Tikkakoskella asuvat Jenni, haastatteluhetkellä vielä Jenni Kivimäki, ja Niko Saarinen jäävät kysyt­täessä miettimään, kumpi heistä teki kolmisen vuotta sitten aloitteen. Toinen oli arvoituksellisesti jostakin lisännyt toisen kaverikseen Snapchat-sovelluksessa, vaikka he eivät tunteneet ennestään, eikä yhteisiä tuttaviakaan ollut.

Nimi näkyi aikansa kavereiden joukossa ilman erityistä yhteydenpitoa, kunnes Jenni jakoi erään julkaisunsa koko kaverilistalleen.

– Niko kommentoi jotain, ja siitä se tutustuminen lähti, Jenni muistelee.

Juttu alkoi luistaa, ja he huomasivat kummankin olevan vuosimallia 1997. Niko syntyi 6.6. ja Jenni 9.9.

Pari viikkoa viestiteltyään Jenni saapui Porista Nikon luo Muurameen, ja yhdessä oli hyvä olla. Samat asiat naurattivat, ja arvotkin osuivat yksiin.

– Juttelimme alusta alkaen tärkeistä perusasioista – muutakin kuin kuulumisia. Kohta totesimme, että yhtä hyvin voisimme muuttaa saman katon alle.

Molemmat halusivat perheen, ja pian oli selvää, että lapsi saisi tulla. Nyt esikoinen on vihdoin täällä, hartaasti toivottuna ja lääketieteen tuloksellisella avulla. Raskaustesti näytti onnellisesti positiivista ensimmäisen hedelmöityshoidon jälkeen. Jenni saattoi vihdoin ilmoittaa tulevalle isälle ilouutisen ja jo seiskaluokalla valmiiksi miettimänsä täydellisen nimiyhdistelmän.

Mietimme, että on parempi kertoa etukäteen, mitä on tiedossa.

– Sanoin Nikolle, että jos tulokas on tyttö, nimeksi tulee Aava Evelia. Nikolle se sopi, mutta hän halusi lisätä vielä keskimmäisen nimen, Heli, 22 vuotta sitten kuolleen äitini mukaan, tuore vanhempi taustoittaa.

Molempien suvut rakastuivat välittömästi tummatukkaiseen tulokkaaseen. Hoitajia riittäisi jonoksi asti.

– Ei tuo olisi meillä päivääkään, jos vain antaisimme tytön hoitoon, Niko toteaa.

– Sanovat, että voit tuoda, mutta ei tarvitse enää hakea pois, Jenni jatkaa huvittuneena.

Pienokainen aloitti uuden sukupolven Jennin puolella, ja Nikon suku iloitsee erityisesti tytöstä, koska ennestään löytyy kuusi poikalasta. Vauva tuntuu perineen äitinsä luonteen ja isänsä ulkonäön, vaikka tämä ei yhdennäköisyyttä itse myönnä huomaavansa.

Marraskuun vauvan tammikuiseen kastejuhlaan kutsuttiin pyöreästi 40 sukulaista ja ystävää. Samalla vieraille selvisi yllätys, että kasteen yhteydessä vietetään myös häät.

– Mietimme, että on parempi kertoa etukäteen, mitä on tiedossa. Suvut tapaavat toisensa nyt ensi kertaa, joten jännitystä riittää muutenkin, pariskunta kertoo ennen juhlaa.

Molempien mielestä nyt on tärkeää juhlistaa perhettä ja nimenomaan uutta, pientä ihmistä. Kumpikaan ei välitä suurista juhlista, ja häät menevät siinä sivussa.

Kuokkalan kirkko tuo juhlaan oman arvokkuutensa. Pari suunnitteli siellä etukäteen tilaisuuden ohjelmaa ja etenemistä yhdessä pappi Antti Hiltusen kanssa. Yhdistelmätoimitukseen ei toistaiseksi löydy vakiintunutta valmista mallia.

– Kasteen ja vihkimisen yhdistelmä on aika harvinainen, vaikka muutamassa olen jo ollut mukana. Tuplatoimitusta voi hyvin suositella pareille, jotka järjestävät lapselleen kastejuhlaa, mutta eivät ole vielä avioliitossa, Hiltunen huomauttaa.

Juhlapuheeseen on luvassa molempiin toimituksiin liittyviä teemoja. Lisäksi lopun rukouksessa huomioidaan kokonaisuus. Tapahtumat suunnitellaan soljumaan sujuvasti eteenpäin, oleellinen kummastakin toimituksesta nivotaan mukaan – ja juhlasta tehdään juuri tälle perheelle sopiva.

 He tuovat lapsensa kastettavaksi Jumalan lapseksi ja seurakunnan jäseneksi.

– Tällä kertaa vihkipari on ensin kanssani tapahtumien keskipisteessä. Sen jälkeen kummit ja vauva liittyvät mukaan, ja siirrymme kastemaljan ympärille puolikaareen, Hiltunen avaa toimituksen etenemistä.

Hääpari sitoutuu yhteiseen elämään ja perheelle rukoillaan Jumalan siunausta. Hiltunen näkee, että juhlan ytimessä on vanhempien halu antaa lapselleen kaikkea parasta ja tuoda turvaa elämään.

