Kati kertoo lykänneensä mm. lasten vaatehankintoja, joihin hän sai nyt seurakunnilta avustuksen Perheiden parhaaksi -hankkeesta. Vanhat vaatteet alkavat jo käydä pieniksi ja kuluneiksi, lapset tarvitsevat talvivaatteet.

Osallistumiset lasketaan tarkasti

Kati kuvaa, että pienituloisuus näkyy arjessa hyvin konkreettisesti. Esimerkiksi tapahtumiin ei voi lähteä, jos matkakuluihin ei ole varaa. Välillä on laskettava, riittävätkö rahat edes uimahallimaksuihin.
– Taloudellinen niukkuus tuo mukanaan myös paljon huolta ja ahdistusta, minkä lapset aistivat.

Lapset vertaavat tilannettaan siihen, mitä kavereilla on ja mihin muut pääsevät osallistumaan.

– Perheessämme iloitaan yhdessäolosta ja arjen pienistä asioista, jotka ovat ehkä muille itsestäänselvyyksiä. Kuitenkin esimerkiksi jouluna lapset kaipaavat, että heitä muistetaan jollain lailla. He pettyvät, ellei ole antaa mitään lahjoja.

Joulunpyhinä Kati on ollut usein töissä, todennäköisesti tänäkin jouluna.

– Pidän joulua edeltävästä ajasta. On mukavaa leipoa pipareita, sytyttää kynttilöitä ja kuunnella joululauluja.

Diakoniatyöntekijöistä välittyy lämpö

– On tärkeää pystyä hakemaan apua, kun oma taloudellinen tilanne on heikko. Helppoa se ei välttämättä ole, ensin on hyväksyttävä oma tilanne ja pystyttävä toimimaan, Kati pohtii.

Kati kiittää diakoniatyöntekijöitä kohtaamisista, joista on jäänyt hyvä mieli.

– Työntekijöistä välittyy lämpö. Minulta myös kysytään kuulumisia: miten jaksan ja tarvitsenko keskusteluapua.

Hävikkiruokaa enemmän myyntiin

Kati toivoo, että hävikkiruoka hyödynnettäisiin nykyistä paremmin esimerkiksi kouluissa ja sairaaloissa. Hän ostaisi mielellään hyvää arkiruokaa edullisesti.

– Olisi tärkeää saada nimenomaan terveellistä ruokaa, sillä se on usein kallista.

Kati on käynyt välillä myös diakonian yhteisruokailuissa, mutta kesken koulu- tai työpäivän niihin on hankalaa lähteä. Kati toivoo myös, että lapsille ja nuorille järjestettäisiin enemmän ilmaisia tapahtumia – vaikkapa päiviä, jolloin uimahalliin pääsee maksutta.

Katin nimi on muutettu

Artikkeli ”Laskemme, onko varaa mennä uimahalliin” julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Halusin näyttää, että jos halua on, myös miehet pystyvät olemaan kotona lapsen kanssa. Rakennusala on aika miesvaltaista, enkä tunne sieltä ketään muuta joka olisi jäänyt kotiin vanhempainvapaalle. Ajattelin, että voisin olla tavallaan esimerkki sillä alalla.

Valinnassa painoi myös se, että Nooa on Hokkasen ensimmäinen lapsi.

– Ja oma lapsi ylipäänsä! Tiesin jo etukäteen, ettei tätä yhteistä aikaa korvaa mikään. Ja että tästä jää varmasti sellaisia muistoja, jotka säilyvät koko loppuelämän.

Samalla kotiin jääminen alle puolivuotiaan kanssa jännitti.

– Tietysti mietin, että mitä tästä oikein tulee, kun jään vauvan kanssa kahdestaan ilman mitään aiempaa kokemusta. Koskaan en ole näin pienestä ollut vastuussa. Varmaan monella vanhemmalla on sama tilanne, kun kyseessä on ensimmäinen lapsi. Ei tiedä mitä odottaa.

Huolet hälvenivät kuitenkin nopeasti.

– Huomasin, että ihan normaali ihminen Nooa on siinä missä muutkin, kooltaan ja iältään vain pienempi. Hyvä sanoa näin jälkikäteen, että ihan turhaan pelotti ja jännitti. Mutta ehkä se kuuluu siihen prosessiin.

Myös itsestä on kuluneen vuoden aikana tullut opittua yhtä ja toista.

Lapsen kasvun ja kehittymisen päivittäinen seuraaminen on Hokkaselle iso juttu. Nooa on osoittautunut valoisaksi ja sosiaaliseksi pojaksi, joka tulee hyvin juttuun muiden kanssa. Myös itsestä on kuluneen vuoden aikana tullut opittua yhtä ja toista.

– Olen aiemminkin ollut kohtuullisen vastuuntuntoinen, mutta kyllä tämä uudenlainen vastuu pienestä lapsesta on korostanut sitä entisestään. Ja sosiaalista puoltakin on tullut lisää. Mitä vanhemmaksi Nooa on tullut, sitä enemmän olemme käyneet leikkimässä kodin ulkopuolella ja tavanneet muita ihmisiä.

Yksi oiva kontakti on samoihin aikoihin isäksi tullut entinen armeijakaveri, jonka kanssa tavataan ajoittain leikkipuistossa. Tärkeitä ovat myös seurakunnan tapahtumat, kuten taaperokerho ja muskari.

– Tosi hyvä, että on tuollaisia paikkoja, joissa voi käydä lapsen kanssa ja nähdä samalla muita vanhempia. Olen usein porukan ainoa mies, mutta koskaan ei ole tullut sellainen olo, että olisin jotenkin ulkopuolinen. Aina on otettu hyvin vastaan.

Miesten arki kotona on asettunut monelle lapsiperheelle tuttuun, vakaaseen rytmiin.

– Nooa herää 6–7 maissa ja syömme aamupalan. Aamupäivällä leikimme joko kotona tai lähdemme jonnekin, säästäkin riippuen. Lounas on 11 maissa, ja puolilta päivin pistän Nooan päiväunille. Unien jälkeen on välipala ja leikkiaikaa sisällä tai ulkona.

Hokkasen yliopistolla työskentelevä puoliso Hanna Pöyliö kotiutuu 16–17 välillä, ja päivällisen koko perhe syö yhdessä. Ilta on yhteistä aikaa, kunnes Nooa käy yhdeksän aikaan yöunille.

Tietysti parisuhde on erilainen muutenkin, kun on lapsia.

Parisuhteeseen koti-isyys ei Hokkasen mukaan ole vaikuttanut juurikaan.

– Hanna on ollut pelkästään kannustava. Tietysti parisuhde on erilainen muutenkin, kun on lapsia. Jos joskus haluamme käydä kahdestaan elokuvissa tai syömässä, meillä on kohtuullisen hyvä kaveriverkosto tässä lähialueella ja voimme viedä Nooan hoitoon pariksi tunniksi.

Paluu työelämään on näillä näkymin edessä vuoden vaihteessa, mutta viime aikoina Hokkanen on tehnyt keikkatyötä myös urheilutoimittajana. Alkusyksystä jääkiekkoseura JYPistä otettiin yhteyttä, ja kyseltiin tekisikö Hokkanen seuralle tauon jälkeen peliaiheisia juttuja.

– Lapsen kanssa kotona olemisessa ei mielestäni ole mitään erityisen vaikeaa. Mutta nyt kun teen sivutöitä, asioita pitää kyllä järjestellä aika paljon. Työnteko sijoittuu yleensä jonnekin iltakasin ja puolenyön väliin, joten yritän hoitaa päivittäiset kotityöt niin, että saan illalla jutut ripeästi tehtyä. Nykyään vietämmekin laatuaikaa Hannan kanssa myös vierekkäin töitä tehden, Hokkanen virnistää.

– Mutta enemmän nämä ovat sellaisia soveltamiskysymyksiä. Vaikka oma aika on jäänyt vähemmälle, en ole jäänyt sitä kaipaamaan, enkä ole siitä mitenkään katkera. Elämä on nyt sisällöllisesti niin paljon rikkaampaa kuin ennen.

Vanhemmuus on yhteinen juttu

Tutkimustiedon mukaan nykyajan isyyden positiivisia puolia ovat vahvempi sitoutuminen lastenhoitoon ja isän roolin muuttuminen entistä hoivaavammaksi.

