Hiljainen viikko alkaa palmusunnuntaina, jolloin aasilla Jerusalemiin ratsastava Jeesus on vielä suosion kohteena. Palmusunnuntai on ilontäyteinen keväinen juhlapäivä pajunkissoineen ja virpojineen. Suosio vaihtuu kuitenkin pian syytöksiin ja alkuviikon sanoma kertoo Jeesuksen ahdistuksesta Getsemanessa, hänen vangitsemisestaan ja oikeudenkäynnistään.

Kärsimysaiheiden keskellä eräänlainen keidas on kiirastorstai, jolloin muistamme Jeesuksen viimeistä ateriaa oppilaidensa kanssa ja ehtoollisen asettamista. Tällaista lämmintä yhteyttä toisiimme ja Jumalan rakkautta ”meidän puolestamme annettuna ja vuodatettuna” mekin saamme kokea tuon päivän messussa ja kumartua ehtoollispöytään. Kiirastorstain messun päättyessä tunnelma kuitenkin vaihtuu nopeasti. ”Käy yrttitarhasta polku, vie Golgatalle se” virren aikana on herkistävää katsoa, kun alttari riisutaan yhtä kynttilää lukuun ottamatta kaikesta muusta ja kirkon valaistus hämärretään.

Pitkäperjantain jumalanpalveluksessa seuraamme vakavin miettein Jeesuksen kärsimystien viimeisen vaiheen Via Dolorosan ja ristiinnaulitsemisen. Mustaan puetun alttarin viimeinenkin kynttilä sammutetaan, kun kuulemme Jeesuksen sanovan ”Isä, sinun käsiisi, minä uskon henkeni” ja henkäisevän viimeisen kerran. Ristin juurella ihmettelemme välinpitämättömyyden, vihan ja väkivallan voimaa ja tunnemme omankin syyllisyytemme. Kuitenkin kuulemme juuri ristin kertovan sovinnon mahdollisuudesta ja meitä kantavasta Jumalan armosta ja rakkaudesta.

Hiljaisen viikon alussa pajunkissat muistuttavat roudan alta nousevasta elämästä. Myös hiljaisen viikon päättyessä pääsiäisyön ja pääsiäispäivän jumalanpalveluksiin saamme kuulla sanomaa Jumalasta, joka luo uutta. Jeesuksen ylösnousemuksen ihme rohkaisee meitä luottamaan Jumalan rakkauteen, joka ulottuu kaikkiin elämämme vaiheisiin aina haudan pimeyteen saakka. Tämä pääsiäisen toivo olkoon sieluillemme kuin ympärillämme puhkeavan kevään ihanuutta.

Arto Viitala
Jyväskylän seurakunnan kirkkoherra

Artikkeli Hiljaisen viikon vaihtuvat sävyt julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Tuntuu, että tämä laulu on entistäkin ajankohtaisempi seuratessamme uutisia sotien aiheuttamista kotien sortumisista ja muusta kärsimyksestä. Jälleen kerran taistellaan Lähi-idässä, ja Ukrainassakin jatkuu lohduton sota. Kansainväliselle hätäavulle on suuri tarve näillä alueilla ja monissa muissakin maissa. Unohtamatta, että omassa maassammekin on paljon niin aineellista kuin henkistä hätää.

Pave Maijasen laulu jatkuu muistuttaen auttamisen vastavuoroisuudesta: ”Sillä jokainen, joka apua saa, sitä joskus tajuu myös antaa”. Jokainen meistä on lähimmäisistään riippuvainen. Muiden huolenpidon kohteena olemme erityisesti elämän alussa ja loppupuolella, mutta usein siinä välilläkin. Avun saaminen on usein elämänkoulua auttajaksi oppimiseen.