– He tuovat lapsensa kastettavaksi Jumalan lapseksi ja seurakunnan jäseneksi. Toisiinsa sitoutumalla he rakentavat lapselleen turvaa – vaikka avioliitto toki on vanhemmuutta laajempi asia.

Vauvan myötä pari halusi koko perheelle yhteisen sukunimen, koska se on kummallekin tärkeä asia.

– Kumpi tahansa nimi olisi käynyt molemmille, mutta Saarisen lopulta kirjasin kohdalleni avioliiton esteiden tutkinnan lomakkeeseen, Jenni toteaa.

Artikkeli Tuplasti syytä juhlaan! julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Epävarmuutta on riittänyt. Olemme molemmat opettajia, ja kouluissa on ilmennyt koko epidemian ajan uusia tartuntoja. Lisäksi asumme Helsingissä, missä tautitapauksia esiintyy paljon, Kaisa Virkalahti kertoo nyt, pari viikkoa kastetilaisuuden jälkeen.

Kastejuhla päätettiin järjestää heti tammikuun alussa mahdollisimman turvallisesti ja pienesti Kaisan vanhempien kotona Jyväskylässä.

Järjestelyt Kallion seurakunnan ja Jyväskylän seurakunnan välillä sujuivat joustavasti, ja Raimo Laine sai kastepappina kunnian toivottaa vuoden ensimmäinen kastelapsi tervetulleeksi Kristuksen kirkon rakkauden rintamaan:

– Erik Alexander, minä kastan sinut Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon sinun kanssasi, Laine toistaa vuoden ensimmäisen kasteen siunauksen.

Erik on meidän vanhempien ensimmäinen lapsenlapsi.

Erik sai aivan omat ja uudet nimet, vaikka myös suvussa kulkevia etunimiä olisi ollut tarjolla.

– Monet nimet muistuttavat aina jostakin oppilaasta, mutta Erikistä ei tullut ketään erityisesti mieleen. Erik Alexander tuntui muutenkin tälle lapselle sopivalta, Kaisa-äiti valottaa.

Myös kummit oli helppo valita.

– Toivoin omat sisarukseni kummeiksi, koska Erik on meidän vanhempien ensimmäinen lapsenlapsi. Lisäksi mieheni pikkuveli on yksi kummeista.

Molemmat suvut olivat hengessä mukana ja pääsivät myöhemmin näkemään kasteen videolta. Isovanhempia herkistävät myös muistot omien lasten kasteista, ja sukupolvien ketju perinteineen jatkuu Erikin kastemekossa. Karjalainen isomummo ompeli sen aikanaan omasta vihkimekostaan.

– Edesmennyt Signe-anoppini oli tällä tavalla mukana suvun juhlassa. Sama puku oli jo kastelapsen äidillä käytössä aikanaan, iloitsee tuore mummo Mervi Männistö.

Suku on viipynyt viime aikoina kirkollisten sakramenttien äärellä muutenkin.

 Isommat juhlat järjestetään myöhemmin.

– Kun pienokainen syntyi maailmaan, oma isäni lähti siitä pois. Hän ehti kuulla, että lapsenlapsi Kaisa on saanut pojan ja nukkui pois isänpäivänä.
Jännitystä on riittänyt matkan varrella, ja mummo ja pappa ovat saaneet elää tapahtumissa mukana, vaikkakin etäältä.

– Ollaan täällä mummolassa rajattu kulkemiset minimiin, että pysyttäisiin terveenä ja saataisiin vastasyntynyt luoksemme pois pääkaupunkiseudulta Mannilan rauhaan.

Vauvan ensimmäisestä juhlasta saatiin olosuhteista huolimatta tunnelmallinen, omalta tuntuva ja kaikessa yksinkertaisuudessaan kaunis kastetilaisuus.

– Isommat juhlat järjestetään myöhemmin keväällä tai kesällä, kunhan tilanne paranee – ja Jyväskylässä silloinkin. Mukaan kutsutaan myös Raimo-pappi.

Artikkeli Omat nimet Erikille julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Puussa on tilaa kaikille vuoden aikana alueellamme kastetuille. Kerran vuodessa puun lehdet riisutaan ja annetaan perheille lahjaksi. Lehdestä saa kehystettynä vaikkapa taulun tai sitä voi käyttää koruna, aluekappalainen Antti Koivisto kertoo.

Kastepuu on näkyvä osoitus siitä, että kotiseurakunta toivottaa uuden seurakuntalaisen tervetulleeksi. Se on myös kaunis tapa luoda kasteen ympärille uusia perinteitä ja kertoa kasteen merkityksestä. Kasteessa Jumala kutsuu kastettavan nimeltä omakseen, ihmisestä tulee Jumalan lapsi ja osa seurakuntaa.

On tärkeää, että kastepuu kestää aikaa ja sopii hyvin arvokkaaseen ympäristöönsä.

