Jyväskylän seurakunnan hautausmailla on kuusi muistelupaikkaa, joihin voi tuoda kynttilän tai kukkia muualle haudatun läheisensä muistolle.

Mäntykankaan hautausmaalla muualle haudattujen muistoksi kynttilän voi sytyttää kappelin vieressä olevalle kivetylle alueelle, jota koristaa metalliristi. Kynttilän voi laittaa myös kappelin takana sijaitsevaan muistolehtoon tai kolumbaarioon eli uurnalehtoon. Näille paikoille ei ole kuitenkaan tarkoitus tuoda lyhtyjä tai muistoesineitä, sillä alueet on tarkoitettu yhteiseen käyttöön.

Mäntykankaalla on oma muistelupaikka, Hietakehto, myös lapsensa menettäneille, toteutumatonta lapsitoivetta sureville ja keskenmenon kokeneille.

 On tärkeää, että on erityinen paikka, missä saa käydä suremassa ja itkemässä.

Hautausmaan työnjohtaja Minna Korhonen kertoo, että Hietakehdon muistelupaikalle kokoonnutaan erityisesti äitienpäivää edeltävänä päivänä, lapsettomien lauantaina.

– Hietakehto on sydäntä särkevä, mutta tärkeä paikka. Siellä muistellaan lapsia, joilla ei ole hautaa. Sinne tuodaan muisteluesineitä, jotka ovat surijoille hyvin tärkeitä: lapsista kertovia esineitä, kortteja, leluja, enkeleitä. Ja tietysti kynttilöitä. Niihin on usein kirjoitettu toivotun tai menetetyn lapsen nimi.

Muistelupaikat ovat Korhosen mukaan ihmisille hyvin merkityksellisiä.

– On tärkeää, että on erityinen paikka, missä saa käydä suremassa ja itkemässä. Rakkaan muisteleminen on surun käsittelyä.

Historian tutkija ja Jyväskylän yliopiston dosentti Ilona Kemppainen kertoo, että muualle haudattujen muistelupaikkojen merkitys on kasvanut Suomessa jatkosodan jälkeen.

Hauta tai muistelupaikka on sureville konkreettinen ja yhdistävä tekijä

– Tähän on vaikuttanut erityisesti se, että Karjalasta lähteneiden evakoiden kotihautausmaat jäivät luovutetuille alueille. Myös yleinen muuttoliike on vaikuttanut muistelupaikkojen yleistymiseen.

Hänen mukaansa nykyään ihmiset käyvät haudalla tai muistelupaikalla pitämässä yhteyttä kuolleeseen läheiseensä ja jopa juttelemassa hänelle.

– Hauta tai muistelupaikka on sureville konkreettinen ja yhdistävä tekijä, Ilona Kemppainen toteaa.

Tiesitkö?

Kaikilla Jyväskylän seurakunnan hautausmailla on muistelupaikka, jossa voi sytyttää kynttilän muualle haudatun läheisen muistolle.

• Vanhan hautausmaan muistelupaikka sijaitsee sankarihautausmaan puoleisessa päässä lähempänä Tourujoen puoleista vanhaa hauta-aluetta.
• Mäntykankaalla muistelualue on edestä katsoen kappelin vasemmalla puolella. Samalla alueella on oma muistelupaikka, Hietakehto, lapsensa menettäneille ja toteutumatonta lapsitoivetta sureville.
• Säynätsalon hautausmaalla muistelupaikka sijaitsee kirkkoa vastapäätä olevasta hautausmaan portista kulkien oikealla puolella.
• Korpilahden hautausmaan muistelupaikka on kappelin oikealla puolella käytävän varressa.
• Lahjaharjun valaistu yhteismuistomerkki, ”Uudeksi minä teen kaiken”, sijaitsee kappelin yläpuoleisella uurnaosastolla.
• Tikkakosken luontohautausmaalla muistopaikka on pääkäytävän varrella. Sitä koristaa luontohautausmaalle sopiva puinen risti.

Artikkeli Muualle haudatun muistolle julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Karttapalvelusta löytyvät kaikki Jyväskylän seurakunnan hautausmaat: Korpilahden, Lahjaharjun, Mäntykankaan, Säynätsalon ja Tikkakosken hautausmaat sekä Vanha hautausmaa.

Hautapaikkaa voi etsiä kirjoittamalla hakuun vainajan nimen tai pelkän sukunimen. Hakua voi rajata hautausmaan mukaan. Hakutulos näyttää kaikki hakua vastaavat vainajat ja kertoo vainajien syntymä- ja kuolinvuodet. Oikeaa hakutulosta klikkaamalla hautakartta näyttää haudan paikan hautausmaan pohjakartalla.

Kartta kertoo myös, jos vainajan tuhkat on haudattu muistolehtoon tai siroteltu hautausmaan sirottelualueelle.

Hauta ei löydy hautakartasta, jos sen hallinta-aika on päättynyt tai vainaja on haudattu niin hiljattain, ettei tietoja löydy vielä hautakartan tietokannasta. Hakutietoja päivitetään karttapalveluun noin kuukauden välein.

Hautakartan haun avulla hautapaikan tarkka sijainti on helppo löytää. Paikan päällä hautausmaalla palvelua voi käyttää puhelimella tai muulla mobiililaitteella, jolloin oman sijainnin näkee myös kartalta.

Hautakartta toimii suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.

Erityisesti kesällä kyselyjä tulee viikoittain, jopa päivittäin.

Jyväskylän seurakunnan hautausmailla on yhteensä noin 60 000 hautapaikkaa. Hautausmaiden työntekijöiltä kysytäänkin usein hautapaikan sijaintia.