Auttamisen perusta luodaan oikeudenmukaisten ja huolta pitävien yhteiskunnallisten rakenteiden ja palvelujen myötä. Joulun aikaan ja muulloinkin kuitenkin myös ”almuilla” eli erilaisella vapaaehtoisella avustustoiminnalla saadaan aikaan paljon hyvää. Jokainen lahjoitettu lantti ja seteli tai avustuksen siirtävä näppäimen painallus on tärkeä toivon tuoja. Almu eli apu voi olla myös oman ajan käyttämistä, toisen huolten kuuntelemista tai omien käden taitojen ja muun osaamisen jakamista. Auttamisen mahdollisuuksia on paljon.

Seurakunnassa adventin ja joulun aika alkaa hoosiannaa laulamalla. Tuo sana tarkoittaa ”auta”. Auttaminen on joulun ytimessä. Kauneimpien joululaulujen ohessa kannamme kolehteja maailman lasten hyväksi. Seurakunta toimii myös paikallisen avun kanavana. Suuri kiitos monille yhdistyksille, liikeyrityksille ja yksityisille lahjoittajille, jotka olette seurakunnallemme lahjoittaneet tai lahjoittamassa jouluapua jaettavaksi, milloin lahjakortteja, milloin ruokatarvikkeita, milloin vaikkapa kukkia. Diakoniatyömme kautta apu menee perille ja tuo paljon iloa joulun viettoon.

Pave Maijasen laulun sanat Pidä huolta ovat meille kehotus rakastaa lähimmäisiämme ja itseämme. Ne ovat myös meidän oma pyyntömme lähimmäistemme suuntaan. Pidä huolta on myös kuin lyhyt rukous. Pidä huolta, Jumala. Pidä huolta lapsista sodan jaloissa, pidä huolta sairaista, pidä huolta kaikista kärsivistä. Pidä meistä ja maailmastasi huolta niin kuin kerran kapaloihin käärityssä Seimen lapsessa ilmoitit hyvän tahtosi ja rakkautesi luomaasi maailmaa kohtaan.

Artikkeli Joka apua saa sitä tajuu myös antaa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Tänään Suomen juhliessa itsenäisyyttään tunnelmat ovat hyvin toisenlaiset kuin viisi vuotta sitten. Tuoreessa muistissa on yli kahden vuoden kurimus koronapandemian kourissa eikä tämä erikoinen aika ole vieläkään kokonaan ohi. Pandemia toi paljon surua ja on ravistellut luottamusta turvallisuuteen. Korona-ajan kaikkia jälkivaikutuksia on vielä vaikea arvioida. Esimerkiksi nuorten mielenterveyteen rajoitukset varmasti ovat jättäneet jälkiä.

Toisella tapaa on turvallisuuden tunnettamme koetellut Venäjän aloittama, yhdeksän kuukautta kestänyt sota Ukrainassa. Vaikka välitöntä uhkaa Suomen rajoja kohtaan ei olekaan, emme ole voineet jäädä sivustaseuraajiksi. Kukapa olisi uskonut viisi vuotta tai vielä vuosikaan sitten, että muiden länsimaiden tavoin osallistumme nyt välillisesti sodankäyntiin Venäjää vastaan auttamalla Ukrainaa puolustautumaan.

Ukrainaa tuemme omankin turvallisuutemme vuoksi, mutta kyse on myös laajemmasta vastuusta. Emme yksinkertaisesti saa sulkea silmiämme siltä valtavalta inhimilliseltä kärsimykseltä, joka nyt toteutuu Ukrainassa. Yhdessä tarkoittaa tänään myös Ukrainaa. Seurakunnan tehtävänä on olla yksi kanava humanitaarisen avun saamiseksi niin Ukrainassa eläville kuin sieltä eri puolille Eurooppaa sotaa paenneille.

Juuri nyt maailma näyttää perin synkältä. Emme saa kuitenkaan unohtaa unelmaa rauhasta. Adventin, itsenäisyyspäivän ja joulun kynttilöiden saamme ajatella loistavan toivon liekkiä. Jouluevankeliumikin kuuluttaa maan päälle rauhaa ihmisille. Joulun lapsi on tämän rauhan ja toivon merkki ja valo tänäkin jouluna.

Artikkeli Turvallisuuden tunnettamme koetellaan julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.