Jyväskylässä on tällä hetkellä kolmessa kirkossa keskenään hyvin erilaiset kastepuut. Tikkakosken kirkon kastepuu on kokonaan messinkiä, itse puu on sijoitettu pyöreän kehän sisään ja messinkiset lehdet ripustetaan puun koukkuihin. Keltinmäen kirkossa kastettavan etunimet kiinnitetään puiseen tähteen, ja tähti saa paikkansa kastepuussa muiden joukossa.

Korpilahden kirkon peruskorjauksessa kirkon ulkonäkö ja sisätilat palautettiin mahdollisimman alkuperäiseen asuunsa Alvar Aallon suunnitelmien mukaisesti, ja oli luontevaa liittää kastepuu uusittuun tilaan. Teoksen toteuttajaksi valikoitui kuvanveistäjä Samuli Alonen.

– Kastepuun suunnittelu ja toteutus oli harvinainen, haastava ja mielenkiintoinen prosessi ja oli kunnia päästä Aallon kanssa samalle alttarille. On tärkeää, että kastepuu kestää aikaa ja sopii hyvin arvokkaaseen ympäristöönsä, Alonen sanoo.

Valmiin teoksen värimaailma on soinnutettu kirkkotilaan. Sen pinnan muodoista voi löytää elämän polkuja ja luonnon moninaisuutta, onhan puu kasvun ja elinvoiman merkki. Puun yläpuolella kullattu kyyhkynen levittää siipensä suojaamaan pienten kastettujen elämän alkua. Kuvanveistäjä antoi teokselleen osuvan nimen Siivillä. Kyyhkynen kertoo luottamuksesta isompaan turvaan ja siihen, että siivet kantavat.

Symboliikan lisäksi suunnittelussa painoi käytettävyys. Kastepuu seisoo omilla jaloillaan ja sitä voi tarpeen tullen siirtää. Alonen toivoo, että teos herättäisi mielenkiintoa ja ajatuksia.

– Kastepuuta voi käydä tutkimassa lähempääkin, ja jokainen voi löytää siihen oman tulkintansa. Samalla voi miettiä omia elämänpolkuja, pohtia tulevia valintojaan ja kokea Jumalan suojelusta, hän sanoo.

Kastepuu otettiin käyttöön toukokuun lopussa. Kasteen jälkeisessä sunnuntain messussa lapsen puolesta rukoillaan, ja perhe voi tulla vaikkapa yhdessä lisäämään oman lehtensä kastepuuhun. Lehden voi asetella myös joku muu läheinen, kummi tai suntio.

Artikkeli ”Minä olen sinut nimeltä kutsunut” julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Lupaus

”Kummityttöni ristiäisissä jokainen kummi teki lapselle kastetilaisuudessa lupauksen, mitä asioita haluaa kummiudessa vaalia ja millainen aikuinen lupaa lapselle olla. Se oli ihana yksityiskohta ja laittoi aidosti miettimään, millaisia asioita kummiudessa pitää tärkeänä.”
Anni

Iltarukouskuutio

”Lapsemme ristiäisissä kummitätini toi kastettavan isoveljelle lahjaksi iltarukouskuution, jonka jokaisella sivulla on eri iltarukous. Lapsi voi osallistua valitsemalla kuutiosta yhden sivun ja sen illan iltarukouksen.”
Aino

Kastemekko

”Lapsemme Ainon kastemekko oli tehty edesmenneen isomummuni vihkipuvusta vuodelta 1957. Kastepuku on ommeltu vuonna 1986 ja pikkuveljeni on ensimmäinen lapsi, joka siinä on kastettu. Minut ja samana vuonna 1979 syntynyt serkkuni on kastettu eri puvussa, koska mummo ei vielä tuolloin raaskinut vihkipukua ”tärvellä”. Aino kastettiin tässä puvussa, koska hän on Inkeri-mummon nimikaima neljänneltä etunimeltään.”
Hanna

Laulu ja kasteliina

”Minun ja sisareni lasten ristiäisissä äitimme on esittänyt laulun jokaisen lapsenlapsensa kastejuhlassa. Ashalle toivoin kappaleeksi Anna Puun Linnuton puu ja Robinin juhlissa mummi lauloi Mikko Alatalon Suojelusenkeli-laulun. Ashan ristiäisissä kuultiin myös ystävämme esittämänä nepalinkielinen musiikkiesitys.  Molemmille lapsille olen myös tilannut omat kasteliinat, joihin on kirjailtu lapsen nimi. Näillä on kuivattu lapsen pää kasteen jälkeen ja liinat jäävät lapsille muistoksi. Asha sai Robinin kasteessa tehtävän kuivata pikkuveljen pään, mikä oli tosi hyvä ehdotus kastepapilta.”
Suvi

Kastepäivä su 3.10.2021 klo 16
Myllykosken kirkossa – ilmoittaudu 16.9. mennessä

Mikkelinpäivänä, enkelten sunnuntaina kastetaan lapsia Myllykosken kirkossa sylivauvasta rippikouluikäisiin saakka. Kastepäivään voi ilmoittautua koko Kouvolan alueelta 16.9. mennessä: anjalankosken.seurakunta@evl.fi. Kirkkoon ovat tervetulleita kastettavat ja heidän läheisensä. Flunssaoireisena kirkkoon ei voi saapua. Kirkkohetken jälkeen seurakunta tarjoaa kakkukahvit.
Lue lisää: kouvolanseurakunnat.fi/kastepaiva

Artikkeli Kauniita perinteitä, uusia ideoita julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Valitsin puvun, jonka nimi on Elämänpolku. Olen rukoillut lapsen puolesta mekkoa ommellessani ja teen sitä edelleen nyt, kun seuraan hänen askeleitaan.