– Erityisesti kesällä kyselyjä tulee viikoittain, jopa päivittäin, tietää ylipuutarhuri Mervi Muinonen.

– Karttapalvelun avulla hautapaikka on helppo löytää myös itse. Palvelusta on hyötyä varsinkin talvella, jolloin haudat ovat lumen peitossa. Hautakartasta voi myös etsiä kaukaisempia sukulaisia, Muinonen kertoo.

Jatkossa karttapalveluun on tarkoitus lisätä teemakierroksia, jotka esittelevät Jyväskylän hautausmaille haudattuja kiinnostavia henkilöitä.

Jyväskylän seurakunnan hautakarttapalvelu: jyvaskylanseurakunta.fi/hautakartta
tai hautakartta.fi/jyvaskylanseurakunta

Artikkeli Hakupalvelu helpottaa hautojen löytämistä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Perennoista tehdään viiden vuoden hoitosopimus. Siihen kuuluu perennamaan perustaminen, eli vaihdamme kasvualustan, istutamme taimet, lannoitamme, siistimme, kastelemme ja kitkemme. Uusimme taimet, jos ne eivät lähde kasvuun. Perennat jäävät haudalle sopimuksen päätyttyä, selvittää kausityönjohtaja Leena Heinonen.

Mitkä tahansa monivuotiset kasvit eivät sovi haudoille. Hautausmailla olot vaihtelevat, paikoin on varjoisaa ja toisaalla hyvin kuivaa. Kasvit eivät saa kasvaa liian suuriksi, joten pensaita ja puita ei yleensä voi istuttaa. Vuorentaan hautausmaalla hortonomiopiskelija testasi opinnäytetyönään haudoille sopivia perennoja. Kokemusten perusteella valikoimaan on otettu pikkusydän, tarhapäivänlilja, hopeatäpläpeippi, loistosalvia, jalopähkämö ja kangasajuruoho. Testeissä on etsitty lajeja, jotka kestävät hautausmaan oloissa, eivätkä ole peurojen ja kauriiden herkkua.

– Perennat ovat kestävämpiä kuin kesäkukat, ne eivät tarvitse niin paljoa kastelua, ja ne ovat parempia ympäristölle. Eikä tule niin paljon kuljetus- ja kasvihuoneiden lämmityskustannuksia, Heinonen kertoo. – Perennoja on ennestään paljon omaisten itse hoitamilla haudoilla. Ne ovat helppoja ja kestäviä, jos haudalla ei pääse käymään säännöllisesti.

Ulkoilmaihmisen unelmatyö

Erkki Kieho ajaa pienen peräkärryn Minna Rautiaisen luo. Menossa on mullan vaihto. Kausikukkien multa vaihdetaan keväisin uuteen ja kasvuvoimaiseen.

Kieho on yksi hautausmaiden vakiokasvoista kausityönjohtaja Leena Heinosen tavoin. Yli 50 kausityöntekijän joukossa on noin 10 työntekijää, jotka ovat tehneet hautausmaatyötä puolet vuodesta jo 10–20 vuoden ajan.

– Tulin alun perin työnvälityksestä työllisyysmäärärahoilla. Siksi olin ensin joka toinen vuosi, kun rahaa ei saanut joka vuosi. Olin ennen tätä pitkään pesulassa töissä. Nyt Erkki Kieho työskentelee Ahveniston hautausmaalla joka vuosi toukokuusta lokakuuhun.

– Ajan nurmikoita isolla ja pienillä koneilla, leikkaan pensasaitoja, ajan multaa, välillä olen erityisammattimiesten apuna hautoja laitettaessa. Kaikenlaista sekalaista teen. Viihdyn hyvin ulkona, täällä on luonto lähellä. Vapaa-ajallaankin Kieho viihtyy ulkona. Hän uistelee, pilkkii, sienestää ja marjastaa. Keväisin kiirettä tuo vapaaehtoistyö Kanta-Hämeen lintuyhdistyksessä, jossa hän tekee ja asentaa lintujen pesiä ja pönttöjä.

Artikkeli Kauniit kukat haudalle oikeilla valinnoilla ja hyvällä hoidolla julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Niitä tarvitaan työssä, jossa koko ajan kohtaa kuoleman.
Hautausmaa on kuin metsä. Sekin hoitaa surevaa.

Enää ei kiire minnekään

Jenni oli vasta 21 löytäessään isänsä kotoa kuolleena.
–Isä oli monisairas yli 70-vuotias, eikä valittanut vaivojaan. Uskon hänen vaistonneen lähtönsä, ja ehkä me läheisetkin sen jotenkin aavistimme. –Kun on itse kokenut menetyksen, ymmärtää, että kuolema pysäyttää elämän täysin. Enää ei ole kiire minnekään.

Jennin toimenkuvaan kuuluu hautausmaan perustöiden lisäksi vahtimestarin tehtävät hautaan siunaamisissa ja uurnahautauksissa.

Ohjatessaan omaisia kappeliin tai haudalle hän muistuttaa itseään: Kaikessa rauhassa, hitain askelin.
–Vaikka tekemistä olisi paljon, ei saa kiirehtiä eikä suorittaa. Vahtimestarin olisi hyvä olla paikalla vähintään kaksi tuntia ennen toimitusta. Joskus sekään ei riitä.

Haastavinta työssä on roolinvaihdos. Kädet mullasta, koneen päältä kappeliin, kantajia ohjaamaan.
–Suihkua ei ole. Pyyhit pesulapulla ja vaihdat vauhdissa asialliseen asuun.

Kaipuu näkyy jo kaukaa

Hautausmaalla kohtaa kaksi erilaista maailmaa. Luonto, maa, puut, multa. Tunteiden sekamelska, taivaskaipuu.
–En koe olevani uskonnollinen. Silti ajattelen, että ihmisen kuoltua sielu on jo toisaalla. Jäljelle jää vain kuori.
–Hautausmaalla tulisi olla rauha, vaikka työt olisivat kiivaimmillaan. Aina, kun hautaustoimiston auto ajaa kappelille, koneet pysäytetään, ja hiljennymme kunnioittamaan vainajaa.

Kausityönjohtajana Jennin vastuulla ovat Elimäen hautausmaan lisäksi Elimäen kirkkotarha sankarihautoineen, Elimäen seurakuntakeskuksen ja -toimiston piha-alueet sekä Korian Napan hautausmaa. Hänen tiimiinsä kuuluu seitsemän työntekijää.

Kevät ja alkukesä ovat hautaustoimen vilkkainta aikaa. Haravointia, putsausta, multausta, istutusta. Ja kaiken keskellä kohtaamisia.
–Näen jo kaukaa, kaipaako ihminen keskustelua. Siihen on aina oltava aikaa. Vaikken ole hengellisen työn tekijä, koen velvollisuudekseni pysähtyä kuuntelemaan, usein uskomattomia tarinoita. Joskus vastaan voi tulla myös vihaa ja aggressiivisuutta.

Vastuuta ja voimaa

Suru saa itsessäkin yllättäviä muotoja.
–Olen tehnyt työssäni rajauksen, etten saattele nuoria vainajia. Kotikunnailla tulee vastaan myös tuttuja siunattavia.

Vahtimestari pyrkiikin tunteiden ohella säästelemään sanojaan. Työporukan kesken huumori saa kyllä kukkia.

Tiimistään Jenni ammentaa myös voimaa.
–Kysyn usein työkavereilta neuvoa. On tärkeää kuulla kaikkien näkemyksiä.

Hän myöntää haalineensa harteilleen paljon vastuuta. Ja nauttii työnsä haasteista ja rajattomista kehittymismahdollisuuksista.
–Asiakaspalvelun ja työnjohdon ohella merkitsen kaivajalle arkkuhaudat ja mittaan hautakivien keskikohdat. Tuuraan myös esimieheni, seurakuntapuutarhurin lomia yhdessä Anjalankosken työnjohtajan kanssa.

Puita ei voi oikoa

Hautausmailla kiihkein sesonki alkoi huhtikuun lopussa.

Haudoilla on korjattu talvivaurioita, järjestelty paikkoja, siivottu pois hiekotussoraa. Haravoitu, leikattu pensaita, istutettu orvokit sankarihautausmaalle.

Hautausmaallakaan asiat eivät aina mene kuten suunniteltiin.
–Olen tietyissä asioissa perfektionisti, mutta opetellut sietämään epäjärjestystä liikkumalla luonnossa. Metsässä ei voi oikoa puita, vaikka mieli tekisi.

Hautausmaalla sentään saa päättää lajit ja värit. Kukkamakuasioista hautaustoimi ei lähde kiistelemään omaisten kanssa. Vanhoista perinteisistä ryhmäkasveista haudoille istutetaan edelleen ahkeraliisaa ja verenpisaraa.

Kesäkuun kymmenennen jälkeen alkaa noin kolmen päivän show. Tuhansia kukkia istutetaan sadoille hoitohaudoille.

Hässäkkää kestää kesäkuun loppuun. Hiljalleen aletaan valmistautua syksyyn. Hautausmaalla kausi päättyy haravoiden, kuten alkoikin.

Artikkeli Hautausmaa hoitaa myös hoitajaansa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Tässä toisessa on ollut irrallinen kynttilä, joka on näköjään palanut loppuun. Pohjalle ei ole jäänyt juuri yhtään kynttilää. Tähän voi laittaa uuden kynttilän palamaan, tai tämän voisi viedä lasinkeräykseen. Hyvä valinta. Tässä toisessa on kynttilä kiinni lasissa, usein tällainen kynttilä ei pala loppuun asti. Osittain palanutta kynttilää ei voi laittaa lasinkeräykseen eikä käyttää uudelleen, Heikkonen harmittelee.

Kestolyhty on hyvä valinta

Vanajan hautausmaalla kirkon takana uudehkoilla haudoilla näkyy paljon erillisiä metallirakenteisia lasilyhtyjä ja jonkin verran hautakivessä kiinteästi olevia kynttilän paikkoja.

– Nämä suojaisat lyhdyt ja hautakivien kynttilän paikat ovat hyviä, niissä kynttilät palavatkin pidempään, mainitsee Teija Marjamäki, Hämeenlinnan seurakuntayhtymän hautaustoimen päällikkö.

Erilliset lyhdyt ovat kauniita ja käytännöllisiä hämärään ja pimeään vuodenaikaan, mutta kesäksi ne pitäisi viedä haudalta pois, jotta ne eivät ole hautojen hoidon tiellä.

Entä patterikynttilät? Pitkään palavat led-kynttilät?

Olisi todella tärkeää, että ihmiset hoitaisivat patterikynttilöiden tyhjät patterit pois itse, samoin toimimattomat patterikynttilät, Marjamäki toivoo.

Kynttiläjäte pitäisi kerätä itse

Haudoille tuodut kertakäyttöiset hautakynttilät kaunistavat hautoja hetken, mutta kun kevät paljastaa lumen alta mustuneet jätteet, ne tekevät koko alueesta ikävän näköisen.

