Yksi suurimpia esteitä mielenterveysongelmien järkevälle hoitamiselle on, että niistä puhuminen on edelleen vaikeaa.
Masennusdiagnoosin saanut ihminen odottelee pääsyä psykiatrin vastaanotolle lähes puolitoista kuukautta. Ne ovat pitkiä viikkoja. Jaksanko tänään nousta sängystä, jos jaksan, jaksanko tänään peseytyä. Jos ruokahalua on vielä jäljellä, jaksanko tänään laittaa ruokaa. Ennen kuin niin pitkälle on päästy, pitää ehkä jaksaa käydä kaupassa. Voi olla, että näin monta jaksamista on yhdelle päivälle liikaa vaadittu. Ja huomenna pohdin samaa. Ja ylihuomenna. Ja sen jälkeen.
Masennushäiriöt ovat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan yksi suurimmista kansanterveysongelmistamme kaikki sairaudet mukaan lukien. Luvut ovat hurjia. Mielenterveysseuran mukaan viime vuonna työkyvyttömyyseläkkeen saajista noin puolella oli päädiagnoosina mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriö.
Mielenterveysongelmien kanssa täytyy päästä säällisessä ajassa hoitoon. Olisi järjetöntä makuuttaa verta vuotavaa ihmistäkään kotinurkissa viikkotolkulla odottamassa hoitoon pääsyä. Rahasta puhuminen tekee yleensä asian ymmärrettäväksi, joten puhutaanpa siitä. Yhden aikuisen itsemurhan yhteiskunnallinen kustannus on Mielenterveysseuran mukaan keskimäärin kaksi miljoonaa euroa. Yhden itsemurhan ehkäisyn on puolestaan arvioitu maksavan 20 000 – 40 000 euroa.
Yksi suurimpia esteitä mielenterveysongelmien järkevälle hoitamiselle on, että niistä puhuminen on edelleen vaikeaa. On ihan ok kertoa migreenistään, syövästään tai viisaudenhampaan poistamisesta. Suonikohjuleikkaus ja kuukautiskivutkin ovat arkistuneet. Mielenterveyden ongelmien kanssa on toisin, siitäkin huolimatta, että ne ovat tuttuja varsin monelle. Mielenterveysseuran arvion mukaan joka toinen suomalainen kokee elämänsä aikana jonkin mielenterveyden häiriön.
Henki&elämä-lehdessä suunsa avaa skitsofreniaan sairastuneen pojan äiti. Kun poika opintojensa loppumetreillä muuttuukin tulevasta diplomi-insinööristä eläkeläiseksi, edessä on tiukka paikka. Pieni kuolema, kuvaa äiti. Surua ja tuskaa ei helpota, jos sairastumisen laadusta pitää vaieta. Häpeä lisää sekä sairastuneen että hänen lähipiirinsä taakkaa. Mielenterveysongelmien on syytä päästä salonkikelpoisten sairauksien joukkoon.
Jaa artikkeli: