Pääsiäisen juhla on jälleen ympärillämme. Lasten parissa työskennellessä pääsiäinen on värikäs juhla, jotain, mikä aloittaa kevään. Yhdessä hämmästelemme hiljaisen viikon tapahtumia, ja kerromme ilosanomaa, jonka naiset enkeleiltä tyhjällä haudalla kuulivat.

Pääsiäisen tapahtumat kutsuvat meitä rikkinäisyydessämme parannettaviksi. Sydän on monin eri tavoin ruhjeilla, murtuneena ja särkynyt. Pääsiäinen antaa mahdollisuuden tuoda sydämemme kuunneltavaksi ja hoidettavaksi. Pääsiäisen kertomuksen äärelle pysähtyminen kysyy minulta, luotanko todella siihen, että Jumala kuuntelee, luotanko kipuni hänen käsiinsä. Jeesuksen vaiheet pääsiäisenä ovat Jumalan osoitus siitä, että myös minun sydämeni kamppailut, kivut ja surut on kannettu. Minulla on väliä. Hän näkee minut. Se on kokemus, josta haluan kertoa. Pääsiäisen sanoma heijastuu ilon kirkkaina väreinä ympärillämme ympäri vuoden. Armo hoivaa sydäntä. Pääsiäisaamun ilo on täynnä valoa ja kevään kirkkaita värejä riippumatta vuodenajan hetkestä, jolloin juhla koittaa.

Artikkeli Pääsiäisensydänlääkkeet julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Dávid Stinner (vas.), Lili Varga, Rebekka Pöhlmann ja Károly Tóth Unkarin Sopronin luterilaisesta seurakunnasta vierailivat Seinäjoella kirkkoherra Ari Aurasen virkaanasettamisviikonloppuna joulukuussa.

Seinäjoen kokoinen Sopronin kaupunki sijaitsee Itävallan rajan tuntumassa, noin tunnin ajomatkan päässä Wienistä. Sopronista saapuivat kirkkoherran virkaanasettamisen juhlaviikonlopuksi Seinäjoelle kirkkoherra Károly Tóth, pastori Rebekka Pöhlmann, kirkkovaltuuston puheenjohtaja Dávid Stinner ja nuorten edustaja Lili Varga.

‒ Vierailu sisälsi virkaanasettamisjuhlallisuuksien lisäksi hieman historiaa ja arkkitehtuuria, mukavaa yhdessäoloa ja keskusteluja, hyvää ruokaa, ja tietenkin saunomista ja avantouintia, summaa kirkkoherra Károly Tóth.

Virkaanasettamisjuhlassa eräs seurakuntalainen tuli kertomaan pastori Pöhlmannille vierailleensa useaan otteeseen Sopronissa.

‒ Meiltä löytyi yhteisiä tuttujakin, iloitsee Pöhlmann.

Pitkä ystävyys

Seurakuntien välillä vallitsee lämmin ystävyys. Seinäjoen ja Sopronin seurakuntien välinen sopimus on viimeksi allekirjoitettu vuonna 2019 ja pian on jälleen päivittämisen aika. Vuodesta 2012 aktivoituneet vierailut ja yhteydenpito seurakuntien välillä on ollut ensisijaisesti nuorisotyöpainotteista. Nuorten ryhmä on tehnyt matkan Seinäjoelta Soproniin säännöllisesti kahden vuoden välein. Myös kirkkoherra Ari Aurasen suunnitelmissa on tervehdyskäynti Unkarissa.

‒ Ystävyys on iso asia seurakunnallemme ja nuorillemme, ja se tulee historiansa vuoksi jatkumaan ja vahvistumaan entisestään, iloitsee kirkkoherra Tóth.

Vastavuoroisesti sopronilaisten nuorten ryhmä on vieraillut Seinäjoella kaksi kertaa vuosina 2015 ja 2019. Seuraava Seinäjoen-vierailu on suunnitteilla tulevaisuudessa – se tapahtuu mahdollisesti jo ensi kesänä, kun joulukuun vierailulla nuoria edustanut Lili Varga saapuu vahvistamaan suomen kielen osaamistaan rippileirille.

Sopronin luterilaisen seurakunnan kirkkovaltuuston puheenjohtaja Dávid Stinner osallistui itse nuorten ryhmän matkalle vuonna 2000. Jo tuolloin yhteys Seinäjoen seurakunnan kanssa oli olemassa.

‒ Seurakuntien välinen yhteys ja nuorten matkat ovat säilyneet ohjelmassa, vaikka ihmiset ovat vaihtuneet, iloitsee Stinner.

Hänen poikansa on ollut myös Seinäjoella vierailulla.

‒ Upea kokemus yhdistää meitä, hehkuttaa Stinner.

Kokemustenvaihtoa

Ystävyysseurakuntatyö on kurkistus ystäväseurakunnan arkeen. Se on ideoiden, käytäntöjen ja isojen asioiden jakamista, sekä yhdessä iloitsemista.

‒ Asioita ja käytäntöjä on hyvä nähdä itse paikan päällä, ottaa opiksi ja painaa sydämeensä, vinkkaa Pöhlmann.

Seinäjoen seurakunnan Sopronin-kävijät ovat päässeet näkemään, miten ja millä tavalla kaikki ikäryhmät toimivat seurakunnassa yhdessä.

‒ Sopronissa on muun muassa seurakunnan oma päiväkoti, alakoulu ja vanhainkoti, kertoo nuorisotyönjohtaja Pete Ketola.

Sopimus kirkkojen välillä

Sopronin luterilainen seurakunta on pieni verrattuna Seinäjoen seurakuntaan, jonka jäsenmäärä on suurin piirtein sama, kuin koko Unkarin luterilaisessa kirkossa on jäseniä. Rippikoulun käy Sopronissa vuosittain 50 nuorta, kun Seinäjoella kävijämäärä on 700. Kokoerosta huolimatta yhtäläisyyksiäkin seurakuntien välillä löytyy.

Seurakuntien välistä ystävyyttä vahvistaa kirkolliskokouksen toukokuussa hyväksymä ja viime syksynä allekirjoitettu yhteistyösopimus Unkarin luterilaisen kirkon kanssa. Suhteen rakentumisen taustalla on luterilaisten kirkkojen välinen yhteys Euroopassa. Suurin osa ystävyysseurakuntasopimuksista onkin solmittu juuri Unkarin, Viron tai Inkerin luterilaisten kirkkojen seurakuntiin.

Ystävyysseurakuntatyö on yksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kansainvälisen työn muodoista. Ystävyysseurakuntatyön tarjoama nuorisovaihto on turvallinen mahdollisuus tutustua ihmisiin ympäri maailman.

‒ Nuorilla on nykypäivänä hurjan paljon mahdollisuuksia, joiden runsaus voi jopa ahdistaa. Nuorisovaihdossa nuori oppii itsestään ja toisistaan paljon, kertoo Pöhlmann.

Ystävysseurakuntatoiminta

• Kirkon kansainvälisen työn muoto.
• Toteutuu pääasiassa luterilaisten seurakuntien välillä.
• Sisältää esimerkiksi yhteistyötä, vastavuoroisia vierailuja, työntekijävaihtoa, hengellistä yhteyttä ja esirukousta.
• Toiminnan ytimessä ovat keskinäinen yhteys ja vuorovaikutus.
• Seinäjoen seurakunnan ystävyysseurakuntia ovat Unkarin Sopron, Saksan Schweinfurt ja Inkerin kirkon Hietamäki.

Artikkeli Ystävyyttä arjessa ja juhlassa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Tenori Jorma Aro muistelee omia alkuvaiheitaan kirkkokuorossa hyvillä mielin.

– Seinäjoen kirkkokuorossa yli viisikymmentä vuotta bassoa laulanut ystäväni Aki Kivimäki ehdotti minulle lähes kymmenen vuoden ajan, että tulisin mukaan. Tyrmäsin ajatuksen, koska ajattelin että en ole laulutaidoiltani kyllin tasokas.

Aro nauraa, että syyskuussa 2016 tapahtui lopulta ihme.

– Aki esitteli tuolloin kuorolaisille ja kuoron silloiselle johtajalle Lea Salumäelle uuden tenorin. Vastaanotto oli positiivinen ja pääsin mukaan helposti.

Laulaminen on terapiaa, rentouttaa ja virkistää. Arkihuolet unohtuvat.”

Mielekästä vapaaehtoistyötä

Seinäjoen kirkkokuorossa on tällä hetkellä kolmekymmentä laulajaa. Heistä kaksi on ollut mukana kuorossa kunnioitettavat viisikymmentä vuotta. Tenori Lauri Peltola pitää harrastuksen yhtenä tärkeänä puolena yhteenkuuluvaisuuden tunnetta.

– Olen saanut hyviä ystäviä kuoroharrastuksen kautta. Alkuun opin kuorolaulun ”aakkoset”, sittemmin on ollut opetusta myös musiikin teoriasta, äänen käytöstä ja huollosta.Lisäksi kirkkokuorossa laulaminen antaa mielekkään mahdollisuuden seurakunnan vapaaehtoistyöhön.

Laulu pidentää ikää

Seinäjoen kirkkokuoroa johtava kanttori Maria Väinölä sanoo, että musiikin kieli on universaali.

­– Koimme jälleen ihmeen taannoisella Viron matkallamme. Vaikka meillä ei ollut yhteistä kieltä Haapsalun kuoron kanssa, pystyimme silti täysipainoisesti musisoimaan toistemme kanssa.

Väinölä toivoo, että myös kuoron kuulijat voimaantuvat kuulemastaan.

– Tuntuu tärkeältä, että laulamillamme lauluilla on syvä merkitys ja sanoma.

Kuorotyö on hänelle hyvin merkityksellistä.

– Kuorossa tullaan tutuiksi toistemme kanssa, kuoromatkat hitsaavat jäseniä yhteen. Laulaminen on myös tutkitusti terveellistä ja pidentää jopa ikää.

Kirkkokuoro kokoontuu harjoituksiin joka tiistai kello 18 Lakeuden Ristin kappelissa. Esiintymisiä on pääosin jumalanpalveluksissa ja muissa seurakunnallisissa tilaisuuksissa. Uudet laulajat ovat lämpimästi tervetulleita mukaan.

