Askel kerrallaan johtotehtäviin

Kaksoistutkintoa Jyväskylän Lyseon lukiossa ja Ammattiopisto Gradiassa suorittava Sofia Kekarainen, 18, sai viime vuonna esimakua työelämästä kolmen kuukauden harjoittelussa ravintolassa.

– Tykkään olla ihmisten kanssa tekemisissä. Töissä oli hyvä yhteishenki ja asiakkaat olivat pääosin tosi mukavia. Tunsin onnistuneeni tarjoilijana, Kekarainen kertoo.

Harjoittelun jälkeen häneltä kysyttiin halukkuutta tehdä keikkoja samassa ravintolassa. Haastattelun aikaan hän on selvittämässä, kuinka paljon töitä voi tehdä menettämättä tukia. Hän miettii myös, kuinka paljon töitä hän jaksaa tehdä opintojen ohella.

Sofia Kekaraisen tavoitteena on saada tarjoilijan pätevyys ja suorittaa ylioppilastutkinto kolmessa vuodessa. Se on kova tavoite. Hän puntaroi tarkasti valintojaan, jotta ehtii ja jaksaa tehdä sen, mihin sitoutuu.

– En halua, että kaikki romahtaa. Monet jättävät opinnot kesken ja monilla on vaikeuksia, jotka vievät voimia. Kaikki eivät saa kotoaan tukea ja hyvää mallia opiskeluun, työntekoon ja rahan käyttöön. Muualta apua on saatavilla, mutta kaikki eivät sitä löydä.

Kekarainen on aina halunnut töihin ravintola-alalle. Hän aikoo edetä baarimikoksi ja sitten baarimestariksi tai vuoropäälliköksi. Hän suunnittelee vähitellen nousevansa johtotehtäviin hienossa ravintolassa.

Hän arvelee työskentelevänsä elämänsä aikana useassa ammatissa.

– Ehkä seitsemän vuotta kuluisi ravintola-alalla. Sitten voisin opiskella uutta alaa ja tehdä samalla osa-aikaisesti töitä.

Ensin vartijaksi, sitten sotilaaksi

Ammattiopisto Gradiassa turvallisuusalaa toista vuotta opiskeleva Alec Takamaa, 17, tykkää opiskelusta.

– Opettajat ovat erittäin päteviä ja hyviä roolimalleja, hän sanoo.

Omaa alaansa hän ei vielä ole päässyt harjoittelemaan, sillä siihen vaaditaan täysi-ikäisyys. Toiveena hänellä on päästä vartijaksi tai muuhun turvallisuusalan tehtävään.

Takamaan varsinainen uratoive suuntautuu kuitenkin muualle: hän aikoo pyrkiä maanpuolustuskorkeakouluun.

– Olen aina ollut kiinnostunut maanpuolustuksesta ja kuunnellut perheenjäsenteni armeijakokemuksia mielenkiinnolla. Suomen liittyminen Natoon tuo uusia mahdollisuuksia sotilasuran valinneille, nuori mies pohtii.

Tulevaisuuden uhkakuviin hän suhtautuu realistisesti.

– Koulutus antaa valmiudet toimia oikein myös sodassa. Jos joutuu uhraamaan henkensä puolustaessaan kotimaataan ja perhettään, se on sen arvoista.

Takamaa arvelee kokemustensa auttaneen häntä kypsään harkintaan.

– Joskus olen kokenut vaikeita aikoja elämässä ja miettinyt kuka olen. Lähimmäiset ovat auttaneet löytämään oman polkuni.

”Asioiden ääneen sanomisella on mahtava voima”

Nuoret haluavat huolehtia jaksamisestaan ja antaa aikaansa myös muulle elämälle. Uravalmentaja Henni Nikkilän mukaan uuden sukupolven odotukset työltä ovat isot: työssä pitää olla joustavuutta ja mahdollisuuksia vaikuttaa, tehdä etätöitä ja saada vapaata matkustelua varten. Ylityöt eivät nuoria innosta.

Toisaalta nuorilla on halu ja paine näyttää, mihin he pystyvät. Nikkilä on nähnyt, että nuoren vaatimukset itseä kohtaan ovat välillä isommat kuin työnantajan.

– Kannattaa varmistaa, mitä vaaditaan, mikä on riittävää ja ovatko tavoitteet realistisia.Uravalmentajasta olisi hienoa, jos uusi työntekijä saisi mentorin. Häneltä nuoren olisi helppo kysyä, miten kussakin tilanteessa kannattaa toimia.

 Pitäisi kysyä, millainen yhteiskunnan tulisi olla, että ihminen voisi hyvin.

Nopeaan elämään tottuneilta diginatiiveilta kysytään työelämässä kärsivällisyyttä, sillä taidot ja kokemus eivät kasva hetkessä. Nikkilän mielestä jo peruskoulussa pitäisi opettaa realistista asennetta työelämään.

Työn kokeminen merkityksellisenä ja omia arvoja vastaavana on nuorille tärkeää. Psykologi, yliopistonlehtori Mari Herttalampi Jyväskylän yliopistosta puhuu kestävän työuran mallista, jota on viime aikoina tutkittu työpsykologiassa.

– Mallissa yhdistyvät tuottavuus, työn kokeminen merkityksellisenä sekä työntekijän fyysinen ja psyykkinen terveys. Silloin ihminen jaksaa pitkään ja voi työssään hyvin, Herttalampi toteaa.

Hän muistuttaa, että myös suorittava työ voidaan kokea mielekkäänä ja merkityksellisenä.

Sekä Nikkilä että Herttalampi opastavat nuoria olemaan armollisia itselleen ja puhumaan ajoissa esimiehen, ystävän tai tukihenkilön kanssa, jos työ alkaa tuntua liian vaativalta.

– Asioiden ääneen sanomisella on mahtava voima, Nikkilä toteaa.

Millainen ihminen pärjää tulevaisuuden työelämässä? Mari Herttalampi kääntää kysymyksen toisin päin.

– Pitäisi kysyä, millainen yhteiskunnan tulisi olla, että ihminen voisi hyvin. Miksi tuottavuus, tehokkuus ja jatkuva talouskasvu ovat tärkeimmät tavoitteet ja mittarit?

Lopulta onni potkaisi

Miisa Siljander, 26, sai elämänsä ensimmäisen vakituisen työpaikan pari kuukautta sitten. Se tuntui heti omalta.

– Jo työhaastattelu oli paras, mitä olen kokenut. Tunnelma oli rento ja tuntui, että he etsivät ihmistä, joka sopii heidän joukkoonsa. Uskon, että viihdyn työssä pitkään, Siljander hymyilee.

Hän työskentelee digitaalisen markkinoinnin spesialistina ajoneuvoja valmistavassa yrityksessä.

Onnenpotkua edelsi osin rankoiltakin tuntuvia vaiheita. Ensimmäinen kylmä suihku oli työharjoittelupaikan hakeminen liiketalouden opintojen loppupuolella.

– Tajusin, kuinka vaikea on tulla nähdyksi valtavassa hakijajoukossa. Koin, että markkinoinnin työtehtäviin haluttiin vahvoja, pirskahtelevia persoonia. Itseäni pidän tasaisena, työnsä hyvin ja tarkasti tekevänä tyyppinä.

Omia tunteita pitää kuunnella ja tarvittaessa muuttaa omaa elämäänsä.

Lopulta Siljander sai aktiivisuutensa ansiosta harjoittelupaikan markkinointikoordinaattorina media-alan yrityksessä. Harjoittelun jälkeen hänelle tarjoutui tilaisuus jatkaa samassa yrityksessä. Hänellä oli tarve näyttää itselle ja muille, mihin pystyy. Kun työtehtävät laajenivat, opinnot piti paketoida loppuun ja kaikki piti koronan vuoksi opetella etänä, yhtälö kävi raskaaksi. Nuori nainen uupui.

– Sain tradenomin tutkinnon valmiiksi, mutta se oli elämäni rankin vuosi. Ilman lähipiirin ja työkavereiden tukea en olisi selvinnyt.

Nyt kokemus tuntuu hyödylliseltä.

– Omia tunteita pitää kuunnella ja tarvittaessa muuttaa omaa elämäänsä, Siljander miettii.

Avioliiton myötä Siljander muutti Helsingistä Jyväskylään syksyllä 2022. Oman alan työpaikkoja ei ollut runsaasti tarjolla eikä hänellä ollut verkostoja uudessa kotikaupungissa. Muutamassa hakuprosessissa hän eteni pitkälle mutta joutui pettymään.

Teen työtä, jotta voin nauttia ja tehdä asioita vapaa-ajalla.

– Tuntui, että paikkoihin etsittiin supersankareita tai niihin pääsi suhteilla. Muutaman kuukauden päästä olin pohjamudissa.

TE-keskuksen valmentaja kehotti Siljanderia hakemaan kesällä 2023 alkavaan rekrytointiohjelmaan, jossa koulutus ja työ yhteistyöyrityksessä nivotaan yhteen. Tavoitteena on koulutettavan työllistyminen yritykseen ohjelman jälkeen. Näin onnellisesti kävi Miisalle.

Hän ei tavoittele huikeaa uraa. Tärkeintä on työpaikka, jossa arvostetaan myös työntekijöiden vapaa-aikaa.

– Teen työtä, jotta voin nauttia ja tehdä asioita vapaa-ajalla, hän kuvailee asennettaan.

Oppilaitospappi auttaa näkemään vahvuudet

Jyväskylän seurakunnan oppilaitospappi Johanna Tikkanen tapaa Jyväskylän ammattikorkeakoulun vastaanotollaan nuoria, joilla on haasteita opinnoissa tai muussa elämänhallinnassa. Yksinäisyys, huoli maailman tilanteesta ja epävarmuus omista valinnoista helpottavat, kun niistä voi jutella myötätuntoisen ammattilaisen kanssa.

– Jotkut vastaanotolleni tulevista opiskelijoista eivät ole vuosiin tai ehkä koskaan kohdanneet aikuista, joka pysähtyisi kuuntelemaan ja kiinnostuisi heidän asioistaan, Tikkanen kertoo.

– He näkevät itsessään vain huonoja puolia. Kun he uskaltavat puhua ja tulla esiin kipuineen, he alkavat vähitellen nähdä itsessään myös vahvuuksia. Tässä prosessissa voin heitä auttaa.

Myös sosiaalisten tilanteiden pelot ja jännitys mietityttävät monia

Moni haluaisi olla varma, että on valinnut oikean opiskelualan. Epävarmuutta on vaikea sietää. Opiskelijoita askarruttavat myös työelämän vaatimukset. Jos kuuden tunnin opiskelupäivä tuntuu liian raskaalta, kuinka jaksaa työssä kahdeksan tuntia?

– Myös sosiaalisten tilanteiden pelot ja jännitys mietityttävät monia ja luovat esteitä esimerkiksi työharjoittelupaikan löytämiselle tai työhaastatteluun menemiselle, Tikkanen sanoo.

Hän kertoo, että oppilaitoksissa keskustellaan parhaillaan, kuinka paljon siellä kannattaa ja voidaan joustaa opiskelijoiden yksilöllisten tarpeiden mukaan.

Tiesitkö?

• Joka kolmas nuori pelkää työelämän olevan itselleen liian raskasta. Syiksi pelkoon he kertovat huolen liian pienistä tuloista, kiinnostavan työn
  löytämisestä ja omien voimien riittävyydestä.
• Nuorten yrittäjyys ja talous (NYT) -kyselytutkimuksessa haastateltiin keväällä 2023 yli kuusi tuhatta yläkoululaista ja toisen asteen opiskelijaa. Pääosa haastatelluista oli 14–19-vuotiaita.

Artikkeli Loputtomien valintojen kentällä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Miehet huoltavat ulkonäköään aiempaa enemmän, mutta heidän keskimääräinen peilin edessä käyttämänsä aika ei vaihtele dramaattisesti eri ikäryhmissä.

– Miehet kiinnittävät huomiota esimerkiksi kasvojen hoitoon, ja miehille suunnattujen kauneudenhoitotuotteiden tarjonta on kasvanut, Pajunen kertoo.

Teinipojalla aamu- ja iltatoimiin kuluu keskimäärin 10 minuuttia ja keskiverto suomalainen teinityttö käyttää peilin edessä kolme varttia päivässä. Tästä eteenpäin naisilla laittautumisaika vähenee iän myötä siten, että keski-ikäiset käyttävät siihen enää vartin verran päivässä. Kun katsotaan keskiarvoja, naisen elämästä kuluu keskimäärin vuosi laittautumiseen.

Pajunen pitää nuorten tyttöjen peilin edessä käyttämää aikaa melko isona.

– Se ei johdu kuitenkaan siitä, että he olisivat poikia turhamaisempia. Peilin edessä käytetty aika kertoo siitä, että heihin kohdistuu ulkonäköodotuksia. Se on rationaalista käytöstä ympäristön odotuksiin nähden.

Ulkonäöllä tarkoitetaan tutkija Pajusen mukaan ruumiinrakennetta, kasvonpiirteitä, hiuksia, vaatetusta, asusteita ja koristeita.

– Näistä rakentuu kokonaisvaikutelma ihmisestä. Ulkoinen olemus on se, mikä meistä välittyy toisille. Tulkitsemme automaattisesti toisiamme ulkonäön perusteella. Aistimista ei voi kytkeä pois päältä.

Ulkoinen olemus kertoo ihmisen identiteetistä, asemasta, ominaisuuksista, tyylistä ja kiinnostuksen kohteista. Ihmiset pyrkivät vaikuttamaan siihen, millaisia merkityksiä oma ulkonäkö välittää, mutta sen taakse voi myös piiloutua.

– Kun henkilö pukeutuu esimerkiksi univormuun, hän menee enemmän siihen rooliin kuin kertoisi itsestään.

Ulkonäköön liittyvät arvostukset ovat vahvasti kiinni ympäröivissä normeissa eli sosiaalisissa säännöissä. Normit voivat koskea koko yhteiskuntaa, kuten uima-asupakko julkisilla uimapaikoilla tai ryhmää, kuten pyöräilykypärän vähäinen käyttö nuorilla.

Ulkonäkönormit ovat myös kiinni ajassa. 2000-luvulla on nähty iso muutos muun muassa miesten pitkien hiusten ja parran yleistymisenä. Vielä vuosituhannen alussa nämä olisi helposti yhdistetty heikkoon sosioekonomiseen asemaan.

Vallitsevia normeja pyritään Pajusen mukaan myös muuttamaan erilaisin keinoin.

– Meillä on paljon ulkonäköaktivismia, jolla halutaan vaikuttaa siihen, mikä on hyväksyttyä. Myös tv-sarjoissa ja elokuvissa kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota roolihahmoihin. Sankarin roolissa ei enää välttämättä ole aina se kaunein tai komein.

Juttukokonaisuudessa käytetyt lähteet:
Iida Kukkonen, Tero Pajunen et al: Ulkonäköyhteiskunta, Into Kustannus Oy 2019.
Outi Sarpila, Tero Pajunen et al: Onko ulkonäön arvostus nousussa Suomessa? Yhteiskuntapolitiikka-lehti 1/2017

Puhdas sairaanhoitaja, neutraali juristi

Työelämässä ulkonäköön liittyvät merkitykset riippuvat paljon työpaikasta ja ammattiryhmästä.

– Sairaanhoitajat, jotka pukeutuvat työnantajan asettamien vaatimusten mukaisesti univormuun, viestivät asullaan terveyttä ja puhtautta. Juristit taas voivat itse valita asunsa, jolla he tyypillisesti viestivät neutraaliutta, taloussosiologian erikoistutkija Tero Pajunen valottaa.

Nuorisotyöntekijöillä oli tutkituista ammattiryhmistä vapain pukeutumiskoodi.

– He haluavat olla mahdollisimman aitoja ja saada yhteyden nuoriin. Jos nuorisotyöntekijä lähestyisi nuorta puku päällä, hän loisi muurin itsensä ja nuoren välille.

Papin pukeutumista säätelee piispainkokouksen ohje virkapukeutumisesta. Jyväskylän seurakunnan yhteisen seurakuntatyön johtaja Heli Ahonen kertoo, että jumalanpalvelustilanteissa ja toimituksissa papin tulee käyttää virallista juhla-asua tai vastaavaa mustaa asua ja virkapaitaa eli mustaa paitaa, jossa on valkoinen panta.

– Virkapaitaa on hyvä pitää myös silloin, kun kohtaa seurakuntalaisia. Sen kanssa voi käyttää farkkuja tai hametta. Olennaista on siisti vaikutelma. Oma persoona saa näkyä ulkoisessa olemuksessa. Hiukset ja meikin saa laittaa niin kuin itselle ja tilanteeseen sopii.

 Nuorten naispappien ulkonäön kommentointi on yleistä. Myös Ahonen sai nuorempana ikään liittyviä kommentteja, mutta ei kuitenkaan häiritsevästi.

– En ole ottanut ulkonäöstä paineita. Olen kyllä kuullut, että jotkut hääparit ovat esittäneet toiveita papin ulkonäöstä, mikä tuntuu kummalliselta.

Ulkonäköön panostaminen on huomattu myös rekrytoinnissa, missä visuaalisuus on ulottunut työhakemuksiin ja ansioluetteloihin. Henkilöstövuokraukseen erikoistuneen Eilakaislan Keski- ja Itä-Suomen aluepäällikkö Pia Pipatti muistuttaa kuitenkin, että hakijan ulkonäöllä ei ole merkitystä työntekijän valinnassa.

– Me painotamme aina henkilön osaamista, asennetta työntekoon ja itsensä kehittämiseen.

Yleinen pukeutumiskoodi on Pipatin mukaan rentoutunut työelämässä selvästi viimeisten 10 vuoden aikana. Asiakaspalavereissa ollaan farkuissa, kahviloissa tarjoillaan t-paidoissa, pelialan johtajat kulkevat huppareissa. Tämä kertoo hänen mukaansa työelämässä tapahtuneesta isosta murroksesta.

