Tunnelma on sekä pettynyt että helpottunut. Olisimme itse halunneet jäädä työalueelle, mutta päätös evakuoinnista ja kotiuttamisesta tehtiin puolestamme. Se auttoi varmaan henkisesti suhtautumaan lähtemiseen. Emme kokeneet, että olisimme itse ”luovuttamassa”.

Minkälainen tilanne oli kentällä, kun lähditte?

Tilanne oli odottava. Koronaa oli valtion tietojen perusteella vähän. Rajoitukset alkoivat kuitenkin näkyä yhteiskunnassa. Ruoan hinta nousi, ihmisten pelkotaso alkoi nousta, valeuutiset (”fake news”) ja aggressiot ulkomaalaisia kohtaan lisääntyivät.

Minkälaisissa tunnelmissa hyvästelit paikalliset yhteistyökumppanit ja työtoverit?

Haikeissa, mutta toivon saattelemina.

Mitä teet Suomen jakson aikana?

Jatkan paikallisen kielen opiskelua ja osallistun järjestöni kotimaantyöhön. Tekemistä riittää rutkasti, mutta lomaakin on odotettavissa sekä lähimmäisten tapaamisia.

Mitä ilonaiheita sinulla on tällä hetkellä?

Herran huolenpito, joka näkyy konkreettisestikin. Kaikesta Jumala pitää huolen, vaikka joskus saammekin kulkea rankempien aikojen läpi.

Mitä murheita tai huolia?

Perheeni hyvinvointi, että asettuisimme hyvin Suomen elämään täksi aikaa. Etiopian puolesta olisi montakin esirukousaihetta: jännittyneen poliittisen tilanteen rauhoittuminen, väestöryhmien väliset jännitteet, korona, varjelusta heinäsirkkainvaasion haittavaikutuksilta ja mahdolliselta nälänhädältä.

Miten järjestönne on järjestänyt kotiuttamisenne?

Järjestö on pitänyt huolta lennoista, asunnosta ja hyvinvoinnistani. He ovat toimineet todella hyvin. Esimieheni ja lähettikuraattori ottavat palanneisiin yhteyttä ja seuraavat läheisesti tilannettamme.

Miten koronapandemia on jo tai tulee mielestäsi muuttamaan lähetystyötä?

Korona tulee avaamaan lisää ovia lähetystyölle, sillä hädän hetkellä ihmiset joutuvat miettimään, mihin elämässään turvaavat ja kantaako se turva. Jeesuksessa ja Hänen sovitustyössään löytyy oikea, kestävä turva. Nyt on sisä- ja ulkolähetyksen avainaikoja.  

Onko jokin Raamatunkohta ollut sinulle erityisen merkityksellinen koronapandemian aikana?

Monet kohdat puhuttelevat ja rohkaisevat koronapandemian aikana, mikään erityinen kohta ei nouse mieleen. Kun olimme Etiopiassa ja välillä epävarmuus jatkosta ja pelko valtasi mielen, silloin Sanan tutkiminen ja rukous antoivat ihmeellistä rauhaa.

Mitä olet oppinut Jumalasta kuluneen puolen vuoden aikana?

Jumala pitää huolen, kun Häneen turvaa. Vaikeudet tuntuvat aina tiivistävän suhdetta Jumalaan. 

Minkä viestin haluaisit antaa niille, jotka harkitsevat lähetystyöhön lähtemistä, mutta ovat huolissaan koronapandemian takia?

Tärkeintä on rukous ja Sanan tutkiminen – sitä kautta Herra puhuttelee sinua ja antaa sydämelle vastauksen. Jos Herra kutsuu, niin ota ihmeessä yhteyttä lähetysjärjestöön ja hakeudu heidän valmennuskurssilleen. Toki eri työalueilla on aina erisuuruisia riskejä, mutta työalueen valintaan pystyy itse vaikuttamaan järjestön kanssa. Lisäksi lähetysjärjestöt pitävät työntekijöistään huolta ja meidätkin on kutsuttu Suomeen siksi aikaa kunnes on taas sopiva palata.

