Pyhiinvaellus

Kirjan juuret ovat Ruotsissa. Kirkkojen maailmanneuvoston vuonna 2013 julkaisema lähetysasiakirja Yhdessä kohti elämää   herätti Ruotsissa innostuksen kristillisen mission ekumeeniseen tarkasteluun. Katolilaisten, ortodoksien, luterilaisten, vapaan kristillisyyden ja akateemisten piirien yhteistyö mission ympärillä johti vuosina 2016–2017 toteutettuun missiopyhiinvaellukseen. Pyhiinvaelluksen aikana eri kristillisten perinteiden edustajat avasivat käsityksiään missiosta muille yhteisten pohdintojen perusteiksi.

Pyhiinvaellus koostui neljästä vuorokauden mittaisesta työpajasta. Pyhiinvaellus oli nimensä mukaisesti matkantekoa: jokainen mukana ollut kristillinen perinne sai tarjota vuorollaan puitteet työskentelylle. Pyhiinvaellus oli sekä matka ulospäin toisten perinteiden ajatteluun että sisäänpäin omien käsitysten juurille. Se oli sekä vieraanvaraisuuden osoittamista että nauttimista toisten vieraanvaraisuudesta. Tilaa luotiin monenlaisille prosesseille. Henkilökohtainen reflektio oli keskeinen elementti. Ryhmäkeskusteluja käytiin sekä oman perinteen ihmisistä koostuvissa ryhmissä että sekaryhmissä. Kaikki tämä ruokki yhdessä käytyjä keskusteluja.

Pohdinnan ja keskustelun lisäksi yhteinen rukous, yhteiset ruokailut ja muu yhdessä oleminen olivat keskeisessä roolissa pyhiinvaelluksen aikana. Pyhiinvaelluksella pyrittiin siihen, että se antaisi totuudenmukaisen kuvan kirkkojen ja yhteisöjen elämästä mainoskuvaston tarjoamisen sijaan. Tämä edellytti rehellisyyttä ja kuuntelemista.

Reseptiivinen ekumenia ja missio

Pyhiinvaelluksella sovellettiin reseptiivisen eli vastaanottavan ekumenian periaatetta. Reseptiivisen ekumenian ytimessä on varsin yksinkertainen ajatus siitä, että kristilliset perinteet voivat oppia toisiltaan. Lähtökohtana ei ole toisten opettaminen vaan toisilta oppiminen kuuntelemisen ja yhteisen elämän kautta. Reseptiivinen ekumenia haastaa tutkimaan omaa perinnettä toisten perinteiden valossa ja kysymään, mitä omasta perinteestä puuttuu tai mitä korjattavaa siinä on. Tällaisena se on kutsu muutokseen.

Ruotsissa tehdyn pyhiinvaelluksen kuvaus tarjoaa käytännön esimerkin reseptiivisen teologian mahdollisuuksista mission pohtimisessa. Kirjan muut artikkelit avaavat lisää näkökulmia reseptiivisen ekumenian soveltamisesta.  Osa artikkeleista avaa yksittäisen perinteen sisältöjä, osa kertoo käytännön työstä ja vuorovaikutuksesta. Liitteenä löytyy vielä Sven-Erik Fjellströmin raamattuopetusmateriaali, joka osaltaan avaa erilaisia tapoja mission ymmärtämiseen ja tarjoaa valmiin materiaalin yhteisen työskentelyn perustaksi.  

Keskeisenä teemana on erilaisuuden ja yhteyden välttämättömyys. Kirjoittaessaan globaalin kristinuskon merkityksestä Euroopalle Peiron Ling muistuttaa, että jo kristinuskon ytimestä löytyvä kolminaisuusoppi todistaa sen puolesta, että erilaisuus ei ole yhteyden este vaan suorastaan välttämättömyys yhteydelle. Kristinusko on elänyt ja elää monenlaisissa konteksteissa, mikä vaikuttaa sen saamiin moniin ilmiasuihin. Erilaisia kristillisiä yhteisöjä yhteen tuova ekumenia on välttämätöntä kristillisen identiteetin ja mission kannalta. Kristityt ovat lopulta yhtä monista eroista huolimatta. Samoin kristittyjen tehtävä on yksi. Yksikään paikalliskirkko tai tunnustuskunta ei kykene täyttämään lähetystehtävää yksin, kuten Bosela E. Eale muistuttaa kirjoituksessaan. Reseptiivinen ekumenia auttaa ymmärtämään erilaisuutta ja rakentaa yhteyttä poistaessaan ennakkoluuloja ja tehdessään monista kristinuskon aarteista yhteisiä.