Syyskuussa syntynyt tyttö osaa jo kierähtää, jokeltaa ja seistäkin kannateltuna, mutta koronatilanteen vuoksi häntä ei ole vielä kastettu. Nimen hän on kuitenkin saanut: hän on Eevi. Ristiäiset pidetään, kun se on turvallista.

– Toivomme, että kaikki Eevin vanhempien ydinperheen jäsenet eri puolilta maata ja maailmaa voivat olla mukana juhlimassa uutta elämää ja Eevin liittämistä seurakuntaan, Taivassalo kertoo.

Kastemekon ompeleminen oli Eevin äidin, Marian tyttären toive. Edellinen suvussa kulkenut kastepuku oli Maria Taivassalon isälle vuonna 1939 tehty puku, jonka aika oli haurastuttanut. Taivassalo pitää johdatuksena sitä, että hän valitsi ompelemaansa pukuun isomman kaavan, jolloin puku mahtunee Eeville hyvin vielä kesällä tai syksyllä, jolloin ristiäiset todennäköisesti voidaan pitää.

Koen iloa siitä, että sukupolvien ketjussa on seuraava lenkki olemassa.

Koronan vuoksi isovanhemmat ovat nähneet Etelä-Suomessa asuvaa lastenlastaan kasvotusten vain muutaman kerran. Mummon sylissä hän on ollut viimeksi hiihtolomalla. Kuvat, videot ja videopuhelut pitävät heidät kuitenkin hyvin kartalla Eevin touhuista, kehityksestä ja kasvusta.

Taivassalo pitää isovanhemman tärkeimpänä tehtävänä vanhemmuuden tukemista.

– Olemme tiiviisti yhteydessä Eevin toisten isovanhempien kanssa ja pyrimme yhdessä tukemaan lastemme perhettä arjessa. Meillä on hyvä kolmiyhteys, hän toteaa hymyillen.

Tyttärentytärtään katsoessaan tuore mummo täyttyy ilon ja kiitollisuuden tunteista.

– Koen iloa siitä, että sukupolvien ketjussa on seuraava lenkki olemassa. Lapsenlapsi on lahja. Hänestä voi puhtaasti iloita, kun ei tarvitse valvoa öitä hänen kanssaan.

Kun tapaamiset ovat taas mahdollisia, Maria-mummo haluaa opettaa lapsenlapselleen ainakin iltarukouksen ja laulaa hänen kanssaan niin kuin on tehnyt omienkin lastensa kanssa.

– Toivon, että voin välittää Eeville musiikin ja kirjojen avulla ajatuksen turvallisesta Taivaan Isästä, johon saa yhteyden rukoilemalla.

Jyväskylän mummolassa tehdään varmasti myös käsitöitä. Siellä nuket odottavat uusia vaatteita ja nukkekodit pientä leikkijää.
Neljän lapsen äiti ja eppuluokan opettajana toimiva Taivassalo haluaa olla lapsenlapselleen ennen kaikkea läsnä oleva mummo.

– Sen ajan, minkä olen Eevin kanssa, omistaudun täysin hänelle. Elämää ei voi kiirehtiä. Pitää elää tässä hetkessä. Se on aina paras hetki.

Artikkeli Pukusi on valmis, Eevi julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Silakka on saapunut! Vauvan hauska työnimi vaihtui ristimänimeen, kun Julia Paajoen ja Mikko Viikin odotettu toinen lapsi kastettiin Vaajakosken kirkossa.

– Kaste merkitsee meille rakkaudentäyteistä lapsen ensimmäistä juhlaa. Hänen elämänsä alkaa sen kautta parhaalla mahdollisella tavalla, vanhemmat kertovat.

Toiveissa oli rento ja lämminhenkinen tilaisuus – ja sellainen se olikin. Kirkkoon kokoontuivat vain kaikkein läheisimmät koronarajoitusten puitteissa.

Huomion keskipiste lepäili tyytyväisenä sylikumminsa käsivarsilla, ja isoveljen tärkeä tehtävä oli rummuttaa lauluille tahtia nelivuotiaan innolla.

Kasteen kulku, musiikkivalinnat, tekstit ja rukousaiheet käytiin etukäteen läpi pappi Liisa Ruusukallion kanssa. Sillä tavalla juhlasta tehtiin juuri omalta tuntuva.

Onhan vauva aivan Ossin näköinen.

– Perheeseen tutustuminen auttaa minua puhumaan juuri heille ja toisaalta antaa vauvan läheisille tilaisuuden kysellä minulta vapaasti kasteesta ja muistakin asioista, Ruusukallio sanoo.

Kasteessa lapsi saatellaan Jumalan perheeseen. Se on papillekin joka kerta iso juhla.

– Tuntuu huumaavalta saada kertoa ristiäisväelle, että lapsi saa maailman parhaan turvan ja avun elämään, rakastavan Kaikkivaltiaan. Se on kuin ojentaisi vastasyntyneelle Jumalan täyttämän lottovoittokupongin, Ruusukallio kuvailee.

Vauva sai otsalleen ja rintaansa ristinmerkit ja nimekseen Ossi Elias Viikki.

– Mieheni ehdotti Ossia jo ennen vauvan syntymää, ja onhan vauva aivan Ossin näköinen. Tykkäämme perinteisistä nimistä, Julia-äiti sanoo.

Kummeiksi vanhemmat pyysivät läheisiä ihmisiä, joiden he toivovat kulkevan mukana lapsen kasvaessa, antavan aikaansa ja rakkauttaan.

– Haluamme kasvattaa lapsemme avoimiksi ja uteliaasti elämää katseleviksi ihmisiksi. On tärkeää osata ottaa muut huomioon ja kohdella heitä kunnioittavaksi. Toivon, että he uskaltavat aina kysyä vaikeitakin kysymyksiä, kun kysyttävää on.

Musiikkina juhlassa soivat virret Herra kädelläsi ja Juhla on nyt riemullinen. Sanat kertovat kasteen riemusta:

”Juhla on nyt riemullinen,
me yhdessä näin vietämme sen.
Vapahtajan yhteyteen
kannamme lapsemme rakkaan.
Jumalan perheeseen,
Jeesuksen yhteyteen
lapsi näin kasteessa liittyä saa.”

Artikkeli Ossin ensimmäinen juhla julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

VALMISTAUTUMISEEN riittää, että kastettavan vanhempi sopii kasteesta ilmoittautumalla 18.9. mennessä Valkealan seurakuntatoimistoon. Kastava pappi ottaa yhteyttä ja sopii tapaamisesta saatuaan yhteystiedot. Jokaisen perheen kanssa keskustellaan kasteeseen liittyvistä toiveista. Valkealan kirkon Kastepäivään voi ilmoittautua koko Kouvolan seurakuntayhtymän alueelta.

KASTEHETKEN kulusta kirkossa huolehtivat pappi, kanttori ja suntio. Tilaisuuden sisältö on kaikille yhteinen lukuun ottamatta kasteen hetkeä ja siunausta, jotka ovat henkilökohtaisia.
– Laulamme tuttuja virsiä, rukoilemme lapsen, vanhempien, kummien ja lapselle läheisten ihmisten kanssa ja puolesta sekä kuulemme raamatunkertomuksen ja papin pienen puheen. Huippuhetki on jokaisen kastettavan henkilökohtainen osuus, jolloin pappi toimittaa kasteen ja siunaa lapsen yhdessä vanhempien ja kummien kanssa.

– VALKEALAN kirkko on niin iso, että kaikki kastettavalle tärkeät ihmiset ovat tervetulleita kastetilaisuuteen. Jos kastettavia tulee paljon, jaamme väkeä pienempiin kasteryhmiin, kirkkoherra Helle sanoo.
– Sairasoireisen on parempi siirtää kastehetki toiseen ajankohtaan. Kirkossa tulee huolehtia käsien puhtaudesta ja jättää turvaväli muihin kuin oman perheen jäseniin.

KASTEPÄIVÄ muistuttaa, että kaikenikäisten lasten ja aikuisten kaste on aina mahdollinen. Kasteen kautta pääsee seurakunnan jäseneksi ja erityisellä tavalla osalliseksi Jumalan siunauksesta.

Kastepäivä 4.10.2020 Valkealan kirkossa

Valkealan seurakunnan järjestämään kastepäivään voi ilmoittautua koko Kouvolan alueelta 18.9. 2020 mennessä: Valkealan seurakuntatoimisto
ma-pe klo 10-13, p. 040 182 7317 tai valkeala.srk@evl.fi. Kastepäivä on sunnuntaina 4.10. klo 15 Valkealan kirkossa. Kirkkoon ovat tervetulleita kastettavat ja heidän läheisensä. Flunssaoireisena kirkkoon ei voi saapua. Kirkkohetken jälkeen seurakunta tarjoaa kakkukahvit Valkealan seurakuntakeskuksessa.
kouvolanseurakunnat.fi/ristiaiset
kaste.fi 

Artikkeli Kastepäivänä kaikki on valmiina julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Elämäni ensimmäinen ihmiseksi kasvun oppitunti on ollut varttua omien vanhempien hoivassa itsenäiseksi ja ajattelevaksi ihmiseksi. Ja toinen oppitunti, vähintään yhtä vaikea, on opetella pitämään kiinni ja oikealla hetkellä päästää irti huolesta omien lasteni pärjäämisestä, kun en itse ole saatavilla. Oppia luottamaan, että rakkaus kantaa.

MONET ovat sitä mieltä, että elämän pitää tarjota rajoittamattomasti valinnan vapautta. Olen huomannut, että tässä kohdin ajattelen toisin. Yksinkertainen on kaunista ja asioiden pelkistyminen auttaa luottamaan huomiseen. Tärkeitä asioita on loppujen lopuksi vähän ja usein ne löytyvät läheltä.

