– Leirillä oli paljon hauskempaa kuin osasimme odottaa, kaksossisarukset summaavat.

Tytöt jakoivat Vesalan leirikeskuksessa huoneen parin tutun kanssa, mutta viikon varrella koko ripariryhmästä muodostui tiivis porukka.

– Ohjaajat, isoset ja toiset leiriläiset olivat kaikki tosi mukavia. Isosten kanssa oli mukava pelailla korttia ja lautapelejä, ja ohjaajatkin tulivat usein mukaan, Julia muistaa.

Leirin alkuun ryhmä kuuli Jyväskylän seurakunnan turvallisen tilan periaatteet, ja diaesityksen jälkeen aiheesta keskusteltiin. Tyttöjen mielestä lista oli hyvä käydä läpi.

– Kun asiat sanotaan ääneen, ne jäävät jokaiselle mieleen.

 Periaatteet on nyt sanoitettu selkeästi, mutta ne ovat toki aina olleet olemassa taustalla.

Jyväskylän seurakunnan turvallisemman tilan periaatteet olivat rippileireillä käytössä ensimmäistä kesää. Ne korostavat toisten fyysisen ja psyykkisen tilan kunnioittamista ja vaativat puuttumaan epäasialliseen käytökseen. Listaus käydään rippileirin alussa yhdessä läpi ja keskustellaan, mitä asiat käytännössä tarkoittavat.

– Periaatteet on nyt sanoitettu selkeästi, mutta ne ovat toki aina olleet olemassa taustalla, nuoriso- ja rippikoulutyön asiantuntija Janne Kippola huomauttaa.

Rippikoulupalautetta kerätään riparilaisilta sekä työntekijöiltä. Turvallisen tilan periaatteiden käytäntöön viennistä kuullaan nyt palautetta erityisen tarkalla korvalla.

Kippola pitää hyvänä, että nuoret tiedostavat oikeutensa ja tunnistavat sopimattoman käytöksen.

– Se on hyvä lähtökohta käsitellä myös oikeuksien mukanaan tuomia vastuita ja velvollisuuksia. Huonompi vaihtoehto olisi ohittaa epäkohdat, koska silloin asioita ei voi parantaa.

Apua haasteisiin etsitään työntekijöiden kouluttamisesta vaikkapa vaikeiden tilanteiden ratkomiseen tai neuroepätyypillisen nuoren kohtaamiseen.

– Pyrimme antamaan työntekijöillemme työkaluja tuoda omaa osaamistaan työhön, koska sitä voi tehdä jokainen omalla tavallaan. Yli-ihminen ei tarvitse olla.

Myös kaikki isoset käyvät läpi oman seurakunnan isoskoulutuksen, ja heidät valitaan tuttujen riparilaisten joukosta.

Jenna ja Julia Alakosken ryhmässä pohdittiin muutenkin asioita yhdessä. Pienemmillä isosten johtamilla kokoonpanoilla järjestettiin päivittäin jumalanpalvelus nimettyine tehtävineen, ja jokainen ryhmä pääsi vuorollaan mukaan valmistelemaan iltapalaa.

Rippikoulun ulkoläksyjen opettelu onnistui molemmilta sujuvasti. Jenni suoritti tehtävät kolmen ensimmäisen päivän aikana, ja Julia sai merkintänsä hieman myöhemmin.

Aamut käynnistyivät, kun isoset koputtelivat herätyksen oveen. Iltaohjelmat sketseineen ja aamu-uinnit jäivät molemmille kohokohtina mieleen. Kaunis sää helli leiriläisiä ja kutsui vilvoittelemaan rannalle.

Ehdottomasti kannattaa mennä!

Kaikkein mukavinta oli yhdessä tekeminen. Leiripäivät kuluivat vauhdilla, eikä koti-ikävää ehtinyt potemaan.

– Päinvastoin kotona tuli ikävä takaisin leirille, tytöt nauravat.

Tunnelmallinen konfirmaatio vietettiin Palokan kirkossa. Riparilahjaksi tuli jonkin verran rahaa, ja molemmat saivat ristiriipuksen kaulaansa. Jennan koru on kultainen ja Julian hopeinen mieltymysten mukaan.

Hyvä kokemus innosti sisarukset mukaan syksyllä alkavaan isoskoulutukseen ja uudelleen leirille taas tulevana kesänä. He suosittelevat rippileiriä muillekin.

– Ehdottomasti kannattaa mennä! Siellä saa uusia kavereita ja loppuiän kestäviä muistoja.

”Rippikoulu on vaativaa työtä”

Jyväskylän seurakunnassa rippikouluun ilmoittautui tänä vuonna hieman yli 1 200 nuorta, 80–90 prosenttia ikäluokasta. Kesän mittaan kokoonnuttiin noin neljällekymmenelle rippileirille.

Janne Kippola kertoo, että leirit sujuivat ilman erityisiä hankaluuksia.

– Keskeyttämisiä tuli joitakin, kuten joka vuosi. Näin voi käydä eri syistä joko nuoren omasta toiveesta tai yhdessä pohtien, Kippola sanoo.

Myös valtakunnallisesti rippikoulut sujuivat pääosin hyvin. Uutiset kertoivat kuitenkin myös huolestuttavista tapahtumista eri seurakunnissa. Välikohtaukset sekä työntekijöiden epäasiallinen käytös nousivat kesällä otsikoihin.

Kippolan mielestä arviointivirheet ovat inhimillisiä, vaikka eivät hyväksyttäviä. Median kiinnostuksen ymmärtää, koska rippikoulu koskettaa suurta osaa ikäluokasta. Lähes 50 000 nuorta osallistuu maassamme rippikouluun vuosittain.

– Rippikoulu on vaativaa työtä – joillekin kirkon työntekijöille jopa liian vaativaa. Ylilyöntien riski kasvaa, kun tehtävissään joutuu venymään äärirajoille. Kaikilta ei välttämättä myöskään löydy intoa leirityöhön, kun omat vahvuudet ovat muualla, Kippola pohtii syitä ongelmien taustalla.

Artikkeli ”Hauskempaa kuin osasimme odottaa!” julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Yleensä kaikki tarpeellinen tulee mukaan eikä juuri ylimääräistä. Noin parikymmentä leiriä on jo takana eli keskimäärin kaksi riparia kesässä, hän laskee.

Olohuoneen lattialle nousee kasa kassiin sujautettavaa: vaihtovaatteet viikon varalle, lakanat, pyyhe, hygieniatarvikkeet, lenkkarit, t-paitoja, verkkarit, shortsit ja jotain lämmintä kelin mukaan. Toki tärkeät työvälineet kuten Raamattu, tietokone, puhelin ja muistitikku on muistettava myös.

 Jos vapaa-aikaa jää, hengähdän huoneessani omassa rauhassa.

Pienelle muistitikulle mahtuu materiaaleja oppitunneille moneen tarpeeseen, tehtäviä ja ryhmätyön aihioita riparilaisille ja myös power point -esityksiä. Oppitunnit saa suunnitella omaan tyyliin, mutta toisinaan speksit muuttuvat lennossa, kun ryhmälle sopiikin jokin muu työskentelytapa paremmin.

Kasasta näyttäisivät puuttuvan oleellisesti Suomen kesään kuuluvat uikkarit, koska tokihan riparilla uidaan? Parkkonen tunnustaa pulahtavansa harvoin järveen, vaikka se suosittua ripareilla onkin. Hän jää mieluusti rannalle valvontatehtäviin, suuntaa aalloille suppilaudalla tai käyttää ajan muuhun.

– Jos vapaa-aikaa jää, hengähdän huoneessani omassa rauhassa ja kuuntelen vaikkapa musiikkia, hän sanoo ja viittaa kädellään seinän täyttävään cd-kokoelmaansa. Levyjä on vuosien varrella kertynyt muun muassa levyarvosteluita tehdessä.

Tämän papin matkakassista ei löydy sipsejä, karkkipusseja tai suklaapatukoita, koska niitä hän ei leireillä kaipaa.

– Itse en ole herkkujen perään, mutta riparilaisilla on monesti runsaat eväät matkassaan.

Leiri kestää yleensä maanantaista maanantaihin, ja konfirmaatiota vietetään sitten seuraavana sunnuntaina. Suositeltava ryhmäkoko on 25 osallistujaa, mutta ryhmät voivat olla isompiakin, jolloin yhteen hitsautuminen saattaa olla hitaampaa. Joka kerta tavoitellaan luontevaa ja iloista yhdessäoloa, ja välillä siinä onnistutaan tavallista paremmin. Sellaisina hetkinä syntyy syviä keskusteluita, oivalluksia ja elämän läpi kantavia muistoja.

Nuoret kuulevat mielellään kertomuksia Jeesuksen opetuksista, mutta kiinnostuvat muistakin aiheista. Muutama vuosi sitten pinnalla olivat parisuhdeasiat ja nyt pohdituttavat erityisesti taivaaseen ja helvettiin liittyvät teemat.

– Eräs nuori kertoi yllättyneensä, että Raamatun luomiskertomus ja tieteellinen näkökulma ovat sovitettavissa yhteen.

 Ryhmäpaine alkaa tehdä tehtävänsä viimeistään, kun leiripäivät vähenevät.

Ripari on monelle nuorelle melkoinen tietopaketti uutta opittavaa, mutta jokainen on tähän mennessä suoriutunut läksyistään. Kymmenen käskyä, Isä meidän -rukous, uskontunnustus ja muut ulkoa osattavat sujuvat jossakin vaiheessa viikkoa, ja tarpeen mukaan suoritustapaa muunnellaan. Osaamisen voi osoittaa vaikkapa kirjoittamalla.

– Ryhmäpaine alkaa tehdä tehtävänsä viimeistään, kun leiripäivät vähenevät, Parkkonen hymähtää.

Rippikoulun ytimestä löytyy kuitenkin kristinuskon perussanoma, jonka Parkkonen toivoo jokaisen riparinuoren vievän mukanaan.

– Soisin nuoren oivaltavan, että hän on Jumalan kuva ja sellaisenaan arvokas. Jumala kannattelee elämän varrella, ja Jeesuksen vuoksi pelastusta ei tarvitse ansaita. Armon ja luottamuksen varaan on hyvä rakentaa.

Muistan, että hauskaa oli, ja suuntasinkin leirin jälkeen isoseksi.

Omasta riparistaan 19 vuotta sitten Parkkonen muistaa kesähelteellä lämpövuorisaappaisiin pukeutuneen kanttorin. Vaikuttavan muistijäljen jätti myös parisuhdeväkivallan seurauksena sokeutunut nainen, joka kävi kertomassa kokemuksistaan.

– Muuten muistan, että hauskaa oli, ja suuntasinkin leirin jälkeen isoseksi.

Rippikoulu on kokemuksena aina ainutkertainen, ja sen suurin anti on yhteinen tekeminen. Työntekijät rakentavat parhaansa mukaan kannustavaa ilmapiiriä, jossa kiusaamista tai toisen vähättelyä ei sallita, ja jokainen saa olla oma itsensä. Osallistujat luovat osaltaan leirin kokonaisuutta.

– Nuorena kesäteologina painotin oppisisältöjä. Nykyisin toivon, että jokainen nuori tuntee olonsa hyväksi ja turvalliseksi.

Artikkeli Pappi pakkaa riparille julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Pohdiskelua ja tutkimista

Seurakuntapastori Anna Merivirta valottaa syitä, jotka usein nousevat esiin aikuisten rippikouluun hakeutumiseen – osalle asia tulee ajankohtaisesti hyvin konkreettisen syyn takia: suunnitelmissa on kirkkohäät tai on tullut kutsutuksi kummin tehtävään.

– Joku puolestaan saattaa haluta vaihtaa kirkkokuntaa – tai sitten on jotenkin muuten elämässä tullut sellaiseen kohtaan, että haluaa liittyä kirkkoon.

Myös etsijät toivotetaan lämpimästi tervetulleiksi.

– Aikuisrippikoulun käymisen jälkeen ei ole pakko ottaa kastetta ja liittyä kirkkoon. Rippikoulun voi käydä myös pohdiskellakseen ja tutkiakseen, olisiko kirkkoon kuuluminen merkityksellinen asia itselle.

Rippikoulun käymisestä saa tällöin todistuksen ja asiaan voi palata myöhemmin, kun oma päätös on varmistunut.

Kaikille maksuton

Aikuisrippikoulun voi käydä koska tahansa ja asiassa saa pyörät pyörimään ottamalla yhteyttä seurakunnan palvelutoimistoon. Rippikoulu alkaa aikuisen oppijan ja papin tapaamisella. Tällöin tutustutaan ja keskustellaan rippikouluun liittyvistä odotuksista, toiveista ja aikataulusta.

– Aikuiset rippikoululaiset haluavat monasti pohtia samoja elämän suuria kysymyksiä kuin nuoretkin: suhdetta omaan itseen, toisiin ihmisiin ja Jumalaan.

Aikuisrippikoulun pituus on määritelty noin 20 tunnin mittaiseksi. Jokaiselle yksityisrippikoulun käyvälle tehdään oma, henkilökohtainen suunnitelma. Tapaamisia papin kanssa on vähintään kaksi ja näistä toinen voi olla konfirmaatio.

– Joillakin prosessi voi olla pidempikin, jos on paljon pohdittavaa. Mitään koulumaista tai asioiden ulkoa opettelua aikuisrippikoulu ei ole. Pääpaino on keskusteluissa, joskus niiden pohjaksi luetaan artikkeleita tai kirjallisuutta.

Rippikoulu on kaikille maksuton eikä sen käydäkseen tarvitse kuulua kirkkoon. Korona-aikana aikuisrippikouluja on järjestetty myös etäyhteyksin.

Rippikoulu ennen kastetta

Vaikka evankelisluterilaiseen kirkkoon voi nykyään vaivattomasti liittyä muutamalla klikkauksella liitykirkkoon.fi -verkkopalvelussa, joillekin voi tulla yllätyksenä, että jäsenyyteen kuuluvat aina myös kaste ja konfirmaatio.

– Jos vaikka on lapsena kastettu, mutta rippikoulu on nuorena jäänyt käymättä ja on sitten jossakin vaiheessa eronnut kirkosta, käydään rippikoulu kirkkoon liityttäessä.

Yli 15-vuotiaalla, joka ei vielä kuulu kirkkoon, tulee rippikoulu olla aina käytynä ennen kastetta.

– Näin toteutuu ajatus, että ihminen on saanut tiedon siitä uskosta ja kirkkokunnasta, johon hänet kastetaan.

Aikuisrippikoulun käynyt saa vaikuttaa myös siihen, että kaste ja konfirmaatio tapahtuvat omannäköisesti.

– Toimitus voi olla yksityinen tai tapahtua joko vähäeleisesti tai koko seurakunnalle näkyvänä messun yhteydessä. Ja läheistensä kanssa merkkipaalua voi sitten juhlia juuri niin pienesti tai isosti kuin itse haluaa.

Aikuisille oma ripari 19.3.2022

• Seinäjoen seurakunta järjestää aikuisille oman ”riparin” Nurmon pappilassa lauantaina 19.3.2022. Päivän sisältö suunnitellaan yhdessä osallistujien kanssa, konfirmaatiosta jokainen sopii kohdallaan erikseen. Lisätiedot ja ilmoittautuminen 28.2. mennessä: anna.merivirta@evl.fi
• Mikäli valitset mieluummin yksityisrippikoulun, ota yhteyttä seurakunnan palvelutoimistoon. Palvelutoimistojen yhteystiedot ja aukioloajat: seinajoenseurakunta.fi/palvelutoimistot
• Kirkkoon voit liittyä verkkopalvelussa: liitykirkkoon.fi Kun seurakunta saa liittymisilmoituksesi, sinuun ollaan yhteydessä, mikäli aikuisrippikoulu on tarpeen.

Juttu julkaistu ensimmäisen kerran Lakeuden Risti -lehden numerossa 1/2022.

Artikkeli Aikuisen rippikoulu on omannäköinen alusta loppuun julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Keltaiset koivut heijastuvat tyynestä järven pinnasta Koivuniemen leirikeskuksen rannassa. Soutuveneet on käännetty talvea odottamaan.

Hiljaisuus katkeaa, kun leirikeskuksen ovet lennähtävät auki, ja poikajoukko kirmaa pallokentälle. Rippileirillä on ulkoilun aika aamupäivän opetusten ja ryhmätöiden jälkeen.

Pian piha on täynnä puhetta ja elämää. Koivuniemessä on käynnissä Huhtasuon alueseurakunnan leiri, jolle osallistuu 23 riparilaista. Isoset järjestävät heidät neljään jonoon ja käynnistävät saappaanheittokisan.

Tunnelma pihalla on energinen ja iloinen. Leiriläiset liikkuvat ilman maskeja. Leirin pappi Juho Puhto vakuuttaa, että turvallisuudesta pidetään leirillä hyvää huolta.

On ollut meille kaikille tärkeää saada olla hetki rauhassa.

– Ryhmä pysyy samassa paikassa koko viikon. Ulkoilemme paljon, eikä sisätiloihin päästetä vierailijoita. Käsihygieniasta huolehditaan tarkkaan, mutta turvavälien pitäminen on leiriolosuhteissa välillä haasteellista.

Koivuniemessä kaikki ovat pysyneet terveinä, joten riparilla on saatu tervetullut hengähdystauko koronasta.

– On ollut meille kaikille tärkeää saada olla hetki rauhassa ja miettiä ihan muita asioita, Puhto toteaa.

Riparilaiset Joona Lahti-Nuuttila ja Frans Hirvonen ovat viihtyneet leirillä erinomaisesti.

– Täällä on ollut hyvä ryhmähenki, eikä korona ole vaikuttanut tunnelmaan. Meitä on jaettu pienempiin ryhmiin ja muistutettu koko ajan käsidesistä, Lahti-Nuuttila kertoo.

Kaverukset halusivat tulla rippileirille kokemaan uusia asioita ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Leirin siirtyminen syyslomalle ei kaksikkoa haitannut.

– Oli kiva, että ripari voitiin toteuttaa, sanoo Hirvonen.

– Odotin leiriä kovasti. Olisi harmittanut, jos leiriä ei olisi pystytty järjestämään, kun tiesin, että meillä on hyvä ryhmä, Lahti-Nuuttila jatkaa.

Kesken viikon Koivuniemen leiriläisille kerrottiin, että Jyväskylän seurakunnan rippileiri Kannonkoskella, Piispalassa oli keskeytetty leirin vetäjätiimiin kuuluvan henkilön koronatartunnan vuoksi.

– Harmittaa heidän puolestaan, että he eivät voineet olla leiriä loppuun asti, toteaa Hirvonen.

Mukavinta leirillä on poikien mielestä ollut saunominen, pihaleikit ja kaikenlainen yhdessä tekeminen.

Syksyllä tulee myös aiemmin pimeä, jolloin täällä nukuttaakin oikeasti yöllä, eikä tule valvottua.

– Saunassa pääsi juttelemaan rauhassa, siellä oli hyvä meininki, Lahti-Nuuttila kuvaa.

Myös isosille jäi leiristä hyvät fiilikset.