Missio, muutos ja erilaisuus

Reseptiivinen ekumenia korostaa muutoksen merkitystä missiossa. Jotta kirkko ja sen jäsenet voivat olla valmiita missioon, niiden tulee olla valmiita myös muutokseen. Sven-Erik Fjellström pohtii kuvitteellisessa kirjeessään evankelista Luukkaalle mission ja ekumenian olemusta. Molemmissa on kyse oman turvalliseksi koetun tilan jättämisestä. Kristityn tehtävänä on todistaminen muuttuvissa olosuhteissa ja vaihtuvissa ympäristöissä. Tämä muuttaa ja kasvattaa kristittyä.

Kirjoittajat korostavat toisaalta kuuntelemisen ja sisäisen reflektion, toisaalta avoimen asioiden jakamisen merkitystä. Reseptiivinen ekumenia edellyttää oman perinteen arvostusta ja sisäistämistä, mutta myös avoimuutta sen mahdollisten puutteiden tai heikkouksien havaitsemisen suhteen. Tämä asenne sopii sekä ekumeniaan, jossa kohdataan toisia kristittyjä, että missioon, jossa kristinusko on vuorovaikutuksessa muiden uskontojen ja katsomusten kanssa. Ann Aldén kirjoittaa mission kahdesta ulottuvuudesta. Ensimmäinen ulottuvuus on yhteisen hyvän etsiminen toisia uskontoja ja katsomuksia edustavien ihmisten kanssa. Toinen ulottuvuus syntyy kristinuskon ainutlaatuisuudesta. Kristitty on vakuuttunut siitä, että Jeesuksella on annettavaa maailmalle.

Néstor Medina kirjoittaa missiosta kulttuurienvälisenä vaihtona. Liian usein lähetystyötä tekevien ihmisten kulttuurinen tausta on jäänyt haastamatta. Toisesta kulttuurista on tullut vastaanottava osapuoli, toinen on jäänyt huomiotta. Kristillinen sanoma toisaalta ylittää kulttuurien rajat, toisaalta se sitoutuu aina tiettyyn kieleen ja kulttuuriseen ympäristöön. Kun missiossa asetutaan molemminpuoliseen ja avoimeen kulttuurienväliseen suhteeseen, myös itse evankeliumin kulttuuriset piirteet nousevat esille, mikä avaa uusia näkökulmia evankeliumiin. Kulttuurienvälisen otteen myötä lähetystyöntekijä itse tulee evankelioiduksi.

Yhdessä kohti elämää korostaa Pyhän Hengen työtä. Sharing and Learning jatkaa samalla linjalla. Reseptiivinen ekumenia ja siitä vaikutteita ottava missio ovat avoimia Pyhän Hengen vaikutukselle. Pyhä Henki opettaa ihmisiä, jotka ovat liikkeellä yhdessä. Yhteys ja erilaisuus ovat helluntain todellisuutta. Jumala itse on mission lähde ja liikkeelle laittava voima. Missio on pyhiinvaellusta – konkreettista ja symbolista, paikallista ja maailmanlaajuista.

Eläväksi elämäksi

Julkaisu tarjoaa monipuolista luettavaa ja pohdittavaa. Sen tekstit haastavat myös toimimaan esiteltyjen periaatteiden mukaan. Metropoliitta Serafim Kykotis muistuttaa omassa artikkelissaan, että reseptiivisen ekumenian toteutumista paikallisseurakuntien jäsenten elämässä tulee edistää aktiivisesti. Sen ei tule jäädä Kirkkojen maailmanneuvoston tai muun ylätason ekumenian ilmiöksi.

Yhdessä kohti elämää puhuu Pyhän Hengen työstä missiossa. Vuoden 2018 Arushan lähetyskonferenssin* yhteydessä puhuttiin muuttavasta opetuslapseudesta. Reseptiivinen ekumenia tarjoaa metodin kohtaamiselle, joka luo tilaa liikkeelle, Kristuksen seuraamiselle, keskinäisen ymmärryksen lisääntymiselle ja muutokselle – siis Pyhän Hengen työlle. Syvenevien vastakkainasettelujen maailmassa tämä on Jumalan valtakunnan työtä.

*Kirkkomme Lähetys käsitteli Arushan lähetyskonferenssi aineistoja syksyllä 2019 samana keväänä julkaistun Called to Transforming Discipleship kirjan pohjalta (linkki julkaisusta kertovaan artikkeliimme).

Artikkeli Lähetettynä muuttumaan julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kirkkojen maailmanneuvosto ja Paavillinen uskontojen välisen dialogin neuvosto ovat julkaisseet yhteisen asiakirjan Serving a Wounded World in Interreligious Solidarity, joka rohkaisee kristittyjä ja kaikkia hyvän tahdon ihmisiä palvelemaan ihmiskuntaa ja etsimään yhteyttä.

Yhteinen peruskertomus

Jeesuksen kertomus laupiaasta samarialaisesta toimii asiakirjan avainkertomuksena. Se on esimerkki sekä kärsimyksestä että sen lievittämisestä. Laupias samarialainen on keskeisessä roolissa myös paavi Franciscuksen uusimmassa kiertokirjeessä Kaikki veljiä ja sisaria (Fratelli Tutti), ja kertomus nostetaan esille myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tuoreessa Suuntaviivoja uskontojen kohtaamiseen -asiakirjassa. Kertomus osoittaa, että rakkauden ja huolenpidon tulee kohdistua kaikkiin riippumatta uskonnollisista, kansallisista tai muista inhimillisistä rajoista ja erilaisista uskonnollisista käsityksistä ja erimielisyyksistä. Kertomus myös tunnistaa muualla kuin omassa uskonnollisessa perinteessä näkyvän hyvyyden.

Serving a Wounded World tunnistaa toisaalta sen, että pandemia on koskettanut käytännössä kaikkia, toisaalta sen, että se on koetellut erityisesti jo aiemmin heikoimmassa asemassa olevia, kuten maahanmuuttajia, vankeja ja pakolaisia. Pandemia uhkaa myös syventää ympäristökriisiä, jonka kanssa ihmiskunta painii. Tämän vuoksi kriisi edellyttää paitsi sen myötä nousseeseen inhimilliseen kärsimykseen vastaamista myös laajaa muutosta asenteisiin ja toimintaan, jotta ihmiskunnan yhteisiin haasteisiin voidaan vastata yhdessä kestävästi, ilman takertumista inhimillisiin rajoihin.

Asiakirja muistuttaa toivon ja solidaarisuuden tarpeesta. Kristilliseen sanomaan Jumalan valtakunnasta kuuluu ajatus koko luomakuntaa koskevasta oikeudenmukaisuudesta ja rauhasta. Tämän tulee motivoida kristittyjä ajattelemaan ja toimimaan avarakatseisesti yhdessä koko ihmiskunnan hyvän tahdon ihmisten kanssa jaettujen arvojen ohjaamina.

Usko kolmiyhteiseen Jumalaan toimii asiakirjassa perustana uskontojen rajat ylittävälle solidaarisuudelle. Uskontojenvälinen yhteistyö liitetään siis kristinuskon ytimeen. Jumala on luonut koko luomakunnan ja kaikki ihmiset. Jeesuksessa kohtaamme sekä kärsimyksen että toivon. Hänet voi löytää sekä laupiaan samarialaisen myötätuntoisessa toiminnassa että laupiaan samarialaisen hoitamassa ryöstön ja pahoinpitelyn uhrissa, siis erilaisten rajojen molemmilta puolilta. Kertomus muistuttaa siitä, että myös muiden uskontojen piirissä tunnistetaan toisen ihmisen hätä ja sitä kannustetaan lievittämään. Pyhä Henki puhaltaa missä tahtoo ja lähettää kristityt Kristuksen käsinä ja hyvänä sanomana maailmaan – ja myös todistamaan Jumalan omaa toimintaa kärsimyksen keskellä.

Tie rajat ylittävään palveluun

Asiakirja esittelee periaatteita yhteiseen, uskontojen rajat ylittävään palveluun:

• Nöyryys ja haavoittuvuus: Tämä on Kristuksen seuraamisen ytimessä. Jaakobin tavoin meidän on oltava alttiita haavoittumiselle, jotta saisimme siunauksen. Totuuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta puhuminen ja toimiminen voi viedä meidät haavoittuvaan asemaan.
• Kunnioitus: Jokainen ihminen on toimija, jolla on oma tarinansa ja oikeus kertoa se. Tälle on luotava tilaa.
• Yhteisö, myötätunto ja yhteinen hyvä: Ihmisyys toteutuu suhteessa toisiin. Rakkaus ja myötätunto tekevät meidät ihmisiksi ja ovat keskeinen osa Jumalan itseilmoitusta Jeesuksessa Kristuksessa.
• Dialogi ja keskinäinen oppiminen: Jokaisella ihmisellä on annettavaa toisille ja opittavaa toisilta.
• Katumus ja uudistus: Kristittyjen tulee kohdata rehellisesti menneet ja nykyiset synnit, katua ja korjata väärät rakenteet ja toiminta oikeiksi.
• Kiitollisuus ja anteliaisuus: Kristittyjen tulee muistaa, että Jumala tekee meidät rikkaiksi ilman omia ansioitamme. Jeesus Kristus tuli köyhäksi meidän vuoksemme. Tämä motivoi kiitollisuuteen ja anteliaisuuteen, jopa koko elämän antamiseen haavoittuneen maailman hyväksi toimimiseen.
• Rakkaus: Rakastamme, koska Kristus on rakastanut meitä. Palvelu on hänen rakkautensa elämistä todeksi.

Serving a Wounded World kehottaa kärsivien palvelemiseen, edistämään yhteyttä rakentavaa inkluusiota, harjoittamaan solidaarisuutta tukevaa hengellisyyttä, kuten rukousta, paastoa, itsekieltäymystä ja lahjoittamista, vahvistamaan kirkon piirissä toimivien kykyä empatiaan, tukemaan nuorten osallisuutta palvelussa, luomaan tilaa vuoropuhelulle ja työstämään projekteja ja prosesseja, jotka tukevat uskontojenvälistä solidaarisuutta.

Tavoitteena on, että uskonnollinen vakaumus voi tukea yhteisen hyvän puolesta toimimista sen sijaan, että se jakaisi ihmisiä eri leireihin. Meidän tulee rakastaa niitä, joita autamme, niitä, joiden kanssa autamme ja niitä, jotka auttavat meitä. Tämä on Jeesuksen seuraamista ja hänen tahtonsa täyttämistä.

Olemme toisiamme varten

Serving a Wounded World sitoo voimakkaasti maailman hätään vastaamisen ja uskontojen rajat ylittävän solidaarisuuden Raamattuun ja kristilliseen opetukseen. Se muistuttaa siitä, että me ihmiset – niin kristityt kuin muut – olemme täällä toisiamme varten. Asiakirja kutsuu konkreettiseen toimintaan. Kertomus laupiaasta samarialaisesta korostaa tekoja hädänalaisen hyväksi. Solidaarisuus lähimmäisiä kohtaan on kontekstuaalista, olosuhteet tunnistavaa. Kirkkojen maailmanneuvoston ja Vatikaanin yhteisenä asiakirjana Serving a Wounded World elää keskellä monenlaisia ympäristöjä ja monenlaisia kriisejä. Se keskittyy ydinperiaatteisiin, jotka ovat yhteisiä eri konteksteissa. Toivon, että asiakirjan ajatukset tulevat tutuiksi myös Suomessa ja että ne tukevat inhimilliset rajat ylittävää solidaarisuutta ja toimintaa lähimmäisten hyväksi.

Asiakirja löytyy osoitteesta: https://www.oikoumene.org/sites/default/files/Document/ServingWoundedWorld.pdf

Artikkeli Kutsu solidaarisuuteen ja palveluun julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.