– Esimerkiksi isä–poika-suhde on voinut olla selvittämättä vuosikymmeniä. Saunasta voi löytyä oikea foorumi suhteen avaamiselle. Kyyneleitä on vuodatettu tämänkin asian merkeissä.

Näin kertoo Markku Koskelainen, joka on vetänyt yhdessä Ari Reinmanin kanssa miesten saunailtoja Puhjonrannassa jo lähes 10 vuoden ajan. Reinman kumoaa kymmenien löylyjen kokemuksella myytin, ettei suomalainen mies osaa puhua.

– Kertaakaan ei ole jääty hiljaiseksi, kyllä miehet juttelevat ja avautuvat omista asioistaan. On tärkeää, että ihminen saa puhua ja saunaillat tarjoavat tähän hyvän alustan.

AIHEISTA keskustelun syntymiseksi ei ole pulaa. Vaikka jokainen ilta pitää sisällään tietyn teeman, vapaus omien tuntojen esiin nostamiseksi on aina paikallaan. Reinman korostaakin, että alustuksen tehtävänä on virittää ja antaa tilaa hedelmälliselle keskustelulle.

– Avioero, läheisen kuolema, uupuminen; voimme jutella mistä vaan asiasta. Jokainen pääsee ääneen ja yhteisömme tarjoaa kaikille tarjottavan tuen. Elämäntilanteemme muuttuvat ja aiheemme elävät muutoksessa mukana.

Koskelaisen mukaan illan ilmapiiri rohkaisee jokaista avaamaan suunsa ja purkamaan vaikkapa pahaa oloaan. Porukassa on helppo avautua ja kertoa tunnoistaan. Unohtamatta niitä tavallisia tarinoita.

– Lauteilla puhumme paljon yleisiä asioita, kuten urheilua ja politiikkaa. Olemme tulleet tutuiksi ja ystäviksi, tunnemme toistemme taustat ja jaamme avoimesti arkeamme.

Saunailloissa käyvä ryhmä koostuu noin 40–50 miehestä, yhdessä illassa käy keskimäärin 20 miestä. Ikähaitari on laaja parikymppisestä kasivitoseen, moni on eläkkeellä tai työuransa loppupuolella. Kaikenikäiset ovat joka tapauksessa tervetulleita.

MIESTEN saunaillat saivat alkunsa, kun Kouvolan seurakunnan aikuistyön pastori Marja-Liisa Mäki otti kymmenisen vuotta sitten puheeksi, ettei miehille ole oikein mitään toimintaa. Juha Venäläinen aktivoitui tästä ja kasasi kokoon muutamia miehiä ideoimaan asiaa.

Reinman ja Koskelainen ovat toimineet alusta asti vastuuhenkilöinä saunailloissa. Se tarkoittaa muun muassa teemojen miettimistä ja alustajien hankkimista iltoihin. Koskelainen näkee tehtävän luonnollisena.

– Kuulun seurakuntaan ja koen, että minullakin on oma vastuuni. Toimin aiemmin nuorten kanssa matalan kynnyksen parissa.

Reinman lisää, että mikään toiminta ei pyöri ilman vastuunkantajia. Alkuaikoina hän mietti, että ketähän iltoihin tulee ja mitenkähän ne sujuvat. Koronan aiheuttaman tauon jälkeen huoli hälveni.

– Näitä iltoja on kaivattu. Olemme siis onnistuneet jollakin tapaa. Olemme yhteisö, jossa jokainen uskaltaa avata suunsa.

Koskelainen on tyytyväinen siihen, että miesten saunaillat ovat vastanneet tarpeeseen. Tutustuminen erilaisiin ihmisiin, koskettavat tarinat ja kuuluminen samanhenkisten yhteisöön lämmittää mieltä.

Juha Venäläinen on edelleen mukana yhtenä vastuuhenkilönä. Aikuistyöstä vastaava Kouvolan seurakunnan kappalainen Kaija-Liisa Lindberg toimii ryhmän tukihenkilönä.

Miesten saunaillat Puhjonrannassa

Rantasauna lämpiää miehille keskiviikkoisin klo 16.30–18 kerran kuukaudessa. Saunomisen jälkeen tarjolla on iltapalaa, asiaa ajankohtaisesta aiheesta ja keskustelua.
12.4. Ville Kohonen: Tunne-elämän haasteet.
24.5. Kalle Laine: Muistojen lauluilta.

Artikkeli <strong>Lauteilta löytyy hyvä alusta puhua</strong> julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kiukaalta purkautuva vesihöyry vetää selät aavistuksen kyyryyn. Opetuslasten kokoinen joukkio on kokoontunut Sarpatin leirimajalle Tikkakoskelle miesten saunailtaan. Saunassa käydään porrastetusti ja tuvan puolella hörpitään jo kahvia samalla kun odotellaan viimeisiä saunojia.

Miesporukka on kokoontunut Sarpatissa jo kohta kolmenkymmenen vuoden ajan. Sitä ennen ehdittiin saunoa varuskunnassa ja pappilassa. Ari Heinonen on ollut mukana lähes alusta asti ja Jyrki Oksanen tuli mukaan viitisen vuotta sitten.

