Maanantaina 20.9. kokoontumistilan käyttöä ideoitiin porukalla kirkossa torin vastakkaisella laidalla. Yhdessä mietittiin vastauksia neljään kysymykseen:
• Mitä toimintaa haluat itsellesi?
• Mitä toimintaa haluaisit muille?
• Millainen tunnelma, fiilis tilassa pitäisi olla?
• Nimiehdotus?
Toimintaideoita kertyi nopeasti seinille keltaisiin ja vihreisiin lappuihin. Paljon hyvää ennestään tuttua toimintaa, mutta myös uudenlaisia ideoita.

Koska tila on esteetön, se sopii hyvin kaikenikäisille. Moni ehdotus liittyikin ikäihmisten toimintaan.

Muita toimintaehdotuksia olivat muun muassa: yhteislaulutilaisuudet,
kuunteleva pappi paikalla, digiavustajan päivystys, kirkkokahvit, kirjallisuus- ja runohetket, (käsityö)kahvila, luentoja eri aiheista, rukouspiirit, raamattupiirit, sinkkujen säpinää, tarinankertojien tapaamisia.

Olipa aihe mikä tahansa, tärkeää on tuntea itsensä tervetulleeksi ja kohdata toisia.

Marketta Pajulahti, Maria Hakamäki ja Tuula Eerola istuivat penkissä miettimässä nimi-ideoita, kun pyysin heitä kertomaan ajatuksistaan. He ovat mukana vapaaehtoiskeskus Pysäkin toiminnassa ja lisäksi seurakunnan muussakin toiminnassa.

– Olen kyllä kovasti kaivannut toimintaa, kun ei ole pitkään aikaan ollut mitään, Maria Hakamäki puki kaikkien ajatukset sanoiksi.

– Kotona jo mietin etukäteen sopivaa nimeä, mutta ei vielä ole tullut mitään mieleen. Sen pitäisi olla lyhyt, tuumi Marketta Pajulahti.

–Seurakuntasalia ei nyt ole keskustassa ollenkaan, mutta se on vähän pitkä nimi. Miten olisi Reskan sali? pohti Tuula Eerola.

Valikoima muita illan osallistujien ehdotuksia kokoontumistilan nimeksi: Valoisa, Pisara, Lähde, Jordan, Risteys, Ristikka, Ilon kulma, Kotikulma, Yhteinen tupa, Majakka, Omakolo, Kulmakeidas, Sibeliuksen kulma ja Torin kulma.

 Sinäkin ehdit kertoa ajatuksesi kokoontumistilan toiminnasta ja nimestä.
 Lähetä sähköposti Kotikirkkoon: kotikirkko@evl.fi
 tai soita, laita tekstari tai WhatsApp-viesti tai puheviesti
 vastaajaan Johannalle: 040 804 9339.

Artikkeli Uusi tila, uudet ja vanhat hyvät ideat julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Leirikeskusisäntä pitää työstään, koska sitä saa tehdä porukassa ja tavata samalla asiakkaita. Kirjavaisen työkavereina toimii leirikeskustoiminnan tiimi.

Kun työ on mielekästä, ei haittaa, että päivät venyvät toisinaan pitkäksi ja hommia saatetaan paiskia joskus seitsemänä päivänä viikossa.

– Tämä on älyttömän kivaa ja monipuolista työtä. Tykkään tavata ihmisiä ja järjestellä asioita, Kirjavainen sanoo.

Leirikeskustyöhön kuuluu hinnoittelua, tiedonvälitystä, tuotteistusta ja tietysti tärkeimpänä suoraa asiakaspalvelua.

– Palaute ja mukavat asiakkaat tuovat hyvää mieltä tekemiseen, ja ylipäänsä onnistumiset jokainen ryhmä kerrallaan, Kirjavainen pohtii.

Seurakunnalla on neljä leirikeskusta: Koivuniemi, Vesala, Mutanen ja Sarpatti. Seurakunnan oma leiritoiminta ei täytä kokonaan leiripaikkoja, joten tiloja vuokrataan myös ulos. Leirikeskusten vuokraukseen luotiin yhteinen tapa, kun seurakunnat yhdistyivät vuonna 2011.

Tiloja vuokraavat erilaiset ryhmät: työyhteisöt, täydennyskoulutusporukat, yhdistykset, harrasteryhmät, korkeakoulut, urheiluseurat ja opiskelijaryhmät, kasvavissa määrin. Asiakaskunta on Kirjavaisen mukaan vakaa.

– Toiminta on niin sanotusti nipussa, hommat sujuvat ja väkeä käy hyvin.

Vaikka moni asia onkin hyvin, leirikeskusten tilanne kaipaa myös kohennusta. Kirjavaisen mukaan leiritiloja on liikaa. Leiritoiminta vähenee pikkuhiljaa, eikä tiloja tarvita enää niin paljoa kuin aiemmin. Osa leiripaikoista kaipaisi remonttia, jotta ne täyttäisivät nykyajan vaatimukset.

– Kaikista leiripaikoista palautteet ovat pääsääntöisesti hyviä. Asiakaspalvelua kehutaan, samoin ruokaa ja palvelua. Lähes ainut asia, mistä kritiikkiä tulee, on nimenomaan tilat ja niiden kunto. Siinä onnistumme, mihin pystymme itse vaikuttamaan.

Artikkeli Leirejä jo 25 vuotta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kirkko on pyhä paikka, mutta ostoskeskus varsin arkinen tila. Kärkkäinen ei näe tässä ongelmaa. Hän sanoo ajattelelevansa, että pyhä ei ole sidottu tiettyyn aikaan tai paikkaan, vaan se voi olla mukana missä tahansa, vaikkapa arkisella kauppareissulla.
– Pyhä voi tapahtua myös kirkon ulkopuolella ja muulloinkin kuin sunnuntaina. Ehkä tässä ajassa pyhää joutuu joskus jopa hieman hakemaankin, Kärkkäinen pohtii.
– Kaupat ovat nykyään auki sunnuntaisin, ja monet asiat ovat muuttuneet. Myös kirkon pitää uudistua muun maailman mukana ja puhua sellaista kieltä, jota ihmiset ymmärtävät, Kärkkäinen sanoo.
Kirkko on menettänyt jäseniä viime vuosina eri syistä. Huhtasuon alueella, jossa Kärkkäinen työskentelee, seurakunnan jäsenenä on noin kaksi kolmasosaa väestöstä. Uudenlaista puhetta ja jalkautumista ihmisten pariin tarvitaan.

Seurakunta teki kesällä selvityksen. Ihmisiltä kysyttiin, millaista toimintaa he näkisivät mielellään seurakunnan uusissa tiloissa ja millaiset tilojen heidän mielestään pitäisi olla.
– Sen pohjalta on tehty suunnitelmia. Edelleenkin meille voi tulla kertomaan omia ideoita, Kärkkäinen kertoo.
Sepän toisessa kerroksessa sijaitsevat seurakunnan tilat ovat pinta-alaltaan noin 700 neliömetriä. Tavallista kirkkosalia ostoskeskukseen ei tule, vaikka siellä järjestetäänkin messuja. Pääosan pinta-alasta vie yli 300 neliön pääsali, jonka sivustalla on lava.
Estradilla tullaan näkemään erilaisia puhujia ja esityksiä. Nuorten kokoontumistila, lasten kerhohuone sekä hiljainen huone ovat muita tiloja. Pääsalin täyttävät sohvaryhmät, jotka tekevät paikasta rennon ja modernin ympäristön.
– Siellä on helppo järjestää erilaisia tapahtumia, ja sinne on helppo tulla, Kärkkäinen kertoo.

Artikkeli Pyhä ei ole paikasta kiinni julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Seurakunnan tilat sijoittuisivat Reimarin kakkoskerrokseen. Tämän lisäksi seurakunnan hallintaan tulisi noin 60 neliön tila ykköskerroksesta, Kilpisenkadun varrelta.

Hanketta valmistellut seurakunnan kiinteistöpäällikkö Maritta Lukkarinen on tyytyväinen tila-asian etenemiseen.

– Olemme menossa kohti uutta. Tilat on suunniteltu uudenlaisen tiimityömallin mukaan, mikä merkitsee, että pystymme tekemään entistä tiiviimmin töitä yhdessä.

Reimariin sijoittuisivat muun muassa kirkkoherranvirasto, diakoniatyön asiakastilat sekä nuorisotyön tiloja.

Seurakunnan tilatarpeiden mahdollisesti ajan myötä muuttuessa osa kakkoskerroksen tiloista voidaan tarvittaessa myydä tai vuokrata.

– Tilojen muunneltavuus on olennaista, koska tulevaisuudesta emme tiedä. Työtehtävät ja tarpeet muuttuvat koko ajan, Lukkarinen huomauttaa.

Siellä missä nuoret liikkuvat

Keskustan alueseurakunnan nuorisotyönohjaajan Kirsi-Marja Piippasen mukaan suunnitelmat näyttävät tässä vaiheessa hyviltä.

– Nuorisotyön kannalta on tärkeintä, että tilat ovat keskustassa, jossa nuoret liikkuvat. Reimari on mainiolla paikalla hyvien kulkuyhteyksien varrella, Piippanen sanoo.

Kiinteistö Oy Reimarin arvioidaan valmistuvan keväällä 2019. Rakennustöiden on tarkoitus alkaa loppukesästä.

Ongelmia useissa tiloissa

Reimarin ohella tila-asiat ovat monella tapaa tapetilla Jyväskylän seurakunnassa. Sisäilmaongelmien kanssa kamppaillaan useissa kiinteistöissä. Sisäilmakartoituksia on tehty muun muassa Huhtasuon seurakuntakeskuksessa, Palokan kirkolla ja Neulaskodilla.

Huhtasuon seurakuntakeskus on tehdyn kartoituksen mukaan laajan peruskorjauksen tarpeessa.

– Tilanne on todella ikävä, toteaa vs. aluekappalainen Päivi Kärkkäinen.

– Huhtasuon seurakuntakeskuksen ongelmat ovat olleet tiedossa jo pitemmän aikaa, mutta se, että tilat ovat näin huonossa kunnossa, oli yllätys.

Yhtenä vaihtoehtona on toiminnan siirtäminen seurakunnan omistamiin tiloihin Huhtakeskuksessa. Tilojen soveltuvuutta väistötiloiksi selvitellään parhaillaan.

Seurakuntakeskuksen peruskorjauksen laajuus kartoitetaan kevään aikana. Kärkkäisen mielestä tila-asioita tulisi miettiä ennakkoluulottomasti. Toiminnan kannalta vuokratilatkin voisivat olla riittävät, jos sopiva yhteistyökumppani löytyisi, Kärkkäinen pohtii.

Huhtasuon seurakuntakeskus on seurakunnan tiloista kaikkein suurin.

– Käyttöön nähden seurakuntakeskus on auttamatta liian iso, Maritta Lukkarinen myöntää.

Ongelmat monen asian summa

Seurakunnan toimitilojen sisäilmaongelmat ovat Maritta Lukkarisen mukaan monen asian summa. Rakennukset ovat oman aikakautensa tuotteita, joita on rakennettu ja laajennettu useaan otteeseen.

– Eri rakennusvaiheiden yhteensovittaminen ja kokonaisuuden hallinta on usein pettänyt teknisten järjestelmien, esimerkiksi ilmanvaihdon, osalta.

– Asioita on tehty sen hetkisen tietämyksen valossa, eivätkä kaikki ratkaisut ole olleet parhaita mahdollisia, teknologiateollisuudessa lähes koko työuransa ajan toiminut ja rakennusterveysasiantuntijan pätevyyden hankkinut Lukkarinen toteaa.

Teknisten järjestelmien läpikäyminen on tänä vuonna tavoitteena kaikissa seurakunnan tiloissa. Jo ilmanvaihdon kuntoon saattamisella voidaan ilman laatua parantaa välittömästi.

Lukkarinen muistuttaa, ettei kaikkien tilojen peruskorjaukseen ole seurakunnassa hetkessä varaa. Tämä ja pitkälti ensi vuosi menevät Korpilahden kirkon remontissa ja sankarihautausmaan kunnostustöiden loppuun saattamisessa.

Artikkeli Seurakunnan tila-asiat melkoisessa myllerryksessä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.