Muutoksen tahdin kiihtyessä huomaan kaipaavani jatkuvuutta. Elämän ja arjen hallinnan huolen hiipiessä elämän keskiöön ahdistun riittämättömyydestä. Lukemattomien valintojen viidakossa tunnen suurta helpotusta kuullessani: näin on hyvä!

Hämmästyttävän usein juuri näiden tuntemusten parissa viivähdämme useamman tovin vastasyntyneiden kodeissa miettiessämme pian edessä olevan kastejuhlan merkitystä ja kulkua.

KASTE liittää lapsen sukupolvien ketjuun, avaa oven paremman huomisen yhteisöön, kirkkoon ja seurakuntaan.

Elämän joskus paniikinomainen kontrollointi saa luvan väistyä taka-alalle, tunne Suuremman suojasta ja turvasta saa vallata mielen ja sydämen.

Kastejuhla voi olla suuri ja pramea tai pieni ja intiimi. Useimmiten se on jotain siltä väliltä. Kastejuhlassa tärkeintä ei kuitenkaan ole osaaminen tai oikein tekeminen, vaan vastaanottaminen ja yksinkertainen luottaminen Jumalan lupauksiin ja läsnäoloon. Kaste on Jumalan kaunein lahja.

Kun hädin tuskin osaan syöttää ja vaihtaa vaipan,
miten opetan lapseni elämään?
Kun hädin tuskin voin varjella kuhmulta,
miten varjelen isolta pahalta?
Tarvitsen suuremman suojaa.
(Kaisa Raittila, Pienelle parasta)

Artikkeli Konstailematon kastepäivä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kahdeksantena päivänä kokoonnuttiin ympärileikkaamaan lasta. Muut tahtoivat antaa hänelle isän mukaan nimeksi Sakarias, mutta hänen äitinsä sanoi: »Ei, hänen nimekseen tulee Johannes.» Toiset sanoivat: »Eihän sinun suvussasi ole ketään sen nimistä.» He kysyivät viittomalla isältä, minkä nimen hän tahtoi antaa lapselle. Sakarias pyysi kirjoitustaulun ja kirjoitti siihen: »Hänen nimensä on Johannes.» Kaikki hämmästyivät. Samalla hetkellä Sakarias sai puhekykynsä takaisin, ja hän puhkesi ylistämään Jumalaa. (Lk. 1: 59-64)

Juhannus on joulun tavoin niitä vuodenkierron juhlia, joihin liittyy iso määrä perinteitä ja odotuksia. Moni perhe, suku tai ystäväpiiri kokoontuu näinä juhlapyhinä yhteen, pöytään katetaan juuri ne tietyt herkut ja päivää vietetään totutuin tavoin. Sekä jouluun että juhannukseen latautuu suuret odotukset siitä, miten perinteistä juhlaa tulisi viettää. Sen, mikä on toiselle luovuttamaton osa juhlaa, joku toinen, kenties oma perheenjäsen, olisi jo valmis hylkäämään.

Monen tämänkin kesän ihan tavallisen vauvan syntymän yhteydessä käydään samantapaisia keskusteluja kuin tämän aikuisena Johannes Kastajana tunnetun lapsen syntyessä. Lapsi oli hartaasti odotettu ja toivottu. Hän toi mitä ilmeisimmin tullessaan iloa ja toivoa paitsi vanhemmilleen niin myös muille ympärillä oleville läheisille.

Lapsen vanhempien Elisabetin ja Sakariaan naapureilla ja sukulaisilla oli omat odotuksensa siitä, mikä lapselle annetaan nimeksi. He halusivat, että lapsi saa nimen sukulaistensa mukaan, kuten tapana oli. Mutta Elisabetilla ja Sakariaalla on tiedossaan toinen nimi ja toisenlainen tulevaisuus lapselleen. Elisabet ja Sakarias pitävät päänsä läheisten pienen painostuksen alla.

Tällaiset keskustelut eivät ole kovin harvinaisia nykyäänkään ennen ristiäisiä ja muita lapsen elämän käännekohtia. Erityisesti ensimmäisen lapsen syntyessä monet tuoreet vanhemmat joutuvat etsimään tasapainoa sukujen odotusten ja perinteiden sekä toisaalta oman näkemyksensä ja kasvatusperiaatteiden välille.

Juhannus ja joulu liittyvät yhteen kristilliseltä sanomaltaan.  Johannes Kastajan tehtävä oli raivata tietä Jeesukselle. Hän teki sen äärimmäisen tinkimättömällä ja omistautuneella tavalla. Aivan lapsesta saakka Johanneksen elämä oli omistautumista Jumalan palvelemiseen. ”Herran käsi oli hänen yllään”, todetaan päivän evankeliumin lopuksi. Herran käsi Johanneksen yllä ei luvannut hänelle helppoa, kärsimyksestä vapaata elämää, vaan aivan toisenlaisen tien. Siitä huolimatta Sakarias kiitoslaulussaan laulaa ”me saamme pelotta palvella vihollisistamme vapaina, pyhinä ja vanhurskaina hänen edessään kaikkina elämämme päivinä.” (Lk 1:74-75).

