Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. 
Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä. He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat.» (Mark. 16:15-18)

Tuttu sana, uusi konteksti

Sanaa ”luotu” tai ”luoduille” käytetään Uudessa testamentissa 19 kertaa (Englisman ’s Concordance). Sana viittaa vahvasti tyhjästä luomiseen ja voi tarkoittaa sekä aineettomia asioita (sävelmä) että käsinkosketeltavia esineitä.

Minulle kenties tutuin tähän teemaan liittyvä kohta on Paavalin kirjeestä Roomalaisille: Me tiedämme, että koko luomakunta yhä huokaa ja vaikeroi synnytystuskissa. (Room. 8:13) Olikin kiehtovaa pohtia, mihin Markuksen evankeliumin lähetyskäsky meitä johdattaisi pohtiessamme ekologiaa ja ekoteologiaa.

Tiedostan, että Uuden testamentin kirjoittamisen aikaan ei pohdittu luonnonsuojelua samoilla silmillä kuin nykyisin. Silti – kuten monen muunkin nykyistä elämäntapaamme koskevien teemojen kanssa – voimme lukea Raamattua myös siitä vinkkelistä, mitä välineitä se antaa kristittynä elämiseen sellaisten haasteiden edessä, joita ei ennen ollut olemassakaan. Vinkkejä kyllä löytyy, kunhan ei sulje silmiään.

Käänteinen syntiinlankeemuskertomus

Myönnän, että olen tämän evankeliumikatkelman kohdalla useimmiten kiinnittänyt huomioni kohtiin, joissa puhutaan kasteesta tai tunnusmerkeistä. Siksi olikin innostavaa lukea – lähinnä helluntailaisten teologien – tulkintoja tästä. Monet ovat huomioineet, että juuri heidän piirissään on usein keskitytty noihin armolahjoihin. Eksegeetit, jotka ovat hyljeksinee Markuksen viimeistä lukua sen myöhäisen synnyn takia (ajatus, että evankeliumi on alun perin päättynyt jakeeseen 16:8), ovat samassa luvussa riemumielin rummuttaneet kielilläpuhumisen ja muiden armolahjojen äärellä.

Tuota tunnusmerkkien listaa voisikin lukea luomisen kontekstissa. Luomiskertomukseenhan sisältyy myös kertomus ihmisen lankeemuksesta, jumala-, ihmis- ja luontosuhteen rikkoutumisesta. Silloin lista olisikin kuvaus syntiinlankeemuksen seurausten kumoamista. Enää eivät voita pahat henget (usein mielen sairauksia), myrkyt (elimistölle haitalliset aineet), käärmeet (oletus kuolettavuudesta) tai sairaudet (paratiisissa ei käsittääkseni ollut sairauksia). Kristityillä on mahdollisuus voittaa ne kaikki.

Siten tuo tunnusmerkkien lista liittyy oleellisesti Jeesuksen käskyyn julistaa evankeliumia kaikille luoduille, ei siis vain ihmisille. Lähetyskäsky saa uuden painoarvon, kokonaisvaltaisuus nousee aivan keskiöön. Kokonaisvaltaisuudessa otetaan huomioon paitsi koko ihminen (henkisenä, hengellisenä ja ruumiillisena olentona), myös muu luomakunta. Pelastus ei ole vain ihmisiä varten. Taivaassakaan ihminen ei elä ilman ympäristöä.

Olen usein rippileirien yhteydessä kuullut isosten lukevan ns. käänteisen luomiskertomuksen. Se päättyy synkkiin kuviin tuhotusta luonnosta ja sen mukana tulevista seurauksista. Siinä ihminen on keskeinen tuhon toteuttaja. Markuksen evankeliumi piirtää toisenlaista kuvaa. Kaikkien synkkien näkymien edessä meille on annettu tehtävä toimia kaiken sen hyväksi, mikä suojelee ja vahvistaa elämää. Syntiinlankeemus ei ole viimeinen sana luomista koskevassa kertomuksessa.

Ei taakka vaan lupaus

Jeesuksen antama lähetyskäsky ei ole taakka tai tuomio. Se on lupaus siitä, että Jumalan valtakunnan aarteet ovat jo nyt käytettävissä. Evankeliumin julistaminen kaikille luoduilla on ihana lahja, josta saamme nauttia myös itse. Evankeliumi on pelastuksen sanoma. Siksi evankelioinninkin on tarkoitus olla kokonaisvaltaista: ei pelkkiä sanoja vaan myös tekoja, synnin turmelusta vastaan taistelua, armolahjojen käyttämistä yhteiseksi hyväksi, iloa ja täyttä elämää jo nyt.

Artikkeli Armolahjat vähentämässä syntiinlankeemuksen seurauksia: ekologinen näkökulma julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Vaikka energiakustannuksissa on saavutettu säästöä, veden kulutuksesta aiheutuneet kustannukset ovat seurakuntayhtymässä kasvaneet. Kuluvana kautena yhtymän ympäristötyön eräs tärkeä tavoite onkin veden säästö.

Kouvolan kaupungin ympäristökasvattaja Marjo Pakkanen on kehittänyt kaupungin käyttöön pieni puro –sloganin. Kyltit ovat tuttuja kaupungin vesipisteiden luota. Pieni puro riittää –kyltit otetaan käyttöön myös Kouvolan seurakuntien vesipisteiden luona.  Ensimmäisenä kylttien asentamista odotetaan seurakuntien kerhopisteissä.  Kylttien toivotaan saavan aikaan paitsi veden säästöä myös vedenkäytön merkityksen ymmärtämistä. Moni ei tule ajatelleeksi, että veden puhdistamiseen, lämmittämiseen ja kuljettamiseen vaaditaan paljon energiaa ja kemikaaleja.

Kouvolan seurakuntayhtymällä on ollut ympäristödiplomi vuodesta 2014 lähtien. Diplomi myönnetään neljäksi vuodeksi kerrallaan, jonka jälkeen tarkastetaan miten ympäristötyölle asetetut tavoitteet ovat toteutuneet sekä laaditaan uudet tavoitteet tuleville vuosille.

Asiantuntijana yhtymän ympäristötyössä on toiminut DI, maisemasuunnittelun hortonomi Eija Leskinen.

Seurakuntayhtymä on hakenut jatkoa ympäristödiplomille vuosille 2018-2021. Mikkelin hiippakunnan tuomiokapituli puoltaa diplomin myöntämistä. Päätöksen asiasta tekee kirkkohallitus.

Artikkeli Säästöjä ekoteoilla julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Hautausmaiden muovi- ja metallijätteen määrää voidaan vähentää yksinkertaisilla valinnoilla. Ympäristöystävällisin vaihtoehto haudalla on kynttilälyhty, jossa on puhtaasti palava kynttilä.
– Lyhty on paras ratkaisu, koska silloin ei synny muovijätettä. Ympäristönäkökulma on tärkeä hautausmaillakin, sanoo ylipuutarhuri Janne Saarinen, joka toimii myös Kouvolan seurakuntayhtymän hautaustoimen ympäristövastaavana. Kynttilälyhty pysyy haudalla pystyssä tuulessakin, kun sen painaa syvälle maahan. Kesäksi lyhty tulisi korjata talteen pois hautausmaan hoidon tieltä.

Jos kuitenkin sytyttää omaisen haudalle perinteisiä hautakynttilöitä, kynttilöiden muovikuoret sekä metalliset suojat tulisi itse siivota pois haudalta. Siivotessa on tärkeää muistaa jätteiden lajittelu.
– Kynttiläjäte metallikansineen tulee laittaa loppujäteastiaan. Metallijätteen lajittelu ei ole välttämätöntä, koska metalli otetaan talteen myöhemmin jätteenkäsittelyprosessissa. Tarkoitus on kuitenkin laittaa metallijäteastioita hautausmaille. Kuusankosken alueen hautausmaille metallijäteastioita suunnitellaan jo ensi vuodeksi, Janne Saarinen kertoo.

Ylipuutarhuri ei suosittele hautakynttiläksi led-kynttilää, koska se sisältää vaarallista jätettä. – Tätä useat omaiset eivät tiedä, vaan laittavat rikkinäiset led-kynttilät loppujätteeseen, Saarinen toteaa.
Led-kynttilöiden käytetyt paristot kuuluvat vaarallisen jätteen keräykseen.

Artikkeli Kynttilälyhty on ympäristöystävällinen valinta haudalle julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Entä jos Pyhä kirja olisi kirjoitettu Suomessa, ja Jeesus olisi hakenut vertauksensa kuusessa keinuttelevia oravia katsellen – mitä Jeesus olisi sanonut?

– Hän oli vertausten mestari, joten en lähde keksimään, mitä hän sanoisi, ekoteologi Pauliina Kainulainen toppuuttelee.

– Mutta ehkä hän saattaisi sanoa, että katsokaa pihlajaa ja haapaa. Niitä pidetään roskapuina, mutta ne ovat kaikkein tärkeimpiä kokonaisuuden kannalta.

Haapa havisee monimuotoisuutta

Kainulaiselle ne ovat metsän läheisimmät puut. Pihlaja on kaunis kaikkina vuodenaikoina, ja se on suomalaisille pyhä pihapuu. Pyhät on pihlajat pihalla, pyhät oksat pihlajissa, pyhät lehvät oksasilla, marjaset sitäi pyhemmät, lukee Kalevalassakin.

– Eniten ilahduttaa, kun näen metsässä ison kauniin haavan, jonka runko kasvaa keltaista jäkälää. Se on tärkeä metsän eliöiden elämälle, monimuotoisuuden ihmeellinen puu. Suomen metsien tila on huono, ja lajien kato on suuri. Haavat pitäisi jättää pystyyn edistämään monimuotoisuutta.

Mikä on vihapuhepuu?

Hedelmistään puu tunnetaan, sanoi Jeesus. Pauliina Kainulainen löytää yhtymäkohdan vihapuheeseen, huonoihin hedelmiin.

– Me tarvitsemme hyviä hedelmiä, sanoja, jotka antavat elinvoimaa ja viisautta.

Jeesuksen vertauksessa puutarhan omistaja päätti antaa vuoden lisäaikaa hedelmää tuottamattomalle viikunapuulle.

– Vaikka ei kykene tuottamaan hyviä hedelmiä, saa silti uuden mahdollisuuden.

Jeesus puhui itsestään viinipuuna ja seuraajistaan puun oksina. Se kuvastaa kiinteää yhteyttä voiman lähteeseen. Sama sanotaan Vanhassa testamentissa toisin: Siunattu se joka luottaa Herraan. Hän on kuin puu, joka kurkottaa juurensa veteen eikä pelkää kuivuuden ja helteen tuloa, vaan tuottaa hedelmää aina.

– Ihminen tarvitsee yhteyttä Jumalan voimanlähteisiin ja oman mielensä syvyyksiin. Muuten emme jaksa katsoa silmiin tämän ajan ongelmia ja omia vaikeuksiamme emmekä löydä keinoja kulkea eteenpäin.

Reformaatio katkoi syväjuuria

Kainulainen kaipaa kirkolta syviä hengellisyyden juuria ja hyviä hedelmiä. Ironista kyllä, reformaation merkkivuonna hän toteaa, että reformaatio katkoi juuria vanhaan ja koeteltuun hengellisyyteen. Protestanttiset kirkot ovat kadottaneet mystisen tradition, joka elää niin katolisessa kuin ortodoksisessa luostarilaitoksessa sekä teksteissä, jotka ovat peräisin erämaaisiltä ja -äideiltä jakamattoman kirkon ajoilta

– Suomalaisessa hengellisyydessä on paljon juurevaa, mutta olemme menettäneet ihmismieltä ja ihmiselämän kokonaisuutta koskevaa viisautta.

Protestanttinen kristillisyys on – ja taas puuvertaus – latvapainotteista.

– Vanha hengellisyys sanoo, että rukouksen tulee laskeutua päästä sydämeen. Hengellisyytemme on liian rationaalista, mutta uskon, että olemme menossa parempaan suuntaan.

Kainulainen huomasi jo lapsena, että metsä rauhoittaa ja auttaa suhteellistamaan huolia. Monelle suomalaiselle metsä on Luojan kohtaamisen paikka.

– Olen halunnut silloittaa kristillisen tradition ja vanhan suomalaisen luontohengellisyyden.

Puu opettaa kohtuullisuutta

Jatkuva kasvu on puille vieras ajatus. Puu kasvaa määrämittansa pituutta ja alkaa sen jälkeen kasvattaa järeyttä.

– Se on kohtuullisen kasvun ja omaan mittaansa kasvamisen kuva. Jatkuva kasvu ei ole mahdollista rajallisella maapallolla.

Kohtuullisuutta voi oppia mystiikan perinteestä. Mietiskelevä rukous opettaa kasvattamaan juuria syvemmälle. Mystiikka sisältää ajatuksen vapaaehtoisesta luopumisesta Se on tärkeää, kun ihmisen toiminta voimistaa ilmastonmuutosta ja tekee osan planeetasta asuinkelvottomaksi. Ylikuluttaminen on koodattu elämäntapaamme.

– Emme tee sitä pahuuttamme. Emme vain näe sen seurauksia.

Luopumisen tarpeen näkeminen vaatii siviilirohkeutta ja syviä hengellisiä juuria.

