt isoäitiin, että on mielellään hänen kanssaan.

Isoäidin jalat eivät enää kanna, mutta lähistöllä asuvat serkut auttavat päivisin isoäitiä pojan hoidossa.

– Koulun lomilla teen niin paljon töitä kuin mahdollista, jotta pystyisin huolehtimaan perheestäni. Kouluaikoina se on vaikeampaa. Jos meillä ei ole mitään, yritän iltaisinkin löytää jotain pientä työtä. Pesen vaatteita tai kokkaan muille ihmisille ja saan siitä vähän rahaa.

Suurempaa hellyyttä on vaikea kuvitella.

Isoäiti Namoe Jalinga kuvailee Bettyä hyvin huolehtivaiseksi. Kun kuuma hiekka polttaa isoäidin jalkaa, Betty laittaa oman sandaalinsa isoäidin jalan alle. Kun isoäitiä väsyttää, tyttö nostaa hänet käsivarsilleen, auttaa lepäämään ja tarjoaa vettä. Hän puhuu selkeästi ja kovemmalla äänellä, jotta isoäiti kuulisi paremmin. Suurempaa hellyyttä on vaikea kuvitella.

Betty meni alueen paimentolaisperinteiden mukaisesti hyvin varhain naimisiin. Mies ei kohdellut häntä hyvin ja Betty palasi isoäitinsä luokse.

– Kun sain lapsen, luulin olevani aikuinen. Nykyisen kouluni opettajat suostuttelivat minut kuitenkin palaamaan takaisin kouluun, Betty kertoo.

Betty on peruskoulun viidennellä luokalla.

– Opettajat sanoivat, ettei iällä ole mitään merkitystä. Pääasia, että palaat kouluun ja keskityt oppimaan.

Niin Betty on yrittänyt tehdä. Eniten hän pitää matematiikasta ja tehokkaana opiskelijana ennättää useimmiten tehdä läksyt jo koulupäivän aikana pidemmillä tauoilla.

– Koulussa koen kahdenkeskiset keskustelut naisopettajien kanssa kaikkein tärkeimmiksi. He kannustavat minua yrittämään parhaani ja jatkamaan koulunkäyntiä, jotta voisin saavuttaa unelmani. Tulevaisuudessa haluaisin työskennellä opettajana, Betty haaveilee.

Tulevaisuus näyttää toivottomalta ja oma merkitys maailmassa on usvan peitossa, kun koulunkäynti keskeytyy.

Tämänvuotisella Yhteisvastuukeräyksellä tuetaan lasten ja nuorten koulutusta Suomessa ja maailman katastrofialueilla.

Maailman pahimmilla katastrofialueilla monet lapset ja nuoret ovat menettäneet lähes kaiken tutun ja turvallisen, kun he ovat joutuneet pakenemaan luonnonkatastrofeja ja konflikteja.

Tulevaisuus näyttää toivottomalta ja oma merkitys maailmassa on usvan peitossa, kun koulunkäynti keskeytyy.

Koulutus on tärkeää yhteiskunnalliselle kehitykselle ja eriarvoisuuden vähentämiselle. Etenkin hauraissa maissa ja katastrofitilanteissa koulutus luo uskoa tulevaisuuteen ja tuo vakautta arkeen.

Suomessa köyhien lasten määrä on kasvussa. Tuoreimpien, vuoden 2016 tulonjakotilastojen mukaan 10 prosenttia lapsista kuului pienituloiseen kotitalouteen. Samalla vähävaraisten lapsiperheiden asema on heikentynyt esimerkiksi sosiaalietuuksien leikkausten ja jäädytysten vuoksi.

Monien nuorten kohdalla unelmien ammatti on vaarassa jäädä haaveeksi, jos perheellä ei ole varaa maksaa opinnoista aiheutuvia kustannuksia, kuten tietokonetta, oppikirjoja tai ammatillisissa opinnoissa tarvittavia välineitä.

Yhteisvastuukeräys alkaa sunnuntaina 3.2.

Suomessa varoilla tuetaan vähävaraisten lasten ja nuorten opiskelua esimerkiksi avustamalla maksullisten opiskeluvälineiden hankinnassa. 

Maailman katastrofialueilla keräyksen tuotolla tuetaan laadukasta koulutusta lapsille ja nuorille. 

Jyväskylän seurakunnan osuus – 20 prosenttia tuotosta – lahjoitetaan Jyväskylän kristillisen opiston säätiölle. Varoilla tuetaan opiston vapaan sivistystyön linjan alle 25-vuotiaita opiskelijoita, joilla on taloudellisia vaikeuksia.

Artikkeli Unelmien ammatti voi jäädä haaveeksi julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Pakolaisesta parturiksi

Rwamwanjan pakolaisasutusalueella asuu noin 63 000 pakolaista, joista suurin osa on naapurimaa Kongosta. Väkiluvultaan noin Vaasan kokoisen alueen suurimpia ongelmia on ollut nuorisotyöttömyys.
KUA aloitti työnsä Rwamwanjassa kolme vuotta sitten selvittämällä mihin ammatteihin nuoret kannattaisi kouluttaa, jotta heillä olisi hyvät mahdollisuudet työllistyä.
Ensimmäiset kurssit alkoivat toukokuussa 2015 ja niillä koulutettiin rakennusmiehiä, moottoreiden korjaajia, räätäleitä, kokkeja, seppiä ja partureita.
Puolen vuoden mittaiseen koulutukseen valitaan kahdesti vuodessa 250 oppilasta. Tulijoita olisi enemmänkin, ja opiskelijat valitaan hakemusten ja haastattelujen perusteella. Opiskelemaan otetaan sekä pakolaisia että ugandalaisia nuoria.
”Me emme välitä aiemmista opinnoista, sillä monelta ne ovat saattaneet jäädä kesken sodan vuoksi. Meille tärkeintä on motivaatio. Monet nuorista todella tarvitsevat koulutusta ja työtä, jolla elättää esimerkiksi nuoremmat sisarukset vanhempien kuoltua”, kertoo KUA:n projektikoordinaattori Caphas Mugabi.
Työllistyminen on koulutuksen tärkein tavoite. Opintoihin kuuluu niin työharjoittelu kuin työn hakemisen ja yrittäjyystaitojen opettelua.
Tulokset ovat olleet erinomaisia. Kaikkiaan 95 prosenttia tähän mennessä valmistuneista 450:sta nuoresta on joko työllistynyt tai perustanut oman yrityksen.
”Koemme, että työmme täällä todella muuttaa nuorten elämän”, Mugabi sanoo.

Opinto-ohjaaja auttaa työllistymään

Vaikeista olosuhteista tulevat nuoret tarvitsevat erityisen paljon tukea. Heitä auttaa KUA:n opinto-ohjaaja Olivia Nazzawi. Hän vierailee oppilaiden ja valmistuneiden luona säännöllisesti. Valmistumisen jälkeen Nazziwan tehtävä on auttaa heitä työllistymään tai perustamaan oma yritys.
Esimerkiksi maanviljelyslinjalta valmistuneet saavat koululta maapalstan ja viljelytarvikkeet. He voivat myydä satonsa torilla tai kaupassa ja tienata toimeentulonsa. Parhaiten työllistyvät rakennusmiehet, sillä nopeasti kasvavalla alueella rakennetaan paljon.

Catering-linjalta valmistuneille voidaan tarjota alkajaisiksi työpaikkaa KUA:n perustamasta pienestä ravintolasta ja lisäksi moni on työllistynyt alueen muihin ravintoloihin. Ravintolan lisäksi KUA on perustanut korjaamon, jossa nuoret voivat suorittaa työharjoittelunsa ja tienata rahaa.
Palkitsevinta työssä ovat Nazziwan mukaan onnistumisen kokemukset. Moni oppilas saattaa tulla koko viikon kouluun samoissa vaatteissa, mutta hiljalleen he alkavat pestä vaatteitaan päivittäin, tervehtiä kohteliaammin ja kertovat syövänsä monipuolisempaa ruokaa.
”He haluavat pärjätä elämässä ja päästä pois pakolaisasutusalueelta. Tunnen onnistuneeni työssäni, kun näen, että nuoret alkavat arvostaa itseään”, Nazzawi sanoo.
Monelle nuorelle koulu onkin tuonut kaivattua itsetuntoa ja kunnioitusta. Kongosta neljä vuotta sitten paenneelle Jonalieselle se merkitsi mahdollisuutta tienata rahaa ja alkaa suunnitella tulevaisuutta.
”Haaveilen isosta yrityksestä, jossa voisin kouluttaa pakolaisnuoria ja antaa heille töitä. Haluan antaa nuorille mahdollisuuden itsenäiseen elämään”, Jonaliese sanoo.