Johannes Kastajan syntymäkertomus nostaa esiin kysymyksen siitä, mitä tarkoittaa Jumalan johdatus silloin, kun edessä on ennustamaton, vaikea tie? Se haastaa miettimään myös sitä, miten toimia uudella tavalla silloin, kun vanha perinne katkeaa eikä toteudukaan niin kuin oli ajateltu, olipa kyse sitten lapsen nimestä tai perinteisen juhlan viettotavasta. Tuntemattoman eteen varsin kouriintuntuvalla ja arkiseen elämään vaikuttavalla tavalla olemme joutuneet me kaikki tänä keväänä, kun koronapandemia hetkessä muutti maailman toisenlaiseksi. Varsin monen juhannukseen se yhä vaikuttaa.

Pelkoa ja hämmennystä tuntemattoman tulevaisuuden tai mahdottomalta tuntuvan tehtävän edessä – olipa kyse sitten omasta tai vielä syntymättömälle lapselle annetusta tehtävästä – ei vie pois toisten ihmisten hyvää tarkoittavat neuvot, ohjeet ja odotukset. Elisabet ja Sakarias pitävät päänsä, sillä he tietävät, että Jumalalla on suuret suunnitelmat heidän lapselleen.

Sakariaankaan, hurskaan papin, ei ollut helppoa uskoa enkelin tuomaa viestiä tulevasta lapsesta (Lk. 1:15). Hänkin pelästyi, ja piti tilannetta mahdottomana. Siitä huolimatta hän lopulta laulaa ”me saamme pelotta palvella häntä vihollisistamme vapaina”. Sakariaan kiitosvirtenä tunnettu ylistyslaulu kuuluu meidän kirkossamme osaksi aamurukousta (Laudes). Olipa Jumala varannut kullekin päivälle ja koko elämällämme minkälaisen tarkoituksen tahansa, Sakariaan kanssa me saamme luottaa Jumalan suunnitelmaan, hyvyyteen ja armoon!

Kirkkomme Lähetys julkaisee kesän aikana viikoittain kirjoituksen seuraavan sunnuntain jumalanpalvelustekstien pohjalta. Tavoitteena on luodata sitä, mitä nuo tekstit mahdollisesti antavan pohdintaan kirkon missionaarisuudesta. Tekstit voi lukea kirkkovuosikalenterista:
Juhannuspäivä (Johannes Kastajan päivä)

Artikkeli Juhannuspäivä: Perinteitä, odotuksia – ja odottamaton kutsu julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Ajattelin aina myös, että haluan olla nuori äiti, ja juuri siksi oli niin ihanaa tietää raskaudesta viime kesänä. Huomasin olevani tosi kiitollinen siitä, että voin ylipäänsä saada lapsia ja tulla äidiksi.

Forsmanin ja avopuoliso Raido Raudseppin pieni poikavauva syntyi tammikuussa, kun Suomessa vielä päiviteltiin vähälumista talvea ja maailmalla Australian massiivisia maastopaloja. Tuoreet vanhemmat kuulivat uutisen lapsensa sydänviasta.

– Meillä oli vähän erilainen alku, kun vauvalle piti tehdä heti sydänleikkaus Helsingissä. Mutta muuten kaikki on mennyt todella hyvin, kertoo Forsman tyynesti.

– Ihana, rakas, rauhallinen mutta luonteikas, temperamenttia löytyy, kuvailevat vanhemmat uutta tulokasta. Dramaattisen alun jälkeen pieni perhe elää nyt tavallista perusarkea Keljossa: Forsman on kotona vauvan kanssa, Raudsepp tekee päivisin töitä kuorma-auton kuljettajana.

– Tai tietysti nyt koronatilanteen takia näemme lähinnä minun ja Raidon perheitä, kavereita harvemmin. Eikä hirveästi liikuta kaupungilla tai missään muuallakaan, tehdään vain pieniä ulkolenkkejä ja ollaan sisällä, tarkentaa Forsman.

Suurimman osan elämästään kohdun lämpimässä hämäryydessä viettäneellä vauvalla ei vielä varsinaista rutiinia olekaan, mutta pienen ihmisen uudenlaiseen arkeen kuuluvat tällä hetkellä ainakin maito, leikki, nokostelu, musiikki sekä vanhempien ja sukulaisten sylit.

– Perusjuttuja, mutta aikataulu vaihtelee päivästä toiseen, Forsman kertoo.

Sukulaisten ja kummien syliin pieni Oliver pääsee myös kesäkuun puolivälissä pidettävässä kastejuhlassaan.

– Suunnittelimme juhlaa jo maaliskuulle, mutta sitten korona alkoi jyllätä ja kokoontumisia rajoitettiin. Meille oli tärkeää, että molempien perheet pääsevät todistamaan kastetta, joten päätimme kastaa vauvan vasta kun rajoitukset poistuvat, sanoo Forsman.

Kesäkuun alusta lähtien hallitus sallii 50 hengen kokoontumiset ja nyt Oliver Alexander Raudseppin kastetilaisuuteen mahtuvat mukaan kaikki läheisimmät: Forsmanin vanhemmat ja yksitoista sisarusta, Raudseppin kaksoisveli ja isä puolisoineen sekä Porista juhlaan saapuva ystäväpariskunta.