– Viisaat mystikot ovat tajunneet: Kristinusko on luopumisen tie, ja sillä on paljon tekemistä elämäntapamme ja globaalin vastuumme kanssa.

Biotalous askarruttaa
perintömetsän omistajaa

Pauliina Kainulaisella on itsellään perintömetsää. Osa on Metso-metsänsuojeluohjelmassa, osa talousmetsää. Hakkuuaukeita sinne ei ilmesty.

– Tarvittaessa myyn puuta jatkuvan kasvatuksen periaatteella. Kun puista viedään vain osa pois, maisema jää metsän oloiseksi, ja marjojen ja sienirihmastojen elämä jatkuu.

Kainulainen arvostelee ”siisteyden” vaatimusta talousmetsissä. Puut viedään metsästä pois keskenkasvuisina. Missään ei saa näkyä lahopuuta, mikä vaarantaa metsien monimuotoisuuden.

– Ehkä siinä näkyy keskenkasvuisen kulttuurin kammo katoavaisuutta kohtaan. Emme kestä ajatella, että elämä on rajallinen.

Biotalousbuumi askarruttaa Kainulaista. Hän pitää järkevänä sitä, että Suomi yrittää päästä eroon fossiilisista polttoaineista ja korvata niitä puulla, joka uusiutuu.

– Mutta näen, että sitä käytetään otsikkona kestämättömälle ajatukselle, että metsästä voi ottaa puuta ihan rajattomasti.

Keski-Suomessa sijaitsevalla Äänekosken biotaloustehtaalla on Kainulaisen mielestä paikkansa, mutta jos sellaisia tulee monta, tilanne on kestämätön – puu ei riitä.

– Se tarkoittaa entistä intensiivisempää avohakkuupolitiikkaa. Omaa oksaa siinä sahataan.

Kainulainen toivoo, että seurakunnat hoitaisivat metsiään kestävästi jatkuvan kasvatuksen periaatteella. Siinäkin on toistaiseksi parannuksenteon paikka.

Artikkeli Viisas puu ei kasva rajattomasti julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kodinkoneiden tekniikka on muuttunut täysin työurani aikana. Kaikkiin laitteisiin on tullut tietokone sisään. Ennen pienkoneitakin pystyi korjaamaan. Nyt vain isoja laitteita voi huoltaa samalla tavalla kuin ennen.
Urani alussa korjasin jopa hiustenkuivaimia, kakkuvatkaimia ja kahvinkeittimiä. Nykyään ne ovat kertakäyttölaitteita. Jos laite maksaa muutamia kymppejä, sitä ei pysty korjaamaan.

Kallis on pidemmän päälle edullisin

Kodinkoneista löytyy laadukkaita ja pitkäikäisiä laitteita – edullisille ei voi olettaakaan pitkää ikää. Toiset laitevalmistajat kertovat, millainen käyttöikä laitteelle on suunniteltu.

On todennäköisempää, että 1 300 euroa maksava pesukone on pidemmän päälle halvempi kuin 300 euron laite. Halpa kone uusitaan muutaman vuoden välein, ja hintaa tulee, kun se samalla asennetaan ja kuljetetaan. Osta mieluummin laadukas, on mielipiteeni. En kannata kertakäyttökulttuuria. Ei ympäristökään siitä tykkää.

Teollisuus on opettanut ostamaan meitä niin sanottua roskaa. Jos tehdään liian pitkään kestävä laite, niin se on huono tehtaalle.

Ihmissuhdetaitoja tarvitaan

Tykkään olla asiakkaiden kanssa, se on positiivinen mauste tähän hommaan. Suurin osa meidän työstä tehdään ihmisen kotona, yrityksessä tai laitoksessa.

Asiakkaat ovat yleensä tyytyväisiä. Jos on tyytymättömyyttä, niin onko asiakas hankala, vai olisiko niin, ettei tällä puolen tiskiä osata hoitaa tilannetta. Siinä tarvitaan ihmissuhdetaitoja.

Tyypillisin esimerkki tyytymättömyydestä on, ettemme saa hoidettua asiaa niin nopeasti kuin asiakas odottaa. Lapsiperheessä rikkinäinen pesukone on kova paikka. Tavallisia ihmisiä mekin olemme ja meillä on lapsia. Ymmärrämme tällaiset haasteet.

Tyytyväinen asiakas on yrityksen tärkein henkilö. Jos ei ole asiakkaita, niin ei ole yrityksiä.

Artikkeli En kannata kertakäyttökulttuuria julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.