– Nuoremmalla sukupolvella on vahva näkemys siitä, että työ ei ole tärkeintä elämässä. He arvostavat työnteon ja vapaa-ajan yhteensovittamista.

Artikkeli Vuosi peilin edessä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Musti ja Mirri on ollut useamman vuoden kärkisijoilla Suomen parhaiden työpaikkojen listoilla. Juvosen ja Kankariston mielestä parasta työpaikassa on ilmapiiri.

– Meillä on ihan älyttömän mukava fiilis tehdä yhdessä töitä, Juvonen sanoo.

– Ihmiset ovat samanhenkisiä. Meillä on rento, kiva tekemisen meininki, komppaa Kankaristo.

He arvostavat sitä, että työntekijöistä välitetään aidosti.

– Meille tarjotaan koulutusmahdollisuuksia ja tuetaan sitä, että opimme alasta lisää. Myös lemmikit saa ottaa mukaan töihin, mikä on ehdoton työsuhde-etu, Kankaristo toteaa.

Hänen koiransa ja kissansa ovatkin vierailleet myymälässä, samoin Juvosen koirat. Hiljattain yrityksessä on otettu käyttöön myös palkallinen kolmen päivän pentuvapaa, kun kotiin tulee uusi lemmikki.

Avointa ja suoraa

Mustin ja Mirrin maajohtaja Juhana Lamberg pitää niin ikään yhteishenkeä yhtiön tärkeimpänä menestystekijänä.

– Meillä töihin tullaan omana itsenä ja töitä tehdään yhdessä. Toimintatapamme on avoin ja suora. Kerromme ihmisille, miksi teemme asioita. Itse olen eniten tekemisissä aluemyyntipäälliköiden kanssa, joilta kuulen myymälöiden kuulumiset.

Myös yhdessä oppiminen kuuluu talon tapoihin. Viime vuosina ketjussa on tapahtunut paljon muutoksia, kun toiminta on laajentunut Ruotsiin ja Norjaan. Suomessa on noin 800 työntekijää. Heidän keski-ikänsä on 25, eikä heillä ole paljon esimieskokemusta.

– Tämä on meille kaikille oppimisympäristö, jossa saa kokeilla ja tehdä virheitä. Testaamme uusia tuotteita tai tapoja myydä ja katsomme, toimivatko ne, Lamberg toteaa.

Lisäksi työssä pidetään hauskaa. Joskus järjestetään myymäläkilpailu, jossa voi voittaa johtoryhmäläisen päiväksi auttamaan myymälään. Ja henkilöstön koulutuksissa on aina yhteinen illanvietto.

– Istutaan vaikka leirinuotiolla ja jutellaan. Joku soittaa tähtitaivaan alla kitaraa. Ne ovat parhaita hetkiä, kertoo Lamberg.

Yhteistyö on tärkeää

Helsingin yliopiston myötätuntotutkija Miia Paakkasen korviin Mustin ja Mirrin toimintatavat kuulostavat hyviltä.

– Yhteistyö on ihmislajille ratkaisevaa. Ensisijaista on kokea toisesta ihmisestä lämpö. Tässä yrityksessä se välittyy esimerkiksi suoran, avoimen ja hauskan toiminnan kautta. Eikä se ole pelkkää hauskaa fiilistelyä, vaan aidosti vastuullista ja järkevää toimintaa, hän arvioi.

Myötätunnosta on alettu puhua viime vuosina työelämää mullistavana voimana. Paakkanen näkee taustalla kolme isoa muutosta.

– Tekoäly muuttaa työtämme. Robotit voivat hoitaa tehokkaasti suorittavia tehtäviä, mutta ihmisille jäävät ne työt, jotka vaativat kaikkein syvimpiä inhimillisiä taitoja, kuten suunnittelu, myötätunto, luovuus ja erityisesti taito kohdata ihminen.

Myös ihmiskäsitys ja työn arvot ovat muuttuneet.

– Tähän saakka on ajateltu, että olemme itsekeskeisiä ja rationaalisia olentoja, mutta tutkimukset ovat osoittaneet, että ihminen onkin synnynnäisesti halukas antamaan ja auttamaan. Työstä haetaan nyt sosiaalisia ja eettisiä arvoja. Sellaisia organisaatioita, joissa välitetään ja autetaan kasvamaan ihmisenä, pidetään houkuttelevina, Paakkanen kuvaa.

Myötätuntoa voi lisätä

Myötätunnolla tarkoitetaan kykyä havaita toisen tunnetila, halua toimia toisen puolesta ja konkreettisia tekoja toisen hyvän edistämiseksi. Työyhteisöissä myötätunto lisää yhteistyötä ja luottamusta, helpottaa ristiriitojen hoitamista, nopeuttaa takaiskuista palautumista sekä vähentää poissaoloja.

Myötätuntoa voi lisätä tunnetaitoja kehittämällä. Paakkasen tutkimusryhmän koulutuksissa jaetaan tietoa myötätunnon vaikutuksista ja rohkaistaan kokeilemaan myötätuntoa edistäviä menetelmiä omassa työyhteisössä. Yksi harjoite tähtää kannustavan palautteen antamiseen.

– Jokaisesta tilanteesta pitäisi hakea jotain hyvää sanottavaa ja kieltäytyä systemaattisesti antamasta kritiikkiä tai puuttumasta virheisiin. Olennaista on, että palaute on aitoa ja se kohdistuu tekoihin tai toimintatapoihin. Se voi olla vaikka jotain tämäntapaista: ”Hienoa, kun kannat vastuuta tästä” tai ”Arvostan sitä, että osaat heittää aina sopivaa huumoria”, Paakkanen vinkkaa.

Hän tietää, että tämä voi tuntua aluksi hankalalta ja oudolta.