Artikkeli Ammattikoulutuksella parempaan elämään Ugandassa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Koulu oli pieni kyläkoulu, jossa kaikki tiesivät toisensa. Koskinen tunsi olevansa huonompi kuin muut, kun ei pysynyt tahdissa mukana. Tehtäville annetut aikarajat loivat paineita. Piti yrittää keskittyä ja olla nopea. Hän oppi piilottelemaan hitauttaan ja keksi keinoja selviytyä.

– Tein pää hiessä ahkerasti kaikki läksyt, ettei kukaan huomaa kuinka huono olen.

Lukeminen on hidasta

Lukemisen ymmärtäminen vaatii Koskiselta täyttä keskittymistä, ja lukeminen on hidasta ja kuormittavaa. Kolmannella luokalla tehtiin lukemisen testi, jossa oli monta sivua tekstiä ja monivalintakysymykset. Koskinen vastaili kysymyksiin vielä välitunnilla, kun muut söivät samassa luokassa välipalaa.

Vaikeudet lisääntyivät, kun vieraat kielet tulivat lukujärjestykseen. Koskiselta vie aikaa yhdistää sanat merkitykseen. Vieraskieliset sanat lisäksi kirjoitetaan eri tavalla kuin lausutaan.

– Pitää miettiä, luenko sanan oikein, lausunko oikein ja vielä kirjoitanko oikein. Se vaatii keskittymistä ja tuntuu puuduttavalta.

– En ole tähän päivään mennessä uskaltanut kunnolla opiskella englantia. Pelottaa, että kohta taas joudun noloon tilanteeseen, kun en osaa. Eräs opettaja raivostui, koska en osannut lausua englannin a-vokaalia oikein. Koko luokka nauroi.

Syy vaikeuksiin selvisi

Ammattiopiston alussa muistiinpanojen kopioiminen taululta oli niin hidasta, että Koskinen lopetti niiden tekemisen.

– Minua nolotti niin paljon. Tiesin, että en kuitenkaan ehtisi, ja muistiinpanot olisivat joka tapauksessa vajaat.

Kaikille ensimmäisen vuoden opiskelijoille tehdään ammattiopistossa kartoittavat lukemisen ja kirjoittamisen testit. Syy Koskisen vaikeuksiin selvisi, kun tulokset tulivat. Testin tulos oli selvä.

– Muistan, miten hänellä ei ollut mitään aavistusta, että kyse voisi olla lukivaikeudesta. Meille tulee joka vuosi opiskelijoita, jotka ovat aina tienneet, että jotain on, mutta heitä ei ole koskaan peruskoulun aikana testattu, kertoo Gradia Jyväskylän erityisopettaja Pasi Puronaho.

Koskinen ohjattiin tarkempiin testeihin, joiden tuloksien pohjalta hänelle laadittiin henkilökohtainen opintojen järjestämistä koskeva suunnitelma. Siihen kirjattiin, että hän saa tarvittaessa opiskelumateriaalin etukäteen. Testin tulos oli helpotus. Hän ei olekaan huono eikä tyhmä, vaan vaikeuksille löytyi syy.

Opiskeluun pitää käyttää aikaa

Lukivaikeus aiheuttaa sen, että on opiskeltava huolellisemmin kuin muut. Opiskeluun pitää käyttää aikaa. Lukihäiriö vaikeuttaa varsinkin kieltenopiskelua ja sanallista matematiikkaa. Vaikeus voi näkyä käytännön elämässä ja opiskelussa pieninä juttuina, pikkuvirheinä. Numerot menevät väärin päin tai kirjoittaa vahingossa ylimääräisen nollan.

– Ilmeisesti Koskisen lukihäiriö ei ole ollut niin vakava, että se olisi huomattu peruskoulussa. Hän on saattanut tehdä todella paljon töitä peittääkseen hankaluudet, eikä lukemisen vaikeutta ole tunnistettu, Puronaho arvioi.