Tervetuloa mukaan Seinäjoen kirkkokuoroon

• kuoron johtokunnan pj Kaisa Neva-Juoni p. 040 508 5913, kaisa.nevajuoni@gmail.com
• kuoron johtaja, kanttori Maria Väinölä p. 050 339 2906 maria.vainola@evl.fi

Tiedot kaikista seurakunnan kuoroista: seinajoenseurakunta.fi/kuorot

Jutun kirjoittaja Terhi Varpuluoma on kirkkovaltuutettu, Seinäjoen alueneuvoston, jumalanpalvelus- ja musiikkitoimikunnan sekä kirkkokuoron jäsen. Hän työsti artikkelin ollessaan Seinäjoen seurakunnan viestinnässä työkierrossa.

Juttu julkaistu ensimmäisen kerran Lakeuden Risti -lehden numerossa 5/2023.

Työkierto Seinäjoen seurakunnassa

Työkierto on menetelmä, jonka avulla voidaan kehittää henkilöstöä ja organisaatiota. Työkierrossa työntekijä siirtyy tilapäisesti eri yksikköön tai organisaatioon tekemään muita työtehtäviä. Työntekijälle työkierto mahdollistaa uuden oppimisen, osaamisen jakamisen sekä tavoitteellisen ammattitaidon kehittämisen vertaisoppimalla. Työkierrolla on myös todettu olevan positiivisia vaikutuksia työhyvinvointiin.  

Organisaatiolle työkierto on puolestaan oiva keino kehittää ja sitouttaa henkilöstöä sekä siirtää osaamista. Työkierron kautta työntekijä voi löytää mielenkiintoisen suunnan omalle urakehitykselleen tarvitsematta kuitenkaan vaihtaa työnantajaa.

Seinäjoen seurakunnassa työntekijöillä on mahdollisuus lähteä työkiertoon oman seurakunnan sisällä, muihin seurakuntatalouksiin sekä muihin yhteistyöorganisaatioihin.

Seurakunnan luottamushenkilöille on laadittu neljä erilaista työkiertopakettia, joita ovat:

• Projektipäällikön päivä (kiinteistötoimi)
• Päivä freelancerina (viestintä)
• Yhteiset lapsemme (varhaiskasvatus)
• Siell´ on hieno hietakehto – Matka kirkkomaahan (hautauspalvelupolku) 

Tietyn työkiertopaketin valitessaan luottamushenkilö pääsee tutustumaan valitsemaansa työalaan tai kokonaiseen palvelupolkuun Seinäjoen seurakunnassa. Tutustuminen koostuu useammasta kokonaisuudesta (esim. päivä freelancerina tai yksittäisestä lyhyemmästä keikasta (esim. projektipäällikön päivä).

Seinäjoen seurakunta on saanut 1.11.2021–31.12.2022 työkiertokäytännön luomiseen työelämän kehittämisrahoitusta Kevalta. TyKillä voimaa ja iloa työhön -hankkeesta voi lukea lisää: https://www.keva.fi/kehittamisraha

Musiikin matkassa Lakeuden Rististä Haapsalun piispanlinnaan

Seinäjoen seurakunnan kuorolaisia vieraili syksyllä Virossa Haapsalun kuoron luona. Tämän jutun matkasta kirjoitti Annukka Latvala, joka on Seinäjoen seurakunnan kirkkovaltuutettu sekä alueseurakunnan alueneuvoston ja Lakeuden Ristin kamarikuoron jäsen.

Missa Brevis

Toukokuussa 2023 Lakeuden Ristin kamarikuoro ja Seinäjoen kirkkokuoro saivat vastaanottaa kuorovieraita Viron Haapsalusta. Olimme harjoitelleet kuoronjohtajiemme Lea Salumäen ja Maria Väinölän johdolla virolaisen kuoronjohtajan ja säveltäjän, Sirje Kaasikin, säveltämän teoksen Missa Brevis, Lyhyt messu. Säveltäjä itse saapui teosta johtamaan ja teoksen Suomen kantaesitys oli Lakeuden Ristissä pitämässämme yhteiskonsertissa 27.5.2023. Teos sai innostuneen vastaanoton ja sitä oli mielenkiintoista harjoitella ja esittää. Yhteiskonserttimme päättyi Taneli Kuusiston säveltämään Siunaa ja varjele meitä -lauluun, jonka tekstin viron kielelle oli kääntänyt Lea Salumäen pappa, Eduard Salumäe. Haapsalun kuorolaiset majoittuivat meidän kuorolaisten perheisiin.

Tallinnan tuulista Haapsalun rantaan

Syyskuun 21. päivänä Seinäjoelta lähti 29 kuorolaisen joukko bussilla, johtajinaan Lea ja Maria, vastavierailulle Viron Haapsaluun. Tallinnaan saavuttuamme teimme pienen bussiajelun ja pysähdyimme Tallinnan Laululavalle. Lavalle mahtuu liki 15 000 laulajaa ja katsomoon 100 000 kuulijaa. Lauloimme lavalla Sibeliuksen ”Soi kunniaksi Luojan”. Kävimme myös katsomassa virolaisen kuoronjohtajan ja säveltäjän Gustav Ernesaksin patsasta. Viron ensimmäiset laulujuhlat järjestettiin Tartossa vuonna 1869. Laulujuhlat on pidetty Tallinnassa vuodesta 1896 lähtien. Viron kansa on laulun voimin ilmaissut henkisen vapauden kaipuutaan, vastustanut miehitysvaltaa sekä 1980–90-lukujen taitteessa tavoitellut konkreettisestikin itsenäisyyttä. Haapsaluun saavuimme illan suussa ja majoituimme kylpylähotelli Hestiaan.

Perjantaina 22.9.2023 harjoittelimme kauniissa Haapsalun tuomiokirkossa. Harjoituksen jälkeen tutustuimme Piispanlinnan museoon. Piispanlinna on rakennettu 1200-luvulla. Linnassa asuivat paikalliset vallanpitäjät 1600-luvulle asti.

Lauantaina 23.9.2023 harjoittelimme yhdessä Haapsalun kuoron kanssa yhteiskonserttiamme varten. Ohjelmamme oli pääpiirteissään sama kuin keväällä Seinäjoella. Missa Brevis sai arvoisensa puitteet Haapsalun keskiaikaisessa tuomiokirkossa, jossa oli todella hyvä akustiikka.

Sunnuntaina 24.9.2023 lauloimme vielä jumalanpalveluksessa. Kirkkokahvien jälkeen oli aika jättää hyvästit haapsalulaisille kuoroystävillemme ja suunnata bussilla takaisin Tallinnaan iltalaivalle. Olimme saaneet nauttia virolaisten ystäviemme vieraanvaraisuudesta ja kauniista Haapsalun kaupungista rantabulevardeineen. Suuret kiitokset ikimuistoisen kuoromatkan järjestämisestä Lealle ja Marialle.

Kirkon juhlat Tampereella toukokuussa 2024

Suuntaamme nyt katseemme tulevaan. Tampereella järjestetään 17.–19.5.2024 kirkon juhlat. Juhlille osallistuu koko Seinäjoen seurakunnan alueelta useita kuoroja. Perjantai-iltana saamme osallistua muun muassa Tampereen Keskustorin suurkuorotapahtumaan ja laulaa hengellisiä suosikkilauluja.

Kuorolaulu virkistää ja hoitaa laulajaa ja kuulijaa. Kuorolaulusta saa voimaa ja iloa arkeen ja juhlaan. Kuorossa voi kokea ystävyyttä ja yhteisöllisyyttä. Tule Sinäkin laulamaan – Seinäjoen seurakunnan kuoroissa on aina tilaa uusille laulajille. Kynnys on matala ja katto korkealla!

Artikkeli Laulun iloa ja yhteistä palvelua julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Alvar Aallon suunnittelema helmi, Aalto-keskus, Seinäjoen keskustassa on rakennettu vuosina 1957–1987. Ensimmäisenä, vuonna 1960, on valmistunut kaunis ja rakastettu Lakeuden Risti, joka on tunnettu erityisesti 65 metriä korkeasta kellotornistaan.

Aikaa nähneen Aalto-keskuksen kunnostustyöt ovat jatkuneet jo vuosia. Seinäjoen seurakunnan Aalto-kokonaisuuden remontti on vaiheistettu neljään eri vaiheeseen, jotta vältytään pitkiltä väistötilatarpeilta.

Yksi osa merkittävää arkkitehtonista Aalto-kokonaisuutta on 3700 neliön seurakuntakeskus, joka sulkeutuu kokonaan vuodenvaihteessa korjaustöiden vuoksi.

– Vuoden 2024 alussa käynnistyy kunnostusprojektin kolmosvaihe, jossa remontoidaan seurakuntakeskuksen ensimmäinen ja toinen kerros, Seinäjoen seurakunnan kiinteistöpäällikkö Timo Mäki kertoo.

Peruskorjaus on välttämätön rakennuksen iän vuoksi.

– Talotekniikka on pääosin alkuperäistä ja se täytyy päivittää tähän päivään. Rakenteet ovat 1960-luvulta ja ne ovat yksinkertaisesti vain tulleet käyttöikänsä päähän. Rakennuksessa korjataan myös niin sanottuja riskirakenteita, jotta saadaan sisäilmastollisesti kaikki kuntoon, Seinäjoen seurakunnan projektiasiantuntija Jussi Hernesniemi avaa.

Toiminta jatkuu hetkellisesti muualla

Seurakuntakeskuksen sulkeutuessa sen koko toiminta siirtyy väistötiloihin. Seurakunnan omia tiloja pyritään hyödyntämään mahdollisimman paljon. Ulkopuolisille vuokralla ollut Soukkajoen toimintakeskus otetaan käyttöön ja siellä voidaan järjestää muistotilaisuuksia sekä muuta toimintaa. Yhtenä väistötilana käytetään Nuorisokahvila Kismuksen tiloja.

– Isompia tilaisuuksia varten meillä on mahdollisuus vuokrata tiloja yhteistyökumppanilta, Mäki kertoo väistötiloista.

Kolmosvaihe ja sitä myöden seurakuntakeskuksen kunnostustyöt ovat Mäen ja Hernesniemen arvion mukaan valmiita vuoden 2025 loppuun mennessä. Siihen asti seurakuntakeskuksessa käy vilinä, kun paikkoja laitetaan kuntoon.

”Iästä johtuvia peruskorjauksia on pakko tehdä, jotta saadaan sisäilmastollisesti kaikki kuntoon.”