– Hautausmaan yleishoitoon kuuluu hautojen pintojen yleissiivous keväällä ja syksyllä. On ikävän näköistä, jos kynttilä- jätteet jäävät haudoille kevääseen asti. Siksi toivomme, että kynttiläjätteet viedään itse pois haudalta seuraavalla käyntikerralla, Marjamäki ja Heikkonen selvittävät.

Miksi hautausmailla ei ole lasinkeräystä?

Hämeenlinnan seurakuntayhtymän hautausmailla on jäteastiat maatuvalle jätteelle ja sekajätteelle. Voisi luulla, että lasinkeräykselle olisi tarvetta, mutta lasinkeräysastioita ei nyt ole. Miksi näin, työnjohtaja Risto Heikkonen?

– Lasinkeräys ei toiminut käytännössä. Jos otin satunnaisesta keräysastiasta 50 roskaa, niistä vain 5 oli oikeassa astiassa, eli melko puhdasta lasia. Kaikki muut olivat muovijätettä, metallia, lasia, jossa oli liikaa kynttilää ja muita roskia. Näin ne piti joka tapauksessa viedä sekajätteeseen, Heikkonen harmittelee.

Jouluaatto suosituin

Haudoilla käydään eniten jouluaattona, myös joulupäivä ja Tapaninpäivä ovat vilkkaita aikoja hautausmailla.

Tänä jouluna Ahveniston hautausmaalla saa varautua pysäköintipulmiin, kun viereisen sairaalatyömaan vuoksi osa totutuista pysäköintipaikoista on pois käytöstä. Hautausmaalle käännyttäessä oikealla olevan huoltorakennuksen pihaan saa pysäköidä.

Artikkeli Kynttilävalinnalla on väliä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Jäin tänne, koska hautausmaa ei ole pelkkä puisto, vaan tässä on se sisältö. Siinä on iso ero, Punkari tiivistää.

Hautausmaan puistotyöntekijät hoitavat hautoja, mutta usein myös surun ytimessä taivaltavia ihmisiä.

Jokainen kohtaa surun eri tavalla ja voimme antaa siihen hetkeen helpotusta kuuntelemalla.

– Jos jollakin tapaa pystyt ihmisen suruharsoa raottamaan, niin se antaa itselle tosi paljon. Jokainen kohtaa surun eri tavalla ja voimme antaa siihen hetkeen helpotusta kuuntelemalla.

Pahin tilanne on se, kun vanhemmat ovat joutuneet hautaamaan oman lapsensa.

– Yleensä ihmiset haluavat puhua ja kertoa vainajasta asioita. Ihmisten kannalta surusta puhuminen on valtavan voimaannuttavaa ja terapeuttista, kun suru on kaikista pahimmillaan. Siinä täytyy kuunnella ja olla läsnä, sanoja ei tarvita, Punkari sanoo.

Yli 700 hoidettavaa hautaa

Ylistaron hautausmaa, kuten muutkin Seinäjoen seurakunnan hautausmaat, on saanut paljon kehuja siisteydestä ja hyvin hoidetuista haudoista. Ylistarossa hoidettavia hautoja on tällä hetkellä 730, joka tekee yhteensä 1 872 metriä.

– Se on tosi iso määrä. Keväällä hiekkahautoihin vaihdetaan tai lisätään hiekkaa. Nurmi- ja hiekkahaudat käännetään, lannoitetaan ja niihin tarvittaessa vaihdetaan kasvualusta. Kesällä kukat kastellaan kolme kertaa viikossa ja kerran viikossa on haudan hoito. Syksyllä kukat otetaan pois ja hauta siistitään talvikuntoon. Osaan haudoista laitamme talveksi callunat, Punkari kertoo.

Haudan hoitopalvelu hankitaan usein, jos puoliso ei enää itse pysty hoitamaan hautaa, ja lapset asuvat kauempana.

– Otamme vastaan toiveita myös istutusten suhteen, mutta Ylistaron hautausmaan alue on tosi iso ja täällä on paljon erilaisia olosuhteita. Varjoisempaan paikkaan sopii paremmin tietyt kukat kuin paahteisempaan paikkaan.

Ylistaron hautausmaalla työskentelee kuusi kausityöntekijää ja kesällä koululaisia oli töissä viisi.

– Meillä ei ole käytössä sadettajia, joten kesällä kannamme 12 000 litraa vettä kolmena aamuna viikossa haudoille. Tämä on siis aika fyysistä ja raskasta työtä.

Viihtyisä ja lämmin paikka

Ylistaron hautausmaan monimuotoisuus on kiehtovaa.

– Täällä näkyy upeasti eri aikakaudet ja niiden suunnittelutyylit. Meillä on hiekkahautoja ja nurmipintoja eri tasoissa. Puistomaisuus ja viihtyvyys on saatu aikaan puustolla. Haluamme tehdä tästä sureville ihmisille viihtyisän ja lämpimän paikan, Punkari painottaa.

Eeva Puustjärven pro gradu -tutkielmassa (2013) hautausmaa mainitaan voimaannuttavana paikkana, joka tarjoaa kiintymiskohteita ihmisille ja heidän muistoilleen, vahvistavat paikallisidentiteettiä, lohduttavat sekä kunnioittavat vainajia.

Kaikilla ei ole kotona ihmistä, jonka kanssa näistä asiaista voisi jutella.

Hautausmaa ilmentää myös pyhyyttä, rauhaa, toivoa ja elämän kiertokulkua.