Kun opettaja tietää opiskelijan lukihäiriöstä, hän voi ottaa sen opetuksessa huomioon. Ohjeissa pyritään selkokielisyyteen, ja materiaalin voi saada etukäteen, jolloin taululta ei tarvitse yrittää kopioida tekstiä.
Esimerkiksi matematiikan tunneille voi saada mukaan erityisopettajan, joka keskittyy enemmän tukea tarvitseviin opiskelijoihin. Tavoitteena on, että opiskelija saa opinnot suoritettua ajallaan eikä tipahda tai joudu suorittamaan rästiopintoja jälkikäteen.

Lukivaikeuden kanssa tulee toimeen

Gradia Jyväskylässä toimii viisi laaja-alaista erityisopettajaa. Opiskelijoita on noin 4 500. Kartoittavalla testillä saadaan tietoa erityistarpeista. Niilo Mäki Instituutin kehittämä testi on ollut käytössä noin 15 vuoden ajan.

– Opiskelija yleensä kyllä tietää, että hänellä on joku ongelma, mutta ei tiedä mistä se johtuu, jos sitä ei ole tutkittu mitenkään. Lukivaikeudella ei ole mitään tekemistä tyhmyyden kanssa. Se on hankaluus ja vaikeus, mutta se ei saa olla este opinnoille, Puronaho sanoo.

– Lukivaikeuden kanssa tulee toimeen, kunhan se tunnistetaan ja siihen reagoidaan. Tällä hetkellä noin 12 prosenttia opiskelijoistamme on erityisopiskelijan statuksella. On paljon oppimisvaikeuksia, jotka aiheutuvat muista asioista. Ne vaativat usein enemmän huomiota kuin lukivaikeus, Puronaho lisää.

Anni Koskinen hyödyntää oppimisessa värejä ja yhdistää asioita vaikkapa käsialaan. Onneksi hänellä on valokuvamuisti. Toisinaan tuntuu epäreilulta, että muut tuntuvat pääsevän helpommalla.

– Minun on pakko keskittyä täysillä ja ymmärtäminen on hidasta. Se syö niin paljon mehuja, että jaksamisen rajat tulevat välillä vastaan. Kokeissa katson ensin kysymykset ja etsin niihin vastaukset. En voi lukea ensin pitkää tekstiä ja yrittää ymmärtää sisältöä ja sitten vielä viedä tietoa paperille. Se ei onnistu tai on ainakin todella hidasta ja puuduttavaa.

Työharjoittelusta itsevarmuutta

Koskinen suorittaa parhaillaan opintojen viimeistä työssäoppimisjaksoa ja viihtyy työssään. Hän kertoi työpaikalla heti alkuun lukivaikeudestaan, ja saa tehdä työtehtävät omalla tahdilla.

– Minua ei enää hävetä yhtään. Helpottaa, kun ei tarvitse peitellä eikä esittää mitään. Kukaan ei ihmettele, jos teen jotkut asiat tavallista hitaammin.

Työharjoittelussa Koskinen kerää kokemusta ja itsevarmuutta, mutta työelämään siirtyminen askarruttaa.

– Pelottaa, etten pärjää. Sellainen epävarmuus on jäänyt omista taidoista. Olin niin kauan tietämätön siitä, mistä hitaus johtuu. Lukivaikeus on aiheuttanut sen, että aliarvioin itseni muutenkin. Pikkuhiljaa olen päässyt parempaan suuntaan.

Hän painottaa, että lukihäiriön kanssa voi oppia tulemaan toimeen. Kun tiedostaa omat voimavarat ja rajoitukset, tietää mihin asioihin pitää panostaa enemmän. Tietää mihin pitää keskittyä. Sillä tavalla pääsee eteenpäin.

Tiesitkö?

