Uushenkisyyden määritelmä on tutkijoillekin hankala pähkinä. Käsitteen alle kuuluu laaja joukko menetelmiä ja opetuksia uskonnoista ja henkisistä perinteistä. Ilmiön kirjavuus näkyy Youtubessa, Facebookissa ja Tiktokissa.

Uushenkisyyden kasvu näkyy laajentuneena tapahtumatarjontana. Tapahtumat keskittyvät isoihin kaupunkeihin, kuten esimerkiksi Äiti Amman halausspektaakkeli Espoossa.

Nuoria naisia kiinnostaa tällä hetkellä erityisesti manifestointi eli usko siihen, että ajatuksen voimalla voi muuttaa aineellista todellisuutta. Peräti neljännes 18–29-vuotiaista naisista kertoo kirkon kyselyssä, että manifestointi kuuluu heidän henkiseen tai hengelliseen elämäänsä vähintään toisinaan.

Kirkon tutkimusten mukaan nelisen prosenttia suomalaisista ajattelee, että vain yksi uskonto on oikeassa ja muut uskonnot perustuvat erehdykseen. Useimmat ajattelevat, että myös muissa uskonnoissa on löydettävissä totuuksia tai tärkeitä inhimillisiä arvoja.

Merkityksen etsijät ovat kirkolle mahdollisuus, jota se ei voi ohittaa.

Kristinuskon ja uushenkisyyden suhde riippuu Sohlbergin mukaan kristinuskon tulkinnasta. Herätyskristillisyyden piirissä suhtautuminen on hyvin kielteistä. Taustalla on eksklusiivinen eli poissulkeva näkemys suhteessa muihin uskontoihin ja henkisiin perinteisiin.

– Se heijastaa dualististyyppistä näkemystä todellisuudesta, jossa tehdään jyrkkä jako ”valon ja pimeyden”, ”hyvän ja pahan välillä.”  Taustalla on pelko siitä, että uushenkisyyden menetelmät johtavat harhaan. Kyse on usein myös tiedon puutteesta, Sohlberg selvittää.

Kun uushenkisyyden harjoittaja ”tulee uskoon” ja näkee menneen elämänsä valheellisena, taustalla saattaa Sohlbergin mukaan olla jokin kriisi. Kääntymystä edeltävää aikaa peilataan hyvin kielteisesti ja uusi yhteisö tukee tätä kokemusta.

– Näissä kertomuksissa nousee usein esille armon merkitys ja jonkinlainen väsymys ajatukseen jatkuvasta itsensä kehittämisestä ja sisäisten voimavarojen ehtymättömyydestä.

Opiskelija Linda Lindroth kertoo etsineensä vastauksia uushenkisyydestä. Häntä ajoi etsinnöissä eteenpäin voimakas auttamisen halu. Lindroth keräsi kokemuksia matkustaen Australiaan, Intiaan ja Meksikoon. Lopulta hänellä oli käytössään uushenkisyyden koko tarjotin reikihoidoista shamaanirumpuihin ja mantralauluihin.

Lindroth alkoi tarjota intuitiivista energiahoitoa, reikihoitoa ja shamanistisia rumpumatkoja. Hän uskoi auttavansa ihmisiä löytämään tarkoituksen elämäänsä tai parantumaan vaivoistaan.

Muutama vuosi sitten Instagram-syötteeseen alkoi virrata postauksia, joissa uushenkisyyskuvioista tutut ihmiset kertoivat löytäneensä Jeesuksen.

– Tulin vihaiseksi. Miten niin vanha, tylsä ja tuomitseva juttu voisi olla ainoa totuus? Mutta ajatus ei jättänyt minua rauhaan. Postausten lempeys ja rakkaus liikuttivat jotain sydämeni syvimmissä sopukoissa.

– Sitten kerran lenkillä tunsin yhtäkkiä täydellisen rakkauden ja rauhan ylläni ja kuulin sisimmässäni kysymyksen: Linda, kuka on sinun Jumalasi? 

Pian Lindroth irtisanoi hoitohuoneensa. Lindroth seurasi aiheeseen liittyviä ajatuksia Instagramissa, ja sieltä löytyi myös yhteys helluntaiseurakuntaan. Hän ei näe mahdolliseksi yhdistää uushenkisyyttä ja Jeesuksen seuraamista.

Kirkkonummella asuva Lindroth valmistuu sosionomi-diakoniksi tänä keväänä. Vuonna 2025 hän suoritti opintoihin liittyvän harjoittelun Jyväskylän seurakunnassa.

Tutkimuskoordinaattori Sohlberg näkee, että uushenkisiä käytäntöjä on mahdollista soveltaa harkitusti valikoiden kristilliseen kontekstiin. Hänen mukaansa uushenkisyyteen on hyvä suhtautua kriittisesti, muttei pelokkaasti tai lähtökohtaisesti demonisoiden.

– Jo varhaiset teologit ja kirkkoisät ammensivat antiikin pakanallisesta filosofiasta aineksia kristilliseen teologiaan. Kristinuskon historiassa on ollut hyvin yleistä, että kristinuskon rinnalla ovat eläneet erilaiset kansanuskon muodot.

Artikkeli Etsijät, keitä he ovat? julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

En voi ratkaista
ihmisten ongelmia, mutta
voin tarjota niihin ehkä
uuden näkökulman.

Yksinäisyys on Mäkisen mukaan yksi iso syy siihen, että opiskelija hakeutuu auttajan puheille.

– Se on melkein kuin pandemia. Tuntumani on, että ihmiset sinnittelevät yksin liian kauan.

On vaikea lähteä pyytämään apua, koska helposti koetaan, että vika on itsessä. Uudessa ympäristössä yhteys muihin ei ole itsestään selvää, eikä tuttua tukea ole saatavilla.

Hengellinen ulottuvuus tulee Mäkisen mukaan esiin noin puolessa keskusteluista, ja aina vastaanotolle tulleen aloitteesta. Usein hengellisyys lomittuu pohdintaan elämän merkityksellisyydestä. Mäkinen haluaa vahvistaa armollista käsitystä Jumalasta ja uskoa toivoon, jonka lähde on ihmisen ulkopuolella.

Opiskelijapappi tekee yhteistyötä yliopiston monien toimijoiden kanssa. Hän kuuluu esimerkiksi yliopiston hyvinvointitiimiin sekä kriisityöryhmään. Mäkinen menee mieluusti mukaan muiden toimijoiden järjestämiin tapahtumiin, kun hänet kutsutaan. Hiljattain hän vieraili perheellisten opiskelijoiden vertaisryhmässä.

Joskus papilta odotetaan tilaisuuksissa neutraalia läsnäoloa, joskus taas toivotaan nimenomaan hengellistä viestiä. Mäkisen mukaan on tärkeää etukäteen sopia kutsujan kanssa odotuksista, ettei tule ikäviä yllätyksiä.

Iloisesti Mäkistä on yliopistossa yllättänyt esimerkiksi kiinnostus virsilauluihin sekä toive rukouksesta papin kanssa ja yhteisten asioiden puolesta, mikä on koettu merkitykselliseksi.

Miika Mäkinen muistuttaa, että hänen vastaanotolleen saavat tulla myös yliopiston työntekijät.

– Olen kaikkia varten. Kaikki ovat tervetulleita vastaanotolleni. Se löytyy Seminaarinmäeltä Fennicum-rakennuksesta.

Tiesitkö?
• Bongaa pappi! on seurakunnan tapahtuma Yläkaupungin yössä.
• Papit liikkuvat perjantaina ja lauantaina 17.–18.5. kello 18–22.
• Papin voi bongata kadunvarressa, baarissa tai muualla yläkaupungilla. Hänet tunnistaa papinkauluksesta eli valkoisesta sokeripalasta kauluksessa. Seurakunnan papeista on tapahtumassa mukana ainakin Juho Kamula, Satu Konsti, Miika Mäkinen, Katja Räsänen ja Seppo Wuolio.
• Papin kanssa voit keskustella luottamuksellisesti omista asioistasi tai jutella niitä näitä.
• Miika Mäkinen toimii oppilaistopappina yliopistolla. Hänelle voi varata tapaamisen verkossa osoitteessa jyvaskylanseurakunta.fi/oppilaitospappi/yliopisto tai ottamalla yhteyttä valitsemallaan viestimellä.

Artikkeli Syttyvätkö silmät, helpottuuko hengitys? julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Millaisen vastaanoton hengellinen musiikkisi on saanut?
Ainakin hengellisissä piireissä musiikkini on otettu lämmöllä vastaan, enkä ole kuullut mitään negatiivista muualtakaan. Monet ovat nähneet, että olen taas reilassa, normaalissa elämässä takaisin, joten senkin takia hengellisyys suodaan minulle mielellään.

Sait mainetta ja tunnustusta varsin nuorena. Miten se vaikutti sinuun?
Vähän salakavalasti maine nousi päähän, ilman että sitä itsekään tajusin. Ylpistyin, kun ulkomaillakin tuli menestystä. Se varmaan osittain vaikutti siihen, että huumeet ja petollinen elämä tulivat kuvaan mukaan.

Mistä olet urallasi erityisen ylpeä?
Olen iloinen ja kiitollinen siitä, että olen saanut musikaalisuuden lahjan ja olen saanut tehdä musiikkia työkseni. Olen ylpeä monista 70-luvun jutuista, ekoista soololevyistä, Tasavallan Presidentin levyistä, ja siitä, että olen saanut tehdä pari hengellistä levyä.

1960–1970 oli progressiivinen rockin kulta-aikaa. Kaipaatko noita aikoja takaisin?
Jonkinlainen nostalgiabuumi on menossa tälläkin hetkellä. Olen ollut vierailevana basistina Vesa Aaltosen bändissä, joka soittaa vanhoja Tasavallan Presidentin kappaleita, ja nyt Wigwam viettää 50-vuotisjuhlia. Ilahduttavaa, että nuoremmat arvostavat ja tykkäävät monista niistä jutuista, joita aikanaan tehtiin.

Kärsit pahasta nivelrikosta. Miten se on vaikuttanut elämääsi?
Kitaransoitto ei enää suju, mutta pystyn soittamaan välttävästi pianoa ja bassokitaraa. Liikkuminen on hieman hankalaa. Onneksi ei ole särkyjä ja kolotuksia.

Millainen kipu on ollut kitaran soitosta luopuminen?
Kun tajusin, ettei homma enää toimi, se oli kova paikka, varsinkin kun en ole mitään muuta tehnytkään. Kitaransoitto on ollut rakas asia ja intohimo koko elämän. Uskon, että tarvitsin senkin kovan paikan oppiakseni tiettyjä asioita. Enää se ei tunnu pahalta.

Miten usko on muuttanut sinua?
Se on olennaisesti muuttanut minua. Minusta on tullut sama vanha itseni, joka olin pikkupoikana. Lähdin kasvamaan väärään suuntaan, kun päihteet tuli kuvioihin mukaan. Perusasiat pysyvät kunnossa, kun on kristittyjä kavereita, rukoilen ja tutkin Raamattua. Minulla on nyt kaikin tavoin parempi elämä.

Minkä neuvon antaisit nuorille muusikonaluille?
Kaksi perusasiaa, jotka ovat auttanut minut takaisin jaloilleni ovat raittius ja Jeesus. Jos olisin ymmärtänyt, että päihteet ovat minun heikko kohtani, en olisi ruvennut teininä juomaan kaljaa ollenkaan. Jos saisin elää elämäni uudelleen, olisin raittiina alusta lähtien.

Mitkä asiat tuovat sinulle iloa?
Nykyään monet pienet asiat, mitä ei aikaisemmin huomioinut, kuten lintujen laulu. Se, että sain jatkoajan elämääni ja saan elää raittiina. Sekä tietysti se, että olen eheyttänyt suhteet lapsiini ja että minulla on lapsenlapsia.

Mikä on mottosi?
Herran pelko on viisauden alku.

Artikkeli Kitara vaihtui pianoon, rockmusiikki virsiin julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Viehätyin ajan mittaan 7-ottelusta enemmän kuin mistään yksittäisestä yleisurheilulajista. Ottelupohjainen harjoittelu on vienyt yksittäisiä lajeja paremmin eteenpäin kuin tapa, jolla aikaisemmin harjoittelin.

Kalevan kisoissa Mikkelin Kilpa-Veikkoja edustava Kuronen on ollut parhaimmillaan 6. Sijoitus on viime kesältä.

Urheilu on elämäntapa

Kuroselle urheilu on ennen kaikkea elämäntapa.

– Urheilu antaa fyysistä kuntoa, ryhtiä ja hyviä ystäviä. Se on myös keino purkaa energiaa ja saada sitä lisää. Silloin kun on hyvässä kunnossa, kilpaileminen on myös tosi hauskaa.

Vaikka Kalevan kisoissa sijoitukset ovat olleet ihan hyviä, Kuronen ei pidä itseään huippu-urheilijana.

– Huiput ovat harvassa. Vaikka haluan kehittyä urheilijana, en ole varma, miten pitkälle minulla on menestymisen nälkää. Minulla ei ole pakollista tarvetta voittaa, mutta 5000 pistettä ottelussa olisi hieno saavuttaa.

– Joskus alle parikymppisenä minulla oli hirveät paineet siitä, etten kehity ja ikää tulee lisää. Nyt 24-vuotiaana näen asian toisin. Urheilen, koska nautin siitä ja se kiehtoo minua. Viime kesä oli paras urheilukesäni. Olen iloinen, etten lopettanut silloin, kun oli monta vuotta vaikeaa.

Seurakuntayhteys auttoi kotiutumaan

Kuronen opiskelee viidettä vuotta luokanopettajaksi Jyväskylän yliopistossa. Opiskelun ja urheilun ohella Kuronen on ollut aktiivisesti mukana Jyväskylän Opiskelija- ja koululaislähetyksen (Opko) toiminnassa ensimmäisestä opiskeluvuodesta lähtien.

– Olen saanut kasvaa kristillisessä kodissa. Olen jo lapsena saanut kertoa Jeesukselle iloni ja suruni ja saanut turvata Häneen joka tilanteessa. Jyväskylään muutettuani etsin monesta paikasta seurakuntayhteyttä ja aika pian päädyin Opkolle, joka oli entuudestaan tuttu jo kotipaikkakunnalta Mikkelistä.

Opkon opiskelijailloissa rukoillaan, keskustellaan ja opiskellaan Raamattua.

– Toiminnan tavoitteena on johtaa opiskelijoita tuntemaan Kristusta ja tukea heidän kasvuaan Hänessä. Opiskelijailloissa olen kokenut mukavaa yhdessäoloa ihmisten kanssa ja saanut hengähtää kiireisen ja väsyttävän elämän keskellä. Urheilukuviot ja Opko auttoivat minua kotiutumaan uudelle paikkakunnalle.

Usko ja urheilu tukevat toisiaan

Usko ja urheilu. Elämän perusasioita Kuroselle molemmat.

– Fyysinen kilvoittelu ja uskonkilvoittelu tukevat hyvin toisiaan. Molemmissa on selkeä tavoite: uskossa tavoite on kulkea kohti Taivasta, urheilussa pyrkiä kohti parempia tuloksia ja menestystä. Molemmissa vaaditaan nöyryyttä. Totta kai kilvoittelussa on myös valtava ero. Urheilussa rakennetaan omaa menestystä ja teot ratkaisevat, mutta usko taas on lahja Jumalalta.

– Ajattelen, että kaikki tulee loppupeleissä Jumalan kädestä. Kaikkea ei voi hallita loppuun asti, mutta asioiden eteen voi silti itse tehdä paljon.

Urheilussa Kuronen ei rukoile Jumalaa toteuttamaan omia toiveitaan.

– Ennen kilpailuja rukoilen usein kisojen puolesta ja että saisin rennoin ja levollisin mielin tehdä oman osuuteni. Rukoilen myös muiden urheilijoiden puolesta. Hyvästä menestyksestä kiitän Jumalaa, mutta en voi odottaa Jumalan toteuttavan automaattisesti toiveitani. Jumala ei ole hallittavissa, ja Hän myös tietää paremmin, mitä milloinkin tarvitsen.

Kuronen on välillä joutunut pohtimaan omaa suhdettaan urheiluun.

– Joskus saan itseni kiinni ajatuksista, joissa urheilusta on tullut epäjumala ja se on noussut elämässäni liian tärkeäksi. Välillä havahdun siihen, miten paljon käytän rahaa ja aikaa urheiluun. Urheilumenestys ja varsinkin menestymättömyys alkavat helposti määrittää sitä, miten arvokkaaksi tai arvottomaksi koen itseni ihmisenä. Jumalalle olen kuitenkin yhtä rakas kaikkina päivinä.

Uskosta puhutaan vähän

Urheilijat ovat Kurosen mielestä varsin mutkatonta porukkaa. Hengellisistä asioista ei urheilupiireissä kuitenkaan puhuta kovin paljon.

– Jos joku haluaa uskon asioista keskustella, juttelen mielelläni. Joskus rukoilen, että urheilukavereiden kanssa tulisi sellaisia kohtaamisia, että Jumala saisi minun kauttani auttaa muita. Usein olen kyllä huomannut asioiden menevän toisin päin: Jumala on antanut apua ihanien urheilukavereiden kautta, jotka ovat ystävällisesti vaikkapa neuvoneet tai rohkaisseet.

Uskon esiintuominen näkyvin tunnusmerkein tuntuu Kurosesta vieraalta. Kotimaisilla kilpakentillä se ei ole kovin tavallista. Ennen kilpailuja esimerkiksi ristinmerkkejä tekevät enemmän ulkomaiset urheilijat.

– Olen miettinyt, onko ristin tekeminen vain jonkinlainen rituaali, vai tuleeko se sydämestä. Minusta se ei tuntuisi luontevalta, mutta en jaksa sitä paheksuakaan. Monissa kulttuureissa ollaan uskon suhteen avoimempia.

Urheilu koukuttaa

Kuronen ei osaa kuvitella elämää ilman urheilua.

– Harjoitteleminen on koukuttavaa ja kivaa. Urheilen omaksi iloksi ja muiden kiusaksi, kuten kuulin vastikään erään urheilukaverini sanovan. Haluan pistää kampoihin kisakumppaneille ja tavoitella seitsenottelussa Suomessa edellä olevien ”päänahkoja”, Kuronen nauraa.

– Toistaiseksi urheilen niin kauan kuin paikat kestävät. Joskus on kuitenkin hyväksyttävä, että kilpaileminen loppuu. Voisin kuvitella, että senkin jälkeen höntsäilen urheilukentillä. Yleisurheilu on minulle tapa liikkua. Minusta on hienoa, että nykyään on paljon iäkkäämpiä yleisurheilijoita, jotka yhä viihtyvät upean lajin parissa.

Juttu on julkaistu Henki&elämässä 16.1.2014

Artikkeli Usko ja urheilu – kilvoittelua kohti parempaa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Hänen mukaansa hyvä yhteisöön kuulumisen kokemus auttaa kasvussa nuoresta nuoreksi aikuiseksi.

– Eikö tarkoituksena ole kasvaa sellaiseksi ihmiseksi, joksi Jumala on jokaisen tarkoittanut!

Rippikoulu antaa hengellistä ja henkistä rakennusmateriaalia omaan kasvuun. Rippikoulun opettajien ja isosten tehtävä on avata, mitä hengellisyys antaa ihmiselle.

– Parhaimmillaan rippikoulu on yhteisö, jossa voi kokea Jumalan rakkautta. Rippikoulu voi olla turvallinen yhteisöllinen hetki kasvun tiellä, Puupponen sanoo.

Rippikouluissa vallitsee avoin ja keskusteleva ilmapiiri. Asioista voi keskustella, epäilykin on sallittua.

– Rippikoulussa voi peilata omaa kasvua toisiin nuoriin, vähän vanhempiin isosiin ja perheen ulkopuolisiin aikuisiin. Toivottavasti viestinä on: sinä olet arvokas ja Jumalalle rakas.

Elämän ja kuoleman kysymykset

Rippikoulun viitekehys on aina hengellinen, sillä kyse on kirkon toiminnasta.  Vuonna 2001 vahvistetun Rippikoulusuunnitelman yleistavoitteena on, että nuori vahvistuu uskossa kolmiyhteiseen Jumalaan ja kasvaa rakkaudessa lähimmäiseen.

– Rippikoulussa ovat läsnä elämän ja kuoleman kysymykset. Tunneilla ja vapaa-ajalla puhutaan myös ihmissuhteista, harrastuksista, opiskelusta, ja perheestä. Älyllinen pohdinta ja kokemuksellisuus mahtuvat samaan pakettiin, Puupponen sanoo.

Käsittelyyn nousevat myös kärsimykseen liittyvät kysymykset. Miksi maailmassa on niin paljon kärsimystä? Miksi Jumala ei auta? Oma vastuu ja Jumalan vaikutus maailman todellisuuteen puhuttavat. Monet teemat nousevat nuoren omasta elämänpiiristä.