Mikä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon viesti tulisi olla korona-aikana?

Korona-aikana, kuten muulloinkin, kirkon tehtävä on tuoda ihmisille toivon sanoma Jeesuksessa. Hän on iankaikkinen toivomme ja turvamme, jota eivät sairaudet tai murheet murra. Jeesus on sovittanut syntimme ja uskossa Häneen meillä on iankaikkinen elämä. Tähän Jeesuksen sanomaan on tärkeä keskittyä: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani (Joh. 14:6).”

Mitä muuta haluaisit jakaa?

Vaikka välillä pelko ja ahdistus valtaavat mielen, niin katso Jeesukseen, tutki Sanaa ja rukoile – Hänessä löydät rauhan.

Kylväjän yhteistyökumppanin Etiopian työtä koskevan julkisuuspolitiikan mukaisesti emme julkaise perheestä muita tietoja, kuin sukunimen. Haatattelijana Kirkon lähetystyön keskuksen lähetysteologi Jukka Kääriäinen.

Artikkeli Lähetystyöntekijä korona-aikana: haikeina, mutta toiveikkaina julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Tämä aika Suomessa tuli minulle yllättäen ja valmistautumatta. Tulin Suomeen pikaiselle lomalle maaliskuun alussa tarkoituksenani palata reilun viikon jälkeen takaisin Etiopiaan. Tilanne Suomessa ja maailmalla muuttui kuitenkin hyvin nopeasti, enkä enää päässytkään palaamaan Etiopiaan loman päätteeksi. Vielä ei ole tiedossa, milloin paluu takaisin kentälle onnistuu.

Minkälainen tilanne oli kentällä, kun lähditte? Minkälaisissa tunnelmissa hyvästelit paikalliset yhteistyökumppanit ja työtoverit?

Maaliskuun ensimmäisinä päivinä oli vasta tullut uutisia eri puolilta maailmaa, mutta yhtään koronavirustapausta ei siihen mennessä ollut todettu Afrikassa. Myöskään lentokentillä koronaviruspandemian olemassaoloa ei juuri huomannut. Hyvästit jäivät vajaiksi, sillä oletin palaavani jo aivan pian takaisin ja tapaavani kaikki uudelleen.

Mitä teet Suomen jaksosi aikana?

Lääkärinä lähetyssairaalassa olen ollut töissä välillä yötä päivää ja seitsemänä päivänä viikossa. Aloitin siis Suomen aikani lepäämällä tiiviin työjakson jälkeen. Siihen olikin erityisen mukava tilaisuus, sillä olen viettänyt aikaani siskoni kodissa ja saanut lepäillä hänen muutaman kuukauden ikäinen tyttärensä sylissäni. Sen jälkeen olen ehtinyt tehdä monenlaista viestintää. Olen viimein päässyt myös tarttumaan uusien hoitokäytäntöjen ja ohjeistusten laatimiseen sairaalalle, mitä en ole ehtinyt päivystysvuorojen ohessa Etiopiassa tehdä. Valmiuslain tultua voimaan pohdin, määrätäänkö minut sen perusteella töihin Suomessa. Niin ei ole käynyt, mutta kenties kuitenkin käyn lyhyesti entisellä työpaikallani työskentelemässä pitääkseni osaamistani ajan tasalla.

Mitä ilonaiheita sinulla on tällä hetkellä? Mitä murheita tai huolia?

Iloitsen siitä, että kaiken tämän yllätyksellisyyden ja muutosten keskellä minulla on ollut rauha. Jumala on näyttänyt, että hänellä on tämä kaikki hallussaan ja hän on järjestänyt kaiken juuri niin kuin minulle on ollut hyväksi. Iloitsen myös upeasta tilaisuudesta saada viettää aikaa siskoni kanssa ja tutustua hänen tyttäreensä. Kannan huolta Etiopian tilanteesta ja siitä, saavatko sairastuvat kunnollista apua. Afrikan maissa vaikean koronavirustaudin saamisen riskiä lisääviä ongelmia on paljon enemmän kuin länsimaissa. Samaan aikaan koronaviruspandemian vuoksi määrätyt rajoitukset hankaloittavat ihmisten elämää ja esimerkiksi ruoan hankkimista. Normaalitilanteessakin lääkkeet, lisähappi ja monet muut asiat loppuvat sairaaloissa kesken, joten kuinka noissa maissa käykään, jos koronavirusepidemia iskee ankarasti.

