Oppilaitospappina pyörin kahvin kanssa kampuksilla, mutta jos haluat sopia aikaa, niin jutun lopusta löydät yhteystiedot. Toimii niinkin, että laitat Instassa DM, ja sovitaan chattiajat.

Toivon, että puhut siitä aiheesta, mikä on sulle tärkeää. Ei siitä, mistä ajattelet, että minun kanssani pitäisi ehkä puhua. Jos taloudelliset asiat painaa, niin etsitään ratkaisuja. Jos tuntuu, ettei sulla ole kaikki hyvin, niin jutellaan. Jos on tapahtunut jotain, niin voit puhua sen pelkäämättä auki (vaikka se olisi hankalaa). Tai olisiko sinusta kivempi puhua vertaisryhmässä, missä olisi suunnilleen samanikäisiä? Laita toivetta.

Kouvola on yllättänyt minut – ja ehkä se yllättää sinutkin? Kouvolasta löytyy paljon harrastuksia ja mahdollisuuksia tehdä uusia asioita. Lisäksi, jos haluat tutustua uusiin ihmisiin, niin Kouvolassa voit tulla mukaan sekä nuorten toimintaan että nuorten aikuisten toimintaan. Sinun ei tarvitse määrittää itseäsi mihinkään vakaumukseen, mutta meillä on tilaa pohtia elämää ehkä syvemmältäkin kantilta.

Ota yhteyttä oppilaitospappiin:

Marja Juntunen (Eduko, XAMK, LUT)
marja.juntunen(at)evl.fi
040 648 3860
Instagram: @Oppilaitospappi_Marja
TikTok: @Oppilaitospappi_Marja

Seuraa somessa:
Nuoret aikuiset (18–39-vuotiaat): @Betoniankkuri

Marjan vinkit: Ole rohkea ja etsi!

Etsi uusia paikkoja: Kulje metsässä, poluilla ja tsekkaa yksityiskohtia, tuoksuja. Miltä asiat tuntuu käsissä? Ota kengät hetkeksi pois jalasta, kun maassa on syksyn lehtiä ja nurmikossa on aamukasteen jäljiltä kuuraa. Hengittele luomakunnan keskellä. Mikä on Pyhää ja hyvää just sun elämässä?

Etsi uusia juttuja: Tsekkaa ilmoitustauluja ja googlaa ”nuoret kouvola” ja ”ilmainen harrastus kouvola” Käy vaikka yksittäinen kurssi tai ilta. Tai jos löytyy hyvää porukkaa, niin ”jatkoon”?

Etsi uusia ihmisiä: Kaupungissa on useita paikkoja, joissa tavata uusia ihmisiä, jotka voi olla yllättävän fine – ja nämä kaksi edellä olevaa etsimisjuttua voi täydentyä sitten ihan itsekseen?

Tulos: Siellä voi olla yllättävän kivaa, voi olla ihan ihme juttu tai ”nähty on”. Ole rohkea ja etsi, mikä tuntuu sun omalta jutulta.

Artikkeli Opiskelijoiden syksy julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

En voi ratkaista
ihmisten ongelmia, mutta
voin tarjota niihin ehkä
uuden näkökulman.

Yksinäisyys on Mäkisen mukaan yksi iso syy siihen, että opiskelija hakeutuu auttajan puheille.

– Se on melkein kuin pandemia. Tuntumani on, että ihmiset sinnittelevät yksin liian kauan.

On vaikea lähteä pyytämään apua, koska helposti koetaan, että vika on itsessä. Uudessa ympäristössä yhteys muihin ei ole itsestään selvää, eikä tuttua tukea ole saatavilla.

Hengellinen ulottuvuus tulee Mäkisen mukaan esiin noin puolessa keskusteluista, ja aina vastaanotolle tulleen aloitteesta. Usein hengellisyys lomittuu pohdintaan elämän merkityksellisyydestä. Mäkinen haluaa vahvistaa armollista käsitystä Jumalasta ja uskoa toivoon, jonka lähde on ihmisen ulkopuolella.

Opiskelijapappi tekee yhteistyötä yliopiston monien toimijoiden kanssa. Hän kuuluu esimerkiksi yliopiston hyvinvointitiimiin sekä kriisityöryhmään. Mäkinen menee mieluusti mukaan muiden toimijoiden järjestämiin tapahtumiin, kun hänet kutsutaan. Hiljattain hän vieraili perheellisten opiskelijoiden vertaisryhmässä.

Joskus papilta odotetaan tilaisuuksissa neutraalia läsnäoloa, joskus taas toivotaan nimenomaan hengellistä viestiä. Mäkisen mukaan on tärkeää etukäteen sopia kutsujan kanssa odotuksista, ettei tule ikäviä yllätyksiä.

Iloisesti Mäkistä on yliopistossa yllättänyt esimerkiksi kiinnostus virsilauluihin sekä toive rukouksesta papin kanssa ja yhteisten asioiden puolesta, mikä on koettu merkitykselliseksi.

Miika Mäkinen muistuttaa, että hänen vastaanotolleen saavat tulla myös yliopiston työntekijät.

– Olen kaikkia varten. Kaikki ovat tervetulleita vastaanotolleni. Se löytyy Seminaarinmäeltä Fennicum-rakennuksesta.

Tiesitkö?
• Bongaa pappi! on seurakunnan tapahtuma Yläkaupungin yössä.
• Papit liikkuvat perjantaina ja lauantaina 17.–18.5. kello 18–22.
• Papin voi bongata kadunvarressa, baarissa tai muualla yläkaupungilla. Hänet tunnistaa papinkauluksesta eli valkoisesta sokeripalasta kauluksessa. Seurakunnan papeista on tapahtumassa mukana ainakin Juho Kamula, Satu Konsti, Miika Mäkinen, Katja Räsänen ja Seppo Wuolio.
• Papin kanssa voit keskustella luottamuksellisesti omista asioistasi tai jutella niitä näitä.
• Miika Mäkinen toimii oppilaistopappina yliopistolla. Hänelle voi varata tapaamisen verkossa osoitteessa jyvaskylanseurakunta.fi/oppilaitospappi/yliopisto tai ottamalla yhteyttä valitsemallaan viestimellä.

Artikkeli Syttyvätkö silmät, helpottuuko hengitys? julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Miten korona ja Ukrainan sota ovat näkyneet nuorten hyvinvoinnissa?
Aika rajusti. Kun korona-aika alkoi, ja kaikki suljettiin, muutos oli jyrkkä. Poikkeustilanne aiheutti paljon yksinäisyyttä ja jaksamishaasteita. Ukrainan sodasta puhutaan paljon, sillä yliopistoyhteisö on todella kansainvälinen. Puheissa nousee usein esiin sodan ja rauhan tematiikka.

Millaiset asiat opiskelijoita huolettavat?
Opiskeluaika on suurten elämänmuutosten aikaa, ja muutokset herättävät kysymyksiä. Opiskellessa haetaan myös elämälle suuntaa, ja se synnyttää usein perusteellista pohdintaa siitä, mihin suuntaan kannattaisi lähteä kulkemaan.

Missä asioissa oppilaitospapin puoleen voi kääntyä?
Kaikissa asioissa, sitä ei ole haluttu rajata tiettyyn spesialiteettiin. Keskustelut käsittelevät usein opiskelua, jaksamista, ihmissuhteita tai uskonasioita.

Pitääkö papin kanssa puhua uskosta?
Ei välttämättä, sillä keskustelua käydään täysin ihmisen omista tarpeista ja intresseistä käsin. Puhuminen uskosta papin kanssa on mahdollisuus. Usein käykin niin, että ensin puhumme muusta, ja yllättäen minulta saatetaankin kysyä hengellinen kysymys.

Miten usko ja tiede sopivat yhteen?
Tähän kysymykseen on vastattu monella tavalla, ja vastataan edelleen. Pitkän kristillisen tradition mukaan usko ja tiede sopivat yhteen hyvin, toisiaan poissulkematta. Tiede ja usko muodostavat yhdessä laajemman käsityksen tästä todellisuudesta. On kuitenkin tärkeää tuntea uskon ja tieteen väliset konfliktit. Niitä ei tule ohittaa kevyesti.

Mikä työssäsi on haasteellista?
Riittämättömyyden tunne itsensä kanssa. Ihmisten kysymykset elämästä eivät ole mitenkään kevyitä, ja työ on siksi jatkuvaa haastetuksi tulemista. Kysymys, jonka pappi kohtaa usein, liittyy Jumalan olemassaoloon, ja se onkin ihmiskunnan historian haastavin kysymys.

Mistä asioista iloitset omassa työssäsi?
Iloitsen kohtaamisista, sopivasta haasteellisuudesta sekä siitä, että saan omalla tavallani olla evankeliumin palveluksessa. Parhaansa tässä saa ja pitää yrittää, mutta kaikkein ratkaisevinta ei kuitenkaan ole se, mitä itse ehdin ja pystyn. Iloitsen siitäkin.

Lukuvuoden huippukohdat näkökulmastasi?
Yksi huippukohta on heti lukuvuoden alussa ja siihen liittyvissä aloitusjuhlallisuuksissa, joihin kuuluu muun muassa avajaisjumalanpalvelus. Tulevan lukuvuoden keväällä Jyväskylän yliopistossa järjestetään tiedekuntien yhteinen promootio, joka on varmasti koko yliopistoyhteisölle tärkeä kohokohta.

Seurakuntavaalit järjestetään marraskuussa. Miksi opiskelijan kannattaa äänestää?
Äänestämällä voi vaikuttaa siihen, mitä omassa seurakunnassa tapahtuu, miten eri toiminnot järjestetään ja mitä olisi tärkeää kehittää. Nyt ei äänestetä siitä, mihin uskotaan, vaan siitä, keiden haluaisi olla päättämässä seurakuntamme asioista ja tulevaisuuden askelista.

Artikkeli Yliopistolla kysytään vaikeita julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Iidalla ei ollut selkeää unelmaa tulevaisuuden ammatista, ja hänen suunnitelmanaan oli pitää välivuosi lukion jälkeen.

– Valitsin hakuoppaista sopivimman tuntuiset alat, enkä valmistautunut pääsykokeisiin. Sitten sainkin tiedon, että olen saanut opiskelupaikan suoraan ylioppilastodistuksen arvosanoilla, Iida naurahtaa.

– Mutta vaikka olinkin jo asettunut ajatukseen välivuodesta, toivon alan imaisevan mukaansa. Onhan osoitus sen kiinnostavuudesta, että olen sen valinnut ja tänne hakenut.

Muutossa Hämeenlinnaan auttoivat äiti Elisa ja Iidan kolme sisarta Aino, Kaisa ja Eedla. Uusi asunto Visamäessä pantiin tyttöporukalla kuntoon ja aikaa jäi myös aurinkoisen viikonlopun viettoon yhdessä. Iida jäi viikoksi yksin Hämeenlinnaan, opinnot eivät olleet vielä alkaneet.

– Oli ihana ilma. Tutustuin ympäristöön pyöräilemällä paljon ja hommasin kirjastokortin. Tykkään ottaa omaa rauhaa, ja siksi yllätyin, että niin pian tuli yksinäinen olo. Päivissä ei ollut vielä opintojen tuomaa rutiinia ja sisältöä, piti keksiä mitä vielä voisin tehdä. Oli vähän ahdistavaakin nähdä oma sänky ja piironki opiskelijakämpässä, katsella tuttuja tavaroita vieraissa kaapeissa, Iida kuvailee.

Oli vähän ahdistavaakin nähdä oma sänky ja piironki opiskelijakämpässä, katsella tuttuja tavaroita vieraissa kaapeissa.

Kaikki Iidan läheiset ystävät pitävät välivuotta ja asuvat Oulun seudulla. Hämeenlinnassa ja lähistöllä ei ole entuudestaan tuttuja ihmisiä.

– Olemme puhuneet, että sen sijaan minun luokseni voi tulla, Hämeenlinna on myös hyvä paikka tehdä helposti retkiä lähikaupunkeihin.

Pienet pyhiinvaellukset

Luonnossa ikänsä liikkunut Iida lähestyy uutta kotikaupunkiansa ulkoilureittien kautta. Oppilaitostyön pastori Jaana Lehtonen on suunnitellut opiskelijoille tapahtumia, joissa tutustutaan Hämeenlinnan kauniiseen luontoon ja ulkoilumaastoihin. Lehtonen on myös liikunta-agentti, jonka vastuualueena on kartoittaa ja kehittää seurakunnan tarjoamia liikuntamahdollisuuksia.

– Kunnioitamme Jumalan luomistyötä huolehtimalla itsestä, omasta hyvinvoinnista sekä nauttimalla luonnon tarjoamista mahdollisuuksista, Jaana kertoo.

Joka kuun viimeinen torstai Jaana ohjaa pienen pyhiinvaelluksen Ahveniston kauniissa kansallispuistossa.

– Tarkoitus on päästää metsälenkillä irti arjen kiireistä, keskittyä etsimään pyhän kokemusta ja Jumalan läsnäoloa. Kävelyn aikana on tarjolla erilaisia harjoitteita, joista lempparini on keskittyä kuuntelemaan luonnon ääniä sen sijaan, että kuuntelisi pään sisäisiä vaatimuksia.

Vaelluksen lopuksi on mahdollisuus keskusteluun ja yhteiseen rukoukseen, mutta Jaana korostaa, että kenelläkään ei ole mitään velvoitetta kertoa muille ajatuksistaan.

Keskitymme kuuntelemaan luonnon ääniä pään sisäisten vaatimusten sijaan.

Iida tuumii, että voisi hyvinkin tulla mukaan luontoretkille, koska se on hänelle tuttua ja mieluista toimintaa, mutta alue on vielä vieras.

– Nautin luonnossa kävelystä ja mietiskelystä niin yksin, kuin yhdessä toisten kanssa. Näissä tapahtumissa olisikin mahdollisuus molempiin: voi kulkea rauhassa itsekseen omien ajatusten kanssa, mutta myös tutustua muihin ja jakaa ajatuksia. Sellaista rentoa yhdessäoloa ja luonnosta nauttimista. Tällaisten tapahtumien kautta voisi mahdollisesti tavata muita samanlaisessa elämäntilanteessa olevia.

Opiskelijoiden oma pappi

Iida vinkkaa, että opiskelijan asunnon nurkassa on pakastin, jonne hän lapsesta saakka kotimetsässä marjassa käyneenä toivoisi talteen luonnon antimia. Jaana innostuu välittömästi.

– Loistava idea, voimme ottaa ohjelmaan myös marja- ja sieniretket! Toivon, että sinä ja monet muut löytäisivät tiensä näihin juttuihin ja että järjestämäni toiminta on sellaista, mitä opiskelijat toivovat, hän sanoo.

Opiskelijapappi toivoo myös, että opiskelijat kokevat hänet helposti lähestyttävänä ja ottavat herkästi yhteyttä kaivatessaan keskustelukumppania. Opiskelijapappi on vaitiolovelvollinen ja hän auttaa kaikkia uskontokunnasta riippumatta.

– Usein keskustelun teemoja ovat jaksaminen, yksinäisyys, ihmissuhteet ja hengelliset asiat. Mutta minulta voi kysyä myös vaikkapa vinkkejä asioiden hoitoon tai harrastusmahdollisuuksiin Hämeenlinnassa, Jaana rohkaisee.

– On hyvä, että opiskelijoilla on oma pappi. Silloin tulee ihan varmasti paljon helpommin otettua yhteyttä, jos jokin asia vaivaa, Iida toteaa.

”Nähdään metsässä”, Iida ja Jaana hymyilevät toisilleen haastattelun päätteeksi.