– Nuoret miettivät omaa tulevaisuuttaan, heillä on huolia läheisistä, he pohtivat tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä, kiusaamista ja sen kitkemistä. Rippikoululaiset kyselevät myös, onko Jumala todella olemassa ja kuka Jeesus on.

Keskustelua käydään aikuisen kanssa isolla porukalla ja pienryhmissä isosen johdolla. Toisinaan keskustelua käydään oppimispäiväkirjan sivuilla työntekijän ja nuoren kesken.

Jyväskylän seurakunnassa tehtiin vuonna 2013 kysely, jolla selvitettiin rippikoululaisten riparikokemuksia ja  tyytyväisyyttä rippikouluunsa.

– Kyselyyn vastasi noin 800 ihmistä. Rippikouluun oli meillä kokonaisuudessaan tyytyväisiä 83 prosenttia vastanneista. Rippileiriin  osallistuneiden tyytyväisyys oli hiukan korkeampi eli 85 prosenttia, Puupponen sanoo.

Rippikoulu siirtymäriittinä

Kirkkohallituksessa kasvatus- ja perheasioiden apulaisjohtajana työskentelevän Jarmo Kokkosen mielestä nuoriin vaikuttamista on hyvä pohtia. Ylipäätään uskontoon liittyvistä asioista täytyy puhua.

– Jos jokin aihe yhteisössä on kielletty tai tabu, se altistaa ääri-ihmisille ja -vaikutteille.

Väitöskirjassaan Sukupuoli ja yhteisöllisyys rippikoulun rituaaleissa (2016) hän perehtyi aiheeseen, jota kirkossa on vain vähän tutkittu. Siirtymäriittinä rippikoulu kokonaisuudessaan on rituaali, joka tekee lapsista naisia ja miehiä.

–  Aikuisen velvollisuus on sanoittaa niin uskoontuloa kuin seksuaalisuutta, etsiä sanoja, jotka vastaavat nuorten kysymyksiin ja tunteisiin. Rippikoulu tarvitsee suoraa puhetta sukupuolen ja seksuaalisuuden suhteesta hengellisyyteen, sanoo Kokkonen, teologi, valtiotieteilijä ja neljän lapsen isä.

Teemat ovat keskeisiä syntymän, puberteetin ja avioliittoon siirtymisen riiteissä. Arkikielessähän rippikoulua on pidetty ”naimaluvan saamisena”.

Ihminen on kokonaisuus

Murrosiässä nuori kaipaa kodin ulkopuolista keskustelukumppania.

– Seurakunnan työntekijät ovat paljon vartijoina. Seurusteluun liittyvät kysymykset ovat tärkeitä, vaikkeivat helpoimpia.

Kristillisen käsityksen mukaan jokainen ihminen on Jumalan kuva.

– Ihminen on jakamaton kokonaisuus, sielu, henki ja ruumis. Jos ruumis voi huonosti, sielu ei voi voida hyvin. Elämä Jumalan maailmassa tarkoittaa, että ihminen pitää kokonaisuudesta huolta.

Rippikoulussa kuuluisi selkeästi sanoittaa myös seksuaalisuuden pyhyyttä, kauneutta, herkkyyttä, luotuisuutta ja hengellisyyttä, vaikka Kokkosen tutkimustulosten mukaan näin tapahtuu harvoin.

Rippikoulussa nuorten sosiaalinen tila on seesteisempi kuin koulussa, ja esimerkiksi kiusaamista on vähemmän. Silti myös nuoret voivat olla keskenään erimielisiä. Olennaista on avoimuus ja oman mielipiteen perusteleminen. Näin eri tavoin ajattelevat voivat oppia ymmärtämään toisiaan.

– Asenteella ”minun kantani voittaa ja noiden häviää” ei tässä maailmassa pärjää. Vaikkapa maahanmuuttokysymyksissä on tärkeämpää pystyä ymmärtämään, että joku ajattelee toisin kuin tavoitella pakotettua yksimielisyyttä, Kokkonen sanoo.

Riparilla nuori saa peilata omia ajatuksiaan eri-ikäisten kanssa.

– Moniäänisyys on rippikoulun vahvuus. Aikuisten lisäksi mukana on 16–18-vuotiaita keskustelukumppaneita, isosia ja aputyöntekijöitä.

Seksuaalisuus ja rippikoulu

Rippikoulutyöntekijät nimeävät sukupuolen ja seksuaalisuuden suhteen hengellisyyteen rippikoulun erityiseksi anniksi. Kokkosen tutkimus osoitti, kuinka vaikea tätä on nuorille konkreettisesti sanoittaa. Emme ole harjaantuneet puhumaan seksuaalisuudesta ja Jumalasta yhdessä.

– Siihen tarvitaan uutta kieltä, uusia vertauskuvia. Toivottavasti saamme runoilijoita ja taiteilijoita, jotka löytävät oikeita sanoja ja kuvia näille asioille. Toivottavasti esiin nousevat myös vaiennetut äänet kirkon historiasta, ja esimerkiksi mystikot ja kirkkoisät löydetään uudella tavalla.

– Meillä on varaa ottaa pitkä askel taaksepäin: alkukirkossa tulkinta oli kokonaisvaltaisempaa kuin nykyisin. Ihminen on pyhä, luonto on pyhä, ihmisruumis on pyhä. Luonnon vaalimisen tärkeys on jo tajuttu, ja samalla tavalla voisimme oppia arvostamaan ihmisen ruumiin pyhyyttä.

Artikkeli Rippikoulussa kaveri on peili julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Toisaalta työ voi olla myös tahmeaa, pitkäveteistä ja epämiellyttävää. Pitkäaikainen työn mielekkyyden kadottaminen voi johtaa työuupumukseen, jolloin kaikki motivaatio ja jaksaminen katoavat.
Työhyvinvoinnista on puhuttu ja kirjoitettu viimeisten vuosikymmenten aikana paljon, mutta harva on uskaltanut yhdistää työssä jaksamiseen hengellisyyttä. Hengellisyyshän kuuluu kirkkoon, kauas normiarjesta ja -työstä.

Haminan seurakunnan kirkkoherra Juha Tanska kuitenkin väittää, että työpaikkahengellisyys on mahdollisuus. Se auttaa jaksamaan työelämän arjessa ja paineissa, mikäli se ymmärretään oikein ja rakentavasti.
Tanskan mukaan työpaikkahengellisyys voi edesauttaa syvemmän suhteen luomista toisiin ihmisiin ja varsinkin hengellisyyttä ilmentävillä työpaikoilla suhteen ylläpitämistä Jumalaan.

– Konkreettisesti se tarkoittaa suhdetta toiseen. Suhteessa oleminen merkitsee työtovereiden ja asiakkaiden arvostavaa kohtaamista ja hengellisyyttä ilmentävillä työpaikoilla, kuten seurakunnassa, suhteen hoitamista tuonpuoleiseen, Tanska tarkentaa.

– Jälkimmäisestä esimerkkinä voivat olla vaikkapa työpaikkojen Kauneimmat joululaulut -tilaisuudet tai seurakunnista tutut työkauden aloittamiset yhteisellä messulla.

Hengellisyys huomioon myös työyhteisössä

Koska tavallisilla työpaikoilla työskentelee eri uskontojen ja aatemaailmojen edustajia ateisteista lestadiolaisiin, ei työpaikkahengellisyys voi olla sama asia kuin uskon harjoittaminen omassa seurakunnassa tai muuten oman yhteisön kesken.
Tanskan mukaan kyse on enemmän työpaikan myönteisestä suhtautumisesta siihen, että ihmisellä voi olla muitakin tarpeita kuin materialistisia. Ihminen on perusolemukseltaan uskonnollinen, ja tämän myös työyhteisö voi halutessaan ottaa huomioon.

– Työtiloihin voidaan järjestää tietty paikka hiljentymiselle, rukoukselle tai meditaatiolle, mutta vieraanvaraisuuden periaatetta noudattaen tila voi olla avoin erilaisille katsomuksille. Erikseen ovat tietysti tunnustukselliset työyhteisöt, seurakunnat ja yhdistykset tai järjestöt, joissa on sitouduttu jo työhön tullessa yhteiseen viitekehykseen.

Suomessa yhteisöjen tarve hengellisyyteen nousee konkreettisesti pintaan yleensä vain kuolemantapausten yhteydessä. Haminan kirkkoherra arvelee tämän johtuvan siitä, että kriisien ja hengellisyyden yhteys suomalaisessa kulttuurissa on osa yhteistä kulttuurista muistia.

