Koulussa on jonkun verran turhanpäiväistä kiusaamista. Joku nimittelee toista tai tönii tai joku saatetaan jättää ulkopuolelle. Kiusaamiseen onneksi puututaan hyvin.

Esiinnyn välillä koulun aamunavauksissa sekä joulu- ja kevätjuhlissa. Roolin pitää olla sopiva, silloin tykkään esiintyä. Osaan soittaa jonkin verran pianoa ja harjoittelen soittamista kotonakin.

Haluan kehittyä paremmaksi pelaajaksi

Olen ikäisekseni hyvä liikunnassa. Käyn sulkapalloharkoissa joka viikko ja pelaan myös iskän tai kaverin kanssa. Haluan oppia uusia kikkoja ja kehittyä paremmaksi pelaajaksi.

Pelailen pelejä puhelimella, ja pikkuveljen kanssa pelaan Playstationilla. Katselen myös videoita Youtubesta. Minulla on puhelimessa sovellus Screen Time, joka rajoittaa ruutuajan tunnista kahteen tuntiin päivässä. Viikonloppuisin saan katsella pitempään. Se on aika sopiva määrä, mutta viihtyisin puhelimella kauemminkin.

Asun äidin ja pikkuveljen kanssa lähellä koulua, koulumatkaa on vain sata metriä. Iskä asuu keskustassa, ja siellä meillä on pikkuveljen kanssa toinen koti. Kuljen matkat bussilla tai iskä hakee autolla.

Espanjaan olisi kiva mennä uudestaan

Maailmassa pitäisi muuttaa aika paljon asioita. Ainakin luonnosta tulisi pitää paremmin huolta. Jos saisin toivoa mitä tahansa, toivoisin supervoimat, että voisin lentää. Minulla on asiat hyvin, arki sujuu. Perhe ja ystävät ovat tärkeitä. Myös terveys on tärkeä asia.

Pelkäsin pienenä Mörköä Muumisarjasta, näin siitä painajaisiakin. Nykyisin tykkään Yksin kotona -elokuvista ja Adventure Time -sarjasta. En juuri katsele telkkaria, mutta välillä käyn elokuvissa. Aion mennä katsomaan uuden Lego Movie kakkosen. Kirjoista tykkään Kapteeni Kalsari -sarjasta.

Kävimme vuosi sitten Mallorcalla. Vuokrasimme talon, jossa oli uima-allas. Pääsin käyttämään koulussa opittua espanjaa. Siellä oli hauskaa, ja Espanjaan olisi kiva mennä uudestaan.

Artikkeli Supervoimilla voisi lentää julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Millainen reppu sinulla on?
– Siinä on maastokuviot. Halusin juuri sellaisen. Selässäkin on hyvät pehmusteet. Reppuun voi laittaa vaikka minkälaisen kirjan. Sain penaalin ja kyniäkin.

Joko osaat lukea?
– En osaa vielä.

Kävitkö eskarista tutustumassa kouluun?
– Meillä oli eskarista vapaapäivä, ja silloin mentiin tutustumaan kouluun. Siellä vaikutti olevan kaikki kunnossa. Syömään mennään ruokalaan, ja siellä on isot ikkunat.

Mitä tykkäsit eskarista ja mitä siellä opetettiin?
– Siellä oli ihan kivaa. Meillä oli opena Tuula. Opin ainakin kirjaimet.

Onko luokallasi tuttuja kavereita?
– On siellä eskarikavereita ja naapureita.

Jännittikö koulun alkaminen?
– Ei oikeastaan. Serkku on samassa koulussa, ja naapureita ja eskarista tuttuja kavereita tuli samalle luokalle. Vähän jännitti, että heräänkö varmasti ajoissa aamuisin. Pitäisi varmaan hankkia kunnon herätyskello.

Millainen opettaja sinulla on?
– Open nimi on Niina. Ihan kiva se on.

Harjoittelitko etukäteen koulumatkaa?
Taksi hakee kouluun kotoa, koska meiltä on kouluun 15 kilometriä matkaa. Menin jo eskariin taksilla. Ei tarvinnut enää koulua varten harjoitella. Nyt on kyllä eri taksikuski.

Millainen on hyvä opettaja?
– Hyvä opettaja on kiva ja kiltti. Kyllä ope saa välillä komentaakin ja antaa läksyjä. Sillä tavalla oppii nopeammin.

Mitä koulussa opetetaan?
– Ainakin opetetaan lukemaan. Iskän kanssa luetaan Aku Ankkoja.

