Miten sinusta tuli kokki?
Peruskouluaikanani kotitalous oli valinnaisena aineena. Sieltä sain kipinän ja siirryin sitten Äänekosken ammattikouluun kaksivuotiselle ravintola-alan peruslinjalle. Sitä seurasi sitten Jyväskylän hotelli- ja ravintolakoulu Priimus.

Tykkäätkö työskentelystä Ilokiven kassalla, opiskelijoiden keskellä?
Tykkään kyllä työskentelystä kassalla ja olen hoitanut näitä kassahommia ynnä muuta siihen liittyvää jo 32 vuotta. Opiskelijoita, kuten myös muita asiakkaita, on aina kiva palvella.

Millainen paikka Ilokivi on tehdä töitä?
Ilokivi on minusta sen vuoksi hyvä työpaikka, että saan tehdä ravintola-alan töitä päiväsaikaan ja viikonloput ovat vapaita. Lisäksi työkaverit ovat täällä meillä oikein mukavia.

Antavatko opiskelijat usein palautetta ruuasta?
Kyllä jonkin verran, palautetta tulee niin suullisesti, kirjallisesti kuin somenkin kautta.

Mitä kaikkea teet vapaa-ajalla?
En mitään erityistä, mutta laivaristeilyillä on kyllä kiva käydä.

Tuntuiko oudolta, kun kuulit, että olet eräs Seminaarinmäen pidetyimpiä hahmoja?
Ei se oudolta tuntunut, mutta yllättävältä kyllä. Hervannan kultakurkut -nimisen bändin tekemä Kari-biisi oli kiva yllätys. (Laulu löytyy Youtubesta, toim. huom.)

Pidät kuulema paljon valkosipulista ja olet toiminut myös Jyväskylän kynsilaukkayhdistyksen puheenjohtajana. Mihin ruokaan runsas valkosipuli istuu parhaiten?
Se sopii hyvin moneen ruokaan. Miltä kuulostaisi vaikkapa mustikkakukko valkosipulikermavaahdolla?

Onko sinulla jokin bravuuri ruuanlaitossa?
Pippuripihvi ja valkosipuliperunat, hyvän punaviinin kera.

Artikkeli Mies, josta tehtiin laulu julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Muutos ei kuitenkaan katkaissut välejä perheeseeni, vaan yhteydet ovat säilyneet hyvinä pesäeron jälkeenkin. Nyt minulla on oma perhe ja elämäni keskiössä on puolivuotias Lenni-poika. Olen aina ollut lapsirakas. Johtunee siitä, että olen kasvanut isossa sisaruskatraassa. Pojallani on peräti 39 serkkua.

Kotoa lähdön jälkeen ehdin asua monella paikkakunnalla. Jyväskylässä olemme asuneet vajaat kaksi vuotta. Ensimmäistä kertaa meillä on se tunne, että tämä ei ole vain väliaikaista, vaan paikka tuntuu oikeasti kodilta. Olen sosiaalinen ja puhelias, mutta tykkään olla paljon ihan yksin tai vain oman perheeni kanssa.

Luonto on minulle tärkeä. Ulkoilemme paljon ja teemme vaunulenkkejä. Mieheni kanssa käymme myös vuorotellen salilla kuntoilemassa.

Moni pikkulapsen vanhempi valittaa väsymystä ja yöunien vähyyttä. Taidamme poiketa valtavirrasta, koska menemme aikaisin nukkumaan ja heräämme yleensä ennen Lenniä. Poika nukkuu jo omassa huoneessaan, usein heräämättä kertaakaan yön aikana. Sitten jaksaakin hyvin seuraavana päivänä touhuta. Minusta on mukavaa olla äiti. Lapsen kehitystä ja uusien asioiden oppimista on hienoa seurata. Lenni on ollut aina helppo lapsi, varsin iloinen ja nauravainen.

Olen ammatiltani kokki ja äitiyslomalle jäädessäni tarjoilijaopinnot olivat aivan loppusuoralla. Tarkoituksena olisi saattaa opinnot loppuun ensi syksynä. Yrittäjänä toimiva mieheni olisi sen aikaa kotona hoitamassa lasta.