– Historian kulku on ollut varsin ankara täällä asuville. Usko on antanut lohtua ja turvaa hädän keskellä läpi vuosisatojen. Kristillinen usko antaa sanoja sekä yhteiselle että yksityiselle kriisin ja surun kokemukselle. Lisäksi kokemukseni mukaan kirkon työntekijöiden ammattitaitoon varsinkin kuoleman kohtaamisessa luotetaan varsin laajasti.

Seurakunnalla voisi Tanskan mielestä olla annettavaa työpaikkojen arkeen muulloinkin kuin kuolemantapauksissa.

– Kirkon yhteiskunnalliselle työlle on kertynyt vuosikymmenten kokemus läsnäolosta työpaikoilla. Yksi kokemus on edelleen se, että emme mene työpaikoille lähetystehtävässä, vaan rinnalla kulkijoina. Kohtaamme siellä myös monia kristittyjä. Ja työntekijöinä opimme työtä tekevien kokemuksista samalla itsekin.

Jokainen meistä tarvitsee virheitä tehtyään ymmärrystä ja lempeää armollisuutta.

Vaikka monissa työpaikoissa raha on korostunut arvo, on yllättävää, että erilaisten tutkimusten mukaan yritysten ja yhteisöjen tulos pikemminkin paranee silloin, kun työyhteisössä tavoitellaan syvempiä arvoja.

– Sitoutuminen rahaa syvempiin arvoihin näyttää lisäävän yrityksen ja yhteisön kokonaisarvoa. Mutta hengellisyys ei ole oikotie välttää huonon liike-idean, työhyvinvoinnin laiminlyöntien tai taitamattoman taloudenpidon seurauksia, Tanska muistuttaa.

Esikuvana rockyhtye U2

Kirkkoherra on toimittanut yhdessä Marjaana Kanervan kanssa viime syksynä julkaistun Työ ja Henki – avaimia henkiseen ja hengelliseen työhyvinvointiin -kirjan (Kirjapaja). Siinä yhdeksi toimivaksi työn ja hengellisyyden yhdistelmäksi nostetaan yllättäen irlantilainen rockyhtye U2.

Mitä suomalainen työkulttuuri voisi oppia rockin superkokoonpanolta?

– Myönteisyyttä. Sen kokemuksen vahvistamista, että omalla tekemisellä, vaikka pieneltä näyttävällä, on merkityksensä kokonaisuudelle, Tanska muistuttaa.

U2 on toisin sanoen esimerkki yhteisöstä, joka ei piilota hengellistä vakaumustaan, vaan toimii sen pohjalta paitsi musiikin, myös monenlaisen auttamis- ja vaikuttamistyön kanavana. Keulakuva Bono on tuonut haastatteluissa usein esille uskonsa Jeesukseen ja samalla pitänyt esillä kolmannen maailman köyhien asiaa.

Jokainen osa-alue vaikuttaa työpanokseen

Jos irlantilainen bändi on liian kaukaa haettu esimerkki hengellisyyden ja yhdessä tekemisen yhdistelmästä, löytyy Suomestakin yrityksiä, joissa hengelliset arvot näyttävät vaikuttavan positiivisesti työhön.

– Eräs esimerkki on maailmankuulu iisalmelainen kaiutinvalmistaja Genelec, jonka perustaja on kertonut perustavansa arvonsa lempeään kristillisyyteen. Yhtiö vakuuttaa pitävänsä vaikeassakin taloustilanteessa huolta työntekijöistään.

Julkisuudessa hengellisyyden läsnäolosta työyhteisöjen arjessa puhutaan hyvin vähän. Tanskan mukaan varsinkin johtotehtävissä olevien henkilöiden odotetaan Suomessa antavan yleensä pelkkiä teknisiä ratkaisuja ongelmiin.

– Ihminen on kuitenkin monimutkainen kokonaisuus, jonka elämän jokainen osa-alue, myös hengellinen ja uskonnollinen puoli, vaikuttaa hänen panokseensa työntekijänä.

– Tarvitsisimme sellaista henkeä työpaikoilla, jossa otetaan huomioon elämänmuutosten hitaus ja se, että jokainen meistä tarvitsee virheitä tehtyään ymmärrystä ja lempeää armollisuutta, Haminan kirkkoherra kiteyttää.

Artikkeli Työ tarvitsee hyvää henkeä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.