Onko juhla-asumuoti mielestäsi muuttunut?
Ekologisuutta ja kierrättämistä pidetään yhä tärkeämpänä. Pukuja muodistetaan ja kankaita hyödynnetään uudelleen.

Miten kuvailisit tyyliäsi?
Suunnitteluni on tunnistettavaa. Tyyli on aika klassinen, selkeä ja pelkistetty. Suosin monikäyttöisyyttä ja useita kerroksia, jolloin vaikkapa hääpuvusta voi iltajuhlaan riisua päällysosan pois. Tykkään myös housuasuista ja leikittelen mielelläni materiaaleilla.

Valmistatko pukuja Linnan juhliin?
Tilauksia tulee vuosittain ja enimmillään olen valmistanut puvun yhdeksälle Linnan juhliin kutsutulle. Suunnittelen myös yhdessä Tommi Soidinmäen kanssa. Esimerkiksi Kaisa Wallinheimon yllä on nähty yhteistuotantoamme. Raija Pekkarisen puvut olen suunnitellut ainakin 15 vuoden ajan.

Miten suunnittelun prosessi etenee?
Joskus asiakkaalla on valmis suunnitelma, ja toisinaan joudun kartoittamaan toiveita. Osa antaa vapaat kädet, ja joku saattaa tuoda kankaan mukanaan. Tykkään kuunnella asiakkaiden visioita, mutta kokemuksesta osaan tehdä myös ehdotuksia. Luonnostelen paljon kynällä, ja uusi idea pitää saada nopeasti piirrettyä vihkoon. Nykyisin tallennan ideoita myös kännykän muistiin.

Mistä saat ideoita?
Jonkin verran seuraan trendejä, hääalan julkaisuja ja vaikuttajia somessa. Lisäksi kierrän alan messuilla. Erilaiset ihanat kankaat jo sinällään innostavat ja synnyttävät ideoita.

Mikä on parasta työssäsi?
Saan paljon erilaisten asiakkaiden kohtaamisesta, se on työni suola. Joillekin olen suunnitellut kastemekosta alkaen juhlavaatteet elämän varrelle. Osa on ollut asiakkaitani koko urani ajan, joten heihin on aivan erityinen suhde. Myös nuorten ja innokkaiden opiskelijoiden ohjaaminen on antoisaa.

Tuleeko eteen haastavia tilanteita?
Joku saattaa tulla teettämään uutta pukua todella pienellä toimitusajalla tai haluaisi korjaustyön 15 minuutin kuluessa. Työ vaatii kuitenkin oman aikansa, ja kalenteri voi olla aika täysi.

Katsotko Linnan juhlia televisiosta?
Kyllä, ja on mielenkiintoista nähdä eri suunnittelijoiden luomuksia. Lähetyksessä on yleensä mukana asiantuntevia muodin kommentoijia.

Artikkeli Suunnittelijan kiireiset viikot julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Strategian mukaisesti seurakunta huolehtii siitä, että käyttöön jäävät rakennukset ovat terveellisiä, turvallisia ja pääosin esteettömiä, noudattavat kiinteistöjen käytössä ja hoidossa seurakunnan ympäristöohjelmaa ja toimivat kiinteistöjen kulttuuriperintöä arvostaen.

Lopullisesti kiinteistöstrategian hyväksyy kirkkovaltuusto.

Kiinteistöjen suuri määrä korjaustarpeineen rasittaa entistä enemmän seurakunnan taloutta.

– Talouden tasapainon säilyttämiseksi seurakunnan ei ole tarkoituksenmukaista eikä mahdollista ylläpitää kaikkia kiinteistöjä, hallintojohtaja Anu Hanhinen vahvistaa.

Nykyisen kiinteistökannan säilyttäminen ja peruskorjaaminen maksaisi seuraavan kymmenen vuoden aikana arviolta noin 42 miljoonaa euroa. Jo pelkästään käytöstä poistettujen ja suljettujen toimitilojen ylläpito- ja välttämättömät vuosikorjauskulut ovat noin 350 000 euroa vuodessa.

Uudessa kiinteistöstrategiassa säilytettäviä kiinteistöjä on 60 prosenttia, selvitettäviä 5 prosenttia ja luovuttavia 35 prosenttia. Luokittelun perusteena on käytetty tilojen nykyistä ja tulevaa tilatarvetta sekä rakennusten suojeluun ja kuntoon liittyviä tekijöitä. Luovuttavien rakennusten listassa on useita kohteita, joista luopumisesta on tehty päätös jo aiemmin, mutta joiden myynti ei ole toistaiseksi edennyt.

Luovuttavien kiinteistöjen listalla ovat Keljonkankaalla sijaitseva Neulaskoti ja Kortepohjan seurakuntakeskus. Kummallekin alueelle toteutetaan riittävän kokoinen toimitila, joka voi perustua omistukseen, vuokraukseen tai myös yhteiskäyttöön muiden toimijoiden kanssa.

Myös Huhtasuon jo suljettuna olevasta seurakuntakeskuksesta luovutaan. Huhtasuota ja sen lähialueita palvelemaan toteutetaan omistukseen tai vuokraukseen perustuva toimitilaratkaisu, kun Sepän kauppakeskuksessa olevan Kipinän vuokra-aika päättyy 2027.

Käytöstä poistetaan kaikki seurakunnan omistuksessa olevat pappilarakennukset. Tähän joukkoon kuuluu Vapaudenkadulla sijaitseva Vanha pappila, jonka tilat eivät enää sovellu seurakunnan toiminnan tarpeisiin.

– Rakennuksen kunto edellyttäisi välitöntä laajaa peruskorjausta. Alustava kustannusarvio on 4,6 miljoonaa euroa, joka sisältää oman toiminnan tarpeiden vaatimat tilamuutokset, Hanhinen perustelee.

Pappilan tontilla on asemakaavassa rakennusoikeutta nykyisen rakennuksen lisäksi noin 800 kerroneliömetriä. Rakennuksesta ja rakennusoikeudesta luovuttaessa voitaisiin harkita, että vain rakennus ja rakennusoikeus myydään, mutta tontti vuokrataan pitkäaikaisella vuokrasopimuksella. Rakennus on suojeltu niin pappilan sisätilojen kuin pihapiirin osalta.

Säilytettäviin ja tarvittavilta osin peruskorjattaviin kiinteistöihin kuuluvat Kaupunginkirkko, Keltinmäen kirkko, Korpilahden kirkko ja tapuli, Kuokkalan kirkko, Palokan kirkko, Säynätsalon kirkko, Taulumäen kirkko, Tikkakosken kirkko ja Vaajakosken kirkko. Korpilahdella ja Säynätsalossa ylläpidetään myös seurakuntatalot ja keskustassa kymmeneksi vuodeksi vuokrattu toimitila Silmu.

Lahjaharjun, Mäntykankaan ja Vanhan hautausmaan kappelit ylläpidetään ja peruskorjataan. Korpilahden kappeli poistetaan käytöstä.

Leirikeskuksia kehitetään kirkkovaltuuston aiemman päätöksen mukaisesti siten, että Vesalan uudisrakennuksen valmistuttua luovutaan Koivuniemen ja Mutasen leirikeskuksista.

Lehtisaaren kesäkodin toiminnan jatko varmistetaan rakentamalla kesäkauden käyttöön soveltuva uusi päärakennus. Hankkeeseen sisällytetään myös sähköistyksen, vesijohdon ja viemäröinnin ulottaminen saareen.

Jyväskylän seurakunnan kirkkovaltuuston päätös muun muassa kiinteistöstrategiasta on luettavissa seurakunnan verkkosivuilla jyvaskylanseurakunta.fi.

Artikkeli Vanhasta pappilasta luovutaan julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Hiljainen viikko, jota ennen kutsuttiin piinaviikoksi, alkaa palmusunnuntain tapahtumista, jolloin kaikki on vielä hyvin. Jeesus ratsastaa riemusaatossa aasilla Jerusalemiin, ja palmunoksia levitetään punaiseksi matoksi hänen kulkuväylälleen.

Noihin palmunlehviin pohjautuu myös tämän sunnuntain virpomisperinne, jossa meillä käytetään pajunoksia.

Viikon aikana kerrataan läpi Jeesuksen kärsimystietä jokailtaisissa ahtikirkoissa. Ahti on muunnos latinan sanasta actus, joka tarkoittaa näytöstä. Kärsimyshistoria on perinteisesti jaettu kuuteen lukuun eli ahtiin, siis näytökseen.

Tänä vuonna ahtikirkkoja ei seurakunnassa järjestetä.
Suosituin hiljaisen viikon jumalanpalvelus on perinteisesti ollut kiirastorstain messu, jolloin eletään Jeesuksen kuolemaa edeltävää päivää ja kerrotaan ensimmäisen ehtoollisen asettamisesta.

Katolisessa kirkossa kiirastorstai on erityinen ripittäytymispäivä, mihin viittaa sen suomalainen nimi, joka tulee ruotsin sanasta skära, puhdistaa.

Kansanperinteen mukaan kiirastorstaina kannattaa ajaa kiira, pahansuopa henkiolento, pois pihapiiristä.

Ja kun puhutaan messusta, silloin jumalanpalvelukseen kuuluu ehtoollisen viettäminen. Messu-sana on otettu uudelleen luterilaisen kirkon käyttöön, käyttihän Lutherkin sitä sanaa.

Sanajumalanpalveluksesta puhutaan silloin, kun siihen ei sisälly ehtoollisen viettoa.

Sanajumalanpalveluksessa keskitytään Jumalan sanan esillä pitämiseen ja rukoukseen, myös musiikin keinoin.

Tämänhetkisissä poikkeusolosuhteissa kaikki pääsiäisen ajan verkossa lähettämämme jumalanpalvelukset ovat sanajumalanpalveluksia.

Pitkäperjantai, Jeesuksen kuolinpäivä, on koruton. Kirkkotekstiilit ovat mustia, kynttilät sammutetaan kiirastorstain messun päätteeksi eivätkä urut soi. Kärsimystie on pimeimmillään.

Myöskään mitään kirkollisia toimituksia ei vanhan kristillisen perinteen mukaan toimiteta pitkäperjantaina eikä lankalauantaina.

Lankalauantain nimi on luultavasti syntynyt muinaisruotsin pitkäperjantaita tarkoittavan langafredagher -sanan pohjalta.

Ensimmäisenä pääsiäissunnuntaina valo loistaa taas ja urut pauhaavat ylösnousemuksen riemua. Siitä alkaa pääsiäisviikko.

Maanantaina kirkoissa vietetään toista pääsiäispäivää, jolloin muistetaan sitä, kuinka ylösnoussut Jeesus ilmestyi opetuslapsille ja häntä seuranneille naisille.

Kirkkovuodessa on kolme jaksoa, jotka on nimetty joulun, pääsiäisen ja helluntain mukaan. Kirkkovuodessa draaman kaari alkaa adventista, Jeesuksen odotuksesta.

Dramaattiset vaiheet keskittyvät pääsiäiseen ja jatkuvat Pyhän Hengen vuodatuksella ja seurakunnan syntymisellä helluntaina.

Kirkkovuosi päättyy tuomiosunnuntaihin.

Artikkeli Pääsiäisnäytelmä etenee jakso kerrallaan julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Kirkko on yksi voimakkaimpia tunnetiloja välittäviä rakennustyyppejä. Siihen liittyy hyvin vahva kulttuurihistoriallinen perinne, jota ihminen kirkkotilassa tulkitsee. Kävijä kysyy, vastaako tämä sitä, mitä oletan kirkossa koettavan.

Jansson itse kuvaa kokemusta sanoin: turvallisuuden tunne, viihtyisyys – ja henkeäsalpaava ihmetys.

Oulun yliopistosta valmistunut Jansson tietää mistä puhuu: hän on yksi harvoista nykyarkkitehdeistä, jotka ovat viime vuosina päässeet suunnittelemaan kirkkorakennusta.

Vuonna 2005 järeän veistoksellinen Kuokkalan kirkko oli vain idea kolmen nuoren arkkitehdin päässä. Kirkon suunnittelutyöstä järjestettiin arkkitehtuurikilpailu, johon Jansson osallistui yhdessä opiskeluajoilta tuttujen kollegoidensa Anssi Lassilan ja Teemu Hirvilammin kanssa.

Arkkitehtitiimin ehdotus valittiin voittajaksi kutsukilpailuun osallistuneesta kuudesta työstä.

Kuinka sitten lähdetään suunnittelemaan 2000-luvun kirkkoa?

– Kilpailuohjelmassa sanottiin suoraan, että seurakunta haluaa kirkon näköisen kirkon. Tämä ajoi meidät syvälle sen pohtimiseen, miten ihmiset tunnistavat kirkon kirkoksi.

Arkkitehdit pohtivat aluksi omia mielikuviaan siitä, miltä näyttää kirkon näköinen kirkko.

– Kokosimme muutamia stereotyyppisiä malleja kuten kivikirkko, puukirkko, ristikirkko, kolmilaivainen kirkko ja iso katedraali. Puimme sekä olemassa olevia kirkkoja koskevia, että uudisrakennuksen ideointiin liittyviä ajatuksia abstrakteiksi muodoiksi ja vertailimme niitä keskenään.

Lopulta peliin astui intuitio:

– Sen avulla kaivoimme esiin erilaisia ulkomuotoja, kunnes olimme jotakuinkin yksimielisiä siitä, että tämän muotoisesta rakennuksesta tulee vahvasti se tunne, että kyseessä on kirkko.

Tämän Jansson näkee työn taiteellisena osuutena.

– Sitten oli tietenkin kirkon tilaohjelma, hän jatkaa.

– Siinä on kerrottu hyvin tarkkaan minkä kokoinen kirkon pitää olla, montako henkeä sinne tulee mahtua, montako vessaa tilaan täytyy sijoittaa.

Nykykirkkojen tavoin myös Kuokkalan kirkosta löytyy kirkkosalin ja urkuparven lisäksi muun muassa henkilökunnan työtiloja, kerho- ja kokoustiloja, keittiö, kahvio ja iso ilmastointikonehuone.

– Mitä enemmän muita kuin jumalanpalvelustoimitustoimintoja kirkkoon tulee, sitä vaikeampi se on suunnitella kirkon näköiseksi. Monitoimikeskuksen näköinen kirkko on oletusarvo, ellei siihen todella satsaa, tuumaa Jansson.

Kilpailuvaiheessa arkkitehtitiimin päätavoite olikin löytää vastaus sekä esteettisiin että toiminnallisiin vaatimuksiin.

– Mutta ehkä viisikymmentäkertainen määrä työtä tehtiin kilpailun jälkeen, Jansson toteaa.

– Kilpailussa esitetään idea. Se, aukeavatko ovien saranat oikealle vai vasemmalle puolelle ja tuleeko koillisnurkan sokkelinvierustan kiven alle läpäisemätön matto, etteivät rikkaruohot pääse puskemaan siitä läpi, tämänkaltaisia kysymyksiä ratkotaan sitten pari vuotta kilpailun ratkeamisesta eteenpäin.

Jansson kertoo ajan myötä oivaltaneensa, ettei arkkitehdin tehtävä ole suunnitella kauniin näköisiä muotoja tai toimittaa piirrustuksia, vaan se on kaiken rakennukseen liittyvän suunnittelun yhteen kokoamista.

Yksi tärkeimmistä askelista on ”kysyä kysymyksiä niiden puolesta, jotka eivät ole paikalla”.

– Jos suunnitellaan asuinrakennusta, jossa asunnot tulevat myyntiin, tulevien asukkaiden puolesta puhuu arkkitehti. Jos rakennetaan julkista rakennusta, eivätkä rakennuksen käyttäjät ole läsnä suunnittelussa, arkkitehti edustaa heitä, hän demonst­roi.

Kirkon suunnittelussa arkkitehti edustaa seurakuntalaisia – jopa vielä syntymättömiä.

– Arkkitehdin sosiaalinen vastuu on osittain epäsosiaalista, koska sen pitää kantaa sukupolvien yli. Vaikka seurakunta koostuu tällä hetkellä tietyistä ihmisistä, sadan vuoden päästä tässä samassa kirkossa kokoontuvat aivan eri ihmiset, Jansson pohtii.

– Se on suunnittelua, joka ei huomioi niinkään ihmisen sanomisia, vaan ihmisen olemista.

Palataan vielä Kuokkalaan.

Rakennustyöhön osallistui lopulta arkkitehtien lisäksi suuri joukko rakenne-, putki- ja sähköinsinöörejä sekä eri rakennusmateriaalien erikoisasiantuntijoita. Erikseen Jansson haluaa mainita rakennustyön toteuttaneen porukan, mittamiehet, työmaamestarit ja itse tekijät – näiden innostus oli projektille ”piste iin päällä”.

– Lopputulosta pidän todella onnistuneena, toteaa Jansson rauhallisesti.

Entä se kokemus jostakin itseä suuremmasta, pyhästäkin? Kuinka siinä onnistuttiin? Jansson hiljenee hetkeksi pohtimaan.

– En missään nimessä väitä, että yksikään viiva jonka piirrän tai seinä, joka sen perusteella rakennetaan, olisi pyhä. Mutta kulttuurihistoriallisia esimerkkejä soveltamalla kirkkorakennukseen voi luoda mahdollisuuksia pyhän kokemiseen, hän toteaa.

Yhtenä myös Kuokkalan kirkossa käytettynä teknisenä keinona Jansson mainitsee luonnonvalon saapumisen tilaan. Goottilaisessa kirkkoarkkitehtuurissa on menetelmä, jossa kirkko nousee kohti taivasta ja sen rakenteet muuttuvat ylhäällä aina sirommiksi.

– Lopulta rakenne sekoittuu luonnonvaloon, eikä ylös katsoessa osaa enää erottaa, missä kirkko loppuu ja taivas alkaa. Taivaan valo tilassa niin, että se on ikään kuin osa rakennusta, on yksi merkittävä pyhyyden kokemusta tukeva asia.

Säynätsalossa varttunut ja nyttemmin Helsingissä asuva Jansson vierailee entisessä kotikaupungissaan aika ajoin. Silloin tällöin hän tepastelee myös Kuokkalan kirkkoon.

– Ja joka kerta kun astun sinne sisään, tunnen juuri sen mitä halusimme että siellä koetaan.

Artikkeli Kirkon rakentaja julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Mitkä tekijät ovat muovanneet elämänkatsomustasi?
Erityiset lapset ovat opettaneet minua eniten. Myös asuminen ulkomailla on muokannut minua paljon.

Miten innostuit näyttelemisestä?
Mielikuvitusmaailmani on vahva, ja olen aina leikkinyt rooleilla. Näyttämölle juurruin Jyväskylän Ylioppilasteatterissa.

Millaista on olla näyttämöllä?
Se on läsnäoloa, hengittämistä ja keskittymistä. Pääsen vapaalle omasta itsestäni ja saan asettua toisen ihmisen nahkoihin, olemaan tässä ja nyt. Saan elää unelmat todeksi ja riisua naamiot.

Mikä näyttämölle vetää?
On jännittävää olla katseiden alla. Näyttämöllä kokee ohikiitäviä täydellisyyden hetkiä, kun aika katoaa ja hengitys kulkee yhdessä yleisön kanssa. Koko ajan joutuu uusiin tilanteisiin ja epämukavuusalueelle. Se on palkitsevaa.

Mistä Luvattu maa -näytelmä kertoo?
Sen aiheena on matkalla oleminen ja pääsy jonnekin parempaan. Näytelmä kertoo uuden odotuksesta, kun takaisin ei voi palata ja suunta on eteenpäin. Matkasta ei selviä ilman vaikeuksia, kuten ei elämästäkään.

Mitä rooleja näytelmässä on?
Pääosassa ovat sisarukset Mooses, Aaron ja Mirjam. He ovat Jumalan lähettämiä johtajia johdattamassa kansansa Luvattuun maahan. Mukana on myös eri heimojen edustajia, sotilaita ja kansalaisia.

Miten näytelmän aiheet ovat ajankohtaisia nykypäivänä?
Tänäkin päivänä siirtolaiset lähtevät pakoon sodan keskeltä. He lähtevät köyhyydestä eli tavallaan orjuudesta. Suomalaisetkin ovat kautta aikojen lähteneet muualle evakkoon tai hakemaan parempaa elämää.

Kuka on kirjoittanut näytelmän?
Torstaiteatterissa teemme esitykset alusta alkaen yhdessä. Näytelmän pohjana ovat Mooseksen viisi kirjaa. Valitsimme tietyt kohtaukset, joiden kautta kuljetamme tarinaa. Mukana ovat esimerkiksi kultainen sonni, Mirjamin häätäminen ja taivaasta satava manna. Ilmaisemme paljon sanattomasti liikkeen ja tanssin avulla.

Esität Mooseksen sisarta Mirjamia. Millainen henkilö hän on?
Mirjam oli ensimmäinen naisprofeetta. Hän on taistelija ja vahva johtaja, joka kulkee etujoukoissa ennen Moosesta ja Aaronia ja vaikuttaa teoillaan. Naisjohtajana hän joutuu olemaan ulkoisesti vahvempi kuin onkaan. Mirjamille ei valittu seuraajaa kuten hänen veljilleen tehtiin. Kului vuosisatoja ennen kuin nainen seuraavan kerran nostettiin johtajaksi.

Tunnistatko Mirjamin hahmossa itseäsi?
Mirjam on lempihahmoni, ja rooli istuu minulle luonnostaan. Olen itsekin kapinallinen naisena ja lapseton oman tien kulkija. Tunnistan johtajuutta itsessäni ja nautin taistelukohtauksista.

Millaista on esittää Raamatun henkilöä?
Todella kiehtovaa. Näytelmän kautta Raamatun henkilöt heräävät henkiin. Kannamme mukanamme sukupolvien ketjua ja ikiaikaisia aiheita, jotka pätevät tänäkin päivänä. Ihminen on perustaltaan yhä sama ja kohtaa elämässään samanlaisia haasteita.

Mitä näytelmä kertoo muukalaisuudesta?
Näytelmästä välittyy Jumalan ääni, joka kertoo miten muukalaisia tulisi kohdella. Voit odottaa itsellesi samanlaista kohtelua, kuin miten itse kohtelet muita. Olen ollut muukalainen vieraalla maalla, ja minuun on suhtauduttu hyvin. Samalla tavalla haluan kohdata heidät, jotka tulevat tänne muukalaisina.

Minkä roolihenkilön haluisit vielä näytellä?
Mieluiten menisin ajassa kauas tulevaisuuteen uuteen alkuun, kun kaikki alkaa täysin tyhjästä.

Jännittääkö esiintyminen ja miten valmistaudut?
En voisi mennä näyttämölle ilman jännitystä, koska se tuo tilanteeseen tarvittavaa energiaa. Olen oppinut jättämään kaiken muun syrjään ja keskittymään tilanteeseen. Valmistaudun kävelemällä paljon ja samalla toistan vuorosanojani ja käyn näytelmää läpi mielessäni.

Lue lisää: torstaiteatteri.fi

Artikkeli Taisteleva, vahva nainen näyttämöllä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Erityisammattimies Katri Heinonen ja työnjohtaja Minna Korhonen nousevat peräkärryyn, kunhan Särkkä on saanut sen ensin peruutettua sopivasti männyn viereen.

Tämä on kivaa hommaa, koska itsekin tykkään linnuista

– Otimme ensin vanhat pöntöt alas puista, nyt laitamme uudet pöntöt tilalle ja vähän alemmas. Näin huoltohommat onnistuvat suoraan traktorin lavalta, Särkkä havainnollistaa.

– Tämä on kivaa hommaa, koska itsekin tykkään linnuista ja eläimistä. Tikat ovat naputelleet reikiä vanhoihin pönttöihin, ne me kunnostamme sitten erikseen ajan kanssa, Heinonen täydentää.

Idea linnunpönttöjen numeroinnista ja pesinnän seurannasta tuli ylipuutarhuri Mervi Muinoselta. Koko työntekijäkaarti otti idean vastaan innostuneesti, ja käytäntö näyttää leviävän myös muille Jyväskylän seurakunnan hautausmaille.

– Heti kun saamme havaintoja mökkien uusista asukkaista, päivitämme tiedot. Toivomme myös havaintoja hautausmaalla vierailijoilta. Täydentyvä pesintälista laitetaan nähtäville toimiston oveen, Korhonen opastaa.

Hautausmaat ovat puistomaisia virkistysalueita, jotka ovat avoimia kaikille. Rauha ja luonnonläheisyys saavat monet käymään kävelyllä hautausmaalla, vaikka omia läheisiä ei olisikaan haudattu sinne.

Eläimetkin tuntuvat viihtyvän hyvin hautausmaalla. Mäntymaastossa oravia näkee paljon ja jäniksiäkin liikkuu alueella.

– Joskus jänikset ovat jopa liiankin touhukkaita täällä. Nähtävästi ne tuumivat, että heitä varten olisi tänne pystytetty erityinen salaattibaari, Korhonen harmittelee.

Mäntykankaan hautausmaan reuna-alueilta on löydetty liito-oravien jälkiä. Ne vahvistavat olettamusta, että se toimisi liito-oravien kulkureittinä. Hieman sivummalle ripustetaan kaksi isompaa pönttöä mahdollista uutta asukkia varten.

– Kaksi sen takia, että liito-orava vaihtaa kesken pesintäkauden pesäkoloa todennäköisesti loisten häädön takia. Korhonen tiivistää.

Henki& elämä on aikeissa julkaista kesän kynnyksellä tuoreen tilannekatsauksen pesinnästä. Mahtaako pöntön nro 5 asukas olla silloin jo selvillä?

Artikkeli Sini Tiainen, pönttö nro 5 julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Viidesluokkalainen Luca saapuu touhukkaasti paikalle. Ratsastuskypärä ja -housut löytyvät tutuilta paikoiltaan. Tunnin tapahtumat kerrataan havainnollisten piirroskuvien avulla, ja tekeminen saa alkaa.

Ratsuna on tänään Tara-tamma, jonka Ala-Honkola valikoi ja koulutti terapiakäyttöön sen luonteen ja liikkumistavan perusteella. Keinuttavan käyntinsä vuoksi sen liikevuorovaikutus ratsastajan kanssa on suuri.

Hevosen tulee olla myös rakenteeltaan sopiva.

– Toinen hevoseni on rauhallisempi ja tasaisempi liikkeissään. Se sopii ratsastajalle, jolla on haasteita motoriikassa, Ala-Honkola selittää.

Terapiahevosen koulutus kestää vuosia, koska sen pitää ymmärtää, mitä siltä odotetaan. Ison eläimen tulee olla luotettava ja ennakoitava. Aivan kaikki hevoset eivät kouluttamallakaan sovellu terapiatehtäviin.

– Minulla on ollut eräs niin tulisieluinen hevonen, että se ei luontunut terapiatyöhön. Hevosen tulee olla myös rakenteeltaan sopiva, koska terapiassa ratsastetaan ilman satulaa. Sillä tavalla eläimen lämpö ja liikkeet välittyvät ratsastajalle paremmin.

Tara asetellaan riimuilla paikoilleen odottamaan harjausta, mutta ensin riisutaan loimi. Luca osaa avata soljet ja muistaa, mistä harjaus aloitetaan. Ala-Honkola valvoo vieressä ja ohjeistaa tarvittaessa.

– Muista rauhalliset liikkeet. Juuri noin, käytä voimaa kunnolla, Ala-Honkola kannustaa. Ensin kaula ja jalat, sitten kyljet ja selkä.

Työssä edetään aina samassa järjestyksessä. Se auttaa Lucaa hahmottamaan kokonaisuutta, ja tehtävä opettaa häntä ohjaamaan omaa toimintaansa. Ratkaisukeskeisessä ratsastusterapiassa oppilas kohtaa valintatilanteita ja häntä haastetaan löytämään ratkaisut itse. Valmiita vastauksia ei anneta.

– Millä tuulella Tara nyt on, kysyy Ala-Honkola.

– Se on aika uteliaalla päällä, Luca sanoo.

– Tara on myös rauhallinen ja tyytyväinen, koska sinä olet rauhallinen. Mitä Tara tekee, kun se on levoton?

– Se alkaa kaapimaan ja liikkuu paljon, Luca tietää.

Kuolaimet asetellaan paikoilleen. Tara saa myös selkäänsä alushuovan ja ratsastusvyön. Luca autetaan ratsaille, ja Ala-Honkola taluttaa kaksikon verryttelykierrokselle maneesin ympäri.

Joskus hevoselle pitää sanoa tiukasti ja ottaa jämerästi tilanne haltuun.

Luca suunnittelee ja merkitsee pujotteluradan itse. Tuttu tehtävä aktivoi ja lämmittää kehon tunnin kohokohtaa varten. Tänään päästään ensimmäisen kerran kokeilemaan ravia.

– Kun Tara alkaa ravata, tule mukaan liikkeeseen. Pidä kiinni ratsastusvyön kahvasta molemmilla käsillä ja säilytä asento keskellä, Ala-Honkola ohjeistaa.

Luca maiskauttaa Taran liikkeelle, ja hevonen kiihdyttää käynnin raviin. Ala-Honkola juoksee vierellä, tarkkailee Lucan asentoa ja säätelee vauhtia ja matkan pituutta. Poika nostaa lopulta kätensä ilmaan maneesin suuren peilin edessä: Olen hyvä ratsastaja! Jännää oli, mutta Luca ei myönnä pelänneensä. Matka raviin vei lähes vuoden, koska taitoja ja uskallusta on rakennettu vähitellen turvallisuus edellä.

Ala-Honkola ei opeta Lucalle ensisijaisesti hevostaitoja tai ratsastusta, vaan terapiassa tavoitellaan hyötyä arkeen. Positiiviset vaikutukset ovat parhaimmillaan merkittäviä ja mitattavissa. Fyysinen toimintakyky kasvaa, psykomotoriikka ja vuorovaikutustaidot paranevat ja henkinen hyvinvointi lisääntyy. Luottamus omaan kehoon vahvistuu ja samalla itsetunto nousee.

– Luca on nopea oppimaan ja akateemisesti taitava. Hänen haasteensa ovat keskittyminen ja rauhoittuminen. Teemme eritasoisia ratsastustehtäviä, mutta suurin haaste hänelle on olla hevosen selässä tekemättä mitään, Ala-Honkola kertoo.

Vuorovaikutus perustuu suurelta osin kehonkieleen, ja terapeuttia tarvitaan tulkkina kuntoutujan ja hevosen välillä. Eläin lukee ihmisen lähettämiä viestejä ja vastaa niihin käytöksellään. Kilttikin hevonen osaa ottaa itselleen tilaa, jos saa siihen mahdollisuuden. Toisinaan Ala-Honkola antaa hevosen käyttäytyä hevosmaisesti ja tuuppiakin oppilasta. Sillä tavalla herätellään miettimään oman toiminnan vaikutusta ja säätelemään sitä.

– Joskus hevoselle pitää sanoa tiukasti ja ottaa jämerästi tilanne haltuun. Samaa asennetta voi soveltaa arkisissa tilanteissa. Puoliaan saa pitää ja sanoa kiusaajalle, että nyt riittää, Ala-Honkola vertaa.

Saattaa aueta tilaisuus jutella mieltä painavista asioista ja vaikeistakin tunteista.

Hevonen elää hetkessä. Se aistii ja peilaa käytöksellään ihmisen tunnemaailmaa. Jos kuntoutuja on hermostunut, hevonenkin on.

– Voimme yhdessä pohtia, mihin hevonen tilanteessa reagoi. Samalla saattaa aueta tilaisuus jutella mieltä painavista asioista ja vaikeistakin tunteista.

Puhuminen on helpompaa, kun samalla puuhataan hevosen kanssa. Hevoselle saa osoittaa hellyyttä ja läheisyyttä.

Valteri-koulu Onervan moniammatillinen tiimi ohjaa tallille oppilaita, joiden ajatellaan hyötyvän ratsastusterapiasta. Nuorimmat heistä ovat eskari-ikäisiä ja vanhimmat kymppiluokkalaisia, ja jokainen heistä etenee henkilökohtaisen suunnitelmansa mukaan. Taustalla voi olla fyysisiä, psyykkisiä tai sosiaalisia haasteita. Vilkkaan lapsen suurin tavoite tallilla voi olla rauhoittuminen ja rentoutuminen.

Lucan henkilökohtainen ohjaaja Jaakko Juvonen huomaa, että poika on oppinut olemaan tallilla rauhassa ja tilanteessa läsnä. Kärsivällisyys ja sinnikkyys ovat kasvaneet ja turha itsekriittisyys karissut.

– Aluksi Lucalle tuotti vaikeuksia avata solkia ja lukkoja, mutta motoriikka on kehittynyt huomattavasti. Nyt kengännauhatkin menevät kiinni helposti. Yrittämistä jatketaan sitkeästi, vaikka ei ensimmäisellä kerralla onnistuisi.

Ratsastus päättyy rentoutumistuokioon. Luca saa pötkötellä hetken hiljaisuudessa Taran selässä. Tunnin lopuksi tamma saa palkkiokseen sangollisen makoisaa juomaa.

Pojan ajatukset siirtyvät jo edessä siintävään arkipäivään.

– Mitähän koulussa tänään syödään?

Artikkeli Terapeutti käyttää hevosvoimaa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Ehdotetuimpia nimiä arkkitehti Alvar Aallon suunnittelemaan maineikkaaseen Valtiontaloon sijoittuvalle tilalle olivat Suoja, Valo sekä Ankkuri – löytyipä jonkun lippusesta vanhaan keskusseurakuntataloon viittaava nostalginen Suriskin.

Kesän korvilla Kirkkopuiston kulmalle aukeavan uuden tilan nimeksi valittiin – tiukan pohdinnan jälkeen – koko nelihenkistä nimiraatia miellyttänyt Silmu. Ehdotuksen teki Keskustan alueseurakunnan pastori Heidi Watia, joka tunnustautuu innokkaaksi puutarhaihmiseksi ja viherpeukaloksi.

Nimiehdokas nousi Watian mieleen Tellervonkadun askeettisessa kokoushuoneessa.

– Katselin ulos ikkunasta ja mietin, kuinka eri nimiehdotukset heijastavat seurakunnan ympäristöarvoja. Ikkunasta näkyi koivu, joka heilutteli oksiaan helmikuun harmaudessa. Mieleen tuli ajatus keväästä ja koivunsilmuista, ja siinä se oli.

Silmu edustaa Watialle kasvua, toivoa ja vihreyttä.

– Sanaan liittyy minulla paljon myönteisiä mielikuvia. Olemme Keskustan alueseurakunnassa odottaneet omia tiloja yli kymmenen vuotta. Nyt uusi tila antaa meille mahdollisuuden uuteen alkuun. Aluksi ehkä pieneenkin, mutta eihän sitä tiedä mitä Silmusta aukeaa!

Samoilla linjoilla on myös Keskustan aluekappalainen Seppo Wuolio.

– Silmu on jonkin alku, hiljaa ja vähitellen siitä kasvaa uutta. Se kuvaa myös seurakunnan elämää kasvun paikkana. Viime kädessä Silmun olemassaolo pitää yllä luottamusta siihen että elämä jatkuu, koska ”kaikki on Jumalan kädessä, hän suo kasvun”, tuumaa Wuolio Raamattuun viitaten.

Keskustan alueseurakunnan työntekijät muuttavat Silmuun alkukesästä, tilan siivouksen ja tuuletuksen jälkeen. Käyttöön tulee noin 385 neliömetriä Valtiontalon ensimmäisestä kerroksesta.

– Varsinainen toiminta alkaa kesälomien jälkeen. Työntekijöiden työpisteiden lisäksi tilassa on iso olohuone ja ryhmätila monenlaista yhdessäoloa, ryhmien kokoontumista ja vaikkapa pienimuotoisia konsertteja tai näyttelyitä varten. Messun jälkeen Silmuun on helppo tulla suoraan Kaupunginkirkosta kirkkokahveille, Wuolio maalaa tulevaa.

Lisäksi Silmusta löytyy pari pientä kohtaamishuonetta hiljaisille keskustelutuokioille.

Uuden toimitilan avajaiset ja siunaaminen järjestetään Valon kaupunki -tapahtuman yhteydessä syyskuun viimeisenä viikonloppuna. Tällä hetkellä vuonna 1929 valmistuneessa, perusteellisesti remontoidussa Valtiontalossa sijaitsee muun muassa Yle Jyväskylän toimitus sekä yritysmajoituspalveluita tarjoavan Forenomin vuokrahuoneistoja.

Kaikkien Valtiontalon toimitilan nimikilpailuun ehdotuksen jättäneiden kesken on arvottu kolme lahjakorttia Ellin Kirja -kirjakauppaan. Lahjakortin voittaneille ilmoitetaan voitosta suoraan.

Artikkeli Kirkkopuiston Silmu aukeaa kesän korvilla julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Miksi halusit Yläkaupungin Yö -tapahtuman toiminnan-
johtajaksi?
Yläkaupungin Yö on lempifestivaalini maailmassa, joten hakeminen pestiin vaati vain pientä rohkeutta.

Mikä on Yläkaupungin Yön idea?
Monitaiteisuus ja pääsymaksuttomuus ovat olleet tapahtuman keskiössä festivaalin perustamisvuodesta 1992 asti, ja näistä haluamme pitää jatkossakin kiinni.

Millainen toiminnan johtaja aiot olla?
Helposti lähestyttävä joukkuepelaaja.

Aiotko uudistaa tapahtumaa?
Kädenjälkeni varmasti näkyy, mutta uudistaminen ei ole itseisarvo. Koen, että roolini on ennemmin heitellä ja vastaanottaa ideoita, mutta varsinainen uudistaminen tapahtuu kentällä.

Miksi tapahtumalla on erityinen teema tänä vuonna?
Tällä kertaa universumi valikoitui teemaksi kilpailun pohjalta. Oli mukava osallistaa Yläkaupungin Yöstä kiinnostuneita. Valtavan ehdotusmäärän perusteella kannatti kysyä teemaehdotuksia Yön ystäviltä. Emme puutu siihen, miten teema näkyy esityksissä. On mukava yllättyä.

Onko tiedossa enemmän vai vähemmän esiintyjiä kuin
viime vuonna?
Toivottavasti esiintyjiä on vähintään yhtä paljon kuin viime vuonna. Pyrimme lisäämään erilaisten helposti lähestyttävien alue-esiintymisten määrää.

Millaista tapahtumaa odotat?
Turvallista, iloista, yllättävää ja tunteikasta.

Kuinka monta eri tapahtumapaikkaa löytyy?
Tarkempi määrä varmistuu pian, mutta paikkoja tulee olemaan noin 40.

Olet tehnyt gradusi räpmusiikista. Miksi?
Opiskelin pääaineena valtio-oppia ja järjestin samalla räpmusiikkiin painottuneita musiikkiklubeja. Pystyin gradussani yhdistämään kaksi intohimoani tutkiessani kotimaisen räpmusiikin poliittisuutta.

