Takavuosina hankittu koulutus omaan ammattiin voi olla nykyhetkessä jo niin eilistä, että omaan työtehtäväänsä ei tulisi enää edes valituksi.
Minusta piti tulla isona kaupanhoitaja. Tuttu täti oli myymälänhoitajana kyläkaupassa, ja työ vaikutti vallan mielenkiintoiselta. Sittemmin minusta piti tulla näyttelijä tai suunnitelmissa olleiden koneistajaopintojen jälkeen työnopettaja ammattikouluun. Isä kyseli, että eikö vaikka kaupallinen ala kiinnostaisi, äitini viestintä ei ollut yhtä hienovireistä: ”Etkö voi, hyvä lapsi, keksiä mitään järkevämpää?”. Oli valinta lopulta järkevä tai ei, toimittajaksi päätyminen oli sattumaa. Kansanopisto sattui lähettämään tuoreelle ylioppilaalle tiedotuslinjan esitteen, ja sillä tiellä ollaan.
Keskenkasvuisten ihmisten laittaminen uravalinnan eteen on melkoista arpapeliä. Kuinka moni yhdeksäsluokkalainen kykenee oikeasti ajattelemaan elämäänsä niin pitkälle, että osaa tehdä oikeita ratkaisuja tulevaisuutensa suhteen? Kuinka moni pystyy miettimään elämäänsä kymmentä vuotta eteenpäin, viidestäkymmenestä vuodesta puhumattakaan? Se on kuitenkin teinille oletettavissa oleva työikä nykyisillä eläkemalleilla.
Työelämä muuttuu jatkuvasti. Takavuosina hankittu koulutus omaan ammattiin voi olla nykyhetkessä jo niin eilistä, että omaan työtehtäväänsä ei tulisi enää edes valituksi. Rytmissä on silti pakko pysyä, olkoonkin, että kehityksen vauhti on monella alalla ja monelle työntekijälle liian hurjaa. Liian moni putoaa työelämän kyydistä.
Viime viikolla uutisoitiin, että kirkko työllistää vaikeasti työllistyviä työttömiä – pitkäaikaistyöttömiä nuoria, yli 55-vuotiaita ja maahanmuuttajia. Kyse on Kirkko, työ ja työttömyys -työryhmän raportista, jonka mukaan kirkon tulisi etsiä ja luoda vuosina 2017–18 uusia työmahdollisuuksia peräti tuhannen uuden työpaikan verran. #1001työtä-hanketta käynnistellään aluksi Helsingissä, Tampereella ja Turussa.
Todellisuudessa kirkko on työllistäjänä monella tapaa jo nyt hyvällä tiellä. Seurakunnissa ympäri maata on väkeä työkokeilussa, työharjoittelussa, työssäoppimassa, oppisopimuksella ja siviilipalveluksessa. On täysiaikaista, osa-aikaista ja osa-aikaeläkeläistä. Kirkolla on seinät leveällä ja katto korkealla – ainakin tässä asiassa.
Henki&elämä-lehden pääkirjoitus 24.3.2017
Jaa artikkeli: