Alvar Aallon suunnittelema helmi, Aalto-keskus, Seinäjoen keskustassa on rakennettu vuosina 1957–1987. Ensimmäisenä, vuonna 1960, on valmistunut kaunis ja rakastettu Lakeuden Risti, joka on tunnettu erityisesti 65 metriä korkeasta kellotornistaan.

Aikaa nähneen Aalto-keskuksen kunnostustyöt ovat jatkuneet jo vuosia. Seinäjoen seurakunnan Aalto-kokonaisuuden remontti on vaiheistettu neljään eri vaiheeseen, jotta vältytään pitkiltä väistötilatarpeilta.

Yksi osa merkittävää arkkitehtonista Aalto-kokonaisuutta on 3700 neliön seurakuntakeskus, joka sulkeutuu kokonaan vuodenvaihteessa korjaustöiden vuoksi.

– Vuoden 2024 alussa käynnistyy kunnostusprojektin kolmosvaihe, jossa remontoidaan seurakuntakeskuksen ensimmäinen ja toinen kerros, Seinäjoen seurakunnan kiinteistöpäällikkö Timo Mäki kertoo.

Peruskorjaus on välttämätön rakennuksen iän vuoksi.

– Talotekniikka on pääosin alkuperäistä ja se täytyy päivittää tähän päivään. Rakenteet ovat 1960-luvulta ja ne ovat yksinkertaisesti vain tulleet käyttöikänsä päähän. Rakennuksessa korjataan myös niin sanottuja riskirakenteita, jotta saadaan sisäilmastollisesti kaikki kuntoon, Seinäjoen seurakunnan projektiasiantuntija Jussi Hernesniemi avaa.

Toiminta jatkuu hetkellisesti muualla

Seurakuntakeskuksen sulkeutuessa sen koko toiminta siirtyy väistötiloihin. Seurakunnan omia tiloja pyritään hyödyntämään mahdollisimman paljon. Ulkopuolisille vuokralla ollut Soukkajoen toimintakeskus otetaan käyttöön ja siellä voidaan järjestää muistotilaisuuksia sekä muuta toimintaa. Yhtenä väistötilana käytetään Nuorisokahvila Kismuksen tiloja.

– Isompia tilaisuuksia varten meillä on mahdollisuus vuokrata tiloja yhteistyökumppanilta, Mäki kertoo väistötiloista.

Kolmosvaihe ja sitä myöden seurakuntakeskuksen kunnostustyöt ovat Mäen ja Hernesniemen arvion mukaan valmiita vuoden 2025 loppuun mennessä. Siihen asti seurakuntakeskuksessa käy vilinä, kun paikkoja laitetaan kuntoon.

”Iästä johtuvia peruskorjauksia on pakko tehdä, jotta saadaan sisäilmastollisesti kaikki kuntoon.”

Timo Mäki

– Joitain käyttötarkoituksen muutoksia tehdään myös. Yksi suurimmista muutoksista tapahtuu seurakuntasalissa, jossa poistetaan pääosa penkeistä. Niiden tilalle tulee irtainkalusteita, joiden ansiosta tilasta tulee monikäyttöisempi, Mäki selittää.

– Kirkkopihan julkisivuun toteutetaan myös palauttava muutostyö. Vuonna -84 rakennetun laajennuksen julkisivurakenne puretaan osittain siten, että ulkoseinä siirtyy noin puolitoista metriä sisäänpäin. Muutoksella haetaan fasadiin arkkitehtuuria, joka sopii paremmin alkuperäistyyliin. Muutoksen myötä myös huonejaot saadaan tehokkaammiksi, Hernesniemi jatkaa.

Valvottua ja harkittua

Kun kyseessä on kulttuurihistoriallisesti näin merkittävä kohde, muutoksia ei voida noin vain lähteä tekemään, vaan kaikki on tarkasti valvottua. Museovirasto ja Alvar Aalto -säätiö ovat vahvasti mukana kunnostusprojektissa ja ohjaavat rakentamista. Mäki ja Hernesniemi kertovat yhteistyön olleen toimivaa ja avointa viranomaisten kanssa.

”Kaikki on otettava huomioon pienintäkin yksityiskohtaa myöten. Olen ollut pitkään Aalto-fani, mutta detaljiikan määrä on silti yllättänyt työmaalla.”

Jussi Hernesniemi

– Muutoksista ja muutostarpeista täytyy aina neuvotella. Viranomaiset ovat myös käyneet paikan päällä useampaan kertaan, Mäki sanoo.

Helppo projekti Aalto-keskuksen miljoonaremontti ei missään nimessä ole ollut.

– Aikatauluhaasteet ja kustannustasot liittyvät pitkälti rakennuksen arkkitehtuurin monimuotoisuuteen ja detaljiikkaan. Kaikki on otettava huomioon pienintäkin yksityiskohtaa myöten. Olen ollut pitkään Aalto-fani, mutta detaljiikan määrä on silti yllättänyt työmaalla, Hernesniemi
kertoo.

Toista ei tule vastaan

Projektin ykkösvaiheessa kunnostettiin entisen kirkkokanslian tilat, joihin muutti vuokralle Lapuan hiippakunnan tuomiokapituli vuoden 2022 joulukuussa. Lisäksi tiloissa on kirkon keskusrahaston IT-tukiyksikkö. Rakennuksessa tehdään vielä pieniä vesikattotöitä, ja vuoden loppuun mennessä sen pitäisi olla täysin valmis.

Tällä hetkellä projektissa on käynnissä kakkosvaihe, jossa remontoidaan seurakuntakeskuksen kellaritilat. Kellariin tehdään päätearkisto, aulatila ja Aalto-varasto. Lisäksi sinne tulee kokous ja tutkijatiloja. Kakkosvaiheen on tarkoitus valmistua 2024 kevättalvella, jonka jälkeen lähtee käyntiin peruskorjauksen kolmosvaihe.

Neljännessä ja viimeisessä vaiheessa kunnostetaan Lakeuden Ristin kirkko ja kellotorni. Kirkossa tehdään muun muassa taloteknillisiä peruskorjauksia ja muutostöitä, peruskorjataan vesikatto ja käydään läpi ikkunoiden sekä ovien kunnostustarpeet.

Aalto-keskuksen saneerausprojekti on kaikin puolin poikkeuksellinen, ainutlaatuinen ja suuri millä tahansa mittakaavalla. Sen voi sanoa varmaksi, ettei Mäen ja Hernesniemen uralla tule toista samanlaista vastaan.

– Työmaita on kierretty paljon, mutta mitään näin haasteellista tai monumentaalista arkkitehtuurikohdetta ei ole koskaan ollut. Vaativuus pitää omalla tavallaan myös mielenkiinnon yllä, Mäki pohtii.

– Olisi mahtavaa nähdä, että tästä tulisi Aallon visioiden mukaan aktiivinen seurakuntakeskus oikein sanan varsinaisessa merkityksessä, Hernesniemi sanoo innon pilke silmissään.

Juttu julkaistu ensimmäisen kerran Lakeuden Risti -lehden numerossa 5/2023.

Funktionalismista

Teksti: Eckhard Strahl, arkkitehti. Kuvat: Sarah Senf.

Funktionalismi oli arkkitehtuuri- ja design-muotoilutyyli, joka saavutti kansainvälisen läpimurtonsa 1920-luvulla. Osaltaan funktionalistiselle ajattelulle loivat pohjaa jo 1800-luvun filosofit Schelling, Kant ja Schopenhauer. Sodan jälkeen funktionalismi yleistyi ja hallitsi rakennusalaa läntisessä maailmassa noin vuodesta 1945 lähtien, Suomessa noin 1970-luvun loppuun saakka.

Yhteiskunnassa vallalla oleva arvomaailma oli 1970-luvun alussa muuttunut siten, ettei funktionalismia oikein enää sisäistetty, harrastettiin vain sen yleistä kopioimista. Funktionalismista tuli ”museotavaraa”, jota kyllä arvostetaan, mutta sen sisältöä ja viestiä ei enää ymmärretä. On jäänyt voimaan vain yleinen käsitys tai ihailu, että tilan tai esineen tulee olla pelkistetty ja ”kruusaamaton”, ollakseen kaunis.

Samalla tavoin päättelemällä esine voidaan toisaalta määrittää äärimmäisen rumaksikin. Molemmat määrittelyt ovat oikeastaan täysin vääriä, mutta tämä kertoo vain sen, ettei tyylin sisältöä enää ymmärretä. Vastaavalla tavalla nykypäivänä voi olla vaikea ymmärtää vaikkapa rokokootyylisen huonekalun kaarevia jalkoja, kuten eräs matkaopas minulle kerran Latviassa esitteli linnan kalusteita: ”No näin kummallisesti silloin vain tehtiin.” Ainakin hän oli esittelyssään rehellinen – tyyli vaikutti kummalliselta, koska hän ei ymmärtänyt mitä se symboloi, mikä oli sen viesti ja mikä arvomaailma muotoilun takana.

Silti vielä pitkälle nykypäivään saakka funktionalismin muotoilua ja tyyliä on ahkerasti kopioitu niin meillä kuin muuallakin. Se on jättänyt jälkensä nykyajan arkkitehtuuriin ja omakotitalojen pohjaratkaisuihin, huonekaluihin, tekstiilien kuoseihin ja kaupunkisuunnitteluun – designmuotoilusta puhumattakaan.

Absoluuttisesti optimaalisen muodon etsintä

Funktionalismin yhteinen lähtökohta oli, että etsittiin ”absoluuttisesti optimaalista muotoa” halutulle toiminnalle. Esimerkiksi kirkossa, asunnossa, liikerakennuksessa tai näyttelytilassa tapahtuva funktio, eli se, miten ihmiset halusivat käyttää kyseistä tilaa, muodosti myös sen optimaalisimman muodon – ja oli sen vuoksi erityisen kaunis. Ihmisille lähes käyttökelvoton tila tai ratkaisu oli vastaavasti aina myös ruma.

Yksinkertaisuus, helppous, taloudellisuus tai koristeellisuusvaatimukset olivat toisarvoisia, tärkeintä oli löytää tarkoitukseen optimaalisin ja sen mukaan kaunein muoto. Muoto, jonka mittasuhteet olivat täydellisessä harmoniassa ja jonka pinta- ja väristruktuuri sointuivat hallitsevaan ympäristöön ja maisemaan.

Eurooppalaisessa funktionalismissa vallalla oli ajatus ”toiminta määrää muotoa”.  Amerikkalainen arkkitehti Louis Henry Sullivan oppilaineen, muun muassa Suomessakin tunnettu Frank Lloyd Wright, puolestaan julisti, että ”muoto seuraa toimintaa”. Yhteistä molemmille oli kuitenkin ajatus siitä, miten muodon ja toiminnan tulee muodostaa yksikkö, eivätkä esimerkiksi esteettiset asenteet, tunteet tai talouteen liittyvät näkökulmat saisi häiritä tätä harrasta pyrkimystä löytää ihmisille paras ratkaisu.

Funktionalismiin liittyi vahva usko tekniseen toteutettavuuteen, luottamus uusiin tieteellisiin tuloksiin ja yleinen käsitys siitä, että kaikki rakennustekniset ongelmat voitiin ratkaista järjellä, tiedolla ja logiikan avulla. Tämä ehdoton avoimuus ja positiivinen asennoituminen tekniikan ja tieteen saavutuksiin tarkoitti myös sitä, että uudet rakennusmateriaalit – betoni, teräs ja lasi – yleistyivät nopeasti ja luontevasti, varovaisuus ja kriittisyys niiden käyttöä kohtaan oli vähäistä.

Suomalainen funktionalismi

Funktionalismiin vaikuttivat sen syntyajan aikainen arvomaailma ja poliittinen ilmapiiri. Erot eri maiden poliittisissa virtauksissa selittävät myös sitä, miksi funktionalismi muodostui joka maassa hieman omalaisekseen. Sana ”toiminta” pitää sisällään myös ihmisen halun ja tahdon. Suomalaiseen funktionalismiin heijastui suomalaisten voimakas itsenäisyyspyrkimys – kova tahto näyttää maailmalle oma kansallinen identiteetti, luoda Suomikuvaa ja viedä Suomi maailmalle.

Erityisesti suomalaista tapaa järjestää kaikissa suuremmissa kohteissa avoimia arkkitehtikilpailuja, joihin myös arkkitehtuurin opiskelijat voivat osallistua, arvostettiin ja alettiin kopioida. Tämä nähtiin esimerkiksi saksalaisessa Bauhausissa Walter Gropiuksen johdolla ratkaisevana syynä sille, että suomalaisesta funktionalismista tuli kova vientituote maailmalle. Avoimet arkkitehtikilpailut, modernin, ihmisille helposti omaksuttavan arkkitehtuurin aikaansaamiseksi, yleistyivät nopeasti varsinkin Brasilian kaltaisissa kehittyvissä maissa, mutta myös idässä ja Australiassa. 

Suomalainen funktionalismi teki vaikutuksen maailmalla luonteellaan, avoimuudellaan ja pyrkimyksellään arkkitehtuurin sosiaalisen aspektin huomioon ottamiseen. Suomalaiset arkkitehdit olivat suosittuja erityisesti pragmaattisuutensa takia – he halusivat ennen muuta palvella arkkitehtuurillaan yhteisöä. Lisäksi ihailtiin suomalaisarkkitehtien pidättyväistä esiintymistä, he eivät työntäneet itseään etualalle, eivätkä antaneet hetkellisten muotivirtausten tai trendien vaikuttaa tyyliinsä.

Funktionalismissa myös puuarkkitehtuurilla haluttiin näyttää uutta tietä. Suomessa tämä kehitys törmäsi perinteiseen puurakentamistraditioon, jonka seurauksena suomalainen rakennusala on pysynyt tiukasti vain maamme rajojen sisällä, eikä vastaavaa menestystä maailmalla ole tullut – taloudellinen tappio on todennäköisesti ollut suunnaton, ja sitä pystyttäneen täysin arvioimaan vasta nykypäivän ilmasto- ja energiakriisin aikana.

Alvar Aalto ja Lakeuden Risti

Alvar Aalto on suomalaisen ja maailman modernismin edelläkävijä, joka on määritellyt vahvasti kotimaansa arkkitehtuurielämää ja oman aikansa kaupunkisuunnittelua, kuten myös skandinaavista sisustusta ja designia jo yli puolen vuosisadan ajan ja aina nykypäivään saakka.

Nuori arkkitehti Alvar Aalto omaksui työhönsä funktionalismin ohjenuoran ”muodolla täytyy olla sisältöä”. Valmiin rakennuksen oli palveltava tarkoitusta samalla, kun muoto ja sisältö saatettiin harmoniaan luonnon kanssa. Aallon arkkitehtuurille inspiraation antoivat Suomen maisemat, esimerkiksi metsän suhteellinen pystyraidallisuus eli se, miten puiden rungot muodostivat struktuuria ja missä suhteessa latva oli runkoihin nähden, sekä maiseman voimakkaat vaakalinjat ja tuhansien järvien rantaviivat kumpuilevissa saarimaisemissa. Aallon arkkitehtuurissa on voimakkaasti näkyvissä myös hänen pyrkimyksensä inhimillisempään ja tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan. Tämä herätti ulkomailla ihastusta myös monissa sellaisissa maissa, joissa arkkitehtuurin sosiaalinen aspekti ei ollut aiemmin ollut esillä.

Funktionalismi on ollut ainoa arkkitehtuurityyli, jossa käyttäjiä on kuultu suunnittelussa ja heidän näkemyksensä ovat saaneet vaikuttaa lopputulokseen. Vaikeuksia tästä on seurannut silloin, kun näkemyksiä on tuotu esiin vasta rakentamisvaiheessa ja mahdollisesti silloin tehtyjen muutosten kaikkia seurauksia ei ole osattu ottaa huomioon. Yksi esimerkki tällaisesta ongelmasta on Alvar Aallon suunnitteleman Lakeuden Ristin torni Seinäjoella. Torni toteutettiin 1960-luvulla tuolloin täysin uudella liukubetonointitekniikalla ja se oli tarkoitus päällystää tummilla kivilaatoilla. Paikkakuntalaiset halusivat lopulta tornista valkoisen ja kivilaattojen sijasta pinta päädyttiin toteuttamaan rappauksella, jota on sen jälkeen jouduttu korjaamaan säännöllisin väliajoin. Ulkomaalaisissa funktionalistisissa kohteissa vastaavia ongelmia ei ole ollut, koska rakentamisessa on pitäydytty suunnitelmissa. Toisaalta funktionalismin kulta-aikana Suomessa sovelletut rakennustekniikka ja -materiaalit olivat pääsääntöisesti peräisin Keski-Euroopasta, mutta niiden sopivuus meidän ilmasto-olosuhteisiimme jäi usein tutkimatta.

Kirjoittajasta

Eckhard (Eeku) Strahl on syntynyt 26.10.1949 ja kasvanut Rheinessä Pohjois-Saksassa. Hän valmistui arkkitehdiksi 1976 ja on opiskellut myös sisustusarkkitehtuuria. Valmistumisensa jälkeen Strahl työskenteli arkkitehtina kotikaupungissaan, jonka aikana saneerattiin koko Rheinen vanhan kaupungin ydinkeskusta. Vuonna 1980 Strahl muutti Suomeen ja perusti oman arkkitehtitoimiston.

Artikkeli Uudistusten aallot julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Fyysisellä liikunnalla on hyvää tekevä vaikutus. Parin nilkanojennuksen taukojumpasta maratoniin ja portaiden käytöstä satojen kilometrien erämaavaelluksiin voimme edistää mielen ja kehon hyvinvointia. Liikkuva seurakunta avaa positiivisia mahdollisuuksia tähän.

Suomikin on liikkunut ja hakenut uudelleen asemoitumista suhteiden liikahdettua Venäjän aloittaman Ukrainan sodan myötä. Liikkuvassa tilannekuvassa on tärkeä hahmottaa perustuksia. Suomalaisessa yhteiskunnassa kristilliset arvot ovat perustaa, jonka varassa ratkaisuja tehdään. Lähimmäisen rakkauden periaatteella tarkastelu ja toimiminen liikuttaa hyvällä.  

Pyhä Henki laittaa meitä liikkeelle ilosanoman asialle. Syksyn seurakuntavaaleissakin on kyse tästä liikkeestä. Minne seurakuntalaivamme liikkuu tulevaisuudessa? 20.11.2022 vaalilla valittavat seurakunnan luottamushenkilöt tekevät päätöksiä suunnasta, puitteista ja vauhdista. Liikahtiko sinussa kiinnostus olla mukana? Lähde rohkeasti liikkeelle.

Kirjoittaja on Seinäjoen alueseurakunnan johtava kappalainen ja Lakeuden Risti -lehden päätoimittaja.

Artikkeli Liikuttavaa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Mielen murhehuoneeseen virtasi valoa, iloa ja ihmettelyä. Vaikka ikävuodet jo hiukan painoivat, vielä jalka nousi ja liikkeen riemu tarttui lihaksiin. Riemun mukana sisään virtasi myös kiitollisuus. Mitä ihmeellisiä lahjoja Luoja onkaan kätkenyt ruumiimme sokkeloihin.

Ilosta syntyi runo.

”Kohotkoon ilohuuto Herralle korkeuksiin. Hän lahjat ruhtinaiden suo päiviin haihtuviin. Jokainen uusi aamu ihmeenä aukeaa, elämän lahjapöydän Luoja, kun tarjoaa.

Jokaisen liikkeen ilo Luojaansa ylistää, soi askel, käden kaari riemua yltyvää. Ruumiimme savikielet soittavat Luojalleen, hilpeän kiitosvirren maan päältä taivaaseen.” (Vk 904:1,4)

Liikunta on antanut paljon: terveyttä, ystäviä, ilmavaa tilaa omille ajatuksille, Luojan luonnon herättämien aistien herkistymistä.

Minä juoksen, mutta liikkeen iloa monenmoista. Tärkeää onkin, että jokainen tukee ruumiinsa hyvinvointia luovasti, omien mahdollisuuksiensa ja voimiensa mukaan. Kohdellaan siis hyvin elämänmittaista kaveria, jota Raamatussa myös Pyhän Hengen temppeliksi (1 Kor.6:19) kutsutaan.

Jouko Ikola on Nurmon kappeliseurakunnan eläkkeellä oleva johtava kappalainen.

Artikkeli Liikkeen ilo Luojan ylistyksenä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kirkkojen juhlavuodet Ylistarossa ja Peräseinäjolla näkyvät
myös kauniissa käsitöissä. Perinne syntyi kymmenen vuotta
sitten, kun kirkot edellisen kerran viettivät tasavuosisyntymäpäiviä.
Tuolloin molemmat saivat omat lapasmallit, pohjalaisittain
sanottuna kirkkorasat. Tänä vuonna Ylistaron 170-vuotiaalle
Komialle kirkolle ja Peräseinäjoen 130-vuotiaalle Pyhän Paavalin
kirkolle on suunniteltu omat sukkamallit.

Ylistaron kirkon 170-vuotisjuhlasukat on suunnitellut ylistarolainen, Laihian seurakunnassa nuorisotyönohjaajana työskentelevä Henna Nortunen. Jokainen sukan kirjoneuleen elementti on ammentanut inspiraationsa Ylistaron kirkosta löytyvistä maalauksista, rakenteista ja väreistä. Kun meneillään olevan Yhteisvastuukeräyksen kohteeksi vahvistui lasten ja nuorten auttaminen, toivoi suunnittelija, että neuleohjeen myyntituotot osoitettaisiin keräyksen tukemiseen.

Peräseinäjoen kirkon 130-vuotisjuhlasukat ovat syntyneet lähetyssihteeri Maaria Anttooran ja lastenohjaaja Anu Toivosen yhteistyönä. Kirkkorasan kuvio suunniteltiin kymmenen vuotta sitten kirkon ikkunoiden pohjalta, kirkkosukan kuvion mallina ovat puolestaan nyt olleet kirkon ovet. Mallista on suunniteltu myös versio, johon neulotaan kirkon käyttöönottovuosi. Peräseinäjoella sukat annetaan lahjaksi jokaiselle tänä vuonna kastettavalle ja niiden myyntituotoilla tuetaan lähetystyötä. Maaliskuun puoliväliin mennessä kastesukkia oli syntynyt jo kolmisenkymmentä paria.

Kirkon syntymäpäivää vietetään seurakunnan yhteisessä messussa ja juhlassa Ylistarossa helatorstaina 26. toukokuuta ja Peräseinäjoella ensimmäisenä adventtisunnuntaina 27. marraskuuta – Pyhän Paavalin kirkon ensimmäinen messu on 130 vuotta sitten ollut juuri samana päivänä. Kirkkojen juhlavuosiin liittyviä hauskoja tapahtumia on luvassa läpi vuoden, kesäkuussa esimerkiksi vietetään Ylistarossa perheiden kesäpäivää ja kokoonnutaan Peräseinäjoella tuulipukukirkkoon.

Käsityöharrastajien kohtaamispaikkoja ovat Peräseinäjoen seurakuntatalolla maanantaisin kokoontuva Käsityökahvila ja Ylistaron seurakuntatalolla kerran kuukaudessa keskiviikkona tapaava Pipopiiri, tälle keväälle on vielä luvassa myös yksi Ojalan pappilan käsityökahvilan aukiolo lauantaina 30. huhtikuuta. Sukkaohjeita on näiden lisäksi saatavilla Peräseinäjoen ja Ylistaron kappeliseurakuntien palvelutoimistoista niiden aukioloaikoina, Peräseinäjoella voi ostaa myös valmiita sukkia.

Juhlavuosisukkien ohjeet voi Peräseinäjoella noutaa Käsityökahvilasta ja Ylistarossa ostaa Pipopiiristä tai Ojalan pappilan käsityökahvilasta 30.4. klo 13–16. Lisäksi ohjeita on saatavilla Peräseinäjoen ja Ylistaron kappeliseurakuntien palvelutoimistoista niiden aukioloaikoina.

Tuotot ohjataan Ylistarossa neuleohjeen myynnistä Yhteisvastuukeräyksen ja Peräseinäjoella sukkien myynnistä lähetystyön hyväksi. Lisäksi jokainen Peräseinäjoella tänä vuonna kastettava saa seurakunnalta sukat lahjaksi.

Artikkeli Kirkkojen juhlavuosia säestää sukkapuikkojen kilinä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Huhtikuun Lakeuden Risti -lehden numerosta alkaen Minna Lainimo on myös päätoimittaja. Tähän uuteen titteliin hän kertoo vasta totuttelevansa.

– Meitä kannattelee suuri sanoma ja on voimaannuttavaa saada kirjoittaa ensimmäinen pääkirjoitus juuri pääsiäisen teemoista.

Viestinviejän rooli sopii Lainimolle, evankeliumi on tarkoitettu levitettäväksi ja sitä työtä tehdään niin saarnastuolista kuin kerhonohjaajana, virrenveisuussa tai vaikka leipoen.

– Ja ehtoollisleipäkin on mitä vahvin viesti. Kun saa jakaa ehtoollisen ja todeta: Kristuksen ruumis, sinun puolestasi annettu, on siinä hetkessä paljon enemmänkin kuin vain sanotut sanat – Jumalan rakkaus painautuu vastaanottajan käteen.

Miten upeaa on saada ojentaa armo.

Kirkkoa koskevaa kriittistä keskustelua Lainimo seuraa surullisena, mutta korvat ja sydän auki. On tärkeää pohtia, miksi joku ihminen huutaa, miksi hän vaikenee tai poistuu paikalta.

– Kuinka paljon tässä kaikessa onkaan oikeasti kyse vain siitä, että kunpa minäkin mahtuisin mukaan. Sinä mahdut, olet tervetullut.

Polku papiksi

Pappina Lainimo on ”aina ja kaikkialla”, myös päätoimittajan pöydän takana. Matka papiksi lienee alkanut jo varhain ja tiedostamatta.

– Polulleni on pienestä pitäen annettu hyviä ihmisiä ja hyvää evästä.

Lainimon ensimmäinen työpaikka oli Laihian seurakunnassa nuortentilojen siivoojana.

– Sen vastuutehtävän myötä oli luontevaa kulkea seurakunnan nuorisotyön tietä. Lukiolaisena haaveeni oli päästä opiskelemaan joko kauppakorkeaan tai teologiseen.

Kasvun vuosiin mahtui myös kriisejä ja Lainimo kertoo välillä esittäneensä Jumalalle tiukkaankin sävyyn kysymyksiään. Jumala jaksoi kasvattaa.

– Kun piispa Simo Peura vihki minut papiksi Lapuan tuomiokirkon alttarilla helluntaina 2009 ymmärsin, että Isän rakkaudella minua vietiin
tälle polulle. Tällaisesta ”kiukuttelevasta kersastaan” Jumala päätti papin tehdä!

Korkeakoulussa Evijärvellä

Papin uran alkutaipaleella Lainimon tie vei yhteiseksi seurakuntapastoriksi Ylistaroon ja alueseurakuntaan. Hän toimi Herättäjä-Yhdistyksessä
aluesihteerin sijaisena ja pääsi laajasti kiertämään Etelä-Pohjanmaata.

– Olihan se papinkoulu, kun joka pyhä pääsi saarnaamaan ja aina uudelle seurakunnalle. Seurapuheitakin sai pitää viikossa monta.

Ylistaron johtavan kappalaisen tehtävää Lainimo hoiti ensin vuorotteluvapaan sijaisena ja tuli myöhemmin valituksi vakituiseksi virkaan.

Viime vuonna Lainimolle avautui mahdollisuus toimia pienen, itsenäisen ja yksipappisen seurakunnan vt. kirkkoherrana Evijärvellä.

– Parempaa seurakuntaelämän korkeakoulua ei olisi voinut olla. Työssä oli koko ajan läsnä kirkkoherran tehtävän ”kolminaisuus”: hengellinen elämä, hallinto ja työyhteisön johtaminen.

Uusia alkuja

Sydän täynnä kiitollisuutta Ylistaron hyvästä ajasta Lainimo siirtyy toukokuun alusta uutta kohti, Seinäjoen alueseurakunnan johtavaksi kappalaiseksi. Lähtösaarna Ylistaron Komiassa kirkossa on toisena pääsiäispäivänä.

– Yläkerran ohjausta lienee tämäkin askel. Ajattelen, että Jumala varustaa meitä ihmisiä omiin tehtäviimme.

Tärkeysjärjestykseen työtehtäviä ei voi laittaa.

– Kaste on joka kerta suuri juhlahetki. Samoin elämän toisessa päässä, kun piirtää hiekkaristin arkun kannelle ja jäädään iankaikkisen elämän
toivoon.

Kaikkia työtehtäviä yhdistää kutsu välittää sanomaa ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta Herrasta.

– Saan kertoa, että armollinen Jumala oikeasti haluaa olla huolehtimassa meistä.

Pappisuran yksi merkkihetki on ollut tilanne, jossa Lainimo sai ikään kuin taluttaa ihmisen takaisin kirkkoon.

– Näin hän itse myöhemmin kohtaamisemme sanoitti. Jumala tais huomaamattani käyttää minua työssään juuri siinä ja sillä hetkellä. En olisi osannut ajatella, että pienellä kohtaamisella olisi onnellinen ja iso seuraus. Se oli kotiinpaluu.

Minun polkuni

• 1984 Kaste Minnan päivänä
• 1994 Jouluevankeliumin lukeminen Perälän ala-asteen joulujuhlassa Laihialla
• 1998–2002 Laihian seurakunnan nuortentilojen siivooja
• 1999 Ripille pääsy
• 2003–2009 Opiskeluaika teologisessa
• 2009 Pappisvihkimys helluntaina
• 2009–2014 Seurakuntapappina Ylistarossa ja Seinäjoen alueseurakunnassa
• 2009 Herättäjä-Yhdistyksessä E-P:n aluesihteeriä sijaistamassa
• 2014–2022 Ylistaron kappeliseurakunnan johtava kappalainen
• 2021 Evijärven vt. kirkkoherra
• 2022 Seinäjoen alueseurakunnan johtavaksi kappalaiseksi ja Lakeuden Risti -lehden päätoimittajaksi

Artikkeli Pieni ihminen ja suuri Jumala julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.