Helluntaita vietetään 50. päivänä pääsiäisestä.  Kristillinen kirkko juhlii helluntaita Pyhän Hengen vuodattamisen juhlana.

Pyhän Hengen toimintaa kuvataan helluntain teksteissä monin tavoin. Johanneksen toimintaympäristössä hengistä puhuminen oli arkipäivää, ja olikin tarpeen eritellä sitä, millaiseen toimintaan juuri Pyhä Henki on lähetetty.

”Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.”

Johannes kutsuu Pyhää Henkeä vain kahta evankeliumin lukua aiemmin ”toiseksi puolustajaksi”, joka viittaa Jeesukseen ensimmäisenä puolustajana.

Johanneksen tulkinta evankeliumissa vaikuttaa niin kutsutulta seuraamisen motiivilta.  Ikään kuin hän kertoisi Pyhästä Hengestä Jeesuksen seuraajana. Ikään kuin tapahtumassa olisi vahdin vaihto. Sinänsä se on ihan inhimillinen ajatus. Kun pelikentän ykköspuolustaja siirtyy vaihtopenkille taivaaseen, kentälle tarvitaan edelleen hyvä puolustus.

Luterilaisten ja helluntailaisten yhteisessä asiakirjassa Evankeliumin julistaminen tänään Johanneksen kertomusta on analysoitu ja tulkintaa oikaistaan kolminaisuusopin mukaiseksi:

”Pyhä Henki tulee, hän osoittaa, hän johdattaa, hän puhuu ja hän kirkastaa. Tästä voisimme päätellä, että Pyhä Henki ottaa Jeesuksen paikan. Tietyssä mielessä näin onkin, mutta kun ottaa huomioon, miten opetuslapset ovat vastaanottajina kaikelle, mitä Jeesus ja hänen jälkeensä Pyhä Henki tekevät, ymmärtää, että opetuslapset ovat Pyhän Hengen vastaanottajia ja jatkavat elämää Hengen läsnäolossa.  Siispä opetuslasten ”yhteisö” ei lakkaa sen jälkeen, kun Jeesus on mennyt Isän luo vaan jatkaa eteenpäin ympäröivässä maailmassa, jossa jo tuomittu maailman ruhtinas vaikuttaa (Joh. 16:12).”

Pyhästä Hengestä ajassa

Kirkolliskokous käsitteli toukokuussa edustaja-aloitetta evankelioimisen vahvistamisesta ja puheenvuoroja salissa käytettiin korostamaan evankelioinnin tärkeyttä. Yhtä mieltä oltiin siitä, että evankeliointi on kirkon perustehtävä. Siitä, mitä kaikkea evankelioiminen oikeastaan tarkoittaa, ei kuitenkaan päästy aivan yksimielisyyteen. Piispa Jari Jolkkonen peräänkuulutti toimimista yhteisönä:

”Erimielisyytemme keinoista ei saisi johtaa siihen, että olemme erimielisiä itse tehtävästä, joka on meille Jumalan antama.” (Tästä koko puheenvuoro.)

Evankeliointi sanana on ajassamme hankala. Se assosioituu liian helposti kolonialistiseen historiaan ja voi viedä ajatukset yksittäisen julistajan henkilökeskeiseen ja käännyttävään otteeseen, jossa julistajan käsitys itsestään lähestyy jo Jumalan ja ihmisen välistä vaihtopenkkiä.

Evankeliointi, joka ei ota huomioon ihmistä, ympäristöä, vähemmistöjä ja sitä, että evankeliumi on ilosanoma juuri saajalleen, ei ole tehtävän mukaista evankeliointia ja pahimmillaan vääristää sanomaa Kristuksesta.

Tehtävänkuvasta

Yhteinen tehtävä ja yhteinen työ ei ole helppoa. Jokaista tarvitaan, jokaisella on yhtä lailla lahjana saadun uskon seurauksena tehtävänsä. Evankeliumin omistajuus on vain Jumalalla itsellään. On erotettava toisistaan tehtävä ja tehtävän toteuttajat.

Pyhästä Hengestä puhuminen tuntuu kaiken kaikkiaan olevan vaikeampaa meidän toimintaympäristössämme kuin Johanneksen – monissa asiakirjoissa Pyhä Henki mainitaan vain Isän ja Pojan yhteydessä. Seurakunnan elämässä Pyhään Henkeen viitataan varmimmin evankeliumitekstiä selittäessä, jumalanpalveluselämässä tai seurakunnan historiaa rippikoulussa opettaessa.

