Eräänä pääsiäisenä munien saalistajat löysivät yllätyksekseen keittiön pöydän alle teipatun salaperäisen avaimen, johon oli kaiverrettu numero, ja mukana oli myös jänön omin käpälin kirjoittama viesti: ”Ken oven tämän aukaisee, hän suklaamunan syödä saa. Siis riennä taloon avaraan, joss’ matkalippuja ostetaan.”

Viesti aiheutti etsijöille aivosumua, mutta ankaran pohdinnan jälkeen he äkkäsivät, että suippokorva oli tehnyt pesänsä kotimme lähellä olevan rautatieaseman säilytyslokeroon. Pupu siis onkin VR:n miehiä!

Lisäksi jänöjussi kuuluu tietojemme mukaan Pupulan ev.lut. seurakuntaan ja sopii vakaumuksensa vuoksi mainiosti pääsiäisen vertauskuvaksi. Sen pesäkolo on pimeä maakuoppa, joka muistuttaa Jeesuksen viimeistä leposijaa. Sieltä pupu pomppaa esiin, kuten Herra haudastaan.

Pupun etujalat ovat lyhyemmät kuin takajalat. Siksi se juoksee ylämäkeen nopeammin kuin pirullinen ketun kehveli.  Niin se pystyy karistamaan kiusaajansa jäljiltään.

Minua ei aina huvita juosta ylämäkeen. Mutta jos kerran pupu – niin miksen minäkin! Sillä tavalla tuo munien jakelija sopii meille malliksi. Ajattelehan pupun nöyrää asennetta elämäsi vaikeina hetkinä ja miettiessäsi hiljaisen viikon tapahtumia. Pääsiäisenä saat sitten iloita Vapahtajan ylösnousemuksesta niin kuin pesästään pomppaava pupu.

Lasse Karppela
kappalainen, Kouvolan seurakunta
Kirjoittaja pomppii tilaisuudesta toiseen Kouvolan seurakunnassa

Artikkeli Pääsiäispupu onkin VR:n miehiä! julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Hiljainen viikko alkaa palmusunnuntaina, jolloin aasilla Jerusalemiin ratsastava Jeesus on vielä suosion kohteena. Palmusunnuntai on ilontäyteinen keväinen juhlapäivä pajunkissoineen ja virpojineen. Suosio vaihtuu kuitenkin pian syytöksiin ja alkuviikon sanoma kertoo Jeesuksen ahdistuksesta Getsemanessa, hänen vangitsemisestaan ja oikeudenkäynnistään.

Kärsimysaiheiden keskellä eräänlainen keidas on kiirastorstai, jolloin muistamme Jeesuksen viimeistä ateriaa oppilaidensa kanssa ja ehtoollisen asettamista. Tällaista lämmintä yhteyttä toisiimme ja Jumalan rakkautta ”meidän puolestamme annettuna ja vuodatettuna” mekin saamme kokea tuon päivän messussa ja kumartua ehtoollispöytään. Kiirastorstain messun päättyessä tunnelma kuitenkin vaihtuu nopeasti. ”Käy yrttitarhasta polku, vie Golgatalle se” virren aikana on herkistävää katsoa, kun alttari riisutaan yhtä kynttilää lukuun ottamatta kaikesta muusta ja kirkon valaistus hämärretään.

Pitkäperjantain jumalanpalveluksessa seuraamme vakavin miettein Jeesuksen kärsimystien viimeisen vaiheen Via Dolorosan ja ristiinnaulitsemisen. Mustaan puetun alttarin viimeinenkin kynttilä sammutetaan, kun kuulemme Jeesuksen sanovan ”Isä, sinun käsiisi, minä uskon henkeni” ja henkäisevän viimeisen kerran. Ristin juurella ihmettelemme välinpitämättömyyden, vihan ja väkivallan voimaa ja tunnemme omankin syyllisyytemme. Kuitenkin kuulemme juuri ristin kertovan sovinnon mahdollisuudesta ja meitä kantavasta Jumalan armosta ja rakkaudesta.

Hiljaisen viikon alussa pajunkissat muistuttavat roudan alta nousevasta elämästä. Myös hiljaisen viikon päättyessä pääsiäisyön ja pääsiäispäivän jumalanpalveluksiin saamme kuulla sanomaa Jumalasta, joka luo uutta. Jeesuksen ylösnousemuksen ihme rohkaisee meitä luottamaan Jumalan rakkauteen, joka ulottuu kaikkiin elämämme vaiheisiin aina haudan pimeyteen saakka. Tämä pääsiäisen toivo olkoon sieluillemme kuin ympärillämme puhkeavan kevään ihanuutta.

Arto Viitala
Jyväskylän seurakunnan kirkkoherra

Artikkeli Hiljaisen viikon vaihtuvat sävyt julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Seurakuntien monikulttuurinen työ ja lähetystyö

Kristinusko on nelivuotiskertomuksen mukaan edelleen yleisin uskonto myös Suomessa asuvien maahanmuuttajien parissa. Kristittyjä on viime vuosina saapunut Suomeen erityisesti entisen Neuvostoliiton alueilta sekä Puolasta, Romaniasta, Saksasta sekä Afrikan maista etenkin Ghanasta, Nigeriasta ja Etiopiasta. Seurakunnissa koetaan kirkon kansainvälinen työ ja lähetystyö tärkeäksi. Seurakunnista 73 prosenttia kertoo tekevänsä monikulttuurista yhteistyötä kristillisten kirkkojen tai järjestöjen kanssa ja 38 prosenttia seurakunnista tekee yhteistyötä kristillisten maahanmuuttajayhteisöjen kanssa.     

Kirkon nelivuotiskertomus kartoitti samalla myös seurakuntien sopimuksia lähetysjärjestöjen kanssa. Vastanneista peräti 90 prosentilla oli sopimus Suomen Lähetysseuran kanssa, mikä selittyy seurakuntien jäsenyydellä järjestöön. Seuraavaksi eniten sopimuksia seurakunnilla oli Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen (59 %), Medialähetys Sanansaattajien (53 %) ja Kylväjän (50 %) kanssa. Suomen Pipliaseuralla sopimuksia oli 44 % seurakunnista ja Suomen Luterilaisella Evankeliumiyhdistyksellä SLEY:llä 42 %. Eniten seurakuntien taloudellista tukea annettiin Suomen Lähetysseuralle ja Kirkon Ulkomaanavulle. Tukea annettiin myös ruotsinkieliselle Svenska Lutherska Evangeliföreningen i Finland (SLEF) ja lähetysjärjestöistä uusimmalle Evankelinen lähetysyhdistys ELY ry:lle.

Globaalin etelän vahvistuva kristillisyys

Kristinuskon tilannetta maailmalla kuvastaa vuonna 2025 kristinuskon painopisteen siirtyminen globaalista pohjoisesta globaaliin etelään. Gordon–Conwell Theological Seminary:n tekemän tutkimuksen mukaan vuonna 2025 maailman kristityistä 69 prosenttia asuu Afrikassa, Aasiassa, Etelä-Amerikassa ja Oseaniassa. Luvun odotetaan nousevan niin että kristittyjen lukumäärä globaalissa etelässä on 78 prosenttia vuonna 2050.