– Mehän teemme kaikkea muutakin yhdessä. On talkoita ja pientä värkkäämistä. Moni käy myös pappilassa kerran viikossa kokoontuvassa miestenpiirissä, Heinonen havainnollistaa.

– Tämä on tosi tärkeä ja tarpeellinen toimintamuoto seurakunnassa, Oksanen täydentää.

Valtaosa miehistä on tikkakoskelaisia. Heinonen muutti muutama vuosi sitten Jyväskylän Äijälään ja Oksanen asuu Palokassa.

– Minä vaan änkeän tänne joka kerta tuttujen ukkojen pariin. Tänne on mukava tulla, Heinonen tiivistää.

– Me puhumme kaikenlaisista asioista maan ja taivaan välillä. Huumorikin kukkii aika lailla, Oksanen toteaa.

Seppo Lahtinen tuo usein mukanaan omenamehua, joka on puristettu kotipihan omenoista. Hän kertaa kaksi tärkeintä syytä, miksi tänne tullaan kerran kuukaudessa. Samat syyt ovat nousseet illan aikana esiin muidenkin kommenteissa.

– Tämä on hengellinen tilaisuus, jossa luetaan Raamattua ja ollaan yhdessä miesporukalla.

Yhteistyöllä homma sujuu

Saunan kautta sanan ääreen saapuu myös Tikkakosken aluekappalainen Risto Vallipuro. Hän kuvailee Jyväskylän toiseksi pienintä alueseurakuntaa pieneksi, mutta pippuriseksi. Vaikka kuulutaan kaupunkiin, alueen kylät ovat maaseutumaisia.

– Tikkakoskella kirkkoon kuulumisprosentti on ollut vuosia Jyväskylän korkein, Vallipuro täsmentää.

Vallipuro korostaa yhteistyön merkitystä. Jumalanpalveluksia on järjestetty muun muassa paikallisen helluntaiseurakunnan kanssa ja Tikkakosken rauhanyhdistys on aktiivinen toimija alueella.

Tikkakosken Ladun kanssa syttyvät Tuomaan tulet Sarpatin laavulla joulun alla. Seurakunta on mukana kesän Tohinaviikolla, ja lapsi- ja varhaisnuorisotyö on hyvin edustettuna perhetyön verkostossa. Vapaaehtoisia on toiminnassa mukavasti.

Toimintaa lapsille ja perheille sekä tukea arkeen

Yksi toiminnan kulmakivi on päivä- ja perhekerhot. Tammikuussa alueella käynnistyy jo viides päiväkerho. Lastenohjaaja Katri Peränen kyselee lasten ja vanhempien toiveita aina kerhokauden alussa. Leipominen on kestosuosikki, mutta kerhoissa myös ulkoillaan paljon ja tutustutaan lähiympäristöön.

– Melkein kaikki toiveet voidaan toteuttaa, mutta ei etelän matkoja, Peränen toteaa.

Tukea arkeen -toiminta lähti käyntiin yhdessä diakoniatyön kanssa. Kaksi työntekijää vierailee kolme kertaa toimintakaudessa perheen kotona tai vaihtoehtoisesti lapset tuodaan kirkolle. Näin halutaan antaa hiukan omaa hengähdysaikaa kotona olevalle vanhemmalle.

Elokuussa työt Tikkakoskella aloittanut diakoni Tiina Reijonen on huomannut, että nuorilla perheillä on usein myös taloushuolia. Diakonia on mahdollisuuksien mukaan avustanut pienellä summalla akuutissa tilanteessa.

– Avustus on hätäensiapua, ei toimeentulon jatke.

Joka toinen torstai kirkolla järjestään erityinen ruokajakelu. Miestenpiiriläiset noutavat lahjoituksena saadut elintarvikkeet paikallisesta S-marketista.

Tiistaisin kokoontuvan Työtuvan parikymmenpäinen väki koostuu lähinnä naisista. Käsityöt ovat olennainen osa toimintaa, ja niiden myyntituotto menee lähetystyön hyväksi. Kahvitaukoa vietetään yhdessä miestenpiiriläisten kanssa. Heillä on kokoontuminen samaan aikaan viereisessä pappilassa.

– Aktiivisuutta Tikkakoskelta löytyy. Täällä lähdetään mukaan, kun jotakin tapahtuu, Reijonen tiivistää.

Tikkakosken alueseurakunta

• Aluekappalainen Risto Vallipuro
• Työntekijöitä noin 15
• Toimitiloina Tikkakosken kirkko, pappila ja leirimaja Sarpatti
• Alueneuvoston jäsenet: Inkeri Tuunanen (pj), Irmeli Ahonen, Leena Hirvonen, Keijo Häkkinen, Tapani Kalenius, Raija Kolu, Tomi Pirttimäki, Petteri Rajala
• Alueet: Tikkakoski, Puuppola, Kuikka, Nyrölä, Jylhänperä (Ks. kartta.jkl.fi -> aluejaot -> alueseurakunnat)

Artikkeli Huumori kukkii saunan lauteilla julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.