Minusta kokin ja tarjoilijan ammattitutkinnot ovat hyvä yhdistelmä. Koen olevani omalla alallani. Tykkään myös asiakaspalvelusta, mutta enemmän elementissäni olen silti keittiön puolella. Haaveissa on, että minulla olisi jonain päivänä vielä oma ravintola, ensin täytyy kuitenkin hankkia runsaasti työkokemusta. Mieluiten jossakin tasokkaassa ravintolassa.

Artikkeli Pienen lapsen äiti nukkuu hyvin julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Olen aina tykännyt matelijoista, ja ostin Kyöstin kaverilta muutama vuosi sitten. Kyösti on vähän yli kaksimetrinen kuningasboa. Kyösti luo nahkansa suurin piirtein joka toinen kuukausi. Annan sille kerran kuukaudessa pakasteesta sulatetun rotan ruuaksi.

Kyösti ei ole purrut minua kertaakaan. Kesällä kävin Kyöstin kanssa lähikaupassa. Se lepäsi rauhassa kiepillä kaulan ympärillä. Moni katseli pitkään, ja lapset kerääntyivät ihmettelemään isoa käärmettä.

Minulla on huikeat työkaverit.

Olen viihtynyt nykyisessä työpaikassani kohta kolme vuotta, ja osaan nämä hommat hyvin. Minulla on huikeat työkaverit ja kokiksi aivan ihanteelliset työajat, koska teen pääsääntöisesti päivätyötä. Välillä on raskastakin, koska kiire kuormittaa sekä fyysisesti että henkisesti. Kiirettä taitaa pitää nykyisin jokaisessa työpaikassa, mutta onneksi pääsen jonkin verran vaikuttamaan työhöni. Tämä on minun juttuni juuri nyt. Palkka tosin saisi olla parempi.

Mielestäni maailman paras bändi on Guns N’ Roses. Kuuntelen aktiivisesti musiikkia ja soitan itse kitaraa. Olen soittanut nuoresta asti rokkia ja heviä erilaisissa kokoonpanoissa. Nyt en ole vakituisesti bändissä, koska se vaatii isoa sitoutumista. Olisi tosi kova juttu saada soittamalla ainakin osa toimeentulosta. Bändiä varten pitää löytää oikeat tyypit oikeaan aikaan.
Iso osa kavereistani on muusikoita.

Hyvät ystävät voi laskea kahden käden sormilla. Tunnen suurimman osan kavereistani jo Saukkolan Sarvenperän ala-asteelta. Perhe, ystävät ja terveys ovat maailman kolme tärkeintä asiaa.

Sisko sai ensimmäisen lapsensa viisi vuotta sitten. Tuntui isolta asialta päästä enoksi, ja siskon lapset ovat minulle todella tärkeitä. Itse haluan toistaiseksi ylläpitää illuusiota vapaudesta enkä siksi suunnittele tässä vaiheessa omaa perhettä.

Artikkeli Kokki soittaa kitaraa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Onneksi tuttu nimismies ei katsonut paperia kovin tarkkaan, ja passi järjestyi. Ehdin täpärästi laivaan. Lähetin sitten äidille ja tyttöystävälle postikortit periltä, että täällä ollaan, Kallio naurahtaa.

Ensimmäisellä matkalla iski merisairaus

Ensimmäinen merimatka oli rankka. Pohjanmerellä talvimyrskyn tuulet ja mainingit ravistelivat laivaa, ja Kallio oli pahasti merisairas. Kolmantena aamuna laiva ankkuroitiin satamaan. Vatsa oli jälleen kunnossa, ikkunaventtiilin läpi kimmelsivät Skotlannin vihreät nummet, ja Kallio arveli tulleensa paratiisiin.

Sittemmin merisairaus ei vaivannut rahtilaivoilla, öljytankkereilla eikä matkustajalaivoillakaan.

Parin reissun jälkeen Kallio hankki koulutusta Rauman merenkulkuoppilaitoksessa. Kurssilla opetettiin siivoustekniikkaa ja kaikkea messipojan työnkuvaan kuuluvaa. Koulutus riitti pestiin säkäkokkina, joka saa epäpätevänä tehdä pääkokin osoittamia töitä. Armeijan jälkeen oli vuorossa kokkikoulu.

