– Aloitin tanssimisen niin varhain, että välillä mietin, onko tämä ammatti oikeastaan edes ollut valinta. Siinä vaiheessa, kun ihmiset yleensä valitsevat omia uriaan, tanssi oli jo vienyt minut mennessään.

Nyt, 35-vuotiaana, Kuokkanen valitsee yhä tanssin. Vaikka työ on haastavaa, elanto syntyy monista pienistä puroista ja tekemisen tarkoitusta pitää tuon tuostakin perustella rahoittajille, on tanssitaiteella hänestä merkitystä koko yhteiskunnalle.

– Ajattelen, että kaikella taiteella on merkitystä! Tämän elämän levottomuuden, sähköpostin, kännykän, työn ja lastenhoidon keskellä taide tarjoaa harvinaisen pysähtymisen mahdollisuuden, hän sanoo.

Tavoitteeni on lisätä kehollista empatiaa.

– Kun pääsee katsomaan näyttelyä, teatteria tai muuta vastaavaa, saa hetken vain olla ja vastaanottaa, kokea jotakin yhdessä esiintyjien tai taideteoksen kanssa. Minusta se, että välillä ei tarvitse suorittaa mitään, on hirveän tärkeä arvo.

Kymmenisen vuotta sitten nykytanssiryhmä Off/Balancen yhdessä lapsuudenystävänsä kanssa perustanut Kuokkanen haluaa tarjota ihmisille elämyksellisiä teoksia, joissa on mahdollisuus uppoutua arjesta poikkeavaan tunnelmaan.

– Lisäksi tavoitteeni on lisätä kehollista empatiaa. Sitä on vaikea selittää, mutta joskus kun pysähtyy katsomaan, kuinka toinen ihminen liikkuu, voi yllättäen havaita, että se vaikuttaakin omaan kehoon, hän kuvailee eloisasti.

– Tanssin katsomisen kautta voi siis kokea oman kehonsa.

Nykytanssitaiteessa lavalle nousee koulutettujen ammattitanssijoiden ohella entistä useammin myös meitä tavallisia tallaajia. Kuokkanenkin on tehnyt esityksiä amatöörien kanssa: esimerkiksi pari vuotta sitten eri puolilla Keski-Suomea toteutetussa Rikotaan rajoja -yhteisötaidehankkeessa annettiin ääni – ja näyttämö – muun muassa lapsille, vammaisille ja maahanmuuttajille.

– Mahdollisuus tulla kuulluksi ja nähdyksi on ihmisille valtavan tarpeellinen asia, Kuokkanen toteaa.

– Ja pidän tosi tärkeänä sitä, että tämä mahdollisuus annetaan kaikille. Jokainen ihminen tuo läsnäolollaan myös aivan oman vivahteensa teokseen, ja se on todella siistiä.

Tanssissa saa keskittyä omaan kehoon tässä ja nyt.

Tanssitaiteen maisteriksi valmistuneesta Kuokkasesta tanssi toimii oivana välineenä ihmisten välisessä kohtaamisessa. Nähdyksi tulemista ja yhdessä tekemistä ihmiset kaipaavat yhtä lailla yhteisöllisissä taidetanssiprojekteissa kuin lavatansseissakin.

– Koska tanssi on sanatonta, vuorovaikutuksen mahdollisuus on siinä aivan erilainen kuin kielellisessä kommunikoinnissa. Se on universaalia – ja ihmiseen todella syvälle sisäänrakennettua. En minäkään ole vauvoilleni opettanut tanssia, mutta sieltä se vaan puskee pintaan heti kun musiikki alkaa soida, kahden lapsen äiti hymyilee.

– Ja tanssi on kaikissa muodoissaan tosi konkreettinen juttu: siinä on ihminen, keho ja kosketus. Tässä ajassa ihmiset unohtavat usein oman kehonsa, ovat jotenkin poissa itsestään. Tanssissa saa keskittyä omaan kehoon tässä ja nyt. Palata siihen, kuka on.

Tanssiryhmä Off/Balance

• Terhi Kuokkasen ja Elina Häyrysen vuonna 2010 perustama keskisuomalainen nykytanssiryhmä.
• Kotipaikka Jyväskylä, mutta esityksiä ja muuta toimintaa toteutetaan ympäri Suomea ja maailmaa.
• Ohjelmisto yhdistää tanssiin muun muassa teatteria, musiikkia, parkouria ja nykytaidetta.
• Netissä: www.offbalance.fi

Artikkeli Tanssi on mahdollisuus pysähtyä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Imeydyin lajin pariin vuonna 1995, kun näin vanhempia kundeja diskossa ringissä breikkailemassa. Vauhti ja villiys kiehtoivat heti. En ollut aiemmin kiinnostunut tanssista, mutta breikissä oli jotakin niin dynaamista ja rajuakin. Jotenkin se räjäytti tajunnan.

Lajin haastavuus inspiroi, ja Sirviö aloitti opiskelun katutanssikonkari Mikko Ahlgrenin tunneilla. Perustettiin myös keskisuomalaisten breikkaajien ryhmä, Midpoint Rockers.

– Breikki on ehdottomasti yhteisöllinen laji. Oma ryhmä on tosi merkittävä. Jokaisella tanssijalla on hyvä olla ryhmä, jonka kanssa treenaa, kilpailee ja hengailee. Meillä ei ole varsinaisia valmentajiakaan, kaveriporukka on se tärkein innostaja, Sirviö kertoo.

Breakdance on osa hiphopiksi nimettyä alakulttuuria, jonka tärkeä osa on positiivinen kilpailu tanssin tai muiden taiteiden saralla – väkivallaton vaihtoehto jengitappeluille. Tanssijoiden ”battlessa” on kyse omien taitojen mittaamisesta.

– Alun perin breikkaajat ottivat bileissä mittaa toisistaan, katsoivat kuka on kulmien kunkku, kenellä on parhaat liikkeet ja paras meininki. Nykyään kilpaillaan isoilla lavoilla ja areenoilla, mutta idea on sama. Battle antaa myös mahdollisuuden kehittyä ja oppia omista häviöistä.

Jälkikäteen paiskataan tassua ja ollaan kavereita. Ei tämä niin totista touhua ole.

Vaikka tanssijat ja ryhmät kisaavat suurella tunteella, Sirviö vakuuttaa, ettei kilpailu kuitenkaan koskaan ole turhan vakavaa.

– Jälkikäteen paiskataan tassua ja ollaan kavereita. Ei tämä niin totista touhua ole, että yhteisö siitä ympäriltä kaikkoaisi.

Sirviön nykyinen ryhmä Flow Mo Crew syntyi vuonna 2002, kun keskisuomalaiset ja helsinkiläiset breikkaajat löivät hynttyyt yhteen. Alkoi suuntautuminen maailman breikkirinkeihin.

– Kun aloitin tanssimisen, ei Suomessa kovin isoa skeneä ollutkaan. Kisat oli nopeasti koluttu läpi. Ensimmäisen kerran olimme ulkomailla kilpailemassa Ruotsissa, ja siitä sitten askel kerrallaan eteenpäin, Norjaan, Tanskaan ja Saksaan. Vuonna 2004 innostuimme oikein rapakon taakse Amerikkaan. Sitten se olikin menoa!

Reilun 20 vuoden tanssijanura on vienyt Sirviötä – joka tunnetaan myös nimellä B-boy Focus – yli 40 eri maahan. Hän on voittanut kymmeniä kilpailuja ja vetänyt satoja työpajoja, joista tulevana viikonloppuna yhden Jyväskylässäkin.

 Luovan alan yrittäjyys ei ole Suomessa se kaikista helpoin homma.

Tavoite toisensa jälkeen on toteutunut, mutta hienoimpana saavutuksenaan Sirviö pitää kuitenkin omaa tanssikoulua, Saiffaa.

– Luovan alan yrittäjyys ei ole Suomessa se kaikista helpoin homma, ja vielä näinkin kapealla alalla kuin katutanssi. Ihan nollasta lähdettiin, mutta siinä se on Helsingin keskustassa ollut pystyssä nyt jo kahdeksan vuotta. Myös tanssin opettaminen motivoi. On tosi palkitsevaa huomata, kuinka ihmiset löytävät itsensä ja terveellisen elämäntavan.

Oma kehotietoisuus on lajin myötä kasvanut huimaksi, kuten vartalon toimiessa työvälineenä kuuluukin.

– Pitää olla tosi tietoinen siitä, mihin kroppa pystyy. Koko ajanhan niitä rajoja pusketaan eteenpäin, minullekin on tullut jo monia loukkaantumisia. Juuri se rajalla pysyminen on monesti vaikeaa. Että mennään täysillä, mutta ei yli – ainakaan liikaa, 35-vuotias Sirviö nauraa.

– Tanssi on minulle valtavan tärkeä juttu. Siinä on liikunta, sosiaaliset suhteet, oma kehitys ja luovuus, kaikki samassa. Se on tosi monimuotoinen paketti. Ei vain kropan tai mielen, vaan kokonaisvaltainen ihmisen hoitopaketti.

Artikkeli Suurella intohimolla, isolla liekillä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Juuri noin! Tuollaista räyhäenergiaa tarvitsen! Saikkonen huudahtaa.

Saikkonen ei ole Beatboys-tanssiryhmän harjoituksissa vain irvistelemässä. Hän on etsimässä tanssijoita huhtikuiseen produktioonsa.

Kevään rytmi on Saikkosen kolmas varsinainen nuorisoteos. Hämeenlinnassa esitettyjä Itsenäisyysfantasiaa ja Sibelius-fantasiaa hän ei edes laske nuorisoproduktioiksi, olihan niissä aikuisiakin.

– Joka kerta nuorisotyössä maailmankuvani on päivittynyt. Jotkut nuoret ovat löytäneet näyttämöltä jopa suunnan itselleen. Tanssi voi muuttaa elämän.

Maailman simppelein laji

Ensi vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta Suomen itsenäistymisestä ja 500 vuotta Martin Lutherin teesien julkaisemisesta. Hämeenlinna-Vanajan seurakunta ja Sibelius Celebrations juhlistavat merkkivuosia Elenia Areenalla huhtikuun lopussa nähtävällä Kevään rytmi -tanssiteoksella.

– Kun on tämä Suomi sata, minulle tuli maaninen idea, että pitää saada sata nuorta miestä tanssimaan. Mutta eihän se ole mahdollista, pikkupaikkakunnalla kannetaan vieläkin sitä taakkaa, että miehet eivät tanssi, Saikkonen sanoo.

Niinpä tanssijoiksi haalitaan nyt sata noin 14–29-vuotiasta nuorta naista ja miestä, mutta tanssitaitoja ei vaadita.

– Näyttämötyössä ei ole mitään kummallista. Tanssiminen on varsinkin helppoa, liikkuu vaan siihen suuntaan kun on sanottu. Se on maailman simppelein laji.

Musiikki pakotti mukaan

Oikeastaan Saikkosen ei ollut enää tarkoitus tehdä töitä puhtaasti koreografina. Viime vuosina hän on keskittynyt enemmän ohjaamiseen, näyttelemiseen sekä työhönsä taitolentäjänä ja lennonopettajana.

– Päälläseisonnan pystyn tekemään, mutta kyykkyyn en pääse. Tanssijanura rikkoi selän ja nivelet, mutta innostun edelleen liian helposti mukaan tanssimaan, Saikkonen kertoo.

Kanttori Heikki Seppänen esitteli Saikkoselle alunperin ajatuksen Igor Stravinskyn säveltämän Keväturhi-baletin tekemisestä nuorisoryhmän kanssa. Idean hän oli saanut Berliinistä.

­–Tällaisesta tilaisuudesta ei voinut kieltäytyä ­­ – sinfoniaorkesterin musat – se on silmittömän hienoa.

Kevään rytmi rakentuu kymmenelle avaintanssijalle, joista kukin johtaa kymmenen hengen tanssijaryhmää. Näin saadaan yhteensä sata tanssijaa.

– Ja enemmänkin saa tulla, se olisi hienoa!

Saikkosen unelmissa mukana olisivat tanssijoiden lisäksi niin jalkapalloilijat ja jääkiekkoilijat kuin urheilua normaalisti karttelevatkin.

– Jos pystyy juoksemaan ja hyppäämään, niin mukaan vaan!

Artikkeli Vielä yhden kerran julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.