– Kyllähän isät nykyään viettävät lasten kanssa enemmän aikaa kuin aiemmin, vahvistaa perhetutkija, KT Petteri Eerola Tampereen yliopistosta.

– Vielä 80-luvulla isän jääminen kotiin pienen lapsen kanssa olisi ollut täysin ennen kuulumatonta. Tänä päivänä se ei hetkauta kovinkaan monia. Asenteet ovat muuttuneet ja isien odotetaankin osallistuvan ihan eri tavalla kuin aikaisemmin.

Vertailu isien ja äitien välillä paljastaa silti huomattavia eroja vanhempien välillä. Äidit käyttävät lastenhoitoon edelleen reilusti enemmän aikaa kuin isät, ja pitävät myös leijonanosan perhevapaista.

Eerola näkee monia etuja siinä, että isäkin voisi lapsen elämän alussa jäädä pidemmäksi aikaa kotiin.

– Lapsen kannalta on hienoa, jos hän pystyy jo pikkulapsivaiheessa luomaan läheisen suhteen kumpaankin vanhempaansa. Isälle se on ainutlaatuinen tilaisuus hoivata omaa lasta, ja tarjoaahan se äidillekin mahdollisuuden luoda omaa uraa.

– Pikkulapsivaiheessa muodostuu myös usein vahvoja kotiin ja vanhemmuuteen liittyviä käytäntöjä. Jos äiti on kotona lapsen kanssa 1–2 vuotta ja isä kolme viikkoa, kyllä se näkyy myös perhevapaajaksojen jälkeen.

Yksi koti-isyyttä tukeva tekijä voisi olla tukijärjestelmän kehittäminen niin, että miehille varattaisiin lisää palkkaan sidottua perhevapaata. Myös positiivisia roolimalleja kaivataan edelleen.

– Yhteiskunta voisi tukea isyyttä lisäksi kehittämällä neuvolapalveluita äitiysneuvolasta koko perheeseen keskittyvän perheneuvolan suuntaan. Samalla tulisi sellainen signaali, että vanhemmuus on yhteinen juttu ja lapsen hoito molempien vanhempien tehtävä.

Artikkeli Isältä pojalle julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Erika Setälä valmistuu tänä keväänä etuajassa kuntoutuksenohjaajaksi, ja Jaakko Setälän tähtäimessä on fysioterapeutin ja hierojan ammatti.
Kun Erika Setälä aloitti opinnot, opettaja antoi opiskelijoille neuvon: Koulun aikana ei tehdä lapsia, ei saa rakastua eikä saa mennä töihin.

– Minä odotin tuolloin ensimmäistä lasta. Opettaja sanoi sen varmaan huumorilla painottaen yleisiä syitä, jotka aiheuttavat opintojen keskeytymistä. Erika Setälä arvelee.
– Moni ottaa välivuosia, tekee töitä tai reissailee, Jaakko Setälä täydentää.

Opinnot ja lapsiperheen arjen pyörittäminen on vaatinut tarkkaa suunnittelua ja aikatauluttamista. Jaakko Setälä on pystynyt suorittamaan opintoja pitkälti etänä kotoa käsin.

Yhden syksyn hän oli koti-isänä, kun puolisolla oli pidempi opintoihin liittyvä harjoittelujakso. Tänä keväänä vanhemmat lapset ovat olleet osapäivähoidossa fysioterapian opintojen tiivistyessä.

Laajasta sukulaispiiristä on saatu tarvittaessa lastenhoitoapua. Molemmat vanhemmat ovat osallistuneet kotitöihin ja lastenhoitoon.

– Tasan menee, Jaakko Setälä toteaa.
– Joo, mutta Jaakko ei voi imettää, Erika Setälä muistuttaa.

Setälöiden opinpolku pienten lasten kanssa ei ole sieltä tyypillisimmästä päästä, ei edes heidän vanhoillislestadiolaisten ystäviensä piirissä. Yleensä vanhemmista toinen on jo töissä, kun esikoinen syntyy.

