Hannu Huttunen on työurallaan ehtinyt käydä kaukana, mutta päätynyt lopulta lähelle. Vaajakosken aluekappalaisena hänen työpaikkansa on nyt sama kirkko, jossa hän kävi lapsena pyhäkoulussa.
Vaajakosken aluekappalainen Hannu Huttunen tunnustaa olevansa kirkon mies. Niin täydellisesti, että hän ei ole koskaan ajatellut toimivansa minkään muun työnantajan leivissä. Kirkko on Huttuselle laaja käsite.
– Luterilaisen kirkon lisäksi se käsittää koko maailmanlaajuisen kirkon ja myös ne järjestöt, jotka tekevät kirkon hyväksi työtä.
Alun perin Huttunen kouluttautui kirkon nuorisonohjaajaksi ja ehti työskennellä reilut kuusi vuotta nuorisotyöntekijänä. Lähetystyö oli kuitenkin hänelle se suuri kutsumus.
Englannissa järjestetyn lähetyskurssin jälkeen hän lähti työskentelemään Etiopiaan. Elettiin tammikuuta 1983. Huttunen toimi Mekane Yesus -kirkon palveluksessa useita työkausia, joista viimeinen päättyi vuonna 1997. Etiopian pitkä sota kärjistyi 90-luvun alkupuolella ja Huttusen perhe evakuoitiin takaisin kotimaahan.
Nuorisonohjaasta tuli myös pappi
Suomeen palattuaan Huttunen opiskeli teologiaa ja sai pappisvihkimyksen. Ennen Jyväskylään tuloa hän ehti työskennellä useissa seurakunnissa nuorisotyössä ja pappina. Pappina hän palasi vielä viimeiselle työkaudelle Etiopiaan.
Etiopian vuodet avarsivat körttitaustaista Huttusta näkemään ja hyväksymään erilaista kristillisyyttä. Karismaattinen Mekane Yesus -kirkko, joka on nykyisin maailman suurin luterilainen kirkko, opetti että kristillisyys näkyy kaikkialla elämässä. Jumalasta ja Jeesuksesta voi puhua missä tahansa.
– Etiopiassa oli luonnollista puhua uskonasioista aivan ventovieraankin kanssa.
Vuodet Afrikassa saivat Huttusen myös arvostamaan seurakuntatyötä, joka ei ollut työntekijävetoista eikä ahtaasti rajattua.
– Kaikki tekivät vähän kaikkea ja tietysti sitä, missä olivat omimmillaan.
Työpaikaksi lapsuuden oma kirkko
Samaa ajatusta hän on korostanut nykyisessä työyhteisössään. Huttunen on työskennellyt Vaajakosken aluekappalaisena nyt vajaat kymmenen vuotta. Hallinnolliset tehtävät ja esimiehenä toimiminen työllistävät paljon. Sen lisäksi tulevat normaalit papin työtehtävät ja toimitukset.
– Luulen, että kaikki aluekappalaiset haluavat olla samalla lailla toimitusringissä mukana.
Työpäivät saattavat helposti venähtää pitkiksi, koska työ on ainakin toistaiseksi työajatonta. Ensi vuonna alkaa työaikakokeilu, jonka yhtenä tavoitteena on työn ja vapaa-ajan selkeämpi erottaminen.
Huttunen on huomannut, että pappia pyydetään moneen paikkaan ja on omasta persoonasta kiinni, osaako sanoa tarvittaessa ei.
– Kun silmänaluset mustuvat ja silmäpussit kasvavat, vaimo kyllä huomauttaa, että olisiko aika hellittää vähän.
Eläkevuosien häämöttäessä Huttunen kokee, että Jumala on johdattanut häntä eri paikkoihin ja tehtäviin, vaikka se ei aina ensin ole tuntunut siltä. Vaajakosken kirkko on tuttu jo lapsuudesta, täällä hän kävi sunnuntaisin pyhäkoulussa. Nyt hän työskentelee samoissa tiloissa osaavan ja pitkälle erikoistuneen työporukan kanssa.
– Olen aina iloinnut siitä, että olen saanut olla parempien kanssa työyhteydessä, vaikka se kuulostaa hassulta.
Tiesitkö tämän aluekappalaisesta?
- johtaa alueseurakunnan seurakuntatyötä ja jumalanpalveluselämää, vastaa alueen toiminnan suunnittelusta ja budjetoinnista sekä toimii alueen viranhaltijoiden ja työnteki-jöiden esimiehenä
- on alueneuvoston jäsen ja esittelijä virkansa puolesta.
- esimiehenä on kirkkoherra
- Jyväskylän seurakunta koostuu yhdeksästä alueseurakunnasta