Etelä-Amerikka ohitti Euroopan jäsentilastoissa jo vuonna 2014. Afrikasta tuli maaosa, jossa asuu eniten kristittyjä maailmassa vuonna 2018. Kristittyjen lukumäärä Lähi-Idässä on laskenut 12,7 prosentista vuonna 1900 niin että se vuonna 2025 on ainoastaan 4 prosenttia. Muutokseen on vaikuttanut sodat ja rauhattomuudet sekä isot muuttoaallot. Kristinuskon tilanne Lähi-Idässä on tämän vuoksi erityisen huolestuttava.

Kristittyjen lukumäärä koko maailmassa vuonna 2025 on 2,64 miljardia. Muslimeja maailmassa on 2,06 miljardia ja hinduja 1,13 miljardia. Uskonnottomien eli agnostikkojen ja ateistien määrä on 0,12 prosenttia maailman uskonnollisesta väestöstä. Protestanttien lukumäärä vuonna 2025 on 628 miljoonaa, mikä tarkoittaa kasvua edelliseen vuoteen. Kasvua selittää osaltaan myös globaali väestönkasvu.

Afrikan kristillisyys kasvanut räjähdysmäisesti

Gordon–Conwellin maailmankristillisyyden tutkimuskeskuksen mukaan suurin globaalin kristillisyyden muutos maanosittain on tapahtunut Afrikassa kuluneen 125 vuoden aikana. Vielä vuonna 1900 Afrikan uskonnollista tilannetta leimasi etelän alkuperäisuskonnot (62,5 miljoonaa kannattajaa) sekä pohjoisen Islam (35 miljoonaa kannattajaa).

Kristittyjen lukumäärä Afrikassa on tänä aikana kasvanut räjähdysmäisesti 1900-luvun alun 9,6 miljoonasta vuoden 2025 lukuun, joka on huikeat 754 miljoonaa. Vastaavasti Afrikan etniset uskonnot ovat tutkimuksen mukaan tuona aikana menettäneet kannatustaan 58 prosentista vuoden 2025 lukuun, joka on noin 8 prosenttia asukkaista. Gina A. Zurlon, Todd M. Johnsonin ja Peter F. Crossingin tutkimuksen mukaan kehitys on yllättävä, koska etnisten uskontojen kannatuksen arvioitiin lakkaavan yhden sukupolven aikana 1900-luvulla. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.

Afrikan kristillisyydelle tyypillistä on suurimpien kirkkokuntien katolilaisuuden, ortodoksisuuden ja anglikaanisuuden lisäksi nopeasti kasvavat itsenäiset kirkot, jotka myös näkyvät aktiivisesti yhteiskunnassa. Afrikan kristityt ovat tutkimuksen mukaan enenevässä määrin mukana johtotehtävissä kansainvälisillä kristillisillä forumeilla.

Aasiasta vähiten uskonnollinen maanosa

Myös Aasian kristillisyyden tilanne on muuttanut muotoaan merkittävästi 1900-luvun alkuvuosista, jolloin maanosassa tehtiin paljon länsimaista lähetystyötä. Kristittyjen määrä Aasiassa vuonna 2025 on 416,8 miljoonaa, mikä tarkoittaa 8,7 prosenttia koko maanosan väestöstä. Kristittyjen määrä on kasvanut 1,1 miljoonalla vuodesta 2024. Aasiassa monet isot uskonnot ovat kuluneen vuosisadan aikana menettäneet kannatustaan samaan aikaan kun agnostikkojen ja ateistien määrä on kasvanut. Gordon–Conwellin maailmankristillisyyden tutkimuskeskuksen tilastojen mukaan buddhalaisten osuus Aasian väestöstä vuonna 2025 on 20 prosenttia, kun se vuonna 1900 oli yli 50 prosenttia. Etnisten uskontojen kannatus on vähentynyt ja koostuu vuonna 2025 vain 3,5 prosentista kun kannatus vuonna 1900 oli 5,3 prosenttia väestöstä. Muslimien lukumäärä on tutkimuksen mukaan kasvanut ja vuonna 2025 muslimeita on 28,3 prosenttia Aasian väestöstä, muodostaen näin maanosan suurimman uskonnon. Myös hindujen lukumäärä on kasvanut, mutta uskonnon painopiste on edelleen Intiassa.

Tilastot osoittavat miten Aasiasta on muodostunut 1900-luvun aikana maailman vähiten uskonnollinen maanosa. Agnostikkojen ja ateistien määrä kasvoi vuosisadan aikana keskimäärin noin 10 prosenttia vuosittain. Vuonna 2025 agnostikkoja ja ateistia oli tutkimuksen mukaan 13 prosenttia koko Aasian väestöstä. Vuonna 1900 uskonnottomien lukumäärä oli alle 55 000 kun se vuonna 2025 ylittää 645 miljoonaa. Tutkimuksen toteuttajat Zurlo, Johnson ja Crossing selittävät kehitystä kommunistisen hallinnon politiikalla, joka vaikeutti uskonnollista toimintaa ja suosi ateismia.

Kristinusko kasvaa kuitenkin alueittain myös Aasiassa. Tutkimuksen mukaan kristinusko kasvaa nopeimmin Etelä-Aasiassa ja Kaakkois-Aasiassa. Merkittävää kristillistä kasvua 1990-luvun jälkeen on tapahtunut esimerkiksi Mongoliassa, Nepalissa ja Kambodžassa. Vuonna 2025 Aasian kristillisyys rakentuu vahvasti itsenäisten kirkkojen varaan, joista esimerkkinä voi mainita Kiinan kotiseurakunnat.  

Lähi-Idän kristittyjen tilanne huolestuttava   

Kristittyjen tilanne monissa Lähi-Idän valtioissa vuonna 2025 on erittäin huolestuttava. Tilastojen mukaan Lähi-Idässä oli vuonna 1900 vielä 12,7 prosenttia kristittyjä, kun se vuoteen 2025 on pudonnut 4,1 prosenttiin alueen väestöstä. Suurin osa Lähi-Idän kristityistä kuuluu ortodoksiseen perinteeseen, minkä vuoksi maastamuutto on vaikuttanut erityisesti näihin kirkkoihin. Alueen väestöstä 2,4 prosenttia kuuluu ortodoksisiin kirkkoihin vuonna 2025 kun luku vuonna 1900 oli 11,1 prosenttia. Muslimien lukumäärä Lähi-Idässä on kasvanut. Vuonna 1900 muslimeita oli 86 prosenttia Lähi-Idän asukkaista. Lukumäärä on noussut niin että se on 92,3 prosenttia vuonna 2025.

Kristittyjen määrä on kuluneen vuosisadan aikana vähentynyt tutkimuksen mukaan erityisesti Libanonissa, jossa kristittyjä vuonna 2025 on 43 prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuosisadan alussa. Tämä selittyy kristittyjen matalalla syntyvyydellä, maastamuutolla Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Australiaan sekä kristittyjen heikolla vaikutusvallalla maan hallintoon. Syyrian sisällissota on johtanut miljoonan pakolaisen siirtymiseen Libanoniin. Monet heistä ovat kristittyjä. Israelin ja Palestiinalaisalueiden sotatila on myös vaikeuttanut merkittävästi kristittyjen elämää Lähi-Idässä. 

Gordon–Conwellin maailmankristillisyyden tutkimuskeskuksen mukaan kuudella Lähi-Idän maalla on ollut merkittävä kristillinen maahanmuutto 1970-luvun jälkeen: Qatar, Kuwait, Yhdistyneet arabiemiraatit, Bahrain, Saudi-Arabia ja Oman. Näihin maihin on muuttanut lukuisia kristittyjä työntekijöitä esimerkiksi Filippiineiltä ja Etelä-Koreasta.

Etelä-Amerikan kristillisyys jatkuu vahvana

Kristinuskon tilanne Etelä-Amerikassa on pysynyt tutkimuksen mukaan melko vakaana sitten 1900-luvun alun. Vuonna 2025 kristittyjä Etelä-Amerikassa oli 91,9 prosenttia kokonaisväestöstä. Vuonna 1900 vastaava luku oli hieman korkeampi, eli 95,2 prosenttia. Zurlon, Johnsonin ja Crossingin tekemä tutkimus näyttää miten kristinuskon sisäinen rakenne maanosassa muuttuu samalla kun agnostikkojen, ateistien ja spiritististen liikkeiden kannatus jonkin verran on lisääntynyt.

Valtaosa kristityistä kuuluu edelleenkin katolilaisuuteen, mutta itsenäisten kristillisten kirkkojen määrä on viime vuosina ollut kasvava. Tutkimuksessa mainitaan erityisesti ortodoksisen kirkon ja protestanttisten suuntausten kasvu sekä presbyteerien, helluntailaisten ja kotiseurakuntien vahvistunut asema Brasiliassa, Paraguayssa ja El Salvadorissa.

Agnostisten, ateististen ja spiritististen suuntauksien lisääntynyt kannatus Etelä-Amerikassa on kuitenkin edelleen pientä. Vuonna 2025 uskonnottomien määrä oli 0,5 prosenttia väestöstä, kun osuus vuonna 1900 oli 0,02 prosenttia. Kuluneen vuosisadan aikana spiritistisen uskonnollisuuden kannatus on yllättävästi noussut 2,2 prosenttiin väestöstä verrattuna vuoteen 1900, jolloin määrä oli 0,4 prosenttia. Ilmiö on havaittavissa etenkin Brasiliassa.   

Euroopassa ja Amerikassa uskonnottomien määrä kasvaa

Uskontojen tila Euroopassa on 1900-luvun alun jälkeen ollut vahvassa muutosprosessissa. Gordon–Conwellin tutkimuskeskuksen mukaan Euroopan väestöstä kristittyjä on vuonna 2025 noin 74,5 prosenttia kun vastaava luku vuonna 1900 oli lähes 95 prosenttia. Muutoksen tekee merkittäväksi ajanjaksona tapahtunut agnostisten ja ateististen suuntausten poikkeuksellisen vahva kasvu Euroopassa. Uskonnottomien ja ateistien määrä vuonna 2025 on 17 prosenttia Euroopan väestöstä, kun vastaava määrä vuonna 1900 oli 0,4 prosenttia. Sekularisaatio haastaa kristillisyyttä ja kirkkoja merkittävästi.

Euroopan kristityistä vuonna 2025 vajaat 80 prosenttia on tutkimuksen mukaan katolilaisia tai ortodokseja. Vuosina 2000–2025 eniten kasvavat kristilliset seurakunnat Euroopassa ovat itsenäisiä kristillisiä yhteisöjä ja usein myös etnisiä vähemmistöseurakuntia. Laajat muuttoaallot ja pakolaisvirrat ovat muuttaneet Euroopan uskonnollista karttaa ja kristillisyyttä lisäten seurakuntien kansainvälistä luonnetta. Pohjois-Afrikasta, Lähi-Idästä ja Aasiasta tulleet muuttoliikkeet ovat nostaneet muslimien määrän Euroopassa 53 miljoonaan vuonna 2025, kun luku vuonna 1900 oli 9 miljoonaa. Myös hindujen ja buddhalaisten määrä Euroopassa kasvaa.

Vastaava itsenäisten seurakuntien kasvava suosio, maahanmuutto ja sekularisaation tuomat haasteet ovat tutkimuksen mukaan havaittavissa myös Amerikassa. Vuonna 2025 kristittyjä alueella oli 70,9 prosenttia väestöstä, kun lukumäärä vuonna 1900 oli 97,1 prosenttia. Uskonnottomien määrä Yhdysvalloissa vuonna 2025 on yli 84 miljoonaa kun luku vuonna 1900 oli noin 1 miljoona. Etenkin protestanttisten kirkkojen jäsenmäärät ovat dramaattisesti laskeneet. Katolisen kirkon tilastoja kasvattaa tutkimuksen mukaan Etelä-Amerikasta, Aasiasta ja Afrikasta tapahtuva maahanmuutto.  

Kristillisyyden muutokset vaikuttavat lähetystyöhön

Gordon–Conwellin maailmankristillisyyden tutkimuskeskuksen tutkimustulokset globaalin kirkon tilasta vuonna 2025 antavat tärkeää tietoa lähetystyön ja kirkon kansainvälisen työn viitekehyksestä. Tulokset tuovat vahvasti esille, miten maailman uskonnollinen tilanne kehittyy ja muuttuu. Meidän täytyy kirkkoina, järjestöinä ja seurakuntina – myös yksilöinä – olla aktiivisesti mukana kehityksessä pystyäksemme vaikuttamaan siihen. Sama lähetyskäsky, joka oli voimassa tutkimuksen vertailuvuonna 1900-luvun alussa, kutsuu edelleenkin kertomaan ilosanomaa vapahtajasta Jeesuksesta Kristuksesta sanoin ja teoin muuttuvassa maailmassa.

Maailmassa on tämän saman tutkimuksen tilastojen mukaan vuonna 2025 vajaa puolimiljoonaa lähetystyöntekijää, jotka tekevät työtä toisessa maassa. Omassa maassaan toimivia lähetystyöntekijöitä on noin 13,6 miljoonaa. Kutsu lähetystyöhön kuuluu sekä kauas että lähelle. Samalla tilastot haastavat meitä järjestöinä ja kirkkoina. Mitä voimme oppia alueilta, joissa kristillisyys kasvaa? Miten rakennamme Kristuksen kirkkoa yhdessä? Minne on mahdollista ja minne kannattaisi lähettää uusia lähetystyöntekijöitä? Tässä eri lähetysjärjestöillä on oma kutsumuksensa ja paikkansa. Kaikkien ei tarvitse – eikä kannata – tehdä samaa työtä samalla alueella.

Tilastot kertovat myös kristillisen todistuksen vaikeudesta ja sen haasteista. Tutkimuksen mukaan 27 prosenttia maailman väestöstä ei pysty vuonna 2025 kuulemaan evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta. Tilastot kertovat myös siitä, miten kristittyjä myös meidän aikanamme vainotaan. Arviolta 900 000 ihmistä on kuluneen kymmenen vuoden aikana kuollut kristillisen uskonsa vuoksi. Tilanne näyttää hieman parantuneen 1970- ja 2000-luvun vuosien jälkeen. Mitä me voisimme seurakuntina ja järjestöinä tehdä vainottujen kristittyjen hyväksi?

Kuitenkin evankeliumin ilosanoma tuo myös toivoa ja lohtua vaikeuksienkin keskelle. Muuttuva kristillisyys ja muuttuva maailmaa haastaa meidät sanoittamaan evankeliumia selkeästi ja nykyaikaisesti. Se kutsuu toimimaan ja miettimään yhdessä ratkaisuja tulevaan.   