Miten järjestönne on hoitanut kotiuttamisenne?

Kansanlähetyksessä jokaisen ulkomaantyöntekijän tilannetta on mietitty yksilöllisesti. Osa on kotiutettu nopeasti. Osa on jäänyt lähetyskentälle lentojen loppumisten myötä. Moni on kuitenkin jäänyt ihan sovitusti ja suunnitellusti ulkomaille, kun kyseessä on ollut terve ihminen ja maa, jossa terveydenhuolto on hyvällä tasolla. Minua helpotti se, ettei tarvinnut itse miettiä, missä vietän tämän erikoisen korona-ajan vaan työnantaja totesi selkeästi, ettei tässä tilanteessa ole mahdollista palata kentälle. Jos olisin ollut tätä pohtimassa Etiopiassa, olisin todennäköisesti kokenut, että lääkärinä minun kuuluu jäädä auttamaan. Jumala kuitenkin suunnitteli toisin.

Miten koronapandemia on jo, tai tulee, mielestäsi muuttamaan lähetystyötä?

En osaa vielä sanoa, miten pandemia tulee muuttamaan lähetystyötä. Se on selvää, että aineellisen avun tarve tulee olemaan tavallista suurempi. Toivon myös, että nykytilanteen aiheuttama digitaalisen viestinnän lisääntyminen lisää lähettäjien ja lähetystyöntekijöiden välistä yhteydenpitoa ja yhteistyötä lähettävien seurakuntien kanssa.

Onko jokin Raamatunkohta ollut sinulle erityisen merkityksellinen koronapandemian aikana? Mikä, ja miksi?

Ollessani lentokoneessa Etiopiasta lähtiessäni, luin meneillään ollutta Raamatun lukusuunnitelmaani. Juuri tuona hetkenä Raamatun kohtana oli psalmi 91, jossa puhutaan Jumalan varjeluksesta ja siitä, kuinka minun ei tarvitse pelätä ruttoa yöllä eikä päivällä liikkuvaa kulkutautia. Nyt, kun koko maailma on elänyt poikkeuksellista aikaa ja moni on kärsinyt siitä, ettei voi tavata läheisiään, on tuntunut myös, että Saarnaajan kirjan 3. luku puhuu tästä ajasta ja voi lohduttaa monia. Siinä muun muassa sanotaan, että läheisistä erossa olemisellakin on aikansa. Jumala tietää tämänkin ajan ja saamme luottaa häneen.

Mitä olet oppinut Jumalasta kuluneen puolen vuoden aikana?

Vielä Etiopiassa ollessani sain nähdä, kuinka täsmälleen Jumalan suunnittelemalla paikalla olen saanut olla. Hän oli valmistellut minua juuri tuota sairaalaa varten ja sairaalassa oli odotettu juuri minua. Niin Etiopiassa kuin Suomessa olen tämän viimeisen puolen vuoden aikana saanut moneen kertaan kokea, kuinka Jumala johdattaa ja järjestää pienimpiäkin yksityiskohtia. Esimerkiksi useasti töissä menin osastolleni jonkin mitättömän pienen asian takia tai minut soitettiin jonkin ns. tarpeettoman asian takia sinne. Usein miten saavuinkin paikalle juuri, kun oli ilmaantunut vakava hätätilanne, johon tarvittiin välittömästi apuani. Jumala on siis monin tavoin näyttänyt, kuinka selkeästi hän voi johdattaa ja järjestää kaikki asiat.

Minkä viestin haluaisit antaa niille, jotka harkitsevat lähetystyöhön lähtemistä mutta ovat huolissaan koronapandemian takia?