Pyhä Henki tekee silti työtään tässäkin ajassa. Se synnyttää uskon, vahvistaa sitä ja lopulta johdattaa meidät armon äärelle. Evankelioimistehtävämme edellytys on ymmärtää asemamme Jumalan antaman tehtävän edessä. Vaikka olemme Kristuksen seuraajia siinä mielessä, että olemme jokainen saaneet tehtävän, emme ole Kristuksen seuraajia siinä mielessä, että voisimme täyttää Hänen tai Pyhän Hengen paikan.

Evankeliumin vieminen maailmassa on ihmisen kokoinen tehtävä, mutta evankeliumin sisältö ja sen vaikutus ovat Jumalan lahjaa.

Rauhasta voimana

Evankeliumitekstissä Jeesus muistuttaa:

”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.”

Rauhalla on koko kevään ajan ollut erityisen korostunut merkitys. Se tarkoittaa sodan keskellä eläville ja sen edessä voimattomina katsoville ihmisille turvaa, pahan vastakohtaa tai ainakin hengähdystaukoa hirveän todellisuuden keskellä.

Voimme edistää rauhaa monin eri tavoin ja etsiä sitä yhdessä.

Jeesuksen tarkoittama rauha ei kuitenkaan liity ihmisluontoon tai sen aiheuttamiin sotiin. Jumalan rauha on jotain suurempaa, taivaallisen ja maallisen rajat ylittävää. Se on kuin heikoilla olevan rauhantilan vastakohta, jota ihminen ei voi horjuttaa vaan ainoastaan vastaanottaa.

Jumalan rauhan vakuutusta me tarvitsemme erimielisyyksien, kriisien ja kaikenlaisten ihmisten keskellä, ympäristöissä, vähemmistöissä ja kirkolliskokouksessa. Jumalan rauhan varaan me saamme jättää koko elämämme. Sen varassa me saamme täyttää myös evankelioimistehtäväämme.

On meistä kiinni, teemmekö sen passiivisina ja riitaisina yksilöinä vai suostummeko yhteiseen tehtävään toisiamme kuunnellen, pysähdymmekö oppimaan toisiltamme ja luotammeko Pyhän Hengen toimintaan.

Kirkon lähetystyönkeskus on koonnut evankelioimissivun, jolla voit selata asiakirjoja ja pohtia evankelioimisen näkökulmia. Sivu päivittyy evankelioimistyön vahvistuessa kirkossa. Evankelioiminen – evl.fi

Artikkeli Oman rauhani minä annan teille julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina meitä kutsutaan sekä yksilöinä että yhteisönä sitoutumaan iloisin mielin Pyhän Hengen tapoihin toimia. Pyhä Henki vahvistaa erilaisista marginaaleista tulevia ihmisiä itsenäisinä toimijoina heidän etsiessään oikeudenmukaisuutta ja arvokkuutta. Pyhän Henki antaa meille voiman ja rohkeuden (Apt. 1:8; Apt. 4:31)

“Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan. ” (Matt. 5:6)

Kysymykset:

1. Miltä näyttää elämä, jossa on iloa?
2. Keitä ovat marginalisoidut ihmiset siellä, missä sinä asut?
3. Mitä tarkoittaa se, että jollakulla on ”toimijuus”?

Arushan konferenssin aikana kuultua

“Olen köyhä, epäsuosittu ja sorrettu. Mutta olen Jumalan arvokas lapsi, hänen kuvaksensa luotu. Minulla on toimijuus ja ääni, olen arvokas ja vapaa! Olen vapaa, koska elän ja kuljen Hengen voimassa. Olen vapaa, ja täynnä iloa vien eteenpäin Jumalan hyvää sanomaa ja toivoa Kristuksen opetuslapsena, joka marginaaleista käsin muuttaa maailmaa. Kiitos Jumalalle!”

“Yksi suurista riskeistä muutoksesta puhuttaessa on muutoksen ymmärtäminen keinotekoisella tavalla. Meidän ei pitäisi pudota siihen ansaan, että tarkastelemme ainoastaan parantuneita tuloslukuja, tehokkaampaa evankeliointia, korkeampia osallistumislukuja tapahtumiin, parempaa mainetta, suurempaa budjettia ja niin edelleen. Tämä ei ole muutosta sanan perimmäisessä merkityksessä. Meitä kutsutaan muutokseen, joka on Jumalan antamaa ja Jumalasta lähtöisin.

Se tarkoittaa muutosta jaetun yhteisen hyvän edistämiseksi, mikä koskettaa jokaista Jumalan rakastamaa ihmistä. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitää keskittyä Jumalan kuvaksi luotuun ihmiseen kokonaisuutena. Se tarkoittaa muutosta parempaan siten että meidän ihmisten moninaisuus kaikilta osin otetaan huomioon. Se tarkoittaa muutosta kaikissa paikoissa ilman että ketään jätetään ulkopuolelle. Näin todetaan myös YK:n kestävän kehityksen tavoitteissa, joihin sitoudumme ja joita pidämme Jumalan tahtoman muutoksen mukaisina. Meillä on vastuu koko luomakunnasta. Se maailma, jossa meidät on kutsuttu toimimaan Jumalan opetuslapsina, on tämä maailma. Se on meidän kotimme – niin lähellä kuin globaalissa merkityksessä -, ainoa koti, joka meillä on.”  Olav Fykse Tveit, Kirkkojen maailmanneuvoston pääsihteeri

“Marginaalit, jotka todellisuudessa pitävät sisällään ihmiskunnan enemmistön, ovat meidän sitoutumisemme keskiössä. Valta ihmiskunnassa on alle 1 %:n käsissä. Luonnonvarat tuhoutuvat, kun niitä käytetään alle 10 %:n ylenpalttisen elintason ylläpitämiseen samanaikaisesti, kun lähes puolet ihmiskunnasta kärsii köyhyydestä. Meidän pitää kysyä itseltämme tänään missä elämä on?”

Omaa pohdintaa

Arushan viesti haastaa meitä jokaista vahvasti toimimaan marginalisoitujen ihmisten hyväksi. Marginaaleja on monenlaisia, myös meidän yhteiskunnassamme. Mutta miten tunnistaa nämä marginaalit?

Arushan pohdinnoissa avainkäsitteeksi nousee toimijuus. Toimijuus tarkoittaa sitä, että ihmisellä on mahdollisuus puhua omasta puolestaan ja pyrkiä edistämään hyvän toteutumista omassa elämässään. Jokaisen ihmisen toimijuuden vahvistuminen nähdään tässä tekstissä Pyhän Hengen lahjana!

Marginaalissa ovat ne ihmiset, joilta toimijuus puuttuu. Keitä ovat ne, jotka meidän yhteiskunnassamme eivät saa ääntään kuuluviin eivätkä pysty puolustamaan omia oikeuksiaan? Juuri näitä ihmisiä kristittyjä kutsutaan tukemaan ja auttamaan – ei pysymään hiljaa ja kiltisti sivussa, vaan löytämään oma ääni.

Huolestuneena luin tuoretta tutkimusta, jossa todettiin, että köyhien perheiden lapset Suomessa eivät usko omiin mahdollisuuksina menestyä elämässä läheskään niin paljon kuin paremmin toimeentulevien perheiden lapset. Miten voisimme vahvistaa ja rohkaista ihan jokaista lasta uskomaan omiin mahdollisuuksiinsa ja kykyihinsä?

Aiemmin hiljennettyjen ja vaiennettujen oman äänen löytäminen merkitsee myös sitä, että me etuoikeutetutut joudumme luopumaan omasta vallastamme ja jakamaan sitä. Arushan viesti haastaa meidät etsimään ja pitämään kiinni ei vain omista etuoikeuksistamme ja parhaastamme, vaan toimimaan kaikkien yhteisen hyvän edistämiseksi.

Arushan viestissä nousee vahvasti esiin myös kestävä kehitys ja huoli maapallon tulevaisuudesta. Isojen koko maapallon elämää uhkaavien kriisien kuten ilmastonmuutoksen edessä ei tarvitse vaipua epätoivoon. Pyhä Henki vahvistaa ja rohkaisee meitä aktiiviseen toimintaan koko luomakunnan parhaaksi. Meillä ei ole muuta kotia kuin tämä planeetta.

Rukous

Rakastava Jumala. Me kiitämme sinua elämän lahjasta kaikessa sen moninaisuudessa ja kauneudessa. Herra Jeesus Kristus, ristiinnaulittu ja ylösnoussut, me kiitämme sinua siitä, että tulit etsimään eksyneitä, vapauttamaan sorretut, parantamaan sairaat ja käännyttämään itseensä keskittyneet. Pyhä Henki, me iloitsemme siitä, että sinä itse hengität maailman elämässä ja olet tullut sydämiimme. Koska elämme Hengessä, me voimme myös kulkea Hengessä. Anna meille uskoa ja rohkeutta ottaa ristimme ja seurata Jeesusta – tulla oikeudenmukaisuuden ja rauhan pyhiinvaeltajiksi omassa ajassamme. Kansasi siunaukseksi, koko maapallon parhaaksi ja sinun nimesi kunniaksi, Herramme Kristuksen kautta. Aamen. 