• Noin 6–10 prosentilla suomalaisista on vaikeuksia lukemisessa tai kirjoittamisessa.
• Lukemisen ja kirjoittamisen erityisvaikeutta kutsutaan lukivaikeudeksi. Usein käytetään myös termiä lukihäiriö tai dysleksia.
• Lukivaikeuden keskeisenä piirteenä pidetään vaikeutta hahmottaa ja käsitellä äänteisiin liittyvää eli fonologista tietoa.
• Lukivaikeus voi ilmetä esimerkiksi lukemisen hitautena tai vaikeutena, oikeinkuulemisen vaikeutena, kirjoittamisessa kirjainten tai niiden paikan sekoittumisena tai kirjaimia voi olla liikaa tai liian vähän tai jopa sanoja puuttuu. Luetun ymmärtäminen, sanojen tunnistaminen tekstistä ja lukemista edellyttävien tehtävien tekeminen voi olla hankalaa.
• Lukivaikeudessa ei ole kuitenkaan kyse ymmärtämisen vaikeudesta. Ymmärtämisen vaikeudet voivat liittyä laajemmin oppimisvaikeuksiin.

  Lähde: Lukihairio.fi

Artikkeli Lukihäiriö ei estä opintoja julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Osaamisen rajoja on koeteltu kuluneen lukuvuoden mittaan. Syksyllä tehtiin Myrskyluodon Maija, nyt valmistellaan Elmoa. Helmikuussa esitettiin monologeja Jyväskylän alueen kirjastoissa.

Itsevarmuutta ja uusia ystäviä

Saku Taittonen sanoo teatterin olevan musiikin ohella hänen suuri intohimonsa. Nuori mies on kerännyt alan kokemusta kotipaikkakunnallaan Kuortaneella, jossa hän on ollut mukana jo neljässä kesäteatteriesityksessä.

– Kurssi on vastannut odotuksia, jopa ylittänyt ne. Koko ajan vahvistuu ajatus siitä, että teatteri ja musiikki ovat minun juttuni.

Riihimäkeläinen Säde Leino jakaa Taittosen tunnelmat.

– Kuulin, että tämä on hyvä kurssi, ja on ollut parempi kuin osasin odottaakaan. Olen saanut itsevarmuutta esiintymiseeni, ja uusia ystäviä myös, hän iloitsee.

Leinon sydän sykkii teatterille, mutta kirjoittaminenkin kiinnostaisi.

– En kuitenkaan näytelmiä kirjoittaisi, hän rajaa.

Produktioiden lisäksi opiskellaan myös teoriaa. Näyttelijäntyön perusteiden lisäksi tutustutaan fyysiseen teatteriin, improvisaatioon, naamioteatteriin sekä akrobatia-parkouriin. Dramaturgian perusteet ja käsikirjoittaminen, ohjaaminen ja esitysanalyysi syventävät teatterin ymmärtämistä.

Opintoihin sisältyvät myös draamakasvatuksen perusopinnot, jotka suoritetaan Jyväskylän avoimeen yliopistoon

Säde Leinolle tutustuminen teatterin historiaan on avannut uusia näköaloja. Saku Taittonen on oppinut, miten roolihahmoaan voi lähestyä, miten hahmo rakentuu pienistä eleistä ja ilmeistä.

– Kesäteatterissa mentiin vaan lavalle ja esitettiin. Täällä lähdetään ihan toiselta tasolta, hän kehuu.

Upeitten tarinoitten välittäjä

Kurssin pääasiallinen ryhmänohjaaja on näyttelijä Ville Kiljunen, joka on jo viiden vuoden ajan vetänyt opiston teatterikoulutuslinjaa.

Kiljunen on alun perin luokanopettaja, joka opiskeluaikoinaan kiinnostui Ylioppilasteatterista. Valmistumisensa jälkeen hän vietti antoisan vuoden Lahden kansanopiston teatterikoulutuksessa.

– Rakastuin siihen, että teatterissa saa välittää ihmisille upeita tarinoita. Ihmiset tarvitsevat kertomuksia toisistaan ja itsestään, hän toteaa.

Lukuvuoden opintokokonaisuuksia suunnitellessaan hän tahtoo antaa opiskelijoille mahdollisimman monipuolisen kuvan teatterin mahdollisuuksista ja keinoista. Hän on itse päävastuussa opetuksesta, mutta vieraillevat ohjaajat antavat opiskelijoille tilaisuuden työskennellä erilaisten teatterintekijöiden kanssa.

Hän määrittelee kansanopistovuoden olevan opiskelijoille elämän risteyskohta.