– Silloin voi ihan sanoa ääneen, että opettelen olemaan parempi työkaveri tai esimies. Palautteen antaminen ei ole meille suomalaisille niin luontaista kuin vaikkapa amerikkalaisille, mutta me voimme tehdä sitä omalla tavallamme, aidosti ja vähän varovasti, omana ujona itsenämme. Monet ovat kertoneet, että tämän harjoitteen vaikutus on yllättänyt heidät. Siitä jää itselle hyvä mieli ja se tarttuu muihin. Muut ovat ryhtyneet kehumaan toisiaan, ja ilmapiiri on keventynyt huomattavasti.

Artikkeli Myötätunto rantautui työelämään julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Muutaman vuoden takainen vuorotteluvapaa on ollut Kirsi Mäkiselle yksi parhaimmista ajanjaksoista kiireisen arjen keskellä.

– Olen aina pitänyt työstäni, mutta halusin hypätä pois työn, perheen ja harrastusten muodostamasta oravanpyörästä niin kauan kuin lapset vielä tarvitsivat äitiä, Palokan yhtenäiskoulussa eritysopettajana työskentelevä Mäkinen kertoo.

Lukuvuoden mittaisen vuorotteluvapaan aikana oli Mäkisen mielestä hyvä nähdä elämää muualtakin kuin koulusta käsin.

– Tuntui hyvältä heittää aikataulut pois ja tehdä sitä, mitä kulloisenakin päivänä huvitti tai olla tekemättä mitään.

Pienistä asioista iloa

Vuorotteluvapaalla Mäkinen ei kiertänyt maailmaa tai tehnyt jotakin muuta suurta ja mullistavaa. Pienet asiat toivat iloa päiviin.

– Nautin ihan hirveästi esimerkiksi mustikkaan tai puolukkaan lähtemisestä. Niistä on jäänyt rauhallisimmat ja ihanimmat muistot tuolta ajalta. Aikaa oli myös käydä katsomassa iäkkäitä vanhempiani, jotka asuvat kaukana, Mäkinen sanoo.

Huomiota arjen hyviin puoliin

Mäkinen kehuu Palokan yhtenäiskoulun työyhteisöä, oppilaita ja vanhempia. Työhön kypsyminen tai väsymys ei ollut syynä vuorotteluvapaaseen. 25 vuodessa erityisopettajan työ on kuitenkin muuttunut aika tavalla.

– Asioiden kirjaamista ja kaikkea muuta on tullut työn oheen lisää ja palavereita on entistä enemmän. Samassa ajassa pitää ehtiä enemmän.

Vuorotteluvapaan jälkeen Mäkisestä oli kiva palata takaisin töihin.

– Huomasin, miten hienoa normaali arki on ja aloin löytää siitä enemmän hyviä puolia. Vuorotteluvapaasta jäi tietynlainen levollisuus, joka on kantanut tähän päivään asti, Mäkinen vahvistaa.

Uusia ideoita opintovapaalta

Simo Peteri oli miettinyt hetken hengähdystä työelämästä jo jonkin aikaa. Toive toteutui viime keväänä, kun Peteri jäi neljäksi kuukaudeksi opintovapaalle. Opintovapaansa Peteri on jaksottanut kahteen osaan, joista toinen jakso on parhaillaan käynnissä.

Peteri työskentelee valokuvauksen opettajana Gradiassa eli entisessä Jyväskylän koulutuskuntayhtymässä. Takana on parikymmentä vuotta opettajana. Opintovapaan tavoitteena on ollut kehittää omaa ammatillista osaamista.

Peteri kutsuu itseään opiskelijamoniottelijaksi. Taskussa on jo yrittäjäammattitutkinto viime keväältä, nyt ovat vuorossa opinnot sisustusalan ammattitutkintoa varten. Tutkinnot auttavat paitsi oman pienen sisustuskuviin keskittyvän yrityksen toiminnan kehittämisessä, myös opetuksessa, johon kuuluu niin yrittäjyyttä kuin sisustamista.

– Selkeänä päämääränä on tulla uusin eväin takaisin töihin, Peteri sanoo.

Aikaa myös joutenoloon

Irtautuminen normaalista opettajan arjesta on Peterin mukaan selkiyttänyt ajatuksia ja antanut aikaa pohtia omaa työtä ja miten sitä voisi tehdä entistä paremmin. Silti aikaa on jäänyt myös joutenoloon, sillä opintoja on voinut suorittaa aika pitkälle oman aikataulun mukaan.

– Opiskelustakin voi ottaa stressiä, mutta olen huomannut, että olen voinut niin fyysisesti kuin henkisesti paremmin.

Opintovapaa on mahdollistanut toisenkin haaveen, valokuvausnäyttelyn, toteutumisen. Automatkalla Utsjoelta Brysseliin syntyi kuvatarinoita erilaisista ihmisistä ja maisemista.

– Projektissa yhdistyi kolme mukavaa asiaa: henkilö- ja maisemakuvaaminen sekä matkanteko omalla autolla, Peteri kertoo.

Tukea työssä jaksamiseen

Kirsi Mäkisen mielestä vuorotteluvapaa on edullinen tapa tukea työssä jaksamista.

– Eläkeiän noustessa olisi entistä tärkeämpää, että kaikilla olisi mahdollisuus pitää taukoa työelämästä.

Myös Simo Peteri on yllättynyt siitä, miten suuri merkitys muutaman kuukauden opintovapaalla on ollut. Ajatukset juoksevat paremmin ja uusia ideoita syntyy helpommin.

– Millainen arvo tällaisille asioille tulisi antaa, Peteri kysyy.

Työelämän joustoista
myönteisiä kokemuksia

Työelämä on jatkuvassa muutoksessa, sanoo yliopistonopettaja Armi Mustosmäki Jyväskylän yliopistosta. Työltä odotetaan entistä monipuolisempia ja mielekkäämpiä sisältöjä, mutta samaan aikaan epävarmuus työn jatkuvuudesta, kiire ja työn henkinen rasittavuus ovat lisääntyneet.

– Jatkuvat muutokset voivat uuvuttaa ja kyynistää sekä lisätä pelkoa siitä, että oma työ muuttuu sellaiseksi, mihin oma osaaminen ei enää riitä, Mustosmäki toteaa.