– Olen yllättynyt, miten hyvin on sujunut. Jos olisin tiennyt etukäteen, millä tahdilla lapsia tulee, en olisi ehkä lähtenyt edes opiskelemaan. Hyvä, että en tiennyt, Erika Setälä puntaroi.

Erika Setälä pitää mahdollisena, että hän jatkaisi vielä jossain vaiheessa opintoja. Perhekuntoutuksen kautta on mahdollista kouluttaa edelleen itseään, yrittäjyyskään ei ole pois suljettu vaihtoehto.

– Nyt valmistumisen kynnyksellä tosin on sellainen olo, että en vähään aikaan tee mitään, olen vaan kotona lasten kanssa.

Suviseurat on kesän kohokohta

Erika ja Jaakko Setälä aikovat osallistua 29.6.–2.7. Äänekosken Liimattalassa järjestettäviin Suviseuroihin.

– Se kuuluu jokavuotisiin perinteisiin. Se on kesän kohokohta, Erika Setälä toteaa.

Opiskeluaikana Setälät ovat joutuneet tinkimään Jyväskylän rauhanyhdistyksellä viikolla järjestettävistä seuroista. Viikonloppuisin seuroissa kuitenkin käydään. Suviseurat on kristillisistä kesätapahtumista kävijämäärältään suurin ja seurojen tapaan se houkuttelee paikalle kaikenikäisiä.

– Siellä on kiva käydä ja seuroissa tulee vapautunut olo, Jaakko Setälä arvioi.
– Siellä tapaa samassa elämäntilanteessa olevia nuoria perheitä, Erika Setälä summaa.

Artikkeli Myötätuulessa vastavirtaan julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Olen ollut opiskeluaikana opettajan sijaisena lukiossa, yläkoulussa ja ammattikoulussa. Nuoret ovat enimmäkseen ihan mukavia. Joskus kimpassa tyhmyys tiivistyy ja sijaisia kiusataan. Nuoret ovat kyllä yksilöinä kaikki mukavia.

Fysiikka ei ole koulussa kauhean suosittua. Perinteisesti opettajat puhuvat ja oppilaat kuuntelevat. Mielestäni interaktiivinen opetus on toimivaa – siinä opiskelijat pääsevät osallistumaan. Oppilaat pitää saada kiinnostumaan ja huomaamaan, että fysiikasta on jotakin hyötyä.

Muutto takaisin Kuopioon

Mieheni valmistui vuosi sitten englanninopettajaksi. Nyt hän on vahtinut kotona lapsia, ja minä olen päässyt opiskelemaan.

Olen asunut suurimman osan elämästäni Kuopiossa. Tapasin miehenikin siellä aikidoharjoituksissa. Muutamme varmastikin jossain vaiheessa takaisin Kuopioon.

Viihdyn kyllä todella hyvin Kortepohjassa. En ole aikaisemmin aikuisena tuntenut naapureitani näin hyvin kuin nykyään. Ilmapiiri on todella hyvä, ja lapsilla on leikkikavereita. Kaikki olennainen on lähellä.

Kortepohjassa ei näy kovin villiä opiskelijaelämää. Luulen, että se villi puoli keskittyy DDR:ään (MNOP-talot). Talossamme on pariskuntia ja perheitä. Öisin huutavat lapset, eivät opiskelijat.

Elämä pienten lasten kanssa on kivaa ja välillä aika rankkaa. Varsinkin keskimmäinen lapsista nukkui todella huonosti. Myös ensimmäisen kanssa heräsin monta kertaa yössä.

Perhekahvilassa saa vertaistukea

Olemme käyneet kaupungin perhekahvilassa Kortepohjassa. Siellä saa vertaistukea, kun tapaa muitakin ihmisiä. Kahvilassa voi jakaa hyviä vinkkejä, miten selviytyä hengissä lapsiperheen arjessa.

Lapset ovat lisänneet kärsivällisyyttäni. Nykyään myös kiinnitän huomiota erilaisiin asioihin – vaikkapa terveyteen. Kun on vastuussa lapsen terveydestä, niin samalla huolehtii itsestäkin vähän enemmän. Lasten kanssa pitää huolehtia myös järkevistä rytmeistä.

Artikkeli Öisin huutavat lapset, eivät opiskelijat julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.