Artikkeli Opiskelupaikkakunta haltuun luontoreittien kautta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Oppilaitospapin puoleen voi kääntyä, jos kokee elämässään ongelmia tai haluaisi jutella jollekulle. Keskustelut käydään luottamuksellisesti. Opiskelijan käynnistä ei jää merkintää rekisteriin, pappi ei pidä kirjaa käyneistä. Tämä on Niemisen mukaan merkittävä asia, sillä se laskee kynnystä ottaa yhteyttä.
– Voidaan pelätä, että merkintä saattaisi leimata tai haitata elämää myöhemmin. Siksi kynnys papin kanssa jutteluun on matalampi kuin lääkärin tai psykologin kanssa, Nieminen pohtii.
Hän kuvailee oppilaitospapin arkea kristillisen perinteen ja nyky-yhteiskunnan rajapinnalla tasapainotteluksi ja elämän syvyydestä kumpuavaksi hyvinvoinnin edistämiseksi.
– Seremoniallista edustamista eli messujen pitämistä on vähän, ja arkista tavallisten ihmisten tapaamista paljon. Se sopii minulle.
”Tavallisella ihmisellä” Nieminen yrittää kuvailla sitä, että hänen asiakkaistaan monet eivät ole kirkon ydinporukkaa, jumalanpalveluksissa aktiivisesti käyvää väkeä.
– Tässä työssä on paljon hyviä puolia. Tämä on ihmisläheistä hommaa ja jokainen päivä erilainen. On mukava, kun joutuu jatkuvasti opiskelemaan uusia juttuja, kuten esimerkiksi tutustumaan eri uskontoihin, Nieminen kertoo.
Mitä opiskelijat sitten papille juttelevat? Nieminen jakaa ongelmat kolmeen: Ensimmäinen on sisäiseen hyvinvointiin eli omaan itseen kohdistuvat kysymykset. Toisena tulevat sosiaaliset kysymykset kuten parisuhde ja muut ihmissuhteet. Kolmas alue on elämän syvemmän perustan pohdinta.
– Aluksi kartoitetaan opiskelijan elämäntilannetta. Mistä hän on tulossa ja minne menossa, mikä tuottaa iloa elämään ja mikä taas murheita, Nieminen selittää.
– Vastaukset ovat lopulta ihmisellä itsellä sisällään, minä vain autan niiden etsimisessä kuuntelemalla ja kysymyksiä esittämällä, hän jatkaa.
Yleisiä pulmia nuorille ovat yksinäisyys ja elämän tarkoituksen etsiminen. Papin tehtävä on ikään kuin pysäyttää miettimään tai tukea kriisin hetkellä.
– Loppujen lopuksi kaikki etsivät samoja asioita eli elämän tarkoitusta, maailmankatsomuksesta riippumatta, Nieminen pohtii.

Hieman yllättävää on, että uskonnollisuus tulee kuulemma harvoin tapaamisissa esille. Papin työpöydällä ei näy myöskään Raamattua, ja sitä harvoin luetaan tapaamisten aikana.
– Minä en kysy, kuuluuko joku kirkkoon vai ei. Kaikki ovat tervetulleita, Nieminen selittää.
Oppilaitospapilla on pitkä perspektiivi nuorison tilaan ja heidän hyvinvointiinsa. Niemisen mukaan taloudelliset kysymykset ovat korostuneet tällä vuosikymmenellä, kun jaossa on ollut niukkuutta ja leikkauksia.
Hän voi vahvistaa omalta osaltaan myös uutisista tutun, ikävän kehityskulun – nuoret kipuilevat entistä enemmän.
– Opiskelu- ja tukiaikaa on rajattu, opintotukia leikattu, alan vaihtaminen ja työn löytäminen on hankalampaa kuin aiemmin. Vaatimustason nousu yleisesti ottaen yhteiskunnassa näkyy, Nieminen analysoi.
Opiskelijoiden hyvinvointiin on toisaalta panostettu entistä enemmän luomalla tukiverkkoja ja hyvinvointipalveluja.
– Meillä on henkilökohtaisia opinto-ohjaajia, hyvinvoinnista vastaavia opettajia sekä tutor-oppilaita, eli varsin laaja auttajien verkosto opiskelijoiden tukena, Nieminen sanoo.

Artikkeli Kaikki etsivät samoja asioita julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.