– Meillä oli mahtavat leiriläiset. On ollut kiva nähdä, kun porukka tulee riparimatkan aikana tutuksi ja läheisemmäksi toisilleen, kertoo Mikko Salo, joka toimi tällä leirillä isosena ensimmäistä kertaa.

Aatu Väyrysellä on kokemusta isoshommista aiemmilta kesiltä. Hän ei havainnut syysleirillä isoa eroa kesäleiriin.

– Vähän viileämpi on tietysti ollut, mutta eihän siinä muuta kuin heittää vähän rotsia niskaan, kun tulee ulos. Syksyllä tulee myös aiemmin pimeä, jolloin täällä nukuttaakin oikeasti yöllä, eikä tule valvottua, hän arvioi.

Huhtasuolla pari vuotta pappina toiminut Juho Puhto valitsi tarkkaan aiheet, joista halusi puhua nuorten kanssa tässä poikkeuksellisessa ajassa.

Toivon, että voisimme saada kokemuksen siitä, että Jumala on läsnä myrskyjen keskellä.

Erityisesti häntä on puhutellut viime aikoina Raamatun kohta, jossa Jeesus tyynnyttää myrskyn.

– Itselläkin huolet myllertävät mielessä välillä aika kovasti. Toivon, että voisimme saada kokemuksen siitä, että Jumala on läsnä myrskyjen keskellä.

Leirin päättyessä Puhton päällimmäinen tunne on kiitollisuus.

– Olen kiitollinen siitä, että pystyimme ylipäätään järjestämään leirin ja että kaikki meni hyvin ja kaikki pysyivät terveinä.

Piispalan nuoret pääsevät korvaavalle leirille

Jyväskylän seurakunnan syysloman rippikoulut saatiin vietyä läpi lähes kaikkien leirien osalta suunnitellusti. Piispalan rippikoululeiri jouduttiin kuitenkin keskeyttämään koronatartunnan vuoksi.

– Piispalan leiriläisille on pyritty järjestämään erilaisia vaihtoehtoja rippikoulun suorittamiseksi, rippikoulupappi Johanna Puupponen kertoo.

Osa nuorista on käynyt etärippikoulun, osa käy rippikoulun muulla leirillä. Kesällä järjestettäväksi aiotut rippileirit jouduttiin siirtämään koronaepidemian vuoksi syys- ja joululomalle. Syyslomalla leirin pääsi käymään noin 20 ryhmää. Joululomalla rippikoulu pyritään järjestämään 17 ryhmälle.

Artikkeli Syysripari tarjosi hengähdystauon julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Aamupäivällä on puhuttu lähetystyöstä, seuraavaksi ruvetaan valmistelemaan tämän päivän jumalanpalvelusta, jumista. Leiriläiset saavat valita itselleen mieleisen tehtävän.

Liturgiryhmä lukee päivän tekstit, virsiporukka valitsee virret ja psalmit, suntioryhmän vastuulle kuuluu laittaa kirkko kuntoon. Saarnaa, esirukouksia ja synnintunnustusta varten kootaan omat tiimit.

Täällä on ollut yllättävän rentoa.

Virsiryhmä kokoontuu pianon ympärille kanttori Sirpa Lampisen kanssa.

– Tänään juhlitaan juhannusta eli Johannes Kastajan päivää. Etsitään ensin kiitosvirsi. Katsokaapas virsikirjasta sellaisia, niitä on 135:sta eteenpäin, hän kannustaa.

– Ai sivunumero? yksi ryhmäläisistä tarkentaa.

– Ei, kun virren numero. Virsistä ilmoitetaan aina numero, koska eri painoksissa voi olla eri sivunumerot, Lampinen opastaa.

Myös muut virret saadaan valittua helposti. Muutkin ryhmät saavat tehtävänsä valmiiksi, ja jumis on valmis alkamaan Vesalan kauniissa Riihikirkossa. Alttaria koristavat kynttilät ja tuoreet luonnonkukat.

