Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa potilaita, omaisia ja sairaalan henkilökuntaa tukevat sairaalapapit Anne Peltomaa ja Matti Aho. Kummallakin on vankka kokemus sairaalasielunhoidosta. Molemmat ovat toimineet sairaalapappina noin 20 vuotta.
Henkilökohtaiset keskustelut ja rukoushetket, saattohartaudet sairaalan kappelissa, ryhmäkeskustelut, hartaustuokiot, kirkolliset toimitukset sekä työnohjaukset rytmittävät sairaalapappien työviikkoja.
– Yleensä aamulla ei vielä tiedä, mitä päivä tuo tullessaan. Tapaamiset voivat olla ennalta sovittuja tai päivystysluonteisia, kertoo Matti Aho.
– Kuuntelun lisäksi olemme valmiita yhdessä pohtimaan elämää. Kohtaamme ihmiset lähimmäisinä, kanssakulkijoina.
Keskustelun aiheet nousevat asiakkaan tarpeista. Aiheet voivat risteillä maan ja taivaan väliltä.
Ahon mukaan aiheet liittyvät usein omaan tai läheisen hyvinvointiin, mutta joskus käydään läpi vaikkapa harrastuksia, läheisiä ihmissuhteita, hengellisiä kysymyksiä tai elämänkokemuksia aivan lapsuudesta asti.

Sairaalasielunhoito toimii yhteistyössä sairaalan hoitohenkilöstön kanssa.
– Kokonaisvaltaiseen hoitoon kuuluu myös potilaan hengellisten ja eksistentiaalisten kysymysten huomioiminen. Se on juuri sairaalasielunhoidon erityisalaa, Aho täsmentää.
Sairaalan henkilökunta toimiikin usein tärkeänä linkkinä avun tarvitsijoiden ja sairaalapappien välillä. Lääkäri tai sairaanhoitaja voivat rohkaista keskusteluun ja tarjota sairaalapapin palveluita potilaalle.
– Joskus mielenpäällä on asioita, joita ei voi tai halua jakaa läheisten kanssa. Silloin ulkopuoliselle on helpompi puhua. Sairaalapapilla on vaitiolovelvollisuus, mikä tarkoittaa myös sitä, että keskusteluja ei kirjata ylös, Anne Peltomaa muistuttaa.
– Eikä sen tarvitse olla edes iso asia. Riittää, että haluaa jutella. Me olemme sitä varten, Aho lisää.

”Lohtu ei ole aina sanoissa, vaan läsnäolossa. Toivon sanoma on aina läsnä.”

Anne Peltomaa
sairaalapastori

Sairaus ja kuoleman läheisyys herättävät ihmisissä sellaisia kysymyksiä, joita ei normaalin arjen keskellä tule ajatelleeksi.
– Kun joudutaan tunnustamaan oma heikkous oman tai läheisen sairastumisen myötä tai läheisen kuoltua, silloin voidaan kaivata hengellistä tukea, rukousta yhdessä toisen kristityn kanssa ja Jumalan läsnäolon kokemista, tietää Aho.
Sairaalasielunhoidon tehtävä on tarjota lohtua sitä tarvitsevalle.
– Joku viisas on sanonut, että lohdutus on ei-lohduttamista. Lohtu ei ole aina sanoissa, vaan läsnäolossa. Toivon sanoma on aina läsnä, Peltomaa toteaa.
– Lohduttaminen on suostumista siihen, että en pysty enempää, mutta tahdon olla tukenasi ja ottaa kannettavakseni sen osan taakastasi, mitä pystyn ottamaan, Aho lisää.
– Joillekin ihmisille myös raamatunluku, virsi ja rukous ovat suuri lohdutus: Jumala on tässä hetkessä lähellä.

Kohtaamisten voisi luulla olevan useimmiten surun sävyttämiä. Sairaalapapit näkevät kuitenkin asian toisin, tai laajemmin. Heidän mielestään kaikki kohtaamiset ovat ainutkertaisia.
– Tapahtuupa kohtaaminen osastolla, käytävällä, Hiljaisessa huoneessa, kappelissa, papin työhuoneessa tai asiakkaan kodissa, yhdistävänä tekijänä on se, että siinä hetkessä olemme vain häntä varten, pohtii Aho.
– Ahdistunut ihminen saa helpotusta oloonsa, kuoleva potilas henkäisee viimeisen kerran rukoushetken aikana, työhuoneen avautuvasta ovesta tulee sisään onnellinen äiti vastasyntyneen lapsensa kanssa. Kyllä näistä ja monista muista kohtaamisista jää jälki omaankin sisimpään.
Peltomaan mielestä kohtaamiset voivat olla joskus ahdistuksen tai pelon sävyttämiä, mutta usein myös ilon ja toivon.
– Sairaalassa on paljon iloisiakin asioita. Hoidot auttavat ja helpottavat. Diagnoosin saaminen ja syyn löytäminen on monelle myös helpotus. Vaikka sairaalapappi mielletään kuolemaan ja suruun, on kohtaamisissa kuitenkin usein enemmän naurua kuin itkua.

Rukous on tärkeä, paljon käytetty työkalu.
– Ennen kuin astun potilashuoneeseen tai menen kriisi-istuntoon, vedän syvään henkeä ja pyydän mielessäni, että Jumala ohjaisi sanojani ja toimintaani tulevassa kohtaamisessa. Hiljennyn myös viikoittain Hiljaisessa huoneessa sinne jätettyjen esirukouspyyntöjen kanssa, Aho kertoo.
– Monelle ihmiselle rukous on luonteva ja tärkeä tapa kokea hyvän Jumalan läsnäolo elämässään.
Myös Anne Peltomaalla rukous kulkee koko ajan mukana. Joskus enemmän vain huokauksena kuin ääneen puhuttuna.

”Monelle rukous on luonteva tapa kokea Jumalan läsnäolo.”

Matti Aho
sairaalapastori

Sairaalasielunhoito alkoi Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa 50 vuotta sitten. Yhteiskunta on muuttunut puolen vuosisadan aikana merkittävästi, niin myös sairaala, joka on nyt paljon isompi.
– Nyt hoitoa saadaan useampiin eri sairauksiin ja hoitojaksot ovat lyhentyneet.
– Muutosten keskellä sairaalasielunhoitokin pyrkii vastaamaan ihmisten avuntarpeeseen nykyaikana hyväksi koetuilla keinoilla. Siksi päivitämme osaamistamme ja osallistumme erilaisiin sielunhoidon koulutuksiin.
Sairaalasielunhoidon perusajatus on kuitenkin pysynyt samana: ”Valo loistaa pimeydessä! Pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.”
– Sairaalasielunhoidon tehtävänä on tukea ja rohkaista tukemaan niitä, jotka tukea tarvitsevat.

Lähimmäisen kuolema tai sairaus voivat hämmentää. Aihe voidaan kokea vaikeaksi, eikä tiedetä, kuinka lähestyä menetyksen tai kipeän asian kohdannutta.
Sairaalapapit rohkaisevat kuitenkin läsnäoloon. Pienikin huomioiminen voi olla surevalle tai sairaalle tärkeä asia. Hän kaipaa sitä, että joku välittää ja pysähtyy kysymään: ”Kuinka voit?” ja on valmis kuuntelemaan hetken tai olemaan hiljaa vierellä.
– Ei kuuntelijan tarvitse olla ammattilainen, ihmisenä oleminen on tärkeintä. Siinä voi yhdessä itkeä ja ihmetellä elämää, Aho rohkaisee.
Peltomaa muistuttaa, että voi olla hyvä miettiä, miten haluaisi, että itseä kohdeltaisiin ja lähestyttäisiin, jos olisi samanlaisessa tilanteessa.
– ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” (Matt 7:12).

Myös sairaalapappi tarvitsee tukea jaksaakseen.
– Pitää muistaa, että vaikka ottaa toisten kuormat vastaan, niistä pitää myös päästää irti. Siinä auttaa työnohjaus ja terapiakin. On tärkeää ylläpitää omaa henkistä ja fyysistä hyvinvointiaan, Peltomaa summaa.
– Hyvä työtoveri, perhe, rukous ja harrastukset, lisää Aho jaksamista edistävää listaa.
– Välillä on silti raskasta. Jatkuva sairauden ja kuoleman lähellä oleminen ei ole helppoa.
Työ itsessään toimii myös kiitoksena ja auttaa osaltaan jaksamaan.
– Tulee hyvä mieli, kun huomaa, miten ihmisen olo helpottuu keskustelun, rukoushetken tai ehtoollisen myötä: Sain olla välittämässä jotakin sellaista hyvää, jota ihminen juuri silloin tarvitsi, Aho iloitsee.

Artikkeli Sairaalapapit välittävät toivon sanomaa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Digitaalinen saavutettavuus on Joona Syrin mielestä oleellinen asia.
– Se voi esimerkiksi ratkaista, minkä yrityksen asiakkaana haluan tai ylipäänsä pystyn olla.
Saavutettavuus voi vähentää myös tarvetta henkilökohtaisen avustajan käyttöön.

”Viidakkorumpu pärisee näkövammaistenkin keskuudessa. Hyvästä ja saavutettavasta palvelusta vinkataan myös muille.”

Joona Syri

Kokkolan seurakuntayhtymän ja sen seurakuntien nettisivuja on Syrin mielestä helppo ja nopea käyttää.
– Sivuilla on loogiset tekstirakenteet. Näin käyttäjä voi liikkua vaivattomasti esimerkiksi otsikosta toiseen.
Nettisivujen kuvilla on myös tekstivastineet. Ruudunlukuohjelmat lukevat tekstivastineen käyttäjälle ääneen, jolloin sokeakin henkilö voi tietää, mitä kuvassa on.
Jos tekstivastine puuttuu, ruudunlukuohjelma lukee yleensä kuvan tiedoston nimen. Tämä on yleensä vain häiritsevää ruudunlukuohjelman käyttäjälle.
– Sivut tulevat elävämmiksi käyttäjälle, kun kuvat on kuvailtu ja tehty täten saavutettavaksi myös näkövammaiselle, kertoo Joona Syri.

Seurakuntien Facebook-sivut saavat myös Joona Syriltä kiitosta. Hän pitää tärkeänä, että kuvilla on myös sosiaalisen median kanavissa tekstivastine ja että oleellinen tieto on tekstinä julkaisussa eikä teksti ole ainoastaan kuvaan poltettuna.

”En mielelläni tykkää sosiaalisen median julkaisuista, joiden kuvista puuttuu tekstivastine.”

Joona Syri

– Vaikka teksti olisi miten hyvä, en voi tietää, mitä kokonaisuutta peukutan, ellei kuvan sisältö käy selville.
Vaikka saavutettavuusvaatimukset eivät koske yksityisten ihmisten Facebook-julkaisuja, jokainen voi silti lisätä omiin julkaisuihinsa tekstivastineen, etenkin jos omassa ystäväpiirissä on näkövammaisia.

Syri soisi kaikkien palvelujen olevan saavutettavia, mutta hänellä riittää myös ymmärrystä, jos näin ei ole.
– Näkevien ihmisten maailmassa kaikkia asiaan liittyviä nyansseja ei aina osata ottaa huomioon.
– Tekniikka on kehittynyt ja kehittyy edelleen huimaa vauhtia. Sen myötä myös saavutettavuus paranee koko ajan.
Syri pitää saavutettavuuden kannalta tärkeimpänä, että kaikki oleellinen tieto löytyy pelkän kuvan sijaan tekstinä. Myös tekstin mielekäs rakenne auttaa käyttäjää. Tässä oleellista on asiakokonaisuuden jaottelu otsikoiden ja väliotsikoiden alle.

Voit sujahtaa näkövammaisen maailmaan ja kokeilla käyttää tietokonetta ilman näköaistia. NVDA on ilmainen ruudunlukuohjelma näkövammaisille. Muista sulkea silmät testin ajaksi.

Kirkon sanoma on tarkoitettu kaikille

Kokkolan seurakuntayhtymän ja sen seurakuntien uudet nettisivut julkaistiin toukokuussa 2020. Sivustojen suunnittelussa on alusta saakka otettu huomioon digitaalisten palveluiden saavutettavuutta koskevan lain vaatimukset.
– Seurakuntien nettisivut pyrkivät olemaan niin saavutettavia kuin mahdollista. Sama koskee seurakuntien sosiaalisen median kanavia, kertoo Kokkolan seurakuntayhtymän viestintäpäällikkö Lisen Forsgård.

”Haluamme taata kaikille käyttäjille yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua seurakunnan ja kirkon toimintaan.”

Lisen Forsgård
viestintäpäällikkö

Digitaalinen saavutettavuus tarkoittaa sitä, että mahdollisimman moni erilainen ihminen voi käyttää netissä olevia palveluja mahdollisimman
helposti. Saavutettavuusvaatimusten noudattamisella voidaan parantaa erityisesti sitä, että verkkopalvelua voi ylipäänsä käyttää erilaisilla laitteilla ja avustavilla teknologioilla.
Sisältö pitää esittää siten, että siihen pääsee käsiksi, vaikka näkö- tai kuuloaisti ei toimisi.

Jopa yli miljoonalla suomalaisella on erityisiä haasteita tai rajoitteita, jotka pitää ottaa huomioon verkkosivustojen toteutuksessa. Heihin kuuluvat ikäihmiset, kehitysvammaiset, keskittymisvaikeuksiset, aistivammaiset sekä luki- ja oppimisvaikeuksiset.
Lähes kaikki suomalaiset ovat esteellisiä jossain vaiheessa elämäänsä.

Saavutettavuus parantaa yhdenvertaisuutta digitaalisessa yhteiskunnassa.
Kun saavutettavuus on huomioitu mahdollisimman hyvin, erilaiset ihmiset voivat käyttää itsenäisesti verkkopalveluja. Se lisää vammaisten henkilöiden itsenäisyyttä ja osallisuutta yhteiskunnassa.