Johanna Björkholm-Kallio toimii lähetysteologian asiantuntijana Kirkon lähetystyön keskuksessa

Lähteet

• Kirkko epävarmuuksien ajassa. Suomen evankelis-luterilainen kirkko 2020-2023. Suomen ev.-lut.kirkon tutkimusjulkaisuja 147. Hanna Salomäki, Kimmo Ketola, Jyri Komulainen, Veli-Matti Salminen & Jussi Sohlberg. Kirkon tutkimus ja koulutus. Helsinki 2024. 384 s.
• Status of Global Christianity, 2024, in the Context of 1900–2025. Center for the Study of Global Christianity at Gordon-Conwell Theological Seminary.
• World Christianity 2025: Regional Perspectives. International Bulletin of Mission Research 2025. Vol. 49(I), 62-74. Gina A. Zurlo, Todd M. Johnson and Peter F. Crossing.
• Katso myös: State of the Great Comission. Report prepared for Lausanne Global Congress Seoul-Incheon 2024. Ed. Matthew Niermann, Simon Chan, Finny Philip, E.D.Burns. https://lausanne.org/report

Artikkeli Maailmanlähetys 2025: Globaalin kristinuskon ja lähetyksen ajankohtaiskatsaus julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Teoriat yhdistävät usein ajassa liikkuvia kysymyksiä suoraviivaisiksi vastauksiksi. Samalla niiden mukaisiin johtopäätöksiin pääseminen edellyttää monimutkaisten, joskus hullunkuristenkin, väitteiden hyväksymistä. Klassinen salaliittoteoria väittää, että suljettujen ovien takana on porukka, joka vehkeilee jotain turmiollista juuri sinun pääsi menoksi.

Aivomme on rakennettu niin, että salaliittoihin uskominen on melko vaivatonta.

– Salaliittouskomusten yleisyyttä selitetään usein harhaisuudella tai ajattelun laiskuudella. Mutta tosiasiassa aivomme on rakennettu niin, että salaliittoihin uskominen on ihmisen ajatteluprosesseille melko vaivatonta toimintaa, sanoo Häkkinen, joka on perehtynyt salaliittoteorioihin aivotutkimuksen lisäksi myös psykologian näkökulmasta.

Häkkisen mukaan tutkimusnäyttö tukee sen vuoksi ajatusta, että kukaan meistä ei ole suojassa salaliittoteorioilta. Uskominen teoriaan ikävästä tahosta, joka koettaa tehdä meille myhkäisesti pahaa, on mahdollinen kaikenlaisille ihmistyypeille, siis monenlaisista eri sosioekonomisista olosuhteista ponnistaville.

Illuusio salaliittoteorioiden yleisyydestä saattaa osittain johtua siitä, että niistä uutisoidaan paljon.

– Ei tarvitse olla myöskään minkään äärilinjan edustaja, äärioikealla tai -vasemmalla, voidakseen omaksua salaliiton selityksen, Häkkinen selvittää.

Salaliittoteorioiden sanotaan elävän ja voivan tällä hetkellä hyvin. Mutta onko niihin uskominen lisääntynyt?

Jukka Häkkisen mukaan ei välttämättä.

– Illuusio salaliittoteorioiden yleisyydestä saattaa osittain johtua siitä, että niistä uutisoidaan paljon. Erityisesti hullunkuriset teoriat saavat suhteettoman paljon julkisuutta. Niitähän on tosi kiinnostavaa lukea.

Helsingin yliopiston teologian tutkija ja Jyväskylän seurakunnan pastori Miikka Tarpeenniemi on perehtynyt salaliittoihin. Hän sanoo, että nykyajan informaatiotulvassa salaliittoteorioiden tunnistaminen voi olla haastavaa.

Kun käydään läpi historiallista aineistoa, on havaittu, että melko lailla samat väittämät elivät ennen kuin tänäkin päivänä.

– Tuntuu, että yksittäisten kysymysten äärelle on nykyajan hektisessä arjessa aika haastavaa pysähtyä. Lähtökohtaisesti kuitenkin jokaisen itsenäisesti ajattelevan ihmisen on hyvä osata olla kriittinen ja tarkistaa epäilyttävä tarina muista lähteistä.

– Salaliittoteorialta haiskahtava tarina voi syntyä toki myös ihan inhimillisen erehdyksen tai virheen seurauksena. Tietoa jakavalla taholla on silloin vastuu väärän tiedon korjaamisesta.

Viime aikoina on ryhdytty tekemään enemmän tutkimusta siitä, uskottiinko salaliittoihin menneisyydessä vähemmän kuin viimeisten vuosien aikana.

– Kun käydään läpi historiallista aineistoa, on havaittu, että melko lailla samat väittämät elivät ennen kuin tänäkin päivänä, Jukka Häkkinen sanoo.

Yleistymisoletus voi johtua tutkijan mukaan myös siitä, ettei aiheen historiaa tunneta tarpeeksi. Häkkinen viittaa Yhdysvalloissa tehtyihin havaintoihin, joiden mukaan tutut teemat, kuten epäilyt vaalivilpistä ja poliittisten vastustajien vehkeilystä, ovat eläneet amerikkalaisessa yhteiskunnassa jo pitkään.

– Amerikassa väitettiin jo 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa useita vaaleja väärennetyiksi. Huhuttiin jonkin salaisen ryhmän, kommunistien tai konservatiivisten ainesten, havittelevan koko maan muuttamista omannäköisekseen. Salaliiton kautta, tietenkin.

– Viime vuosikymmeninä internetin ja sosiaalisen median yleistyminen ovat toki tehneet ”samanmielisten” yhteisöjen syntymisen helpommaksi, mikä mahdollistaa myös salaliittoteorioiden leviämisen aiempaa nopeammin ja tehokkaammin.

Usko selän takana vehkeilyyn saa käyttövoimaansa useimmiten siitä, kun kuulemastaan teoriasta kiinnostunut alkaa etsiä sitä tukevia ”hiljaisia signaaleja”. Niitä saatetaan hakea esimerkiksi sosiaalisesta mediasta, keskustelupalstoilta tai uutisjuttujen rivien väleistä.

Kun malli tai teoria on luotu, siitä luopuminen on henkisesti vaikeaa.

– Melkein kaikkialta voi löytää yksityiskohtia, jotka vaikuttavat tukevan teoriaa, Häkkinen naurahtaa.

Tutkijan mukaan aivot yhdistelevät näitä hajatietoja yhtenäisemmiksi kimpuiksi tai suuremmiksi tarinoiksi sen vuoksi, että ihmisen on luontaisempaa uskoa järjestykseen kuin sattumaan.

– Aivomme haluavat epätoivoisesti rakentaa ehjän mallin ja teorian maailmasta, myös silloin kun tietoa on vähän tai tilanne on epäselvä.

– Kun malli tai teoria on puolestaan luotu, siitä luopuminen on henkisesti vaikeaa. Tarvitaan paljon vastaevidenssiä, näyttöä ja todisteita, jotta siitä suostutaan irtautumaan ja se hylätään.

Kun Vatikaani korjasi kuolintiedotetta, homma levisi käsiin

Teologian tutkija Miikka Tarpeenniemi on perehtynyt erityisesti katoliseen kirkkoon liittyviin salaliittoteorioihin. Katolisesta kirkosta on hänen mukaansa kehitelty huomattavasti enemmän salaliittoteorioita kuin luterilaisista kirkoista.

– Ehkä se johtuu siitä, että katolisella kirkolla oli suurimpana kristillisenä kirkkona hyvin vahva jalansija länsimaisessa kulttuurissa ja yhteiskunnissa aina 1900-luvun lopulle asti, tutkija sanoo.

– Ja ovathan paavit olleet myös vahvoja poliittisia vaikuttajia, mikä on todennäköisesti helpottanut heidän ja Vatikaanin näkemistä salaliittojen osatekijöinä.

Salaliittoteorioiden vähäisyys Suomen luterilaisen kirkon piirissä selittyy Tarpeenniemen mukaan myös sillä, että sisäinen vallankäyttö siellä on ollut värittömämpää kuin katolisuudessa.

– Katolisen kirkon menneisyydestä löytyy likaista valtakamppailua ja vaikeista asioista vaikenemista, jotka ovat olleet ilman muuta omiaan ruokkimaan uskomuksia juonitteluista.

Vatikaanista tiedotettiin ensin valheellisesti paavin kuoleman yksityiskohdista.

– Jotkut Vatikaani-asiantuntijat ovat arvelleet, että paavinkirkkoon liittyy paljon salaliittoteorioita myös sen vuoksi, että kirkkovaltio sijaitsee keskellä Roomaa ja koska italialaiset tykkäävät mehustella juoruilla.

Tarpeenniemen mukaan monen aktiivisen salaliittoteorian perustana on käsitys, jonka mukaan jokin ylempi auktoriteetti tai instituutio, kuten valtio tai kirkko, pimittävät totuuksia ja antavat vääristeltyä tietoa julkisuuteen.

– Jos jokin julkisuuteen annettu tieto osoittautuu sitten vääräksi tai jotakin tietoa korjataan, salaliittoteoreetikot iskevät siihen kiinni.

– Näin kävi esimerkiksi, kun paavi Johannes Paavali I menehtyi vuonna 1978. Vatikaanista tiedotettiin ensin valheellisesti paavin kuoleman yksityiskohdista, kuten kuka ruumiin löysi, mitä paavilla oli ollut käsissään ja mikä oli todennäköisin kuolinsyy.

Ensimmäisen version mukaan paavin ruumiin löysi miespuolinen sihteeri, koska ei haluttu kertoa, että paikalle osui ensimmäisenä nunna.

– Kun Vatikaani sitten korjasi kuolintiedotetta julkisuuteen, levisi homma käsiin ja salaliittoteoriat lähtivät elämään omaa elämäänsä.

Artikkeli Juoniiko joku? julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Hän toteaa, että esirukouksen – eli rukouksen toisen ihmisen, ihmisryhmän tai asian puolesta –välityksellä ihmiset voivat olla yhteydessä niin toisiinsa kuin Jumalaan, eikä se vaadi edes suuria ponnistuksia.

Eläkkeellä oleva Muhoksen entinen kappalainen on hyödyntänyt esirukousta laajasti diakoniatyössään niin virkavuosinaan kuin sen jälkeen.

– Esirukouksen edessä me usein epäilemme sen voimaa ja toisaalta itseämme: kukapa minun pyyntöjäni kuulee. Saatamme myös ajatella, että rukoukseen voi tarttua vasta, kun on todellinen hätä tai kun tuntuu, että mikään muu ei auta. On kuitenkin niin, että voimme pyytää esirukousta ja kääntyä Jumalan puoleen pienissäkin asioissa.

Esirukouspyyntöjä voi välittää Jyväskylän seurakunnalle. Keljonkankaan lähikirkkoalueen vastuupapin Esko Heleniuksen mukaan esirukousta voi ja kannattaa pyytää myös henkilökohtaisten aiheiden puolesta.

– Sen voi tehdä jättämällä lapulle kirjoittamansa rukouksen kirkon tai seurakuntakodin esirukouslaatikkoon tai kirjoittamalla rukousaiheen netissä. Esimerkiksi Jyväskylän seurakunnan nettisivuilla pyynnön voi kertoa kohdassa ”Apua ja tukea”. Aiheiden puolesta rukoillaan jumalanpalveluksissa, Helenius
sanoo ja muistuttaa, että yksityiskohtaisemmat esirukouspyynnöt luetaan esimerkiksi jumalanpalveluksessa niin, että anonymiteetti säilyy.

Rukousta voi pyytää myös päivystävältä papilta tai joltain muulta papilta tai seurakunnan työntekijältä.

Joskus ajatuksia voi olla mielessä liian monta, jolloin ne menevät solmuun.

Esirukous toteutuu jumalanpalvelusten ohella monissa kristittyjen kohtaamisissa ja seurakunnan tilaisuuksissa. Jyväskylän seurakunnan alueilla toimii useita rukous- ja raamattupiirejä.

– Kaikki näistä eivät ilmoita kokoontumisistaan seurakunnan tapahtumatiedoissa, mutta tietoa oman alueen ryhmistä saa kysymällä alueen papilta, diakoniatyöntekijältä tai suntiolta.

Monille oman hädän tai toiveen sanoittaminen voi olla haastavaa, ja esirukouspyyntö saattaa jäädä sen takia kertomatta.

– Joskus ajatuksia voi olla mielessä liian monta, jolloin ne menevät solmuun. Tai ne voivat olla niin painavia ja suuria, ettei niitä osaa oikein sanoittaa. Silloin Matteuksen evankeliumista löytyvät Jeesuksen sanat lohduttavat: Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään, Helenius sanoo.

Ystävän puolesta tai hänen kanssaan voi lukea vaikkapa Isä meidän -rukouksen tai Herran siunauksen. Lisäksi Raamatun psalmeista löytyy monia lyhyitä, pelkistettyjä rukouksia. Esimerkkinä Psalmin 25 ajatus: muista minua.

Sosiaalinen media on osaltaan madaltanut kynnystä esirukouspyyntöihin. Monet pyytävät esirukousta esimerkiksi Facebook-kavereiltaan.

Esirukous kuuluu jokaiseen jumalanpalvelukseen seurakunnan yhteisenä rukouksena ja jumalanpalvelus itsessään voidaan nähdä myös rukouksen virtana. Johtava pappi Riku Bucht toteaa, että jumalanpalvelus on vuoropuhelua Jumalan ja ihmisen välillä.

– Jumalan puhetta kuuntelemme Raamatun sanassa ja yhdessä pureskelemme sitä esimerkiksi virsissä ja saarnan herättämissä ajatuksissa. Omat kuulumisemme Jumalalle taas kerromme esirukouksessa.

Rukous on vähin myötäelämisen muoto, mitä voimme tehdä.

Jumalanpalveluksissa rukoillaan säännöllisesti kirkon, lähetystyön ja sairastavien sekä muiden hädässä olevien puolesta.

– Ja jokaisen seurakuntalaisen puolesta rukoillaan nimeltä mainiten ainakin kaksi kertaa: kasteen jälkeen ja kuoleman koittaessa.

Buchtin mukaan seurakunnassa on jo ihmiskäsityksen puolesta tärkeää kuulla jokaista ihmistä ja ottaa hänen tilanteensa vakavasti.

– Rukous on vähin myötäelämisen muoto, mitä voimme tehdä. Monessa tilanteessa se on myös suurin, sillä kirkko ei väheksy rukouksen voimaa. Esirukous antaa äänen maan hiljaisille ja sille hiljaiselle hädälle, mitä keskellämme kaiken aikaa on. Samalla esirukous kutsuu seurakuntalaisia myötätuntoon ja elämään toinen toisensa tukena.

Artikkeli Rukousten sumu peittää iltataivaan julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Lapsi voi kuitenkin kohdata aiheen esimerkiksi aikuisten puheissa, videopeleissä sekä median ja sotauutisten välityksellä.

Keskustan alueen johtava pappi Paulus Pikkarainen sanoo, että lapsen ikä vaikuttaa paljon siihen, millä tavoin kuolemasta on hyvä jutella.

– Pienen lapsen kuolemaan liittyvät pohdinnat liittyvät usein konkreettisiin asioihin, kuten esimerkiksi siihen, miksi läheinen haudattiin maan alle tai missä hän on nyt?

 Ponit on tuotu tapahtumaan siksi, että niillä on lohduttava ja turvallinen vaikutus lapsiin.

– Lapsen on myös vaikea hahmottaa kuoleman pysyvyyttä. Hän saattaa ajatella kuolevan palaavan vielä takaisin perheen arjen keskelle.

Pikkarainen on ollut kahtena vuonna toteuttamassa Mäntykankaan hautausmaalla pyhäinpäivänä järjestettävää Lasten pyhäinpäivä -tapahtumaa. Viime vuonna keskustelua niin sosiaalisessa mediassa kuin julkisuudessakin herättivät tapahtumaan tuodut ponit. Seurakunta korosti tuolloin, että poniratsastus tapahtuu hauta-alueiden ulkopuolella, mutta joidenkin ihmisten mielestä poniratsastus ei kuulu edes hautausmaan lähistölle.

– Ponit on tuotu tapahtumaan siksi, että niillä on lohduttava ja turvallinen vaikutus lapsiin, Pikkarainen sanoo.

Hän kertoo, että pääosa kaupunkilaisten antamasta palautteesta oli jo viime vuonna myönteistä, mutta kriittinenkin palaute on kuunneltu tarkasti ja ponit on tänä vuonna siirretty sivummalle hautausmaan huoltorakennuksen läheisyyteen.

Tapahtumaa ei tänäkään vuonna järjestetä hauta-alueella. Myös hautausmaan kappeli on rauhoitettu hiljentymistä varten. Kappelissa on hartauksia tasatunnein.

Myös seurakunnan hautaustoimen päällikkö Tuija Pajunen korostaa, että hautausmaiden säännöillä pyritään turvaamaan edesmenneiden läheistemme muistoa ja muistamisen rauhaa. Hautausmailla tulee käyttäytyä alueen pyhyyttä ja rauhaa kunnioittavalla tavalla. Hautausmailla noudatetaan yleistä järjestyslakia.

Arvokkuuden tunnetta voidaan lisätä myös siten, että hautausmaalla mieluiten kävellään, niin tapahtumassa kuin muutenkin.

– Jos kävely vain on mahdollista, tulee pyörät jättää alueen ulkopuolelle. Myöskään sähköpotkulaudat eivät ole suositeltavia.

Mäntykankaan tapahtumassa lapset voivat käsitellä kuoleman läsnäoloa tai suruaan piirtämällä enkelin henkilölle, jota kaipaavat, lukemalla surukirjoja yhdessä aikuisten kanssa tai sytyttämällä tuohuksen. Myös Korpilahden ja Tikkakosken hautausmaalla järjestetään pyhäinpäivän perhetapahtuma.

Lapsen surua voidaan Pikkaraisen mukaan nimittää ”pulpahteluksi”. Suru saattaa nousta puheissa tai leikeissä esiin hyvin yllättäen, ikään kuin pulpahtaen.

Jos lähipiirissä on tapahtunut kuolemantapaus, lapsen on hyvä osallistua hautajaisiin läheisten aikuisten kanssa.

– Aikuisen tehtävä on rauhallisesti kuunnella lapsen pohdintoja. Tärkeintä on, että lapsen kysymykset tulevat huomioiduiksi, eikä aikuinen väistele niitä.

– Aikuisen tehtävänä ei myöskään ole poistaa lapsen surua, mutta keskustelemalla lapsen ehdoilla hän voi auttaa surun tunteen käsittelyssä.
Aikuinen voi näyttää oman surunsa lapselle. On kuitenkin tärkeää, että samalla puhutaan omista tunteista ja luodaan turvallisuuden tunnetta.

– Voi esimerkiksi sanoa, että ”Isä on nyt surullinen, koska mummo kuoli. Meillä ei ole mitään hätää. Suru helpottaa pikkuhiljaa”.

– Jos lähipiirissä on tapahtunut kuolemantapaus, lapsen on hyvä osallistua hautajaisiin läheisten aikuisten kanssa. Silloin myös lapsi saa käsitellä surua ja oppii vaikean elämäntilanteen kohtaamista.

Konkreettisia sanoituksia lapselle

Kristillisen uskon ytimessä on luottamus Kristukseen, joka on voittanut kuoleman vallat. On siis olemassa jälleennäkemisen toivo. Miten sanoittaa tämä lapselle?

– Omien lasteni kanssa olemme pohdiskelleet esimerkiksi sitä, että mitähän kuollut läheinen tai rakas lemmikkieläin nyt tekee Taivaassa? Nämä keskustelut ovat usein lohdullisia kaikille, johtava pappi Paulus Pikkarainen pohtii.

Aikuisen on hyvä tiedostaa, että pienen lapsen ajatuksissa Taivas voi tarkoittaa sananmukaisesti taivasta.

– Lapsi saattaa ajatella kuolleen istuvan pilven päällä ja katsovan sieltä alas maailmaan. Tämä kuvastaa lapsen konkreettista ajattelua, eikä se haittaa. Tärkeintä on, että Taivaasta syntyy kuva levollisena ja turvallisena paikkana.

Artikkeli Lapsen suru pulpahtelee julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Ahvenlampi sijaitsee Ullavassa, noin 30 kilometrin päässä Kokkolan keskustasta. Ahvenlammen vanhat mäntykankaat täyttävät METSO-ohjelman luonnonsuojelukriteerit.
Suojeltavalla alueella pitää olla erityinen luontoarvo, esimerkiksi vanha metsä, että se hyväksytään METSO-ohjelmaan.
– Ahvenlammen metsä on suurimmaksi osaksi yli 150-vuotiasta, tietää seurakuntayhtymän metsätyöryhmässä mukana ollut Jukka Paananen.
– Erityisesti Länsi-Suomessa on vanhaa metsää vain vähän, sillä yleensä metsä päätehakataan 70–90-vuotiaana.
Paananen mainitsee, että vanhoissa metsissä viihtyvät muun muassa kuukkelit.
– Meillä on kristittyinä vastuu luomakunnasta. Tehtävämme on viljellä ja varjella maata. Siksi on tärkeää, että myös seurakunnassa halutaan turvata luonnon monimuotoisuutta ja estää esimerkiksi lajikatoja.

”Metsänhoidossa kohteen luonto-arvot voivat mennä sen taloudellisten arvojen edelle.”

Hannu Hyvärinen
tekninen isännöitsijä

Kokkolan seurakuntayhtymä on Suomen seurakuntatalouksista suurin metsänomistaja. Se hoitaa metsiään vastuullisesti.
– Metsänhoidossa kohteen luontoarvot voivat mennä sen taloudellisten arvojen edelle. Seurakuntayhtymän kiinteistöstrategiassakin painotetaan luontoarvojen kunnioitusta sekä metsien monimuotoisuuden edistämistä, kertoo Kokkolan seurakuntayhtymän tekninen isännöitsijä, METSO-ohjelman toteuttamisessa mukana ollut Hannu Hyvärinen.
Luontoa ei suojella pelkästään luonnonsuojelualueilla, vaan luonnon monimuotoisuuden vaaliminen on myös osa metsänhoitoa.
– Vaikka metsiä hoidettaisiin talousmetsäperiaatteella, voidaan luonnon monimuotoisuutta edistää esimerkiksi suoja-alueilla, riistatiheiköillä ja tekopökkelöillä, täsmentää Jukka Paananen.
Metsätalous ja luonnon suojelu eivät siis ole vastakkaisia vaihtoehtoja.

