– Ihana olla täällä, tuntuu mukavalta tulla valmiiseen pöytään, hymyilee Terhi Rokala.

Rokalat ovat osallistuneet perheleirille jo neljä kertaa, ja seurakunnan henkilökunta on tullut myös perheen lapsille tutuksi. Tyttötrion vanhimmat, Reetta ja Eevi, juoksevat innoissaan kertomaan kuulumiset Maunumaan Antille, joka työskentelee Nurmossa kappalaisena.

– Kutsumme näitä seurakunnan työntekijöitä superihmisiksi. He ottavat kaikki lämpimästi vastaan, olomme on tervetullut. Tänne on jälleen mukava tulla koko perheen voimin.

Vanhoja ja uusia tuttuja

Ruokailun jälkeen perheet kokoontuvat Lankarin pihamaalle hiljentymään yhdessä alkuhartauteen. Mukana leirillä on erilaisia perheitä – joissakin ovat äiti ja isä lähteneet leirille vauvan kanssa, toisessa perheessä lapsia on iso joukko.

– Tytöt ovat saaneet aiemmilla leireillä ystäviä, joiden tapaamista he ovat taas odottaneet innolla. Heidän mielestään kavereiden kanssa leikkiminen on leirin paras juttu, jonka päihittää ehkä vain Eevin ehdoton suosikki vaijerikeinu, nauraa Markus Rokala.

Vanhemmat kiittävät perheleirien hyvää ilmapiiriä, porukka on aina tullut hyvin juttuun keskenään ja eri ikäiset lapset leikkivät sopuisasti yhdessä. Lasten lisäksi myös vanhemmat solmivat uusia tuttavuuksia ja pääsevät vaihtamaan kuulumisia jo aiemmilta leireiltä tutuksi tulleiden kanssa.

Omaa aikaa ja yhteyttä

Mieli on aina leirin alussa odottava.

– Eniten odotamme sitä, että meillä on aikaa olla yhdessä perheen kesken ilman murhetta ruuanlaitosta tai kotitöistä. Saamme ulkoilla paljon, ja lapset löytävät tekemistä kuin itsestään, summaa Terhi.

Yhteisen ajan ohella pihasauna on monelle aikuisista yksi viikonlopun kohokohdista. On luksusta, kun voi vain itsekseen istua saunan lauteilla kuunnellen, kuinka löyly sihahtaa kiukaalle ja puut naksahtelevat palaessaan. Rentoutuminen ja arjesta irti päästäminen ei vaadi mitään suurta ja ihmeellistä.

– Leirillä yksi parhaita asioita on se, että voi mennä fiiliksen mukaan. Ottaa omaa aikaa, jos sitä tarvitsee tai olla yhdessä muiden kanssa, kun siltä tuntuu, miettii Markus.

Tekemistä ja aikaa levolle

Ensimmäisen leiri-illan kääntyessä kohti iltapala-aikaa Rokalan perhe odottaa jo tulevaa päivää ja arvailee yhdessä luvassa olevia aktiviteetteja. Eräänä hauskimmista ovat jääneet mieleen muutama vuosi sitten perheleirillä järjestetyt olympialaiset, joihin koko perhe osallistui.

– Järjestettyä toimintaa on sopivasti ja myös lepäämiselle jää aikaa, jotta perheen pienimmät pääsevät tarvittaessa päiväunille, Terhi toteaa.

Perjantaina työpäivän jälkeen ajatus nokosista kuulostaa monesta aikuisestakin täydelliseltä ajatukselta.

Irtiotto arjesta lähellä

Irtiotto arjesta ja oman kodin askareista ei aina vaadi pitkää matkaa.

– Uskomatonta, että tämä kaikki on vain kymmenen kilometrin päässä kodistamme. Sunnuntaina voimme lähteä ajoissa ruokailun jälkeen kotiin, jolloin meillä on aikaa valmistautua seuraavaan viikkoon. Mutta nyt nautitaan tästä hetkestä, huokaa Terhi.

Juttu julkaistu ensimmäisen kerran Lakeuden Risti -lehden numerossa 1/2020.

Artikkeli Yhteistä aikaa ilman arjen velvotteita julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kirkkorytmis on varhaiskasvatuksen uusi toiminnan muoto. Se on ohjattua musiikillista toimintaa, joka on tarkoitettu koko perheelle.

– Mukaan mahtuu noin kahdeksan perhettä ja sinne ilmoittaudutaan seitsemäksi viikoksi kerrallaan. Vuoden aikana Kirkkorytmisten aloituksia tulee olemaan neljä vuodessa, eli kaksi syksyllä ja kaksi keväällä, joista jokaisella periodilla on oma teemansa.

Viimeisellä kerralla järjestetään kaikille avoin jumalanpalvelus eli Rytmiskirkko, jonka tekemiseen osallistujat pääsevät osallistumaan matkan aikana.

Kiireetöntä läsnäoloa

Kirkkorytmis vahvistaa parhaimmillaan lasten ja aikuisten kiireetöntä yhdessä olemista ja perheen kristillistä kasvatusta sekä tukee lasten musiikillista kehittymistä leikin kautta.

Kirkko voi olla ympäristönä rauhoittava, innostava ja jopa jännittävä, sillä soittimet soivat usein eri lailla suuressa kirkkosalissa. Rytmiksen jälkeen perheet voivat jäädä vapaasti tutustumaan kirkkoon ja muihin osallistujiin.

Artikkeli Kirkkorytmiksestä yhdessä tekemisen iloa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.