Viime syksynä kolehdin merkityksestä keskusteltiin Erätauko-keskusteluissa yhdessä seurakuntien ja järjestöjen työntekijöiden kanssa. Korona-aika, kokoontumisrajoitukset ja käteisen rahan käytön väheneminen ovat nostaneet esiin kolehtitulojen merkityksen. Kun syvennyimme yhdessä pohtimaan kolehtia, nousi esiin monia huomiotta jääneitä tärkeitä asioita.

Suurimmaksi oivallukseksi Erätauko-keskusteluissa nousi otsikkoon poimittu lause: “Kolehti ei ole rahankeräystä, vaan jatkoa rukoukselle.” Mitä enemmän aiheen äärellä jaoimme kokemuksia, sitä vahvemmin koimme, että kristityn yhdeksi tärkeäksi tehtäväksi osoittautui kolehti ja omastaan jakaminen. Lahjoittaminen tuntui hyvältä. Kolehtiin voi myös osallistua, vaikka ei olisi edes joka kerta rahaa mukana. Yhteiseen kolehtiin voi osallistua rukoilemalla. Kolehti on asia, jossa voi ihan konkreettisesti tehdä jotain muiden hyväksi. Kolehti on suuri mahdollisuus. Vaikka yksittäinen lahjoitus voi olla pieni, niin kaikkien seurakuntien yhdessä keräämä summa on suuri.

Miten kolehdista tulee merkityksellinen osa messua?

Keskusteluista nousi esiin vahvasti se, että mikään kolehtiin liittyvä ei synny itsestään. Messusuunnittelussa on kiinnitettävä huomiota yksityiskohtiin. Esimerkiksi on tärkeää huomioida, että kolehtikohteen esittelyn tulee olla riittävän yksilöity ja konkreettinen. Ei ole aina itsestään selvää, että seurakunta kuulisi kolehdin siunauksen sanat. Kolehdin merkitystä saisi enemmän esiin, jos kolehtia ei siunattaisi virren aikana, vaan sen jälkeen. Kolehti ei ole vain varainhankintaa, sillä siihen liittyy aina kerätyn rahan siunaaminen.

Kolehti muuttaa maailmaa

Kolehdilla on suuri merkitys myös arvojen muokkaajana. Moni saattaa muistaa lapsuudestaan hetken, kun sai itse pudottaa kolehtihaaviin kolikon. Tilanne on samaan aikaan sekä jännittävä että merkittävä. Lapselle on suuri vastuutehtävä pudottaa raha itse haaviin. Samalla ymmärtää auttavansa toista, joka tarvitsee kolikon minua enemmän.

Jääkö monelta tämä konkreettinen omastaan antaminen kokematta? Kolehtikokemuksista jää vahva jälki, joka kantaa yhtä kolikkoa pidemmälle. Kolehdin kautta voi oppia merkittäviä asioita myötätunnosta, yhteisestä vastuusta ja lähimmäisenrakkaudesta. Muistoissaan voi palata omiin lapsuuden kirkkohetkiin ja miettiä mihin kaikkeen ne ovat vaikuttaneet. 

Haaste seurakuntiin

Voisiko seurakunnan työkokouksessa tai messun suunnittelukokouksessa keskustella yhdessä siitä, mitä kolehti jokaiselle henkilökohtaisesti merkitsee. Voisiko kolehdista innostua uudella tavalla? Tässä koottuna kysymyksiä, joiden kautta omassa yhteisössä voidaan pureutua siihen, miten kolehdin merkitystä omassa seurakunnassa voisi nostaa:

