Sopimattomasta käytöksestä on syytetty vuosien varrella muitakin kirkonmiehiä – myös luterilaisen kirkon piirissä. Mediaa ovat kuohuttaneet milloin seksuaalissävytteiset tekstiviestit, milloin naisten seksuaalinen ahdistelu eduskuntaa myöten.

Median esiin nostamissa, kirkkoon liittyvissä seksikohuissa ei ole Helsingin yliopiston tutkijatohtorin Eetu Kejosen mukaan mitään uutta.

– Tällaista on aina ollut, ja todennäköisesti mediassa paljastuneet tapaukset ovat vain jäävuoren huippu.

Silti jokainen kohu hämmentää, sillä kirkossa tai kirkon piirissä toimivilta henkilöiltä odotetaan yhä moraalisesti enemmän kuin niin sanotuilta tavallisilta ihmisiltä.

– Kirkonmiehiin ja -naisiin liitetään alitajuisesti tietynlaisia odotuksia ja puhtauden oletuksia. Me kuvittelemme heidän olevan vähän parempia ihmisiä kuin me tavalliset tallaajat. Kun näin ei olekaan, se tuntuu nololta ja ikävältä, vaikka ihmisiähän me kaikki olemme, Kejonen huomauttaa.

Kirkonmiehiin ja -naisiin liitetään alitajuisesti tietynlaisia odotuksia ja puhtauden oletuksia.

Ilmiö liittyy myös seksuaalisuuden normittamiseen. Seksuaalisuuteen suhtaudutaan kirkon piirissä yhä melko pidättyväisesti ja konservatiivisesti.

– Kun sanat ja teot ovat ristiriidassa keskenään, syntyy herkullinen juttu, johon media mielellään tarttuu.

Seksuaalisuus kirkolle vaikea asia

Seksuaalisuus on kirkolle yhä asia, josta on helpompi vaieta. Heteronormatiivisuutta ja avioliittosidonnaista seksuaaliopetusta korostava kirkko on joutunut monesti törmäyskurssille aikaisempaa moniarvoisemmassa yhteiskunnassa, jossa mikään seksuaalisuuteen liittyvä ei tunnu olevan enää tabu.

Vielä muutama vuosikymmen sitten saatoimme Kejosen mukaan elää yhtenäiskulttuurissa kristillisten arvojen mukaan, mutta nyt ihmisten erilaiset elämänvalinnat haastavat perinteisen mallin elää.

– Sosiaalinen media, netti ja mainonta ovat vaikuttaneet siihen, että seksuaalisuudesta uskalletaan puhua avoimemmin. Siihen nähden kirkko näyttäytyy yhä normittavana ja vanhanaikaisena instituutiona, Kejonen sanoo.

Kejosen mukaan luterilaisessa kirkossa on kuitenkin huomattavasti helpompi olla sinut oman seksuaalisuutensa kanssa kuin vaikkapa 10–15 vuotta sitten.

– Luterilainen kirkko on muuttunut avoimempaan ja moniarvoisempaan suuntaan esimerkiksi suhteessa homoseksuaalisuuteen, herätysliikkeistä ja niiden suhtautumisesta homoseksuaalisuuteen väitellyt Kejonen toteaa.

Yliseksuaalistuminen tuo ongelmia

Perheneuvonnan johtaja Sirpa Salo on huomannut, että seksuaalisuus on monelle vaikea asia.

Salo työskentelee Jyväskylän Perheasiain neuvottelukeskuksessa, jossa seksuaalisuutta koskevia kysymyksiä käsitellään myös parisuhdetyössä.

Salon mielestä yhteiskunnan yliseksuaalistuminen aiheuttaa uudenlaisia ongelmia. Ihmisillä on toisinaan kohtuuttomia odotuksia ja myös väärinkäsityksiä seksuaalisuuden toteuttamisessa.

– Välillä joudumme pohtimaan missä kulkevat rajat seksuaalisuuden toteuttamiselle parisuhteessa. Kumppania ei voi vaatia sellaiseen seksuaaliseen tekoon, mikä ei tunnu hänestä hyvältä. Jokaisen ihmisen pitäisi myös kyetä toimimaan sekä parisuhteessa että sen ulkopuolella niin, ettei vahingoita ketään omalla käyttäytymisellään.

Yhteiskunnan yliseksuaalistuminen on johtanut siihen, että seksuaalisuuden syvempi merkitys on hämärtynyt.

– Seksuaalisuus on ihmisten välisen rakkauden ja kohtaamisen kanava, joka parhaimmillaan syventää ihmissuhdetta.  Seksuaalisuus on Jumalan lahja, Salo huomauttaa.

Puhdistava vaikutus

Tutkijatohtori Eetu Kejonen näkee median esiin nostamissa kirkon ”seksikohuissa” jotain hyvääkin, vaikka jokainen häirintätapaus on liikaa.

– Kohuilla voi pitkällä tähtäimellä olla myös puhdistava vaikutus. Kun media nostaa asioita esille, ne huomataan ja pahan kierre voidaan todennäköisesti myös pysäyttää. Silloin uhritkaan eivät jää yksin, Kejonen sanoo.

Nautittava, kahlittava, säädeltävä

Lasten syntyminen on jokaiselle ihmisyhteisölle elämän ja kuoleman kysymys. Silti monilla yhteisöillä, uskonnoilla ja kulttuureilla on haitallisia perinteitä, jotka lyövät pahasti korville tätä tavoitetta. Suurin osa perinteistä kahlitsee naisia.

Pari- ja seksuaaliterapeutti Pirkko Brusilalla ja Väestöliiton asiantuntija Elina Korhosella on ilmiölle selitys. Uskontokulttuurit ovat syntyneet primitiivisillä aikakausilla, jolloin naisen seksuaalisuutta on pidetty pelottavana. Monissa kulttuureissa ajatellaan, että mies omistaa naisen.

Seksuaalisuuden säätelyllä on hyväkin tavoite: sen varmistaminen, että ihmiset eivät ole täysin viettiensä vietävissä.

Kaikista maailmanuskonnoista löytyy sekä seksuaalisuuden kontrollia että elämänläheistä nautinnon korostusta. Elina Korhonen ei arvioi, mikä uskonnoista on paras ja mikä huonoin lisääntymisterveyden ja naisen kannalta.

– Se riippuu enemmän tulkinnasta kuin uskonnon teksteistä.

Korhonen huomauttaa, että mitä patriarkaalisempi yhteiskunta on, sitä sortavampi uskonnon tulkinta siellä vallitsee. Kun naiset saavat toimivaltaa talous-ja työelämässä, he saavat äänensä kuuluville myös uskonnon tulkitsijoina.

Pirkko Brusila on pari- ja seksuaaliterapeutti ja naistentautien erikoislääkäri. Hänen mukaansa vahingollisin tapa, joka rikkoo naisten oikeuksia, on tyttöjen silpominen. Hän törmäsi ilmiöön, kun somalipakolaiset tulivat Suomeen 1990-luvulla. Synnytyksiä hoitaneella henkilökunnalla oli vastuullinen paikka kertoa perinteen vahingollisuudesta. Kunnioittava vuorovaikutus oli tärkeää.

– Lisäksi tarvitaan jämptiä suhtautumista. Pitää sanoa selkeästi, että lainsäädäntömme ei tätä hyväksy.

Myös ehkäisykielto vahingoittaa naisia.

– Meilläkin on ryhmittymiä, joilla on tiukat säädökset ja ankarat asenteet niistä poikkeavia kohtaan.

Naisten asema ottanut takapakkia

Hiukset piiloon, käsivarret piiloon, kaapu päälle. Siinä yhden laidan säädöksiä naisille. Istu auton konepellille bikineissä ja levitä jalat. Laita webbikamera päälle ja riisu pusero. Siinä länsimaista todellisuutta.

Seksuaalisesti liberaali länsi ei saa Brusilalta täysiä pisteitä. Hän uskoo, että pedofilia ja seksuaalisesti loukkaava väkivalta ovat lisääntyneet, koska meillä on rajaton ”kaikkea saa tehdä” -asenne.

– Opiskelin 70-luvulla, ja pedofilia oli tuolloin äärimarginaalista. Lasten hyväksikäyttöä on ollut aina, mutta vähemmän, kun on ollut kunnioitus toista ihmistä kohtaan.

Naisten asema on ottanut takapakkia.

– Miten saisimme sellaisen kasvatuksen, että lapsi oppii kunnioittamaan itseään ja toista? Että toisen kehoon ei kosketa ilman lupaa.

Brusila toivoo hyvien arkipäivän käytöstapojen ryhtiliikettä.

– Että kohdellaan ihmisiä kunnioittavammin. Seksuaalisuus on siinä mukana, sen tajuaminen, että se on jokaisen herkintä omaa aluetta, ei yhteiskäytettävää.

Elina Korhonen näkee huolestuttavia ilmiöitä, jotka ovat vahvistuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana.

– Konservatiiviseen uskontulkintaan nojaava liike vaikuttaa epä­edullisesti naisten seksuaaliterveyteen. Liike vahvistuu esimerkiksi Puolassa, Maltassa, Irlannissa ja Portugalissa. USA:ssa toimii vaikutusvaltaisia evankelikaalisia ryhmiä, jotka toimivat myös Afrikassa.

Konservatiiviset liikkeet korostavat perinteisiä perhearvoja eivätkä ota huomioon monimuotoista todellisuutta. Niitä leimaa naisen kontrollointi ja homofobia.

Korhosen mukaan länsimaissa on menty pieleen ulkonäön liikakorostuksessa.

– Ja netissä on asioita, joiden näkemiseltä toivoisi lasten säästyvän.

Artikkeli Kun sanat ja teot riitelevät julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Pari- ja seksuaaliterapeutti Pirkko Brusilalla ja Väestöliiton asiantuntija Elina Korhosella on ilmiölle selitys. Uskontokulttuurit ovat syntyneet primitiivisillä aikakausilla, jolloin naisen seksuaalisuutta on pidetty pelottavana. Monissa kulttuureissa ajatellaan, että mies omistaa naisen.

Seksuaalisuuden säätelyllä on hyväkin tavoite: sen varmistaminen, että ihmiset eivät ole täysin viettiensä vietävissä.

Tekstien tulkinta vaikuttaa naisten kohteluun

Kaikista maailmanuskonnoista löytyy sekä seksuaalisuuden kontrollia että elämänläheistä nautinnon korostusta. Elina Korhonen ei arvioi, mikä uskonnoista on paras ja mikä huonoin lisääntymisterveyden ja naisen kannalta.

– Se riippuu enemmän tulkinnasta kuin uskonnon teksteistä.

Korhonen huomauttaa, että mitä patriarkaalisempi yhteiskunta on, sitä sortavampi uskonnon tulkinta siellä vallitsee. Kun naiset saavat toimivaltaa talous-ja työelämässä, he saavat äänensä kuuluville myös uskonnon tulkitsijoina.

Silpominen kaikkein tuhoisinta

Pirkko Brusila on pari- ja seksuaaliterapeutti ja naistentautien erikoislääkäri. Hänen mukaansa vahingollisin tapa, joka rikkoo naisten oikeuksia, on tyttöjen silpominen. Hän törmäsi ilmiöön, kun somalipakolaiset tulivat Suomeen 1990-luvulla. Synnytyksiä hoitaneella henkilökunnalla oli vastuullinen paikka kertoa perinteen vahingollisuudesta. Kunnioittava vuorovaikutus oli tärkeää.

– Lisäksi tarvitaan jämpttiä suhtautumista. Pitää sanoa selkeästi, että lainsäädäntömme ei tätä hyväksy.

Myös ehkäisykielto vahingoittaa naisia.

– Meilläkin on ryhmittymiä, joilla on tiukat säädökset ja ankarat asenteet niistä poikkeavia kohtaan.

Kunnioitus kadoksissa

Hiukset piiloon, käsivarret piiloon, kaapu päälle. Siinä yhden laidan säädöksiä naisille. Istu auton konepellille bikineissä ja levitä jalat. Laita webbikamera päälle ja riisu pusero. Siinä länsimaista todellisuutta.

Seksuaalisesti liberaali länsi ei saa Brusilalta täysiä pisteitä. Hän uskoo, että pedofilia ja seksuaalisesti loukkaava väkivalta ovat lisääntyneet, koska meillä on rajaton ”kaikkea saa tehdä” -asenne.

– Opiskelin 70-luvulla, ja pedofilia oli tuolloin äärimarginaalista. Lasten hyväksikäyttöä on ollut aina, mutta vähemmän, kun on ollut kunnioitus toista ihmistä kohtaan.

– Miten saisimme sellaisen kasvatuksen, että lapsi oppii kunnioittamaan itseään ja toista? Että toisen kehoon ei kosketa ilman lupaa.

Brusila toivoo hyvien arkipäivän käytöstapojen ryhtiliikettä.

– Että kohdellaan ihmisiä kunnioittavammin. Seksuaalisuus on siinä mukana, sen tajuaminen, että se on jokaisen herkintä omaa aluetta, ei yhteiskäytettävää.

Naisten asema on ottanut takapakkia

Elina Korhonen näkee huolestuttavia ilmiöitä, jotka ovat vahvistuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana.

– Konservatiiviseen uskontulkintaan nojaava liike vaikuttaa epä­edullisesti naisten seksuaaliterveyteen. Liike vahvistuu esimerkiksi Puolassa, Maltassa, Irlannissa ja Portugalissa. USA:ssa toimii vaikutusvaltaisia evankelikaalisia ryhmiä, jotka toimivat myös Afrikassa.

Konservatiiviset liikkeet korostavat perinteisiä perhearvoja eivätkä ota huomioon monimuotoista todellisuutta. Niitä leimaa naisen kontrollointi ja homofobia.

Korhosen mukaan länsimaissa on menty pieleen ulkonäön liikakorostuksessa.

– Ja netissä on asioita, joiden näkemiseltä toivoisi lasten säästyvän.

Artikkeli Naisten lisääntymisterveys vaakalaudalla monissa maissa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Meidän askeleet sopivat niin hyvin yhteen, että Kauko ehdotti, että eiköhän jatketa vaan.  Ja niin me jatkettiin tanssimista koko ilta, muistelee Marita Lehtonen.

Marita ja Kauko Lehtonen olivat molemmat innokkaita tanssinharrastajia, joten seuraava tapaaminen sovittiin tanssin merkeissä jo seuraavalle lauantaille. Tutustuminen ja seurustelu etenivät pitkän kaavan mukaan. Käytiin yhdessä tanssimassa ja vierailtiin toisen luona. Kymmenen vuoden kuluttua tapaamisesta päätettiin mennä naimisiin.

Maritalla oli takanaan eroon päättynyt avioliitto ja Kauko oli ollut kerran aiemmin kihloissa, mutta se ei ottanut tuulta purjeisiin.  Vuosi oli 1996, kun hääkellot soivat ja yhteiselo alkoi, ensin Laukaassa ja myöhemmin Jyväskylässä.

Marita täyttää tänä keväänä 85 vuotta ja Kauko on 70-vuotias. Molemmat ovat kasvaneet yli kymmenhenkisessä perheessä. Ikäerosta huolimatta he kokevat, että parisuhde toimii ja yhdessä on hyvä olla.

Arki sujuu yhteisten harrastusten parissa. Tanssiharrastuksen lisäksi he osallistuvat aktiivisesti kolmen eri eläkeläisjärjestön tilaisuuksiin ja kerhoihin.

Yhdessä tehdään kävelylenkkejä, käydään vesijumpassa ja pelataan ystäväpariskuntien kanssa korttipelejä ja keskustellaan paljon. Aivonystyröille tekemistä antavat erilaiset ristikot ja sudokut.

– Pidämme toisistamme paljon, olemme avoimia ja rehellisiä toisillemme. Meille avioliitto on turvallista yhteiselämää, molemmat toteavat.

Pieniä hellyydenosoituksia

Hellyys ja läheisyys kuuluvat jokapäiväiseen elämään.  Marita herää yleensä aikaisemmin ja lukee tarkkaan päivän Keskisuomalaisen.  Herättyään Kauko tulee halaamaan ja toivottamaan hyvät huomenet. Halauksen ei tarvitse olla rutiininomasta, sille löytyy aikaa myös silloin kun toinen sitä kaipaa ja ehdottaa.

Kauko kertoo, kuinka saunan jälkeen telkkaria katsoessa Marita työntää jalat hänen syliinsä ja hän hieroo ja rasvaa jalat. Entisenä rakennusalan maalarina Kauko myöskin lakkaa Maritan kynnet, tosin vähän pienemmällä pensselillä.

– Ne ovat päivittäisiä pieniä hellyydenosoituksia, yhdistelmä hellimistä ja jalkojen- tai käsienhoitoa,  Kauko tarkentaa.

Tanssi on molempien mielestä sekä hyvä liikuntamuoto että myös erinomainen harrastus kokea läheisyyttä.

– Minä sanoinkin Kaukolle yhtenä päivänä, että tuntuu niin hyvältä olla sinun kanssasi kun tanssitaan, Marita tunnustaa.

Heillä on myös yhteinen näkemys siitä, että seksi ja siitä puhuminen on ylikorostunut ajassamme. Sitä tarjotaan joka tuutista ja jopa lapset joutuvat sitä näkemään.

– Vähemmän puhutaan läheisyydestä ja rakastamisesta tai ihmissuhteista. Siitä mikä on yhteistä hyvää, Kauko Lehtonen tiivistää.

Sinnepäin seksi tuntuu hyvältä

Seksuaalisuus muuttaa muotoaan ihmisen vanhetessa. Kuusikymppisillä ja sitä vanhemmilla seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset kohdistuvat yleensä toiminnallisen seksin puolelle. Ikäihmisillä intiimielämä voi saada uudenlaisia piirteitä ja läheisyyden merkitys korostua entisestään.

Seksuaalisuus ei katoa iän myötä, se vain muuttaa muotoaan.  Ikääntymisen tuomat muutokset kehossa heijastuvat usein myös toiminnallisen seksin alueelle. Erektiohäiriöt, limakalvojen kuivuminen, tai muutokset orgasmin kokemisessa saavat pohtimaan, voiko parisuhdetta ja sen erotiikkapuolta vielä jotenkin korjata tai parantaa.

Kliininen seksologi ja psykoterapeutti Tarja Santalahti toimii Väestöliitossa johtavana seksologian asiantuntijana. Hän on perehtynyt muun muassa iän tuomiin muutoksiin intiimielämässä. Myös seksuaalisen identiteetin ja sukupuolen kokemuksen kanssa eletään vapautumisen aikaa, mikä näkyy suhtautumistavassa.

– Myös ikääntyneiden ihmisten kohdalla on vihdoin tullut vapautumisen aika. Voit lähteä keskustelemaan ja etsimään seksuaalista identiteettiäsi ja vihdoinkin vapauttaa sen, mikä on ollut ehkä piilossa jo pitkän aikaa.

Monesti seksiin liittyy häveliäisyys. Santalahden mielestä ikäihmisten kanssa uskalletaan helpommin kohdata asiat ja puhua niistä niiden oikeilla nimillä.

– Kerrankin ikä tuo jotakin armollisuutta itseä kohtaan, toista  kohtaan ja omaa kehoa kohtaan ja myös seksuaalisuutta ja siitä puhumista kohtaan.

Santalahti on havainnut, että monesti kolme-nelikymppisten, uraputkessa olevien, pienten lasten vanhempien seksielämään liittyvät ongelmat ovat jopa suurempia kuin eläkeikäisillä. Iästä ja elämänkokemuksesta on hyötyä. Monilla ikäihmisillä on kokemusta pitkästä parisuhteesta, yhteiseloa saattaa olla takana jopa 35–40 vuotta.

– Enää ei tarvitse hävetä eikä kilpailla kenenkään kanssa, voi vain olla sellainen kuin on ja nauttia.

Seksi ei ole pääasia

Seksin ja jopa pornon merkitys ja näkyvyys on kasvanut. Santalahden mukaan ikäihmisten seksissä kuljetaan toiseen suuntaan. Seksi ei ole se pääasia, vaan erotiikasta ja hellyydestä voidaan nauttia sen eri muodoissa.

– Intiimiys tai erotiikka ei vaadi aina seksuaalisia tekoja, mutta hyvää kosketusta ihminen kaipaa yleensä alusta loppuun saakka.

Kosketusaisti kehittyy ihmiselle ensimmäisenä ja säilyy myös kaikista pisimpään. Siksi Santalahden mielestä kosketusta kannattaa vaalia ja ajatella, että iho on se suurin sukupuolielimemme.

– Iho kaipaa aina kosketusta. Hyvä kosketus rauhoittaa ja rentouttaa ja toimii kivunkin poistajana.

– Läheisyyden merkitys korostuu yleensä silloin kun ikäännytään, samoin intiimiläheisyyden ja kosketuksen arvo.

– Aina toiminnallinen seksi ei välttämättä onnistu, mutta kun ikääntyy, niin sellainen sinne päin seksikin alkaa tuntua ihan hyvältä.

Artikkeli Yhteiselo sujuu kuin tanssi julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.