Olen viime viikkoina iloinnut siitä, että olen saanut kuulla uusista lähtijöistä. Niin meidän elämämme kuin koronapandemiakin on Jumalalla tiedossa ja hänen käsissään. Meidän tarvitsee vain kysellä ja Jumala haluaa vastata! Elämäni varrella ratkaisuja juuri tautien ja turvallisuuden kannalta miettiessä, ovat Jumalan vastaukset ja vahvistukset tuntuneet erityisen selkeiltä. Samaa olen kuullut muiltakin. Esimerkiksi, kun itse olen miettinyt, miten joku on töissä vaaralliselta tuntuvassa paikassa, tuo ihminen on kertonut, kuinka selkeän lupauksen ja sanan Jumala on antanut juuri hänelle juuri tuolle paikalle lähtemiseen. Tämän maailmassa vallitsevan poikkeuksellisen tilanteen takia on tarve myös evankeliumille ja Jumalan rakkaudelle ja rohkaisulle entistä suurempi. Siten on jokaisen kristityn ja seurakunnan tärkeää jatkaa lähetystyön ja -järjestöjen tukemista, vaikka oma arkikin kenties tuntuu aiempaa haastavammalta.

Mikä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon viesti tulisi olla korona-aikana?

“Älä pelkää.” Meidän tulisi voida rohkaista ihmisiä etsimään vastauksia ja lohdutuksia Raamatun sanasta. Sieltä löydämme Jeesuksen ja sen todellisen toivo, joka yltää kuolemankin yli.

Mitä muuta haluaisit jakaa?

Toivon ja rukoilen, että moni löytäisi tämän ajan keskellä henkilökohtaisen suhteen pelastajaamme Jeesukseen. Toivon, että moni Jeesuksen jo tunteva voisi kokea, mitä on elää vielä syvemmin Hänen yhteydessään myös arjen keskellä.

Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys on työskennellyt runsaat 50 vuotta Etiopiassa, Etiopian evankelisen Mekane Yesus -kirkon kumppanina. Maria Karjalainen on työskennellyt maassa vuodesta 2017. Häntä haastatteli Kirkon lähetystyön keskuksen lähetysteologi Jukka Kääräinen.

Artikkeli Lähetystyöntekijä korona-aikana: yllättäen ja valmistautumatta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

”Lintu lentää kahdella siivellä”

Etiopian Mekane Yesus kirkko tuli varsin räväkästi sisarkirkkojen tietoisuuteen vuonna 1972, kun se lähetti niille kirjeen. Kirjeessä peräänkuulutettiin kokonaisvaltaisuutta. Etiopialaiset ihmettelivät, miksi länsimaalaisilla on tapana pilkkoa asioita erilleen niin, että evankeliumin julistus ja evankeliumin välittäminen teoin ovat eri laareissa. Tämä vaikutti kirkon mielestä keinotekoiselta ja he kutsuivat kaikkia palvelemaan ”koko ihmistä” (Serving the whole person). Muiden vastaavanlaisten (esim. Etelä-Amerikkalaisten kirkkojen) ajatusten myötä tästä on kehittynyt sekä ekumeenisen että lähetysliikkeen perusteisiin kuuluva näkemys kokonaisvaltaisesta missiosta (Holistic mission).

Nyttemmin Etiopian valtio on pakottanut uskonnolliset organisaatiot rekisteröimään omat kehityshankkeensa niin, että niiden suunnitelmista ja toteutuksesta käy ilmi, ettei hankkeita käytetä uskonnon propagoimiseen. Etiopialaiset ovat siis siinä tilanteessa, että heidän on hallinnollisesti erotettava toisistaan diakoniset hankkeet hengellisistä hankkeista. Tämä ei kuitenkaan estä heitä kokemasta, että kaikki kristillinen palvelu nousee Jumalan rakkaudesta.