Saavutettavuuden takaamiseksi kiinnitetään huomiota tekstien sisältöön ja rakenteeseen, kuvien tekstivastineisiin sekä videoiden tekstityksiin.
Selkeä ja yksinkertainen yleiskieli, lyhyet ja ytimekkäät lauseet sekä tekstin jäsentely ovat saavutettavan verkkokirjoittamisen kulmakiviä.
Kuvien tekstivastineen avulla kerrotaan kuvan sisältämä tieto niille henkilöille, jotka eivät näe itse kuvaa. Esimerkiksi näkövammaisten käyttämät ruudunlukuohjelmat lukevat tekstin ääneen.

Videoiden tekstitys ja kuvailutulkkaus ovat tärkeitä, jotta kuulo- ja näkövammaiset henkilöt voivat seurata videoita.
Tekstityksistä hyötyvät myös monet muut ihmiset, esimerkiksi kieltä opettelevat henkilöt. Hälyisässä tilassa ei voi kuulla videoiden ääniä. Toisaalta hiljaisessa tilassa videoiden ääntä ei saa kuunnella – ainakaan ilman kuulokkeita.
Videoita katsotaan ylipäänsä yhä enemmän ilman ääntä, joten tekstitys takaa sen, että viesti tavoittaa katsojan.

Artikkeli Seurakunta viestii saavutettavasti julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kirja on tarkoitettu ensisijaisesti rippikoulun ohjaajien ja isosten käyttöön rippikoulun pienryhmiin. Kirjan ytimessä on nuoren oma ihmettely.
Päivän teemaa lähestytään niin toiminnalla, Raamattua yhdessä tutkimalla kuin aktiivisesti kysymyksiä esittämällä. Kysymykset ja teemoihin orientoituminen luovat nuoren mieleen ”koukkuja”, joihin päivän aikana yhdessä käsiteltävät asiat voivat tarttua.

– Materiaali on luotu tukemaan ajatusta, että nuori voisi kokea päivän aikana esillä olevat oppimiskokonaisuudet mielenkiintoisiksi, omaa elämää ja sen kysymyksiä kohtaaviksi, Heli Järvi kertoo.

Heli Järvi oli jo muutaman rippikouluvuoden ajan kasannut omaa isosryhmämateriaalia rippikoulukäyttöön.
– Osallistuessani Rippikoulun kehittäjäkoulutukseen, sain vahvistusta ajatukselle, että saamme rohkeasti tarttua myös rippikoulussa oleviin ”perinteisiin toteutustapoihin” ja muokata niitä uuden ajan tarpeisiin.

”Uudenlainen toteutustapa sai positiivista kannustusta niin isosilta, rippikoululaisilta kuin muiltakin tiimissä olevilta työtovereilta.”

Varsinainen ajatus kustannetun kirjan toteuttamisesta tuli kuitenkin Järven työkaverilta Emilialta.
– Hän huomautti kesällä 2018, että työstämäni materiaalipaketti olisi sellainen, mistä muutkin voisivat hyötyä. Tästä alkoi sulattelu, kunnes tammikuussa 2019 alkoivat isot pyörät pyöriä.

Järven viime vuosi olikin aika hyvin aikataulutettu. Kirjan parissa vierähti niin vapaapäivä kuin toinenkin. Kesälomallakin herätyskello herätti aamutuimaan uuteen luomisentäyteiseen aamuun.
– Vaikka materiaalia oli kertynyt vuosien aikana runsaasti, niin paljon oli vielä tehtävää. Koko prosessi irrallisista ajatuksista Word-tiedostoissa painetuksi kirjaksi sai päätöksensä kun sain painotuoreen kirjan käteeni tammikuun puolessavälissä, summaa Järvi urakan päätyttyä.

”Oman kirjan näkeminen myynnissä on häkellyttävän hienoa. Toivon, että kirjasta olisi iloa mahdollisimman monelle.”

Tuore kirjailija toivoo, että kirjan myötä niin rippikoululaisille kuin isosillekin avautuisi uusi tapa ihmetellä elämää, uskoa ja Jumalaa.
– Kun saamme kulkea rippikoulumatkaa aktiivisesti kysellen, ihmetellen ja etsien, voimme myös oivaltaa ja löytää.

Järvi muistuttaa, että rippikoulun sisällöt eivät ole elämästä irrallisia vaan vahvasti siinä kiinni.

Kirjaa saa suurimmista verkkokirjakaupoista, esimerkiksi Kirjapajasta ja Suomalaisesta Kirjakaupasta. Kirjaa voi kysellä myös kirjastoista.

Artikkeli Ihmettelyn Avaimet -kirja koukuttaa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.