• Miltä varainhankinta yleisesti tuntuu?
• Miten oman seurakunnan kolehtikohteiden valintaan voi vaikuttaa?
• Miltä kolehdin ilmoitus tuntuu?
• Sanoitetaanko oman seurakunnan messussa, että rukous on yhtä tärkeää rahallisen tuen ohella?
• Onko kolehtikohde mainittu esirukouksessa?
• Kerrotaanko kolehtikohteesta messuviestinnän yhteydessä esimerkiksi seurakunnan sosiaalisen median kanavissa?
• Onko messujen striimeissä kuvamateriaalia lahjoituksen mahdollistamiseen?
• Viestitäänkö seurakunnan kanavissa mitä kolehtia saavat järjestöt saavat aikaan seurakuntalaisten tuella?
• Miltä rahan antaminen kolehtiin tuntuu?
• Liittyykö kolehtiin jokin muisto?
• Voisiko muistoja käyttää viestinnän tukena?
• Miten omassa seurakunnassa kolehtipuheet laaditaan?
• Onko järjestöjen tarjoamat kolehtimateriaalit oikeiden ihmisten saatavilla?
• Voisiko kolehtikohteen ilmoitus olla erityinen messuavustajan tehtävä? Tehtävään kuuluisi esimerkiksi tiedonhankinta kolehtikohteesta järjestöjen verkkosivuilta, kolehtiviestintä seurakunnan viestintäkanavissa, kolehtikohteen esittely ja kolehtiavustajista sopiminen.
• Siunataanko kolehti messussa niin, että seurakuntalaiset kuulevat sen?

Heräsikö ajatuksia tai toivoisitko vinkkejä keskustelun fasilitointiin tai messuviestintään? Ota yhteyttä oman seurakuntasi yhteistyöjärjestöihin!

Oivallukset poimittu syksyllä 2021 järjestöyhteistyössä toteutetusta Erätauko -keskustelusta keskustelijoiden luvalla.

Kirjoittaja on seurakuntavarainhankinnan ja viestinnän asiantuntija ja vastaa kolehtivarainhankinnasta, katastrofikeräyksistä ja Kirkon Ulkomaanavun seurakuntaviestinnästä

Artikkeli Kolehti ei ole rahankeräystä, vaan jatkoa rukoukselle julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kolehtituotto romahti koronan seurauksena. Pahimpaan korona-aikaan maalis–toukokuussa jumalanpalveluksia ei järjestetty lainkaan, jolloin myös kolehdit jäivät keräämättä.

Suuri osa kolehdeista kerätään kaikissa seurakunnissa yhteisiin, kirkkohallituksen määrittämiin kohteisiin, muun muassa lähetystyön ja kansainvälisen diakonian hyväksi eri järjestöjen kautta. Osan kolehdeista seurakunnat voivat ohjata itse valitsemiinsa kohteisiin, esimerkiksi seurakunnan nimikkolähettien tai diakoniatyön hyväksi.

– Erityisesti pienemmille järjestöille koronatulojen romahtaminen on ollut valtava isku, Jyväskylän seurakunnan lähetyksen ja kansainvälisen työn asiantuntija Ulla Klemettinen kertoo.

Kolehtipyhän peruuntuminen merkitsee isoa lovea talouteen.

Yksi koronakevään rokottamista järjestöistä on Suomen Pipliaseura, joka tekee kansainvälistä raamattu- ja lukutaitotyötä. Järjestön varainhankinta perustuu pitkälti avustuksiin ja lahjoituksiin, joista kolehtituoton osuus on 11 prosenttia. Kun valtakunnallinen Pipliaseuralle osoitettu kolehtipyhä jäi huhtikuussa koronan jalkoihin, taloudellinen menetys oli huomattava.

– Tämän vuoden kolehtituotoiksi olimme varovasti budjetoineet 250 000 euroa. Kolehtipyhän peruuntuminen merkitsee isoa lovea talouteen, Pipliaseuran seurakuntapalvelun johtaja Antti Siukonen vahvistaa.

Säästötoimet ovat johtaneet muun muassa koko henkilöstön lomautuksiin ja moniin muihin sopeutustoimiin kulujen karsimiseksi.

Korona-aika on pakottanut järjestöt pohtimaan erilaisia vaihtoehtoja lahjoitusten turvaamiseksi.

– Pipliaseuran tukemissa kohdemaissa tilanne on paljon vaikeampi, joten se motivoi miettimään ja etsimään uusia lahjoituskanavia ja -keinoja. Teimme jo keväällä seurakunnille tukisivun, jossa kerroimme eri vaihtoehdoista kolehtipyhän esillä pitämiseksi. Teimme myös video- ja muuta materiaalia seurakuntien käyttöön, Siukonen kertoo.

Pipliaseurassa on panostettu myös tekstiviesti- ja MobilePay-lahjoittamiseen.

– Kampanjoihin osallistuminen seurakuntien Facebook-sivujen kautta ei ole vielä lyönyt läpi, vaikka Facebook-lahjoittaminen muuten on kasvussa, Siukonen toteaa.

Myös Jyväskylän seurakunnassa on mietitty erilaisia lahjoitustapoja perinteisen kolehdin rinnalle. Ulla Klemettisen mukaan kolehtikohteen esillä pitäminen seurakunnan suorana verkossa lähetettävien jumalanpalvelusten yhteydessä on mahdollista toteuttaa.

– Jos kolehdin saavalla järjestöllä on rahankeräyslupa, verkkolähetyksessä voidaan mainita lahjoittamismahdollisuudesta, Klemettinen tarkentaa.

Toistaiseksi mobiililahjoittamista on käytetty vielä vähän.

Parhaillaan seurakunnissa mietitään, miten järjestää joulunajan Kauneimmat joululaulut -tilaisuudet. Yhteislaulutilaisuuksissa annetut lahjoitukset ovat olleet merkittävä tulonlähde Suomen Lähetysseuralle.

– Selvää on, ettei Kauneimpia joululauluja pystytä järjestämään edellisvuosien tapaan suurina yhteislaulutilaisuuksina, Klemettinen toteaa.

Lähetysseura onkin kehittänyt yhdessä seurakuntien kanssa vaihtoehtoisia tapoja tilaisuuksien toteuttamiseksi.

– Kauneimpien joululaulujen yhteydessä on jo ollut mahdollista tehdä mobiililahjoituksia, mutta tarvitaan vielä markkinointia, että lahjoituksia opitaan tekemään tätä kautta. Toistaiseksi mobiililahjoittamista on käytetty vielä vähän, mutta toivottavasti tänä jouluna se olisi tapa osallistua keräykseen, Klemettinen pohtii.

Artikkeli Korona kuritti kolehtituottoja julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Jyväskylän seurakunnalla on netissä sähköinen palautekuponki. Usein kysyttyjä kysymyksiä ei ole – jokainen palaute on ainutlaatuinen ja sellaisena se myös käsitellään. Mikäli palautteenantaja kertoo yhteystietonsa, hänelle pyritään vastaamaan henkilökohtaisesti.

Palautetta tulee lähes päivittäin. Ehkä eniten tulee erilaisia kysymyksiä, mutta vähintään yhtä usein palautteessa moititaan jotain. Ja kyllä, joskus tulee myös kiitoksia. Palaute voi liittyä vaikkapa sukulaisten hautapaikkoihin, hautausmaan kukkiin, papin käyttäytymiseen, papin puheeseen, seurakunnan tiloihin, tapahtumiin, nettisivuihin, Henki&elämä -lehteen tai kirkon asioihin yleensä.

Viikonloppuna palautejärjestelmä kopsautti sähköpostiini kaksi palautetta. Molemmissa moitittiin seurakunnan toimintaa – nimettöminä. Koska kumpikaan kysyjä ei antanut meille tilaisuutta vastata henkilökohtaisesti, vastaan julkisesti.

Olen pahoillani, että palautteen lähettäjä on kokenut kolehdin keräämisen jumalanpalveluksessa ahdistavaksi. ”Kerjääminen” on estänyt viestin lähettäjää olemasta rauhassa kirkossa. Kolehti on varhaiskristillinen tapa, joka kuvastaa sitoutumista yhteiseen jakamiseen ja köyhimpien auttamiseen. Siihen osallistuminen on täysin vapaaehtoista, eikä osallistumatta jättämisestä pidä kenenkään kokea syyllisyyttä tai huonommuutta.

Toinen palaute koski Virossa järjestettäviä rippileirejä. Seurakunta ei luonnollisestikaan halua viedä ketään raiskattavaksi tai juopottelemaan minnekään. Eikä etenkään verorahoilla. Jokainen erityisleirille osallistuva rippikoululainen maksaa kulunsa itse. Mitä näiden rahojen käyttämiseen Virossa tulee, seurakunta ei valitettavasti voi taata, etteivätkö siellä käytetyt rahat päädy suomalaiskoteja ryöstämään tulevien rosvosakkien käsiin. Luultavasti eivät. Toive kaljakärryn renkaan puhkeamisesta juoppolaivalla kannattaa osoittaa yläkertaan. Taivaan isä kuulee toiveemme.

Henki&elämä-lehden pääkirjoitus 24.2.2017

Artikkeli Kysymyksiä ja vastauksia julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.