Tämä huokui vahvasti Dessien alueen kehityshankkeiden johtajan Addisu Alamirew Biagdien puheissa ja olemuksessa. Siksi hankkeita ja projekteja toteutetaan vahvasta hengellisestä pohjasta. Tämä liittyy nimenomaan hankkeiden vastuuhenkilöiden elämään kristittynä. He eivät käytä hankkeita julistuksen välineenä, mutta ovat vakuuttuneista siitä, että niiden kautta he ovat todistamassa Jumalan rakkaudesta. Usein vaikutti siltä, että kyse oli myös omakohtaisesta tunteesta: he ovat itse saaneet niin paljon rakkautta osakseen, että haluavat jakaa tätä rakkautta myös toisille. He myös tuntuivat luottavan siihen, että Pyhä Henki voi puhua ja puhutella tätäkin kautta.

Kokonaisvaltaisuus näkyi myös monenlaisessa sanoituksessa: ”Lintu lentää kahdella siivellä” tai ”yhdellä kädellä ei voi taputtaa”. Mitä se voisi olla meidän seurakuntaelämäämme sovellettuna. Etiopian Mekane Yesus kirkon diakonisen työn perusteisiin enlanninkielellä voi tutustua kehitysosaston sivuilla.

Artikkeli on julkaistu aiemmin kirkkohallituksen Kirkonkello -verkkojulkaisussa tammikuussa 2019. Ensimmäinen osa ”Kasvukipuja” on luettavissa myös Kirkkomme Lähetys -lehdessä. Viimeinen osa julkaistaan viikon päästä.

Artikkeli Etiopian tuomisia 2:  ”Lintu lentää kahdella siivellä” julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Tapasin Ayelen viimeksi helmikuussa Etiopiassa. Silloin oli minun vuoroni kehua etiopialaista keittiötä.

Lounaan äärellä palaan kysymyksiin, joita usein mietin. Mekane Yesus -kirkon kasvu on häkellyttävää, mutta niin ovat kasvun mukanaan tuomat haasteetkin. Mikä saa maailman suurimman luterilaisen kirkon jäsenet sitoutumaan näin vahvasti lähetyskäskyn toteuttamiseen? Kirkko kasvaa ja suuntautuu ulospäin niin kotimaassaan kuin ulkomailla. Millaisia teologisia ja käytännöllisiä haasteita tämä asettaa maailman suurimmalle luterilaisellen kirkolle?

Yhteiskunta hyötyy laajasti

”Ensinnäkin kasvussa on kyse Pyhän Hengen työstä. Kysymys on Mekane Yesus -kirkkoa laajemmasta ilmiöstä. Pyhän Hengen työssä mukana oleminen motivoi meitä”, Bruk Ayele toteaa.

Hän kertoo, että herätys koskettaa yhteiskuntaa sen kaikilla tasoilla; opiskelijoita, naisverkostoja ja yliopistomaailmaa.

Ayele palaa herätyksen alkulähteille, aikaan, jolloin kirkko eli ahtaalla ja sitä vainottiin. Elettiin vuosikymmeniä sosialistihallinnon kontrollissa 1970-luvulta 90-luvulle. Näiden vuosien perinnön hän kiteyttää kolmeen asiaan: rukous, raamattuopetus ja kristittyjen yhteys.

”Kaikki rakentuu näiden varaan.”

Näkemys yhdistää hänen mukaansa evankelista kristillisyyttä laajasti. Rukouksen ja raamattuopetuksen varaan rakentuu Pyhän Hengen antama sanoma.

Uskonnonvapaus perustuslaissa

Pysähdymme miettimään henkilökohtaisen uskon ja yhteisön suhdetta. Jeesuksen henkilökohtainen vastaanottaminen on tärkeää, mutta, tärkeää on myös, että olemme yhdessä Kristuksen ruumiin jäseniä. Olemme olemassa toisiamme varten, Ayele toteaa.

Etiopian nykyinen perustuslaki takaa uskonnonvapauden. Yhteiskunnan turvaama uskonnonvapaus on osaltaan mahdollistanut kirkon räjähdysmäisen kasvun.

Mekane Yesus -kirkkoa johdetaan yhtä aikaa vahvan strategian avulla ja antamalla vastuuta paikallistasolle.