– Ensin kaste, sitten pari laulua, ja lopuksi syödään hyvin. Haluaisin pitää juhlat omassa kodissa, mutta meillä on vain viisikymmentäkaksi neliötä ja iso parveke. Katsotaan nyt, tuumailee Forsman rennosti.

Vanhoillislestadiolaisesta suurperheestä tuleva Forsman tuntee luterilaiset kasteperinteet kuin omat taskunsa, mutta lapsena Virossa asunut Raudsepp kävi itse kasteella ja liittyi kirkkoon vasta viime marraskuussa.

– Suurin syy oli se, että haluan mennä kirkossa naimisiin. Mutta olen aina ollut myös kiinnostunut kristinuskosta. Minulla ei ole juuri minkäänlaista uskonnollista taustaa, ja aikuisrippikoulussa sai uusia näkökulmia ja vastauksia moniin kysymyksiin, Raudsepp kertoo.

Lapsena kastetulle Forsmanille myös oman lapsen kastaminen on aina ollut selvä juttu.

– Kyllä se minulle on tärkeää, vaikken näitä uskonasioita osaakaan sen tarkemmin selittää. Toki lapseni saavat sitten vanhempina päättää, mihin ikinä haluavatkaan kuulua.

Samoilla linjoilla on Raudsepp.

– Vaikka en itse varsinaisesti usko, haluan että lapseni saa mahdollisimman paljon tietoa asiasta. Lopulta suhde uskoon on hänen oma asiansa, mutta en näe mitään syytä, miksei häntä kastettaisi.

Keskelle epävarmaa maailmaa syntyneen pienen Oliver Raudseppin elämänpiirin muodostaa vielä hyvän aikaa ensisijaisesti oma perhe, isä ja äiti. Ei huolta siis, Oliver!

– Haluaisin olla äiti, joka huolehtii, rakastaa ja laittaa lapsen edun etusijalle. Koen perheen suurena rikkautena, pohtii Forsman.

Raudsepp puolestaan toivoo, että Oliver voisi kasvaessaan pitää häntä parhaana kaverina, jolle voi puhua aivan kaikesta.

– Että olisin sellainen isä, jota poika voi arvostaa, mutta näyttää myös ylpeästi kavereille, että tässä on minun isäni.

Kasteen merkitys säilyy

Kun Suomen hallitus toukokuun alussa ilmoitti lieventävänsä koronaepidemiaan liittyviä kokoontumisrajoituksia, alkoi kirkkoherranviraston puhelin soida.

– Viidenkymmenen henkilön kokoontumiset sallitaan 1.6. alkaen, ja muun muassa kastevarauksia onkin tullut nyt huomattavasti enemmän kuin aiemmin keväällä, kertoo pastori Heli Ahonen Jyväskylän seurakunnasta. 

Seurakunnassa on varauduttu siihen, että lapsia kastetaan paljon erityisesti alkukesästä.  

– Haluamme että kaikki perheet, jotka ovat joutuneet siirtämään kastejuhlaansa, saavat sen toteutettua mahdollisimman nopeasti. Pappeja on varattu kastevuoroihin tavallista enemmän, ja kesäkuussa kasteita voidaan toimittaa myös lauantaisin.

Vaikka rajoitukset hellittävät, seurakunnassa noudatetaan edelleen voimassaolevia ohjeita ja huolehditaan hyvin turvallisuudesta, Ahonen vakuuttaa. 

Useimmissa kirkkotiloissa on voimassa viidenkymmenen henkilön maksimiosallistujamäärä. Joissain seurakunnan pienemmissä tiloissa, kuten Vesalan Riihikirkossa, sallittu osallistujamäärä on vielä suppeampi. Kastetilaisuuden valmistelu yhdessä papin kanssa tapahtuu ensisijaisesti puhelimitse tai muita sähköisiä kanavia hyödyntäen.

– Edelleen on myös syytä huolehtia hyvästä käsihygieniasta sekä välttää kättelyä ja muuta fyysistä kontaktia. Kohdataan toisiamme muulla tavalla lämpimästi, toivoo Ahonen.  

Haasteellisesta tilanteesta huolimatta hän iloitsee seurakunnan uusista jäsenistä.

– Kasteella on pitkät perinteet ja monia merkityksiä. Se voi olla aivan pienimuotoinen tapahtuma, tai suurempi perheen, ystävien ja sukupolvien juhla, jossa otetaan rakkaudella vastaan uutta perheenjäsentä. 

Kasteen syvin merkitys toteutuu riippumatta juhlan puitteista, Ahonen uskoo.

– Kasteessa lapsi liitetään seurakuntaan ja uskotaan hänet hyvän, armollisen Jumalan suojaan. Vanhemmat saavat kokea, että lapsi ei ole ainoastaan heidän varassaan, vaan häntä kantavat myös ihmistä suuremmat käsivarret. Siinä on mielestäni syy, miksi kaste kannattaa ja on merkityksellinen ajasta aikaan. 

Artikkeli 52 m2 täynnä rakkautta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.