Luonnonsuojelualue ei vaikuta jokamiehenoikeuksiin.
– Päinvastoin, alue on tarkoitettu kaikkien virkistymiseen. Sitä voi käydä ihailemassa vapaasti, Jukka Paananen rohkaisee.
Ahvenlammen suojelualueen läpi kulkeva metsäautotie on erotettu rauhoitetusta alueesta.

”Meillä on kristittyinä vastuu luomakunnasta.”

Jukka Paananen

Ahvenlammen suojelupäätös lähti liikkeelle, kun Metsänhoitoyhdistys Keskipohja vinkkasi Kokkolan seurakuntayhtymän metsätyöryhmälle Ahvenlammen erityisestä luontoarvosta. Yhteinen kirkkoneuvosto päättikin vuonna 2021 jättää alueesta luonnonsuojeluhakemuksen.
Vuoden 2022 kesäkuussa Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus ilmoitti Ahvenlammen alueen sisältävän METSO-ohjelman kriteerit täyttäviä luonnonsuojelullisesti arvokkaita kohteita, joten yhteinen kirkkoneuvosto teki suojelupäätöksen.

METSO-ohjelma

• vapaaehtoinen ohjelma, jonka kautta voi suojella ja hoitaa metsiensä luontoarvoja: turvata luonnon monimuotoisuuden säilymistä
• tavoitteena on varmistaa, että Suomessa kasvaa jatkossakin sellaisia metsiä, joissa myös uhanalaiset ja taantuneet eliölajit voivat elää
• METSO-kohteeksi tarjottu metsä arvioidaan sen perusteella, millaista puustoista elinympäristöä se edustaa sekä millaisia luonnon monimuotoisuudelle tärkeitä rakennepiirteitä siinä on
• ELY-keskus vastaa METSO-ohjelman toteuttamisesta, tekee suojelupäätökset ja maksaa puuntuotannon tulonmenetyksistä korvauksen
• suojelupäätös voi olla määraikainen tai lopullinen
• maanomistajuus säilyy suojelusta huolimatta

Lähde: mmm.fi/metso-ohjelma

Artikkeli Seurakunta kunnioittaa luontoa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Onko parisuhteessa oleminen näin helppoa? Kokemuksestani voin sanoa, että ei ole. Mutta, tiedän myös, että alun rakastumisen jälkeen on mahdollista ylläpitää ja vahvistaa rakkautta ja kiintymystä toiseen. Ja rakkaan luo voi löytää takaisin, vaikka yhteys olisi ollut kadoksissa pitkään.

Miten parisuhdetta sitten hoidetaan arjen keskellä? Yksi tärkeimmistä on itsestä ja omasta hyvinvoinnista huolehtiminen. Hyvinvoivana on helpompi olla läsnä toiselle, nauttia yhdessäolosta ja keskustella myös kiperistä asioista.

Erityisesti parisuhteessa meillä on kaipuu tulla kuulluksi ja ymmärretyksi. Se ei tarkoita samanmielisyyttä, vaan kiinnostusta ja myönteistä uteliaisuutta toisen ajatuksia, tarpeita ja tunteita kohtaan. Toinen opitaan tuntemaan kuuntelemalla.

Tärkeä arjen teko on myös huomion kiinnittäminen hyviin asioihin. Myönteinen palaute tuntuu hyvältä ja lisää uskoa ja tahtoa olla yhdessä. Se, mihin keskitymme, se kasvaa ja vahvistuu.

Yhdessä iloitseminen ylläpitää läheisyyttä. Yhdessä voi hullutella ja keksiä omanlaisia ja hauskoja perinteitä, joita on helppo toteuttaa arjessa. Vain taivas on rajana.

3 X Vahvista rakkautta parisuhteessa

1. Hyväksyminen
   Toisen hyväksyminen vikoineen ja ärsyttävine piirteineen ei ole helppoa, mutta tärkeää, koska toista ei kuitenkaan voi muuttaa. Ainoa, johon meillä on valta, on oma toimintamme.

2. Puhuminen ja kuunteleminen
Omien ajatusten sanoittaminen selkeästi ja toisen kuunteleminen kiinnostuneena ovat hyvä alku toimivaan vuorovaikutukseen. Ilmapiiri, jossa on lupa puhua vaikeistakin asioista, luo luottamusta ja halua jakaa syvempiäkin ajatuksia.

3. Hyvät teot
Rakkaus on tekoja. Pienet hyvät teot saavat puolison tuntemaan itsensä tärkeäksi ja arvostetuksi. Hyvää on helppo jakaa takaisin.

Kirjoittaja on kirkon perheneuvoja.

Artikkeli Jokainen parisuhde on ainutlaatuinen julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Kerran tulin kutsuneeksi morsianta vihkimisen aikana useamman kerran väärällä nimellä, ja tajutessani virheeni päädyin spontaanisti kiittämään Taivaan Isää siitä, että hän kyllä tuntee hääparin, vaikka pappi täällä tällä tavalla sekoileekin. Lausahdukseni sai koko juhlaväen nauramaan remakasti, Siistonen muistelee.

– Urani alkupuolelta mieleeni on jäänyt tilaisuus, jossa hääpari vihittiin vain papin ja todistajien läsnä ollessa, eikä edes kanttoria ollut varattu. Musiikki soitettiin jostain suoratoistopalvelusta kaiuttimen avulla, ja jossain kohtaa palvelun mainokset pärähtivät soimaan. Häihin tuli sitten mainostauko.

Myös Miika Mäkisen mieleen juolahtavat ensimmäisenä häät, jotka olivat hänen uransa ensimmäiset.

– Koska kyseessä oli ihan ensimmäinen vihkimiseni, keskityin toden teolla hääparin nimiin. No, sulhasen nimi meni tietysti väärin, ja morsiamen hämmentynyt katse osoitti sen.

Mäkinen ajattelee mokailun olevan lahja, joka toimii ikään kuin työn polttoaineena.

– Monet ihmiset jännittävät meitä pappeja etukäteen. Meidän luullaan käyttäytyvän tietyllä, asiallisella tavalla ja herkästi ajatellaan, että itsekin pitäisi käyttäytyä papin seurassa jotenkin pidättyvästi ja virallisesti, Mäkinen kuvailee.

– Kun sitten menemme ja mokaamme, jää murtuu. Olen saanut palautetta, että on kiva, kun vähän mokasit ja hoidit tämän jotenkin normaalisti.

Kirsi Pohjola ja Eeva-Kaisa Rossi ovat olleet todistamassa ristiäiskommelluksia.

– Eräissä ristiäisissä kastevauva teki kakat juuri ennen h-hetkeä. Kakat nousivat vaipasta selkää pitkin niskaan asti, ja kastemekko tahraantui siinä samassa, Eeva-Kaisa Rossi kertoo.

– Onneksi paikan päältä löytyi lainattava varamekko, jonka vanhemmat pystyivät vaihtamaan pienokaisensa ylle. Ehdimme veisata vieraiden kanssa neljä tilaisuuteen sopivaa virttä juhlakalun valmistautuessa tilaisuuteen uudestaan.