Köyhät seurakunnat varustavat kirkon lähetyksen taloudellisesti. Ne huolehtivat sekä palkoista että toimintakuluista. Lähetys on seurakuntaelämän sydämessä, siitä puhutaan, siitä kannetaan vastuuta ja seurakunnalle on kunnia asia olla lähettävä seurakunta.

Jokainen seurakunta järjestää seurakuntaelämän omalla alueellaan, mutta se on lisäksi vastuussa myös siitä alueesta, jonne seurakunnan tavoittava työ suuntautuu.

Rohkeita tavoitteita

Mekane Yesus -kirkon ulkomaille suuntautuva lähetystyö alkoi kymmenen vuotta sitten. Kymmenessä vuodessa kirkko on lähettänyt 17 lähetystyöntekijää Aasiaan, Afrikkaan ja Etelä- Amerikkaan.

”Tavoitteenamme on lähettää 500 lähetystöntekijää seuraavan kymmenen vuoden aikana. Kun kymmenen vuotta sitten kävimme keskustelua ulkomaille suuntautuvan lähetystyön järjestämisestä, vain harva uskoi, että onnistuisimme. Työ äärimmäisen vaikeissakin olosuhteissa on ollut menestyksellistä”, Ayele iloitsee.

Rohkeiden tavoitteiden keskellä kirkko ponnistelee sekä määrällisten, laadullisten että rakenteellisten haasteiden keskellä.

Laatua koulutukseen

”Kyse on koulutuksen laadusta kirkon elämän kaikilla tasoilla. Kirkollamme on yhteensä yli 13 000 seurakuntaa ja tavoittavan työn aluetta, mutta vain alle 5000 pastoria”, Ayele kertoo.

Koulutuksen asema yhteiskunnassa on muuttunut.

”Koulutettu sukupolvi odottaa kirkolta valmiuksia keskustella tämän päivän kysymyksistä. Puutetta on kaikesta; kirjastoista, asuntoloista, tietokoneluokista – koulutustoiminnan taloudellisista edellytyksistä. Lopulta pisin tie on koulutuksen laadun kehittämisessä.”

Mekane Yesus -kirkon vahvistuva rooli lähetystyön toimijana on myös meidän hetkemme arvioida, miten voimme olla mukana tässä elämän liikkeessä ja Jumalan Lähetyksen muutosvaiheessa.

Teijo Peltola
Kansanlähetyksen apulaislähetysjohtaja

Artikkeli Köyhät ja rohkeat julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Meidän piti jättää Asmaraan kaikki, mitä omistimme.

Etiopiaan muuton jälkeen perheen isä, jolla oli työ Etiopian armeijassa, joutui pakenemaan Sudaniin. Perheen äiti jäi huolehtimaan kahdesta pojasta. Isä kuoli, kun Tesfaye oli 17-vuotias.

– Äiti teki paljon työtä, jotta saisi meille pojille koulurahat. Hän ei halunnut, että menisimme jo lapsina työhön kadulle.

Suomen Lähetysseuran tuella kouluun

Suomen Lähetysseura on tukenut veljesten koulutusta, ja vastaavasti Tesfaye Nigusun työskenteli vapaaehtoisena etiopialaisen Mekane Jesus -kirkon sosiaalityön projekteissa. Sitä kautta löytyi myös työpaikka kirkon leivissä.

– Työskentelin aids-orpojen keskuksessa, jossa lapset ja nuoret saivat opiskella puu- ja metallitöitä. Ohjasin myös vapaa-ajan harrastuksia.

Sittemmin Tesfaye Nigusu koordinoi kirkon ja Suomen Lähetysseuran yhteisiä projekteja muun muassa vammaistyössä ja aids-orpojen tukiprojektissa. Mekane Jesus -kirkko on Suomen Lähetysseuran yhteistyökumppani Etiopiassa.

Pirkkalan oma poika

Suomi ja suomalaiset tulivat Nigusulle tutuiksi Suomen Lähetysseuran kautta. Hän on vieraillut Suomessa Lähetysseuran ja Pirkkalan seurakunnan kutsusta lukuisina kesinä ja työskennellyt muun muassa rippikoululeireillä.

