Yhteisvastuukeräyksellä tuetaan tänä vuonna vanhemmuutta niin kehitysmaissa kuin kotimaassa. Köyhässä Nepalissa apua tarvitaan naisten koulutuksen ja toimeentulon parantamiseen.
Sindhulin syrjäiset kylät sijaitsevat tiettömien taipaleiden takana Nepalin itäosissa. Seutu tunnetaan muutenkin köyhässä Nepalissa sosiaalisena ja taloudellisena väliinputoaja-alueena. Kouluttautumis- ja työllistymisaste ovat matalia; pienviljelyn lisäksi muita elinkeinoja on minimaalisesti.
Huomattava määrä alueella asuvista perheenisistä on joutunut lähtemään paremman toimeentulon toivossa siirtotyöläisiksi naapurimaihin. Kouluttamattomien siirtotyöläisten palkat jäävät minimitasolle, ja kotiväelle saapuvat rahalähetykset ovat niukkoja ja ehtyvät usein tyystin. Samaan aikaan kotiseudulle jääneet perheenäidit elävät köyhää ja raskasta yksinhuoltaja-arkea lapsista, isovanhemmista ja mahdollisesta maatilkusta huolta pitäen.
Vain 22-vuotias Suka Maya Thing on malliesimerkki pärjäävästä nepalilaisnaisesta. Hän oli vain 16-vuotias avioituessaan.
Monien muiden köyhän Sindhulin alueen miesten tapaan myös Thingin mies lähti etsimään töitä ulkomailta maksaakseen omia ja lapsuudenperheensä lainoja. Aviomies on onnistunut lähettämään vain niukasti rahaa perheelleen.
– Perheessämme on kuusi jäsentä, hyvin vanhat appivanhemmat, 5-vuotias poika ja 3-vuotias tytär. Olen vastuussa koko taloudestamme, myös maatöistä. Appivanhemmat auttavat minua kaikissa pienissä arjen asioissa. Mieheni on ollut kaksi vuotta töissä Dubaissa. Nyt olen toiveikas, että hän tulee takaisin ja yrittää löytää työtä kylästämme.
Suka Maya Thing on jäsen alueensa osuuskunnassa, joka on perustettu Kirkon Ulkomaanavun avustuksella. Liityttyään osuuskuntaan hän osallistui aluksi 45 päivän kurssille, jossa harjoiteltiin erilaisten huonekalujen ja käyttötarvikkeiden tekoa bambumateriaalista. Nyt yritteliäs äiti tekee kotonaan tuoleja, jakkaroita, riisivakkoja ja kynätelineitä.
Elämässäni on tapahtunut valtaisa muutos.
– Kun osuuskunta perustettiin, olin vakuuttunut sen mahdollisuuksista ja yritin innostaa kaikkia muitakin mukaan. Elämässäni on tapahtunut valtaisa muutos. Ennen minun piti pyytää rahaa appivanhemmiltani tai mieheltäni kaikkeen, nyt olen pystynyt käyttämään omia tienestejäni. Alussa sain osuuskunnalta punontaan tarvittavat tarvikkeet, nykyään pystyn ostamaan ne itse.
Thingin 5-vuotias poika on aloittanut juuri koulun 20 minuutin kävelymatkan päässä. Hän kulkee tien puuttuessa koulumatkat kylään vievää jokiuomaa pitkin. Sadeaikana reitti on hankala ja vaarallinen. Jos virta on kova, kouluun ei mennä.
Thingin mukaan bambuyrittäjyys on tuonut mukanaan paljon hyvää kaikille samaa työtä tekevien naisten lapsille.
– Pystyn hankkimaan appivanhempieni lääkkeet ja pojalleni koulutarvikkeet ja siistit kouluvaatteet. Teen niin paljon töitä kuin ikinä pystyn, jotta lapseni saavat koulutuksen ja voivat valita ammattinsa itse.
– Yhteiskunnassamme naisen asema on huono. Jos tyttärestäni tulisi sosiaalityöntekijä, olisin tosi onnellinen. Jos hänestä tulisi alistettujen naisten ääni, olisin tosi onnellinen. Ei saisi olla eri roolia miehille ja naisille, kaikkia pitäisi kohdella tasa-arvoisesti.
Osuuskunnan toimintaan ja kokouksiin osallistumisen myötä Thing on oppinut vaihtamaan ajatuksia erilaisten ihmisten kanssa.
– Toivon, että tukimahdollisuus jatkuisi muillekin, Thing toteaa.
Vuodesta 2017 lähtien Sindhulin alueen asukkaita on tuettu perustamalla osuuskuntia, joihin liittyneet saavat tukea pienyrittäjyyden alkuaskeleisiin. Kirkon Ulkomaanavun alueellisena kumppanina toimivassa Sahakarya-järjestössä nähtiin, että alueen toimeentulomahdollisuuksia voidaan kehittää, mutta alkuun pääseminen ilman tukea on lähes mahdotonta.
Osuuskunta antaa jäsenilleen koulutusta ammattiin sekä myöntää avustuksia ja matalakorkoista lainaa perustarvikkeisiin ja muihin työpaikan perustamiskustannuksiin.
Osuuskunnat tukevat kolmenlaista pienyrittäjyyttä: vihannesviljelyä pienkasvihuoneineen, bambusta valmistettavien tuotteiden punontaa sekä vihannessäilykkeiden tekemistä.
Ruohonjuuritason onnistumiskokemukset ovat suuria. Osuuskunnan antama starttikoulutus ja alkuvaiheen tuki oman pienen liiketoiminnan aloittamiseen ovat tuoneet perheille tuiki tarpeellisia lisätuloja, ja perheiden tilanne on silminnähden kohentunut. Tähän mennessä alueen kolmeen osuuskuntaan on liittynyt 1 010 jäsentä. Heistä yli 60 prosenttia on naisia, joiden asema perinteisesti on alisteinen.