Jyväskylän kristillinen opisto on hänen mielestään turvallinen ja kotoisa oppimisympäristö, jossa näkyy arkikristillisyys. Opiskelijoita on kaikista maailman kolkista.

– Ilmapiiri on tasa-arvoinen, toisia kunnioittava. Opistolla saa olla kuka on. Hyvä täällä on olla, hän vahvistaa.

Kouluttajan kädenjälki yleensä näkyy opiskelijoissa. Kiljunen toivoo ”Kiljusen metodin” jättävän jälkensä nuoriin niin, että he pystyvät aitoihin ajatuksiin ja tunteisiin lavatyöskentelyssään.

Useat entiset oppilaat ovat jääneet vahvistamaan Keski-Suomen alueen teatterikenttää, ja moni tähtää alan maineikkaimpiin opinahjoihin.

– Koulutuskenttä on laaja, ja teatterin ammattilaiseksi on monta reittiä, hän rohkaisee alasta kiinnostuneita.

Tummasävyinen sankaritarina

Musikaali Elmo tehdään yhdessä opiston musiikkikoulutusryhmän kanssa. Näyttämölle nousevat kaikki 10 teatterilinjalaista ja 13 musiikin opiskelijaa. Elmon ohjaa näyttelijä, muusikko ja ohjaaja Aapo Oranen. Oranen on itse käynyt opiston teatterilinjan kymmenkunta vuotta sitten. Hän toteaa, että nykyiset opiskelijat vaikuttavat erittäin motivoituneilta ja kunnianhimoisilta.

Elmo on Orasen mukaan hyvin suomalainen, tummasävyinen sankaritarina, joka kertoo voittamattomasta urheilijasta.

– Elmo on filosofi, urheilija siitä kaikkein herkimmästä päästä. Tarinassa on elämän tummempia sävyjä, Oranen kuvailee.

Musikaali Elmon ensi-ilta on Huoneteatterissa torstaina 12. huhtikuuta.

Artikkeli Askeleita kohti unelmaa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Lukioikäisenä Lahtinen sai ensimmäisen oman tietokoneen. Harrastuneisuus johti lopulta opiskelemaan alaa. Nyt taskussa ovat datanomin paperit ammattiopistosta sekä tradenomin ylempi ammattikorkeakoulututkinto.

Lahtisen mielestä jatkuva uuden opiskelu on suorastaan edellytys alalla, joka muuttuu koko ajan nopealla tahdilla.

– Koulutus on kulkenut aina käsi kädessä työn mukana. Nytkin aloitin työn ohessa opiskelun, ja tähtäimessä on johtamisen erikoisammattitutkinto.

Yhteistyöstä ja kontakteista on hyötyä

Lahtisen mielestä seurakunta ei omissa tietoteknisissä ratkaisuissaan poikkea olennaisesti muista vastaavista toimijoista, kuten kunnista, kaupungeista tai yrityksistä. Suurimpana erona kuntaan nähden hän pitää valtakunnallista yhteistyötä, joka seurakunnissa on aktiivista ja laajaa.

Tietohallintoasioissa yhteistyötä tehdään erityisesti muiden aluekeskusten kanssa, joita on Suomessa 15. Lahtinen itse johtaa Keski-Suomen IT-aluetta ja tiimiin kuuluu kuusi työntekijää.

– Itsellänikin on ympäri Suomea kymmeniä kontakteja, joilta voi kysyä neuvoa, jos ei jossain asiassa oma tietämys tai ymmärrys riitä.

Tietotekniikkahankinnoissa ollaan seurakunnissa jo aiemmin siirrytty leasing-käytäntöön, jolloin välineitä uusitaan sopivin ajanjaksoin. Lahtinen valmistelee ja kilpailuttaa hankintoja eri yhteistyökumppaneiden kanssa.

Monet työasiat hoituvat suoraan omalta työpisteeltä, mikä on vähentänyt reissaamisen tarvetta. Yhteydenpitoa ja kokoustamista voi hoitaa vaikkapa Skypen välityksellä, ja työntekijöiden tietokoneisiin voi luoda etäyhteyden ongelmien ratkaisemista ja tukea varten.