Timo Mäki

– Joitain käyttötarkoituksen muutoksia tehdään myös. Yksi suurimmista muutoksista tapahtuu seurakuntasalissa, jossa poistetaan pääosa penkeistä. Niiden tilalle tulee irtainkalusteita, joiden ansiosta tilasta tulee monikäyttöisempi, Mäki selittää.

– Kirkkopihan julkisivuun toteutetaan myös palauttava muutostyö. Vuonna -84 rakennetun laajennuksen julkisivurakenne puretaan osittain siten, että ulkoseinä siirtyy noin puolitoista metriä sisäänpäin. Muutoksella haetaan fasadiin arkkitehtuuria, joka sopii paremmin alkuperäistyyliin. Muutoksen myötä myös huonejaot saadaan tehokkaammiksi, Hernesniemi jatkaa.

Valvottua ja harkittua

Kun kyseessä on kulttuurihistoriallisesti näin merkittävä kohde, muutoksia ei voida noin vain lähteä tekemään, vaan kaikki on tarkasti valvottua. Museovirasto ja Alvar Aalto -säätiö ovat vahvasti mukana kunnostusprojektissa ja ohjaavat rakentamista. Mäki ja Hernesniemi kertovat yhteistyön olleen toimivaa ja avointa viranomaisten kanssa.

”Kaikki on otettava huomioon pienintäkin yksityiskohtaa myöten. Olen ollut pitkään Aalto-fani, mutta detaljiikan määrä on silti yllättänyt työmaalla.”

Jussi Hernesniemi

– Muutoksista ja muutostarpeista täytyy aina neuvotella. Viranomaiset ovat myös käyneet paikan päällä useampaan kertaan, Mäki sanoo.

Helppo projekti Aalto-keskuksen miljoonaremontti ei missään nimessä ole ollut.

– Aikatauluhaasteet ja kustannustasot liittyvät pitkälti rakennuksen arkkitehtuurin monimuotoisuuteen ja detaljiikkaan. Kaikki on otettava huomioon pienintäkin yksityiskohtaa myöten. Olen ollut pitkään Aalto-fani, mutta detaljiikan määrä on silti yllättänyt työmaalla, Hernesniemi
kertoo.

Toista ei tule vastaan

Projektin ykkösvaiheessa kunnostettiin entisen kirkkokanslian tilat, joihin muutti vuokralle Lapuan hiippakunnan tuomiokapituli vuoden 2022 joulukuussa. Lisäksi tiloissa on kirkon keskusrahaston IT-tukiyksikkö. Rakennuksessa tehdään vielä pieniä vesikattotöitä, ja vuoden loppuun mennessä sen pitäisi olla täysin valmis.

Tällä hetkellä projektissa on käynnissä kakkosvaihe, jossa remontoidaan seurakuntakeskuksen kellaritilat. Kellariin tehdään päätearkisto, aulatila ja Aalto-varasto. Lisäksi sinne tulee kokous ja tutkijatiloja. Kakkosvaiheen on tarkoitus valmistua 2024 kevättalvella, jonka jälkeen lähtee käyntiin peruskorjauksen kolmosvaihe.

Neljännessä ja viimeisessä vaiheessa kunnostetaan Lakeuden Ristin kirkko ja kellotorni. Kirkossa tehdään muun muassa taloteknillisiä peruskorjauksia ja muutostöitä, peruskorjataan vesikatto ja käydään läpi ikkunoiden sekä ovien kunnostustarpeet.

Aalto-keskuksen saneerausprojekti on kaikin puolin poikkeuksellinen, ainutlaatuinen ja suuri millä tahansa mittakaavalla. Sen voi sanoa varmaksi, ettei Mäen ja Hernesniemen uralla tule toista samanlaista vastaan.

– Työmaita on kierretty paljon, mutta mitään näin haasteellista tai monumentaalista arkkitehtuurikohdetta ei ole koskaan ollut. Vaativuus pitää omalla tavallaan myös mielenkiinnon yllä, Mäki pohtii.

– Olisi mahtavaa nähdä, että tästä tulisi Aallon visioiden mukaan aktiivinen seurakuntakeskus oikein sanan varsinaisessa merkityksessä, Hernesniemi sanoo innon pilke silmissään.

Juttu julkaistu ensimmäisen kerran Lakeuden Risti -lehden numerossa 5/2023.

Funktionalismista

Teksti: Eckhard Strahl, arkkitehti. Kuvat: Sarah Senf.

Funktionalismi oli arkkitehtuuri- ja design-muotoilutyyli, joka saavutti kansainvälisen läpimurtonsa 1920-luvulla. Osaltaan funktionalistiselle ajattelulle loivat pohjaa jo 1800-luvun filosofit Schelling, Kant ja Schopenhauer. Sodan jälkeen funktionalismi yleistyi ja hallitsi rakennusalaa läntisessä maailmassa noin vuodesta 1945 lähtien, Suomessa noin 1970-luvun loppuun saakka.

Yhteiskunnassa vallalla oleva arvomaailma oli 1970-luvun alussa muuttunut siten, ettei funktionalismia oikein enää sisäistetty, harrastettiin vain sen yleistä kopioimista. Funktionalismista tuli ”museotavaraa”, jota kyllä arvostetaan, mutta sen sisältöä ja viestiä ei enää ymmärretä. On jäänyt voimaan vain yleinen käsitys tai ihailu, että tilan tai esineen tulee olla pelkistetty ja ”kruusaamaton”, ollakseen kaunis.

Samalla tavoin päättelemällä esine voidaan toisaalta määrittää äärimmäisen rumaksikin. Molemmat määrittelyt ovat oikeastaan täysin vääriä, mutta tämä kertoo vain sen, ettei tyylin sisältöä enää ymmärretä. Vastaavalla tavalla nykypäivänä voi olla vaikea ymmärtää vaikkapa rokokootyylisen huonekalun kaarevia jalkoja, kuten eräs matkaopas minulle kerran Latviassa esitteli linnan kalusteita: ”No näin kummallisesti silloin vain tehtiin.” Ainakin hän oli esittelyssään rehellinen – tyyli vaikutti kummalliselta, koska hän ei ymmärtänyt mitä se symboloi, mikä oli sen viesti ja mikä arvomaailma muotoilun takana.

Silti vielä pitkälle nykypäivään saakka funktionalismin muotoilua ja tyyliä on ahkerasti kopioitu niin meillä kuin muuallakin. Se on jättänyt jälkensä nykyajan arkkitehtuuriin ja omakotitalojen pohjaratkaisuihin, huonekaluihin, tekstiilien kuoseihin ja kaupunkisuunnitteluun – designmuotoilusta puhumattakaan.

Absoluuttisesti optimaalisen muodon etsintä

Funktionalismin yhteinen lähtökohta oli, että etsittiin ”absoluuttisesti optimaalista muotoa” halutulle toiminnalle. Esimerkiksi kirkossa, asunnossa, liikerakennuksessa tai näyttelytilassa tapahtuva funktio, eli se, miten ihmiset halusivat käyttää kyseistä tilaa, muodosti myös sen optimaalisimman muodon – ja oli sen vuoksi erityisen kaunis. Ihmisille lähes käyttökelvoton tila tai ratkaisu oli vastaavasti aina myös ruma.

Yksinkertaisuus, helppous, taloudellisuus tai koristeellisuusvaatimukset olivat toisarvoisia, tärkeintä oli löytää tarkoitukseen optimaalisin ja sen mukaan kaunein muoto. Muoto, jonka mittasuhteet olivat täydellisessä harmoniassa ja jonka pinta- ja väristruktuuri sointuivat hallitsevaan ympäristöön ja maisemaan.

Eurooppalaisessa funktionalismissa vallalla oli ajatus ”toiminta määrää muotoa”.  Amerikkalainen arkkitehti Louis Henry Sullivan oppilaineen, muun muassa Suomessakin tunnettu Frank Lloyd Wright, puolestaan julisti, että ”muoto seuraa toimintaa”. Yhteistä molemmille oli kuitenkin ajatus siitä, miten muodon ja toiminnan tulee muodostaa yksikkö, eivätkä esimerkiksi esteettiset asenteet, tunteet tai talouteen liittyvät näkökulmat saisi häiritä tätä harrasta pyrkimystä löytää ihmisille paras ratkaisu.

Funktionalismiin liittyi vahva usko tekniseen toteutettavuuteen, luottamus uusiin tieteellisiin tuloksiin ja yleinen käsitys siitä, että kaikki rakennustekniset ongelmat voitiin ratkaista järjellä, tiedolla ja logiikan avulla. Tämä ehdoton avoimuus ja positiivinen asennoituminen tekniikan ja tieteen saavutuksiin tarkoitti myös sitä, että uudet rakennusmateriaalit – betoni, teräs ja lasi – yleistyivät nopeasti ja luontevasti, varovaisuus ja kriittisyys niiden käyttöä kohtaan oli vähäistä.

Suomalainen funktionalismi

Funktionalismiin vaikuttivat sen syntyajan aikainen arvomaailma ja poliittinen ilmapiiri. Erot eri maiden poliittisissa virtauksissa selittävät myös sitä, miksi funktionalismi muodostui joka maassa hieman omalaisekseen. Sana ”toiminta” pitää sisällään myös ihmisen halun ja tahdon. Suomalaiseen funktionalismiin heijastui suomalaisten voimakas itsenäisyyspyrkimys – kova tahto näyttää maailmalle oma kansallinen identiteetti, luoda Suomikuvaa ja viedä Suomi maailmalle.

Erityisesti suomalaista tapaa järjestää kaikissa suuremmissa kohteissa avoimia arkkitehtikilpailuja, joihin myös arkkitehtuurin opiskelijat voivat osallistua, arvostettiin ja alettiin kopioida. Tämä nähtiin esimerkiksi saksalaisessa Bauhausissa Walter Gropiuksen johdolla ratkaisevana syynä sille, että suomalaisesta funktionalismista tuli kova vientituote maailmalle. Avoimet arkkitehtikilpailut, modernin, ihmisille helposti omaksuttavan arkkitehtuurin aikaansaamiseksi, yleistyivät nopeasti varsinkin Brasilian kaltaisissa kehittyvissä maissa, mutta myös idässä ja Australiassa. 

Suomalainen funktionalismi teki vaikutuksen maailmalla luonteellaan, avoimuudellaan ja pyrkimyksellään arkkitehtuurin sosiaalisen aspektin huomioon ottamiseen. Suomalaiset arkkitehdit olivat suosittuja erityisesti pragmaattisuutensa takia – he halusivat ennen muuta palvella arkkitehtuurillaan yhteisöä. Lisäksi ihailtiin suomalaisarkkitehtien pidättyväistä esiintymistä, he eivät työntäneet itseään etualalle, eivätkä antaneet hetkellisten muotivirtausten tai trendien vaikuttaa tyyliinsä.

Funktionalismissa myös puuarkkitehtuurilla haluttiin näyttää uutta tietä. Suomessa tämä kehitys törmäsi perinteiseen puurakentamistraditioon, jonka seurauksena suomalainen rakennusala on pysynyt tiukasti vain maamme rajojen sisällä, eikä vastaavaa menestystä maailmalla ole tullut – taloudellinen tappio on todennäköisesti ollut suunnaton, ja sitä pystyttäneen täysin arvioimaan vasta nykypäivän ilmasto- ja energiakriisin aikana.

Alvar Aalto ja Lakeuden Risti

Alvar Aalto on suomalaisen ja maailman modernismin edelläkävijä, joka on määritellyt vahvasti kotimaansa arkkitehtuurielämää ja oman aikansa kaupunkisuunnittelua, kuten myös skandinaavista sisustusta ja designia jo yli puolen vuosisadan ajan ja aina nykypäivään saakka.

Nuori arkkitehti Alvar Aalto omaksui työhönsä funktionalismin ohjenuoran ”muodolla täytyy olla sisältöä”. Valmiin rakennuksen oli palveltava tarkoitusta samalla, kun muoto ja sisältö saatettiin harmoniaan luonnon kanssa. Aallon arkkitehtuurille inspiraation antoivat Suomen maisemat, esimerkiksi metsän suhteellinen pystyraidallisuus eli se, miten puiden rungot muodostivat struktuuria ja missä suhteessa latva oli runkoihin nähden, sekä maiseman voimakkaat vaakalinjat ja tuhansien järvien rantaviivat kumpuilevissa saarimaisemissa. Aallon arkkitehtuurissa on voimakkaasti näkyvissä myös hänen pyrkimyksensä inhimillisempään ja tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan. Tämä herätti ulkomailla ihastusta myös monissa sellaisissa maissa, joissa arkkitehtuurin sosiaalinen aspekti ei ollut aiemmin ollut esillä.

Funktionalismi on ollut ainoa arkkitehtuurityyli, jossa käyttäjiä on kuultu suunnittelussa ja heidän näkemyksensä ovat saaneet vaikuttaa lopputulokseen. Vaikeuksia tästä on seurannut silloin, kun näkemyksiä on tuotu esiin vasta rakentamisvaiheessa ja mahdollisesti silloin tehtyjen muutosten kaikkia seurauksia ei ole osattu ottaa huomioon. Yksi esimerkki tällaisesta ongelmasta on Alvar Aallon suunnitteleman Lakeuden Ristin torni Seinäjoella. Torni toteutettiin 1960-luvulla tuolloin täysin uudella liukubetonointitekniikalla ja se oli tarkoitus päällystää tummilla kivilaatoilla. Paikkakuntalaiset halusivat lopulta tornista valkoisen ja kivilaattojen sijasta pinta päädyttiin toteuttamaan rappauksella, jota on sen jälkeen jouduttu korjaamaan säännöllisin väliajoin. Ulkomaalaisissa funktionalistisissa kohteissa vastaavia ongelmia ei ole ollut, koska rakentamisessa on pitäydytty suunnitelmissa. Toisaalta funktionalismin kulta-aikana Suomessa sovelletut rakennustekniikka ja -materiaalit olivat pääsääntöisesti peräisin Keski-Euroopasta, mutta niiden sopivuus meidän ilmasto-olosuhteisiimme jäi usein tutkimatta.

Kirjoittajasta

Eckhard (Eeku) Strahl on syntynyt 26.10.1949 ja kasvanut Rheinessä Pohjois-Saksassa. Hän valmistui arkkitehdiksi 1976 ja on opiskellut myös sisustusarkkitehtuuria. Valmistumisensa jälkeen Strahl työskenteli arkkitehtina kotikaupungissaan, jonka aikana saneerattiin koko Rheinen vanhan kaupungin ydinkeskusta. Vuonna 1980 Strahl muutti Suomeen ja perusti oman arkkitehtitoimiston.

Artikkeli Uudistusten aallot julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kalkkiliinat peittävät ehtoollisastioita, viinimaljaa eli kalkkia ja leipälautasta eli pateenia ennen ehtoollisen kattamista ja ehtoollisenvieton jälkeen. Liinoissa toistuvat kirkkovuoden mukaiset värit. Selkeimmin värit ovat näkyvissä alttarilla, saarnatuolissa ja messun palvelutehtävissä toimivien yllä.

Honkiniemen kirkon kalkkiliinoihin olen tallentanut lapsuuteni ja nuoruuteni tyttöleirien ja rippikoulujen polkuja Honkiniemessä. Tuolloin maastoon oli rakennettu kiinteät polut, jotka johtivat päärakennukseen ja mökistä toiseen. Honkiniemen kalkkiliinoissa polku näkyy jokaisen liinan keskellä olevassa raidassa. Näihin raitoihin olen tilkkutyötekniikalla ommellen ja erilaisia symboleja aplikoiden tuonut esiin alueen luonnon sekä kristillisen uskon sanomaa.

Vihreä

Vihreän kalkkiliinan polulla on Honkiniemen keväisen heleät koivut sekä ikivihreät havupuut. Polun keskellä on valkoinen kolmio. Se on muisto leirikeskuksen kolmionmallisista mökeistä. Olen yöpynyt niissä kaikissa monien tyttöleirien aikana.

Kirkollisena symbolina kolmio kertoo komiyhteisetä Jumalasta, joka Isänä osoittaa meille rakkauttaan Poikansa kautta. Pyhä Henki tuo tämän rakkauden läsnä olevaksi ja koettavaksi. Liturgisena värinä vihreä kuvaa toivoa, se on kristittynä kasvamisen väri.

Violetti

Violetin kalkkiliinan sinisävyinen polku on kuin Honkiniemen ympärille avautuva järvi. Yhdessä violetin värin kanssa sininen symboloi katumusta ja odotusta. Violetin liinan polulla on ripaus farkkukankaan sinistä. Isosena ollessani rippikoululaiset usein siunattiin vanhempien vierailupäivänä Jouko Mäki-Lohiluoman laululla: ”Niin farkkukansa lähtee taas ulos koloistaan…, Herra siunatkoon teitä, Herra varjelkoon teitä”.

Violetin liinan keskellä on risti. Risti on jäänyt mieleeni Honkiniemen päärakennuksen yhteydessä olleesta vanhasta kappelista. Sen alttariristin äärellä olen 15-vuotiaana rippikoululaisena toiminut ensimmäisen kerran jumalanpalveluksen liturgina.

Alueelle vuonna 2009 rakennetussa kirkossakin on alttarilla risti. Lisäksi risti on kiinnitetty kirkon keskihirteen. Ajattelen tuon ristin olevan siunauksen merkkinä, jonka alta käydään alttarin äärelle.

Punainen

Punaisen kalkkiliinan keskellä on kaksi Pyhän Hengen symbolia, kyyhkynen ja tulenliekit. Mieleeni on jäänyt yksi erityinen kesäaamu isosena ollessani. Kävin rannassa pesemässä yön unet kasvoiltani ja silmistäni. Koko muu alue oli aivan hiljainen, mutta lintujen aamusoitto oli jo alkanut. Kuuntelin ruisrääkkää, joka laulullaan koetteli rippikoululaisten unta, tai toisinpäin. Samalla katselin vesilintuja, jotka sulavasti lensivät aivan vedenpintaa viistäen.

Valkoinen

Valkoisessa kalkkiliinassa hehkuvat Honkiniemen auringonnousut ja -laskut sekä järven yllä leijuva aamun utu ja illan viileydestä järvellä viipyilevä usva. Keltasävyinen polku kertoo myös viestiä Jumalan ikuisesta valosta, joka ei sammu milloinkaan.

Polun keskellä kukkii lähimaastossa kasvava metsätähti ja puolukka. Kukkakuvio on samalla kuin Marian lilja tai Jeesusta suvivirressä kuvaava Saaronin lilja. Näen kukkakuvion myös kuin kruununa, joka on Kristuksen kuninkuuden vertauskuva. Kiitos ja ilo kätkeytyvät tähän liinaan.

Nämä luontoa kuvaavat uudet kalkkiliinat otetaan käyttöön rippikoulukesän alkaessa. Toivon, että Honkiniemen leiripoluilla edelleen kukin voi olla ammentamassa elämäänsä uskoa, toivoa ja rakkautta.

Artikkeli Kalkkiliinoissa uskon ja elämän polut julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kirkkoherran valinnan tekee Seinäjoen seurakunnan kirkkovaltuusto kokouksessaan 17. toukokuuta. Uusi kirkkoherra aloittaa tehtävässään syyskuun 2023 alussa, hakuprosessin ajan kirkkoherran virkaa hoitaa sijaisena alueseurakunnan entinen johtava kappalainen Liisa Rantala.

Suomen toiseksi suurin seurakunta

Kirkkoherra voidaan valita joko välittömällä tai välillisellä vaalilla. Välittömässä vaalissa äänioikeutettuja ovat 18 vuotta täyttäneet seurakunnan jäsenet, välillisessä vaalissa kirkkovaltuuston jäsenet. 

Seinäjoen seurakunnan kirkkoneuvosto päätti kokouksessaan 26. tammikuuta esittää kirkkovaltuustolle, että se pyytää Lapuan hiippakunnan tuomiokapitulilta kirkkoherran virkaa täytettäväksi välillisellä vaalilla.

– Tuomiokapituli julisti Seinäjoen seurakunnan kirkkoherran viran haettavaksi kokouksessaan 22. helmikuuta, kertoo lakimiesasessori Tuomas Hemminki.

Seinäjoen seurakunta on kooltaan suuri, Suomen toiseksi suurin seurakunta. Seurakunnassa on yli 51 000 jäsentä ja 200 työntekijää, suuri alueseurakunta sekä kolme kappeliseurakuntaa. Seurakunnan koko tuo mukanaan sen, että kirkkoherran työssä painottuvat erityisesti hallinto, johtaminen ja esihenkilötyö.