– Kun sureva saa meidän työntekijöillemme puhua asioista, niin se on valtavan terapeuttista. Kaikilla ei ole kotona ihmistä, jonka kanssa näistä asiaista voisi jutella.

Puustjärven tutkielman mukaan hautausmaalle tullaan rauhoittumaan ja etsimään yhteyttä maan sekä taivaan välillä. Hautausmaalla mieli tasapainottuu ja voimat elpyvät.

– Hautausmaa on sureville erittäin tärkeä paikka tiettyyn pisteeseen asti. Suru muuttaa ajan myötä muotoaan, eikä sitten ole enää niin tärkeä käydä usein haudalla, vaan vainajaa voidaan muistella muuallakin, Punkari toteaa.

Juttu julkaistu ensimmäisen kerran Lakeuden Risti -lehden numerossa 4/2021.

Artikkeli Surun kaunis tyyssija julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Jyväskylän Vanhan hautausmaan hoitamattomille haudoille tehdään syksyn aikana kulttuurihistoriallinen arviointi. Tavoitteena on turvata valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön säilyminen ja saada hoitamattomat hautapaikat uudelleen käyttöön.

Arviointi tehdään hoitamattomille haudoille, jotka siirtyvät seurakunnan haltuun erillisen kuulutusmenettelyn jälkeen.

Vanhaa hautausmaata pidetään valtakunnallisesti merkittävänä rakennettuna kulttuuriympäristönä.

– Vanha hautausmaa ja Taulumäen kirkko muodostavat koko Suomen mittakaavassa merkittävän kulttuurihistoriallisen kokonaisuuden. Vuonna 1838 käyttöön otettu hautausmaa heijastelee Jyväskylän historiaa, sillä sinne on haudattu lukuisia kaupungin kehittymiseen vaikuttaneita henkilöitä, kuten lääkäreitä, viranomaisia ja kunnallispoliitikkoja, kuvaa työryhmän jäsen, Keski-Suomen museon amanuenssi Marja-Liisa Rajaniemi.

Reilu vuosi sitten Vanhalta hautausmaalta löydettiin hoitamattomien hautojen kartoituksessa muun muassa Alvar Aallon äidin Selma ”Selly” Aallon hauta.

Keväällä 2020 Jyväskylän seurakunnan ja Keski-Suomen museon edustajista koostuva työryhmä sai päätökseen hoitamattomien hautojen kartoituksen Jyväskylän Vanhalla hautausmaalla. Siellä valtaosa haudoista on ainaishautoja, jotka säilyvät omaisten hallinnassa niin kauan kuin he pitävät siitä huolta. Ainaishautakäytäntö oli Suomessa voimassa vuoteen 1956 asti, minkä jälkeen haudat on voinut lunastaa määräajaksi.

Kukat eivät ole välttämättömyys, mutta alueen tulee olla siisti, hän linjaa.

Jyväskylän seurakunnassa hautapaikka ostetaan nykyään 25 vuodeksi. Omaiset voivat lunastaa hautapaikalle jatkoaikaa, kun hallinta-aika on päättymässä.

Jyväskylän seurakunnan ylipuutarhuri Mervi Muinosen mukaan hauta luokitellaan hoitamattomaksi, jos se on yleisesti epäsiisti.

– Jos hautamuistomerkki tai sen reunakivet ovat vinossa tai jos nurmella tai hiekkapinnalla kasvaa rikkaruohoa. Kukat eivät ole välttämättömyys, mutta alueen tulee olla siisti, hän linjaa.

Hautojen kuntoa seurataan kolme vuotta. Viimeisimmässä kartoituksessa Vanhalla hautausmaalla havaittiin 41 huonokuntoista hautaa, joista tehtiin virallinen kuulutus eli hautojen haltijoille ilmoitettiin asiasta kirjeitse tai laittamalla lappu haudalle.

– Omaisille annettiin vuosi aikaa kunnostaa hauta. Kuulutuksen tuloksena 14 hautaa kunnostettiin ja poistettiin hoitamattomien hautojen listalta, kertoo Jyväskylän seurakunnan hautaustoimen päällikkö Antti Pekuri.

Vanhalla hautausmaalla on myös useita isoja sukuhautoja, esimerkiksi kauppaneuvos Julius Johnsonin (1845–1923) perheen hauta. Johnson rakennutti omistamansa Kuokkalan sahan viereen perheelleen kivitalon vuonna 1904. Wivi Lönnin suunnittelema rakennus tunnetaan nykyään Kuokkalan kartanona.

Kulttuurihistoriallisessa arvioinnissa pohditaan sitä, onko hauta kulttuurihistoriallisesti, paikallisesti tai valtakunnallisesti merkittävä. Amanuenssi Rajaniemen mukaan olennaista on tarkastella, kuvaako hauta oman yhteisönsä tai sitä ympäröivän kaupungin historiaa. Hautakivestä arvioidaan sen taiteellista arvoa ja sitä, miten se edustaa omaa aikakauttaan.

– Tärkeää on myös se, että hautaa arvioidaan osana suurempaa kokonaisuutta. Miten se suhtautuu ympärillä oleviin hautoihin ja osastoon, jolla se sijaitsee, hän valottaa.

Hoitamattomien hautojen arvioinnilla pyritään myös siihen, että Vanhalle hautausmaalle saataisiin uusia arkkupaikkoja. Ne haudat, joita ei päädytä säilyttämään kulttuurihistoriallisin perustein, voidaan ottaa uudelleen käyttöön. Rajaniemi ymmärtää, että tämä voi tuntua oudolta ajatukselta.

– Näin hautausmaa säilyy kuitenkin aktiivisessa käytössä, siellä käyvät uudet sukupolvet ja hautausmaa pysyy elävänä.

Polttohautaus kaikkine muotoineen on meidän uutta kulttuuriperintöämme.

Noin 5,2 hehtaarin kokoiselle Vanhalle hautausmaalle on haudattu noin 14 000 henkilöä. Tällä hetkellä sieltä saa vuosittain viimeisen leposijan noin 180 vainajaa, joista valtaosa tuhkataan.

Marja-Liisa Rajaniemen näkemyksen mukaan polttohautaus muuttaa hautausmaiden ilmettä merkittävästi.

– On erilaisia hautaustapoja, tuhkansirottelualueita, muisto­lehtoja, metsähautausmaita. Hautamuistomerkit sijoittuvat tiiviimmin, ja omaiset tuovat haudoille koristeita ja muistoesineitä. Kokonaisuus on runsaampi ja monimuotoisempi, vaikka hautamuistomerkkien koko pienenee.

Hän pitää hyvänä sitä, että polttohautaus on palauttanut vanhan sukuhautojen perinteen.

– Uurnan voi laskea suvun tai perheen arkkuhautaan. Polttohautaus kaikkine muotoineen on meidän uutta kulttuuriperintöämme, Rajaniemi summaa.

Artikkeli Rikkaruohojen keskeltä voi löytyä arvokas hauta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Erityisammattimies Katri Heinonen ja työnjohtaja Minna Korhonen nousevat peräkärryyn, kunhan Särkkä on saanut sen ensin peruutettua sopivasti männyn viereen.

Tämä on kivaa hommaa, koska itsekin tykkään linnuista

– Otimme ensin vanhat pöntöt alas puista, nyt laitamme uudet pöntöt tilalle ja vähän alemmas. Näin huoltohommat onnistuvat suoraan traktorin lavalta, Särkkä havainnollistaa.

– Tämä on kivaa hommaa, koska itsekin tykkään linnuista ja eläimistä. Tikat ovat naputelleet reikiä vanhoihin pönttöihin, ne me kunnostamme sitten erikseen ajan kanssa, Heinonen täydentää.

Idea linnunpönttöjen numeroinnista ja pesinnän seurannasta tuli ylipuutarhuri Mervi Muinoselta. Koko työntekijäkaarti otti idean vastaan innostuneesti, ja käytäntö näyttää leviävän myös muille Jyväskylän seurakunnan hautausmaille.

– Heti kun saamme havaintoja mökkien uusista asukkaista, päivitämme tiedot. Toivomme myös havaintoja hautausmaalla vierailijoilta. Täydentyvä pesintälista laitetaan nähtäville toimiston oveen, Korhonen opastaa.

Hautausmaat ovat puistomaisia virkistysalueita, jotka ovat avoimia kaikille. Rauha ja luonnonläheisyys saavat monet käymään kävelyllä hautausmaalla, vaikka omia läheisiä ei olisikaan haudattu sinne.

Eläimetkin tuntuvat viihtyvän hyvin hautausmaalla. Mäntymaastossa oravia näkee paljon ja jäniksiäkin liikkuu alueella.

– Joskus jänikset ovat jopa liiankin touhukkaita täällä. Nähtävästi ne tuumivat, että heitä varten olisi tänne pystytetty erityinen salaattibaari, Korhonen harmittelee.

Mäntykankaan hautausmaan reuna-alueilta on löydetty liito-oravien jälkiä. Ne vahvistavat olettamusta, että se toimisi liito-oravien kulkureittinä. Hieman sivummalle ripustetaan kaksi isompaa pönttöä mahdollista uutta asukkia varten.

– Kaksi sen takia, että liito-orava vaihtaa kesken pesintäkauden pesäkoloa todennäköisesti loisten häädön takia. Korhonen tiivistää.

Henki& elämä on aikeissa julkaista kesän kynnyksellä tuoreen tilannekatsauksen pesinnästä. Mahtaako pöntön nro 5 asukas olla silloin jo selvillä?

Artikkeli Sini Tiainen, pönttö nro 5 julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Ylipuutarhurin tehtävänä on koordinoida ja kehittää seurakunnan ympäristötyötä, kiinteistöjen puisto- ja viheralueiden hoitotöitä sekä hautausmaiden ja sopimushautojen hoitokäytäntöjä yhdessä hautausmaiden työnjohdon kanssa.

Ylipuutarhuri vastaa myös vuosittaisten hoitosuunnitelmien laatimisesta, hyväksyy haudalle pystytettävän muistomerkin erikseen vahvistettujen hautamuistomerkkiohjeiden mukaisesti ja vastaa seurakunnan metsien hoitosuunnitelmista sekä valmistelee metsien hoitoa ja hakkuita koskevat päätökset.

Ylipuutarhuri toimii työnjohtajien ja hautausmaan hoitajan esimiehenä.

Kesätyöt hautausmailla ovat käynnistyneet ja osa kaikkiaan sadasta kesätyöntekijästä on jo ahertamassa. Nurmikot kasvavat täyttä vauhtia, ja niiden leikkuu alkaa lähipäivinä.

Hautausmaa kertoo paikkakunnan lähihistoriasta.

Kesäkukat istutetaan hoitohaudoille kesäkuun 10.–11. päivä. Hautainhoitorahaston hoidossa on lähes 12 000 erilaista hoitosopimushautaa.

Hautausmaitten työntekijät toivovat, että seurakunnan hoidossa olevilla haudoilla ei olisi ylimääräisiä irtokoristeita kuten lyhtyjä tai muistoesineitä hidastamassa hoitotyötä.

Monet haluavat hoitaa omaistensa haudat itse. Jyväskylässä ei ole rajoitettu sitä, millaisia kukkia haudoille saa istuttaa, vain puut ja pensaat ovat kiellettyjä.

Seurakunta huolehtii sirottelu- ja muistolehtojen hoitamisesta. Omaiset ovat Mäntykankaalla tuoneet sirottelualueen sammalikkoon ja kivien päälle muistoesineitä ja kukkia, mutta se ei kuitenkaan ole tarkoitus. Alueen tulisi säilyä luonnonmukaisena.

Muinonen kertookin, että alueen viereen rakennetaan oma paikka muistoesineille ja kukille. Hän myös toivoo, että lyhdyt noudettaisiin kesäksi pois.

Muinosen vastuulla on hautainhoitorahasto ja tavaratilausten hyväksyntä. Myös muistomerkkisuunnitelmat tulevat hänen hyväksyttäväkseen.

– Uudesta hautakivestä pitää tehdä hautamuistomerkkisuunnitelma, jonka yleensä tekee kiviliike ja lähettää sen minulle hyväksyttäväksi. Suunnitelmassa on oltava myös hautaoikeuden haltijan tiedot, koska hänellä on lupa tilata muistomerkki haudalle. Jos haltijan tiedot puuttuvat, viivästyy myös lupa hautakiven asentamiseen, Muinonen muistuttaa.
Hautaoikeuden haltija on useimmiten lähiomainen, joka sitoutuu vastaamaan haudan hoidosta, esimerkiksi kallellaan olevan kiven suoristamisesta.

Kallistunut tai rikkoutunut muistomerkki on turvallisuusriski.

– Nyt on lähetetty hautamuistomerkkien oikaisukehotuskirjeitä haltijoille. Jos omaiset eivät oikaise hautakiveä, tilattua haudan hoitoa ei voi aloittaa. Kallistunut tai rikkoutunut muistomerkki on turvallisuusriski, Muinonen toteaa.

Vanhalla hautausmaalla on aloitettu hoitamattomien hautojen seuranta. Myöhemmin tulee päätettäväksi, annetaanko joillekin seurannassa oleville haudoille erillinen kunnostuskehotus.

Mervi Muinosen tavoitteena on harmoninen ja seesteinen miljöö, jossa vainajia kunnioitetaan pitämällä alueet siisteinä ja kauniina. Hän tunnustaa kiertelevänsä lomillaankin katselemassa hautausmaita.

– Hautausmaa kertoo paikkakunnan lähihistoriasta ja on eräänlainen käyntikortti ja nähtävyys. Siksikin on tärkeää, että hautausmaat näyttävät hoidetuilta.

Artikkeli Hautausmaa kunnioittaa vainajia julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Kuolema on minulle tuttu asia, eikä se pelota minua. Alussa työ saattoi tulla uniin, koska se oli uutta. Enää ei tule. Hyvä työyhteisö auttaa jaksamaan, eikä täällä tarvitse totisena koko ajan olla.

Ihan jokaiselle Moisio ei krematoriotyötä suosittele. Tietty etäisyys on pidettävä ja työhön tulee ottaa ammattimainen asenne.

– Ei pidä alkaa ajatella liikaa. Ilmeisesti minulla on riittävän tyhjää päässä, Moisio naurahtaa.

Krematoriotyö on aika yksinäistä ja vaatii tarkkuutta papereiden suhteen. Hautaustoiminta perustuu asiakirjoihin, joiden perusteella vainaja tunnistetaan ja tiedetään, kenelle uurna luovutetaan. Arkku avataan vain, jos omaiset niin toivovat ja heidän läsnä ollessaan.

Moisio kohtaa surevia omaisia kappelin siunaustilaisuuksiin liittyvissä työtehtävissään sekä uurnan luovutuksen ja uurnan laskun yhteydessä.

– Omaisille tilanne on luonnollisesti joka kerta ainutlaatuinen, hän toteaa.

Työnjohtaja Ari Leppämäki tapaa omaisia yleensä siinä vaiheessa, kun he tulevat katsomaan läheiselleen hautapaikkaa. Heitä saattaa saapua paikalle myös ilman ennakkoilmoitusta. Silloin Leppämäki siirtää muut työt syrjään.

– Me olemme täällä juuri heitä varten. Ihmisten kohtaaminen on äärettömän tärkeää. Sitä painotan aina uusille työntekijöille.

Molemmat miehet tuntevat Jyväskylän krematorion työtehtävät hyvin. Tuhkaamisprosessia tai uunien käyttöä ei opeteta missään koulussa, vaan oppia saa työtä tekemällä ja kokeneen tekijän opastuksessa.

Moision tehtävät Mäntykankaan hautausmaalla vaihtelevat haudankaivuusta monenlaisiin rakennus- ja huoltotöihin. Kalustoa löytyy puistonpenkeistä alkaen ja koneita ruohonleikkureista kaivinkoneisiin. Ne kaikki huolletaan ja pidetään toimintakunnossa. Lumityöt ja hiekoitus työllistävät talvisin, kunnes pakkasten jälkeen alkavat kevättyöt. Krematoriotyö kuuluu erityisammattimiehen tehtäväkuvaukseen, mutta siitä on myös mahdollisuus kieltäytyä.

– Ketään ei voi pakottaa työskentelemään krematoriossa, eikä työhön soveltuvuutta voi tietää etukäteen. Lähtökohta on aina henkilön oma suostumus ja se, miten hän tehtävän kokee, Leppämäki sanoo.

Edellisessä työpaikassaan Moisio sulatti rautaa ja terästä valimolla. Se oli kovaa työtä kuumissa olosuhteissa. Yhtymäkohtia nykyisiin tehtäviin löytyy, vaikka työn sisältö onkin toinen.

– Onhan tämä aika harvinainen ammatti, mutta ei sen kummempaa työtä. Fyysisesti kevyempää tämä on kuin valimohommat. Se sopii minulle, koska ikää on jo kertynyt. Viihdyn täällä hyvin, vaikka palkka onkin huomattavasti pienempi, Moisio vertaa.

Yhden vainajan tuhkaus kestää tunnista vajaaseen kahteen tuntiin, ja lämpötila uunissa nousee korkeimmillaan 1 200 asteeseen. Korkean lämpötilan ansiosta palaminen on puhdasta, eikä ilmaan pääse juurikaan hiukkaspäästöjä. Syntyvä savu poltetaan vielä jälkipolttotilassa.

Tuhkaaminen on ohi, kun arinalla ei ole enää lainkaan palavaa ainesta. Sen jälkeen tuhka siirretään uunin jäähdytyskaukaloon, ja uuni hoitaa myös jäähdytyksen automaattisesti. Lopuksi tuhka hienonnetaan tasalaatuiseksi tuhkamyllyssä ja siirretään uurnaan.

Uurnia on hyvin monenlaisia. Osa on ostettu hautaustoimiston valikoimista, mutta moni valitsee itse tehdyn uniikkikappaleen.

– Välillä tulee vastaan todella taidokkaita ja tyylillä valmistettuja uurnia, Moisio kertoo.

Jäljelle jäävä tuhka on suurelta osin luujauhoa, koska tiivis luu ei haihdu palamisen yhteydessä. Aikuisesta vainajasta syntyy keskimäärin neljä litraa tuhkaa.

Arkkujen niitit ja muu tuhkauksessa syntyvä metallijäte toimitetaan kierrätykseen. Muu jäljelle jäävä metalli on yleensä titaanista valmistettuja tekoniveliä: polviniveliä, lonkkaniveliä tai luun tukemiseen käytettyjä tukirautoja. Hammaspaikat palavat, kuten hampaatkin.

Sydämentahdistimet ja muut sähköiset laitteet poistetaan sairaalassa kuoleman jälkeen, koska paristot saattavat räjähtää polttouunissa ja aiheuttaa tulipaloja ja muita vaaratilanteita.

– Tarkistamme aina, että hautauslupalomakkeessa on lääkärin merkintä sähköisistä laitteista. Toisinaan joudumme pyytämään selvitystä erikseen, koska ilman sitä tuhkausta ei voi turvallisuussyistä tehdä, Leppämäki sanoo.

Tuhannen vuosittaisen hautaustoimituksen raja ylittyi Jyväskylässä viime vuonna ensimmäisen kerran. Arkkuhautaukset vähenevät ja tuhkahautaukset lisääntyvät. Vuonna 2013 tuhkahautauksia oli puolet kaikista hautaustoimituksista ja viime vuonna luku oli jo 61,7 prosenttia.

Krematorion ympäristölupa edellyttää, että toiminnasta raportoidaan vuosittain. Muun muassa tuhkausmääriä, uunien polttoaineen käyttömäärää, metallijätteen käsittelyä ja uunien päästöarvoja seurataan.

Hautaustoimintaa säätelee Hautaustoimilaki. Sen mukaan krematorion ylläpitäjä saa luovuttaa tuhkan vain haudattavaksi tai muulla tavoin pysyvästi yhteen paikkaan sijoitettavaksi. Uurnan luovutukseen liittyvillä asiakirjoilla tehdään selvitys siitä, minne tuhka aiotaan sijoittaa.

Uurna voidaan laskea myös muualle kuin hautausmaalle, kunhan pyydetään kirjallinen lupa alueen omistajalta. Joillekin alueille tuhkan hautaaminen ja sirottelu on sallittu yleisluvalla, jolloin erillistä lupaa ei tarvita. Viimeinen leposija voi löytyä vaikkapa Lapin tunturilta Metsähallituksen määrittelemältä alueelta.

Vesialueille luvan myöntävät kalastuskunnat. Jyväskylässä kaupunki on osoittanut tietyt vesialueet tuhkan sirottelua varten.

Markku Moision mielestä tuhkaaminen on arvokas viimeinen tapahtuma ihmisen elonkaaressa. Se on myös paras tapa tulla haudatuksi.

– Haudankaivajan kokemuksella sanon, että tuhkaus on hyvä ja nopea tie päästä osaksi luonnon kiertokulkua.

Suunnitelmat omia hautajaisia varten ovat jo valmiina.

– Toivon, että minut tuhkataan sitten joskus tässä ykkösuunissa. Omat vanhempani on molemmat tuhkattu siinä, ja viime kesänä sain tuhkata appiukkoni. Hän sanoi aikanaan, että se on minun hommani ja sovimme asiasta etukäteen. Minulle se oli kunniatehtävä, Moisio toteaa.

Jyväskylän krematorio

• Valmistui Mäntykankaan hautausmaalle 1995.
• Palvelee Jyväskylän kaupungin lisäksi koko Keski-Suomen aluetta.
• Laajennettiin 2011, jolloin otettiin käyttöön toinen polttouuni.
• Vuonna 2018 tehtiin 1 626 tuhkausta.
• Viime vuonna Jyväskylässä haudattiin 1 017 vainajaa, josta tuhkattiin 61,7 prosenttia.

Artikkeli Mitä jäljelle jää julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.