Lahtisen mielestä mukavaa työssä on se, että koko ajan oppii uutta, ja päivät ovat erilaisia. Palkitsevimpia ovat ne hetket, kun löytää ratkaisun tekniseen ongelmaan, jonka kanssa työntekijä on tuskaillut jo pidemmän aikaa.

– Parasta on, kun saa jollakin tietoteknisellä välineellä tai ohjelmistolla nopeutettua toisen työntekijän tekemistä.

Digitalisaatio kannustaa uuteen ajatteluun

Lahtinen näkee, että digitalisaatio kannustaa seurakuntia löytämään uusia ajattelutapoja ja mahdollisuuksia. Sähköisen asioinnin palveluissa on seurakunnilla vielä paljon kehitettävää, mutta palveluja ollaan koko ajan viemässä oikeaan suuntaan.

– On selvää, että henkilökohtainen palvelu on ykkösasia, se että pystytään asioimaan helposti, mistä tahansa ja milloin tahansa.

Omien työpisteiden sijaan liikkuvan työn ratkaisut ovat osa tätä päivää. Älypuhelimet ja kannettavat tietokoneet kulkevat jo mukana, ja tulevaisuudessa panostetaan entistä enemmän tehokkaisiin tietoliikenneyhteyksiin.

Kehittyneet järjestelmät ja tehtävien automatisointi voivat parhaimmillaan mahdollistaa sen, että työntekijöille jää enemmän aikaa varsinaiseen kirkon työhön eli ihmisten kohtaamiseen.

– Jo nyt on nähtävissä, että seurakunnat käyttävät sosiaalisen median palveluita tosi monipuolisesti.

Tiesitkö? -Keski-Suomen IT-alue

• IT-alueet ovat seurakuntien sopimuspohjaisesti muodostamia yhteistyöalueita. Kullakin IT-alueella on oma it-aluepalvelukeskus, joka huolehtii alueen seurakuntien it-asioista.
• Keski-Suomen IT-alue käsittää 16 seurakuntaa, joista Pihtipudas on pohjoisin ja Joutsa eteläisin.
• Jyväskylän seurakunta on alueen isäntäseurakunta.

Artikkeli Opiskelu on tärkeintä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Keskenkasvuisten ihmisten laittaminen uravalinnan eteen on melkoista arpapeliä. Kuinka moni yhdeksäsluokkalainen kykenee oikeasti ajattelemaan elämäänsä niin pitkälle, että osaa tehdä oikeita ratkaisuja tulevaisuutensa suhteen? Kuinka moni pystyy miettimään elämäänsä kymmentä vuotta eteenpäin, viidestäkymmenestä vuodesta puhumattakaan? Se on kuitenkin teinille oletettavissa oleva työikä nykyisillä eläkemalleilla.

Työelämä muuttuu jatkuvasti. Takavuosina hankittu koulutus omaan ammattiin voi olla nykyhetkessä jo niin eilistä, että omaan työtehtäväänsä ei tulisi enää edes valituksi. Rytmissä on silti pakko pysyä, olkoonkin, että kehityksen vauhti on monella alalla ja monelle työntekijälle liian hurjaa. Liian moni putoaa työelämän kyydistä.

Viime viikolla uutisoitiin, että kirkko työllistää vaikeasti työllistyviä työttömiä – pitkäaikaistyöttömiä nuoria, yli 55-vuotiaita ja maahanmuuttajia. Kyse on Kirkko, työ ja työttömyys -työryhmän raportista, jonka mukaan kirkon tulisi etsiä ja luoda vuosina 2017–18 uusia työmahdollisuuksia peräti tuhannen uuden työpaikan verran. #1001työtä-hanketta käynnistellään aluksi Helsingissä, Tampereella ja Turussa.

Todellisuudessa kirkko on työllistäjänä monella tapaa jo nyt hyvällä tiellä. Seurakunnissa ympäri maata on väkeä työkokeilussa, työharjoittelussa, työssäoppimassa, oppisopimuksella ja siviilipalveluksessa. On täysiaikaista, osa-aikaista ja osa-aikaeläkeläistä. Kirkolla on seinät leveällä ja katto korkealla – ainakin tässä asiassa.

Henki&elämä-lehden pääkirjoitus 24.3.2017

Artikkeli Tuhat ja yksi työtä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.