– Kirkkoneuvoston näkemyksen mukaan välillisessä vaalissa on mahdollisuus tarkemmin tarkastella hakijoiden kokemusta, osaamista ja soveltuvuutta edellä mainitun kaltaiseen tehtävään, toteaa kirkkoneuvoston puheenjohtaja, vt. kirkkoherra Liisa Rantala.

Seurakuntalaiset ovat päässeet tutustumaan hakijoihin seuroissa Nurmon kirkossa 12. huhtikuuta ja vaalipaneelissa Lakeuden Ristissä 18. huhtikuuta. Hakijoiden esittelyt on julkaistu Seinäjoen seurakunnan verkkosivuilla, jossa voi seurata valinnan etenemistä.

Kirkkoherran kriteerejä

Lapuan hiippakunnan tuomiokapituli on 5. huhtikuuta antanut välillistä vaalia varten Seinäjoen seurakunnalle kirkkoherran virkaa hakeneista lausunnon, jossa se on todennut kaikki hakijat kelpoisiksi virkaan.

Kirkkoherran virkaa hakevan tulee olla pastoraalitutkinnon ja seurakuntatyön johtamisen tutkinnon suorittanut pappi. Kirkkoneuvosto kirjasi esitykseensä kirkkovaltuustolle, että Seinäjoen seurakunnan kirkkoherran virkaa hakevilla tulee olla monipuolisen seurakunta- ja esihenkilötyön lisäksi kokemusta hyvästä hallinnosta ja laajojen kokonaisuuksien johtamisesta.

– Meille on tärkeää, että kirkkoherra pitää esillä Jumalan sanaa rohkeasti ja monikanavaisesti, sanoo Liisa Rantala.

Lisäksi edellytetään muun muassa yhteistyökykyä ja halua toimia koko seurakunnan parhaaksi yhdessä työntekijöiden, luottamushenkilöiden, seurakuntalaisten ja yhteistyökumppaneiden kanssa.

Seuraa valinnan etenemistä: seinajoenseurakunta.fi/kirkkoherran-vaali

Vaikuta! Kirkkovaltuuston jäsenten yhteystiedot: seinajoenseurakunta.fi/kirkkovaltuusto

Seinäjoen seurakunnan kirkkoherrat

1900–1910 Eevertti K. Koskimies
1910–1951 Emil O. Ojala 
1952–1974 Lauri Knuutila 
1975–1980 Erkki Kuparinen 
1980–1989 Jussi Salo 
1990–2002 Jussi Pelto-Piri 
2002–2012 Tapio Luoma 
2012–2023 Jukka Salo

Kysymykset kirkkoherran virkaan hakeneille

1. Mikä on motivaatiosi hakea suuren seurakunnan kirkkoherraksi, ja mitkä olisivat tärkeimmät tavoitteesi tässä tehtävässä?
2. Millainen olet johtajana?
3. Mitä ajattelet seurakunnan jäsenten roolista ja osallisuudesta seurakunnan toiminnassa ja päätöksenteossa?
4. Miten aiot edistää yhdenvertaisuutta seurakunnassa?
5. Nykyään on tärkeää viestiä monikanavaisesti. Miten pitäisit esillä Jumalan sanaa rohkeasti?
6. Millainen on tulevaisuuden nuorten seurakunta?
7. Mihin suuntaan seurakunnan diakoniatyötä tulisi ohjata?
8. Miten jumalanpalvelus voisi paremmin vastata tämän päivän ihmisten tarpeisiin?
9. Miten pidät yllä omaa työhyvinvointiasi?

Ari Auranen

1. Työtehtäväni kirkkoherranvirassa, nykyisin Alajärven neljän seurakunta-alueen kokonaisuudessa, lääninrovastin tehtävissä sekä pappisasessorina, ovat mahdollistaneet johtamiskokemuksen, mikä innostaa minua toimimaan kirkon parhaaksi. Haluan tarjota osaamiseni hyvämaineisen ja tutussa kaupunki- ja maaseutukontekstissa vaikuttavan Seinäjoen seurakunnan käyttöön. Olen innostunut oppimaan uusia asioita ja kehittymään työssäni. Kirkollinen muutosjohtamisen kulttuuri on tullut minulle tutuksi seurakuntarakenteiden, hallinto- ja organisaatio- sekä strategisten uudistusten toteutuessa viranhoidossani. Haluaisin kiinnittää huomiota koko seurakunnan yhteenkuuluvuuden vahvistamiseen, hallinnollisen johtamisen rakentavaan vuoropuheluun luottamushenkilöstön kanssa, kuten päätöksentekojärjestelmän selkiyttämiseen, resurssien kohdentamiseen ja liikuteltavuuteen sekä strategiseen harkintaan.  

2. Johtamiseeni sisältyvät kirkon perustehtävä- sekä strategialähtöisyyden esillä pitäminen, mikä luo sisällön ja painopistekohtaisen suunnan työlle. Haluan toteuttaa työntekijöiden ja luottamushenkilöiden kanssa kuuntelemista ja avointa keskustelukulttuuria, johon yhdistyvät visiointi, tavoitteellisuus ja asioihin tarttuminen sekä rohkaisu. Uskallan tehdä vaikeita päätöksiä. Tavoitteenani on luoda positiivinen työympäristö, jossa myös ongelmat ratkaistaan rakentavasti.  

3. Haluan tietoisesti edistää seurakuntalaisten osallisuuden ja osallistamisen kulttuuria, mikä tarkoittaa seurakuntalaisille avoimia ja monipuolisia mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon ja toimintaan, sekä rohkaisua, koulutusta, yhteisöllisyyttä ja työntekijöiden roolia rinnalla kulkemiseen.  

4. Yhdenvertaisuuden toteutumiseksi haluan edistää kaikkien tasa-arvoista kohtelua ja arvostusta, sekä syrjinnän torjumista, sillä me kaikki olemme ”samalla viivalla” Jumalan edessä. Seurakunta on yhteisö, jonka tulee ottaa vastaan kaikki seurakuntalaiset sellaisina kuin he ovat, jotta he voivat kokea olevansa tervetulleita ja kunnioitettuja.  

5. Kutsumuksestani nousee halu pitää esillä Jumalan sanaa evankeliumilähtöisesti, missä sanoma Kristuksesta on keskiössä, jotta heikoimmaksi itsensä tunteva voisi rohkaistua. Tätä tehtävää toteuttaisin saarnoissa, puheissa, luennoilla, lehti- ja muissa julkaisuissa hyödyntäen digitaalisuutta.  

6. Tulevaisuuden nuorten seurakunta tarjoaa nuorille mahdollisuuden osallistua ja vaikuttaa seurakunnan toimintaan ja päätöksentekoon. Se on mukana sosiaalisessa mediassa sekä hyödyntää toiminnassaan monipuolisesti digitaalisuuden ratkaisuja ja teknologian keinoja. Lisäksi sen erityispiirteisiin kuuluu yhteisöllisyyden ja vuorovaikutuksen toteutus nuorten ja aikuisten välillä. Perinteisen toiminnan rinnalla on tärkeätä myös nuorten kielellä toteutuva jumalanpalveluselämä sekä kokoava toiminta yhteistyössä esim. kaupungin ja eri järjestöjen kanssa.  

7. Diakoniatyön eri kohdeikäryhmien kohdalla on tärkeätä toimia yhteistyössä muiden ammattilaisten ja toimijoiden kanssa sekä edistää yhteisöllisyyttä ja verkostoitumista, kuten erilaisissa vertaisryhmissä, joissa voidaan kohdata toisia. Lisäksi siihen tulee sisältyä seurakuntalaisten mukaan ottaminen erilaisiin avustus- ja palvelutehtäviin.  

8. Näen tärkeänä hengellisen sisällön ja käytännöllisen toimintakulttuurin ymmärrystä. Ensinnäkin jumalanpalveluksen rakenteeseen kuuluvat osat, kuten rukous, virret, Raamattu, rippi, ja ehtoollinen, ansaitsevat tulla löydetyiksi. Toiseksi käytännön lähtökohtina tulisi olla monipuolinen seurakuntalaisten osallistaminen, kunnioituksen ja hyväksynnän ilmapiiri sekä yhteisöllisyyden kokemus.  

9. Lähtökohtanani on kutsumuksesta nouseva tahto toimia kirkon työssä sekä avoin uuden oppimisen asenne, työtehtävien ennakointi ja kalenterointi sekä työn ja vapaan rytmitys että kuntoilu. 

Taneli Hassinen

1. Avaruuden pääkaupungissa on taivaskin avoinna. Seurakunta on ympäristössään vuorovaikutteinen, monin tavoin mediallinen yhteisö. Sanoitamme ja elämme todeksi Jumalan rakkautta ajassa. Olemme myös suolana ja haastamme ihmisiä arvioimaan omia ja yhteisönsä arvoja. Näinhän Jeesuskin teki. Tavoitteeni eivät voi olla vähemmät.

Haluan tuoda pitkän kokemukseni yritysviestinnän ja johtamisen parissa seurakunnan hyväksi. Minut on vihitty papiksi vasta kolmisen vuotta sitten, mutta tunnen kirkon ja sen kehityksen vuosikymmenten ajalta erilaisissa rooleissa.

2. Alue- ja kappeliseurakuntiin perustuva hallintomalli tekee kirkkoherrasta väistämättä eräänlaisen konsernijohtajan, jonka tehtävänä on tukea ja sparrata alueellisia vastuunkantajia sekä koko moniammatillista työyhteisöä tehtävissään. Oma esimerkki on selkein ilmaisu. Resurssit on varmistettava.

Olen sillanrakentaja erilaisten ihmisten välillä. Terapeuttina kuuntelen ja autan ihmisiä ratkaisukeskeisesti eteenpäin. Innostan porukkaa visioimaan ja toteuttamaan. Taustani vuoksi voin myös haastaa arvioimaan tavoitteita ja nykyisten panostusten toimivuutta. Onhan Seinäjoelle valittu taivastelijoita ennenkin.

3. Seurakunta on yhteisöjen verkosto. Erilaisille ihmisille on löydyttävä heille sopivia yhteisöjä ja osallistumisen mahdollisuuksia seurakunnan sateenvarjon alla.

Globaalissa maailmassa ihmiset tarvitsevat vahvan paikallisen yhteisön. Luottamushenkilöiden moninaiselle osaamiselle pitää löytyä yhteisöissä tilaa. Läheisyysperiaate toimii parhaiten, kun päättäjät ovat mukana myös toiminnassa.

4. Kirkkoon ovat kaikki tervetulleita. Kaikkia rakastetaan. Kohtaamme ihmiset heidän omassa todellisuudessaan kirkon evankeliumista käsin. Yhdenvertaisuus ei tarkoita samankaltaisuutta. Erilaisuudelle on oltava tilaa. Sitä on syytä sanoittaa ja osoittaa toiminnalla todeksi.

5. Viestinnän ammattilaisena minusta Seinäjoen seurakunta tuottaa jo nyt hienosti monipuolista sisältöä monikanavaisesti. Seurakunnan ihmisten – työntekijöiden ja seurakuntalaisten – on tärkeä tuottaa ja jakaa kiinnostavia ja ajankohtaisia sisältöjä eri kanavissa.

Pappina olen tehnyt podcast-sarjaa yritysjohtajien kanssa elämästä, arvoista ja uskosta. Jokin tällainen voisi olla minun juttuni myös kirkkoherrana. Meidän pitäisi olla läsnä myös muiden yhteisöjen medioissa.

6. Jokainen sukupolvi tulkitsee Raamatun ilosanomaa aina uudelleen oman aikansa kysymyksiä vasten. Jeesuksen tarjoama merkityksellinen elämä innostaa sukupolvesta toiseen.

Nuoret ovat tulevaisuusorientoituneita ja muun muassa ympäristökysymykset ovat keskeisiä. Niissä seurakunnan on kuunneltava ja tuettava nuoria konkreettisesti.

Mediasukupolven nuoret ovat yhteisöllisiä, joskin yhteydenpitotavat poikkeavat omasta nuoruudestani. Heillä on paljon annettavaa kirkon tapaan olla eri kanavissa.

7. Suorien avustusten lisäksi voitaisiin tarjota ihmisille mahdollisuuksia osallisuuteen. Se vahvistaa ihmisten omaa toimijuutta silloin, kun se on mahdollista. Suomessa on hienoja esimerkkejä syrjäytettyjen nuorten paluusta opiskelija- ja työelämään.

Diakonia luo kristillisille ja muille toimijoille mahdollisuuksia yhteistyöhön. Kukin osallistuu toki omista lähtökohdistaan. Yhdessä tekeminen luo yhteyttä ja tuo vipua resurssien käyttöön.

8. Odotukset messujen suhteen vaihtelevat. Ihmisiä tulee rohkaista yhdessä rakentamaan jumalanpalveluselämää. Me työntekijät tuemme siinä. Itse viihdyn sekä perinteisen mutta elävän liturgian keskellä että rennomman kaavan yhteisömessuissa.

Minna Lainimo

1. Haen kirkkoherraksi, koska minusta löytyy pappina, johtajana ja tulevaisuuteen suuntaavana kehittäjänä sitä, mitä Seinäjoen seurakunta tarvitsee kirkkoherraltaan. Tunnen seurakuntamme ja näen sen vahvan hengellisyyden, toimintaympäristön rikkauden, osaavan tekijäjoukkomme ja kehittymispotentiaalin. Olen kiitollisen ylpeä Suomen toiseksi suurimmasta seurakunnastamme ja haluan sydämestäni toimia sen parhaaksi. Paimenen tehtävä, työyhteisön johtaminen, verkostojen voima ja hyvä hallinto motivoivat minua. Seurakunnalla on yhdessä valmistettu strategia, jonka tavoitteisiin kirkkoherranakin sitoutuisin. 
2. Rohkea, positiivinen, reilu, innostava sekä suunnannäyttäjä ovat sanoja, joilla työntekijäni ovat minua kuvailleet. Johtamisarviointien mukaan olen strateginen, luova ja tulevaisuusorientoitunut johtaja, jolla on kykyä muutosjohtamiseen ja pitkäntähtäimen työskentelyyn. Olen aikaansaava, energinen ja yhteistyökykyinen. Olen kiinnostunut johtamisesta ja suunnannut koulutustani johtamiseen kauppakorkeakoulussa ja kirkon johtamisen erityiskoulutuksessa. 
3. Seurakunta on sen seurakuntalaiset. Kutsu on olla mukana ja palvella omilla lahjoilla, kuten Raamattu rohkaisee. Luottamushenkilöt tekevät hallinnon päätöksiä edustaen seurakuntalaisia. Läpinäkyvä ja keskusteleva hallinto on toimivan seurakunnan edellytys. Kirkkoherran tehtävässä näen osallistavan toimintatavan tärkeänä.
4. Kirkkoherran tulee varmistaa kunnioittavan keskustelun ilmapiiri. Esteettömyys ja saavutettavuus on huomioitava. Seurakunnassa ei sallita kiusaamista eikä syrjintää. Tarvitaan systemaattista työtä ja hereillä oloa, että seurakunta on turvallinen yhteisö jokaiselle. Kristillinen arvopohjamme selkeästi sanoittaa: jokainen on arvokas Luojan luoma yksilö.  
5. Tehtävämme on kertoa Jumalan armosta. Viestintäkanavat tulee valita herkällä korvalla ajassa eläen. Perinteisten lisäksi on somen mahdollisuuksia hyödynnettävä raikkaasti.  Olemme rohkeasti ihmisten rinnalla arjessa ja juhlassa – kohtaamisen kautta viestimme välittyy. Matalan kynnyksen kohtaamispaikat fyysisesti ja mobiilissa sekä hautausmaa- ja toripappitoiminta ovat avauksia tähän suuntaan.
6. Nuorten seurakunta on heidän näköisensä. Kysymykseen osaavat parhaiten vastata he itse. Siksi heitä on kuunneltava ja uskallettava reagoida heidän tarpeisiinsa. Esimerkiksi rippikoulutyö tarjoaa upean kosketuspinnan nuorten elämään. Iloitsen Seinäjoen seurakunnan nuorten vaikuttajaryhmästä, joka toiminnassa ja hallinnossa on edistämässä tulevaisuuden rakentumista. 
7. Tehtävämme on kohdata, palvella ja puolustaa erityisesti heikoimmassa asemassa olevia. Diakoniatyössä vapaaehtoisten vastuunkantajien rooli on merkittävä. Mielekkäitä palvelutehtäviä, koulutusta ja iloista yhteisöllisyyttä on entisestään vahvistettava. Diakonialle on iso tarve ympärillämme haastavana aikana ja auttamisen keinojen on oltava moninaiset. Tarvitaan konkreettista apua, ammattitaitoisia tekijöitä, verkostojen yhteistyötä ja yhteiskunnallista keskustelua kirkon äänellä.
8. Kutsussa on voimaa. On oltava tilaa erilaisille ajatuksille, elämäntilanteille ja myös epävarmalle, kyselevälle uskolle. Ehtoollinen, Jumalan sana, rukous ja yhteen kokoontuminen ovat elementtejä, joista jumalanpalvelus rakentuu. Toteutus voi olla muutakin kuin perinteinen. Ihmisten elämänrytmien monimuotoisuus on huomioitava. Monipuolinen musiikki, teemakirkot, verkko ja seurakuntalaisten aktiivinen rooli tuovat uutta. Myös luonto on oiva jumalanpalvelusympäristö.
9. Kun ympärillä voidaan hyvin, edistää se myös omaa työhyvinvointia. On pidettävä huolta laajan tekijäjoukkomme hyvinvoinnista. Armollista asennetta on hyvä viljellä. Luonnossa liikkuminen on minulle tärkeä väylä tuulettaa ajatuksia ja keskustella Jumalan kanssa. Säännöllistä Sanan hoitoa tarvitsee pappikin.   

Sanna-Leena Lavanti

1. Motivaationi hakea Seinäjoen seurakunnan kirkkoherraksi on kutsumus. Iso seurakunta antaa haasteita. Sen kehitykseen, kasvuun ja toimintaan tuon osaamistani ja näkemystäni. Näen tärkeimmiksi tavoitteiksi yhtenäisyyden ja yhteishengen edistämisen, hengellisen kasvun uudistumisen ja toiminnan kehittämisen. Näin voimme vastata seurakuntalaisten tarpeisiin.
2. Olen johtajana valmentaja, päämäärätietoinen, avoin ja rehellinen. Johdan työyhteisöä edestäpäin. Uskon avoimeen viestintään, hyvään yhteistyöhön ja luottamuksen rakentamiseen. Avoimena ja keskustelevana kuuntelen ja arvostan työntekijöiden, luottamushenkilöiden sekä seurakuntalaisten mielipiteitä ja ajatuksia. Johtajana haluan mahdollistaa työntekijöille hyvän työyhteisön.
3. Seurakunta on hengellinen yhteisö, joka koostuu jäsenistään. Heidän osallisuutensa sen toiminnassa on kaiken A ja O. Jokaisen tulee tuntea olevansa tarpeellinen osa seurakuntaa. Ilman seurakuntalaisia seurakuntaa ei ole. Tarvitaan aktiivisia jäseniä, jotka omalla persoonallaan palvelevat Jumalaa ja lähimmäistä.
4. Seurakunnassa tulisi laatia yhdenvertaisuussuunnitelma. Minusta tulisi kehittää tasa-arvoa ajavia rakenteita. Yhdenvertaisuuden edistäminen on tietoisuutta siitä, kuinka erilaiset ihmiset kokevat syrjintää tai epätasa-arvoa. Yhdenvertaisuuden edistämiseksi tulee mahdollistaa osallistuminen koulutuksiin. Vuoropuhelun ja kohtaamisen kautta lisätään ymmärrystä erilaisten ihmisten kanssa. On tärkeää tunnistaa omat ennakkoluulot. Epäasialliseen käytökseen ja syrjintään tulee puuttua heti. Kirkkoherran tulee olla esimerkkinä ja edistää omalla toiminnallaan yhdenvertaisuutta.
5. Olen itse aktiivinen some-käyttäjä (FB, Tiktok, Instagram). Erilaiset keskusteluryhmät ja viestikanavat ovat nyt jo tärkeä osa työtäni. Nykyään on tärkeää Jumalan sanan julistaminen mahdollisimman monikanavaisesti, koska ihmiset saavat tietoa monista eri kanavista. Seinäjoen seurakunnalla isona työyhteisönä on mahdollisuus kehittää tätä työmuotoa edelleen.
6. Tulevaisuudessa nuorten seurakunta on monimuotoisempi. Nuoret ovat tietoisia moninaisuudesta ja arvostavat sitä. Seurakunnan tulisi vastata tarpeeseen luomalla tilaa ja resursseja erilaisille toiminnoille. Teknologialla on suuri rooli nuorille. He ovat kiinnostuneita yhteisöllisyydestä ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Niinpä meidän tulee antaa tilaa vaikuttaa ja toimia yhteiskunnan hyväksi. Tulevaisuuden nuorten seurakunta voisi olla osa ekumeenista liikettä, joka yhdistäisi erilaisia kristillisiä ryhmiä ja yhteisöjä.
7. Diakoniatyö auttaa ja tukee ihmisiä eri elämäntilanteissa sekä tarjoaa henkistä ja hengellistä tukea. Ennaltaehkäisevää työtä tulisi lisätä. Verkostotyötä yhdessä seurakunnan toimijoiden, yhteisöjen ja viranomaisten kanssa tulisi lisätä. Tällä saadaan aikaan monipuoliset palvelut ja tuet niitä tarvitseville. Diakoniatyöntekijöille tulee mahdollistaa koulutusta ja tukea työhyvinvoinnin edistämiseksi.
8. Jumalanpalvelusten monimuotoisuuden lisääminen on tätä päivää. Se voisi olla erilaisten musiikkityylien, rukousten, saarnojen ja kulttuurien esille tuomista. Kirkolta odotetaan aktiivisuutta ja kannanottamista yhteiskunnallisten asioissa. Jumalanpalveluksissa voisi tuoda esille yhteiskunnallisia kysymyksiä. Jumalanpalveluksen vuorovaikutuksellisuus antaa osallisuuden kokemuksen. Ihmisiä tulisi rohkaista jakamaan omia kokemuksia ja ajatuksia jumalanpalveluksen aikana. Jumalanpalvelus voisi vielä paremmin kohdata ihmisten elämäntilanteet. Striimaus lisää mahdollisuuksia osallistua jumalanpalveluselämään olematta fyysisesti paikan päällä.
9. Tavallinen arki on parasta, hyvä terveellinen ruoka, liikunta ja lepo. Ihmissuhteet ovat minulle tärkeitä. Hengellisen elämän hoitaminen, kuten osallistuminen jumalanpalveluselämään, rukous ja hiljaisuus.

Artikkeli Seinäjoen seurakuntaan uusi kirkkoherra julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Käsitys koko pelastuksesta on muuttunut nopeasti. 1500-luvulla ihmisten keski-ikä oli hurjan paljon lyhyempi kuin nyt. Sairasteltiin ja kuoltiin ihan eri tahtia. Kun elämä oli useimmille lyhyt, kurja ja epäreilu, oli paikallaan miettiä koko ajan tulevaa pelastusta. Oli lohdullista ajatella taivasta ja helvettiä ja toivo oli pääasiassa laitettava siihen, että jokin mukava ja oikeudenmukainen juttu seuraisi tämän elämän jälkeen. Kaikenlainen kärsimys, kuolema ja kurjuus ovat yhä ihmisen riesana, mutta iloisia aikoja ja puuhaa on nyt niin paljon enemmän, että harva tässä ehtii mitään kuoleman jälkeistä pohtimaan.

Nyt vuonna 2022, kun ihmisiltä kysyy mitä on pelastus ja mistä he haluavat pelastua, aika monelta menee sormi suuhun. Sitten, kun vastauksia alkaa tipahdella, niin taivaanportista ei puhuta enää mitään. Nyt halutaan pelastus asuntolainasta, lasten murehtimiselta, luontokadolta, sodilta, diktaattoreilta, avioerolta ja ulkonäköpaineilta. Pelastuksesta on tullut arkinen asia.

Näitä miettiessä luin (HS kuukausiliite 10/22) hauskan artikkelin Lego-ukoista. Muistan hämärästi lapsena, kun sain käteeni ensimmäisen. Ne oli luotu tarpeeseen. Legorakennelmiin haluttiin elämää. Ongelma oli sama, jota arvellaan Luojan poteneen, kun katsoi luomaansa maailmaa. Vähän yksinäinen ja tylsä leikki, jos ei ole jotain ukkeleita. 1978 syntyi ensimmäinen Lego-ukko. Hän oli poliisi. Tätä on seuranneet tuhannet erilaiset hahmot. Nyt on sairaanhoitajia, palomiehiä, rallikuskeja, prinsessoita, opettajia ja elokuvista tuttuja hahmoja. Nyt ihminen on luonut Lego-ukkoja niin paljon, että niiden lukumäärä maapallolla ylittää ihmisten lukumäärän. Lego-ukoilla, -akoilla ja muilla hahmoilla on muitakin mielenkiintoisia ihmisen kaltaisia piirteitä. Ne koostuvat kolmesta osasta: jaloista, ylävartalosta ja päästä. Osia voidaan vaihtaa eri hahmojen kanssa keskenään.

Luoja luo jatkuvasti uutta. Jospa ihmiseenkin saisi liitettyä joitakin Lego-hahmojen erinomaisista ominaisuuksista. Jos olisimme kuin he, olisimme kaikki saman mittaisia ja osiamme voitaisiin vaihtaa keskenään. Jos ihmiseen voisi välillä vaihtaa toisen ihmisen jalat, keskivartalon tai pään, ottaisin mielelläni tunniksi Mika Aaltolan tai Sauli Niinistön kotelon ja koettaisin miettiä miltä elämä nyt näyttää. Keskivartalo voisi olla jonkun tanssijan ja jalat nyt voisi olla kenen vaan 20 vuotta nuoremman huippu-urheilijan. Olisi ketterämpää kulkea.

Ihminen on luotu jostakin syystä paljon heikommista aineista, kuin Lego-toverimme. Satakiloinen ihminen ei puristu kahdestasadasta litrasta öljyä. Lego-hahmokaan ei kestä mitä tahansa, mutta rikki ne eivät mene kovissakaan leikeissä. Ne voivat ajaa ralliautolla päin seinää ja joutua hurjiin sotiin ilman, että saavat naarmuakaan. Jos ihminen on Legojen luoja ja Luoja on luonut ihmisen, ketjusta ei seuraa, että Legoja tarvitsisi ihmisen pelastaa. Ja vaikka tarvitsisi, ei ihminen siihen pystyisi, koska Legot ovat muovia ja siksi ikuisia. Elollinen maailma on toisenlainen.

Lapsena leikin paljon sotaleikkejä. Niissä oli joskus Legojakin mukana, mutta enemmän muovisia sotilaita. Ne kaatuivat tykillä ja rautakuulilla, mutta kun kaikki olivat kaatuneet, ne saattoi nostaa taas pystyyn uutta sotaa varten. Ihmisen aika on kuulemma kuin ohi kiitävä hetki. Elämä on hauras. Joku nostaa kuitenkin kuolleena taisteluissa tai myrskyissä kaatuneen. Ainakin ihminen yhä usein rukoilee ja pyytää, auta ja pelasta.

Ps. Lapsena meni kengät helposti vääriin jalkoihin. Kerran joku aikuinen murjaisi, että älä nyt nauhoja turhaan avaa, vaihdat vain kenkiin tulevat jalat keskenään. Tämä ei onnistuisi edes Lego-ukoilta.

Pakina julkaistu ensimmäisen kerran Lakeuden Risti -lehden numerossa 5/2022.

Artikkeli Ukko, akka ja ikuinen elämä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kalle Hiltusen, Herättäjä-Yhdistyksen toiminnanjohtajan, isoukki Kalle Hiltunen oli maanviljelijä ja maallikkosaarnaaja. Kotonakin pidettiin körttiseuroja.

– En minä lapsena tiedostanut, että se oli herännäisyyttä. Se oli normaalia elämää ja kristillisyyttä. Ei meillä kotona puhuttu uskonasioista, pyhäkouluun vietiin ja joskus käytiin kirkossa.

Herännäisyys tuli elämään tietoisemmin, kun Kalle Hiltunen lähti vuonna 2002 Helsinkiin opiskelemaan teologiaa ja pääsi asumaan Heränneiden ylioppilaskodille eli Körttikselle.

Saa kysyä

Karoliina Virkamäki on pappina Seinäjoen alueseurakunnassa, ja puolet työajasta kuluu oppilaitospapin tehtävissä. Suurin osa siitä on sielunhoitoa, jolle juuri nyt on erityistä tarvetta.

Hän on kasvanut Nurmossa. Herännäisyys tuli läheiseksi, kun kastekohtaamisesta kirkkoherra Jouko Ikolan kanssa tuli perheiden ystävyyttä. Heillä oli samanikäisiä lapsia, ja he houkuttelivat lähtemään rippikouluun Aholansaareen.

– Jälkikäteen olen ollut kiitollinen, että Herättäjän nuorisotyö on rohkaissut kysymään, pohtimaan ja tuottamaan taidetta.

Kysymysten esittäminen on hänen mielestään vahvaa körttiteologiassa.

– Ei ole mitään sellaista, että meidän liikkeemme ajattelee nyt näin. On ihmisiä, joita veisuu ja jonkinlainen ikävä ja usko puhuttelevat.

Usko on lahja

Kalle Hiltusen mielestä jälkikäteen ajateltuna oli sattumaa, että maalaispojan kaveripiiriksi tuli Helsingissä juuri Körttikodin väki.

– Minun körtti-identiteettini ei ehkä ollut silloin niin vahva, ettenkö olisi ihan hyvin voinut uida muihinkin piireihin. Tavallaan sekin sopii herännäisyyden ajatukseen, että usko on lahja.

Karoliina Virkamäen mielestä luterilainen ajatus kutsumuksesta on kaunis. Kysymyksistä ja ajattelusta on peräisin myös rakkaus teologiaan.

– Siinä herännäisyydessä, jota minä olen saanut Nurmossa elää, on hirveän vähän ehdottomuutta. Körttiläisyydessä ehdotonta on vain armo.

Riittävän vahva

Kristinusko näyttäytyy tässä ajassa helposti ääripäiden ilmiönä, Hiltunen sanoo. Joko olet ateisti tai ison kaupungin asematunnelissa jakamassa traktaatteja.

– Minusta herännäisyyden profeetallinen tehtävä on pitää esillä myös sitä, että kristillisyyteen voi kuulua jotakin muutakin. Välilläkin on vaihtoehtoja.

Kirkon tutkimuskeskuksen tutkimuksissa näkyy, että milleniaalien ikäluokasta yhä harvempi kuuluu kirkkoon. Virkamäki ja Hiltunen ovat tuota 1980-luvun ikäluokkaa.

– Mielikuva on sellainen, ettei voi kuulua kirkkoon, koska ei koe uskovansa riittävän vahvasti. Yhteiskunnassa on vallannut alaa ajatus niin vahvasta uskosta, että on valmis käännyttämään naapurinsa. Luulen, että kovin moni suomalainen ei siihen taivu, Kalle Hiltunen sanoo.

”Armahda, Herra, armahda lastasi oikukasta, ja pelasta, jos kerran voit, laivasta hukkuvasta. Jos rakkauden kadotin, jos vaikka kuolee uskokin, en lakkaa toivomasta.”

Jos lienen joskus uskonut, Siionin virret 88:5

Autuas huono uskova

Karoliina Virkamäen mukaan monilla ihmisillä on sellainen olo, ettei riitä tai kelpaa olemaan kristitty. Jouko Mäki-Lohiluoman Siionin virsi 88 pohtii juuri tätä: Jos lienen joskus uskonut.

– Varsinkin nuoret veisaavat sitä. Ihmisen peruskokemus on monesti se, että usko ei oikein tahdo riittää, kun maailma on niin paha ja kurja. Körttiläisessä maailmassa se voidaan sanoa myös ääneen.

Herännäisyyttä on Kalle Hiltusen mukaan kuvattu yksinkertaisen tai ikävöivän uskon liikkeeksi.

– Minua on puhuttanut ikävän tematiikka, ja Paavo Ruotsalaisen ajattelussa juuri se viehättää. Hänen mielestään oikeaa kristillisyyttä on se, missä ihminen ei koe olevansa kovin kristitty. Jeesuskin sanoi, että autuaita ovat hengellisesti köyhät.

– Minä en voi ymmärtää sitä mitenkään muuten kuin niin, että autuaita ovat huonot uskovat. Ne, jotka kokevat itsensä hengellisesti heikoiksi. Koen, että herännäisyys omalta kulmaltaan haluaa tätä korostaa. Sille olisi nyt tilausta.

Juttu julkaistu ensimmäisen kerran Juhlaviesti 2023 -lehdessä (ilm. keväällä 2022).

Artikkeli Ehdotonta on vain armo julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Fyysisellä liikunnalla on hyvää tekevä vaikutus. Parin nilkanojennuksen taukojumpasta maratoniin ja portaiden käytöstä satojen kilometrien erämaavaelluksiin voimme edistää mielen ja kehon hyvinvointia. Liikkuva seurakunta avaa positiivisia mahdollisuuksia tähän.

Suomikin on liikkunut ja hakenut uudelleen asemoitumista suhteiden liikahdettua Venäjän aloittaman Ukrainan sodan myötä. Liikkuvassa tilannekuvassa on tärkeä hahmottaa perustuksia. Suomalaisessa yhteiskunnassa kristilliset arvot ovat perustaa, jonka varassa ratkaisuja tehdään. Lähimmäisen rakkauden periaatteella tarkastelu ja toimiminen liikuttaa hyvällä.  

Pyhä Henki laittaa meitä liikkeelle ilosanoman asialle. Syksyn seurakuntavaaleissakin on kyse tästä liikkeestä. Minne seurakuntalaivamme liikkuu tulevaisuudessa? 20.11.2022 vaalilla valittavat seurakunnan luottamushenkilöt tekevät päätöksiä suunnasta, puitteista ja vauhdista. Liikahtiko sinussa kiinnostus olla mukana? Lähde rohkeasti liikkeelle.

Kirjoittaja on Seinäjoen alueseurakunnan johtava kappalainen ja Lakeuden Risti -lehden päätoimittaja.

Artikkeli Liikuttavaa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Monelle Hopeatiistainkin kasvoina tutuksi tullut diakonissa Kirsti Esala
jää eläkkeelle. Seinäjoen alueseurakunnassa ikäihmisten diakoniatyötä jatkamaan saatiin niin ikään tuttu kasvo, kun tehtävään valittiin diakoni Tarja Niemi Peräseinäjoen kappeliseurakunnasta. Kirsti työskenteli tehtävässään 13 vuotta, Tarjalle on työvuosia Peräseinäjoella ehtinyt kertyä samoin toistakymmentä.

– Kun itse ikääntyy, niin tuntuu, että ikäihmiset jatkuvasti nuorentuvat! Nykyään seitsemänkymppinen ei ole vanhus – useimmat ovat hyvinvoivia, jaksavia, aktiivisia, meneviä ja osallistuvia, hymyilee Kirsti.

Myös Tarja iloitsee kohtaamisista, monella hiljan eläkkeelle jääneellä riittää virtaa ja annettavaa esimerkiksi seurakunnan eri vapaaehtoistehtävissä.

– Erityisesti nyt, kun korona-ajan rajoitukset vihdoin ovat jäämässä taakse, haluaisin rohkaista jokaista osallistumaan. Harva meistä lopulta viihtyy täysin yksin.

Kaksikko suosittelee aloittamaan vaikkapa Hopeatiistaista, senioreiden yhteisessä aamupäivässä kuullaan mielenkiintoisia vieraita sekä ruokaillaan ja hiljennytään yhdessä.

– Hopeatiistaihin ovat kaikki tervetulleita, tulijat otetaan iloiten vastaan, lupaa Kirsti.

Oikeus hengelliseen hoivaan

Merkittävässä osassa ikäihmisten parissa tehtävää diakoniatyötä on yhteistyö muiden ikääntyneille palveluita tuottavien tahojen kanssa.

– Teemme kotikäyntejä paitsi koteihin myös hoivakoteihin ja palvelukeskuksiin. Olen todella iloinen siitä, että hengellisen hoivan merkitys ikääntyneiden hyvinvoinnissa on ymmärretty, sanoo Kirsti Esala.

Kotihoidon työntekijä on usein ollut tärkeä linkki seurakunnan diakoniatyöhön päin.

– Eräs kotihoidon esimies ohjeisti minusta aikanaan todella hienosti väkeään sanoen, että vaikka oma maailmankatsomus ja arvomaailma olisi
toisenlainen, pitää olla silmät ja korvat auki ja muistaa, että ikäihmisillä on aina myös hengelliset tarpeet.

Kirsti muistelee vuonna 2013 voimaan tulleesta vanhuspalvelulaista käydyn keskustelun yhteydessä piispa Yrjö Sariolan toivoneen, että jokaisen oikeus hengelliseen hoivaan olisi kirjattu myös sinne.

– Itse olen surrut tuon lain henkeä, jonka mukaan jokaisen pitäisi pärjätä yksin omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Ikääntyneitä kohdatessani tulin tietämään, että monet kaipaavat ”vanhan ajan” vanhainkotia, turvallista senioriasumista, vaikka ei vielä tarvitsisi ympärivuorokautista hoitoa. Saisi mennä yhteiseen ruokapöytään,
olisi seuraa ja yhteistä tekemistä. Sehän olisi aivan unelma, jos seurakunnalla voisi olla oma ikääntyneiden palvelukoti tai senioritalo, visioi Kirsti.

Avuntarve rohkeasti puheeksi

Tarja Niemi kertoo saavansa aika ajoin vastata kysymykseen siitä, milloin seurakunnan työntekijään voi ottaa yhteyttä ja pyytää käymään. Hän rohkaisee ottamaan yhteyttä matalalla kynnyksellä.

– Me olemme seurakuntalaisia varten. Kohtaamisissa jutellaan yleensä hyvin monenlaisista asioista laidasta laitaan, voidaan rukoilla ja laulaa yhdessä tai viettää ehtoollishetkeä.

– Jokainen meistä tietää omasta kokemuksestaan, miten tärkeä on toinen ihminen, joka kuuntelee ja jolla on aikaa erityisesti silloin, kun on tarve käydä läpi elämän kipuja ja kolhuja.

Tarja rohkaisee jokaista pitämään huolta oman lähipiirinsä ikäihmisistä.

– Olitpa sitten sukulainen tai naapuri, jos näet yksinäisyyttä tai avuntarvetta, asian voi ottaa rohkeasti puheeksi ja kysyä, voisiko esimerkiksi seurakunnan työntekijää pyytää käymään.

Usein on myös ilo kuulla, miten ikäihmiset huolehtivat toinen toisistaan.

– Korona-aikanakin on pidetty soittorinkejä ja uskaltauduttu yhdessä ulos lenkille.

Pienet asiat ovat isoja asioita

Yhteydenottokynnystä seurakuntaan ei kannata pitää korkealla vapaaehtoistyötäkään miettiessään.

– Moni aivan turhaan pohtii, että onkohan minusta johonkin tehtävään vai ei. Vapaaehtoistyö on usein ihmisten kohtaamista ja palvelemista. Vapaaehtoistehtäviin perehdytetään ja vapaaehtoisia tuetaan tarpeen mukaan, kertoo Tarja Niemi.

Juuri työelämästä pois jäätyään moni haluaa pitää pienen hengähdystauon ennen sitoutumista vapaaehtoistehtäviin.

– Pienet asiat ovat isoja asioita – olen esimerkiksi todella kiitollinen jokaisesta, joka on mukana tekemässä syntymäpäivätervehdyskäyntejä 85 vuotta täyttävien ikäihmisten luo.

Virkistystä varttuneelle väelle

• Hopeatiistai joka viikko kello 10-23 Seinäjoen seurakuntakeskus.
• Ystävän tuvan tuolijumppa maanantaisin kello 10 Seinäjoella Kismuksella (Kalevankatu 12 B)
• Kaverikeskiviikko kello 10 Peräseinäjoen seurakuntatalo
• Päiväporinat jokaisen kuukauden kolmas torstai kello 13 Nurmon seurakuntakoti
• Tupakamari tiistaisin kello 12 Ylistaron kirjaston kahvila
• Tonavanrannan hartaus torstaisin kello 13 Ylistaro

Tutustu seurakunnan toimintaan osoitteessa:
Tapahtumat – Seinäjoen seurakunta (seinajoenseurakunta.fi)

Artikkeli Elämä on yhteinen matka julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.