Elina Hellqvist
Uskontojen kohtaamisen asiantuntija

Artikkeli Pyhä Henki rohkaisee aktiiviseen toimintaan ja oman äänen käyttöön julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Yksikään palvelija ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän on liittynyt toiseen, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa. (Luuk. 16:13).

Saamme olla Jeesuksen opetuslapsia yksilöinä ja kristittyjen yhteisön jäseninä. Jumala on oikeudenmukaisuuden, rakkauden ja armon Jumala. Häntä me palvomme, emme tämän päivän erilaisten markkinajärjestelmien jumalia.

Arushan konferenssin aikana kuultua

”Kohtaamme nykyään monenlaisia keisareita ja heidän uusia henkilöitymiään. Elämme aikaa, jolloin luodaan uusia `pieniä valtakuntia`, jotka toimivat samanhenkisesti maailmanlaajuisissa puitteissa.”

”Pyhä Henki auttaa meitä ymmärtämään, mistä uskossa on kysymys ja mikä on meidän vastuumme maailmassa. Hän auttaa meitä esittämään kriittisiä kysymyksiä elämäntapaamme ja kulttuuriamme kohtaan. Todelliset elämäntarinat johtavat meitä tajuamaan arjen olosuhteiden merkityksen siitä, mitkä mahdollisuudet ja epäonnistumiset liittyvät kulttuuriin, talouteen ja politiikkaan.”

”Tarvitsemme kirkkojen evankelioimistoiminnassa sellaisia muutoksia, jotka ottavat vakavasti huomioon teologian ja ympäröivän yhteiskunnan. Kaiken perustana on Jumalan kolminaisuus, koska evankeliointi ei ala vain Jeesuksesta. Pikemminkin evankeliointi lähtee aina Isästä, tulee ilmi ihmiseksi tulleessa Jeesuksessa ja saa täyttymyksen Pyhän Hengen kautta. Näin evankelioiminen ymmärretään kristillisen uskon kokonaisuudessa eikä vain julistuksena Jeesuksesta Kristuksesta.”

Omaa pohdiskelua

Jeesuksen seuraajien ja Jumalan työtoverien ilo on olla kahden maailman kansalaisia, taivaan ja tämän näkyvän maailman. Jumalan valtakunta voi olla jo tässä ajassa.

Mitä teemme tai ajattelemme, katseemme saa olla koko ajan kohti uskon alkajaa, kolmiyhteistä Jumalaa. Meiltä ei odoteta oikeastaan mitään muuta kuin Jumalan mielen mukaista elämää, ei suorituksia vaan ainoastaan täyttä ja vapaata elämää.

Mitä kolmiyhteinen Jumalan odottaa meiltä? Sitä, että otamme hänen tarjoamansa lahjan vastaan täysimääräisesti emmekä kavenna Jumalaa omiin pieniin ympyröihimme. Emme kutista Jumalaa sopivaksi vain omiin käsityksiimme. Evankeliumi saa murtaa uutta luovalla tavalla käsityksemme, ennakkoluulomme ja halumme olla oikeassa.

Rauhan ja oikeudenmukaisuuden kysymyksissä saamme toimia Jumalan rakkauden viestijöinä. Meille ihmisarvo ja ihmisoikeudet ovat luovuttamattomia asioita, koska elämämme on Jumalan luomaa. Olemme Jumalan kuvia.

Sydämemme saa olla kiinnitettynä siihen varmuuteen, että kolmiyhteinen Jumala johtaa meitä ja koko maailmaa eikä hylkää ketään. Me olemme Jumalalle rakkaita. Siksi saamme ilolla ja rohkeasti kertoa tästä varmuudesta aina ja kaikkialla. Jumala on kanssamme ja hän siunaa sen työn, mitä teemme hänen nimessään.

Rukous

Rakastava Jumala, kiitos siitä, että Isänä ja Poikana ja Pyhänä Henkenä olet aina kanssamme ja johdatat. Anna meidän kuulla sinun pyhää tahtoasi ja elää tahtosi mukaan kaikille ihmisille ja koko maailmalle siunaukseksi.

Auta meitä näkemään ne virheet, joihin jatkuvasti lankeamme itsekkyytemme tähden. Auta meitä näkemään se epäoikeudenmukaisuus, mikä vallitsee maailmassa. Ja auta meitä tekemään sinun rakkautesi mukaisia tekoja kaikkialla, sinulle kunniaksi.

Kuule meitä pyhä kolmiyhteinen Jumala. Armahda ja auta meitä. Aamen.

Jaakko Rusama
johtaja
Kirkon lähetystyön keskus

Artikkeli Meillä on kolmiyhteinen Jumala julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Pian koittaa helluntaiaika, joka kertoo laajemminkin kristillisen seurakunnan ja kirkon syntymästä. Kirkko ei ole mikään yhdistys tai vain saman mielisten ihmisten yhteenliittymä. Seurakunta ei muodostu jonkin yhteisen harrastuneisuuden ympärille, vaan sen synnyttää Pyhä Henki.

Helluntaiepistolassa (Ap.t. 2: 1-13) kerrotaan, miten Jeesuksen seuraajia ja hurskaita juutalaisia oli tullut yhteen eri puolilta silloista tunnettua maailmaa, ja Jumalan Henki laskeutui heidän päällensä tulenliekkien tavoin. Kielimuurit saivat väistyä ja paikallaolijat saivat ihmetellen todeta: ”Me kaikki kuulemme heidän julistavan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja.”

Tämä näkökulma antaa hyvät perusteet myös meidän seurakunnillemme. Kuusankoskella tarvittiin 100 vuotta sitten pappia, joka osasi puhua ymmärrettävästi paikkakunnan tehdastyöläisille. Ja aikoinaan Iitissä tarvittiin tukea kristilliseen elämään reunamailla, missä viranomaiset eivät juuri muuten liikkuneet.

Toivon, että seurakunnissamme saa edelleen kaikua sanoma Jumalan hyvyydestä, rakkaudesta ja suurista teoista. Iitin kirkkopitäjän syntymäpäivää vietetään kesäkuun 2. päivänä. Juhlajumalanpalveluksena toteutetaan Lasse Heikkilän johdolla Suomalainen messu, yhdessä paikallisten laulajien ja Valkia-pelimanniryhmän kanssa. Sen jälkeen kokoonnumme kauniissa kirkonkylässämme kaikenikäisille tarkoitettuun kansanjuhlaan.

Artikkeli Seurakunnan syntymäpäivä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Ollaan yhdessä ja nautitaan matkanteosta kaikessa rauhassa. Reitin varrelle osuu yllättävän kauniita järvimaisemia, sanoo tapahtumaa järjestävä pastori Seppo Hautalahti.

Hän itse tunnustaa ajavansa reittiä usein autolla, jolloin kauneusarvot jäävät helposti huomaamatta.

Matka starttaa Taulumäen kirkolta ja jatkuu Palokan kirkon kautta Tuomiojärven rantaan. Kirkoilla on lyhyet hartaushetket ja Tuomiojärvellä lisäksi päätöspiknik.

– Suuria mäkiä matkan varrelle ei osu, ihan on inhimillinen reitti, Hautalahti lupaa.

Matkaseurana Martti

Tapahtuma on osa reformaation merkkivuotta. Pyöräily osuu helluntaihin, joka on kirkon syntymäpäivä, Pyhän Hengen vuodattamisen päivä. Pysähdyspaikkojen hartaushetkissä perehdytäänkin aluekappalainen Eivor Pitkäsen johdolla Martti Lutherin opetuksiin Pyhästä Hengestä.

– Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaan, pyhittänyt ja säilyttänyt minut oikeassa uskossa, Luther opettaa Vähässä katekismuksessa.

– Pyhä Henki vaikuttaa seurakukunnassa niin, että voimme olla Jumalan lapsia, Hautalahti summaa.

Mutta mitä tekemistä pyöräilyllä on helluntain kanssa?

– Raamatussa Pyhää Henkeä verrataan tuuleen. Tuuli puhaltaa missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä mistä se tulee ja minne se menee. Kun pyöräilee, niin kyllähän siinä tuulet korvissa puhaltaa, Hautalahti naurahtaa.

– Hengen tuulissa mennään.

Riparilaiset joukon jatkona

Pyöräilypyhiinvaellus järjestetään nyt neljättä kertaa. Ensimmäisen kerran tapahtuma ajoittui pyöräilyviikon päätteeksi, mikä istuu hyvin ympäristödiplomiseurakunnalle. Aiempina vuosina matkaan on polkaissut parikymmentä pyöräilijää.

– Nyt osallistujia on tiedossa enemmän, sillä mukaan lähtee rippikouluryhmä Keltinmäestä, Hautalahti toteaa.

– Viime kerralla saatiin vettä niskaan. Ilmoista ei voi tietää, mutta sään takia ei jätetä leikkiä kesken.

Artikkeli Hengen tuulissa mennään julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.