Pirkkalan seurakunta tukee Nigusun kaksivuotisia yliopisto-opintoja, jotka alkoivat viime syksynä.

– Opiskelen kehitysyhteistyötä. Saan laajempaa perspektiiviä siihen, miten valtio ja yhteiskunta toimivat, Nigusu sanoo.

– Täällä kaikki toimii, opetus on hyvällä tolalla, ja se tähtää asioiden ymmärtämiseen eikä ulkoa oppimiseen. Ihmiset kunnioittavat toisiaan ja ovat suvaitsevaisia.

Suomesta Nigusu haluaa viedä Etiopiaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta.

– Olen aina ollut kiinnostunut pohjoismaisesta systeemistä, joka tarjoaa tasaveroiset mahdollisuudet kaikille. En tosin tiedä, miten tämä toimisi 80 etnisen ryhmän Etiopiassa ja sadan miljoonan asukkaan maassa.

Somessa lietsottu jännitteitä Etiopiassakin

Etiopiassa yhteiselo eri heimojen ja poliittisten ryhmien välillä on sujunut hyvin, mutta viime aikoina poliittinen ja taloudellinen tilanne ovat lisänneet kontrollia ja jännitteitä. Nuorisotyöttömyys vaivaa, eivätkä kaikki pääse jakamaan yhteistä kakkua, vaikka maan talous kasvaa nopeasti.

Hän toteaa, että sosiaalinen media on Etiopiassakin tärkeässä asemassa. Sen kautta on lietsottu jännitteitä.

– Jokaisen pitäisi kiinnittää huomiota siihen, mitä sanoo ja kirjoittaa.

Mekane Jesus -kirkko on läsnä nuorten arjessa

Valtion enemmistöuskonto on ortodoksisuus. Tesfaye Niguse perheineen kuuluu luterilaiseen Mekane Jesus –kirkkoon, jossa on noin kahdeksan miljoonaa jäsentä. Kirkko kasvaa nopeasti, ja siinä on paljon nuoria. Maassa on myös muslimeja, ja eri uskontojen kannattajat ovat eläneet rauhassa ja toisiaan kunnioittaen.

– Kävin lapsena moskeijassa, joka oli naapurissamme, ja muslimiystävät viettivät perheemme kanssa kristillisiä juhlia.

Mekane Jesus -kirkon kasvun ihme on Nigusun mukaan terve karismaattisuus ja satsaaminen nuoriin.

– Kirkossa on paljon nuoria jäseniä, ja kirkko on mukana nuorten elämässä. Kirkko auttaa kaikkia kysymättä, mihin he uskovat.

Niguse uskoo, että kirkolla on annettavaa yhteiskunnalle.

– Kasvatamme nuorille oikeaa moraalia ja etiikkaa, jota voivat toteuttaa työelämässä. Meillä on paljon epäoikeudenmukaisuutta ja korruptiota, ja uskon, että kristityt voivat vaikuttaa siihen.

Jumala loi ihmiset tasa-arvoisiksi

Lisäksi kirkko edistää rauhaa järjestämällä uskontojen välisiä ja kylien ja heimojen välisiä keskusteluja. Kirkko voimaannuttaa naisia toimimaan työelämässä. Myös kehitys- ja talouskysymykset kiinnostavat kirkkoa.

Tesfaye Nigusu korostaa että Jumala on luonut kaikki ihmiset tasa-arvoisiksi ja antanut erilaisia lahjoja, joita käyttää ihmisten hyväksi.

Afrikkalaiset kirkonmenot ovat toisen näköiset kuin Suomessa. Tesfaye Nigusulle kelpaa kumpainenkin malli.

– Joskus on hyvä istua kirkossa hiljaa ja rauhassa, joskus haluan nostaa kädet ylös ja ylistää Herraa, hän kuvailee.

Artikkeli Seminaarinmäen opit muuttavat Etiopiaa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Luterilaisen kirkon lisäksi se käsittää koko maailmanlaajuisen kirkon ja myös ne järjestöt, jotka tekevät kirkon hyväksi työtä.

