Lapualainen Harri Silvolahti on ollut 32 vuotta pappina. Hän kuvailee ottaneensa 15-vuotiaana Jeesusta kädestä kiinni, eikä ote ole sen jälkeen irronnut. Silloin Silvolahdelle selvisi mikä elämässä on tärkeää, ja sen parissa hän haluaa myös työskennellä. Vuonna 1988 hän suuntasikin Helsingin yliopistoon opiskelemaan teologiaa.

Vuonna 1992 Silvolahti valmistui teologian maisteriksi ja samana vuonna hänet vihittiin papiksi Oulun tuomiokirkossa.

– Ensimmäinen työpaikkani oli Pellossa nuorisotyön seurakuntapastorina. Pellosta suuntasin Pohjois-Savoon papin hommiin, Silvolahti kertoo uransa alkuajoista. 2002 oli merkittävä vuosi Silvolahdelle, kun hänet valittiin Luhangan seurakunnan kirkkoherraksi. Keski-Suomessa, Päijänteen rantamilla upeiden maisemien ympäröimänä oli pieni seurakunta ja kirkko, joka Silvolahden mukaan muistuttaa hänen uuden seurakuntansa, Peräseinäjoen kirkkoa.

Helposti lähestyttävä Harri-pappi

Luhangan ja Peräseinäjoen välillä Silvolahti näkee muutakin yhteistä.
– Molemmat ovat pieniä maaseutupaikkakuntia, joiden vahvuuksia ovat yhteisöllisyys ja se, että lähes kaikki tuntevat toisensa. Toivon, että tavoittaisimme ihan tavallisia ihmisiä ja voisimme olla rennosti ihmisten keskellä.

Silvolahden yksi tavoite on olla helposti lähestyttävä ”Harri-pappi”. Hän toivoo leppoisia jutusteluja ja kohtaamisia ihmisten kanssa. Silvolahti muistuttaa, että jäykkyydet voi unohtaa heti kättelyssä.

– Minulle voi aina soittaa tai tulla kiskaisemaan hihasta, jos haluaa jutella. Pari kertaa kuukaudessa Silvolahti on ollut ihmisten tavoitettavissa niinkin arkisessa paikassa kuin Alajärven ABC-liikennemyymälässä.

– Olen laittanut pöydälle ristin ja Raamatun, ja porukka on saanut tulla juttelemaan. Se ei vaadi sen enempää. Haluan olla helposti ihmisten tavoitettavissa, ABC-pappina ollut Silvolahti kertoo.

”Ensin aion tutustua uuteen seurakuntaani ja paikkakuntalaisiin. Siitä se lähtee.”

Paluu Etelä-Pohjanmaalle

Vuonna 2005 Silvolahti muutti Lappeenrantaan ja teki papin töitä kristillisessä järjestössä. Hän oli mukana järjestämässä isoja tapahtumia, jotka tavoittivat paljon ihmisiä. Kierreltyään ympäri Suomea Silvolahti palasi synnyinseudulleen Etelä-Pohjanmaalle, kun hänet valittiin Alajärven seurakunnan kappalaiseksi
vuonna 2013. Alajärveltä Silvolahden polku jatkuu Peräseinäjoelle, kun hän aloittaa johtavana kappalaisena Peräseinäjoen kappeliseurakunnassa 1.8.

– Elokuussa tulee täyteen 11 vuotta Alajärven seurakunnassa. Koin, että nyt on hyvä aika vaihtelulle. Peräseinäjoelle oli luontevaa hakea, sillä siellä on mukavia ihmisiä ja kiva seurakunta.

Tavallisten papin tehtävien lisäksi Silvolahti on johtavana kappalaisena johtamassa yhdessä kappelineuvoston ja muiden työntekijöiden kanssa kappeliseurakunnan toimintaa.

– Mielelläni olen mukana myös suunnittelemassa ja johtamassa. Se on rikkautta, kun saa tehdä yhdessä.

Elokuun alusta lähtien Silvolahden autonnokka suuntaa Lapualta Alajärven sijaan Peräseinäjoelle kohti uutta tehtävää.

– Ensin aion tutustua uuteen seurakuntaani ja paikkakuntalaisiin. Siitä se lähtee, Silvolahti sanoo odottavaisin mieli.

Minun polkuni

• 1965 Harri syntyy Ylistarossa.
• 15-vuotiaana tulee uskoon.
• 1988–1992 opiskelee Helsingin yliopistossa teologian maisteriksi.
• 1992 valmistuu teologiksi ja vihitään papiksi Oulun tuomiokirkossa. Aloittaa ensimmäisen työnsä seurakuntapastorina Pellossa.
• 2002 valitaan Luhangan kirkkoherraksi.
• 2005 aloittaa Lappeenrannassa kiertävänä pappina kristillisessä järjestössä.
• 2013 valitaan Alajärven seurakunnan kappalaisen virkaan.
• 1.8.2024 aloittaa Peräseinäjoen kappeliseurakunnan johtavana kappalaisena.

Artikkeli Leppoisasti vain juttelemaan julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Aaltojen liplatus muodostaa yhdessä linnunlaulun kanssa luonnon tervehdyksen, joka rikastuttaa sisäistä maailmaani. Luonnossa virkistäydyn ja lataudun omaan työhöni, Auranen kuvailee.

Alajärven koti ja kirkkoherran työ paikkakunnan seurakunnassa ovat nyt jääneet hienoksi luvuksi elämän kirjaan. Kodin muuttokuorma siirtyi heinäkuun puolivälissä Seinäjoelle, jossa Ari Auranen on aloittanut työnsä Seinäjoen seurakunnan kirkkoherrana syyskuussa. Seurakunnan edellinen kirkkoherra Jukka Salo jäi tehtävästään eläkkeelle maaliskuussa 2023.

Piispa Huovinen vihki papiksi

Ari Auranen syntyi ja varttui Vaasassa, jossa Vaasan suomalaisesta seurakunnasta muodostui rippikouluiässä merkittävä tekijä hengellisessä kasvussa. Auranen ja moni hänen aikalaisista ystävistään hakeutuivat Helsingin yliopistoon teologiaa opiskelemaan. 

Papiksi hän valmistui vuonna 1991. Ensimmäinen virka toi miehen Vimpelin seurakuntaan, jonne Lapuan hiippakunnan silloinen piispa Yrjö Sariola rekrytoi vastavalmistuneita pappeja. 

– Kuulin Pohjanmaan kutsun vahvana. Olin hyvin kiinnostunut palaamaan tuttuun hiippakuntaan Etelä-Pohjanmaalle. 

Papiksi Aurasen vihki piispa Eero Huovinen Helsingin Tuomiokirkossa. Järjestely oli poikkeuksellinen ja hetkestä muodostui merkittävä Auraselle koko papinuraa ajatellen. 

– Huovinen on luterilaisen teologian puhuja ja syvä ajattelija, joka on vaikuttanut minuun ja tuonut aineksia omaan teologiseen ajatteluuni, hän kertoo.

Luonnossa virkistäydyn ja lataudun omaan työhöni.

Vuosien aikana Auranen toimi kirkkoherrana Töysän, Lappajärven ja Alajärven seurakunnissa. Lisäksi hän toiminut viime vuosina Lapuan hiippakunnan tuomiokapitulin pappisasessorina ja rovastikunta-alueensa, joka muodostuu seitsemän seurakunnan alueesta, lääninrovastina.

Työnsä ohella hän on väitellyt kaksi kertaa tohtoriksi. Ensimmäisen kerran vuonna 2008 filosofian tohtoriksi Oulun yliopistosta pääaineenaan Suomen ja Skandinavian historia sekä toisen kerran vuonna 2015 Itä-Suomen yliopistosta pääaineenaan kirkkohistoria. 

Kaupunki, jossa on helppo hengittää

Viimeisen 20 vuoden aikana Seinäjoki on muodostunut keskeiseksi paikaksi Auraselle.

– Puolisoni kanssa olen viettänyt aikaa Seinäjoella viikonloppuisin ja vapaa-ajalla. Matka Alajärveltä Seinäjoelle on aina ollut meille lyhyt, Auranen kertoo.

Seinäjokea hän pitää maakuntakeskuksena, jossa on kulttuurisesti helppo hengittää. 

– Täällä eteläpohjalaisuus sävyttyy eri puolilta maakuntaa tulleista ihmisistä, joista pohjalainen identiteetti on hyvin tunnistettavissa. Asioista puhutaan suoraan ja rehellisesti. Se näkyy myös sitoutumisessa, niin ihmissuhteissa kuin monissa vastuissakin. Pohjalaisessa kontekstissa koen olevani omieni joukossa. 

Seinäjoen merkittävyyttä lisää toinen Aurasen jo aikuisista lapsista, tytär, joka asuu perheineen kaupungissa. Aurasesta puolisonsa kanssa tuli isovanhempia vuonna 2021 ja toistamiseen kesällä 2023.

– Isovanhemmuus on minulle tärkeä tehtävä, johon olen halunnut heittäytyä mukaan lapsen ehdoilla yhteisistä leikeistä nauttien.   

Ari Auranen

Työskentelen Seinäjoen seurakunnan kirkkoherrana. Tätä ennen olin kirkkoherrana Alajärven seurakunnassa.
Asun Seinäjoella, jonne muutimme heinäkuussa. Meidät on vastaanotettu täällä hyvin. Tutustumme mieluusti uusiin ihmisiin.
Vapaa-aikana liikun mielelläni. Harrastamme puolisoni kanssa yhteisiä kävelyjä useita kertoja viikossa. Myös pesäpallolajin seuraaminen on mieluista puuhaa.
Tärkeää pappeudessani on se, etten irtaantuisi ihmisten arkisista kysymyksistä. On tärkeää tulla ja kulkea ihmisten rinnalla. Kirkossa olen mielelläni mukana diakonisessa toiminnassa.   

Arin polku

• 1966 Ari syntyy ja varttuu Vaasassa. 
• 1985 ylioppilaaksi Vaasassa. Armeijaan Oulun Hiukkavaaraan, jossa varusmiespalveluksen loppuvaiheessa koulutus varusmiespapiksi. 
• 1989 avioituminen.
• 1991 valmistuminen papiksi Helsingin yliopistosta. Papiksi Vimpelin seurakuntaan. Pappisvihkimyksen toimitti Helsingissä piispa Eero Huovinen. 
• 1992 ja 1994 lasten syntymät. 
• 2002–2013 papin työ Alajärven seurakunnassa ja sittemmin vt. kirkkoherrana Töysän seurakunnassa, joka myöhemmin liitettiin osaksi Alavuden seurakuntaa. 
• 2008 filosofian tohtoriksi Oulun yliopistossa.
• 2015 teologian tohtoriksi Itä-Suomen yliopistossa, lääninrovastina Järvi-Pohjanmaan rovastikunnassa ja myöhemmin tuomiorovastikunnassa.
• 2019 ja 2022 kolmivuotiskausi Lapuan hiippakunnan pappisasessorina.
• 2013–2023 kirkkoherrana ensin Lappajärven seurakunnassa ja sitten Alajärven seurakunnassa. 
• 2023 syyskuun alusta alkaen uusi työ Seinäjoen seurakunnan kirkkoherrana.

Juttu julkaistu ensimmäisen kerran Lakeuden Risti -lehden numerossa 5/2023.

Artikkeli Etelä-Pohjanmaalla olen omieni joukossa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Kokemus hengellisestä väkivallasta voi olla vuosien takaista tai tuoretta. Ryhmä tarjoaa paikan, jossa koetusta on mahdollisuus puhua, ehkä jopa ensimmäistä kertaa, kertoo Ålander.

Hengellinen väkivalta tapahtuu usein yhteisöissä. Ryhmän jäsenyys ei ole kuitenkaan rajattu kokemukseen tietyistä hengellisistä yhteisöistä tai uskonnoista.

– Meidän molempien kohdalla hengellinen väkivalta tapahtui yhteisöissä, jotka olivat keskenään aivan erilaisia. Myös taustamme eroavat. Silti teemat väkivallassa ovat täysin samat, kertovat kokemusasiantuntijat.

Ryhmä kokoontuu kevään aikana kuusi kertaa Etelä-Pohjanmaan perheasian neuvottelukeskuksessa Seinäjoella.

Pelottelua ja painostamista

Hengellinen väkivalta on yksi muoto henkisestä väkivallasta, johon liittyy uskonnollinen ulottuvuus. Se on kokemuksellista väkivaltaa, jossa vahingoitetaan ihmisen uskonnonvapautta ja uskonnollista identiteettiä.

– Siihen liittyy usein pelottelua, painostamista tai eristämistä uskonnon nojalla, tai muuta epäasiallista käytöstä. Poissuljettua ei ole myöskään fyysinen väkivalta, kertoo toinen kokemusasiantuntijoista.

Riski hengelliselle väkivallalle kasvaa tiukkasääntöisissä yhteisöissä, joissa jäsenillä on usein kollektiivinen identiteetti, ideologia ja toimintatavat sekä vahva johto.

Vertaistukiryhmän toiminta itsessään ei ole hengellistä.

– Emme rukoile, pidä hartauksia tai kysele uskonkäsityksistä. Ryhmä on avoin kaikille hengellistä väkivaltaa kokeneille, Ålander jatkaa.

Pelkkä tunne riittää

Ilmoittautumisen jälkeen Ålander muodostaa lopullisen ryhmän käytyään lyhyen alkukeskustelun ilmoittautuneiden kanssa. Ryhmä toimii suljettuna ryhmänä, jossa keskustelut ovat luottamuksellisia.

– Samalla tavalla toimivat seurakunnan sururyhmät. Emme tarjoa terapiaa, vaan paikan, jossa asioista on mahdollisuus puhua ja saada ehkä ymmärrystä tunnereaktioille, joita on kokenut. Ryhmä toimii sosiaalisena vertaistukena. Kokemusasiantuntija korostaa, että riittävä perustelu ilmoittautumiselle voi olla myös pelkkä tunne.

– En ollut itsekään aluksi varma, että olenko kokenut hengellistä väkivaltaa. Ajan kuluessa, irtauduttuani yhteisöstä, sain käsiteltyä asiaa ja peilattua käsityksiäni arkisiin, yhteisön ulkopuolisiin käsityksiin. Se toi varmuuden kokemastani, hän kertoo.

Kokemusasiantuntijat pitävät vertaistukiryhmää hyvin tarpeellisena.

– Olen päässyt eteenpäin tilanteesta puhumalla ja puhumalla. Vertaistuella on todella suuri merkitys. Se auttaa muistamaan, että ihan kuka vain voi kokea hengellistä väkivaltaa, eikä se ole uhrin syy.

Toinen kokemusasiantuntijoista kertoi löytäneensä netistä ryhmän, joka auttoi häntä silloin, kun kamppailu kokemusten kanssa oli suurinta.

Sanna Ålander toivoo uuden vertaistukiryhmän herättävän mielenkiintoa. Tapaamisissa keskustelut rakentuvat eri teemojen ympärille, kuten esimerkiksi häpeän ja syyllisyyden. Ryhmäläiset voivat nostaa esiin myös haluamiaan teemoja kokoontumiskertoihin. Keskusteluissa voi olla myös hiljaa, jos siltä tuntuu.

Ilmoittaudu mukaan

Vertaistukiryhmä hengellistä väkivaltaa kokeneille aloittaa toimintansa 18.4.2023. Jos aihe koskettaa sinua, ota yhteyttä Sanna Ålanderiin sähköpostitse sanna.alander@evl.fi tai puhelimitse 044 768 1458. Vertaistukiryhmä kokoontuu kuusi kertaa suljettuna ryhmänä kello 17.30–19 kevään aikana. Kokoontuminen tapahtuu Etelä-Pohjanmaan perheasiain neuvottelukeskuksen tiloissa Seinäjoen Kalevankadulla.

Artikkeli Paikka, jossa voi puhua kokemastaan julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Suomessa kirkon perheneuvonnalla on pitkä historia. Neuvontaa alettiin järjestää jo 1940-luvulla, jolloin sotien synnyttämät traumat aiheuttivat kasvavassa määrin päihdeongelmia ja perheissä eropohdintaa. Kirkon järjestämällä neuvonnalla onkin takanaan jo 80 toiminnan vuotta. Suomessa perheasiain neuvottelukeskuksia toimii useita kymmeniä ja kirkon palkkaamia perheneuvojia on noin 180, joista osa työskentelee osa-aikaisesti.

Riikka Uuksulainen on yksi Etelä-Pohjanmaan perheasian neuvottelukeskuksen perheneuvojista. Hän on koulutukseltaan teologian tohtori, pari- ja perhepsykoterapeutti sekä ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti. Yleisimmiksi syiksi perheneuvontaan hakeutumiselle Uuksulainen mainitsee parisuhteen vuorovaikutusongelmat.

– Yhteydettömyys ja puhumattomuus puolisoiden välillä, seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset ja vanhemmuuden asiat. Ne ovat yleisiä syitä. Monesti me perheneuvojat miellämme, että olemme suhdetyöntekijöitä, toisin sanoen rakkauden ammattilaisia. Teemme töitä rakkauden, suhteiden ja lähisuhteiden kanssa.

Tuttu ja tärkeä paikka

Seinäjoella pääpaikkaansa pitävässä keskuksessa työskentelee kolme perheneuvojaa, vastaanottosihteeri sekä keskuksen johtaja. Perheneuvontaa keskus toteuttaa koko Etelä-Pohjanmaan alueella. Osan työviikosta perheneuvojat tekevät sivuvastaanotoilla Alajärvellä, Alavudella, Kauhajoella ja Kauhavalla.

– Ensimmäinen yhteydenotto tehdään aina vastaanottoomme, jossa sihteeri varaa keskusteluajan perheneuvojille. Meille voi soittaa kuka vain eikä palvelu vaadi kirkon jäsenyyttä. Tavoite on, että asiakas saa ajan kahden viikon sisällä yhteydenotostaan, Uuksulainen esittelee.

Keskuksessa riittää asiakkaita, sillä moni tuntee perheneuvonnan palvelut. Mainonnan suhteen keskuksessa on pidetty matalahkoa profiilia, mutta aikoja keskusteluille löytyy silti ja yhteyttä saa aina ottaa.

– Moni taho, kuten esimerkiksi työterveys tai sosiaalityö, saattaa vinkata palveluistamme. Meille tulemiseen ei tarvita lähetettä. Meille hakeutuvilla on vahva oma halu tehdä asioille jotain, kertoo Markku Orsila, joka toimii Etelä-Pohjanmaan perheasian neuvottelukeskuksen johtajana.

Usko esiin elämänarvoissa

Joskus käyntikerraksi riittää yksi kerta, useimmiten asioista keskustellaan neljä–kuusi kertaa. Moni kävijöistä on parisuhteessa, perheellinen ja työssäkäyvä. Perheneuvontaan voi tulla yksin, yhdessä tai perheen kanssa.

– Moni kysyy hengellisyydestä, koska meidän tiedetään olevan kirkon palvelu. Emme mene hengellisyys edellä, mutta emme sitä myöskään peittele. Asia on luonnollinen. Useimmiten ihmiset haluavat hoitaa parisuhdettaan eivätkä keskustella uskonasioista. Jos kuitenkin usko nousee keskusteluissa esille, esimerkiksi elämän arvoihin liittyvänä asiana, puhumme siitä, Orsila avaa.

Vaikka kirkon perheneuvonnassa jo nimi viittaa neuvontaan, antavat ammattilaiset harvoin neuvoja.

– Jonkin verran olemme saaneet palautetta, että neuvoja haluttaisiin enemmän. Viime aikoina olemmekin sitä hieman lisänneet. Kuitenkin niin, että pääpaino on aina asiakkaan kyvyssä itse löytää vastaukset sisältään elämänsä vaikeisiin kysymyksiin. Meidän tehtävämme on auttaa puhumaan niistä. Herättelemme kysymyksillä ratkaisujen löytämistä, Orsila kertoo.

Kirkon perheneuvonnassa keskusteluapua annetaan myös puolisoiden erotilanteissa ja siihen liittyen yhteisen vanhemmuuden suunnittelussa ja perheasioiden sovittelussa.

Toukokuussa parileiri Lankarissa

Seinäjoen seurakunnan Lankarin leirikeskuksessa järjestetään 5.–7.5.2023 Pari tunnetta -parileiri. Parisuhteelle tarkoitetun viikonloppuleirin tavoitteena on vahvistaa puolisoiden keskinäistä yhteyttä ja lisätä ymmärrystä omasta parisuhteesta. Leirin taustalla ovat tunnekeskeisen pariterapian menetelmät.

Tärkeässä roolissa ovat keskustelut oman parin kanssa. Leirillä ovat mukana perheneuvojat Markku Orsila ja Riikka Uuksulainen Etelä-Pohjanmaan perheasiain neuvottelukeskuksesta sekä kappalainen Arja Peltoketo Seinäjoen alueseurakunnasta.

Lisää tietoa leiristä seurakunnan verkkosivuilla: seinajoenseurakunta.fi/tapahtumat/2023-05-05/leiri-pariskunnille

Artikkeli Töitä rakkauden ja lähisuhteiden kanssa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Seinäjokelainen Leena Väisänen on toiminut Suomikerhon vetäjänä vuodesta 2020 lähtien, jolloin kerho perustettiin. Jäätyään eläkkeelle Seinäjoen liikenteenohjauksesta, hän hakeutui vapaaehtoistyön pariin. Väisänen toimi tukihenkilönä maahanmuuttajille Seinäjoella, kun mahdollisuus kerhon vetämiseen tuli kohdalle.

– Ajatus Suomikerhosta lähti liikkeelle Seinäjoen kaupungin Moni-infosta, joka on maahanmuuttajien ohjaus- ja neuvontapiste. Kerholle etsittiin vetäjää ja satuin olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tartuin tarjottuun tehtävään, sillä vapaaehtoistyö on minulle mieluisaa, Väisänen kertoo.

Alusta alkaen kerhon järjestämisen yhteistyökumppaneina ovat toimineet valtakunnallinen Luetaan yhdessä -verkosto, joka tukee maahan muuttaneiden kielen oppimista ja kotoutumista, sekä Seinäjoen seurakunta, joka järjestää kerholle kokoontumistilan ja lastenohjaajat.

Kielen harjoittelua monella eri tasolla

Kuluneiden kahden vuoden aikana kerho on vakiinnuttanut toimintansa. Alkuun pienimuotoisesti aloittaneessa ryhmässä on tällä hetkellä yli kaksikymmentä opiskelijaa, jotka ovat kotoisin Irakista, Kongosta, Syyriasta, Venäjältä, Kamerunista, Jemenistä, Kroatiasta ja Ukrainasta.

Suomikerhon lisäksi Leena Väisänen on pitänyt keväästä 2022 lisäoppitunteja Ukrainasta Seinäjoelle saapuneille maahanmuuttajille. Niissä korkeasti koulutettujen henkilöiden kielitaito on kasvanut nopeasti.

– Suomikerho kerran viikossa on hyvä tapa tutustua suomen kieleen ja kulttuuriin, mikä osaltaan auttaa kotoutumisessa. Kieli on kuitenkin haastavaa ja sen oppimiseen tarvitaan paljon aikaa ja työtä. Moni opiskelijoista toivoo löytävänsä koulutuspaikan tai työtä Suomesta, mikä lisää motivaatiota opiskeluun, Väisänen kuvailee.

Kerhossa käytetään oppimateriaalina Luetaan yhdessä -verkoston toimittamia oppikirjoja sekä muuta materiaalia. Opiskelu, kirjat ja muu materiaali ovat ilmaisia. Opiskelijat jaetaan kerhossa kielitaitotasonsa mukaan pienryhmiin, joilla kullakin toimii oma ohjaaja apunaan.

– Opiskelijoiden kielitaito vaihtelee suuresti. Osalle suomen kieli voi olla ensimmäinen kieli, jota he oppivat lukemaan ja kirjoittamaan. Haluamme opettaa kerhossa niin yksilöllisesti kuin mahdollista, Väisänen kertoo.

Väisäsen apuna Suomikerhossa toimii viidestä seitsemään vapaaehtoista ohjaajaa.

Kiinnostuitko vapaaehtoistyöstä Suomikerhossa?

• Suomikerho kaipaa jatkuvasti uusia vapaaehtoisia ohjaajikseen. Tämä ei vaadi mitään opettajataustaa. Kerho kokoontuu joka viikko maanantaisin kello 13.30–15.30 Kismuksella.
• Jos kiinnostuit vapaaehtoistyöstä suomen kielen opetuksen parissa, ota yhteyttä kerhon vetäjään Leena Väisäseen leena.vaisanen@netikka.fi tai Seinäjoen seurakunnan vapaaehtoistyöstä vastaavaan diakoniatyöntekijä Johanna Piuholaan johanna.piuhola@evl.fi.

Juttu julkaistu ensimmäisen kerran Lakeuden Risti -lehden numerossa 6/2022.

Artikkeli Kieltä, tukea ja ystävyyttä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Työskentelen 7–20-vuotiaiden kanssa. Nuoriin, jotka lähestyvät 20 ikävuotta, olen tutustunut jo 7-vuotiaina pienluokilla. On mahtavaa nähdä lapsen kasvu nuoreksi ja siitä eteenpäin, hän kertoo.

Pääpaino työssä on erityislapsissa. Tiina on suorittanut työnsä ohella kirkon järjestämät seitsemän erityisnuorisotyön koulutusmoduulia. Tänä syksynä intoa riitti myös yliopiston järjestämän Nepsy-valmentajakoulutuksen aloitukseen.

– Olin jo pitkään miettinyt, että koulutuksesta olisi hyötyä työssäni. Nepsy tarkoittaa neuropsykiatrisia piirteitä. Kohtaan työssäni paljon lapsia, joilla esiintyy näitä piirteitä, hän kertoo.

Käytännössä nepsy-lasten haasteet voivat liittyä arjen pieniin asioihin, kuten siihen, että kuinka päästä ajoissa kouluun.

Tuttu eteläpohjainen mentaliteetti

Tiinan oma polku kulki aikanaan kotipaikkakunnalta Virroilta Pieksämäelle, jossa hän opiskeli Diakonia-ammattikorkeakoulussa nuorisotyönohjaajaksi. Viimeisen työharjoittelunsa hän teki Seinäjoen seurakunnassa. Sen päätteeksi hänelle tarjottiin sijaisuutta, jonka hän vastaanotti sillä ehdolla, että saisi suorittaa samalla loppuun opintonsa. Yhdistelmä onnistui ja Tiinan polku Seinäjoella on jatkunut.

– Seinäjoelle tullessani tunsin kuin kotiin olisin tullut. Pieksämäki tuntui savolaiselta. Vaikka Virrat ei varsinaisesti kuulu Etelä-Pohjanmaahan, on mentaliteetti samanlainen. Viihdyin täällä alusta alkaen, Tiina kertoo hymyillen.

Osasyy viihtymiseen piili tulevassa puolisossa, joka löytyi Seinäjoelta. Perheeseen kuuluu tänä päivänä myös 5-vuotias poika.

Vuosi turvakotiohjaajana

Tiina on työskennellyt Seinäjoen seurakunnassa vuodesta 2007 lähtien. Uutta näkökulmaa työuralle hän sai vuonna 2021, jolloin hän työskenteli vuoden verran turvakodin väkivalta- ja kriisityöntekijänä Etelä-Pohjanmaan Ensi- ja turvakotiyhdistyksellä.

Kolmivuorotyö oli aihepiiriltään rankka, mutta kokemuksena silmiä avaava ja antoisa. Erityisen kiitoksen Tiina antaa turvakodin työyhteisölle, joka auttaa jaksamaan työssä.

– Turvakodin ihmiset tekevät työtä sydämellään ja ihmisistä välittäen. Kun ihminen saapuu turvakotiin, on hän isossa kriisissä ja takana on ikäviä, pahoja asioita. Suomessa lähisuhdeväkivaltaa kokee noin 10 000 ihmistä vuodessa. Sitä voi kokea ihan kuka vain, omassakin lähipiirissä, Tiina kertoo.

Pestin ja virkavapaan jälkeen Tiina palasi työhönsä seurakunnalle.

Tiina Pihlaja

• Työskentelen Nuorisotyönohjaajana alakouluikäisten ja erityisvarhaisnuorisotyön parissa Seinäjoen seurakunnassa.
• Asun Seinäjoella.
• Vapaa-aika kuluu perheen kanssa.
• Elämänpolun tiivistys: ”Olen ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan.”

Tiinan polku

• 1985 syntyy Virroilla
• 2004–2007 opiskelee Pieksämäellä Diakonia-ammattikorkeakoulussa
• 2007 aloittaa nuorisotyön Seinäjoen seurakunnassa
• 2009 saa viran Seinäjoen seurakunnasta alakouluikäisten parissa tehtävästä työstä
• 2011–2017 suorittaa kirkon erityiskoulutuksen seitsemän eri moduulia
• 2021 työ Etelä-Pohjanmaan Ensi- ja turvakoti-yhdistyksellä
• 2022 paluu Seinäjoen seurakunnan työhön
• 2022 aloittaa nepsy-valmentaja-koulutuksen työnsä ohella.

Ota puheeksi

Suomi kuuluu lähisuhdeväkivallan kärkimaihin. On tärkeää ottaa asia puheeksi, jos epäilee, että itsellä tai tuttavalla on väkivaltaa lähisuhteessa. Apua tarjoaa esimerkiksi valtakunnallinen auttava puhelin Nollalinja numerossa 080 005 005. Yhteyttä voi ottaa myös Etelä-Pohjanmaan Ensi- ja turvakotiyhdistyksen 24/7-päivystysnumeroon 050 575 0541.

Kirkon kellot soivat uhrien muistoksi

Valtakunnallisella Valoa, ei väkivaltaa -kampanjaviikolla on 25.11. YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen päivä. Etelä-Pohjanmaan Ensi- ja turvakotiyhdistys järjestää päivänä oman tapahtumansa, jota Seinäjoen seurakunta tukee valaisemalla Lakeuden Ristin tornin viikonlopun ajaksi kampanjan teemavärillä oranssilla. Kirkon kellot soivat perjantaina 25.11. niin monta kertaa, kuin kuluvana vuonna on Suomessa ihmisiä kuollut lähisuhdeväkivallan uhreina. Vuosittain luku on noin 20.

Juttu julkaistu ensimmäisen kerran Lakeuden Risti -lehden numerossa 5/2022.

Artikkeli ”On mahtavaa nähdä lapsen kasvu nuoreksi” julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kirkko auttaa ihmistä arjessa selviytymisessä ja tarjoaa tien seurakunta-yhteyteen.

Kirkollisessa työssä diakonia koostuu erilaisista palvelu- ja avustustyön muodoista, joista yksi on diakoninen päihdetyö. Kirkko auttaa ihmistä arjessa selviytymisessä ja tarjoaa tien seurakuntayhteyteen.

Yhteisöllisyyden puutteesta johtuva eristyneisyys voi olla yksi syy päihteiden käytölle. Päihdeongelmassa ihmisen on usein vaikea tunnistaa ja kohdata omia tunteitaan, johon haetaan apua kemiallisista aineista.

– Diakonisessa päihdetyössä kuljemme päihdeongelmista kärsivien ja heidän läheistensä rinnalla. Sielunhoidollisen avun ja hengellisen tuen kautta tuomme esiin toivon näkökulmaa silloin, kun tilanne tuntuu toivottomalta. Vaikka itsensä tuntisi epäonnistuneeksi, on Jumalalle yhtä rakas ja aina on uusi mahdollisuus pyrkiä päihteettömyyteen, kertoo Seinäjoen seurakunnan päihde- ja kriminaalityöhön erikoistunut diakoni Tuomo Salo.

Ruokapankki iso osa toimintaa

Kirkon päihdetyön ensisijaisena tehtävänä ei ole kuntoutuspalveluiden järjestäminen tai taloudellinen apu päihdeongelmaiselle. Silti aineellistakin apua monesti tarvitaan, josta yksi esimerkki on Seinäjoen seurakunnan diakoniatyön Ruokapankki.

– Monesti ongelmat nivoutuvat yhteen. Ruokapankki on suuri osa toimintaamme ja sen tarjoamaa apua myös moni päihderiippuvainen tarvitsee, kertoo Kati Latikka, joka toimii vastaavana diakoniatyöntekijänä Nurmon kappeliseurakunnassa.

Ruokapankin avun edellytys on keskustelu diakoniatyöntekijän kanssa. Päihdeongelma saattaa tulla esiin muista aiheista aloitetussa keskustelussa.

– Monesti asian puheeksi ottaminen on haastavaa. Meidän vastaanotollemme voi vapaasti tulla juttelemaan mieltä painavista asioista. Siinä samalla saattaa madaltua myös kynnys kertoa riippuvuudesta, jota voi olla paljon muunkinlaisia kuin vain päihteet. Keskustelut diakoniatyöntekijöiden kanssa ovat aina luottamuksellisia, Kati ja Tuomo kertovat.

Leirejä, retkiä ja hartaushetkiä

Seinäjoen seurakunnassa diakoninen päihdetyö järjestää kerran vuodessa päihdeleirejä, joissa yhteistä päihteetöntä aikaa vietetään leirikeskuksessa tekemisen ja keskustelun merkeissä. Päiväretkiä järjestetään myös laavulle. Hartaushetkiä pidetään Seinäjoen Plakkarin ja Nurmon Sissalan päiväkeskuksissa, joista vastaa kristillistä päihdetyötä tekevä Nurmon Sininauha Ry. Yhdistyksen rahoittajina toimivat Seinäjoen kaupunki ja Seinäjoen seurakunta.

– Työmme tärkeitä yhteistyötahoja ovat Seinäjoen kaupungin Riippuvuusklinikka ja erilaiset tukiryhmät. Pystymme kertomaan tarjolla olevista palveluista ja tukimuodoista heille, joita kohtaamme omassa työssämme, Kati kertoo.

Yksi Seinäjoen seurakunnan päihdetyön muodoista on myös kutsu seurakunnan järjestämälle jouluaterialle.

– Jokainen meistä voi vaikuttaa siihen, miten päihderiippuvaiset ihmiset ja heidän läheisensä kohdataan yhteiskunnassa. Syyttelyn ja tilanteen kauhistelun sijaan tarvitaan myötätuntoja ja auttamisen halua, Tuomo kertoo.

Havaitessa oman itsen tai läheisen olevan riippuvainen päihteistä, on tärkeää hakea rohkeasti apua. Sitä on tarjolla omassa terveyskeskuksessa tai seurakunnassa. Myös Seinäjoen Riippuvuusklinikalle voi hakeutua ilman lähetettä ja maksutta. Seurakuntien diakoniatyöntekijät ovat päihderiippuvaisen tukena ja kulkevat mukana toipumisessa.

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Lakeuden Risti -lehden numerossa 5/2022.

Artikkeli ”Näemme hädän ja kuljemme rinnalla” julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Ensimmäinen pyhäkoulukirje eli tuttavallisemmin pyhiskirje postitettiin tilaajille heinäkuussa 2021.

– Koronapandemialla oli osuutta asiaan, sillä sen vuoksi päiväkerhoja jouduttiin sulkemaan keväällä 2020. Tilalle kaivattiin jotain muuta yhdistävää ja ajatus kirjeestä lähti kehittymään, Marja kertoo.

Monessa muussakin Suomen seurakunnassa toimitetaan pyhiskirjettä, mutta Seinäjoen seurakunnassa vastaanotto on ollut erityisen innokasta.

– Kesäkuussa 2022 kirjeellämme oli 375 tilaajaa, ja juuri viime viikollakin tilaajia tuli neljä lisää.

Kirjeestä on kerrottu seurakunnan päiväkerhoissa ja koulujen ykkös- ja kakkosluokilla. Monille isovanhemmille ja kummeille kirjeen tilaaminen on osoittautunut mukavaksi tavaksi muistaa lasta, tilaamiseen tulee olla lupa lapsen huoltajilta.

– Kirjeen materiaalien avulla on mahdollisuus pitää pyhäkoulu kotona ja hiljentyä lapsen kanssa hartaushetkeen. Toivon, että kirjeen sisältö antaa lapsille muistijäljen aikuisuuden varalle. Vaikeassa paikassa kädet voi panna ristiin ja pyytää Taivaan Isän apua.

Kertomus, hartaus ja askarteluvinkkejä

Marja Iivari on toiminut Seinäjoen seurakunnan lastenohjaajana vuodesta 1986 lähtien. Työnkuvaan kuuluu nykyään seurakunnan pyhäkouluista vastaaminen sekä sen myötä pyhiskirjeen toimittaminen. Marjalla riittää uusia ideoita kirjeeseen.

– Toisinaan mieleeni tulee idea, jota olen kokeillut vuosikymmeniä sitten ja lähden tuunaamaan sitä tähän aikaan sopivaksi.

Oivallinen apuväline kirjeiden suunnitteluun on kodin pöydällä sijaitseva ruutuvihko, johon Marja kirjaa mieleen tupsahtavat ajatukset.

Pyhiskirje sisältää ainekset hartaushetken pitämiseen ja Raamatun kertomuksen. Kirjeessä on myös aina mukana tarra, jonka lapsi saa liimata pyhäkoulutauluunsa. Useimmiten kirjeessä on myös askartelutehtävä tai vaikka ohje leipomiseen.

– Askartelut ovat sellaisia, että sakset, liima ja värikynät riittävät toteutukseen. Mitään erikoismateriaaleja ei tehtävien takia tarvitse hankkia.

Seinäjoen seurakunnan varhaiskasvatuksen maskottinalle Kassun kuvalla varustettu kirjekuori on monelle tilaajalle suuresti odotettu asia. Noin kerran kuukaudessa ilmestyvän kirjeen tilaaminen on maksutonta. Myös seurakuntaan kuulumattomat tai ulkopaikkakuntalaiset voivat tilata kirjettä.

Pyhiskirje ja muut pyhäkoulut

• Pyhäkoulu vahvistaa lapsen kristillistä kasvatusta ja tutustuttaa häntä seurakunnan toimintaan. Opettajina toimivat vapaaehtoiset seurakuntalaiset, joita Seinäjoen seurakunnassa on noin 30.
• Pyhiskirje on yksi Seinäjoen seurakunnan pyhäkoulun muodoista. Perinteisten pyhäkoulujen lisäksi Seinäjoen seurakunnassa pidetään muun muassa kokki-, askartelu- ja legopyhiksiä.
• Mikkelinpäivän messuun Lakeuden Ristissä su 2.10. klo 10 kutsutaan erityisesti pyhäkoululaisia perheineen.
• Tule mukaan ja tilaa pyhiskirje: seinajoenseurakunta.fi/pyhakoulu

Artikkeli Odotettua postia lähes 400 tilaajalle julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Seinäjokinen Sirkka Kuoppala löysi tuolijumpan sattumalta 16 vuotta sitten, tai oikeastaan hänet löydettiin. Hän kertoi olleensa kaupungilla asioilla, kun jumpan silloinen ohjaaja huikkasi ovesta, että ”tulepas Sirkka mukaan jumppaan”. Ja Sirkka tuli. Eläkkeelle jäätyään hänestä tuli yksi tuolijumpan vetäjistä. 

– Tällä hetkellä vedämme jumppaa Raili Nevalan kanssa. Mielellään ottaisimme mukaan uusiakin ohjaajia, sillä tämä on mukavaa hommaa.   

Oman kunnon mukaan 

Seurakunnan Ystävän tuvan tiloissa järjestettävää tuolijumppaa pidetään lukukauden mukaisesti syyskuun alkupuolelta toukokuun alkuun saakka. Ilmaisessa jumpassa aktiivisten osallistujien määrä on pitkään pysynyt vakiona. Vaikka koronapandemia teki jumppaan välillä taukoa, on liikunnan pariin hakeutunut taas maanantaisin likemmäs parikymmentä jumppaajaa. Pääosin ikäihmisistä koostuvassa jumpassa osallistujien keski-ikä on noin 80 vuotta.  

Jumpassa tehdään liikkeitä oman kunnon mukaan – kukaan ei ole hoputtamassa.

– Osa liikkeistä tehdään tuolilla istuen ja osa seisten. Liikkeitä on jaloille, käsille ja niskalle sekä hartioille. Paljon teemme venytyksiä ja taivutuksia, ja vahvistamme siten liikkuvuutta, Sirkka kertoo.  

Jumpasta rytmiä viikkoon 

Ohjaajat saavat vinkkejä ja opastusta 45 minuutin mittaisen tuolijumpan vetämiseen Seinäjoen kaupungin liikuntatoimelta. Jumppaajien määrästä pidetään kirjaa ja yhteisissä palavereissa käydään syksyisin ja keväisin.  

– Vaikka kyseessä on vapaaehtoistyö, me ohjaajat saamme liikuntatoimelta pieniä etuja, kuten esimerkiksi vuosikortin uimahallille tai kuntosalille sekä yhteen ohjattuun liikuntaan. Minusta ne ovat oikein mukava palkkio jumpan ohjaamisesta, Sirkka tuumailee. 

Tuolijumpan ohjaamisen lisäksi hän on aktiivinen myös monenlaisessa muussa seurakunnan vapaaehtoistyössä. Yksi esimerkki on kokkipyhiksen vetäminen, jossa lasten pyhäkouluun on yhdistetty yhteinen kokkaaminen ohjaajien kanssa.  

  – Välillä mietin, että onko jo vähän liikaakin kaikkea menoa, mutta mieheni, joka on itsekin ollut aktiivinen seurakunnan toimissa, tapaa aina sanoa, että ”anna palaa niin kauan kuin jalat jaksavat”, Sirkka nauraa.  

Tuolijumpassa, kuten muissakin vapaaehtoistyön muodoissa, tärkeää on yhdessäolo ja seura. Se ehkäisee yksinäisyyttä ja luo rytmiä viikolle. Jumpan jälkeen moni osallistujista jää nauttimaan yhdessä kupillisen kahvia Ystävän tuvan kahvioon. 

Artikkeli Ystäviä ja yhdessäoloa – tuolijumppa on monelle viikon odotetuin meno julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.