– Harvassa ovat varmasti papit, jotka eivät olisi joskus kastaneet lasta väärällä nimellä. Itse kastoin kerran vauvan hänen äitinsä nimellä. Niissä hetkissä sitä aina toivoo, että tilannetta todistavilla ihmisillä riittää ymmärrystä ja huumorintajua papin toilailuja kohtaan, Kirsi Pohjola summaa.

Hautajaisiin liittyvien tarinoiden kohdalla papit pohtivat hetken, voiko kertomuksia jakaa.

– Kerran olimme aloittamassa siunaustilaisuutta, kunnes huomasimme, että vainaja puuttuu paikalta. Uurnaa ei ollut toimitettu krematoriosta kirkkoon, sillä sen kuljetuksesta oli ollut seurakunnan ja omaisten välillä epäselvyyttä, Eeva-Kaisa Rossi kertoo.

– Siinä vainaja todella myöhästyi omista hautajaisistaan. Omaiset lähtivät sitten hakemaan uurnaa, ja me muut odotimme kirkkosalissa tunnin verran saattuetta saapuvaksi. Ja jälleen kerran veisasimme virsiä.

Pohjola muistaa kauhun tunteen, jota hän työsti päässään eräässä siunaustilaisuudessa.

– Minun kohdalleni sattui kerran tapaus, jossa unohdin kaikki kirjani ja paperini kotiin. Minulla oli mukanani kone, mutta tietysti kappelissa ollut tulostin ei juuri silloin suostunut toimimaan, Pohjola tuskailee.

– En muistanut mitään suunnittelemaani ja jouduin pyytämään erästä hautajaisvierasta kuvailemaan vainajaa minulle edes kahdella sanalla. Siinä hetkessä tajusin, että minun on nyt koottava itseni, pysyttävä rauhallisena, ja siunattava vainaja vain tämän lyhyen käytäväpuheen perusteella. Siitäkin lopulta selvittiin.

Annemari Siistonen (vas.), Miika Mäkinen, Kirsi Pohjola ja Eeva-Kaisa Rossi ovat joutuneet yllättävienkin tilanteiden eteen ristiäisissä, häissä ja hautajaisissa.

Artikkeli ”Kun mokaamme, jää murtuu” julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Virpomavitsojen askartelu ja virpomassa kiertely liittyvät Palmusunnuntaihin. Vitsat muistuttavat siitä, kuinka Jeesus toivotettiin tervetulleeksi Jerusalemiin kuin kuningas, vaikka hän ratsasti aasilla eikä kuninkaallisella ratsulla. Pajunoksat koristellaan kauniiksi höyhenin ja erilaisin koristein.

Virpoessa käytetään virpomaloruja. Moni loru alkaa: ”Virvon varvon tuoreeks, terveeks, tulevaks vuodeks…”.  On myös loruja, jotka kertovat virpomavitsan symboliikka: ”Virvon varvon vitsasella, tällä pajun oksasella, Jeesuksen Jerusalemiin ratsastamisen muistoksi.” Virpomispalkka noudettiin pääsiäisenä paaston päättyessä, nykyisin moni antaa palkan virpojalle saman tien.

Rairuoho symboloi uutta elämää

Rairuohoa tai ohran versoja kasvatetaan pääsiäisen alla. Ne symboloivat uutta elämää ja kevättä. Kevät on kasvun ihmeen aikaa ja luomakunnan heräämistä uuteen elämään talven jälkeen. Rairuohon siementen kylväminen juontaa juurensa Jeesuksen opetukseen vehnän siemenestä, jonka piti kuolla, jotta syntyisi uutta elämää. Pieni siemen kylvön hetkellä näyttää kuolleelle, mutta kastelun ja valon avulla herää eloon. 

Pääsiäismunan sisältä löytyy yllätys

Pääsiäismunat ovat ainakin lasten mielestä kiehtovimmat pääsiäisen kristilliset symbolit. Pääsiäismunaa avatessa on ilo yllätyksestä. Ennen suklaamunien aikaa värjättiin kananmunia esimerkiksi sipulinkuorilla. Kananmunan kuori on kova, ja se kuvaa kiveä haudalla. Kovan kuoren alla on yllätys, haudotusta kananmunasta kuoriutuu esiin tipu.

Pääsiäisaamuna naiset menivät Jeesuksen haudalle ja löysivät kiven pois vieritettynä. Pääsiäismuna on tämän tyhjän haudan yllätyksen vertauskuva. Pääsiäismunia on annettu myös lahjaksi ja virpomispalkaksi. Legendan mukaan ensimmäisen pääsiäismunan lahjoitti Magdalan Maria keisari Tiberiukselle. 

Pääsiäisen värit kertovat surusta ja ilosta

Keltaiset narsissit, ja pienet keltaiset tipuset kertovat uudesta elämästä. Jeesuksen elämä ei päättynyt kuolemaan. Ylösnousemuksen ihme ja ilo hehkuu keltaisessa niin kukissa kuin tipuissa.

Pääsiäisen värit kirkossa kuvastavat pääsiäisen kertomusta. Palmusunnuntaista kiirastorstaihin väri kirkoissa on lila, paaston ja katumuksen väri. Paasto on itsetutkistelun ja lähimmäisten huomioimisen aikaa, myös siitä lila kertoo. Kiirastorstain messun päättyessä alttari voidaan riisua liturgisista vaatteista ja esineistä, ja liturginen väri vaihdetaan lilasta mustaan, joka on Pitkäperjantain väri. Myös lankalauantain väri on musta, joka kuvaa kuolemaa, sillä Jeesus oli sen päivän haudassa. Pääsiäisyön messun alkaessa kirkossa alttari puetaan valkeaan.Valkoinen on kirkon juhlaväri, Jeesuksen väri, iloin ja riemun väri. 

Mämmi on suomalaisten pääsiäisherkku ja vastine juutalaisten pääsiäisjuhlan happamattomalle leivälle. 

Pääsiäisenä herkutellaan

Lammas pääsiäispöydässä symboloi Jeesusta. Raamatussa Jeesuksesta sanotaan, että hän on Jumalan karitsa, joka ottaa pois maailman synnin. Näin pääsiäisaterialla lammas muistuttaa anteeksiannosta. Jeesus kuoli ristillä, jotta me voimme saada pahat tekomme anteeksi. 

Risti muistuttaa pääsiäisen sanomasta

Krusifiksi on risti, johon Jeesus on kuvattu ristille. Se muistuttaa meitä pitkäperjantaista. Meillä ei olisi pääsiäistä ilman pitkäperjantain symboliikkaa. Jeesuksen kuolema ristillä kuului Jumalan suureen suunnitelmaan. Osassa krusifikseista Jeesus katsoo kohti taivasta ja suurimmassa osassa pää on taipuneena alaspäin. Jeesuksen pään yläpuolelle on vielä liitetty yleensä Jeesuksen kuolinsyy INRI eli Jeesus nasaretilainen juutalaisten kuningas (latinaksi Iesus Nazareus Rex Iudaeorum). 

Risti kaulalla muistuttaa meitä kristittyjä joka päivä pääsiäisen sanomasta. Symbolina tyhjä risti on Jumalan rakkauden merkki ja samalla voiton merkki. Kuolemallaan ristillä Jeesus voitti kuoleman vallan.

Artikkeli <strong>Pääsiäisen sanoma löytyy tutuista symboleista</strong> julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.