Merillä seilaaminen ei sovi kaikille

Merimiehen arki voi olla yksinäistä ja rankkaa, eikä merillä seilaaminen kaikille sovikaan. Laiva on kuin hotellin ja vankilan yhdistelmä. Siellä tehdään työtä, nukutaan ja vietetään vapaa-aikaa suljetussa tilassa. Matka satamasta toiseen voi kestää kolmekin viikkoa.

Kallio muistaa, kuinka laivaan nousi juuri 16 täyttänyt poika ensimmäiselle matkalleen. Eräänä aamuna poika tuli kannelle, kiipesi reelingille ja hyppäsi potkurin virtaan. Poikaa etsittiin, mutta ei koskaan löydetty.

– Merillä tuijotetaan paljon horisonttiin. Siellä saattaa tulla mieleen syviä ajatuksia. Minulla on henkinen kantti aina ollut vahva. En hermostu yksitoikkoisuuteen. Pystyn ajattelemaan järkevästi tiukassakin paikassa. Kaikilla ei pää kestä, mutta minulla on kestänyt sekä pää että paikat, Kallio toteaa.

Merillä tarvitaan oikeaa asennetta

Kova kantti kehittyi jo lapsuudessa. Elämä yksinhuoltajaäidin kanssa oli köyhää ja epäsäännöllistä. Aina ei ollut varaa kunnon lämmitykseen, saati uusiin vaatteisiin. Äidin työn perässä muutettiin, ja koulu vaihtui usein. Elämänpiiriin kuului monenlaisia ihmisiä.

– Näin kaikenlaista. Oli juoppoja, viinankeittäjiä ja salakuljettajia. Kovaan työntekoon opetettiin pienestä pitäen.

Merellä ei ole varaa tehdä työtä huonosti, muuten tapahtuu vahinkoja. Oikea asenne ja merimiehen sydän tuovat työhön mielekkyyttä. Työ on jokapäiväistä ja muuttuu rutiiniksi, mutta laiva vaihtaa paikkaa ja tilanteet vaihtuvat. Siksi elämä merillä kiehtoo niin paljon. Siihen jää helposti koukkuun.

Nykyisin laivat viipyvät satamassa vain lyhyen aikaa, ja alkoholin suhteen pidetään nollalinjaa. Ennen oli toisin. Kallio ei viitsi kaikista nuoruusvuosien menoista ääneen puhuakaan, mutta ihan joka satamassa ei hänelläkään tyttöä ollut.

– Enhän minä ole joka satamassa käynytkään. Australia on näkemättä, mutta muuten joka mantereelle on kyllä sattunut jonkunlainen tyttöystävä, Kallio nauraa.

Merimieskirkkoon meni kuin kotiinsa

Maailman merillä ei juuri tiennyt mitä kotimaassa tapahtui. Maissa oli hyvä poiketa merimieskirkkoon, jos sellainen löytyi. Siellä sai puhua suomea, soittaa kotiin, lukea kotimaan lehtiä ja mikä tärkeintä, siellä pääsi saunaan. Varsinkin Hampurin ja Lontoon merimieskirkkoihin Kallio meni kuin kotiinsa.

– Kirkolle haettiin satamasta tila-autolla. Vietiin ostoksille, jos oli tarvetta, ja sitten ajettiin kirkolle. Pappi oli usein mukana kahvilla jutustelemassa, Kallio muistelee.

Aavalla merellä mainingit keinuttavat laivaa kuin kehto lasta. Kun vettä on alla kilometri, ei ole hätää, mutta karit ja matalikot ovat vaarallisia. Kallio ei pelännyt merillä, eikä isoja onnettomuuksia sattunut. Joskus juomavesi ja ruoka menivät vähiin ja loppuivat. Jäänmurtajaa on joutunut odottelemaan, ja öljykriisin aikana Mustalla merellä piti odottaa toista viikkoa satamaan pääsyä.

– Tulipalo laivalla on iso vaaratilanne. Pahinta olisi, jos matkustajalaiva ja öljytankkeri törmäisivät yhteen vilkkaalla laivareitillä. Siitä syttyisi hurja tulipalo.

