Seurakuntien diakoniatyössä ikäihmisten taloudelliseen hätään törmätään usein, Jyväskylän seurakunnan diakonian asiantuntija Kirsi Lepoaho vahvistaa.

– Monet eläkeläiset sinnittelevät todella pienellä eläkkeellä. He joutuvat miettimään, riittävätkö rahat lääkkeiden jälkeen ruokaan. Tällaisia asioita ei soisi kenenkään vanhuksen joutuvan miettimään, Lepoaho sanoo.

40 prosenttia eläkeläisistä saa eläkettä alle 1 250 euroa kuukaudessa. Karua on, että suurin yksittäinen seurakuntien ruoka-avun asiakasryhmä on vähävaraiset vanhukset.

Lepoahon mielestä on tärkeää, että tämänvuotisen Yhteisvastuukeräyksen keskiössä ovat nimenomaan ikäihmiset.

– Koronavuosi on koetellut erityisesti vanhuksia. Se on lisännyt yksinäisyyttä ja tuonut mukanaan monenlaista hätää. Tässä tilanteessa on hyvä huomioida varsinkin köyhyydestä kärsivät ikäihmiset, Lepoaho huomauttaa.

Kunkin seurakunnan keräystuotosta 20 prosenttia jää käytettäväksi ikäihmisten ahdingon helpottamiseksi oman seurakunnan alueella.

Jyväskylän seurakunnan keräystuotto käytetään ikäihmisten ta-loudelliseen tukemiseen hankkimalla varoilla liinavaatteita, peitteitä, tyynyjä ja hygieniatarvikkeita. Apu kanavoidaan perille Jyväskylän Oivakeskuksen kautta.

– Aina pieni eläke ei riitä välttämättömiin kuluihin, puhumattakaan mistään ylimääräisestä. Köyhyys ilmenee esimerkiksi kotipalvelua tarvitsevilla ikäihmisillä niin, ettei heillä ole varaa uusia liinavaatteita, peitteitä ja tyynyjä. Myös hygieniatarvikkeet ovat tarpeen. Elämänlaadun kannalta nämä ovat merkittäviä asioita, Lepoaho kertoo.

Lepoahon mielestä on hyvä, että apu viedään perille kotipalvelun kautta.

– Kotipalvelussa kohtaamme laajemmin ihmisiä, joiden hädästä emme tiedä. He ovat niitä, jotka eivät pääse hakemaan apua muualta.

Yhteisvastuukeräyksen tuotosta 20 prosenttia kohdennetaan keräysvuoden kotimaan yhteistyökumppaneiden Kirkon diakoniarahaston ja Seurakuntaopiston kautta.

Diakoniarahasto kohdentaa varat heikoimmassa asemassa olevien ikäihmisten taloudelliseen avustustoimintaan yhteistyössä paikallisseurakuntien kanssa.

Seurakuntaopisto kokoaa valtakunnallisen kansanopistoverkon, joka toteuttaa ikäihmisille maksuttomia taloudenhallinnan koulutuksia sekä digitaitojen valmennusta ensi vuodesta alkaen.

Rahat eivät riitä ruokaan ja lääkkeisiin

Maria Nyrambagazohe, 67, asuu Kyakan pakolaisasutusalueella kahden lapsenlapsensa kanssa. Lapset ovat 8-vuotias Anarite ja 10-vuotias Sylvester. He pakenivat Ugandaan Kongon väkivaltaisuuksia vuonna 2018. Marian aviomies ja kaksi poikaa kuolivat levottomuuksissa, eikä Maria tiedä missä tytär, lastenlasten äiti, on. Tai onko hän edes elossa.

Maria huolehtii lastenlapsistaan yksin. Hänellä on paljon kipuja ja kotitöiden tekeminen on sen vuoksi vaikeaa. Lapset joutuvat tekemään suuren osan kotitöistä. Marian ruokakunta saa 21 000 Ugandan shillinkiä eli noin 5,25 euroa kuukaudessa ruokaan. Ravinnosta on jatkuvasti pulaa.

– Ajattelen perhettäni joka päivä. Lapset kyselevät milloin tapaavat taas äitinsä, Nyrambagazohe kertoo.

Nzirane Hadijah, 67, elää Rwamwanjan pakolaisasutusalueella. Hadijahn tytär kuoli synnytyksessä ja sen vuoksi hän huolehtii nyt lapsenlapsestaan ja he asuvat yhdessä. Hadijah pakeni Kongon levottomuuksia Ugandaan seitsemän vuotta sitten.

– Elämä Ugandassa on vaikeaa, sillä terveydenhuollon saaminen on hankalaa ja rahaa lääkkeisiin ei ole tarpeeksi. Saan kuitenkin nukkua yöni rauhassa, eikä tarvitse pelätä yöllä kuuluvia luotien ja kranaattien ääniä.

Hadijah viljelee maata ja saa siitä tarpeeksi ruokaa perheen elättämiseen.

– Elän tässä hetkessä. En halua muistella menneitä, sillä muistot ovat liian kivuliaita, hän sanoo.

Yhteisvastuukeräyksen tuotosta yli puolet, 60 prosenttia, ohjataan kehittyviin maihin Kirkon Ulkomaanavun katastrofirahaston kautta. Yhteisvastuukeräyksen 2021 tuotolla tuetaan arvokkaan vanhuuden mahdollistamista auttamalla katastrofien, konfliktien ja luonnonmullistusten aiheuttamissa hätätilanteissa hauraimpia yhteisöjä, vanhuksia ja perheitä.

Kansainvälisen diakonian esimerkkikohdemaa on Uganda, mutta apua ohjataan kulloisenkin tarpeen mukaan yli kymmeneen maahan.

Lähikeräysten ohella tai sijasta voit antaa lahjasi Jyväskylän seurakunnan MobilePay-numeroon 69200 tai tekemällä lahjoituksen seurakuntamme nettilahjoitussivulla osoitteessa yhteisvastuu.fi/jyvaskyla.

Jos lahjoitat pankin kautta, lisää lahjoitukseesi seurakuntamme viitenumero 307114. Yhteisvastuun pankkitilit ovat: 
Aktia FI82 4055 0010 4148 41
Nordea FI16 2089 1800 0067 75 
Pohjola pankki FI14 5000 0120 2362 28.

Jyväskylän seurakunnan yhteisvastuutapahtumat alkavat Säveliä Silmusta -konsertilla sunnuntaina 7.2.

Artikkeli Köyhyys koettelee ikäihmisiä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Sindhulin syrjäiset kylät sijaitsevat tiettömien taipaleiden takana Nepalin itäosissa. Seutu tunnetaan muutenkin köyhässä Nepalissa sosiaalisena ja taloudellisena väliinputoaja-alueena. Kouluttautumis- ja työllistymisaste ovat matalia; pienviljelyn lisäksi muita elinkeinoja on minimaalisesti.
Huomattava määrä alueella asuvista perheenisistä on joutunut lähtemään paremman toimeentulon toivossa siirtotyöläisiksi naapurimaihin. Kouluttamattomien siirtotyöläisten palkat jäävät minimitasolle, ja kotiväelle saapuvat rahalähetykset ovat niukkoja ja ehtyvät usein tyystin. Samaan aikaan kotiseudulle jääneet perheenäidit elävät köyhää ja raskasta yksinhuoltaja-arkea lapsista, isovanhemmista ja mahdollisesta maatilkusta huolta pitäen.

Vain 22-vuotias Suka Maya Thing on malliesimerkki pärjäävästä nepalilaisnaisesta. Hän oli vain 16-vuotias avioituessaan.
Monien muiden köyhän Sindhulin alueen miesten tapaan myös Thingin mies lähti etsimään töitä ulkomailta maksaakseen omia ja lapsuudenperheensä lainoja. Aviomies on onnistunut lähettämään vain niukasti rahaa perheelleen.

– Perheessämme on kuusi jäsentä, hyvin vanhat appivanhemmat, 5-vuotias poika ja 3-vuotias tytär. Olen vastuussa koko taloudestamme, myös maatöistä. Appivanhemmat auttavat minua kaikissa pienissä arjen asioissa. Mieheni on ollut kaksi vuotta töissä Dubaissa. Nyt olen toiveikas, että hän tulee takaisin ja yrittää löytää työtä kylästämme.