Alun perin Huttunen kouluttautui kirkon nuorisonohjaajaksi ja ehti työskennellä reilut kuusi vuotta nuorisotyöntekijänä. Lähetystyö oli kuitenkin hänelle se suuri kutsumus.

Englannissa järjestetyn lähetyskurssin jälkeen hän lähti työskentelemään Etiopiaan. Elettiin tammikuuta 1983. Huttunen toimi Mekane Yesus -kirkon palveluksessa useita työkausia, joista viimeinen päättyi vuonna 1997.  Etiopian pitkä sota kärjistyi 90-luvun alkupuolella ja Huttusen perhe evakuoitiin takaisin kotimaahan.

Nuorisonohjaasta tuli myös pappi

Suomeen palattuaan Huttunen opiskeli teologiaa ja sai pappisvihkimyksen. Ennen Jyväskylään tuloa hän ehti työskennellä useissa seurakunnissa nuorisotyössä ja pappina. Pappina hän palasi vielä viimeiselle työkaudelle Etiopiaan.

Etiopian vuodet avarsivat körttitaustaista Huttusta näkemään ja hyväksymään erilaista kristillisyyttä. Karismaattinen Mekane Yesus -kirkko, joka on nykyisin maailman suurin luterilainen kirkko, opetti että kristillisyys näkyy kaikkialla elämässä. Jumalasta ja Jeesuksesta voi puhua missä tahansa.

– Etiopiassa oli luonnollista puhua uskonasioista aivan ventovieraankin kanssa.

Vuodet Afrikassa saivat Huttusen myös arvostamaan seurakuntatyötä, joka ei ollut työntekijävetoista eikä ahtaasti rajattua.

– Kaikki tekivät vähän kaikkea ja tietysti sitä, missä olivat omimmillaan.

Työpaikaksi lapsuuden oma kirkko

Samaa ajatusta hän on korostanut nykyisessä työyhteisössään. Huttunen on työskennellyt Vaajakosken aluekappalaisena nyt vajaat kymmenen vuotta. Hallinnolliset tehtävät ja esimiehenä toimiminen työllistävät paljon. Sen lisäksi tulevat normaalit papin työtehtävät ja toimitukset.

– Luulen, että kaikki aluekappalaiset haluavat olla samalla lailla toimitusringissä mukana.

Työpäivät saattavat helposti venähtää pitkiksi, koska työ on ainakin toistaiseksi työajatonta. Ensi vuonna alkaa työaikakokeilu, jonka yhtenä tavoitteena on työn ja vapaa-ajan selkeämpi erottaminen.

Huttunen on huomannut, että pappia pyydetään moneen paikkaan ja on omasta persoonasta kiinni, osaako sanoa tarvittaessa ei.

– Kun silmänaluset mustuvat ja silmäpussit kasvavat, vaimo kyllä huomauttaa, että olisiko aika hellittää vähän.

Eläkevuosien häämöttäessä Huttunen kokee, että Jumala on johdattanut häntä eri paikkoihin ja tehtäviin, vaikka se ei aina ensin ole  tuntunut siltä.  Vaajakosken kirkko on tuttu jo lapsuudesta, täällä hän kävi sunnuntaisin pyhäkoulussa. Nyt hän työskentelee samoissa tiloissa osaavan ja pitkälle erikoistuneen työporukan kanssa.

– Olen aina iloinnut siitä, että olen saanut olla parempien kanssa työyhteydessä, vaikka se kuulostaa hassulta.

Tiesitkö tämän aluekappalaisesta?

• johtaa alueseurakunnan seurakuntatyötä ja jumalanpalveluselämää, vastaa alueen toiminnan suunnittelusta ja budjetoinnista sekä toimii alueen viranhaltijoiden ja työnteki-jöiden esimiehenä
• on alueneuvoston jäsen ja esittelijä virkansa puolesta.
• esimiehenä on kirkkoherra
• Jyväskylän seurakunta koostuu yhdeksästä alueseurakunnasta

Artikkeli Lähelle on pitkä matka julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.