Menestyvät yritykset voivat kilpailla erilaisilla etuuksilla ja muilla työelämän joustoilla työntekijöiden hyvinvoinnin parantamisessa, mutta kaikilla aloilla tämä ei ole mahdollista. Samaan aikaan vuorottelu- ja opintovapaiden ehtoja on tiukennettu.

Lyhytnäköistä toimintaa

Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan professori Jouko Nätti pitää tiukennuksia varsin lyhytnäköisenä toimintana.

– Minusta olisi fiksua, että erilaisista joustomahdollisuuksista työntekijöille pidettäisiin kiinni.

Nätti on ollut mukana tutkimuksessa, jossa selvitettiin vuorotteluvapaan vaikutuksia. Useimmat vuorottelijat kokivat muun muassa henkisen ja fyysisen hyvinvointinsa sekä työmotivaationsa parantuneen vapaan ansiosta.

– Kokemukset olivat hyvinkin myönteisiä niin työntekijöiden, sijaisiksi palkattujen työttömien kuin työnantajien osalta. Tulokset viittaavat siihen, että vuorotteluvapaan yhteiskunnalliset hyödyt ovat varsin suuret, Nätti huomauttaa.

Artikkeli Uusin eväin takaisin töihin julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Jyskän Hovileipureiden varsinainen työpäivä alkaa muutama tunti myöhemmin ruisleipien ja vaaleiden leipien leivonnalla, nostatettujen pitkojen ja pullien paistamisella ja muiden leivonnaisten teolla.

Jyskän Hovileipureilla on 60 vuoden historia. Minna Kuitunen on ollut leipomoyrittäjänä 15 vuotta.

– Yrittäjyyden opin äidiltäni jo 15-vuotiaasta lähtien, kun menin työskentelemään äitini omistamaan kahvilaan.

Perinteet pitävät pintansa

Leipomossa valmistetaan perinteisiä leipomotuotteita, jotka istuvat pitkäaikaisten asiakkaiden makuun.

– Ostetuimpia tuotteita ovat täysrukiinen ruisleipä, johon ruis tulee lähituottajalta, sekä rusinapullapitkot, kermaiset täytekakut sekä voileipäkakut.

Kasvis- ja vegaanituotteiden kysyntä on lisääntynyt viime aikoina, samoin kuin muut erikoisruokavalioleivonnaiset.

– Minulla on usein harjoittelijoita ammattiopistolta, ja yhteistyö opistojen kanssa on ollut tiivistä alusta alkaen. Annan oppilaille vapaat kädet leipoa erilaisia tuotteita ja toteuttaa itseään.

Parasta työssä ovat tyytyväiset asiakkaat ja heiltä saatu positiivinen palaute.

– He saattavat soittaa minulle ja kertoa, miten vieraat ovat kehuneet pöydän antimia.

Työn varjopuolia on sesonkiluonteisuus. Kun töitä on, päivät venyvät pitkiksi. Alkuvuosi on hiljaista aikaa. Pääsiäiseltä alkaa vilkastua, ja kesällä kiirettä tuovat valmistujaiset ja rippijuhlat.

Itsestään selvästi isännäksi

Tuomas Mäkinen on toiminut Salmelan tilan isäntänä kohta viisitoista vuotta. Tilalla pienestä pitäen kasvaneelle Mäkiselle tilanpidon jatkaminen oli itsestään selvää.

– Se oli sellainen isältä pojalle -ratkaisu. Nämä hommat ovat kiinnostaneet minua nuoresta pitäen.

Mäkinen pyörittää Puuppolassa sijaitsevaa tilaa vaimonsa Pia Mäkisen kanssa. Tilalla viljellään kauraa, ohraa ja vehnää. Lisäksi tilalla on vilja-
ja nurmisiemen-tuotantoa. Viljelijän työn Tuomas Mäkinen on aina kokenut monipuolisena ja mielekkäänä. Työssä näkee kättensä jäljen, ja se ruokkii jaksamista.

Viljelystä on tullut yritystoimintaa

Tila on ollut nykyisellä suvulla vuodesta 1932. Jo nuorena Mäkinen oppi, millaista maatilan isännän työ on. Perustyö ei ole merkittävällä tavalla muuttunut.

– Nyt viljely on enemmän yritystoimintaa. Olemme onneksi pystyneet viljelemään tilaa päätoimisesti, eikä kummankaan ole tarvinnut työskennellä tilan ulkopuolella.

Toimeentulon turvaamiseksi tuotantoa on kuitenkin kehitettävä jatkuvasti.

– Ei saa liikaa urautua, vaan on yritettävä miettiä koko ajan uusia juttuja siemenkaupan kasvattamiseksi.

Tulevaisuuden suhteen Mäkisellä on kaksi toivetta.

– Että voisi terveenä jatkaa tilanpitoa ja saisi lapset kasvatettua niin, että heilläkin olisi samat ajatukset ja arvostus tätä työtä kohtaan kuin mitä itselläni on ollut.

Matkailutila vaalii ja uudistaa perinteitä

Korpilahtelaisen matkailutila Surkeenjärven omistaja Mari-Anne Ahonen jatkaa vanhempiensa työtä. Matkailutila on ollut toiminnassa jo noin 40 vuotta.

Työ tilalla on monipuolista. Kaikki tekevät kaikkea. Päivittäisiin töihin kuuluu ruoanlaittoa, leipomista, tarjoilua sekä siivousta, petausta ja pyykkien käsittelyä. Lisäksi yrittäjä suunnittelee asiakkaiden kanssa erilaisia tilaisuuksia ja juhlia. Paperityöt vievät paljon aikaa.

– Työni on sellaista kuin aloittaessani odotinkin: vaihtelevaa ja mielenkiintoista.

Työn luonne on muuttunut viimeisen 20 vuoden aikana. Alussa samat asiakkaat saattoivat viipyä kaksikin viikkoa, mutta nyt visiitit ovat kutistuneet yhden–kahden yön mittaisiksi. Kesät menevät lähinnä häiden ja koiraporukoiden kanssa, aiemmin lomalaiset täyttivät majoituspaikat. Myös ruokavaliotrendit näkyvät, kun suomalainen koti- ja juhlaruoka ei enää olekaan se juttu.

– Vegaaniruoka ja ruoka-allergiat tuovat oman haasteensa.

Sesonkien kiire rassaa

Matkailutila elää nyt sesongin alkuvaihetta, ja sesonkia kestää lokakuulle asti.

– Kesähäiden suunnittelut ovat kiireimmillään, ja erilaiset ryhmät tulevat viikonloppuisin. Kohta alkavat pihojen haravointi ja muut puutarhatyöt.

Hienointa ovat mukavat asiakkaat.

– Osa heistä on käynyt meillä vuosikausia. He ovat ehkä enemmän ystäviä kuin asiakkaita. Negatiivista on se, että työ painottuu viikonloppuihin ja on kausiluonteista. Kun on töitä, tehdään pitkää päivää.

Vaneri muuntuu liikelahjoiksi

Markku Purhonen pääsi Schaumanin vaneritehtaalla työskennellessään pariksi vuodeksi vanhan puusepän oppiin. Kymmenen vuoden ajan Purhonen veti tehtaan liikelahjaosastoa, kunnes tehtaan siirtyessä Lutakosta Säynätsaloon koko osasto lopetettiin. Purhonen osti liikelahjojen sorvaukseen tarkoitetut laitteet itselleen ja perusti oman yrityksen, Purtsin Puupajan, parikymmentä vuotta sitten.

Nykyisin Oravasaaressa toimiva yritys valmistaa vanerista tehtyjä käyttöesineitä liikelahjoiksi. Erilaisia tuotteita on valikoimassa lähes 50.

Puu on innoittanut Purhosta jo pienenä.

– Huonekalutkin tein kotiin melkein kaikki itse, hän sanoo.

Esineiden muotoilu kiehtovinta

Puusepän työssä kiehtovinta on Purhosen mukaan esineiden muotoilu. Purhonen suunnittelee itse kaikki käyttöesineet. Lähes kaikki yrityksen tuotteet tehdään vanerista. Vastaavanlaisia tuotteita ei Suomessa moni muu tee.

Yrittäjänä toimiminen on kuitenkin kovaa. Kustannukset ovat korkeat ja hinnoilla on vaikea kilpailla Kiinasta tulevaa halpatuotantoa vastaan. Puusepän ammattitaidon lisäksi pitäisi hallita tuotteiden myynti yhä nihkeämmiksi käyvillä markkinoilla.

– Vielä 90-luvulla tuotteita meni kaupaksi niin paljon kuin ennätti tehdä. Lama-aikoina markkinointi on koko ajan vaikeutunut.

Markku Purhonen on pikkuhiljaa väistymässä yrityksestä, mutta työtä on jatkamassa poika Mikko Purhonen.

Artikkeli Meistä tuli… julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Keskenkasvuisten ihmisten laittaminen uravalinnan eteen on melkoista arpapeliä. Kuinka moni yhdeksäsluokkalainen kykenee oikeasti ajattelemaan elämäänsä niin pitkälle, että osaa tehdä oikeita ratkaisuja tulevaisuutensa suhteen? Kuinka moni pystyy miettimään elämäänsä kymmentä vuotta eteenpäin, viidestäkymmenestä vuodesta puhumattakaan? Se on kuitenkin teinille oletettavissa oleva työikä nykyisillä eläkemalleilla.

Työelämä muuttuu jatkuvasti. Takavuosina hankittu koulutus omaan ammattiin voi olla nykyhetkessä jo niin eilistä, että omaan työtehtäväänsä ei tulisi enää edes valituksi. Rytmissä on silti pakko pysyä, olkoonkin, että kehityksen vauhti on monella alalla ja monelle työntekijälle liian hurjaa. Liian moni putoaa työelämän kyydistä.

Viime viikolla uutisoitiin, että kirkko työllistää vaikeasti työllistyviä työttömiä – pitkäaikaistyöttömiä nuoria, yli 55-vuotiaita ja maahanmuuttajia. Kyse on Kirkko, työ ja työttömyys -työryhmän raportista, jonka mukaan kirkon tulisi etsiä ja luoda vuosina 2017–18 uusia työmahdollisuuksia peräti tuhannen uuden työpaikan verran. #1001työtä-hanketta käynnistellään aluksi Helsingissä, Tampereella ja Turussa.

Todellisuudessa kirkko on työllistäjänä monella tapaa jo nyt hyvällä tiellä. Seurakunnissa ympäri maata on väkeä työkokeilussa, työharjoittelussa, työssäoppimassa, oppisopimuksella ja siviilipalveluksessa. On täysiaikaista, osa-aikaista ja osa-aikaeläkeläistä. Kirkolla on seinät leveällä ja katto korkealla – ainakin tässä asiassa.

Henki&elämä-lehden pääkirjoitus 24.3.2017

Artikkeli Tuhat ja yksi työtä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Toisaalta työ voi olla myös tahmeaa, pitkäveteistä ja epämiellyttävää. Pitkäaikainen työn mielekkyyden kadottaminen voi johtaa työuupumukseen, jolloin kaikki motivaatio ja jaksaminen katoavat.
Työhyvinvoinnista on puhuttu ja kirjoitettu viimeisten vuosikymmenten aikana paljon, mutta harva on uskaltanut yhdistää työssä jaksamiseen hengellisyyttä. Hengellisyyshän kuuluu kirkkoon, kauas normiarjesta ja -työstä.

Haminan seurakunnan kirkkoherra Juha Tanska kuitenkin väittää, että työpaikkahengellisyys on mahdollisuus. Se auttaa jaksamaan työelämän arjessa ja paineissa, mikäli se ymmärretään oikein ja rakentavasti.
Tanskan mukaan työpaikkahengellisyys voi edesauttaa syvemmän suhteen luomista toisiin ihmisiin ja varsinkin hengellisyyttä ilmentävillä työpaikoilla suhteen ylläpitämistä Jumalaan.

– Konkreettisesti se tarkoittaa suhdetta toiseen. Suhteessa oleminen merkitsee työtovereiden ja asiakkaiden arvostavaa kohtaamista ja hengellisyyttä ilmentävillä työpaikoilla, kuten seurakunnassa, suhteen hoitamista tuonpuoleiseen, Tanska tarkentaa.

– Jälkimmäisestä esimerkkinä voivat olla vaikkapa työpaikkojen Kauneimmat joululaulut -tilaisuudet tai seurakunnista tutut työkauden aloittamiset yhteisellä messulla.

Hengellisyys huomioon myös työyhteisössä

Koska tavallisilla työpaikoilla työskentelee eri uskontojen ja aatemaailmojen edustajia ateisteista lestadiolaisiin, ei työpaikkahengellisyys voi olla sama asia kuin uskon harjoittaminen omassa seurakunnassa tai muuten oman yhteisön kesken.
Tanskan mukaan kyse on enemmän työpaikan myönteisestä suhtautumisesta siihen, että ihmisellä voi olla muitakin tarpeita kuin materialistisia. Ihminen on perusolemukseltaan uskonnollinen, ja tämän myös työyhteisö voi halutessaan ottaa huomioon.

– Työtiloihin voidaan järjestää tietty paikka hiljentymiselle, rukoukselle tai meditaatiolle, mutta vieraanvaraisuuden periaatetta noudattaen tila voi olla avoin erilaisille katsomuksille. Erikseen ovat tietysti tunnustukselliset työyhteisöt, seurakunnat ja yhdistykset tai järjestöt, joissa on sitouduttu jo työhön tullessa yhteiseen viitekehykseen.

Suomessa yhteisöjen tarve hengellisyyteen nousee konkreettisesti pintaan yleensä vain kuolemantapausten yhteydessä. Haminan kirkkoherra arvelee tämän johtuvan siitä, että kriisien ja hengellisyyden yhteys suomalaisessa kulttuurissa on osa yhteistä kulttuurista muistia.

– Historian kulku on ollut varsin ankara täällä asuville. Usko on antanut lohtua ja turvaa hädän keskellä läpi vuosisatojen. Kristillinen usko antaa sanoja sekä yhteiselle että yksityiselle kriisin ja surun kokemukselle. Lisäksi kokemukseni mukaan kirkon työntekijöiden ammattitaitoon varsinkin kuoleman kohtaamisessa luotetaan varsin laajasti.

Seurakunnalla voisi Tanskan mielestä olla annettavaa työpaikkojen arkeen muulloinkin kuin kuolemantapauksissa.

– Kirkon yhteiskunnalliselle työlle on kertynyt vuosikymmenten kokemus läsnäolosta työpaikoilla. Yksi kokemus on edelleen se, että emme mene työpaikoille lähetystehtävässä, vaan rinnalla kulkijoina. Kohtaamme siellä myös monia kristittyjä. Ja työntekijöinä opimme työtä tekevien kokemuksista samalla itsekin.

Jokainen meistä tarvitsee virheitä tehtyään ymmärrystä ja lempeää armollisuutta.

Vaikka monissa työpaikoissa raha on korostunut arvo, on yllättävää, että erilaisten tutkimusten mukaan yritysten ja yhteisöjen tulos pikemminkin paranee silloin, kun työyhteisössä tavoitellaan syvempiä arvoja.

– Sitoutuminen rahaa syvempiin arvoihin näyttää lisäävän yrityksen ja yhteisön kokonaisarvoa. Mutta hengellisyys ei ole oikotie välttää huonon liike-idean, työhyvinvoinnin laiminlyöntien tai taitamattoman taloudenpidon seurauksia, Tanska muistuttaa.

Esikuvana rockyhtye U2

Kirkkoherra on toimittanut yhdessä Marjaana Kanervan kanssa viime syksynä julkaistun Työ ja Henki – avaimia henkiseen ja hengelliseen työhyvinvointiin -kirjan (Kirjapaja). Siinä yhdeksi toimivaksi työn ja hengellisyyden yhdistelmäksi nostetaan yllättäen irlantilainen rockyhtye U2.

Mitä suomalainen työkulttuuri voisi oppia rockin superkokoonpanolta?

– Myönteisyyttä. Sen kokemuksen vahvistamista, että omalla tekemisellä, vaikka pieneltä näyttävällä, on merkityksensä kokonaisuudelle, Tanska muistuttaa.

U2 on toisin sanoen esimerkki yhteisöstä, joka ei piilota hengellistä vakaumustaan, vaan toimii sen pohjalta paitsi musiikin, myös monenlaisen auttamis- ja vaikuttamistyön kanavana. Keulakuva Bono on tuonut haastatteluissa usein esille uskonsa Jeesukseen ja samalla pitänyt esillä kolmannen maailman köyhien asiaa.

Jokainen osa-alue vaikuttaa työpanokseen

Jos irlantilainen bändi on liian kaukaa haettu esimerkki hengellisyyden ja yhdessä tekemisen yhdistelmästä, löytyy Suomestakin yrityksiä, joissa hengelliset arvot näyttävät vaikuttavan positiivisesti työhön.

– Eräs esimerkki on maailmankuulu iisalmelainen kaiutinvalmistaja Genelec, jonka perustaja on kertonut perustavansa arvonsa lempeään kristillisyyteen. Yhtiö vakuuttaa pitävänsä vaikeassakin taloustilanteessa huolta työntekijöistään.

Julkisuudessa hengellisyyden läsnäolosta työyhteisöjen arjessa puhutaan hyvin vähän. Tanskan mukaan varsinkin johtotehtävissä olevien henkilöiden odotetaan Suomessa antavan yleensä pelkkiä teknisiä ratkaisuja ongelmiin.

– Ihminen on kuitenkin monimutkainen kokonaisuus, jonka elämän jokainen osa-alue, myös hengellinen ja uskonnollinen puoli, vaikuttaa hänen panokseensa työntekijänä.

– Tarvitsisimme sellaista henkeä työpaikoilla, jossa otetaan huomioon elämänmuutosten hitaus ja se, että jokainen meistä tarvitsee virheitä tehtyään ymmärrystä ja lempeää armollisuutta, Haminan kirkkoherra kiteyttää.

Artikkeli Työ tarvitsee hyvää henkeä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.