Rippikoulussa nuorelle on tärkeää yhteys ja hyväksytyksi tuleminen. Puheenaiheisiin mahtuvat niin hengellisyys kuin nuoren arkeen ja tulevaisuuteen liittyvät kysymykset. Rippikoulu tarvitsee myös suoraa puhetta seksuaalisuuden suhteesta hengellisyyteen.
Rippikoulussa nuorille on tärkeintä yhteys ja joukkoon kuuluminen, hyvä ilmapiiri ja hyväksytyksi tuleminen, Jyväskylän seurakunnan rippikoulutyöstä vastaava pastori Johanna Puupponen sanoo.
Hänen mukaansa hyvä yhteisöön kuulumisen kokemus auttaa kasvussa nuoresta nuoreksi aikuiseksi.
– Eikö tarkoituksena ole kasvaa sellaiseksi ihmiseksi, joksi Jumala on jokaisen tarkoittanut!
Rippikoulu antaa hengellistä ja henkistä rakennusmateriaalia omaan kasvuun. Rippikoulun opettajien ja isosten tehtävä on avata, mitä hengellisyys antaa ihmiselle.
– Parhaimmillaan rippikoulu on yhteisö, jossa voi kokea Jumalan rakkautta. Rippikoulu voi olla turvallinen yhteisöllinen hetki kasvun tiellä, Puupponen sanoo.
Rippikouluissa vallitsee avoin ja keskusteleva ilmapiiri. Asioista voi keskustella, epäilykin on sallittua.
– Rippikoulussa voi peilata omaa kasvua toisiin nuoriin, vähän vanhempiin isosiin ja perheen ulkopuolisiin aikuisiin. Toivottavasti viestinä on: sinä olet arvokas ja Jumalalle rakas.
Elämän ja kuoleman kysymykset
Rippikoulun viitekehys on aina hengellinen, sillä kyse on kirkon toiminnasta. Vuonna 2001 vahvistetun Rippikoulusuunnitelman yleistavoitteena on, että nuori vahvistuu uskossa kolmiyhteiseen Jumalaan ja kasvaa rakkaudessa lähimmäiseen.
– Rippikoulussa ovat läsnä elämän ja kuoleman kysymykset. Tunneilla ja vapaa-ajalla puhutaan myös ihmissuhteista, harrastuksista, opiskelusta, ja perheestä. Älyllinen pohdinta ja kokemuksellisuus mahtuvat samaan pakettiin, Puupponen sanoo.
Käsittelyyn nousevat myös kärsimykseen liittyvät kysymykset. Miksi maailmassa on niin paljon kärsimystä? Miksi Jumala ei auta? Oma vastuu ja Jumalan vaikutus maailman todellisuuteen puhuttavat. Monet teemat nousevat nuoren omasta elämänpiiristä.
– Nuoret miettivät omaa tulevaisuuttaan, heillä on huolia läheisistä, he pohtivat tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä, kiusaamista ja sen kitkemistä. Rippikoululaiset kyselevät myös, onko Jumala todella olemassa ja kuka Jeesus on.
Keskustelua käydään aikuisen kanssa isolla porukalla ja pienryhmissä isosen johdolla. Toisinaan keskustelua käydään oppimispäiväkirjan sivuilla työntekijän ja nuoren kesken.
Jyväskylän seurakunnassa tehtiin vuonna 2013 kysely, jolla selvitettiin rippikoululaisten riparikokemuksia ja tyytyväisyyttä rippikouluunsa.
– Kyselyyn vastasi noin 800 ihmistä. Rippikouluun oli meillä kokonaisuudessaan tyytyväisiä 83 prosenttia vastanneista. Rippileiriin osallistuneiden tyytyväisyys oli hiukan korkeampi eli 85 prosenttia, Puupponen sanoo.
Rippikoulu siirtymäriittinä
Kirkkohallituksessa kasvatus- ja perheasioiden apulaisjohtajana työskentelevän Jarmo Kokkosen mielestä nuoriin vaikuttamista on hyvä pohtia. Ylipäätään uskontoon liittyvistä asioista täytyy puhua.
– Jos jokin aihe yhteisössä on kielletty tai tabu, se altistaa ääri-ihmisille ja -vaikutteille.
Väitöskirjassaan Sukupuoli ja yhteisöllisyys rippikoulun rituaaleissa (2016) hän perehtyi aiheeseen, jota kirkossa on vain vähän tutkittu. Siirtymäriittinä rippikoulu kokonaisuudessaan on rituaali, joka tekee lapsista naisia ja miehiä.
– Aikuisen velvollisuus on sanoittaa niin uskoontuloa kuin seksuaalisuutta, etsiä sanoja, jotka vastaavat nuorten kysymyksiin ja tunteisiin. Rippikoulu tarvitsee suoraa puhetta sukupuolen ja seksuaalisuuden suhteesta hengellisyyteen, sanoo Kokkonen, teologi, valtiotieteilijä ja neljän lapsen isä.
Teemat ovat keskeisiä syntymän, puberteetin ja avioliittoon siirtymisen riiteissä. Arkikielessähän rippikoulua on pidetty ”naimaluvan saamisena”.
Ihminen on kokonaisuus
Murrosiässä nuori kaipaa kodin ulkopuolista keskustelukumppania.
– Seurakunnan työntekijät ovat paljon vartijoina. Seurusteluun liittyvät kysymykset ovat tärkeitä, vaikkeivat helpoimpia.
Kristillisen käsityksen mukaan jokainen ihminen on Jumalan kuva.
– Ihminen on jakamaton kokonaisuus, sielu, henki ja ruumis. Jos ruumis voi huonosti, sielu ei voi voida hyvin. Elämä Jumalan maailmassa tarkoittaa, että ihminen pitää kokonaisuudesta huolta.
Rippikoulussa kuuluisi selkeästi sanoittaa myös seksuaalisuuden pyhyyttä, kauneutta, herkkyyttä, luotuisuutta ja hengellisyyttä, vaikka Kokkosen tutkimustulosten mukaan näin tapahtuu harvoin.
Rippikoulussa nuorten sosiaalinen tila on seesteisempi kuin koulussa, ja esimerkiksi kiusaamista on vähemmän. Silti myös nuoret voivat olla keskenään erimielisiä. Olennaista on avoimuus ja oman mielipiteen perusteleminen. Näin eri tavoin ajattelevat voivat oppia ymmärtämään toisiaan.
– Asenteella ”minun kantani voittaa ja noiden häviää” ei tässä maailmassa pärjää. Vaikkapa maahanmuuttokysymyksissä on tärkeämpää pystyä ymmärtämään, että joku ajattelee toisin kuin tavoitella pakotettua yksimielisyyttä, Kokkonen sanoo.
Riparilla nuori saa peilata omia ajatuksiaan eri-ikäisten kanssa.
– Moniäänisyys on rippikoulun vahvuus. Aikuisten lisäksi mukana on 16–18-vuotiaita keskustelukumppaneita, isosia ja aputyöntekijöitä.
Seksuaalisuus ja rippikoulu
Rippikoulutyöntekijät nimeävät sukupuolen ja seksuaalisuuden suhteen hengellisyyteen rippikoulun erityiseksi anniksi. Kokkosen tutkimus osoitti, kuinka vaikea tätä on nuorille konkreettisesti sanoittaa. Emme ole harjaantuneet puhumaan seksuaalisuudesta ja Jumalasta yhdessä.
– Siihen tarvitaan uutta kieltä, uusia vertauskuvia. Toivottavasti saamme runoilijoita ja taiteilijoita, jotka löytävät oikeita sanoja ja kuvia näille asioille. Toivottavasti esiin nousevat myös vaiennetut äänet kirkon historiasta, ja esimerkiksi mystikot ja kirkkoisät löydetään uudella tavalla.
– Meillä on varaa ottaa pitkä askel taaksepäin: alkukirkossa tulkinta oli kokonaisvaltaisempaa kuin nykyisin. Ihminen on pyhä, luonto on pyhä, ihmisruumis on pyhä. Luonnon vaalimisen tärkeys on jo tajuttu, ja samalla tavalla voisimme oppia arvostamaan ihmisen ruumiin pyhyyttä.
Jaa artikkeli: