– Leirillä oli paljon hauskempaa kuin osasimme odottaa, kaksossisarukset summaavat.

Tytöt jakoivat Vesalan leirikeskuksessa huoneen parin tutun kanssa, mutta viikon varrella koko ripariryhmästä muodostui tiivis porukka.

– Ohjaajat, isoset ja toiset leiriläiset olivat kaikki tosi mukavia. Isosten kanssa oli mukava pelailla korttia ja lautapelejä, ja ohjaajatkin tulivat usein mukaan, Julia muistaa.

Leirin alkuun ryhmä kuuli Jyväskylän seurakunnan turvallisen tilan periaatteet, ja diaesityksen jälkeen aiheesta keskusteltiin. Tyttöjen mielestä lista oli hyvä käydä läpi.

– Kun asiat sanotaan ääneen, ne jäävät jokaiselle mieleen.

 Periaatteet on nyt sanoitettu selkeästi, mutta ne ovat toki aina olleet olemassa taustalla.

Jyväskylän seurakunnan turvallisemman tilan periaatteet olivat rippileireillä käytössä ensimmäistä kesää. Ne korostavat toisten fyysisen ja psyykkisen tilan kunnioittamista ja vaativat puuttumaan epäasialliseen käytökseen. Listaus käydään rippileirin alussa yhdessä läpi ja keskustellaan, mitä asiat käytännössä tarkoittavat.

– Periaatteet on nyt sanoitettu selkeästi, mutta ne ovat toki aina olleet olemassa taustalla, nuoriso- ja rippikoulutyön asiantuntija Janne Kippola huomauttaa.

Rippikoulupalautetta kerätään riparilaisilta sekä työntekijöiltä. Turvallisen tilan periaatteiden käytäntöön viennistä kuullaan nyt palautetta erityisen tarkalla korvalla.

Kippola pitää hyvänä, että nuoret tiedostavat oikeutensa ja tunnistavat sopimattoman käytöksen.

– Se on hyvä lähtökohta käsitellä myös oikeuksien mukanaan tuomia vastuita ja velvollisuuksia. Huonompi vaihtoehto olisi ohittaa epäkohdat, koska silloin asioita ei voi parantaa.

Apua haasteisiin etsitään työntekijöiden kouluttamisesta vaikkapa vaikeiden tilanteiden ratkomiseen tai neuroepätyypillisen nuoren kohtaamiseen.

– Pyrimme antamaan työntekijöillemme työkaluja tuoda omaa osaamistaan työhön, koska sitä voi tehdä jokainen omalla tavallaan. Yli-ihminen ei tarvitse olla.

Myös kaikki isoset käyvät läpi oman seurakunnan isoskoulutuksen, ja heidät valitaan tuttujen riparilaisten joukosta.

Jenna ja Julia Alakosken ryhmässä pohdittiin muutenkin asioita yhdessä. Pienemmillä isosten johtamilla kokoonpanoilla järjestettiin päivittäin jumalanpalvelus nimettyine tehtävineen, ja jokainen ryhmä pääsi vuorollaan mukaan valmistelemaan iltapalaa.

Rippikoulun ulkoläksyjen opettelu onnistui molemmilta sujuvasti. Jenni suoritti tehtävät kolmen ensimmäisen päivän aikana, ja Julia sai merkintänsä hieman myöhemmin.

Aamut käynnistyivät, kun isoset koputtelivat herätyksen oveen. Iltaohjelmat sketseineen ja aamu-uinnit jäivät molemmille kohokohtina mieleen. Kaunis sää helli leiriläisiä ja kutsui vilvoittelemaan rannalle.

Ehdottomasti kannattaa mennä!

Kaikkein mukavinta oli yhdessä tekeminen. Leiripäivät kuluivat vauhdilla, eikä koti-ikävää ehtinyt potemaan.

– Päinvastoin kotona tuli ikävä takaisin leirille, tytöt nauravat.

Tunnelmallinen konfirmaatio vietettiin Palokan kirkossa. Riparilahjaksi tuli jonkin verran rahaa, ja molemmat saivat ristiriipuksen kaulaansa. Jennan koru on kultainen ja Julian hopeinen mieltymysten mukaan.

Hyvä kokemus innosti sisarukset mukaan syksyllä alkavaan isoskoulutukseen ja uudelleen leirille taas tulevana kesänä. He suosittelevat rippileiriä muillekin.

– Ehdottomasti kannattaa mennä! Siellä saa uusia kavereita ja loppuiän kestäviä muistoja.

”Rippikoulu on vaativaa työtä”

Jyväskylän seurakunnassa rippikouluun ilmoittautui tänä vuonna hieman yli 1 200 nuorta, 80–90 prosenttia ikäluokasta. Kesän mittaan kokoonnuttiin noin neljällekymmenelle rippileirille.

Janne Kippola kertoo, että leirit sujuivat ilman erityisiä hankaluuksia.

– Keskeyttämisiä tuli joitakin, kuten joka vuosi. Näin voi käydä eri syistä joko nuoren omasta toiveesta tai yhdessä pohtien, Kippola sanoo.

Myös valtakunnallisesti rippikoulut sujuivat pääosin hyvin. Uutiset kertoivat kuitenkin myös huolestuttavista tapahtumista eri seurakunnissa. Välikohtaukset sekä työntekijöiden epäasiallinen käytös nousivat kesällä otsikoihin.

Kippolan mielestä arviointivirheet ovat inhimillisiä, vaikka eivät hyväksyttäviä. Median kiinnostuksen ymmärtää, koska rippikoulu koskettaa suurta osaa ikäluokasta. Lähes 50 000 nuorta osallistuu maassamme rippikouluun vuosittain.

– Rippikoulu on vaativaa työtä – joillekin kirkon työntekijöille jopa liian vaativaa. Ylilyöntien riski kasvaa, kun tehtävissään joutuu venymään äärirajoille. Kaikilta ei välttämättä myöskään löydy intoa leirityöhön, kun omat vahvuudet ovat muualla, Kippola pohtii syitä ongelmien taustalla.

Artikkeli ”Hauskempaa kuin osasimme odottaa!” julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Yleensä kaikki tarpeellinen tulee mukaan eikä juuri ylimääräistä. Noin parikymmentä leiriä on jo takana eli keskimäärin kaksi riparia kesässä, hän laskee.

Olohuoneen lattialle nousee kasa kassiin sujautettavaa: vaihtovaatteet viikon varalle, lakanat, pyyhe, hygieniatarvikkeet, lenkkarit, t-paitoja, verkkarit, shortsit ja jotain lämmintä kelin mukaan. Toki tärkeät työvälineet kuten Raamattu, tietokone, puhelin ja muistitikku on muistettava myös.

 Jos vapaa-aikaa jää, hengähdän huoneessani omassa rauhassa.

Pienelle muistitikulle mahtuu materiaaleja oppitunneille moneen tarpeeseen, tehtäviä ja ryhmätyön aihioita riparilaisille ja myös power point -esityksiä. Oppitunnit saa suunnitella omaan tyyliin, mutta toisinaan speksit muuttuvat lennossa, kun ryhmälle sopiikin jokin muu työskentelytapa paremmin.

Kasasta näyttäisivät puuttuvan oleellisesti Suomen kesään kuuluvat uikkarit, koska tokihan riparilla uidaan? Parkkonen tunnustaa pulahtavansa harvoin järveen, vaikka se suosittua ripareilla onkin. Hän jää mieluusti rannalle valvontatehtäviin, suuntaa aalloille suppilaudalla tai käyttää ajan muuhun.

– Jos vapaa-aikaa jää, hengähdän huoneessani omassa rauhassa ja kuuntelen vaikkapa musiikkia, hän sanoo ja viittaa kädellään seinän täyttävään cd-kokoelmaansa. Levyjä on vuosien varrella kertynyt muun muassa levyarvosteluita tehdessä.

Tämän papin matkakassista ei löydy sipsejä, karkkipusseja tai suklaapatukoita, koska niitä hän ei leireillä kaipaa.

– Itse en ole herkkujen perään, mutta riparilaisilla on monesti runsaat eväät matkassaan.

Leiri kestää yleensä maanantaista maanantaihin, ja konfirmaatiota vietetään sitten seuraavana sunnuntaina. Suositeltava ryhmäkoko on 25 osallistujaa, mutta ryhmät voivat olla isompiakin, jolloin yhteen hitsautuminen saattaa olla hitaampaa. Joka kerta tavoitellaan luontevaa ja iloista yhdessäoloa, ja välillä siinä onnistutaan tavallista paremmin. Sellaisina hetkinä syntyy syviä keskusteluita, oivalluksia ja elämän läpi kantavia muistoja.

Nuoret kuulevat mielellään kertomuksia Jeesuksen opetuksista, mutta kiinnostuvat muistakin aiheista. Muutama vuosi sitten pinnalla olivat parisuhdeasiat ja nyt pohdituttavat erityisesti taivaaseen ja helvettiin liittyvät teemat.

– Eräs nuori kertoi yllättyneensä, että Raamatun luomiskertomus ja tieteellinen näkökulma ovat sovitettavissa yhteen.

 Ryhmäpaine alkaa tehdä tehtävänsä viimeistään, kun leiripäivät vähenevät.

Ripari on monelle nuorelle melkoinen tietopaketti uutta opittavaa, mutta jokainen on tähän mennessä suoriutunut läksyistään. Kymmenen käskyä, Isä meidän -rukous, uskontunnustus ja muut ulkoa osattavat sujuvat jossakin vaiheessa viikkoa, ja tarpeen mukaan suoritustapaa muunnellaan. Osaamisen voi osoittaa vaikkapa kirjoittamalla.

– Ryhmäpaine alkaa tehdä tehtävänsä viimeistään, kun leiripäivät vähenevät, Parkkonen hymähtää.

Rippikoulun ytimestä löytyy kuitenkin kristinuskon perussanoma, jonka Parkkonen toivoo jokaisen riparinuoren vievän mukanaan.

– Soisin nuoren oivaltavan, että hän on Jumalan kuva ja sellaisenaan arvokas. Jumala kannattelee elämän varrella, ja Jeesuksen vuoksi pelastusta ei tarvitse ansaita. Armon ja luottamuksen varaan on hyvä rakentaa.

Muistan, että hauskaa oli, ja suuntasinkin leirin jälkeen isoseksi.

Omasta riparistaan 19 vuotta sitten Parkkonen muistaa kesähelteellä lämpövuorisaappaisiin pukeutuneen kanttorin. Vaikuttavan muistijäljen jätti myös parisuhdeväkivallan seurauksena sokeutunut nainen, joka kävi kertomassa kokemuksistaan.

– Muuten muistan, että hauskaa oli, ja suuntasinkin leirin jälkeen isoseksi.

Rippikoulu on kokemuksena aina ainutkertainen, ja sen suurin anti on yhteinen tekeminen. Työntekijät rakentavat parhaansa mukaan kannustavaa ilmapiiriä, jossa kiusaamista tai toisen vähättelyä ei sallita, ja jokainen saa olla oma itsensä. Osallistujat luovat osaltaan leirin kokonaisuutta.

– Nuorena kesäteologina painotin oppisisältöjä. Nykyisin toivon, että jokainen nuori tuntee olonsa hyväksi ja turvalliseksi.

Artikkeli Pappi pakkaa riparille julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Aina leirin aluksi kerron nuorille omista kokemuksistani 15-vuotiaana. En lähtenyt rippileirilleni riemusta kiljuen, sillä olin edellisiltana palanut jalkapalloturnauksesta Ruotsista. Oli kiire pestä pyykkiä ja pakata uudelleen. Lähtö ei huvittanut. Sitten kuitenkin leiri oli maailman hienoin kokemus. Haluan kertoa nuorille, että rippileirille saa tulla arallakin mielellä. Matka on yhteinen nuorille ja meille seurakunnan työntekijöille.

Launialan oma leirikokemus Vantaalla oli paitsi hieno, myös uran kannalta merkittävä. Ilman rippileirin antamaa hyvää kokemusta hänestä
olisi tuskin tullut pappia.

– Rippileirin ainutlaatuisessa ilmapiirissä juttelimme läpi asioita, joista oma hengellinen kiinnostukseni sai alkunsa. En kasvanut tiiviissä seurakuntayhteydessä ja kirkossakin kävin perheeni kanssa vain perhejuhlissa. Rippileiri oli ammatinvalintani kannalta tärkeä taival. Sille kannatti lähteä.

Yli 100 prosenttia ilmoittautuneita

Launiala on yksi Seinäjoen seurakunnan rippikoulutyöstä vastaavista työntekijöistä. Hänen nimensä tulee vuosittain tutuksi sadoille nuorille
Seinäjoen alueseurakunnassa sekä Nurmon, Peräseinäjoen ja Ylistaron kappeliseurakunnissa.

Meidän ripareilla on hyvä maine ja siksi niille haluaa moni myös tulla.

– Aina rippikoulujen ilmoittautumisen aikaan tunnen suurta iloa siitä, että näin iso joukko nuoria haluaa osallistua meidän seurakuntamme toimintaan, ja että saan olla mukana heidän elämässään. Suuri onkin se joukko nuoria, jotka vuosittain ilmoittautuvat mukaan Seinäjoen seurakunnan rippikouluun.

– Meillä oli yli 100 prosenttia ilmoittautuneita eli yli sen määrän, mitä ikäluokan nuorista kuuluu kirkkoon. Se kertoo siitä, että mukana on myös jonkin verran muualta kuin Seinäjoelta ilmoittautuneita sekä niitä, jotka eivät kuulu kirkkoon, mutta tahtovat käydä rippikoulun. Määrä on todella hieno.

Noin viitisenkymmentä seurakunnan omista nuorista käy rippikoulun muualla kuin omassa seurakunnassa, esimerkiksi järjestöjen tai herätysliikkeiden rippikouluissa.

Ei pidä pelästyä kysymyksiä

Rippikoulun käyminen on edelleen selkeä osa nuorten maailmaa.

– Sanoisin melkein, että se on osa nuorisokulttuuria. Meidän ripareilla on hyvä maine ja siksi niille haluaa moni myös tulla. Toki kavereiden ja lähipiirin kannustuksellakin on osuutensa asiassa, Launiala pohtii.

Vanhempia ja kummeja hän kehottaa osoittamaan kiinnostusta nuoren rippikoulua kohtaan.

– Monia vanhempia se kyllä luonnollisesti kiinnostaakin. Saamme kysymyksiä eri asioista. Se on tosi hyvä. On hienoa, jos kotona puhutaan myönteisesti rippikoulusta ja seurakunnasta.

”Nuorten ajatukset ovat meille arvokkaita ja asioita saa, ja pitääkin, kyseenalaistaa.”

Monelle nuoren lähipiiristä rippikoulu nostaa esiin omia muistoja.

– Suurimmalla osalla ne ovat mukavia ja niistä puhuu mielellään. Se kertoo siitä, kuinka pitkään rippikoulu on jo ollut meillä.

Samalla Launiala kannustaa vanhempia rohkeuteen keskustella nuoren kanssa uskonasioista, joita rippikoulu saattaa nostaa esiin.

– Niitä ei tulisi pelästyä, vaikka asiat eivät aina ole niin luonteva osa omaa arkea. On hienoa, jos aikuinen on valmis pohtimaan nuoren kanssa rippikoulun esiin nostamia asioita. Yhdessä nuoren kanssa voi lähteä vaikka kirkkoon ja tehdä siitä perheen yhteisen jutun.

Kirkkoon lähtemisen hetkelle Launialalla on yksi pieni vinkki vanhemmille.

– Emme kerää enää merkkejä rippikoulupasseihin, mikä tulee monelle vanhemmalle yllätyksenä. Seurakunnan työntekijät kirjaavat nuorten osallistumiset ylös ryhmätapaamisissa, eikä passeja enää tarvita. Moni muistaa passit ja kyselee niiden perään, Launiala kertoo hymyillen.

Mistä rippikoulussa on kysymys?

Teologisesti rippikoulussa on kysymys Jeesuksen antamasta kaste- ja lähetyskäskystä. Hän sanoo, että ”menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni ja kastakaa heitä Isän, Pojan ja Pyhän hengen nimeen, ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.”

– Luterilaisessa kirkossa olemme tottuneet siihen, että lapset kastetaan kirkkoon jo vauvoina. Se aika ei ole kovin hedelmällistä opettaa asioita, Launiala hymyilee.

Tästä syystä kaste- ja lähetyskäskyn opetuspuoli tapahtuu rippikoulussa. Laura Launialan mielestä sana koulu yhdistyykin hyvällä tavalla opettamiseen, mutta muuten rippikoulu on kaukana koulumaisuudesta.

– Rippikoulu on yhteinen matka, jossa me seurakunnan työntekijät ihmettelemme ja pohdimme yhdessä nuorten kanssa asioita. Nuorten ajatukset ovat meille arvokkaita ja asioita saa, ja pitääkin, kyseenalaistaa. Ei kaikkea tarvitse vastaanottaa purematta tai vastaanottaa ollenkaan, jos siltä tuntuu. Enemmänkin niin, että yhdessä ihmettely ja tilan antaminen nuorten kysymyksille on se tarkoitus, Launiala avaa ajatuksiaan rippikoulun takaa.

Useita vaihtoehtoja ripareista

Seinäjoen seurakunnassa rippikoulu on mahdollista käydä useammalla tavalla. Rippikoulun laajuus on 80 tuntia, johon kuuluu talven ja kevään aikana ryhmätapaamisia. Silloin tutustutaan omaan rippikouluryhmään ja seurakunnan elämään.

Jos rippikouluun kuuluu leirijakso, se on tavallisesti noin viikon mittainen. Vaihtoehtona leirijaksolle, voi rippikoulun käydä myös päivärippikouluna, jolloin päivät ollaan yhdessä ryhmänä ja yöksi mennään kotiin. Päiväripareilla tehdään samoja asioita kuin leireillä.

– Tänä vuonna meillä on 28 rippikouluryhmää. Osa on käynyt rippikoulun jo talviloman aikaan. Kesällä meillä järjestetään reilut parikymmentä rippileiriä. Yhtenä vaihtoehtona on myös rovastikunnan alueella yhteisesti pidettävä selkorippikoulu, Launiala esittelee.

Rippikoulun jälkeen seurakunta tarjoaa nuorille iso- ja vanhakoulutusta, jonka jälkeen nuori pääsee leiriavustajaksi tuleville rippileireille. Isokoulutus tarjoaa paljon lisää oppia elämästä, uskosta, toisista ja omasta itsestä.

Artikkeli Nuoren ainutlaatuinen matka julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Keltaiset koivut heijastuvat tyynestä järven pinnasta Koivuniemen leirikeskuksen rannassa. Soutuveneet on käännetty talvea odottamaan.

Hiljaisuus katkeaa, kun leirikeskuksen ovet lennähtävät auki, ja poikajoukko kirmaa pallokentälle. Rippileirillä on ulkoilun aika aamupäivän opetusten ja ryhmätöiden jälkeen.

Pian piha on täynnä puhetta ja elämää. Koivuniemessä on käynnissä Huhtasuon alueseurakunnan leiri, jolle osallistuu 23 riparilaista. Isoset järjestävät heidät neljään jonoon ja käynnistävät saappaanheittokisan.

Tunnelma pihalla on energinen ja iloinen. Leiriläiset liikkuvat ilman maskeja. Leirin pappi Juho Puhto vakuuttaa, että turvallisuudesta pidetään leirillä hyvää huolta.

On ollut meille kaikille tärkeää saada olla hetki rauhassa.

– Ryhmä pysyy samassa paikassa koko viikon. Ulkoilemme paljon, eikä sisätiloihin päästetä vierailijoita. Käsihygieniasta huolehditaan tarkkaan, mutta turvavälien pitäminen on leiriolosuhteissa välillä haasteellista.

Koivuniemessä kaikki ovat pysyneet terveinä, joten riparilla on saatu tervetullut hengähdystauko koronasta.

– On ollut meille kaikille tärkeää saada olla hetki rauhassa ja miettiä ihan muita asioita, Puhto toteaa.

Riparilaiset Joona Lahti-Nuuttila ja Frans Hirvonen ovat viihtyneet leirillä erinomaisesti.

– Täällä on ollut hyvä ryhmähenki, eikä korona ole vaikuttanut tunnelmaan. Meitä on jaettu pienempiin ryhmiin ja muistutettu koko ajan käsidesistä, Lahti-Nuuttila kertoo.

Kaverukset halusivat tulla rippileirille kokemaan uusia asioita ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Leirin siirtyminen syyslomalle ei kaksikkoa haitannut.

– Oli kiva, että ripari voitiin toteuttaa, sanoo Hirvonen.

– Odotin leiriä kovasti. Olisi harmittanut, jos leiriä ei olisi pystytty järjestämään, kun tiesin, että meillä on hyvä ryhmä, Lahti-Nuuttila jatkaa.

Kesken viikon Koivuniemen leiriläisille kerrottiin, että Jyväskylän seurakunnan rippileiri Kannonkoskella, Piispalassa oli keskeytetty leirin vetäjätiimiin kuuluvan henkilön koronatartunnan vuoksi.

– Harmittaa heidän puolestaan, että he eivät voineet olla leiriä loppuun asti, toteaa Hirvonen.

Mukavinta leirillä on poikien mielestä ollut saunominen, pihaleikit ja kaikenlainen yhdessä tekeminen.

Syksyllä tulee myös aiemmin pimeä, jolloin täällä nukuttaakin oikeasti yöllä, eikä tule valvottua.

– Saunassa pääsi juttelemaan rauhassa, siellä oli hyvä meininki, Lahti-Nuuttila kuvaa.

Myös isosille jäi leiristä hyvät fiilikset.

– Meillä oli mahtavat leiriläiset. On ollut kiva nähdä, kun porukka tulee riparimatkan aikana tutuksi ja läheisemmäksi toisilleen, kertoo Mikko Salo, joka toimi tällä leirillä isosena ensimmäistä kertaa.

Aatu Väyrysellä on kokemusta isoshommista aiemmilta kesiltä. Hän ei havainnut syysleirillä isoa eroa kesäleiriin.

– Vähän viileämpi on tietysti ollut, mutta eihän siinä muuta kuin heittää vähän rotsia niskaan, kun tulee ulos. Syksyllä tulee myös aiemmin pimeä, jolloin täällä nukuttaakin oikeasti yöllä, eikä tule valvottua, hän arvioi.

Huhtasuolla pari vuotta pappina toiminut Juho Puhto valitsi tarkkaan aiheet, joista halusi puhua nuorten kanssa tässä poikkeuksellisessa ajassa.

Toivon, että voisimme saada kokemuksen siitä, että Jumala on läsnä myrskyjen keskellä.

Erityisesti häntä on puhutellut viime aikoina Raamatun kohta, jossa Jeesus tyynnyttää myrskyn.

– Itselläkin huolet myllertävät mielessä välillä aika kovasti. Toivon, että voisimme saada kokemuksen siitä, että Jumala on läsnä myrskyjen keskellä.

Leirin päättyessä Puhton päällimmäinen tunne on kiitollisuus.

– Olen kiitollinen siitä, että pystyimme ylipäätään järjestämään leirin ja että kaikki meni hyvin ja kaikki pysyivät terveinä.

Piispalan nuoret pääsevät korvaavalle leirille

Jyväskylän seurakunnan syysloman rippikoulut saatiin vietyä läpi lähes kaikkien leirien osalta suunnitellusti. Piispalan rippikoululeiri jouduttiin kuitenkin keskeyttämään koronatartunnan vuoksi.

– Piispalan leiriläisille on pyritty järjestämään erilaisia vaihtoehtoja rippikoulun suorittamiseksi, rippikoulupappi Johanna Puupponen kertoo.

Osa nuorista on käynyt etärippikoulun, osa käy rippikoulun muulla leirillä. Kesällä järjestettäväksi aiotut rippileirit jouduttiin siirtämään koronaepidemian vuoksi syys- ja joululomalle. Syyslomalla leirin pääsi käymään noin 20 ryhmää. Joululomalla rippikoulu pyritään järjestämään 17 ryhmälle.

Artikkeli Syysripari tarjosi hengähdystauon julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Näin tiivistää jo käynnissä olevan rippikoulurupeaman ytimen Sami Roitto. Samaan hengenvetoon hän lisää, että kesän rippileirillä on yhtälailla aikomus pitää hauskaa yhdessä samanikäisten nuorten, isosten ja leirin vetäjien kanssa.
– Avoimin mielin olen lähdössä mukaan ja näen rippileirin positiivisena mahdollisuutena viettää parhaassa seurassa nautinnollisia ja opettavaisia hetkiä tulevaa elämää silmällä pitäen.

Elämältä Roitto odottaa ensi alkuun vankan perustan rakentamista opiskelu- ja työpaikan muodossa. Vaikka hän katsoo jo nyt monia asioita myönteisen kautta, hän haluaa olla vielä positiivisempi ihminen. Kun hän kysyy isosiskolta evästyksiä leirielämään, tämä muistuttaa vielä menossa olevasta nuoruusvaiheesta.
– Heittäydy, lähde mukaan, ole oma itsesi ja pidä leikki mielessä. Ei kannata yrittää olla liian aikuinen, niin leiristä jää paremmat muistot.

ISOJA ajatuksia, niitä tulee myös Roiton mieleen ja hän ottaa kantaa muun muassa ilmastonmuutokseen. Tulevaisuudessa hänen mielessään siintelee maailmanrauha ilman sotia, ja ihmiskunnan muutto muille planeetoille.

Yksi kotoa saatu oppi liittyy kierrätykseen ja koko maailman pelastumiseen sen myötä. Asennepuolella ykkösasiana on olla kaikkia kohtaan ystävällinen ja valmius puolustaa kavereita. Heidän kanssaan voi vaihtaa kuulumisia bussimatkoilla kouluun ja takaisin.
– Maanantaisin käymme läpi viikonlopun kuulumiset. Koulun jälkeen pelailemme paljon ja juttelemme vaikkapa siitä, mitä kotona on tapahtunut.

Roitto on asunut lähes koko ikänsä Jaalassa, missä jalo elämä soljuu rauhallisessa rinnakkaiselossa eteenpäin. Turvallisessa yhteisössä on helppo olla tekemisissä oman ikäryhmän ja muiden kanssa.

PARTIO on Roitolle intohimoinen harrastus, innostuksen partioon hän on perinyt isältään.
– Leirielämä, erilaiset selviytymiskeinot ja kätten taitojen ylläpitäminen on sekä hyödyllistä että mukavaa.

Seurakunnan toimintaan hän on päässyt jo jonkin verran sisälle. Pääsiäiskirkossa tuli käytyä ja kesän alussa on tarjolla talkootyötä Suvivirren sunnuntai -tapahtumassa Kuusankoskella. Tulevassa rippileiripaikassaan Pytynlahdessa hän on käynyt vähintään kerran kesässä, seurakunnan järjestämästä tapahtumasta ovat syöpyneet mieleen niin uinti, makkarat kuin letutkin.

Viikon kestävällä ensi kesän rippileirillä Sami Roiton mieli pääsee työstämään monia elämän keskeisiä asioita. Hän aikoo olla aktiivinen ja ottaa keskusteluista kaiken irti, onhan kyse hänen omasta elämästään.

Artikkeli Rippileiri on monen mietinnän kehto julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Jyväskylän seurakunnalla on netissä sähköinen palautekuponki. Usein kysyttyjä kysymyksiä ei ole – jokainen palaute on ainutlaatuinen ja sellaisena se myös käsitellään. Mikäli palautteenantaja kertoo yhteystietonsa, hänelle pyritään vastaamaan henkilökohtaisesti.

Palautetta tulee lähes päivittäin. Ehkä eniten tulee erilaisia kysymyksiä, mutta vähintään yhtä usein palautteessa moititaan jotain. Ja kyllä, joskus tulee myös kiitoksia. Palaute voi liittyä vaikkapa sukulaisten hautapaikkoihin, hautausmaan kukkiin, papin käyttäytymiseen, papin puheeseen, seurakunnan tiloihin, tapahtumiin, nettisivuihin, Henki&elämä -lehteen tai kirkon asioihin yleensä.

Viikonloppuna palautejärjestelmä kopsautti sähköpostiini kaksi palautetta. Molemmissa moitittiin seurakunnan toimintaa – nimettöminä. Koska kumpikaan kysyjä ei antanut meille tilaisuutta vastata henkilökohtaisesti, vastaan julkisesti.

Olen pahoillani, että palautteen lähettäjä on kokenut kolehdin keräämisen jumalanpalveluksessa ahdistavaksi. ”Kerjääminen” on estänyt viestin lähettäjää olemasta rauhassa kirkossa. Kolehti on varhaiskristillinen tapa, joka kuvastaa sitoutumista yhteiseen jakamiseen ja köyhimpien auttamiseen. Siihen osallistuminen on täysin vapaaehtoista, eikä osallistumatta jättämisestä pidä kenenkään kokea syyllisyyttä tai huonommuutta.

Toinen palaute koski Virossa järjestettäviä rippileirejä. Seurakunta ei luonnollisestikaan halua viedä ketään raiskattavaksi tai juopottelemaan minnekään. Eikä etenkään verorahoilla. Jokainen erityisleirille osallistuva rippikoululainen maksaa kulunsa itse. Mitä näiden rahojen käyttämiseen Virossa tulee, seurakunta ei valitettavasti voi taata, etteivätkö siellä käytetyt rahat päädy suomalaiskoteja ryöstämään tulevien rosvosakkien käsiin. Luultavasti eivät. Toive kaljakärryn renkaan puhkeamisesta juoppolaivalla kannattaa osoittaa yläkertaan. Taivaan isä kuulee toiveemme.

Henki&elämä-lehden pääkirjoitus 24.2.2017

Artikkeli Kysymyksiä ja vastauksia julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.