Menetkö Jälkkäriin koulun jälkeen?
– En mene vaan suoraan kotiin ja sitten mummon luokse.

Joko on tullut läksyjä?
– Tuli heti ekana päivänä. Piti valita Aapisesta kiva kuva ja merkata oranssilla lapulla sivu. Oli aika helppo.

Oletko saanut koulukirjoja?
– Saatiin jo Aapinen, tehtäväkirja ja vihko. Tokana päivänä saatiin matikan kirja. Äiti lupasi päällystää ne.

Mitä tykkäät tehdä tai harrastaa?
– Ajelen omalla mönkijällä pihalla ja metsätiellä. Talvella pääsen iskän kyytiin moottorikelkalla ajamaan. Pitää laittaa kypärä päähän. Joskus leikin pikkuveljen kanssa ja rakentelen legoilla.

Mikä sinusta tulee isona?
– En kyllä tiedä, pitää miettiä. Joskus olen halunnut tulla poliisiksi, palomieheksi tai ambulanssin kuskiksi. Armeijaan voisin mennä töihin. Olisi kiva ajella tankilla. Iskän kanssa olen käynyt metsässä koneella hommissa. Ehkä alan metsuriksi.

Artikkeli Toivo menee taksilla kouluun julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Miten lapsen oikeudet toteutuvat Suomessa ja millä tolalla lasten asiat ovat Jyväskylässä? Saavatko lapset mielestänne äänensä kuuluviin?
Matilda: Mun mielestä ainakin asiat on tosi hyvin.
Leevi: Nykyaikana saa aika hyvin äänen kuuluviin. Se on tärkeää, että lapset saa kertoa omia mielipiteitään.

Mistä Lasten parlamentissa on viime aikoina puhuttu? Mitä koulussa voisi parantaa tai mihin asioihin haluaisitte vaikuttaa?
Leevi: Kaikkien pitäisi saada antaa oma näkemyksensä, että ujommatkin voisi kertoa oman mielipiteensä. Oppilaiden äänestyksen pohjalta meidän koululle tehtiin kiipeilyteline.
Matilda: Ehkä kouluruokaan voisi koittaa vaikuttaa. Meillä kouluruoan laatu laskenut. Toiveruokaviikkoja voisi olla useammin.

Mikä on mukavinta Lasten parlamentin toiminnassa?
Leevi: Pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin, edustamaan omaa koulua ja kertomaan tärkeistä asioista. Kivointa on, kun saa uusia kavereita ja pääsee juttelemaan kaikista jutuista.
Matilda: Ja sitten saa myös lisää kokemusta kaikista jutuista.

Mitä työ Lasten parlamentissa vaatii?
Matilda: Keskustelutaitoja, kuuntelemista, toisten mielipiteiden huomioonottamista ja ryhmätyötaitoja.
Leevi: Ja sitä, että on kiinnostunut hommista.

Mitä olette oppineet?
Leevi: Kuullut muiden lasten mielipiteitä. Ja sitä, että lapsillakin on oikeuksia.

Seurataanko koulussa politiikkaa ja uutisia?
Matilda: Ei kauheasti, mutta mä luen lehtiä.
Leevi: Enemmän tulee katsottua koulussa uutisia, koska nyt tapahtuu isoja asioita. Pahoja juttuja, terrori-iskuja ja muita sellaisia.

Haluaisitteko isona päättäjiksi?
Matilda: Olisihan se hauskaa. Mutta ei sitä voi vielä tietää.
Leevi: Se vähän riippuu siitä, mihin yläkoulussa hakeutuu ja missä on hyvä.

Onko teillä haaveammatteja?
Matilda: Näyttelijä tai tanssija, koska harrastan teatteria ja tanssia.
Leevi: Haluaisin olla oman lajin ammattilainen. Pelaan jalkapalloa.

Mitkä asiat ovat tärkeitä elämässä?
Matilda: Kaverit. Haluan nähdä paljon kavereita.
Leevi: Koulu. Haluaisin pärjätä hyvin koulussa, että pystyisin tulevaisuudessa opiskelemaan ja hakemaan hyvää työtä.

Millaista palautetta antaisitte opettajallenne, Lasten parlamentti -koordinaattori Turo Teittiselle?
Leevi: Hauskoja ideoita on ainakin ollut.