Suka Maya Thing on jäsen alueensa osuuskunnassa, joka on perustettu Kirkon Ulkomaan­avun avustuksella. Liityttyään osuuskuntaan hän osallistui aluksi 45 päivän kurssille, jossa harjoiteltiin erilaisten huonekalujen ja käyttötarvikkeiden tekoa bambumateriaalista. Nyt yritteliäs äiti tekee kotonaan tuoleja, jakkaroita, riisivakkoja ja kynätelineitä.

Elämässäni on tapahtunut valtaisa muutos.

– Kun osuuskunta perustettiin, olin vakuuttunut sen mahdollisuuksista ja yritin innostaa kaikkia muitakin mukaan. Elämässäni on tapahtunut valtaisa muutos. Ennen minun piti pyytää rahaa appivanhemmiltani tai mieheltäni kaikkeen, nyt olen pystynyt käyttämään omia tienestejäni. Alussa sain osuuskunnalta punontaan tarvittavat tarvikkeet, nykyään pystyn ostamaan ne itse.

Thingin 5-vuotias poika on aloittanut juuri koulun 20 minuutin kävelymatkan päässä. Hän kulkee tien puuttuessa koulumatkat kylään vievää jokiuomaa pitkin. Sadeaikana reitti on hankala ja vaarallinen. Jos virta on kova, kouluun ei mennä.

Thingin mukaan bambuyrittäjyys on tuonut mukanaan paljon hyvää kaikille samaa työtä tekevien naisten lapsille.

– Pystyn hankkimaan appivanhempieni lääkkeet ja pojalleni koulutarvikkeet ja siistit kouluvaatteet. Teen niin paljon töitä kuin ikinä pystyn, jotta lapseni saavat koulutuksen ja voivat valita ammattinsa itse.

– Yhteiskunnassamme naisen asema on huono. Jos tyttärestäni tulisi sosiaalityöntekijä, olisin tosi onnellinen. Jos hänestä tulisi alistettujen naisten ääni, olisin tosi onnellinen. Ei saisi olla eri roolia miehille ja naisille, kaikkia pitäisi kohdella tasa-arvoisesti.

Osuuskunnan toimintaan ja kokouksiin osallistumisen myötä Thing on oppinut vaihtamaan ajatuksia erilaisten ihmisten kanssa.

– Toivon, että tukimahdollisuus jatkuisi muillekin, Thing toteaa.

Vuodesta 2017 lähtien Sindhulin alueen asukkaita on tuettu perustamalla osuuskuntia, joihin liittyneet saavat tukea pienyrittäjyyden alkuaskeleisiin. Kirkon Ulkomaanavun alueellisena kumppanina toimivassa Sahakarya-järjestössä nähtiin, että alueen toimeentulomahdollisuuksia voidaan kehittää, mutta alkuun pääseminen ilman tukea on lähes mahdotonta.

Osuuskunta antaa jäsenilleen koulutusta ammattiin sekä myöntää avustuksia ja matalakorkoista lainaa perustarvikkeisiin ja muihin työpaikan perustamiskustannuksiin.

Osuuskunnat tukevat kolmenlaista pienyrittäjyyttä: vihannesviljelyä pienkasvihuoneineen, bambusta valmistettavien tuotteiden punontaa sekä vihannessäilykkeiden tekemistä.

Ruohonjuuritason onnistumiskokemukset ovat suuria. Osuuskunnan antama starttikoulutus ja alkuvaiheen tuki oman pienen liiketoiminnan aloittamiseen ovat tuoneet perheille tuiki tarpeellisia lisätuloja, ja perheiden tilanne on silminnähden kohentunut. Tähän mennessä alueen kolmeen osuuskuntaan on liittynyt 1 010 jäsentä. Heistä yli 60 prosenttia on naisia, joiden asema perinteisesti on alisteinen.

Artikkeli Yrittäjyys mullisti Suka Mayan elämän julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.