Vuosituhannen vaihteen jälkeen työskentely jatkui päihdetyössä Jyväskylän Katulähetyksessä. Ristonmaa valittiin Palvelevan puhelimen toiminnanohjaajan virkaan vuonna 2002. Viidennes työajasta kuluu perhetyössä.

Keski-Suomen perheasiainkeskuksen tiimissä hänen vastuullaan ovat asiakasajanvaraukset. Koulutettuna uusperheneuvojana hän toimii myös uusperheiden vanhemmille tarkoitetun vertaisryhmän toisena vetäjänä.

– Suoritin työn ohessa sosionomi-diakonin tutkinnon. Tein opinnäytetyönä uusperheiden vanhemmille tarkoitetun ryhmätyökirjan.

Yksinäisyys näkyy ja kuuluu

Palvelevan puhelimen juuret ovat Englannissa. Sikäläinen pappi huolestui itsemurhalla uhkaavien puheluista ja ilmoitti lehdessä puhelinnumeron, johon voi hädässään soittaa.

Jyväskylässä Palveleva puhelin on toiminut jo puoli vuosisataa. Tänä päivänä yksinäisyys ja ihmissuhteet tai niiden puute ovat yleisimmät soittojen aiheet. Puheluissa heijastuvat myös yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset. Soittajien joukossa on avopalveluihin siirrettyjä mielenterveyskuntoutujia, eikä puhumisen tarve rajoitu virka-aikaan.

– Yksinäisyys voi olla niin konkreettista, että päivystäjä voi olla ainoa henkilö, jonka kanssa soittaja on jutellut koko päivän aikana.

Ristonmaa vastaa toiminnan organisoinnista Keski-Suomessa. Jyväskylän lisäksi päivystyspisteitä on Saarijärvellä, Äänekoskella, Laukaassa ja Joutsassa. Koulutus ja säännöllisesti kokoontuvat alueelliset työohjausryhmät takaavat, että vapaaehtoiset päivystäjät pysyvät ajan hermolla.

Päivystäjä suorittaa alussa vuoden kestävän peruskurssin, jonka aikana hän toimii jo päivystäjänä. Koulutuksessa käsiteltävät aiheet ovat samoja, jotka nousevat esiin puheluissa: kriisit, mielenterveys, päihteet, itsemurha, perhe ja uskonnollisuus.

Toistuvaissoittajat ja elämänmuutokset ovat myös aiheina esillä. Reilusta sadasta keskisuomalaisesta päivystäjästä löytyy vapaaehtoisia, jotka ovat olleet mukana jo yli kaksikymmentä vuotta.

– Tästä voi päätellä, että päivystäjät saavat työskentelystä myös itse paljon.

Ihminen ihmiselle

Ristonmaa viihtyy hyvin työssään, joka on opettanut paljon jäsentämisestä ja organisoimisesta. Hän on saanut vapaaehtoisilta palautetta, että on helposti lähestyttävä ja ihminen paikallaan.

– Haluan olla ihminen ihmiselle, ja kuuntelu on tässä työssä kaikkein tärkeintä.

Ristonmaa kokee olevansa pienen paineen alla tehokkaimmillaan. Koska työ on ilta- ja viikonloppupainotteista, ei välillä voi välttyä väsymykseltäkään.

– Minä saan voimia vapaaehtoisista. He ovat upea joukko, josta löytyy paljon osaamista ja taitoa. Ammennan virtaa myös liikunnasta ja läheisistä ihmissuhteista.

Vuosien saatossa Palveleva Puhelin on kokenut muutoksia. Reilu kymmenen vuotta sitten nimettömänä tapahtuvat keskustelut siirtyivät omilta telealueilta valtakunnallisiksi. Toiminta on laajentunut myös nettiin, jossa Kirkon keskusteluapua -nimikkeen alta löytyvät muun muassa Palveleva Chat ja Palveleva netti.

– Nettipuolella yhteydenottajat ovat vähän nuorempia. Puhelin on kuitenkin säilyttänyt selvän ykkös-aseman aikuisväestön keskuudessa.

kirkonkeskusteluapua.fi

Palveleva puhelin 0400 22 1180, su–to klo 18–01 ja pe–la 18–03 .

Palveleva chat

Palveleva netti

Palveleva kirje,PL 210, 00131 Helsinki

Kaikki palvelut tapahtuvat nimettöminä.

Artikkeli Ihminen omalla paikallaan julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kaija ja hänen nyt jo edesmennyt miehensä Alpo Airiainen olivat ymmällään, sillä he eivät olleet havainneet Jussin käytöksessä mitään erityistä. Nyt Jussin katse oli poissaoleva, eikä kukkien tuominen ollut hänelle tavallista. Jussilla todettiin stressin laukaisema skitsofrenia.

– Tämä oli meille järkytys, kuin pieni kuolema. Toivoimme, että se olisi ohimenevää. Pian meille selvisi, että tilanne oli lopullinen. Se oli kaikkein hankalinta hyväksyä, Kaija kertaa 20 vuoden takaista tapahtumaa.

Tilanteeseen liittyi myös vahvoja pettymyksen tunteita. Jussin opiskelut jäivät kesken, eikä hän todennäköisesti koskaan perustaisi perhettä. Kaverit kaikkosivat.

– Jussi oli ollut hyvin seurallinen ja menevä. Surin Jussin yksinäisyyttä ja sitä, että hänellä jäisivät monet ihanat asiat elämästä kokematta, Kaija-äiti sanoo.

Kova paikka

Luokanopettajana toimineella Kaijalla oli Jussin sairastuessa kolme työvuotta jäljellä. Hänen muusikkomiehensä oli juuri jäänyt eläkkeelle. Jussi muutti takaisin kotiin. He päättivät puhua asiasta avoimesti sekä perheen sisällä että ystävien, sukulaisten ja naapureiden kanssa. Lukemattomat rukoukset rukoiltiin. Aiheesta etsittiin tietoa, ja Kaija lähti mukaan mielenterveysomaisten yhdistykseen.

Mutta paikka oli kova. Niin kova, että Alpon haitari sammui vähäksi aikaa kokonaan. Ja samalla jäi Kaijan tanssi.

– Olin intohimoinen tanssija ja nautin suuresti, kun sain käydä tansseissa, joissa Alpo soitti. Elämämme oli musiikin täyteistä ja iloista. Kun Jussi sairastui, kaikki pysähtyi. Mutta onneksi Alpon soitto virisi uudestaan, kertoo Kaija.

Kunto vahvistui

Lääkityksen myötä Jussin kunto alkoi nousta ja persoona vahvistua. Hän ulkoili, jutteli ja eli normaalia arkea vanhempiensa kanssa. Perheen miehet kävivät usein Alpon kotitilalla Korpilahdella hommissa.

Asuttuaan reilun vuoden lapsuudenkodissaan Jussi oli valmis muuttamaan omilleen. Hän on pitänyt itsensä liikkeessä ja työskennellyt muun muassa puutarhoilla, mansikkapelloilla ja keittiöissä. Työkuntoutukseen osallistuttuaan Jussi sai työpaikan maalaiskunnan katu- ja puisto-osastolta, missä hän työskenteli useamman vuoden.

Nyt hän kokkaa mielenterveyskuntoutujien yhteisössä, Suvimäen Klubitalolla Taulumäellä.

– Se on ihana paikka. Siellä on monenlaista ohjattua toimintaa. Jussi menee sinne joka arkiaamu ja iltapäivällä hän polkee minun luokseni kahville. Sitten me juttelemme päivän asioista ja ajankohtaisista aiheista.

Tämä on heille tuttua, sillä Airiaisilla on aina oltu avoimia ja puhuttu vaikeistakin asioista.

– Hiljattain olemme Jussin kanssa keskustelleet muun muassa siitä, että jos minusta jättää aika ennen Jussia, meillä on suurenmoinen ystäväperhe, joka tuntee Jussin ja on luvannut pitää hänestä huolta minun jälkeeni. Ystävyys on mahtava asia. Se on ollut minulle aina voimanlähde, Kaija toteaa.

Mieli on auki

Tällä hetkellä Jussi hoitaa itse lääkityksensä, kaupassakäynnit ja ruuanlaitot. Hän on sosiaalinen ja valoisa ja reissaa omatoimisesti veljensä perheen luona Latviassa.

– Mielestäni Jussin sairaus on lievä. Hänellä on paljon terveitä alueita ajattelussa. Ulkopuolisen silmissä hän saattaa vaikuttaa ihan terveeltä.

Äiti huomaa kuitenkin Jussin ajatuksissa omituisuuksia.

– Sairaus ilmenee esimerkiksi siten, että hän yleistää omia mielipiteitään ja käsityksiään. Hän kuvittelee, että kaikki muutkin ihmiset ajattelevat samalla tavalla. Skitsofrenialle on tyypillistä, että henkilö siirtää omia ajatuksiaan toiseen ihmiseen.

Joissakin asioissa Jussi on äärettömän pikkutarkka, ja aikataulut ovat hänelle tärkeitä, eikä hän ole valmis muuttamaan suunnitelmiaan kovin nopeasti. Myös tämänhetkinen levoton maailmanmeno saattaa aiheuttaa hänelle ahdistusta.

– Jussin mieli on niin auki, että siihen vaikuttavat kaikki asiat, etenkin väkivalta. Tavallinen ihminen sulkee mielensä näiltä. Itse hän ei ole kuitenkaan aggressiivinen, eikä hänellä ole rumia puheita.

Elämä mallillaan

Äidin silmin Jussin elämä on mukavalla mallilla.

– Hän vaikuttaa tyytyväiseltä. Ja niin olen minäkin. Olen hyväksynyt Jussin tilanteen ja ajattelen, että tämä on meidän polku. Kuljemme sitä käsi kädessä. Joskus Jussi suree sitä, että hänellä ei ole elämänkumppania. Silloin sanon hänelle, että hänen perheensä on tässä – äiti ja poika ovat nyt perhe.

Tiesitkö?

• Keski-Suomen mielenterveysomaiset FinFami ry tukee omaisia, joiden
  läheinen on sairastunut psyykkisesti.
• Yhdistyksestä saa tietoa mielenterveysasioista sekä vertaistukea samanlaisessa elämäntilanteessa olevilta.
• Yhdistys järjestää myös monenlaista virkistystoimintaa.
  

  Ota yhteyttä:

  Keski-Suomen mielenterveysomaiset FinFami ry
  Tapionkatu 4 A 5, 40100 Jyväskylä
  050 528 0030
  toimisto@finfamiks.fi
  www.finfamiks.fi

Artikkeli Pienestä kuolemasta valoon julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Masennushäiriöt ovat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan yksi suurimmista kansanterveysongelmistamme kaikki sairaudet mukaan lukien. Luvut ovat hurjia. Mielenterveysseuran mukaan viime vuonna työkyvyttömyyseläkkeen saajista noin puolella oli päädiagnoosina mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriö.

Mielenterveysongelmien kanssa täytyy päästä säällisessä ajassa hoitoon. Olisi järjetöntä makuuttaa verta vuotavaa ihmistäkään kotinurkissa viikkotolkulla odottamassa hoitoon pääsyä. Rahasta puhuminen tekee yleensä asian ymmärrettäväksi, joten puhutaanpa siitä. Yhden aikuisen itsemurhan yhteiskunnallinen kustannus on Mielenterveysseuran mukaan keskimäärin kaksi miljoonaa euroa. Yhden itsemurhan ehkäisyn on puolestaan arvioitu maksavan 20 000 – 40 000 euroa.

Yksi suurimpia esteitä mielenterveysongelmien järkevälle hoitamiselle on, että niistä puhuminen on edelleen vaikeaa. On ihan ok kertoa migreenistään, syövästään tai viisaudenhampaan poistamisesta. Suonikohjuleikkaus ja kuukautiskivutkin ovat arkistuneet. Mielenterveyden ongelmien kanssa on toisin, siitäkin huolimatta, että ne ovat tuttuja varsin monelle. Mielenterveysseuran arvion mukaan joka toinen suomalainen kokee elämänsä aikana jonkin mielenterveyden häiriön.

Henki&elämä-lehdessä suunsa avaa skitsofreniaan sairastuneen pojan äiti. Kun poika opintojensa loppumetreillä muuttuukin tulevasta diplomi-insinööristä eläkeläiseksi, edessä on tiukka paikka. Pieni kuolema, kuvaa äiti. Surua ja tuskaa ei helpota, jos sairastumisen laadusta pitää vaieta. Häpeä lisää sekä sairastuneen että hänen lähipiirinsä taakkaa. Mielenterveysongelmien on syytä päästä salonkikelpoisten sairauksien joukkoon.

Artikkeli Salonkikelpoiset sairaudet julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.