Lampisen harmonilla säestämä Taas kukkasilla kukkulat -alkuvirsi istuu asetelmaan täydellisesti. Ryhmät suoriutuvat tehtävistään hienosti.

Erityisesti mieleen jäävät leiriläisten omakohtaiset synnintunnustukset ja esirukoukset: pyydetään anteeksi yöllistä melua ja toivotaan hyviä kelejä loppuleirille.

Kaikkien kanssa on tullut juttuun, ja leiri on vastannut odotuksia.

Johanna Siikin, Emma Korkeamäen ja Iina Rissasen kokemukset leiristä ovat hyviä.

– Oppitunnit ovat olleet kivoja. Samoin päivittäin järjestetyt olympialaiset, joissa tehdään erilaisia tehtäviä ryhmissä, kertoo Siikki.

– Ekana päivänä maattiin selällään maassa, ja jalkojen päälle laitettiin vesivati. Sitten piti ottaa kengät pois ilman, että vesi kaatuu päälle, Korkeamäki kuvaa.

Mukavinta on tyttöjen mukaan ollut hyvä yhteishenki.

– Kaikkien kanssa on tullut juttuun, ja leiri on vastannut odotuksia, toteaa Siikki.

– Täällä on ollut yllättävän rentoa. Luulin, että olisi ollut tiukempaa, Korkeamäki jatkaa.

Hankalimpana asiana he pitävät ulkoläksyjen, erityisesti uskontunnustuksen opettelua. Tehokkaimmaksi tekniikaksi on osoittautunut tekstin lukeminen puhelimelta ja puhuminen pätkä kerrallaan ääneen.

Rippileirin merkitys tiivistyy tyttöjen mielessä konfirmaatioon.

– Pääsee ripille ja tulee juhlat, he toteavat.

Siikillä ja Korkeamäellä on herännyt leirillä myös kiinnostus lähteä isoskoulutukseen.

Emil Hagman ja Salla Kukkonen ovat ensimmäistä kertaa isosena. Jenna Valkeisella on kokemusta tehtävästä useammalta kesältä. He lähtivät isoskoulutukseen omien hyvien riparikokemusten ja muiden isosten innostamina.

Isosten vastuulla on muun muassa aamuherätys, raamisryhmien pitäminen ja iltaohjelman suunnittelu. Kuokkalan alueen ripareiden erityispiirteisiin kuuluu, että herätykset tehdään eri teemalla joka aamu.

On ollut hienoa tutustua ihmisiin, joita en ole aiemmin tavannut.

– Isoset pukeutuvat teeman mukaisesti ja herätykseen valitaan siihen sopivaa musiikkia. Hevipäivänä pukeuduttiin mustaan ja soitettiin raskasta musiikkia. Urheilupäivänä meillä oli pelipaidat ja jääkiekkomusaa, kuvaa Valkeinen.

Uudet tuttavuudet on ollut isosten mielestä leirin parasta antia.

– On ollut hienoa tutustua ihmisiin, joita en ole aiemmin tavannut, mainitsee Kukkonen.

Vilkkaiden leiriläisten rauhoittaminen on tuntunut paikoitellen haastavalta.

– Raamisryhmien pitäminen on ollut välillä hankalaa, mutta olemme saaneet apua suunnitteluun ohjaajilta, toteaa Hagman.

– Tällä leirillä on ollut tekemistä, että porukan saa kuuntelemaan, jatkaa Valkeinen.

Yhdessä oleminen on löytynyt.

Yksi riparin ohjaajista, kesäteologi Mikko Salo myöntää, että leiri on ollut haastava.

– Nuorilla on ollut hankaluuksia keskittymisessä, mutta porukka on ryhmäytynyt koko ajan paremmin, ja yhdessä oleminen on löytynyt.
Erityisesti jumiksen valmistelussa on ollut hyvä henki.

– On ollut yllättävää, että riparilaiset voi laittaa suunnittelemaan saarnaa, ja sieltä tulee oikeasti hyvää tekstiä, Salo kertoo.

Rippileiri on hänen näkemyksen mukaan iso kulttuurinen siirtymäriitti Suomessa.

– Sinä vuonna, kun täyttää 15, käydään ripari, on juhlat, ja vanhemmat, sukulaiset ja kummit muistavat. Se on monelle hieno kokemus. Leiriltä jää mieleen tapahtumia ja se, minkälainen yhteishenki siellä oli. Salolle hienointa rippileirillä on nähdä leiriläisten kehittyminen.

– Haluan antaa heille mukaan kestävää evästä elämään. On palkitsevaa, kun huomaa, että yleinen ihmisenä oleminen ja toisten kohteleminen kehittyvät leirin aikana ja sen jälkeen. Erityisen hienoa on huomata ja aavistaa se, miten monen suhde Jumalaankin syventyy riparilla.

Artikkeli Kohtaamiset parasta riparilla julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Monelle nuorelle rippikoulu on nuorisokulttuurin osa ja sinne mennään, koska kaveritkin menevät, Kouvolan seurakunnan seurakuntapastori Mikko Wirtanen sanoo.

Wirtanen on ollut tekemisissä rippikoulun kanssa omasta rippikoulustaan lähtien. Tänä aikana esimerkiksi sosiaalinen media on muuttanut nuorten käyttäytymistapoja. Aikaisemmin älypuhelimia ei saanut käyttää kuin rajoitetusti.

– Puhelin on nykyään persoonallisuuden ja kognition jatke. Hyödynnämme internetiä leireillä opetuksessa. Nuoret ovat sen verran fiksuja, että eivät käytä puhelimia häiritsevästi leirin aikana, Wirtanen sanoo.

Emilja Fihlman kävi oman rippikoulunsa viime vuonna. Rippileirillä Fihlman oli Puhjonrannassa ja on tulevana kesänä lähdössä leirille uudestaan, tällä kertaa isosena.

– Tykkäsin omasta riparistani niin paljon, että haluan olla mukana muidenkin riparilla ja kertoa mihin itse uskon, Fihlman kertoo.

Isosten ansiosta rippikoulu perustuu pitkälti vertaisoppimiseen ja kaikki rippikoulun käyneet nuoret voivat osallistua isoskoulutukseen.

– Oma rippikoulukokemukseni oli melko valaiseva. Ennen rippikoulua en uskonut Jumalaan. Konfirmaatiojumalanpalvelus oli rippikoulun mieleenpainuvin asia, tilaisuus oli erittäin vaikuttava, Fihlman sanoo.

Tämän vuotisille rippikoululaisille Fihlmanilla on esittää yksi toive.

– Toivon, että riparilaiset tulevat leirille avoimin mielin, Emilja Fihlman sanoo.

Uusi rippikoulusuunnitelma ”Suuri ihme”

Piispainkokous hyväksyi huhtikuussa uuden rippikoulusuunnitelman, joka on nimeltään ”Suuri ihme”. Se otetaan käyttöön toukokuussa 2017. Siirtymäaikaa on lokakuuhun 2018 saakka. Rippikoulusuunnitelma on laadittu erityisesti ottamaan huomioon nuorten ja seurakuntien toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset.

Uusi suunnitelma korostaa rippikoulun nuorilähtöisyyttä ja nuoren osallisuutta. Nuoret ovat mukana rippikoulun suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa. Myös perheet halutaan entistä laajemmin ottaa mukaan rippikoulun kokonaisuuteen.

Merkittävä muutos aikaisempaan on suunnitelman suositus siitä, että nuoret osallistuvat puoli vuotta kestävän rippikoulujakson aikana ehtoolliselle useampaan otteeseen yhdessä ohjaajiensa kanssa. Ehtoollisen merkitys opitaan nimenomaan käymällä ehtoollisella, ja samalla valmistaudutaan konfirmaatioon.

Artikkeli Rippikoulu on vahva osa nuorisokulttuuria julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.