Ensimmäinen mieleesi jäänyt taidekokemus?
Isäni Pentti Kainulainen oli kansantanssimestari, ja varhaisimmissa muistoissani isä esiintyy Joensuun Laulurinteellä.

Millainen kulttuurin kuluttaja olet itse?
Ennakkoluuloton, mutta myös urautunut. Ajatuksen tasolla olen avoin oikeastaan mille tahansa kulttuurimuodolle, mutta toistan helposti samoja kaavoja. Opiskeluaikani ovat vielä tuoreessa muistissa. Tiedän, että pääsylipun hinta voi olla monelle kävijälle esteenä. Esimerkiksi isoimpien festivaalien hinnat ovat minusta karanneet jo käsistä.

Mikä voi olla taiteen merkitys ihmiselle?
Se voi merkitä aivan mitä tahansa. Ainakin se on hyvä tapa käsitellä omia tunteitaan tai samaistua kanssaeläjiin.

Mikä on Yläkaupungin Yön merkitys Jyväskylälle?
Yläkaupungin Yö on kaupungin isoimpia tapahtumia ja heittämällä kaikkein osallistavin. Tapahtuma on Jyväskylän kulttuurikentän yhteinen voimannäyttö ja näyteikkuna.

Millaisia kokemuksia haluat tarjota kaupunkilaisille?
Mahdollisuuksia päästää irti arkielämän rutiineista ja paineista. Yläkaupungin Yö on turvallinen ympäristö heittäytyä kulttuurielämysten vietäväksi.

Millainen kulttuurikaupunki Jyväskylä on?
Kaupungin nuorekas profiili takaa sen, että täältä on noussut jatkuvasti uutta ja mielenkiintoista kulttuuria. Esimerkiksi maan eturivin artisteiksi nousseet Litku Klemetti, Jukka Nousiainen ja Gettomasa ovat kaikki ponnistaneet Jyväskylästä.

Kuinka seurakunta sopii Yöhön?
Seurakunnan piiriin kuuluu valtava määrä jyväskyläläisiä, joten jo siksi se sopii hyvin Yöhön. Seurakunta on perinteikäs, mielenkiintoinen, ristiriitainen ja arvovaltainen yhteistyötaho.

Yläkaupungin yö -tapahtuma 16.5.2020. Jyväskylän seurakunta on mukana yhteistyökumppanina.

Artikkeli Universumi kutsuu, yläkaupunki kuulee julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Ruotsalainen (1777–1852) oli herännäisyyden keskeinen vaikuttaja. Hän tapasi Jyväskylässä tunnetun hengenmiehen, seppä Jaakko Högmanin, jonka sanat ”Yksi sinulta puuttuu ja sen kanssa kaikki: Kristuksen sisällinen tunto” muuttivat Ruotsalaisen elämän ja tekivät hänestä kansan herättäjän.

Pian Ruotsalaisen tarina kerrotaan Jyväskylässä suurella näyttämöllä, kun Jyväskylän Ooppera toteuttaa Joonas Kokkosen Viimeiset kiusaukset vuodenvaihteessa 2021–22. Jyväskylän seurakunta on mukana yhteistyökumppanina.

– Seurakunta on luonteva kumppani oopperan aihemaailman takia, ja näin mittavassa hankkeessa yhteistyökumppanit ovat tarpeen, Jyväskylän Oopperan puheenjohtaja Kari Malinen sanoo.

Jyväskylän seurakunnan musiikin asiantuntijan Petri Lintusen mielestä oopperan sisällöllisissä teemoissa yhdistyy hengellinen pohdinta yleisinhimillisiin kysymyksiin.

– Paavo Ruotsalaisen sisäinen kamppailu on myös nykyihmiselle hyvin samaistuttavaa, hän toteaa.

Ooppera toteutetaan yhdessä Jyväskylän Sinfonian ja kapellimestari Ville Matvejeffin kanssa.

Joonas Kokkosen Viimeiset kiusaukset esitettiin ensimmäisen kerran 1975. Se sai suuren suosion ja toi taidemuodon kaiken kansan tietoisuuteen. Jyväskylään ooppera saapuu nyt ensimmäistä kertaa.

– Säveltäjän syntymästä tulee vuonna 2021 kuluneeksi 100 vuotta. Viimeiset kiusaukset kuuluu ehdottomasti suomalaisen oopperan perusteoksiin. Lisäksi se kytkeytyy hienosti Jyväskylään Ruotsalaisen tarinan kautta, Malinen kertoo.

Kokkosen musiikissa on oma ja tunnistettava sävelkieli. Viimeiset kiusaukset yhdistää musiikin näyttämödraamaan ja juonelliseen kertomukseen erityisellä tavalla.

Oopperan keskeisenä musiikillisena elementtinä toistuu virsi Sinuhun turvaan Jumala eri muunnelmina ja kokonaisuudessaan loppukohtauksessa. Virsi on alun perin keskieurooppalainen sävelmä, joka kansan suussa muuntautuneena tunnetaan nykyisin Ukko-Paavon virtenä.

Viimeiset kiusaukset kuullaan ensi kesänä myös osana Jyväskylän seurakunnan kesäkonserttisarjaa. Ooppera esitetään kokonaisuudessaan, ja orkesterin korvaavat piano ja urut. Näyttämöelementtejä tuodaan mukaan Taulumäen kirkkotilaan sopivassa laajuudessa.

– Kesäkonserttisarjan osana ooppera on myös etkot oopperan ensi-illalle 31.12.2021 ja sen esityskaudelle vuonna 2022, Lintunen kertoo.

Seurakunnan suunnitelmissa on käsitellä oopperan aihepiiriä myös laajemmin esityskauden aikana keskusteluohjelmana tai seminaarina.

Artikkeli Pohdintaa houreisissa unissa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.