Eläkkeellä alkoi uusi vaihe elämässä

Kallio joutui tiukkaan paikkaan, kun Finnjet romutettiin Intiaan. Pitkään palvellut laiva olisi vielä uudistamisella saatu toimivaksi, mutta sen kohtalo oli joutua naulatehtaalle. Kalliolla oli takana avioero ja edessä eläkepäivät. Isojen muutosten keskellä löytyi onneksi ammattiapua. Pohdinta hyvän psykologin kanssa auttoi ymmärtämään myös sen, että laivan kiertokulku on lyhyempi kuin ihmisen. Eläkkeellä alkoi uusi elämänvaihe.

Kallio ei kadu menneestä mitään ja tekisi samat valinnat uudelleen.

– Paras kaveri meni aikoinaan Rauma-Repolaan töihin ja oli siellä koko työelämän. Minä olen kiertänyt maailmaa joka suuntaan. Olen aina tottunut menemään. Minulla on yhä koko ajan reissulaukku pakattuna.

–Elämässä pitää olla haaveita. Aion matkustaa nuoruuteni Kuubaan palmun alle kirjoittamaan muistelmat. Minulla on rinnallani oma muusa, Helena. On lapset ja lapsenlapset. Elämässä on vielä paljon koettavaa. Kaikki on kohdallaan.

Tiesitkö

• Suomen Merimieskirkko ry on perustettu vuonna 1875.
• Järjestö tekee merimieslähetystä Suomessa ja ulkomailla.
• Merimieskirkko toimii Suomessa vakituisesti seitsemässä satamassa, ja sillä on toimipaikka viidessä Euroopan satamakaupungissa.
• Merimieskirkoissa käy erityisesti suomalaisissa kauppalaivoissa työskenteleviä merimiehiä sekä ulkosuomalaisia. Kirkot palvelevat myös matkailijoita.

Artikkeli Merillä tarvitaan kovaa kanttia ja merimiehen sydän julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Minulla on kaksi ammattia. Alun perin valmistuin media-assistentiksi nelisen vuotta sitten. Koska töitä alalla ei ollut tarjolla, päätin saman tien opiskella toista kiinnostavaa alaa. Valmistuin kokiksi jouluna 2014.

Tykkään touhuta koko ajan ja tehdä töitä käsilläni. Vaikka graafinen ala on ainakin toistaiseksi jäänyt taka-alalle, harrastan edelleen piirtämistä ja valokuvaamista. Samaa käsillä tekemisen iloa ja luovuutta voi toteuttaa myös kokin töissä.
Valmistuttuani pääsin puoleksi vuodeksi töihin oppilaitokseni keittiöön. Sen jälkeen olen työskennellyt useammassa lounasravintolassa. Tein työtä pätkissä saman firman lounasravintoloissa aluksi henkilöstöfirman kautta, mutta myöhemmin minut vakinaistettiin. Ajoittain kokin työtä on leimannut kova kiire. Olen miettinyt, onko ala liian rankka, pitäisikö minun harkita paluuta ensimmäiseen ammattiini?

Viime keväänä minun oli pakko pysähtyä miettimään, onko tämä sittenkään se mitä haluan. Huomasin arvostavani sellaisia asioita, joita en ollut joko aiemmin huomannut tai sitten olin pitänyt niitä itsestään selvinä. Opin, että tämä on minun ainoa elämäni ja liian lyhyt käytettäväksi sellaiseen, joka ei tunnu hyvältä ja oikealta. Olen opetellut olemaan itseäni kohtaan armollisempi.
Nuorena ja vasta vähän aikaa alalla työskennelleenä pyrin tekemään parhaani. Sen täytyy riittää. Virheitä sattuu jokaiselle, mutta ehkä ensi kerralla en enää tee samaa virhettä. Kesäloman jälkeen palasin saman firman eri yksikköön, jossa saan työskennellä huipputyökaverin kanssa. Meillä yhteistyö toimii hienosti, ei tarvitse välttämättä sanoa mitään, kun jo tietää mitä pitää tehdä seuraavaksi. Nyt tuntuu, että tämä on ihan minun juttuni.

Artikkeli Teen parhaani, se riittää julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.