Tiesitkö? Lapsen oikeudet

YK:n lapsen oikeuksien komitea on nimennyt lapsen oikeuksen yleisperiaatteiksi neljä velvoitetta:

Syrjinnän kielto
Lapsen edun ensisijaisuus
Lapsen oikeus elämään, henkiinjäämiseen ja kehittymiseen
Lapsen oikeus saada näkemyksensä huomioon otetuiksi

Artikkeli Lasten parlamentissa harjoitellaan yhdessä tekemistä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

-Koulussa esiintyy mielestäni kahdenlaista yhteisöllistä kuoleman surua: opiskelijan kuolemaan liittyvää surua ja henkilökunnan jäsenen kuolemaan liittyvää surua. Kuitenkin nämä molemmat vaikuttavat koko koulun yhteisöön, Kevätsalo-Vuorio sanoo.

Yhteisössä jokaisella on oma tapansa käsitellä surua. Jollekin kuolemantapaus voi olla lähipiirinsä ensimmäinen, joku on saattanut joutua kohtaamaan jo useita menetyksiä. Kuoleman edessä oman elämän rajallisuuden ja haurauden taju sekä itse surukokemus aktivoituvat.

Kuoleman edessä oman elämän rajallisuuden ja haurauden taju sekä itse surukokemus aktivoituvat.

Aikuinen on saattanut tulla jo sinuiksi sen kanssa, että kaikkien elämä on yhtä haavoittuva. Ensimmäistä kertaa kuolemaa surevalle nuorelle voi kuitenkin tulla järkytyksenä, että oma ja lähipiirin elämät ovat yhtä hauraita. Siksi on tärkeä muistaa, että jokaisen reaktio suruun voi olla lähtökohtaisesti hyvin erilainen.

Yksilön kokemusta ei yhteisössä voi väistää ja se vaikuttaa yhteisölliseen suruun. Jotkut tarvitsevat surulomaa, mutta monelle nuorelle surua on helpompi ilmentää tekemisen ja puhumisen kautta. He saattavat haluta sytyttää kynttilän, viedä kukkia, perustaa kuolleen muistoksi Facebook-sivun tai koota vainajasta kuvia.

-Koulussa suru heijastuu kuin veteen heitetty kivi, jonka ympärille muodostuu renkaita. Renkailla on eri ihmisiä. Sisemmillä renkailla, lähellä menehtynyttä, ei kuitenkaan välttämättä ole vain läheisimmät ystävät, vaan niillä saattaa olla myös etäisempiä ihmisiä, jotka kokevat surun voimakkaasti. Surun kokemus on yksilöllinen.

Koulussa suru heijastuu kuin veteen heitetty kivi, jonka ympärille muodostuu renkaita.

-Suru heijastuu myös muihin kouluihin. Kaikilla on yhtäläinen oikeus suruun. Oppilaitoksissa on tärkeä tietää, mistä yhteisöllisessä surussa on kyse ja miten sitä käsitellään. Oikealla tiedolla on suuri merkitys. Jos koulun pihan lippu on puolitangossa tai kynttilöitä sytytetään, tulee kaikkien tietää, mistä on kyse. Huhumylly on surua häiritsevä riski.

Suru voikin karata käsistä ja tällöin aikuisella tulee olla herkkyyttä tunnistaa riskit ja asettaa surulle oikeanlaiset rajat.

-Suruun ei voi jäädä vellomaan. Yhteiseen suruun vaikuttaa paljon se, kuinka yhteisössä johto ja yhteiset normit ja asenteet ottavat surusta otetta. Annetaanko surulle tilaa vai tukahdutetaanko se ”nyt kävi näin” -asenteeseen. Kun nuori tulee kotiin kertomaan yhteisössä tapahtuneesta surusta, on tärkeää kuinka tieto otetaan vastaan.

Suru jättää naarmun, mutta sitä voidaan katsoa hyväksyvästi.

-Se mitä pappina voin surun keskelle surun rakenteiden tukemisen ja tarpeiden tunnistamisen lisäksi tuoda, on toivon näkökulma: Elämä ei pääty kuolemaan, vaan se jatkuu taivaassa kuoleman jälkeen. Kun surua on käsitelty, yhteisö selviää.

Oli surun syy mikä tahansa ja sureva kuka tahansa, suru jättää aina yksilöön ja yhteisöön elinikäisen jäljen.

-Suru jättää naarmun, mutta sitä voidaan katsoa hyväksyvästi. Naarmu saa olla. Vielä vuosienkin jälkeen jokin tuoksu, kuva tai paikka voi tuoda surun takaisin, mutta kun siitä voi päästää irti ja katsoa sen muistoa kiitollisena, surukokemus on hyväksytty osaksi elämää.

Artikkeli Yhteinen suru julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.